Ärsyttää nää masentuneet ja uupuneet

Masennushan johtaa usein esim. alkoholin tai muiden päihteiden liikakäyttöön, myös liikasyömiseen. Eri ihmiset näyttävät masennuksen eri tavalla. On varmasti ihmisiä jotka luulevat alakuloisuuden tarkoittavan masennusta, mutta ei kannata ilman tuntematta ihmistä tuomitsemaan päältäpäin.

Mulle tulee surullinen mieli kun luen näitä viestejä. Milloin meistä ihmisistä on tullut susia toisillemme. Aina on mielipide siitä mitä kenenkin on oikeus tuntea ja tehdä/olla tekemättä. Kilpaillaan siitä kellä on eniten rankkaa ja kuka pystyy pahimmassakin tilanteessa toimimaan työelämässä, jopa kellon ympäri. Kilpaillaan siitä kenen on oikeus saada huomiota ja ketkä kuuluu jättää huomiotta. Onko tämä yhteiskunta niin yksilökeskeistä, että kaikki vain odottavat kiitosta ja huomiota marttyyrimaisesti. Tyyliin, kun minä työssäkäyvä ahkera en saa kiitosta ja apua niin ei kuulu masentuneen ja syrjäytyneenkään saada. Minä ainakin tekisin kaikkeni, että kaikilla, jopa masentuneilla olisi kaikki hyvin. Paras kiitos on nähdä kuinka ne vaikeuksissa olevatkin ihmiset pääsevät jaloilleen. Kaikkien ihmisten pitäisi pienillä hyvillä teoilla piristää muiden ihmisten elämää, jotta kaikilla olisi parempi olla.

Masentuneet saa paljon lokaa niskaansa sen takia että luokattomat iltapäivälehdet tekevät juttuja kaiken maailman misseistä jotka valittavat uupumustaan ja masennustaan, matkustavat Thaimaahan ja tulevat pirteinä takaisin.

Moni luulee oikeasti masentuneen todella paranevan sillä että ottaa äkkilähdön vaikka Madeiralle ja hups, viikon päästä kaikki on taas hyvin.

Antaisin mitä tahansa jos voisin käydä töissä. Mitä tahansa siitä että jaksaisin tavata ihmisiä, liikkua ihmisten ilmoilla kuten muutkin. Että olisi joskus omaa rahaa, eikä tarvitsisi kituuttaa yhteiskunnan elättinä. Että jaksaisin käyttää sitä rahaa johonkin, ja tuntea iloa siitä. Olen kiitollinen, etten ole niin masentunut että makaisin tiedottomana sängyssä kaiket päivät. Jaksan sentään maata sängyssä nettiä selaten, tunnista, päivästä, kuukaudesta toiseen.

Kuvittele ap itsesi elämään jonka kuvasin, istumaan yksin neljän seinän sisällä kykenemättä mihinkään muuhun. Mieti sen jälkeen voiko kukaan olla niin laiska, että sietää sellaista helvettiä huvikseen. Väitän ja tiedän ettei kukaan elä vakavasti masentuneen elämää vapaaehtoisesti tai laiskuuttaan. Ja jos tällaisesta, koko elämän tuhoavasta sairaudesta ei saa valittaa, niin mistä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ap. Olen reilu nelikymppinen nainen. Teen ihan normi kahdeksantuntista työpäivää ylitöineen. No ylitöitä ei ole mitenkään mahdottomasti. Jäin leskeksi reilu kolme vuotta sitten. Minulla on kaksi lasta jotka ovat 16 ja 18. 

Aloitukseni oli aika raju, olisi pitänyt kertoa paremmin mitä tarkoitin. Mielestäni masennuksella ratsastaa tällä hetkellä ihmisiä joiden ei niin kuuluisi tehdä. On paljon masentuneita jotka todella kärsivät ja heidän saama hoito on täysin riittämätöntä. Koen kyllä myötätuntoa näitä ihmisiä kohtaan ja tiedän että masennus voi viedä toimintakyvyn täysin.

Syy miksi kirjoitin aloitukseni on oikeastaan naapurini jonka kaupasta tullessani näin ulkona tupakalla. Hän on noin 25 ja oli töissä kaupassa kunnes sai potkut jatkuvien myöhästelyjen takia. Likka bilettää kaikki illat, juoksee tupakalla vähintään kerran tunnissa yötä myöten, eikä kykene enää hakemaan töitä koska on masentunut ja hukannut kaiken energiansa. Terveysasemalta oli puhunut jotain pillereitä mukaansa.

Pisti vain niin vihaksi kun tulin kotiin kauppareissulta siivottuani koko päivän. Uskon että näitä ihmisiä on aivan liikaa jotka omilla elivtavoillaan aiheuttavat ongelmansa ja käyttävät keppihevosena sitten masennusta ja uupumusta. On sitä täälläkin oltu viime vuodet uupumusta mutta pakko on työt tehdä ja lapset kasvattaa.

En kuitenkaan halua pahoittaa teidän mieltänne jotka sairastatte oikeasti masennusta, tahi teidän lähimmäisiäkään.

Toivon kaikille enrgisempää syksyä.

Et halunnut pahoittaa kenenkään mieltä, mutta pahoitit jo. Levitit eteenpäin käsitystä siitä, että masentuneet saavat syyttää masennuksesta vain itseään. Yhdyit siihen joukkoon jonka mielestä masentuneiden pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja sait muita mielipiteesi taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisätään vaan enemmän ja enemmän paineita - sillähän se selviää. Nuorilla naisilla on nykypäivänä kuitenkin huomattavampi määrä enemmän painetta kuin koskaan ennen. ennen tehtiin kyllä fyysistä työtä paljon, mutta ei se henkisesti erityisesti kuormita. ja elämä on ollut selkeää, menee naimisiin ja tekee lapset. tekee töitä siinä välissä minkä nyt tekee. 

nykynaisen pitää kuitenkin kouluttautua, rakentaa ura (kun töiden saanti on uskomattoman vaikeaa, kun suomessa on lama ollut jo 8 vuotta). Jos perheen haluaa, on äärimmäisen vaikea löytää miestä, joka haluaa sitoutua - pääkaupunkiseudulla, jossa lähes ainoat mahdollisuudet on ylipäätään työllistyä - on enemmän naisia kuin miehiä. Ja ne vähätkin miehet hyppivät vähintään alle kolmekymppisinä aika aktiivisesti kukasta kukkaan, koska valinnan varaa on ja ei ole mitään biologistakaan takarajaa lasten saannille. 

Mitä jos sitten ei pääse opiskelemaan? opinnoissa ei menesty? Ei saakaan työpaikkaa, ei rakennettua uraa? entä jos ei kunnollista miestäkään löydy? 

Miehet taas syrjäytyvät yhteiskunnasta jo yläasteen jälkeen, koska Suomalainen mieskuva on niin äärimmäisen ahdasmielinen. Ei suomessa suvaita alkuunkaan herkkää, tunteellista, pehmeää, keskustelevaa heteromiestä. Suo, kuokka ja jussi on edelleen äärimmäisissä voimissaan. Tähän muottiin jos et mene, tulet kiusatuksi ja syrjityksi jo koulussa. Ennen suomalainen mies joi tunteensa ja turrutti ne. nykyään sitten kaiken muun paineen alla on riski syrjäytyä. Ei suomalaista poikaa kasvateta käsittelemään tunteitaan koska oletetaan ettei niitä ole. Elä siinä sitten aikuisesti, kun ainoa väline käsitellä on viina. 

Juu, me apinakehän ulkopuolella olevat 4,5 miljoonaa muuta suomalaista ei olla töissä.

Tässä kyllä puhutaan nuorten ihmisten työllistymismahdollisuuksista koulun jälkeen, eikä siitä ovatko keski-ikäiset ihmiset töissä pääkaupunkiseudun ulkopuolella. En tiedä, miten olet onnistunut missaamaan viimeisen melkein 10 vuoden ajan nuorisotyöttömyyden ja valmistumisen jälkeisten pätkätöiden aiheuttamat ongelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, paradoksi on juuri siinä että sen uupumuksen ja väsymyksen takia me vakavasti masentuneet emme olisi kykeneviä tekemään edes 6-tuntisia työpäiviä, saatika 12-tuntisia.

Isovanhempani tekivät aikanaan maalla 16-20 tuntisia päiviä kun oli pakko. Totesivat sitten eläkeiällä että olihan se raskasta. Nyt porukka notkuu koko päivän tällä palstalla ja valittaa että ei ole energiaa tehdä kuuden tunnin päiviä kun pitäisi oikein ajatella. Ai niin, ne pilleritkin tuppaavat väsyttämään.

Nostan kyllä hattua isovanhemmillesi. Ajat olivat silloin niin erilaiset. Heillä on ollut kuitenkin kaikki henkinen tukiverkosto ympärillä, kun perheet asuivat yhdessä. Kyläläiset auttoivat toinen toistaan. Sellainen puuttuu nykyään monelta. Lisäksi ihmisiltä vaaditaan tänä päivänä enemmän. Ei ehkä fyysiseti, mutta henkisesti. Työpaikoista käydään taistoa. Jatkuvasti pitäisi kouluttaa itseänsä lisää. Lisäksi pitäisi urheilla ja olla tietyn näköinenkin, että kelpaa.

No ei se niin helppoa ollut. Papaltani tapettiin kaksi veljeä sodassa. Mummo oli evakossa ja ei tiedetty, onko kodista mitään jäljellä, kun tulevat takaisin. Siinä alkoivat rakentamaan tulevaisuutta uusiksi sodan raunioilta, köyhinä ja nälkääkin nähtiin. Sukulaisia ja tuttuja kuoli sodassa ja arvet oli sielussa pelosta.

Aika pieniltä tuntuu sinun murheesi, jos ahdistut siitä, että pitäisi näyttää hyvältä ja urheilla. Se kai on sinun mielestä enemmän vaadittu, kuin lähteä kodistaan vieden lehmiä matkassa ja kotitaloa pommitetaan ja siitä ei tiedä, pääsekö takaisin ja ketä tulee hengissä sodasta takaisin. Äidit hautasivat lapsiaan ja vaimot puolisoitaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ap. Olen reilu nelikymppinen nainen. Teen ihan normi kahdeksantuntista työpäivää ylitöineen. No ylitöitä ei ole mitenkään mahdottomasti. Jäin leskeksi reilu kolme vuotta sitten. Minulla on kaksi lasta jotka ovat 16 ja 18. 

Aloitukseni oli aika raju, olisi pitänyt kertoa paremmin mitä tarkoitin. Mielestäni masennuksella ratsastaa tällä hetkellä ihmisiä joiden ei niin kuuluisi tehdä. On paljon masentuneita jotka todella kärsivät ja heidän saama hoito on täysin riittämätöntä. Koen kyllä myötätuntoa näitä ihmisiä kohtaan ja tiedän että masennus voi viedä toimintakyvyn täysin.

Syy miksi kirjoitin aloitukseni on oikeastaan naapurini jonka kaupasta tullessani näin ulkona tupakalla. Hän on noin 25 ja oli töissä kaupassa kunnes sai potkut jatkuvien myöhästelyjen takia. Likka bilettää kaikki illat, juoksee tupakalla vähintään kerran tunnissa yötä myöten, eikä kykene enää hakemaan töitä koska on masentunut ja hukannut kaiken energiansa. Terveysasemalta oli puhunut jotain pillereitä mukaansa.

Pisti vain niin vihaksi kun tulin kotiin kauppareissulta siivottuani koko päivän. Uskon että näitä ihmisiä on aivan liikaa jotka omilla elivtavoillaan aiheuttavat ongelmansa ja käyttävät keppihevosena sitten masennusta ja uupumusta. On sitä täälläkin oltu viime vuodet uupumusta mutta pakko on työt tehdä ja lapset kasvattaa.

En kuitenkaan halua pahoittaa teidän mieltänne jotka sairastatte oikeasti masennusta, tahi teidän lähimmäisiäkään.

Toivon kaikille enrgisempää syksyä.

Oletko jotenkin hieman vajaa vai ainoastaan äärimmäisen ilkeä ja katkera ämmä?

Ensinnäkin et voi todellakaan tietää naapurintytön vaikeuksista ja elämästä yhtään mitään. Sillekin on syynsä, miksi ei pysty ja kykene pitämään kiinni säännöllisestä elämästä ja rytmistä. Olen näitä seurannut läheltä työelämässä useita tapauksia ja jokaisen taustalta on löytynyt suhteellisen vakaviakin ongelmia, pari raiskaustapausta, seksuaalista hyväksikäyttöä, alkoholismin varjostama lapsuus ja yhdessä oli vielä yli 10 vuoden pahoinpitely kotona. Jokaisella heillä oli myös taipumusta turruttaa oloaan alkoholilla ja "bilettämisellä", koska ongelmat ovat normaalin ihmisten mieltä isompia - kun ei vain ole työkaluja ihan perustiinalla selviytyä kaikesta. Ei olisi AP sullakaan. 

Olet hirveä ihminen. Jos olisin sinä, en varmaan pystyisi elämään itseni kanssa. Tuomitset ja katkeroisut ja olet kateellinen ihmisille, joiden elämästä ja vaikeuksista et tiedä YHTÄÄN mitään. Jo tuo lause, että "oli puhunut jonkun pilleripurkin mukaansa". Mitä helvettiä? Tämän tytön lääkityksen ja ilmeisesti avunhakemisyrityksenkin saat väännettyä siellä ilkeässä mielessäsi negatiiviseksi asiaksi? Jos olisi eläessäsi koskaan kokenut aidosti mielenterveyden ongelmia niin tietäisit, että lääkitys voi olla monelle täydellinen pelastus. 

Se, että sulta on kuollut mies ja heittäydyt joksikin ihme marttyyriksi sen suhteen, on tasan sun ongelmasi. Olisit varmasti itsekin onnellisempi, jos et olisi pohjimmiltasi niin äärimmäisen ilkeä ja ruma ihminen. Sitä on helppo tuomita ja katsella nenänvartta pitkin toisia ihmisiä, joiden asioista ei oikeasti tiedä YHTÄÄN mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää niin paljon ap:n ja joidenkin muiden kommentoijien kaltaiset ihmiset. Ollaan olevinaan niin kovaa ja "kyllä sitä ennenkin ihmiset selvisi" ja "ennen ei pikkuasioista valitettu" ja masentuneethan on vaan laiskoja paskoja joita sitten pitäisi paapoa kun ovat niin saamattomia. Että voi voi ja yhyy byhyy.

Empatia puuttuu kokonaan, ei osata asettua toisen asemaan, kun ajatellaan vaan että no kyllähän minäkin pärjään. Ei ymmärretä, että ihmiset tulevat erilaisista lähtökohdista, on erilaisia persoonallisuuksia ja voimavaroja. Jotkut uupuvat pienemmästä kuin toiset, jotkut ovat luonteensa puolesta taipuvaisia masentumaan, jotkut eivät ole ikinä saaneet edes tilaisuutta normaaliin elämään huonon lapsuuden tai traumojen takia. Vaikka sinä pystyisit ja jaksaisit 12 tunnin työpäiviä, se ei tarkoita, että kaikki muut jaksaisivat tai että heidän tulisi jaksaa. Tuli ihan mieleen eräs (entinen) ystäväni, jonka mielestä masennus on keksitty sairaus ja turhaa valitusta, koska hänelläkin on ollut vaikeaa ja on selvinnyt ihan hyvin. Hän ei osannut erottaa omaa persoonaansa muista, että olisi tajunnut, että kaikki eivät ole samanlaisia ja selviä vaikeuksista yhtä hyvin.

Myös empatiakyky opitaan lapsena. Harmi, että sitäkään ei ole kaikille suotu.

AP väittää, että ilmaisee itseään huonosti vaikka on van pohjimmiltaan kateellinen ja katkera. ja mikään muu ei rumenna ihmistä enempää kuin nuo kaksi asiaa. Kehottaisinkin katsomaan peiliin aika tarkasti AP ja miettimään, että miksi susta tuli sellainen keski-ikäinen ämmä kuin olet. 

Kiss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää niin paljon ap:n ja joidenkin muiden kommentoijien kaltaiset ihmiset. Ollaan olevinaan niin kovaa ja "kyllä sitä ennenkin ihmiset selvisi" ja "ennen ei pikkuasioista valitettu" ja masentuneethan on vaan laiskoja paskoja joita sitten pitäisi paapoa kun ovat niin saamattomia. Että voi voi ja yhyy byhyy.

Empatia puuttuu kokonaan, ei osata asettua toisen asemaan, kun ajatellaan vaan että no kyllähän minäkin pärjään. Ei ymmärretä, että ihmiset tulevat erilaisista lähtökohdista, on erilaisia persoonallisuuksia ja voimavaroja. Jotkut uupuvat pienemmästä kuin toiset, jotkut ovat luonteensa puolesta taipuvaisia masentumaan, jotkut eivät ole ikinä saaneet edes tilaisuutta normaaliin elämään huonon lapsuuden tai traumojen takia. Vaikka sinä pystyisit ja jaksaisit 12 tunnin työpäiviä, se ei tarkoita, että kaikki muut jaksaisivat tai että heidän tulisi jaksaa. Tuli ihan mieleen eräs (entinen) ystäväni, jonka mielestä masennus on keksitty sairaus ja turhaa valitusta, koska hänelläkin on ollut vaikeaa ja on selvinnyt ihan hyvin. Hän ei osannut erottaa omaa persoonaansa muista, että olisi tajunnut, että kaikki eivät ole samanlaisia ja selviä vaikeuksista yhtä hyvin.

Myös empatiakyky opitaan lapsena. Harmi, että sitäkään ei ole kaikille suotu.

AP:n mielestä ilmeisesti se, että pyrkii kaikin voimin ymmärtämään muita ja muiden vaikeuksia positiivisten oletuksien kautta (mikä on aika perusjuttu) on häneltä jotenkin pois. Tyypillinen minäminäminä ihminen siis. 

Vierailija kirjoitti:

Luoja mitä kitisijöitä täällä on. Masentuneet ovat todellakin itse syypäitä mt-ongelmiinsa. Jos ei kestä elämää niin voi voi. Sitten pilleristit täällä puolustelee toisiaan. On teillä varmaan kovaa. Omaa elämää ei saada järjestykseen ja sitten ollaan katkeria niille jotka ovat hoitaneet asiansa hyvin ja pitäneet itsestään huolta.

Etsikää jostain mänty ja...

Kertoisitko mitkä ovat sellaisia asioita jotka estävät masennuksen? Siis miten pidetään huolta itsestään niin ettei sairastu masennukseen koskaan?

Voih teidän kanssanne. Ekaksi haluan sanoa, että me oikeasti sairastuneet tekisimme mitä vain, jos voimavarat riittäisivät työntekoon. Laiskaksi haukkumisella me emme parane, päinvastoin. Turha sitä on silti yrittää edes selittää ihmiselle, joka ei tiedä koko sairauksesta yhtään mitään. Itselläni on fibromyalgia, kilpirauhasen vajaatoiminta, 1-tyypin diabetes, vaikea masennus ja epävakaa syömishäiriö. Haluaisitko vaihtaa osia kanssani? Taistella joka päivä näiden kanssa? Piikittää loppuelämäsi terävällä neulalla? Joka minuutti väsyttäisi, tahtoisit nähdä ystäviäsi tai käydä harrastuksissa mutta voimat ei riitä! Yritä ymmärtää edes jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luoja mitä kitisijöitä täällä on. Masentuneet ovat todellakin itse syypäitä mt-ongelmiinsa. Jos ei kestä elämää niin voi voi. Sitten pilleristit täällä puolustelee toisiaan. On teillä varmaan kovaa. Omaa elämää ei saada järjestykseen ja sitten ollaan katkeria niille jotka ovat hoitaneet asiansa hyvin ja pitäneet itsestään huolta.

Etsikää jostain mänty ja...

Kertoisitko mitkä ovat sellaisia asioita jotka estävät masennuksen? Siis miten pidetään huolta itsestään niin ettei sairastu masennukseen koskaan?

En kerro. Heikot sortuu elon tiellä ja siinä ei ole mitään väärää. Syö sinä vain pillereitä ja suklaata. Parantaa varmasti elämänlaatuasi ihan helvetisti. Minä hoidan hommani jatkossakin niin kuin pitää.

Vierailija kirjoitti:

Luoja mitä kitisijöitä täällä on. Masentuneet ovat todellakin itse syypäitä mt-ongelmiinsa. Jos ei kestä elämää niin voi voi. Sitten pilleristit täällä puolustelee toisiaan. On teillä varmaan kovaa. Omaa elämää ei saada järjestykseen ja sitten ollaan katkeria niille jotka ovat hoitaneet asiansa hyvin ja pitäneet itsestään huolta.

Etsikää jostain mänty ja...

Miksi oletat, ettei masentunut voi hoitaa asioitaan hyvin tai pitää itsestään huolta? et taida itsekään kuulua ihan niihin kirkkaimpiin lamppuihin

Masentuneen tai uupuneen oloisen kannattaa mitata kilpirauhasarvonsa. Vajaatoiminta väsyttää ja hidastaa vaikkei olekaan masentunut, diagnoosi vaan usein on masennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, paradoksi on juuri siinä että sen uupumuksen ja väsymyksen takia me vakavasti masentuneet emme olisi kykeneviä tekemään edes 6-tuntisia työpäiviä, saatika 12-tuntisia.

Isovanhempani tekivät aikanaan maalla 16-20 tuntisia päiviä kun oli pakko. Totesivat sitten eläkeiällä että olihan se raskasta. Nyt porukka notkuu koko päivän tällä palstalla ja valittaa että ei ole energiaa tehdä kuuden tunnin päiviä kun pitäisi oikein ajatella. Ai niin, ne pilleritkin tuppaavat väsyttämään.

Niin, ennen vanhaan tällaisista asioista kuten mielenterveysongelmat ei vain puhua pukahdettu niin paljon kuin nykyään, siihen aikaan sitä pidettiin tabu-aiheena, oli pyhäinhäväistys olla sairas, sehän on merkki heikkoudesta, hyh hyh, kuka nyt sellaista. Töihin vain pellolle 15 tunniksi kerrallaan, ihan sama vaikka miten pahalta tuntuu, niele surusi ja mene töihin. Ei ennen vanhaan ollut tällaista avointa ilmapiiriä ilmaista että on henkisesti ihan loppu, silloin piti näyttää iloista naamaa ja velvollisuudet oli hoidettava kunnialla loppuun. Olipa jopa niinkin että ihmisiä laitettiin pakkopaitaan mitä ihmeellisimmistä syistä, ei silloin ollut ymmärrystä mielisairauksista kuten on nykyään.

Ihmiset jotka eivät ole masentuneita eivät ole täysjärkisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vetävät lonkkaa ja valittavat kaikesta. Tekisivät töitä 12 tuntia päivässä niin eivät ehtisi ajatella masentuneisuuttaan ja vinkua turhasta. Pillereitä ja terapiaa ja taputuksia päähän, silläkö ne meinaa parantua? Tuskinpa vaan. Kuinka ne edes kehtaa?

Niinpä. Sinä se fiksu oletkin, kun keksit kerralla parannuskeinon. Tuohon eivät korkeasti oppineetkaan ole pystyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetävät lonkkaa ja valittavat kaikesta. Tekisivät töitä 12 tuntia päivässä niin eivät ehtisi ajatella masentuneisuuttaan ja vinkua turhasta. Pillereitä ja terapiaa ja taputuksia päähän, silläkö ne meinaa parantua? Tuskinpa vaan. Kuinka ne edes kehtaa?

Niinpä. Sinä se fiksu oletkin, kun keksit kerralla parannuskeinon. Tuohon eivät korkeasti oppineetkaan ole pystyneet.

Eipä näytä palstamammoja pillerit ja sängyssä makaaminenkaan auttavan. Eikä jatkuva valituskaan.