Aloin seurustella, ystävämies suuttui
Olen aika hämmentynyt. Olen ollut vuosia sinkkuna, ja minulla on muutamia hyviä ystäviä, sekä miehiä että naisia. Olen aina pitänyt täytenä kukkupuheena, etteivät miehet ja naiset voisi olla ystäviä keskenään. Miehet ovat ystävinä hiukan erilaisia kuin naiset, ja omat miespuoliset ystäväni ovat aivan ihania ihmisiä. Jos nyt kuvailen heistä kahta tärkeintä, niin toisen kanssa yritin suhdetta kauan sitten, mutta siitä ei tullut mitään. Jäimme hyviksi ystäviksi, ja siitä olen iloinen. Sitten on toinen, jonka tapasin entisen miesystäväni kautta. Me erosimme, mutta jäin kaveriksi tämän exän ystävän kanssa. Tämä toinen on nyt se, joka on suuttunut minulle.
Ystävyytemme on perustunut lähinnä siihen, että opiskelemme samaa alaa (minä tosin olen jo valmistunut, hän ei), pidämme samoista kirjoista, elokuvista, leffoista, musiikista jne. Puhuttavaa on siis aina löytynyt. Enimmäkseen olemme olleet yhteyksissä sähköisten kanavien kautta, mutta saatamme käydä katsomassa yhdessä uuden elokuvan joka kiinnostaa molempia, ja muuta vastaavaa. Olen pyytänyt häneltä apua muutamiin kodin huoltotöihin, joita en ole itse osannut (ja kyllä korvannut tuon pienen vaivan mm. viemällä hänet syömään). Emme ole superläheisiä siinä mielessä että tapaisimme kasvotusten usein, mutta hän on ollut minulle tärkeä, sillä meillä on paljon yhteistä ja meillä on hauskaa aina kun tapaamme.
Nyt sitten on käynyt niin, että minä aloin seurustella uuden miehen kanssa. Tässä alkuhuuman aikoihin tuo ystäväni laittoi viestiä, että mitähän minulle kuuluu, kun en ole hetkeen pitänyt yhteyttä. Kerroin, että olen ollut vähän pää pilvissä, sillä olen tavannut jonkun kiinnostavan.
En olisi uskonut, mitä siitä seurasi. Sain kuulla, että olen tehnyt maailman kamalimman tempun ja hylännyt hänet toisen takia. Olen kuulemma vain pitänyt häntä varalla näinä vuosina kun olemme olleet ystäviä, vain roikottaen häntä mukana kunnes tapaan jonkun paremman.
En voi pukea sanoiksi, miten kauhea olo minulla on. Siis tämä ystävä onkin kuvitellut, että me alamme ennen pitkää seurustella? Eihän asia niin ole, ystäviä me olemme! Hän ei ole koskaan edes vihjaillut, että olisi kiinnostunut viemään suhdettamme toiselle tasolle. Ellei nyt lasketa joissain opiskelijabileissä häneltä saamaani suukkoa. Minulla ei ole romanttisia tunteita häntä kohtaan, enkä ole havainnut sellaisia myöskään hänen puoleltaan.
Niin että nyt minä sitten olen hyväksikäyttäjä ja huijari. Olen äärimmäisen loukkaantunut, että joku voi ajatella minusta tuollaista. Yritin selittää hänelle, että hän on aina ollut minulle rakas ystävä, mutta koskaan ei ole edes vihjattu, että tässä olisi jotain muutakin. Olen ahdistunut ajatuksesta, että minulle tärkeä ihminen on nyt minulle niin vihainen, ja pettynyt minuun asiasta, jonka en tiennyt olevan edes olemassa.
Väkisin tulee mieleen se klisee, etteivät naiset ja miehet voi olla ystäviä. Mutta minä tiedän että voivat, minulla kun on ystävänä myös se toinen mies, jonka kanssa seurustelu ei toiminut. Siinä ei ainakaan ole mitään muita jännitteitä mukana, pelkkää puhdasta kaveruutta. Ja niin olen luullut myös tästä toisesta ystävästä, mutta ilmeisimmin olen ollut väärässä. Hirveän paha mieli on, ja olen loukkaantunut, sillä en tiedä missä kohtaa olen tehnyt virheen. Olen luullut kaiken olevan hyvin :(
Kommentit (357)
MÄN kirjoitti:
Mites onko kukaan ystävänainen täällä ihastunut mieheen?
Ainakin mulla on tällaisia kokemuksia miehenä, että tulee satunnaisia (esim. kerran kuukaudessa tai harvemmin) sävyltään vihjaavia yhteydenottoja Whatsapp-viesteinä. Vaikka on täydellisen selvästi sovittu, ettei asiat etene sinne suuntaan. Jopa muita tapailevat naiset tekevät tätä - viikon sisään itseasiassa saanut kaksikin tällaista yhteydenottoa.
Oonkin taipuvainen uskomaan, että kyse ei ehkä oo niin paljon sukupuolikysymyksestä, kuin tää keskustelu antaa olettaa.
Määrittele "sävyltään vihjaava", ts. mieti onko sävy ja tulkinta sinun päässäsi vai mikä on oikea totuus?
Vierailija kirjoitti:
Klassinen kamupoikailmiö. Jotkut naiset kyllä tahalteen roikottaa niitä kamumiehiä vaikka huomaavat että ne on ihastuneita heihin.
Jotkut? Tarkoitat varmaan, että lähes kaikki. Usein nämä miehet ovat tosiaankin piristävää flirttiä, heistä saa helposti apua jos tarvitsee ja eron hetkellä löytyy lohduttaja. Niin moneen kertaan nähty. Tosin moni päätyy näiden kaverimiesten kanssa parisuhteeseen. Itseasiassa minulla ei ole laaja kaveripiiri ja pariskuntia siinä on vain muutamia. Siitä huolimatta olen todistanut kolme tapausta, jossa nainen ihastuu kaverimieheen ja jättää silloisen kumppaninsa.
Onhan naisen ja miehen välillä yleensä aina jotain flirttiä. Jos AP:ta on suudeltu, niin onhan se aivan selvää, että ei siinä pelkkiä kavereita olla. Tällaiset kaverit jäävät kun seurustelu alkaa tai ainakin omasta mielestäni niiden pitäisi jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Määrittele "sävyltään vihjaava", ts. mieti onko sävy ja tulkinta sinun päässäsi vai mikä on oikea totuus?
Silmäniskut ja "mitä xxxxx:n iltaan kuuluu?"
Ja molemmat yhteydenotot eteni ihan puheluiksi saakka, ettei todellakaan jäänyt epäselväksi tarkoitusperät. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se mies ei ole tutustumisvaiheessa osoittanut minkäänlaisia kiinnostuksen merkkejä, hän on naiselle lähes poikkeuksetta yhtä kuin ystävä. Mies on silloin itse asettanut itsensä sille ns. kaverivyöhykkeelle. Nainen taas ei käytä tuollasta termiä, nainen ei siirtele miehiä edestakaisin joltain kaveri- tai varamiesvyöhykkeeltä tapailuvyöhykkeelle oman parisuhdestatuksensa tai vallitsevan säätilan mukaan, vaan se lokerointi tehdään kerran ja se on suhteellisen nopeasti siinä tutustumisen alussa. Jos mies käyttäytyy kun kaveri, nainen tulkitsee miehen aikeet ystäväpohjaisiksi, ja käyttäytyy jatkossa miestä kohtaan kuin ystävä. Eli rohkaistukaa firttaamaan ja pyytämään sitä naista ulos, tai jos nainen on varattu ja haluatte jäädä vapautumista odottamaan, niin pysykää sen verran etäisenä, että ette ystävysty.
Tässä nyt kummastuttaa se, että miten naisella on tuo ystävyyden/mahdollisen seukkakumppanin raja niin selvä ja kerrasta poikki-meiningillä lukittu - tuntuu miehenä hyvin kummalliselta. Itse taas näen että suhde naiseen voi kehittyä hyvempään tai huonompaan suuntaan siinä missä mikä tahansa muukin ihmissuhde (esim. eri tahtiin henkisesti kypsyminen saa ennen läheiset välit mieskaveriin hiipumaan), eikä se, että joskus aikanaan ei ole ollut kaverillisia suurempia tunteita, järkevästi ajatellen voisi merkitä sitä, ettei sitä voisi olla ikinä (esim. kiinnostuminen naiskaverista, jota ei ole aikaisemmin ajatellut siinä mielessä, koska hän on ollut niin hiljainen, ettei ole noussut joukosta esiin).
Toisaalta voi olla myös niin, että mieskin haluaa ottaa naisesta selvää ennen kuin lähtee kylmiltään mitään selviä aloitteita tekemään. Kartoittaa yhteisiä mielenkiinnon kohteita, naisen luonteenlaatua ja tasapainoisuutta, tuleeko esiin jotain pahasti tökkiviä asioita... mielenkiinto siinä koko ajan sitten joko kasvaa siihen aloitteeseen taikka ei, jotkut meistä nyt vaan ovat harkitsevampaa sorttia. Mutta tämäkin varmaan sitten kiellettyä ja yrityksen tuhoon johtavaa kaveerausta?
Tuokin on aika yleinen asia, että kiinnostavat naiset ovat varattuja, ja neuvosi siitä, että silloin ei saisi ystävystyä tuntuu ensi vaikutelmalta aika hankalalta. Ellet tee itseäsi tutuksi, niin mistä se nainen oikein tietää, että olet huipputyyppi, joka kannattaisi huomioida, kun se huonoksi osoittautunut vanha suhde päättyy?
Joo, ymmärrän että tässä on olemassa jonkinlainen sukupuoltenvälinen kuilu ja jouduin toki omassa tekstissäni yleistämään jonkin verran - tietysti on mahdollista, että suhteen laatu muuttuu romanttiseksi jossain vaiheessa ja kyllä tätäkin jonkin verran tapahtuu. Ja toki voin puhua vain omiin kokemuksiini ja näkemääni pohjaten, enkä voi väittää, että jokainen yksilö toimii samalla tavalla kuin minä. Ja siltä varalta, että viestini otettiin vittuiluna, se ei ole tarkoitus.
Väitän silti, että koska naiset saavat keskimäärin enemmän huomiota ja suoria aloitteita miesten suunnalta sekä kykenevät puhtaaseen ystävyyteen, he lokeroivat helpommin ja pysyvämmin miehet mahdollisiin kumppaneihin ja ystäviin ja myös tekevät sen nopeammin. Uskallan myös väittää, että jos suhteen laatu muuttuu ystävyydestä parisuhteeksi ajan kuluessa, on siinä ollut yleensä jotain seksuaalista jännitettä tai kiinnostusta alusta asti, mutta olosuhteiden pakosta (esim. molemmat tai toinen tahoillaan seurustelee) se on tukahdutettu ja kyseessä on useammin tämän tukahdutetun vetovoiman irti päästäminen kuin uusien tunteiden syttyminen. Eli että se mies on alun perinkin lokeroitu muuten kuin kaveriksi. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta ei ole vielä ikinä tullut vastaan tilannetta, jossa olisin alkanut tuntea seksuaalista vetoa mieheen, jota pidän ystävänä. Ajatus seksistä ystävän kanssa tuntuu minusta oikeastaan samalta kuin ajatus seksistä veljeni kanssa, väärältä ja epämiellyttävältä. (Kertokaa te naiset, jotka olette alkaneet seurustella ystävänne kanssa. Miten se tapahtui?)
Itsekin annat esimerkin, että tunteet voivat herätä naiskaveria kohtaan, jos nainen on vaikka ollut kovin hiljainen. Tässä tapauksessa on yhtä lailla kyse siitä, että ette vielä tunteneet kunnolla. Minä taas puhun oikeasta ystävyydestä, en vaikka jostain satunnaisesti bileissä törmättävään tutusta. Tällaista satunnaistuttua se nainenkaan ei varmaan ole vielä lokeroinut mihinkään, jos oikea kontakti on ollut erittäin vähäistä. Sanoit, että se suhde voi kehittyä ajan kuluessa. Itse näen, että siinä vaiheessa kun on käynyt selväksi, että mies ei ole kiinnostunut/kiinnostava seksuaalisesti/romanttisesti, suhde kehittyy naisen puolelta lähinnä tuttava-kaveri-ystävä-asteikolla.
Joka tapauksessa koen, että ystävyys on epätodennäköinen reitti parisuhteeseen. Treffeillä käyminen ja tapailuhan on se tapa, jolla yleensä kartoitetaan sitä, onko se toinen potentiaalinen kumppani. Se siitä sitten luontaisesti joko muuttuu seurusteluksi tai kuivuu kasaan. Koko lähtökohta eri, koska koko tapailun tarkoitus on muodostaa parisuhde ja siten harrastaa seksiä, jolloin kipinää on ilmassa aivan eri tavalla.
Enkä missään nimessä sano toivovani, etteikö mies itsekin saisi käyttää harkintaa kumppanin valinnassa - päin vastoin, kyllä minä vaadin parisuhteessakin sitä, että mies pitää minusta ensisijaisesti ihmisenä eikä kassien tyhjentäjänä. Haluan kuitenkin MYÖS tuntea itseni halutuksi seurustelukumppanin toimesta ja ystävämies on antanut kuvan, ettei ole kiinnostunut seksistä kanssani, jolloin hän on kumppanina poissa laskuista.
Ehkä helpoin keino estää naista lokeroimasta sinua ystäväksi on flirttailla vähän. Pieni flirtti kun on ainakin omasta mielestäni ihan piristävää, eikä sen tarvitse tarkoittaa mitään ihmeellistä, mutta se lisää pientä jännitystä ilmaan. Mutta tästäkin on varmaan olemassa montaa eri koulukuntaa.
MÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele "sävyltään vihjaava", ts. mieti onko sävy ja tulkinta sinun päässäsi vai mikä on oikea totuus?
Silmäniskut ja "mitä xxxxx:n iltaan kuuluu?"
Ja molemmat yhteydenotot eteni ihan puheluiksi saakka, ettei todellakaan jäänyt epäselväksi tarkoitusperät. :D
Häh. Mä usein laitan mun ystävämiehille mesessä tai wa:ssa silmäniskuja ja tuollaisia "mitä x:n iltaan kuuluu… :) " viestejä. Eikä ne tarkoita kyllä mitään vihjaavaa. Vaikka ne joskus johtaa puheluun saakka :O . Sillä kavereiden kanssa jutellaan myös puhelimessa.
Vierailija kirjoitti:
MÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele "sävyltään vihjaava", ts. mieti onko sävy ja tulkinta sinun päässäsi vai mikä on oikea totuus?
Silmäniskut ja "mitä xxxxx:n iltaan kuuluu?"
Ja molemmat yhteydenotot eteni ihan puheluiksi saakka, ettei todellakaan jäänyt epäselväksi tarkoitusperät. :D
Häh. Mä usein laitan mun ystävämiehille mesessä tai wa:ssa silmäniskuja ja tuollaisia "mitä x:n iltaan kuuluu… :) " viestejä. Eikä ne tarkoita kyllä mitään vihjaavaa. Vaikka ne joskus johtaa puheluun saakka :O . Sillä kavereiden kanssa jutellaan myös puhelimessa.
On sentään hyvä, ettei minulla ole tuollaisia ystäviä. Olisi jatkuvaa ihmettelyä ja säätämistä, että mistä helvetistä tässä nyt tällä kertaa on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Häh. Mä usein laitan mun ystävämiehille mesessä tai wa:ssa silmäniskuja ja tuollaisia "mitä x:n iltaan kuuluu… :) " viestejä. Eikä ne tarkoita kyllä mitään vihjaavaa. Vaikka ne joskus johtaa puheluun saakka :O . Sillä kavereiden kanssa jutellaan myös puhelimessa.
No yritin vihjata, että puhelun sisältö kyllä kertoi, minkä perässä sitä oltiin.
Outoa että mun pitää jotenkin selittää tätä. En mitenkään voi kuvitella että olisin ihan ainutlaatuinen ihminen ja tämä olisi suuri poikkeus maailmankaikkeudessa. Oon pirteä, sosiaalinen, eläväinen ja keskustelutaitoinen mies. Ja väitän että samankaltaiset naiset saavat eniten näitä kyseessä olevia "kamumiehiä", joten miksi tämä olisi toisin päin jokin ihme?
Täältä ketjusta alkoi katoilla ihan asiallisia viestejä?
En ole tänne ennen kirjoittanut, niin onko tää ihan normaalia?
MÄN kirjoitti:
Täältä ketjusta alkoi katoilla ihan asiallisia viestejä?
En ole tänne ennen kirjoittanut, niin onko tää ihan normaalia?
Äh, mun internet oli vaaan rikki. Sori. :)
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele "sävyltään vihjaava", ts. mieti onko sävy ja tulkinta sinun päässäsi vai mikä on oikea totuus?
Silmäniskut ja "mitä xxxxx:n iltaan kuuluu?"
Ja molemmat yhteydenotot eteni ihan puheluiksi saakka, ettei todellakaan jäänyt epäselväksi tarkoitusperät. :D
Häh. Mä usein laitan mun ystävämiehille mesessä tai wa:ssa silmäniskuja ja tuollaisia "mitä x:n iltaan kuuluu… :) " viestejä. Eikä ne tarkoita kyllä mitään vihjaavaa. Vaikka ne joskus johtaa puheluun saakka :O . Sillä kavereiden kanssa jutellaan myös puhelimessa.
On sentään hyvä, ettei minulla ole tuollaisia ystäviä. Olisi jatkuvaa ihmettelyä ja säätämistä, että mistä helvetistä tässä nyt tällä kertaa on kysymys.
Miksi sinun pitää niin miettiä ja säätää että mistä on kysymys. Etkö voi olla vain ajattelematta ja nauttia hetkestä?
hrmmph kirjoitti:
PELKÄN puhumisen takia minulla ei ole mitään motiivia roikkua naisen seurassa,niillä on omat kaverinsa.
En ymmärrä miksi sunlaiset miehet sitten valittavat yksinäisyyttään, haluatte vain hyötyä muista, puolet maailman väestöstä on käveleviä vittutelineitä jne.
Tuo halu hyötyä muista kuuluu muuten useampaakin ikävään persoonallisuushäiriöön, jossa miehet ovat yliedustettuina muutenkin. Normaalit ihmiset tutustuu toisiinsa kanssa käymisen takia, ei hyötymisen takia, sen takia normaalit ihmiset ei ole ikuisesti yksin.
Sunlaiset miehet ovat yksinäisiä nuorena, vanhana, ikuisesti ja teitä pitäisi muka auttaa yhteiskunnan taholta ja sääliä? Mun mielestä olette itse kaivaneet yksinäisyyden kuoppanne.
MÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele "sävyltään vihjaava", ts. mieti onko sävy ja tulkinta sinun päässäsi vai mikä on oikea totuus?
Silmäniskut ja "mitä xxxxx:n iltaan kuuluu?"
Ja molemmat yhteydenotot eteni ihan puheluiksi saakka, ettei todellakaan jäänyt epäselväksi tarkoitusperät. :D
Ja tämä oli jotain suuremman luokan vihjailua? Aha.
Vierailija kirjoitti:
MÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele "sävyltään vihjaava", ts. mieti onko sävy ja tulkinta sinun päässäsi vai mikä on oikea totuus?
Silmäniskut ja "mitä xxxxx:n iltaan kuuluu?"
Ja molemmat yhteydenotot eteni ihan puheluiksi saakka, ettei todellakaan jäänyt epäselväksi tarkoitusperät. :D
Ja tämä oli jotain suuremman luokan vihjailua? Aha.
Ihminen tulkitsee asiantilan toiveidensa suuntaisesti. Jos toivoo saavansa vihjailua, niin neutraalitkin viestit saavat vastaanottojan mielessä vihjailevan merkityssisällön.
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele "sävyltään vihjaava", ts. mieti onko sävy ja tulkinta sinun päässäsi vai mikä on oikea totuus?
Silmäniskut ja "mitä xxxxx:n iltaan kuuluu?"
Ja molemmat yhteydenotot eteni ihan puheluiksi saakka, ettei todellakaan jäänyt epäselväksi tarkoitusperät. :D
Häh. Mä usein laitan mun ystävämiehille mesessä tai wa:ssa silmäniskuja ja tuollaisia "mitä x:n iltaan kuuluu… :) " viestejä. Eikä ne tarkoita kyllä mitään vihjaavaa. Vaikka ne joskus johtaa puheluun saakka :O . Sillä kavereiden kanssa jutellaan myös puhelimessa.
On sentään hyvä, ettei minulla ole tuollaisia ystäviä. Olisi jatkuvaa ihmettelyä ja säätämistä, että mistä helvetistä tässä nyt tällä kertaa on kysymys.
Miksi sinun pitää niin miettiä ja säätää että mistä on kysymys. Etkö voi olla vain ajattelematta ja nauttia hetkestä?
Minä en nauti suhteesta, jossa toinen osapuoli lähettää signaaleja jotka ovat ristiriidassa sen kanssa mitä vastaavilla signaaleilla muissa suhteissani tarkoitettasiin. Se luo stressiä epävarmuutta suhteen luonteesta, toisen osapuolen tavoitteista ja omasta roolistani. Joillekin toisille tämä voi olla jännittävää leikkiä, mutta minä en sellaista halua.
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele "sävyltään vihjaava", ts. mieti onko sävy ja tulkinta sinun päässäsi vai mikä on oikea totuus?
Silmäniskut ja "mitä xxxxx:n iltaan kuuluu?"
Ja molemmat yhteydenotot eteni ihan puheluiksi saakka, ettei todellakaan jäänyt epäselväksi tarkoitusperät. :D
Häh. Mä usein laitan mun ystävämiehille mesessä tai wa:ssa silmäniskuja ja tuollaisia "mitä x:n iltaan kuuluu… :) " viestejä. Eikä ne tarkoita kyllä mitään vihjaavaa. Vaikka ne joskus johtaa puheluun saakka :O . Sillä kavereiden kanssa jutellaan myös puhelimessa.
On sentään hyvä, ettei minulla ole tuollaisia ystäviä. Olisi jatkuvaa ihmettelyä ja säätämistä, että mistä helvetistä tässä nyt tällä kertaa on kysymys.
Miksi sinun pitää niin miettiä ja säätää että mistä on kysymys. Etkö voi olla vain ajattelematta ja nauttia hetkestä?
Minä en nauti suhteesta, jossa toinen osapuoli lähettää signaaleja jotka ovat ristiriidassa sen kanssa mitä vastaavilla signaaleilla muissa suhteissani tarkoitettasiin. Se luo stressiä epävarmuutta suhteen luonteesta, toisen osapuolen tavoitteista ja omasta roolistani. Joillekin toisille tämä voi olla jännittävää leikkiä, mutta minä en sellaista halua.
Ymmärrän, ja sen perusteella mitä olet itsestäsi tässä ketjussa aiemmin kertonut, niin arvasin että vastaat noin. Kerroit että pyrit muutenkin tulkitsemaan muiden oletuksia ja odotuksia ja suopeutta jollekin idealle, ja sovitat oman toimintasi sen mukaisesti. Ei nuo ristiriitaiset signaalit meille monille muille jännittävää leikkiä ole. Vaan asioita joita ei jaksa miettiä, koska arjessa on koko ajan ristiriitaisia signaaleja ja ristiriitaisiin signaaleihin on niin tottunut, ettei niillä nyt ole niin väliä. Tuntuu turhalta kiinnittää niihin kauheasti huomiota, koska ne ei vaikuta omaan toimintaan millään tavalla. Joskus voittaa, joskus taas sattuu pahasti, ja se on elämää vaan. Itse toimin niin kuin tuntuu hyvältä riippumatta siitä mitä muut siitä niin ajattelee tai onko muiden toiveet linjassa (kunhan nyt ei suoraan pahojaan tee ja on kohtelias). Minä en koe tarvitsevani itselleni päänsisäistä määrittelyä roolistani tai toisen roolista. Omat tavoitteeni toki tunnen, mutta toisen tavoitteet selviää minulle ajan kanssa jos selviää, siedän hyvin epävarmuuden ja epätietoisuuden niistä.
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele "sävyltään vihjaava", ts. mieti onko sävy ja tulkinta sinun päässäsi vai mikä on oikea totuus?
Silmäniskut ja "mitä xxxxx:n iltaan kuuluu?"
Ja molemmat yhteydenotot eteni ihan puheluiksi saakka, ettei todellakaan jäänyt epäselväksi tarkoitusperät. :D
Häh. Mä usein laitan mun ystävämiehille mesessä tai wa:ssa silmäniskuja ja tuollaisia "mitä x:n iltaan kuuluu… :) " viestejä. Eikä ne tarkoita kyllä mitään vihjaavaa. Vaikka ne joskus johtaa puheluun saakka :O . Sillä kavereiden kanssa jutellaan myös puhelimessa.
On sentään hyvä, ettei minulla ole tuollaisia ystäviä. Olisi jatkuvaa ihmettelyä ja säätämistä, että mistä helvetistä tässä nyt tällä kertaa on kysymys.
Miksi sinun pitää niin miettiä ja säätää että mistä on kysymys. Etkö voi olla vain ajattelematta ja nauttia hetkestä?
Minä en nauti suhteesta, jossa toinen osapuoli lähettää signaaleja jotka ovat ristiriidassa sen kanssa mitä vastaavilla signaaleilla muissa suhteissani tarkoitettasiin. Se luo stressiä epävarmuutta suhteen luonteesta, toisen osapuolen tavoitteista ja omasta roolistani. Joillekin toisille tämä voi olla jännittävää leikkiä, mutta minä en sellaista halua.
Ymmärrän, ja sen perusteella mitä olet itsestäsi tässä ketjussa aiemmin kertonut, niin arvasin että vastaat noin. Kerroit että pyrit muutenkin tulkitsemaan muiden oletuksia ja odotuksia ja suopeutta jollekin idealle, ja sovitat oman toimintasi sen mukaisesti. Ei nuo ristiriitaiset signaalit meille monille muille jännittävää leikkiä ole. Vaan asioita joita ei jaksa miettiä, koska arjessa on koko ajan ristiriitaisia signaaleja ja ristiriitaisiin signaaleihin on niin tottunut, ettei niillä nyt ole niin väliä. Tuntuu turhalta kiinnittää niihin kauheasti huomiota, koska ne ei vaikuta omaan toimintaan millään tavalla. Joskus voittaa, joskus taas sattuu pahasti, ja se on elämää vaan. Itse toimin niin kuin tuntuu hyvältä riippumatta siitä mitä muut siitä niin ajattelee tai onko muiden toiveet linjassa (kunhan nyt ei suoraan pahojaan tee ja on kohtelias). Minä en koe tarvitsevani itselleni päänsisäistä määrittelyä roolistani tai toisen roolista. Omat tavoitteeni toki tunnen, mutta toisen tavoitteet selviää minulle ajan kanssa jos selviää, siedän hyvin epävarmuuden ja epätietoisuuden niistä.
Onnea valitsemallesi tielle! Voin vain toivoa, ettei se risteä minun tieni kanssa.
Edit: Sanoin tarpeettoman tylysti. Pyydän anteeksi, mutta jääköön virheeni näkyviin.
Tähän väliin vain toteamus, että minulle on miehet välillä sanoneet, että olen antanut jotain ihme signaaleja, vaikka tietääkseni olen käyttäytynyt aivan normaalisti ja ystävällisesti. Enkä ole siis ollut näistä miehistä kiinnostunut siinä mielessä. Ja toiset ovat luullakseni myös tulkinneet väärin, mutta eivät ole mitään sanoneet, vaan tyyliin juosseet karkuun, jos ehdotan vaikka jotain tekemistä kaverina. Että kai se kaikki pitäisi vääntää rautalangasta, tai en tiedä mikä auttaisi. Jos esim. hymyilee miehelle ja katsoo silmiin tai vieläpä ehdottaa minkäänlaista toimintaa, niin aina selitys perään, että tarkoitan nyt ainoastaan kaverimielessä?
Vierailija kirjoitti:
Minä en koe tarvitsevani itselleni päänsisäistä määrittelyä roolistani tai toisen roolista. Omat tavoitteeni toki tunnen, mutta toisen tavoitteet selviää minulle ajan kanssa jos selviää, siedän hyvin epävarmuuden ja epätietoisuuden niistä.
Mutta kaverimiehen paljastuminen ihastuneeksi/kontaktinhaluiseksi kuitenkin suututtaisi, järkyttäisi tai vetäisi pohjan ystävyydeltä alta ;) ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en koe tarvitsevani itselleni päänsisäistä määrittelyä roolistani tai toisen roolista. Omat tavoitteeni toki tunnen, mutta toisen tavoitteet selviää minulle ajan kanssa jos selviää, siedän hyvin epävarmuuden ja epätietoisuuden niistä.
Mutta kaverimiehen paljastuminen ihastuneeksi/kontaktinhaluiseksi kuitenkin suututtaisi, järkyttäisi tai vetäisi pohjan ystävyydeltä alta ;) ?
No ei todellakaan. Jos minäkin olisin ihastunut, niin siitä varmaan tulisi suhde. Jos taas en olisi, niin sanoisin miehelle että pidän sinusta kovin ja toivon että voimme olla ystäviä, vaikka en haluakaan enempää. Onko sinulle ok olla vain ystävä? Mies sitten päättää onko ok vai ei. Tottakai toivoisin että ystävyys jatkuu jos mies vaan sitä haluaa. Ja minulla on muuten ystävinä miehiä, joihin olen itse ollut ihastunut, mutta he on antaneet minulle pakit.
Ihan mielenkiinnosta, voitko laittaa jonkun esimerkin vihjailevasta viestistä?