Miksi setäni ei toimi ja pyydä anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle se paperi oli osoitettu ja mitä siinä luki? Jos ymmärsin oikein viime ketjusta, niin äitipuolellasi on elinikäinen hallintaoikeus mökkiin, jonka omistat.

Oliko toiveena, että äitipuolesi luopuisi hallintaoikeudesta isäsi kuoltua? Jos oli, niin aika näyttää, miten äitipuolesi tuossa tilanteessa toimii.

Tätini mukaan joka oli tilanteessa paikalla sitä ei ollut osoitettu kellekään, vaan siinä oli tämä asia.

Sanoin jo, että paperissa isovanhempi ilmaisee (samalla kun kertoo tahtonsa olevan, että vaimo luopuu isäni kuoltua mökin hallintaoikeudestaan), että on elinaikanaan aina poissulkenut kaikesta lahjoittamastaan omaisuudesta puolison avio-oikeuden.

ap

No paperilla on vielä vähemmän merkitystä!

Elinikäinen lesken hallintaoikeus ei tule avio-oikeudesta, avioehdolla rajataan vain ja ainoastaan tasingon maksaminen. Vaikka olisi avioehto niin leskellä on asuntoon aina elinikäinen hallintaoikeus.

Tämähän ei koske kesämökkejä, ainoastaan vakinaista asuntoa. Jos leskellä on elinikäinen hallintaoikeus sinun perinnöksi saamaan kesämökkiin, niin silloin isäsi on testamentissa näin määrännyt. Isovanhemmat eivät voi määrätä toisten testamenteista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Mutta koskiko se tahdonilmaus isäsi puolisoa eli ilmaisiko siinä tahtonsa puolisolle tai isällesi ja hänen puolisolleen. Jos kyllä niin sehän kuuluu heille se paperi ja he voivat pohdiskella, miten suhtautuvat tahtoon. Eihän siinä ole toivetta sinulle, siis ymmärtääkseni hän ei toivo sinulta mitään, joten paperi ei tunnearvoltakaan kuulu sinulle, vaan heille, joille hän paperissa toiveestaan puhuu.

Avio-oikeutta ei ole ohitettu testamentilla, joten asiat menee juuri niin kuin ne juridisesti kuuluu mennä ja nyt vainajan tahtokin on mennyt niille, keille hän sen halusi kertoa, joten asia lienee ratkennut täysin oikein. Esimerkki: isoisänä kuolisi ja esittäisi (minua mahdollisesti hyödyttävän toiveen) vaikkapa tädilleni, silloin olisi aivan oikein, että toivepaperi menee tädille, ei minulle. Hänellehän se toive on esitetty.

Beatlesin sanoin: Let it be.

Niin mutta mihin minä perustan vainajan tahdon toteutumisvaatimukseni, kun minulla ei ole sitä paperia?

ap

Viralliseen testamenttiin, jonka vainaja on kirjoittanut. Muilla papereilla ei ole juridista arvoa. Jos testamenttia ei ole/siinä ei ole tätä asiaa mainittu, vaatimuksesi perusteena katsotaan olevan vain sinun oma halusi.

Mutta kun vainaja oli tehnyt tämän paperin ilmaistakseen tahtonsa. Se on aivan sama, kuin hän tulisi oikeuteen todistamaan saman asian.

ap

No nyt on ainakin selvää ettei ap ole lakimies... minkä alan hommia muuten teet ap vai oletko ihan sairaseläkkeellä? Mikä on koulutuksesi?

Millä lailla se eroaa, voitko sitten valaista? Oikeus kuulee todistajia kirjallisestikin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Mutta koskiko se tahdonilmaus isäsi puolisoa eli ilmaisiko siinä tahtonsa puolisolle tai isällesi ja hänen puolisolleen. Jos kyllä niin sehän kuuluu heille se paperi ja he voivat pohdiskella, miten suhtautuvat tahtoon. Eihän siinä ole toivetta sinulle, siis ymmärtääkseni hän ei toivo sinulta mitään, joten paperi ei tunnearvoltakaan kuulu sinulle, vaan heille, joille hän paperissa toiveestaan puhuu.

Avio-oikeutta ei ole ohitettu testamentilla, joten asiat menee juuri niin kuin ne juridisesti kuuluu mennä ja nyt vainajan tahtokin on mennyt niille, keille hän sen halusi kertoa, joten asia lienee ratkennut täysin oikein. Esimerkki: isoisänä kuolisi ja esittäisi (minua mahdollisesti hyödyttävän toiveen) vaikkapa tädilleni, silloin olisi aivan oikein, että toivepaperi menee tädille, ei minulle. Hänellehän se toive on esitetty.

Beatlesin sanoin: Let it be.

Niin mutta mihin minä perustan vainajan tahdon toteutumisvaatimukseni, kun minulla ei ole sitä paperia?

ap

Viralliseen testamenttiin, jonka vainaja on kirjoittanut. Muilla papereilla ei ole juridista arvoa. Jos testamenttia ei ole/siinä ei ole tätä asiaa mainittu, vaatimuksesi perusteena katsotaan olevan vain sinun oma halusi.

Mutta kun vainaja oli tehnyt tämän paperin ilmaistakseen tahtonsa. Se on aivan sama, kuin hän tulisi oikeuteen todistamaan saman asian.

ap

Ei ole.

Testamentti on se virallinen juridinen tahdonilmaus muotoseikkoineen. Jos kyseessä on testamentti, setäsi tekee rikoksen. Jos kyseessä on paperi, johon vainaja on laittanut omin sanoin toiveitaan isäsi puolisolle niin sillä ei ole juridista painoarvoa ja   se on näin ollen mitätön ja voit unohtaa asian ja siirtyä eteenpäin. Mutta minä en jaksa jankata sinun kanssa, kun sinä et tunne lakia etkä halua kuunnella, mitä sanotaan, vaan jankkaat monta sivua samaa asiaa, vaikka sinulle vastaisi ihan asiallisesti ja kertoisi, miten asia on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle se paperi oli osoitettu ja mitä siinä luki? Jos ymmärsin oikein viime ketjusta, niin äitipuolellasi on elinikäinen hallintaoikeus mökkiin, jonka omistat.

Oliko toiveena, että äitipuolesi luopuisi hallintaoikeudesta isäsi kuoltua? Jos oli, niin aika näyttää, miten äitipuolesi tuossa tilanteessa toimii.

Tätini mukaan joka oli tilanteessa paikalla sitä ei ollut osoitettu kellekään, vaan siinä oli tämä asia.

Sanoin jo, että paperissa isovanhempi ilmaisee (samalla kun kertoo tahtonsa olevan, että vaimo luopuu isäni kuoltua mökin hallintaoikeudestaan), että on elinaikanaan aina poissulkenut kaikesta lahjoittamastaan omaisuudesta puolison avio-oikeuden.

ap

No paperilla on vielä vähemmän merkitystä!

Elinikäinen lesken hallintaoikeus ei tule avio-oikeudesta, avioehdolla rajataan vain ja ainoastaan tasingon maksaminen. Vaikka olisi avioehto niin leskellä on asuntoon aina elinikäinen hallintaoikeus.

Tämähän ei koske kesämökkejä, ainoastaan vakinaista asuntoa. Jos leskellä on elinikäinen hallintaoikeus sinun perinnöksi saamaan kesämökkiin, niin silloin isäsi on testamentissa näin määrännyt. Isovanhemmat eivät voi määrätä toisten testamenteista!

Kyse on isoäitini lahjoittamasta kesämökistä! Vaimo asuu 100% itse omistamassaan asunnossa juuri nyt!!!! Isäni asuu hoitokodissa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Mutta koskiko se tahdonilmaus isäsi puolisoa eli ilmaisiko siinä tahtonsa puolisolle tai isällesi ja hänen puolisolleen. Jos kyllä niin sehän kuuluu heille se paperi ja he voivat pohdiskella, miten suhtautuvat tahtoon. Eihän siinä ole toivetta sinulle, siis ymmärtääkseni hän ei toivo sinulta mitään, joten paperi ei tunnearvoltakaan kuulu sinulle, vaan heille, joille hän paperissa toiveestaan puhuu.

Avio-oikeutta ei ole ohitettu testamentilla, joten asiat menee juuri niin kuin ne juridisesti kuuluu mennä ja nyt vainajan tahtokin on mennyt niille, keille hän sen halusi kertoa, joten asia lienee ratkennut täysin oikein. Esimerkki: isoisänä kuolisi ja esittäisi (minua mahdollisesti hyödyttävän toiveen) vaikkapa tädilleni, silloin olisi aivan oikein, että toivepaperi menee tädille, ei minulle. Hänellehän se toive on esitetty.

Beatlesin sanoin: Let it be.

Niin mutta mihin minä perustan vainajan tahdon toteutumisvaatimukseni, kun minulla ei ole sitä paperia?

ap

Yritä nyt ymmärtää, että sinä et voi vaatia mitään. Isoäitisi on laatinut paperin, joka ei ole testamentti. Siinä hän toivoo, että isäsi puoliso toimisi tietyllä tavalla isäsi kuoltua. Esimerkiksi niin, että toivon, että annat sen Taistelevat metsot maalauksen pojantyttärelleni, koska hän pitää siitä.

Kunnioittaako äitipuoliso mummisi tahtoa vai ei, sen aika näyttää. Se on ihan äitipuolesi asia, vaatia sinä et voi, eikä aetäsi ole tehnyt virhettä antaessaan paperin äitipuolellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Mutta koskiko se tahdonilmaus isäsi puolisoa eli ilmaisiko siinä tahtonsa puolisolle tai isällesi ja hänen puolisolleen. Jos kyllä niin sehän kuuluu heille se paperi ja he voivat pohdiskella, miten suhtautuvat tahtoon. Eihän siinä ole toivetta sinulle, siis ymmärtääkseni hän ei toivo sinulta mitään, joten paperi ei tunnearvoltakaan kuulu sinulle, vaan heille, joille hän paperissa toiveestaan puhuu.

Avio-oikeutta ei ole ohitettu testamentilla, joten asiat menee juuri niin kuin ne juridisesti kuuluu mennä ja nyt vainajan tahtokin on mennyt niille, keille hän sen halusi kertoa, joten asia lienee ratkennut täysin oikein. Esimerkki: isoisänä kuolisi ja esittäisi (minua mahdollisesti hyödyttävän toiveen) vaikkapa tädilleni, silloin olisi aivan oikein, että toivepaperi menee tädille, ei minulle. Hänellehän se toive on esitetty.

Beatlesin sanoin: Let it be.

Niin mutta mihin minä perustan vainajan tahdon toteutumisvaatimukseni, kun minulla ei ole sitä paperia?

ap

Viralliseen testamenttiin, jonka vainaja on kirjoittanut. Muilla papereilla ei ole juridista arvoa. Jos testamenttia ei ole/siinä ei ole tätä asiaa mainittu, vaatimuksesi perusteena katsotaan olevan vain sinun oma halusi.

Mutta kun vainaja oli tehnyt tämän paperin ilmaistakseen tahtonsa. Se on aivan sama, kuin hän tulisi oikeuteen todistamaan saman asian.

ap

No nyt on ainakin selvää ettei ap ole lakimies... minkä alan hommia muuten teet ap vai oletko ihan sairaseläkkeellä? Mikä on koulutuksesi?

Millä lailla se eroaa, voitko sitten valaista? Oikeus kuulee todistajia kirjallisestikin.

ap

Sanotaan tuhannrn kerran: jotta tahdonilmaisu (aka. testamentti) olisi pätevä, sen on täytettävä tietyt muotomääräykset (kirjallinen, kaksi riippumatonta todistajaa ja heidän allekirjoituksensa ja niin edelleen). Ja tämä siksi, että niitä testamentteja ei pystytä niin helposti väärentämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Mutta koskiko se tahdonilmaus isäsi puolisoa eli ilmaisiko siinä tahtonsa puolisolle tai isällesi ja hänen puolisolleen. Jos kyllä niin sehän kuuluu heille se paperi ja he voivat pohdiskella, miten suhtautuvat tahtoon. Eihän siinä ole toivetta sinulle, siis ymmärtääkseni hän ei toivo sinulta mitään, joten paperi ei tunnearvoltakaan kuulu sinulle, vaan heille, joille hän paperissa toiveestaan puhuu.

Avio-oikeutta ei ole ohitettu testamentilla, joten asiat menee juuri niin kuin ne juridisesti kuuluu mennä ja nyt vainajan tahtokin on mennyt niille, keille hän sen halusi kertoa, joten asia lienee ratkennut täysin oikein. Esimerkki: isoisänä kuolisi ja esittäisi (minua mahdollisesti hyödyttävän toiveen) vaikkapa tädilleni, silloin olisi aivan oikein, että toivepaperi menee tädille, ei minulle. Hänellehän se toive on esitetty.

Beatlesin sanoin: Let it be.

Niin mutta mihin minä perustan vainajan tahdon toteutumisvaatimukseni, kun minulla ei ole sitä paperia?

ap

Viralliseen testamenttiin, jonka vainaja on kirjoittanut. Muilla papereilla ei ole juridista arvoa. Jos testamenttia ei ole/siinä ei ole tätä asiaa mainittu, vaatimuksesi perusteena katsotaan olevan vain sinun oma halusi.

Mutta kun vainaja oli tehnyt tämän paperin ilmaistakseen tahtonsa. Se on aivan sama, kuin hän tulisi oikeuteen todistamaan saman asian.

ap

Ei ole.

Testamentti on se virallinen juridinen tahdonilmaus muotoseikkoineen. Jos kyseessä on testamentti, setäsi tekee rikoksen. Jos kyseessä on paperi, johon vainaja on laittanut omin sanoin toiveitaan isäsi puolisolle niin sillä ei ole juridista painoarvoa ja   se on näin ollen mitätön ja voit unohtaa asian ja siirtyä eteenpäin. Mutta minä en jaksa jankata sinun kanssa, kun sinä et tunne lakia etkä halua kuunnella, mitä sanotaan, vaan jankkaat monta sivua samaa asiaa, vaikka sinulle vastaisi ihan asiallisesti ja kertoisi, miten asia on.

Muunkinlaisia tahdonilmauksia oikeudessa kuunnellaan, kuin testamenttia. En väitä, että ratkaisu olisi välttämättä minulle myönteinen, mutta sinä puhut kuin paperi ei oikeudellisesti katsoen kuuluisi minulle, oli sillä arvoa tai ei, mutta kun se kuuluu. Mikä intressi sinulla on väittää mitään?

ap

Yritetään kaikki ymmärtää että ap on jankkautunut noin 6 v tasolle. Joten kun hän HALUU jotain niin sen pitää myös mennä niin. Joten hänelle asioiden selittäminen kuin rationaaliselle aikuiselle on aivan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sait siis uuden elinikäisen vihollisen. Luultavasti koko suku mukana.

Aika vähiin käy ihmist, joiden kanssa olet väleissä

Setäsi ei tule pyytämään anteeksi eikä pyydä paperia takaisin

Ainoa joka tästä tsistostadi kärsii olet sinä

Kuten muustakin jankkauksestasi

Tuskin minä jään tätä murehtimaa, nythän minulle on täysin selvää, kun äitini kaasuvalotus minua kohtaan ei enää kiitos mieheni onnistu, etten minä ole tehnyt tässä ensimmäistäkään väärää siirtoa vaan setä. Hän miettiköön lopun elämäänsä, mitä tulikaan läheiselleen tehtyä.

ap

Miksi setäsi miettisi loppuelämänsä Sinua?

Tämä on sinun perustava ongelmasi. Ihan oikeasti luulet, että koko maailma pyörii sinun napasi ympärillä.

Kuule. Ei se pyöri

Näistä kaikista raivareistasi kärsit vain sinä itse. Muilla ihmisillä on oma elämä ja omat näkökulmat. Meillä on siihen ihan yhtä suuri oikeus kuin sinullakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun minua ahdistaa sedän toimiminen minua vastaan, koska minusta jos joku toimii minua vastaan minun täytyy olla ansainnut se häneltä jollain tapaa ja tämä on tietenkin vääristynyt ajatusmalli ja haluaisin oikaista sen. En ole todellakaan polkenut sedän oikeuksia ikinä, mitenkään. En voi käsittää, miksi kukaan tekisi tietentahtoen pahaa toiselle ja sitä setä nyt tekee, kun ei voi pyytää sitä paperia takaisin. Eikä halua edes kirjoittaa todistusta siitä, mitä paperissa luki. Eli polkee täysiä minua naamallani alas suohon. Ja minä olin luullut että hän pitää minusta.

ap

Mutta katsopas, kun jos se paperi ei ole testamentti, vaan sellainen vaimolle osoitettu toive niin sillä ei ole lainvoimaa. Se on sillä tavalla mitätön ja nythän vaimo on sen nähnyt ja toiveen kuullut, mutta hänen asiansa on sitten noudattaako. Sinä et tee sillä paperilla mitään. Se on nyt toiveen esittäjältä mennyt henkilölle, jolle toive on esitetty, joten asia on kunnossa.

Nämä asiat kannattaa hoitaa ihan laillisesti, esim. tehdä testamentti, joka sulkee pois avio-oikeuden. Jos näin hän ei ole tehnyt niin sitten sitä paperia voi sillä tavalla käyttää vaikka mökkisaunan sytytykseen, jos haluaa. Sillä ei ole juridista arvoa, etkä sinäkään näin ollen tarvitse sitä mihinkään, koska toive ei ole sinulle, vaan nimenomaan isäsi puolisolle (jos siis toisesta ketjusta oikein ymmärsin).

Toiveita voi olla, suusanallisia tai kirjeitä, mutta juridista arvoa niillä ei ole, joten anna olla.

"koska toive ei ole sinulle, vaan nimenomaan isäsi puolisolle" Tämä ei tee paperista vaimolle kuuluvaa omaisuutta vaan päinvastoin, koska se oli vaade häntä kohtaan.

ap

Minä en ole tässä oikein ymmärtänyt, miksi isäsi vaimon pitäisi luopua avio-oikeudestaan koskien sitä kesämökin hallintaoikeutta? Hänellähän on kertomasi mukaan henkilökohtainen hallintaoikeus mökkiin, jonka nojalla hän saisi käyttää mökkiä, vaikka he eroaisivat.

Siksi, että isoäiti ei todellakaan ollut tarkoittanut mökkiä vaimon hallintaan. Vaimo on häätänyt minua pois mökiltä, vaikka hallintaoikeuden isälleni piti vain varmistaa, etten minä häädä isää ja vaimoa (siis teoriatason varmistus, mitään tällaista ei ole koskaan ollut toteutumassakaan. Normaali suojaamistoimi.) Mutta isoäiti ei tajunnut, ettei minulle silloin jääkään oikeudellista asemaa saada olla mökillä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Mutta koskiko se tahdonilmaus isäsi puolisoa eli ilmaisiko siinä tahtonsa puolisolle tai isällesi ja hänen puolisolleen. Jos kyllä niin sehän kuuluu heille se paperi ja he voivat pohdiskella, miten suhtautuvat tahtoon. Eihän siinä ole toivetta sinulle, siis ymmärtääkseni hän ei toivo sinulta mitään, joten paperi ei tunnearvoltakaan kuulu sinulle, vaan heille, joille hän paperissa toiveestaan puhuu.

Avio-oikeutta ei ole ohitettu testamentilla, joten asiat menee juuri niin kuin ne juridisesti kuuluu mennä ja nyt vainajan tahtokin on mennyt niille, keille hän sen halusi kertoa, joten asia lienee ratkennut täysin oikein. Esimerkki: isoisänä kuolisi ja esittäisi (minua mahdollisesti hyödyttävän toiveen) vaikkapa tädilleni, silloin olisi aivan oikein, että toivepaperi menee tädille, ei minulle. Hänellehän se toive on esitetty.

Beatlesin sanoin: Let it be.

Niin mutta mihin minä perustan vainajan tahdon toteutumisvaatimukseni, kun minulla ei ole sitä paperia?

ap

Viralliseen testamenttiin, jonka vainaja on kirjoittanut. Muilla papereilla ei ole juridista arvoa. Jos testamenttia ei ole/siinä ei ole tätä asiaa mainittu, vaatimuksesi perusteena katsotaan olevan vain sinun oma halusi.

Mutta kun vainaja oli tehnyt tämän paperin ilmaistakseen tahtonsa. Se on aivan sama, kuin hän tulisi oikeuteen todistamaan saman asian.

ap

Ei ole.

Testamentti on se virallinen juridinen tahdonilmaus muotoseikkoineen. Jos kyseessä on testamentti, setäsi tekee rikoksen. Jos kyseessä on paperi, johon vainaja on laittanut omin sanoin toiveitaan isäsi puolisolle niin sillä ei ole juridista painoarvoa ja   se on näin ollen mitätön ja voit unohtaa asian ja siirtyä eteenpäin. Mutta minä en jaksa jankata sinun kanssa, kun sinä et tunne lakia etkä halua kuunnella, mitä sanotaan, vaan jankkaat monta sivua samaa asiaa, vaikka sinulle vastaisi ihan asiallisesti ja kertoisi, miten asia on.

Muunkinlaisia tahdonilmauksia oikeudessa kuunnellaan, kuin testamenttia. En väitä, että ratkaisu olisi välttämättä minulle myönteinen, mutta sinä puhut kuin paperi ei oikeudellisesti katsoen kuuluisi minulle, oli sillä arvoa tai ei, mutta kun se kuuluu. Mikä intressi sinulla on väittää mitään?

ap

Jos et ole kuolinpesän osakas, niin sinulle ei kuolinpesästä kuulu yhtikäs mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sait siis uuden elinikäisen vihollisen. Luultavasti koko suku mukana.

Aika vähiin käy ihmist, joiden kanssa olet väleissä

Setäsi ei tule pyytämään anteeksi eikä pyydä paperia takaisin

Ainoa joka tästä tsistostadi kärsii olet sinä

Kuten muustakin jankkauksestasi

Tuskin minä jään tätä murehtimaa, nythän minulle on täysin selvää, kun äitini kaasuvalotus minua kohtaan ei enää kiitos mieheni onnistu, etten minä ole tehnyt tässä ensimmäistäkään väärää siirtoa vaan setä. Hän miettiköön lopun elämäänsä, mitä tulikaan läheiselleen tehtyä.

ap

Miksi setäsi miettisi loppuelämänsä Sinua?

Tämä on sinun perustava ongelmasi. Ihan oikeasti luulet, että koko maailma pyörii sinun napasi ympärillä.

Kuule. Ei se pyöri

Näistä kaikista raivareistasi kärsit vain sinä itse. Muilla ihmisillä on oma elämä ja omat näkökulmat. Meillä on siihen ihan yhtä suuri oikeus kuin sinullakin

Jos ei vielä mieti, niin sen jälkeen kun mä tuhoa hänen onnensa ja kostan hänelle hänen virheensä, jota ei pahoitellut, kyllä miettii. Mitäs mä häneltä veisin, vastaavaa arvokasta, tunnetasolla tai taloudellisesti, että olemme tasoissa? Mitä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun minua ahdistaa sedän toimiminen minua vastaan, koska minusta jos joku toimii minua vastaan minun täytyy olla ansainnut se häneltä jollain tapaa ja tämä on tietenkin vääristynyt ajatusmalli ja haluaisin oikaista sen. En ole todellakaan polkenut sedän oikeuksia ikinä, mitenkään. En voi käsittää, miksi kukaan tekisi tietentahtoen pahaa toiselle ja sitä setä nyt tekee, kun ei voi pyytää sitä paperia takaisin. Eikä halua edes kirjoittaa todistusta siitä, mitä paperissa luki. Eli polkee täysiä minua naamallani alas suohon. Ja minä olin luullut että hän pitää minusta.

ap

Mutta katsopas, kun jos se paperi ei ole testamentti, vaan sellainen vaimolle osoitettu toive niin sillä ei ole lainvoimaa. Se on sillä tavalla mitätön ja nythän vaimo on sen nähnyt ja toiveen kuullut, mutta hänen asiansa on sitten noudattaako. Sinä et tee sillä paperilla mitään. Se on nyt toiveen esittäjältä mennyt henkilölle, jolle toive on esitetty, joten asia on kunnossa.

Nämä asiat kannattaa hoitaa ihan laillisesti, esim. tehdä testamentti, joka sulkee pois avio-oikeuden. Jos näin hän ei ole tehnyt niin sitten sitä paperia voi sillä tavalla käyttää vaikka mökkisaunan sytytykseen, jos haluaa. Sillä ei ole juridista arvoa, etkä sinäkään näin ollen tarvitse sitä mihinkään, koska toive ei ole sinulle, vaan nimenomaan isäsi puolisolle (jos siis toisesta ketjusta oikein ymmärsin).

Toiveita voi olla, suusanallisia tai kirjeitä, mutta juridista arvoa niillä ei ole, joten anna olla.

"koska toive ei ole sinulle, vaan nimenomaan isäsi puolisolle" Tämä ei tee paperista vaimolle kuuluvaa omaisuutta vaan päinvastoin, koska se oli vaade häntä kohtaan.

ap

Minä en ole tässä oikein ymmärtänyt, miksi isäsi vaimon pitäisi luopua avio-oikeudestaan koskien sitä kesämökin hallintaoikeutta? Hänellähän on kertomasi mukaan henkilökohtainen hallintaoikeus mökkiin, jonka nojalla hän saisi käyttää mökkiä, vaikka he eroaisivat.

Siksi, että isoäiti ei todellakaan ollut tarkoittanut mökkiä vaimon hallintaan. Vaimo on häätänyt minua pois mökiltä, vaikka hallintaoikeuden isälleni piti vain varmistaa, etten minä häädä isää ja vaimoa (siis teoriatason varmistus, mitään tällaista ei ole koskaan ollut toteutumassakaan. Normaali suojaamistoimi.) Mutta isoäiti ei tajunnut, ettei minulle silloin jääkään oikeudellista asemaa saada olla mökillä.

ap

Jos sinulla on vain omistusoikeus ja isälläsi ja tämän vaimolla elinikäinen hallintaoikeus, niin sillä tavalla se vain menee. Ja sitäpaitsi, kun omistusoikeus on siirtynyt sinulle, niin eihän isovanhempi voi sinun omaisuudestasi määrätä!

Jos haluat itsellesi hallintaoikeuden, niin sen saa rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Mutta koskiko se tahdonilmaus isäsi puolisoa eli ilmaisiko siinä tahtonsa puolisolle tai isällesi ja hänen puolisolleen. Jos kyllä niin sehän kuuluu heille se paperi ja he voivat pohdiskella, miten suhtautuvat tahtoon. Eihän siinä ole toivetta sinulle, siis ymmärtääkseni hän ei toivo sinulta mitään, joten paperi ei tunnearvoltakaan kuulu sinulle, vaan heille, joille hän paperissa toiveestaan puhuu.

Avio-oikeutta ei ole ohitettu testamentilla, joten asiat menee juuri niin kuin ne juridisesti kuuluu mennä ja nyt vainajan tahtokin on mennyt niille, keille hän sen halusi kertoa, joten asia lienee ratkennut täysin oikein. Esimerkki: isoisänä kuolisi ja esittäisi (minua mahdollisesti hyödyttävän toiveen) vaikkapa tädilleni, silloin olisi aivan oikein, että toivepaperi menee tädille, ei minulle. Hänellehän se toive on esitetty.

Beatlesin sanoin: Let it be.

Niin mutta mihin minä perustan vainajan tahdon toteutumisvaatimukseni, kun minulla ei ole sitä paperia?

ap

Viralliseen testamenttiin, jonka vainaja on kirjoittanut. Muilla papereilla ei ole juridista arvoa. Jos testamenttia ei ole/siinä ei ole tätä asiaa mainittu, vaatimuksesi perusteena katsotaan olevan vain sinun oma halusi.

Mutta kun vainaja oli tehnyt tämän paperin ilmaistakseen tahtonsa. Se on aivan sama, kuin hän tulisi oikeuteen todistamaan saman asian.

ap

Ei ole.

Testamentti on se virallinen juridinen tahdonilmaus muotoseikkoineen. Jos kyseessä on testamentti, setäsi tekee rikoksen. Jos kyseessä on paperi, johon vainaja on laittanut omin sanoin toiveitaan isäsi puolisolle niin sillä ei ole juridista painoarvoa ja   se on näin ollen mitätön ja voit unohtaa asian ja siirtyä eteenpäin. Mutta minä en jaksa jankata sinun kanssa, kun sinä et tunne lakia etkä halua kuunnella, mitä sanotaan, vaan jankkaat monta sivua samaa asiaa, vaikka sinulle vastaisi ihan asiallisesti ja kertoisi, miten asia on.

Muunkinlaisia tahdonilmauksia oikeudessa kuunnellaan, kuin testamenttia. En väitä, että ratkaisu olisi välttämättä minulle myönteinen, mutta sinä puhut kuin paperi ei oikeudellisesti katsoen kuuluisi minulle, oli sillä arvoa tai ei, mutta kun se kuuluu. Mikä intressi sinulla on väittää mitään?

ap

Jos et ole kuolinpesän osakas, niin sinulle ei kuolinpesästä kuulu yhtikäs mitään.

Ei olekaan siitä kysymys, vaan paperi oli suojelemaan oikeuksiani osituksessa isäni kuoleman jälkeen. Ymmärrän, ettei kyseessä ole juridisesti pätevä paperi, mutta silti se oli tarkoitettu suojaamaan minua. Sillä olisi ollut minulle ensinnäkin suuri henkinen merkitys, lisäksi se on lahjoittajan tahdonilmaus, eli ei kuitenkaan mitätön . Eikä sedän mielipiteellä paperin arvosta tai tärkeydestä ole mitään merkitystä, sillä paperin haltijana kuului olla minä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sait siis uuden elinikäisen vihollisen. Luultavasti koko suku mukana.

Aika vähiin käy ihmist, joiden kanssa olet väleissä

Setäsi ei tule pyytämään anteeksi eikä pyydä paperia takaisin

Ainoa joka tästä tsistostadi kärsii olet sinä

Kuten muustakin jankkauksestasi

Tuskin minä jään tätä murehtimaa, nythän minulle on täysin selvää, kun äitini kaasuvalotus minua kohtaan ei enää kiitos mieheni onnistu, etten minä ole tehnyt tässä ensimmäistäkään väärää siirtoa vaan setä. Hän miettiköön lopun elämäänsä, mitä tulikaan läheiselleen tehtyä.

ap

Miksi setäsi miettisi loppuelämänsä Sinua?

Tämä on sinun perustava ongelmasi. Ihan oikeasti luulet, että koko maailma pyörii sinun napasi ympärillä.

Kuule. Ei se pyöri

Näistä kaikista raivareistasi kärsit vain sinä itse. Muilla ihmisillä on oma elämä ja omat näkökulmat. Meillä on siihen ihan yhtä suuri oikeus kuin sinullakin

Jos ei vielä mieti, niin sen jälkeen kun mä tuhoa hänen onnensa ja kostan hänelle hänen virheensä, jota ei pahoitellut, kyllä miettii. Mitäs mä häneltä veisin, vastaavaa arvokasta, tunnetasolla tai taloudellisesti, että olemme tasoissa? Mitä?

ap

Kerro toki tarkemmin mitä viet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sait siis uuden elinikäisen vihollisen. Luultavasti koko suku mukana.

Aika vähiin käy ihmist, joiden kanssa olet väleissä

Setäsi ei tule pyytämään anteeksi eikä pyydä paperia takaisin

Ainoa joka tästä tsistostadi kärsii olet sinä

Kuten muustakin jankkauksestasi

Tuskin minä jään tätä murehtimaa, nythän minulle on täysin selvää, kun äitini kaasuvalotus minua kohtaan ei enää kiitos mieheni onnistu, etten minä ole tehnyt tässä ensimmäistäkään väärää siirtoa vaan setä. Hän miettiköön lopun elämäänsä, mitä tulikaan läheiselleen tehtyä.

ap

Miksi setäsi miettisi loppuelämänsä Sinua?

Tämä on sinun perustava ongelmasi. Ihan oikeasti luulet, että koko maailma pyörii sinun napasi ympärillä.

Kuule. Ei se pyöri

Näistä kaikista raivareistasi kärsit vain sinä itse. Muilla ihmisillä on oma elämä ja omat näkökulmat. Meillä on siihen ihan yhtä suuri oikeus kuin sinullakin

Jos ei vielä mieti, niin sen jälkeen kun mä tuhoa hänen onnensa ja kostan hänelle hänen virheensä, jota ei pahoitellut, kyllä miettii. Mitäs mä häneltä veisin, vastaavaa arvokasta, tunnetasolla tai taloudellisesti, että olemme tasoissa? Mitä?

ap

Hän voi tämän estää korjaamalla virheensä, mihin ei suostunut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Mutta koskiko se tahdonilmaus isäsi puolisoa eli ilmaisiko siinä tahtonsa puolisolle tai isällesi ja hänen puolisolleen. Jos kyllä niin sehän kuuluu heille se paperi ja he voivat pohdiskella, miten suhtautuvat tahtoon. Eihän siinä ole toivetta sinulle, siis ymmärtääkseni hän ei toivo sinulta mitään, joten paperi ei tunnearvoltakaan kuulu sinulle, vaan heille, joille hän paperissa toiveestaan puhuu.

Avio-oikeutta ei ole ohitettu testamentilla, joten asiat menee juuri niin kuin ne juridisesti kuuluu mennä ja nyt vainajan tahtokin on mennyt niille, keille hän sen halusi kertoa, joten asia lienee ratkennut täysin oikein. Esimerkki: isoisänä kuolisi ja esittäisi (minua mahdollisesti hyödyttävän toiveen) vaikkapa tädilleni, silloin olisi aivan oikein, että toivepaperi menee tädille, ei minulle. Hänellehän se toive on esitetty.

Beatlesin sanoin: Let it be.

Niin mutta mihin minä perustan vainajan tahdon toteutumisvaatimukseni, kun minulla ei ole sitä paperia?

ap

Viralliseen testamenttiin, jonka vainaja on kirjoittanut. Muilla papereilla ei ole juridista arvoa. Jos testamenttia ei ole/siinä ei ole tätä asiaa mainittu, vaatimuksesi perusteena katsotaan olevan vain sinun oma halusi.

Mutta kun vainaja oli tehnyt tämän paperin ilmaistakseen tahtonsa. Se on aivan sama, kuin hän tulisi oikeuteen todistamaan saman asian.

ap

Ei ole.

Testamentti on se virallinen juridinen tahdonilmaus muotoseikkoineen. Jos kyseessä on testamentti, setäsi tekee rikoksen. Jos kyseessä on paperi, johon vainaja on laittanut omin sanoin toiveitaan isäsi puolisolle niin sillä ei ole juridista painoarvoa ja   se on näin ollen mitätön ja voit unohtaa asian ja siirtyä eteenpäin. Mutta minä en jaksa jankata sinun kanssa, kun sinä et tunne lakia etkä halua kuunnella, mitä sanotaan, vaan jankkaat monta sivua samaa asiaa, vaikka sinulle vastaisi ihan asiallisesti ja kertoisi, miten asia on.

Muunkinlaisia tahdonilmauksia oikeudessa kuunnellaan, kuin testamenttia. En väitä, että ratkaisu olisi välttämättä minulle myönteinen, mutta sinä puhut kuin paperi ei oikeudellisesti katsoen kuuluisi minulle, oli sillä arvoa tai ei, mutta kun se kuuluu. Mikä intressi sinulla on väittää mitään?

ap

Sellainen intressi, että sinä kysyt kysymyksen ketjun alussa ja sitten minä vastaan siihen kysymykseen.

Jos minä esitän toiveen A henkilölle B ja se hyödyttää C:tä niin oletan kyllä, että paperi menee henkilölle B, jolle toiveen esitän. Toisaalta minulla ei ole kauheasti väliä sillä paperin tunnearvolla ja sillä kenen pitäisi saada kehystää se seinälleen muistona, mutta juridiseen puoleen minä pyrin vastaamaan siltä osin kuin siitä tulee ajatuksia mieleen.

Minä toivon sulle nyt hyvää viikonloppua sekä sen ymmärtämistä, että toive on esitetty, toiveen kohde on sen kuullut ja hän päättää, mitä tekee ja sinä jäät odottamaan sitä päätöstä sitten, kun sen aika tulee. Ja näin ollen voit keskittyä nyt muihin asioihin ja hakea mielenrauhaa vaikka raikkaasta syyspäivästä lenkkeilyn muodossa ym. Ja minä lähden nyt pihahommiin, joten en ole vastailemassa. Ikävää, jos paperilla oli sinulle suuri tunnearvo ja olisit halunnut sen säästää pöytälaatikkoon. Toivottavasti vainajasta jäi muita muistoja tai muistoesineitä. Paperia et juridisessa mielessä tarvitse tai siitä hyödy, mutta tunnearvosta olen tietysti pahoillani.

Omistatko mökin kokonaan vaiko et? Onko hallintaoikeus annettu nimenomaisesti isällesi ja tämän vaimolle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sait siis uuden elinikäisen vihollisen. Luultavasti koko suku mukana.

Aika vähiin käy ihmist, joiden kanssa olet väleissä

Setäsi ei tule pyytämään anteeksi eikä pyydä paperia takaisin

Ainoa joka tästä tsistostadi kärsii olet sinä

Kuten muustakin jankkauksestasi

Tuskin minä jään tätä murehtimaa, nythän minulle on täysin selvää, kun äitini kaasuvalotus minua kohtaan ei enää kiitos mieheni onnistu, etten minä ole tehnyt tässä ensimmäistäkään väärää siirtoa vaan setä. Hän miettiköön lopun elämäänsä, mitä tulikaan läheiselleen tehtyä.

ap

Miksi setäsi miettisi loppuelämänsä Sinua?

Tämä on sinun perustava ongelmasi. Ihan oikeasti luulet, että koko maailma pyörii sinun napasi ympärillä.

Kuule. Ei se pyöri

Näistä kaikista raivareistasi kärsit vain sinä itse. Muilla ihmisillä on oma elämä ja omat näkökulmat. Meillä on siihen ihan yhtä suuri oikeus kuin sinullakin

Jos ei vielä mieti, niin sen jälkeen kun mä tuhoa hänen onnensa ja kostan hänelle hänen virheensä, jota ei pahoitellut, kyllä miettii. Mitäs mä häneltä veisin, vastaavaa arvokasta, tunnetasolla tai taloudellisesti, että olemme tasoissa? Mitä?

ap

Kerro toki tarkemmin mitä viet?

Sitä minä itsekin mietin!!!! Millä minä voin vahingoittaa häntä samalla mitalla?

ap

Vierailija kirjoitti:

Omistatko mökin kokonaan vaiko et? Onko hallintaoikeus annettu nimenomaisesti isällesi ja tämän vaimolle?

Kyllä ja kyllä. Se missä vaimo teki vainajan tahdon vastaisesti oli häätää minut pois mökistä. Ymmärrän, ettei kukaan voi tätä myöhmmin muuttaa, mutta on se nyt kumma, että minua saa vain aina polkea ilman vastuuta mistään ja nyt setäkin polkee! Suurin syy siihen miksi vaimo hääti minut oli riitaantuminen äitini kanssa. Jolla oli aikaisemmin avioehdon tekoon sidottu oikeus olla mökillä. Jota vaimo ei hyväksynyt.

ap