Suomen kielen epäloogisuudet

Vierailija kirjoitti:

4868458698590 kirjoitti:

Housujen ja Vantaan tapauksessa satutaan tietämään, miksi sanat taivutetaan niin.

Vantaa on nimetty samannimisen joen mukaan, joten Vantaaseen ei voida mennä ellei olla menossa uimaan, koska silloin mentäisiin sinne jokeen,Vantaalle voidaan taas mennä koska silloin mennään Vantaan luokse.

Yhtä laillahan voi sanoa, että Espoo on nimetty Espoonjoen mukaan. Ei tuo perustelusi nyt ihan aukoton ole :)

Poikkeuksia tuohon sääntöön on, mutta Espoo ei niihin kuulu. Joki on nimetty Espoon mukaan eikä toisinpäin (Esbo - Esboå, Espoo - Espoonjoki)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan tai pistän jonkun asian ylös.

Monessa muussa kielessä tosiaan kirjoitetaan alas (write it down) mikä on sinänsä loogisempaa että paperia usein pidetään alempana kuin sitä katsovaa silmää.

Jos lappu onkin seinällä, johon kirjoitetaan?

Tulee mieleen rengin/piian kaappi, johon sitten muistilappu laitetaan. Kalenterikin on monesti seinällä.

Ehkä Englannissa ihmisillä, jotka kirjoittivat asioita muistiin, oli kirjoituspöytä. Suomessa asuttiin tuvissa.

Vierailija kirjoitti:

No, kielet eivät vain ole aina niin loogisia kuin haluaisimme. Esim. tämä:

Hän on puilla paljailla. (ei: paljailla puilla).

Tuo kuulostaa mielestäni paljon tehokkaammalta, kun sanotaan "puilla paljailla". Vrt. teillä tietymättömillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka olet koulussa, olet koulun sisällä. Jos olet koululla, olet koulun luona tai jossain kohtaa koulua, ei määritelty rajoja sille, missä kohtaa tarkalleen.

Jos olen koulussa, olen siellä opiskelemassa. Jos olen koululla, olen siellä käymässä "omalla ajalla" - joko sisällä rakennuksessa tai sen ulkopuolella.

Toisin taas esim. kuntosali: olen kuntosalissa, eli olen kuntosalin sisällä mutta en ole kuntoilemassa. Olen kuntosalilla, eli olen joko salin sisällä kuntoilemassa, tai salin sisällä tai ulkopuolella muuten vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kielet eivät vain ole aina niin loogisia kuin haluaisimme. Esim. tämä:

Hän on puilla paljailla. (ei: paljailla puilla).

Tuo kuulostaa mielestäni paljon tehokkaammalta, kun sanotaan "puilla paljailla". Vrt. teillä tietymättömillä.

Miksiköhän varaton ihminen on paljailla puilla. Liittyyköhän jotenkin tukin uittoon, onkoha kuorittu puu muita liukkaampi?

Paikkakunnat Lahti ja Kesälahti.

Mennään Lahteen ja Kesälahdelle.

(Ei: Lahdelle tai Kesälahteen)

Vierailija kirjoitti:

Minun äidinkieleni ei ole suomi joten ehkä tulee syntyperäistä paremmin huomattua asioita jotka poikkeavat joihinkin toisiin kieliin nähden. 

Miksi housut tai kengät laitetaan jalkaan, eikä jalkoja kenkiin tai housuihin? Miksi hansikkaat kädessä eikä kädet hansikkaissa?

Lähteä sieneen? Mennä siis jonkun yksittäisen sienen sisälle tai hakemaan yhtä ainoaa sientä metsästä? Mummo on mustikassa - sisällä pienessä marjassa siis? 

Minä rakastan sinua, sillä on minun käsityksessäni jotenkin osittainen merkitys, rakastan osaa sinusta. Pitäisi sanoa rakastan sinut, että kuvaisi että rakastaa kokonaan.

Miksi ihminen syntyy Helsingissä, mutta ei perheessä tai suvussa, vaan sukuun tai perheeseen?

Miksi palata, palauttaa, täsmätä, täsmäyttää, mutta ei herätä, heräYttää, vaan herättää?

Itselleni suuri hämmästys kun osasin suomea jo hyvin oli kun eräs nainen sanoi: "jätin silmät ulos". Ihmettelin että hulluksiko hän on tullut, luulee että silmät on päästä jotenkin irronneet ja jääneet ulos kun nainen on tullut sisään. En tajunnut että se tarkoitti että on vielä ulkoilman valosta niin häikäistynyt ettei näe hetkeen sisällä hyvin.

Kiitos, kiinnostavia huomioita!

Tuota sulmäjuttua olisin minäkin ihmetellyt hetken.

Vierailija kirjoitti:

Yksi sanapari joka mua on aina huvittanut: uskova - uskoton; ensimmäinen uskoo johonki uskontoon, toinen taas on petturi, vaikka kuinka uskon ihminen väittäisikin olevansa, ei välttämättä siis ateisti vaikka uskoton onkin! Uskottoman vastakohta on kuitenkin uskollinen, mutta tällä uskollisella ei taas ole mitään tekoa uskon kokemisen kanssa.

 

Uskonnollinen- uskonnoton

Uskollinen-uskoton

Jos sanotaan, että Annabel on uskova, niin Helinäbellistä sanotaan, että hän ei ole uskova, kuten Annabel. Uskonnoton on ateisti. Sanotaan, ettei usko, ei ole uskova.

Harvemmin tokaistaan, että Samuel on uskoton mikäli halutaan kertoa, että hänellä ei ole uskontoa johon uskoa. Nykyajan hapatuksia nykyajan tarpeisiin. Uskova on uskossa ja ei uskova ei ole uskossa.

Ei epäloogisuus, mutta sana, jonka kääntäminen on tuottanut hankaluusia: tarjeta. Ruotsalainen puolisoni kuuli JVG:n kappaleen Tarkenee ja kysyi minulta, mitä kappaleen nimi tarkoittaa. Siinä sai itsekin hetken pyöritellä sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 8

Miksi ihminen syntyy Helsingissä, mutta ei perheessä tai suvussa, vaan sukuun tai perheeseen?

Miksi palata, palauttaa, täsmätä, täsmäyttää, mutta ei herätä, heräYttää, vaan herättää?

Helsinki on paikka, perhe tai suku eivät ole. Miten ihmeessä ei-konkreettisessa käsitteessä kuten suvussa voisi tehdä jotain konkreettista kuten syntyä?

Mitä täsmäyttää tarkoittaa? En ole koskaan kuullutkaan tuollaista sanaa. Vai tarkoititko kenties "täsmentää"?

Ainakin kirjanpidossa tilit täsmäytetään. Samoin kassa jne.

Vierailija kirjoitti:

Minä rakastan sinua, sillä on minun käsityksessäni jotenkin osittainen merkitys, rakastan osaa sinusta. Pitäisi sanoa rakastan sinut, että kuvaisi että rakastaa kokonaan.

Tuskin rakastat ketään peräsuolessa olevine paskoineen päivineen. Jotain raja nyt tuohon lirkutteluunkin.

Rakastan sinut puhki

Rakastan sinut heikkopäiseksi

Rakastan sinua kunnes tulet hulluksi

Rakastan sinua päästä varpaisiin

Rakastan sinua ainiaan

Haluan sinua ja haluan sinut on molemmat ok, mutta rakastan sinut ilman lisukkeita ei ole mitään. Rakastan sinut säpäleiksi taas on.

:p

Ehkä rakkauden herkkään ja hellään ajatukseen ei sovi tuollainen kontrolloiva ote, joka vaatisi -sinut- Haluan sinut on himoa omasta määräävästä näkökulmasta ja haluan sinua on kertomista omista ajatuksista ilman, että kohde alistettu toisen tahtoon.

Jos halutaan sanoa painokkaasti ei johonkin asiaan, sanotaan: "joo ei!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kielet eivät vain ole aina niin loogisia kuin haluaisimme. Esim. tämä:

Hän on puilla paljailla. (ei: paljailla puilla).

Tuo kuulostaa mielestäni paljon tehokkaammalta, kun sanotaan "puilla paljailla". Vrt. teillä tietymättömillä.

Miksiköhän varaton ihminen on paljailla puilla. Liittyyköhän jotenkin tukin uittoon, onkoha kuorittu puu muita liukkaampi?

Ei ole ollut varaa rakentaa suojaa puiden päälle. Talon lämmityspuut kastuvat ilman suojaa. Märkä puu ei syty.

XP kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pääsköön vangit vankilastaan." Kaikki, jopa ammattilaiset monilla levytyksillä, laulaa tämän suositun joululaulun "pääsköön vangit vankiloistaan", mikä on väärin, se tarkoittaisi että vangeilla olisi kullakin useampi vankila.

Kyllä levytyksillä lauletaan aivan oikein eikä se tarkoita, että kullakin vangilla olisi useampi vankila. Tosin heillä voi olla useampikin vankila ja jokaisella omansa, koska laulussa ei tarkoiteta fyysistä vankilaa.

Vangit ovat vankiloissa, eivät kaikki maailman vangit yhdessä ainoassa vankilassa. Olisi melkoinen laitos jos kaikki vangitut maailmassa olisi tungettu yhteen vankilaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta viikonpäivät on aika hauskoja. On esim. tiistai ja torstai (kuten vaikka ruotsissa tisdag ja torsdag), mutta maanantai tai sunnuntai ei kuitenkaan ole maantai tai suntai.

Niitä ei ole lainattu nykyruotsista. Islanniksi, mikä on vanhakantaista, maanantai on manúdagur ja sunnuntai on sunnudagur, lauantai muuten on Laugardagur. 

Valkeakoskelaiset sanovat olevansa koskilaisia eivätkä ole valkeakoskella vaan koskissa.

Vierailija kirjoitti:

Vedä vessa. Eihän sitä vedetä vaan painetaan napista.

Ennen vedettiin. Jäänne siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi housut ja haalarit on monikossa, vaikka niitä on vain yksi?

Oliskohan kahden lahkeen takia? Ja housuthan on ruotsiksi byxor ja englanniksi trousers, eli niiden kielten puhujat näkevät asian samalla tavalla. Haalari taitaa kyllä olla molemmissa yksikössä.

Huvittavaa muuten, että suomeksi voi sanoa "otan matkalle mukaan yhdet housut",eli sana yksi vääntyy jonkinlaiseen monikkoon.

Ennen muinoin housut olivat kaksi irtolahjetta, joita käytettiin jonkun tunikamaisen yläosan kanssa. 

En lukenut ketjua kokonaan, mutta sain aikanaan hämmästelyjä kun kerroin englanniksi nähneeni unta (jostakin). Käänsin siis virheellisesti suoraan lauseen suomesta englanniksi. Heistä oli eksoottista että sitä sanotaan suomessa näkemiseksi vaikkei unta oikeasti ”nähdä”, se kuvitellaan eli se on. I had a dream... I saw a dream.

”Nähdääkö” unia muilla kielillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rannekello

Hernekeitto

Venevaja

Kaikki nuo lausutaan niin että keskellä olevan e:n jälkeen tulee tuplakonsonantti: rannekkello, hernekkeitto, venevvaja. Näitä sanoja on vaikka kuinka - riittää että sanan keskiosassa on e! Miksi?

Kyseessä on loppukahdennus. Jotkut vanhat, e-loppuiset nominit, ovat alkujaan olleet konsonanttiloppuisia, mutta kielen kehittyessä konsonantti on jäänyt ääntämisen helpottamisen takia pois. Sanojen rajalla tuo entinen konsonantti kuitenkin näkyy seuraavan konsonantin (tai joskus tauon, esim. Tule avaamaan ovi) tuplaantumisena. 

Riippuu vielä murrealueesta.  Kovasti on sellaisiakin, jotka ääntävät "niin kuin on kirjoitettu" eli hernekeitto ilman loppukahdennusta, jolloin sana lausuttaisiin hernekkeitto. Samoin ääntävät vaikkapa sanat kolme markkaa, eivät siis sano kolmem markkaa.

Murrealuekin on niitä sanoja, jotka useat ääntävät jopa murrealuekin eikä (lisänä vielä tuo k-alkuisen päätteen alkukonsonantin kahdentuminen) murre''aluekkin.  ' kuvaa kurkkuäännettä, joita siis tulee tähän sanaan 2 kuten vaikka lauseeseen anna ostaa!

Jännää kyllä, tuollainenkin äänne, jolle ei suomessa edes ole omaa kirjaintaan, kahdentuu siinä kuin ihan ‟oikeat‟ kirjaimetkin. Yksinäänhän se esiintyy esimerkiksi sanassa ’linja-auto’, jossa voidaan ajatella yhdysmerkin vastaavan tuota äännettä kirjoitusmerkkinä, geminaattana yleiskielessäkin – usein hyvin painokkaana sellaisena – ilmauksessa ’anna olla’.

Tämä on sivistävä ja viihdyttävä ketju! Olen joskus ihmetellyt tätä joidenkin sanojen erikoista ääntämystä ja nyt tajusin paremmin mistä on kyse. Kiitos tästä!