Ärsyttää nää masentuneet ja uupuneet

Vierailija kirjoitti:

Vetävät lonkkaa ja valittavat kaikesta. Tekisivät töitä 12 tuntia päivässä niin eivät ehtisi ajatella masentuneisuuttaan ja vinkua turhasta. Pillereitä ja terapiaa ja taputuksia päähän, silläkö ne meinaa parantua? Tuskinpa vaan. Kuinka ne edes kehtaa?

Miten kuvittelet, että masentunut jaksaisi tehdä töitä 12 tuntia päiväss, kun hommaa on siinäkin, että käy suihkussa joka kolmas päivä. Sitten kun sinä itse sairastut masennukseen, niin tiedät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan ne 12-tuntiset työpäivät lasten leikkiä, kun ei energia riitä edes sängystä nousemiseen aamulla.

Mutta onneksi energiaa on aina palstailuun :)

Palstailuun ei tarvita energiaa. Tämä päinvastoin tuo energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi. Olen uupunut ja käyn töissä. Tosin teen "vain" 8 tunnin työpäivää + 2x45 minuuttia työmatkaa. Kaksi lasta joista toinen erityislapsi. Pillereitä ei ole enkä ole pahemmin taputuksia saanut. Mitenköhän tästä uupumuksesta paranisi? Oisko sulla ap hyviä vinkkejä? Tai kehtaako tässä edes kysyä ettei tule varpusryöppyä niskaan.

Aloitukseni ei missään nimessä ole kohdistettu kaltaisiisi ihmisiin. Teet töitä ja hoidat lapsesi, huomaat uupumuksesi mutta et turvaudu heti ensimmäisenä pillereihin ja lopeta kaikkea tekemistä.

Sinä olet juuri sellainen ihminen joita suuresti arvostan. Näin jälkikäteen huomaan että ilmaisin itseni sangen huonosti aikaisemmin, ja se onkin saanut aikaan varsin värikkäitä kannanottoja.

Toivottavasti saat joltakin myös niitä taputuksia. Valitettavasti en osaa sanoa miten uupumuksestasi paranet, itse käyn lataamassa akkuja vanhassa pienessä mummon mökissä jolla sienestän ja marjastan pers pyllyssä.

Hyvää alkavaa syksyä sinulle.Kylläpä taas oli kommentti. Tuo jolle kommentoit, on juuri sen kaltainen ihminen, jonka pitäisi jo ennen lopullista uupumista yrittää rajoittaa työpäivien pituutta ja ottaa ehkä ne pillerit ja lasten hoitoapu mukaan kuvioihin. Sillä hyvin pian ollaan siinä tilanteessa, että kirjoittaja on psykiatrisessa hoidossa, lapset ilman äitiä (mahdollisesti sijoitettuna) ja työpaikka ilman työntekijää.

Vierailija kirjoitti:

Myös mä olen saanut tarpeekseni "masentuneiden" ulinasta ja valituksesta. Se on vain laiskuutta, halutaan maata sängyssä ja kerjätä huomiota kaikilta. Ei muka jakseta tehdä mitään, se on omasta asenteesta kiinni. Minulta ei heru ikinä sympatiaa "masentuneita" kohtaan. Sitten ollaan nuoresta asti jollain työkyvyttömyyseläkkeellä jne. Voi v*ttu sanon minä!!

Monet nuoret ihmiset vaan pelkäävät joutuvansa töihin, on niin helppoa maata kotona ja nostaa tukia sieltä ja täältä. Terveisin 20 vuotta työelämässä ollut. N38

Odotapa kun sairastut itse. Tai joku läheisesi sairastuu. Mites sitten suu pannaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka eivät ole masentuneita eivät ole täysjärkisiä.

Luin joskus että masennus on aivan luonnollinen ja looginen reaktio tällaisessa maailmassa, jossa tulevaisuus näyttäytyy toivottomana.

PILLERIIIIII!!!!!!!!!!!!!!!! PILLERIII!!!!!!!!!!

Voiko joku järkätä mulle rahaa kun en jaksa töihin mennä. Oon niin uupunut.

PILLERIIIII!!!!!!!!!!! PILLERIIII!!!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka eivät ole masentuneita eivät ole täysjärkisiä.

Luin joskus että masennus on aivan luonnollinen ja looginen reaktio tällaisessa maailmassa, jossa tulevaisuus näyttäytyy toivottomana.

Näin just. Mielestäni masennus kertoo realismista ja että osaa ajatella tätä päivää ja huomista pidemmälle. Jos nyt oikeasti miettii, niin onko tässä elämässä mitään järkeä... Tahtomatta synnytään, veronmaksajaksi kasvatetaan ja parhaat vuodet vietetään oravanpyörässä. Siitä päästessä onkin toinen jalka jo haudassa. 18-vuotiaana ihokin alkaa jo vanhenemaan ja suuri osa elämästä on omien yhä uusien vajavaisuuksien hyväksyntää. Rakkaus ja kauneus on katoavaa ja kaikista läheisistä joudutaan joskus luopumaan.

Että hyvää viikonloppua vaan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä oikeastikin sairaita mutta kyllä iso osa vetää pillereitä ja valittaa ihan vain saadakseen huomiota. Niitä pitäisi potkia perseelle jolloin oikeasti sairaat saisivat parempaa hoitoa.

Haistahan sinä ja yläpeukuttajat v---u. Masennuslääkkeiden haku apteekista on suurimmalle osalle äärimmäisen nöyryyttävää. Itse olen salannut lääkkeiden käytön läheisiltäni siitä asti kun aloitin, eli kymmenen vuotta sitten. Siitä tietää vain kolme ihmistä, ne ainoat joihin voin tässä maailmassa luottaa. 

Toivottavasti sinä ja  75 yläpeukuttajaa masennutte. Te olette se syy, miksi häpeämme ja emme parane.

Lisään vielä, että mua ärsyttää nämä kaikenmaailman narsistiset onnellisuus-luennoijat. Kokemukseni mukaan nämä onnelliseksi itseään mainostavat ovat pahimman luokan kiusaajia (esim. koulukiusaajani) tai oikeassa elämässään ihan helvetin masentuneita. Onnellisuutta ei ole olemassa, se on vaan kuori. Pitäisi ennemmin pitää luentoja kiitollisuudesta, esim. Pekka Hyysalo. -90

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee surullinen mieli kun luen näitä viestejä. Milloin meistä ihmisistä on tullut susia toisillemme. Aina on mielipide siitä mitä kenenkin on oikeus tuntea ja tehdä/olla tekemättä. Kilpaillaan siitä kellä on eniten rankkaa ja kuka pystyy pahimmassakin tilanteessa toimimaan työelämässä, jopa kellon ympäri. Kilpaillaan siitä kenen on oikeus saada huomiota ja ketkä kuuluu jättää huomiotta. Onko tämä yhteiskunta niin yksilökeskeistä, että kaikki vain odottavat kiitosta ja huomiota marttyyrimaisesti. Tyyliin, kun minä työssäkäyvä ahkera en saa kiitosta ja apua niin ei kuulu masentuneen ja syrjäytyneenkään saada. Minä ainakin tekisin kaikkeni, että kaikilla, jopa masentuneilla olisi kaikki hyvin. Paras kiitos on nähdä kuinka ne vaikeuksissa olevatkin ihmiset pääsevät jaloilleen. Kaikkien ihmisten pitäisi pienillä hyvillä teoilla piristää muiden ihmisten elämää, jotta kaikilla olisi parempi olla.

Itkin, kun luin tämän viestin. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että joku välittää. Enkä minä edes tunne sinua. Hyvää syksyä sinulle!

Ap, painu he****ttiin!!

Olen masentunut mutta silti toivon kaikille ihmisille hyvää ja jaksamista työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä oikeastikin sairaita mutta kyllä iso osa vetää pillereitä ja valittaa ihan vain saadakseen huomiota. Niitä pitäisi potkia perseelle jolloin oikeasti sairaat saisivat parempaa hoitoa.

Haistahan sinä ja yläpeukuttajat v---u. Masennuslääkkeiden haku apteekista on suurimmalle osalle äärimmäisen nöyryyttävää. Itse olen salannut lääkkeiden käytön läheisiltäni siitä asti kun aloitin, eli kymmenen vuotta sitten. Siitä tietää vain kolme ihmistä, ne ainoat joihin voin tässä maailmassa luottaa. 

Toivottavasti sinä ja  75 yläpeukuttajaa masennutte. Te olette se syy, miksi häpeämme ja emme parane.

Apteekista voi hakea ihan mitä vain ilman häpeää. Sieltä haetaan lääkkeet ihan joka vaivaan.

Minua ärsyttää ne 'uupumusta' sairastavat joilla hyvä työpaikka (jossa ei todellakaan vaadita mahdottomia) mutta kun ovat niin laiskoja etteivät edes minimiä viitsi tehdä vaan juoruilevat työpaikalla suurimman osan ajasta, sitten kun siitä huomautetaan, alkaa saikutus ja itkeminen työuupumuksesta - siis kysymykseni on että miten voi tulla työuupumus jos työtä ei ole ylipäätään juuri tehnyt vaan hengaillut työpaikalla !?

Kuinkahan monen masennus on nettiriippuvuutta. Samanlaiset oireet, lamauttaa yhtälaikla. Hankalaa erottaa toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vetävät lonkkaa ja valittavat kaikesta. Tekisivät töitä 12 tuntia päivässä niin eivät ehtisi ajatella masentuneisuuttaan ja vinkua turhasta. Pillereitä ja terapiaa ja taputuksia päähän, silläkö ne meinaa parantua? Tuskinpa vaan. Kuinka ne edes kehtaa?

Kaikessa provossaan sulla on totuuden siemen. Kun itse sairastuin toista kertaa masennukseen (refleksiivinen keskivaikea masennus) en suostunut jäämään sairaslomalle. Vasta saatu oman alan työ oli niin tärkeä mulle! Ainoa ilon aihe -kannatteli. Muuten olisin vain itkenyt kotona ja hautautunut liikaa elokuvien maailmaan. Tein ne kaksi vuotta sitten duunia lääkepöhnässä ja lähdin lopulta töistä toiseen arkana ja epävarmana. Ammatillinen itseluottamus pirstaleina. Tein paljon virheitä, epäonnistuin aikatauluissani koska kuuppa ei toiminut lääkkeiden takia kunnolla. Jätin lopulta lääkkeet ja uusi työ paransi ammatillisen itseluottamukseni. Minusta työ masentuneelle voi olla hyödyllistä aktivointia. Nykyinen työyhteiskunta vaan liian tehokas jotta masentuneet kykenis.

kerroppa ap, miten käyt töissä jos suihkussa käyminenkin on liikaa? tai sängystä nouseminen ylipäätään, kahvin keitto ja hiusten harjaaminen?  jos pystyy vain makaamaan likaisissa lakanoissa, likaisessa kämpässä, suljettujen verhojen takana...

sain eläkeläis-paperit 28-vuotiaana. masennuksen takia. takana useita työkokeiluita, räätälöityä työaikoja ym. en vain pystynyt. olin saanut häädöt maksamattomien vuokrien takia, kännykkäkin meni kiinni enkä välitänyt sillä  eihän minulle kukaan soitellut... 

Mä luulen että tämän ketjun ap on todella masentunut ja uupunut. Hän on kuitenkin jäänyt asian kanssa yksin, ei ole saanut apua tai tukea, ja on siksi vihainen. Ja se viha kohdistuu niihin jotka ovat hänestä saaneet enemmän tukea koska heidän väsymisensä on nähty, toisin kuin ap:n. Joku viisas on sanonut että viha on surun henkivartija. Moni vihainen ihminen onkin oikeasti tosi surullinen.

Olen masentunut ja uupunut, ärsyttää se minuakin. Ei minulla ole mahdollisuutta vetää lonkkaa kotisohvalla vaan töissä piti käydä normaalisti. Tällä hetkellä opiskelen ja pitäisi vielä hakea töitä koska jo opiskeluaikana pitäisi saada oman alan työkokemusta. Ei minulla ole varaa jäädä sairaslomalle enkä tiedä olisiko se mahdollistakaan vaikka minulle sanottiinkin ettei minun olisi pitänyt lähteä opiskelemaan terveydentilani vuoksi.