Lue keskustelun säännöt.
Miksi setäni ei toimi ja pyydä anteeksi?
17.09.2016 |
Hän on 7-kymppinen ja halusi toimia isovanhempani kuolinpesän hoitajana vailla mitään kokemusta. Kuolinpesän varallisuus on 2,9 miljoonaa euroa. Hän hukkasi sieltä minulle kuuluneen paperin, jossa oli isovanhemman puolustus minua varten oman vanhempani uutta aviopuolisoa vastaan. Setä meni antamaan paperin tälle puolisolle!
Venhemmallani on edunvalvonnanhakuprosessi meneillään, siksi pesässä ei ole tällä hetkellä ketään, joka pitäisi minun sukuhaarani etujen puolta. Setää ei tämä kiinnosta.
Pyysin häneltä, että pyytää tämän paperin takaisin siltä, kenelle sen antoi mutta setä vastasi, että ei pyydä. Olen ihan palasina sedän minun mielestäni vihamielisen käytöksen takia. En ole eläessäni tehnyt hänelle mitään ansaitakseni tämän.
Pesässä ei ole kuin kolme osakasta ja se kolmaskaan ei ymmärtänyt vaatia lakimiestä hoitamaan pesää ja itse en voi vaatia, koska en ole osakas.
Kommentit (347)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulta törkyturvalta jonkun pitäisi pyytää muka anteeksi? Pfui!
Niin. Minulla on paha olo näiden aikuisten tapojen tai oikeammin niiden puutteen takia.
ap
SÄ olet aikuinen. Ja rumasuinen ja huonotapainen sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulta törkyturvalta jonkun pitäisi pyytää muka anteeksi? Pfui!
Niin. Minulla on paha olo näiden aikuisten tapojen tai oikeammin niiden puutteen takia.
apSÄ olet aikuinen. Ja rumasuinen ja huonotapainen sellainen.
Aikuinenkin voi muuttua.
ap
Ei me voida tietää. Kysy siltä itseltään ja lopeta asioiden jauhaminen täällä, kivikissaäiti. Me emme enää jaksa seurata sun eämäsi draamoja eivätkä ne kuulu meille millään tavalla.. Hanki jokin toinen paikka missä voit työstää juttujasi.Perusta vaikka blogi jonnekin mutta älä enää jauha noita juttuja täällä. Kun laitat blogiin kommenttiosion ja sopivan repäisevän nimen niin saat taatusti just niin paljon huomiota kuin haluat.
Tuntuu vaan, että aika kuluu niin hitaasti ennen kuin tääkin asia selviää... Eikä ketään kelle puhua. Paitsi mies.
ap
Tuo kirje oli osoitettu äitipuolellesi. Se on siis henkilökohtainen. Sen sisältö ei kuulu sinulle.
Testamentin mukaan mennään, isäsi saa kolmasosan äitinsä perinnöstä. Jos testamentissa ei ole lausetta, jolla perittävän puoliso suljetaan pois, eikä avioehtos ole, saa äitipuolesi puolet yhteisestä varallisuudesta isäsi kuoltua.Isälläsi ja äitipuolellasi voi olla keskinäinen testamentti. Sinä saat kuitenkin halutessasi lakiosan, jos isäsi kuolee ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo kirje oli osoitettu äitipuolellesi. Se on siis henkilökohtainen. Sen sisältö ei kuulu sinulle.
Testamentin mukaan mennään, isäsi saa kolmasosan äitinsä perinnöstä. Jos testamentissa ei ole lausetta, jolla perittävän puoliso suljetaan pois, eikä avioehtos ole, saa äitipuolesi puolet yhteisestä varallisuudesta isäsi kuoltua.Isälläsi ja äitipuolellasi voi olla keskinäinen testamentti. Sinä saat kuitenkin halutessasi lakiosan, jos isäsi kuolee ensin.
Eikä ollut, vaan minulle. Testamentti ei kuulu nyt tähän asiaan lainkaan. Siinä on avio-oikeus poissuljettu sitäpaitsi.
ap
Eikä se ollut kirje, vaan tahdonilmaus. MINUN SUKUNI papereiden joukossa. MINUN SUKUNI hallinnoimassa pesässä. Jos HE haluavat olla MINUN kanssani väleissä, tuon tahdonilmaisun käsittää kuuluvan MINULLE. Sitä ei anneta sen haltuun, jolta siojaamaan se oli tehty. Minä en tartte heitä jos tämä on asema, jonka saan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukumme on pieni ja luulin sen olevan tiivis. Mutta tämä taitaakin olla äitini valheita, joka on aina hyssytellyt minua luottamasta minuun, vaan tuollaisiin sukulaisiin. Heidät on aina äitini sielussa asetettu minua ylemmäksi, arvokkaamiksi, oikeammassa oleviksi, jalustalle?
ap
Oletko varma että olet todella sukua isällesi? Ehkä kirje liitteineen käsitteli juuri tätä asiaa. Isäsi ei halunnut jättää miljoonaomaisuuttaan jonkun toisen siittämälle äpärälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju osoittaa hyvin kuka on tarinan narsisti.
Ystävällinen äiti, joka rauhoittaa vai jankkaava ja riitaa haastava tytär?
Miten tämäkin (oma pakkomielle) tuli äidin syyksi? Vähän sanoi kuin heppalehdet tai väärää aikaan annettu nukensänky
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että olet todella sukua isällesi? Ehkä kirje liitteineen käsitteli juuri tätä asiaa. Isäsi ei halunnut jättää miljoonaomaisuuttaan jonkun toisen siittämälle äpärälle.
Hohhoijakkaa... siis päähäsi ei mahdu, että 7-kymppinen seniili erehtyy ja minä en sulata sitä?
ap
Kannattaa alkaa jo sheivata iltaa varten.
Osta pullo viiniä ja tee vaikka scampeja
Lämmitä sauna ja ala nyt jo siivota. Hiero olkapäitä. Ole kaikille kiltti
Illalla voi käydä flaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju osoittaa hyvin kuka on tarinan narsisti.
Ystävällinen äiti, joka rauhoittaa vai jankkaava ja riitaa haastava tytär?
Miten tämäkin (oma pakkomielle) tuli äidin syyksi? Vähän sanoi kuin heppalehdet tai väärää aikaan annettu nukensänky
Jos äitini olisi rehellinen ja reilu ihminen hän olisi hyväksynyt sen, kun lapsena jo reagoin vastaavissa tilanteissa syyllistä syyttäen. Nyt minä luulin aivan väärin perustein setäni välittävän minusta ja uskoin perinnön hoitoa hänen käsiinsä menemättä perässä kuin vahtiva herhiläinen opastaen häntä, kun en luota häneen, että katsokin, että vainajan tahto myös minun ja isäni kohdalla toteutuu. Olin siis ylikiltti kuvitellessani, että setä ajattelee kaikkia. Ja tämä on äitini syy. Näittehän, miten rähmällään hän on.
ap
Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.
Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.
Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun minua ahdistaa sedän toimiminen minua vastaan, koska minusta jos joku toimii minua vastaan minun täytyy olla ansainnut se häneltä jollain tapaa ja tämä on tietenkin vääristynyt ajatusmalli ja haluaisin oikaista sen. En ole todellakaan polkenut sedän oikeuksia ikinä, mitenkään. En voi käsittää, miksi kukaan tekisi tietentahtoen pahaa toiselle ja sitä setä nyt tekee, kun ei voi pyytää sitä paperia takaisin. Eikä halua edes kirjoittaa todistusta siitä, mitä paperissa luki. Eli polkee täysiä minua naamallani alas suohon. Ja minä olin luullut että hän pitää minusta.
ap
Mutta katsopas, kun jos se paperi ei ole testamentti, vaan sellainen vaimolle osoitettu toive niin sillä ei ole lainvoimaa. Se on sillä tavalla mitätön ja nythän vaimo on sen nähnyt ja toiveen kuullut, mutta hänen asiansa on sitten noudattaako. Sinä et tee sillä paperilla mitään. Se on nyt toiveen esittäjältä mennyt henkilölle, jolle toive on esitetty, joten asia on kunnossa.
Nämä asiat kannattaa hoitaa ihan laillisesti, esim. tehdä testamentti, joka sulkee pois avio-oikeuden. Jos näin hän ei ole tehnyt niin sitten sitä paperia voi sillä tavalla käyttää vaikka mökkisaunan sytytykseen, jos haluaa. Sillä ei ole juridista arvoa, etkä sinäkään näin ollen tarvitse sitä mihinkään, koska toive ei ole sinulle, vaan nimenomaan isäsi puolisolle (jos siis toisesta ketjusta oikein ymmärsin).
Toiveita voi olla, suusanallisia tai kirjeitä, mutta juridista arvoa niillä ei ole, joten anna olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju osoittaa hyvin kuka on tarinan narsisti.
Ystävällinen äiti, joka rauhoittaa vai jankkaava ja riitaa haastava tytär?
Miten tämäkin (oma pakkomielle) tuli äidin syyksi? Vähän sanoi kuin heppalehdet tai väärää aikaan annettu nukensänkyJos äitini olisi rehellinen ja reilu ihminen hän olisi hyväksynyt sen, kun lapsena jo reagoin vastaavissa tilanteissa syyllistä syyttäen. Nyt minä luulin aivan väärin perustein setäni välittävän minusta ja uskoin perinnön hoitoa hänen käsiinsä menemättä perässä kuin vahtiva herhiläinen opastaen häntä, kun en luota häneen, että katsokin, että vainajan tahto myös minun ja isäni kohdalla toteutuu. Olin siis ylikiltti kuvitellessani, että setä ajattelee kaikkia. Ja tämä on äitini syy. Näittehän, miten rähmällään hän on.
ap
Ihan kuten lapsena. Sait raivareita. Olit ilkeä ystävillesi. Äiti koitti opettaa käyttäytymään....
Vierailija kirjoitti:
Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.
Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.
Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.
Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju osoittaa hyvin kuka on tarinan narsisti.
Ystävällinen äiti, joka rauhoittaa vai jankkaava ja riitaa haastava tytär?
Miten tämäkin (oma pakkomielle) tuli äidin syyksi? Vähän sanoi kuin heppalehdet tai väärää aikaan annettu nukensänkyJos äitini olisi rehellinen ja reilu ihminen hän olisi hyväksynyt sen, kun lapsena jo reagoin vastaavissa tilanteissa syyllistä syyttäen. Nyt minä luulin aivan väärin perustein setäni välittävän minusta ja uskoin perinnön hoitoa hänen käsiinsä menemättä perässä kuin vahtiva herhiläinen opastaen häntä, kun en luota häneen, että katsokin, että vainajan tahto myös minun ja isäni kohdalla toteutuu. Olin siis ylikiltti kuvitellessani, että setä ajattelee kaikkia. Ja tämä on äitini syy. Näittehän, miten rähmällään hän on.
apIhan kuten lapsena. Sait raivareita. Olit ilkeä ystävillesi. Äiti koitti opettaa käyttäytymään....
En ole osoittanut minkäänlaista raivaria setää kohtaan. Ja vaikka olisinkin, se olisi täysin oikeutettu.
ap
Ja kukaan ei siis moittinut minua siellä mökillä, vaan muistin sen tunteen päässessäni pikkulapsuusaikani maisemiin. Silloin minua vielä oli voinut satuttaa sillä ennen kuin kovetin itseni.
ap