Miksi setäni ei toimi ja pyydä anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Se ratkaiskoon pesänjakotilanteessa, ketä paperi koskee ja kenelle siinä esitetään toive." Millä perusteilla luulet väittämäsi pätevän mihinkään?

ap

Sillä perusteella, että mikäli paperilla ei ole juridista merkitystä, se yleensä pesänjakotilanteessa luovutetaan sille henkilölle, jota se koskee. Mikäli paperilla on juridinen merkitys, sitä kohdellaan muiden tositteiden tavoin, vrt. pätevä velkakirja (sitä ei luovuteta velalliselle) ja vaikka vanhainkodin henkilökunnalle osoitettu kiitoskirje hyvästä hoidosta (annetaan omaisten halusta vanhainkotiin). Tämä sinun kaipaamasi lappunen kuuluu tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. 

Tämähän on kiistaan liittyvä paperi, ei mikään kiitoskirje. Millä ohmeen perusteilla ja oikeutuksilla se menee sinusta niin, että se anneteaan vain kiistan toiselle osapuolelle?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paperihan on todiste. Se on todiste vaimoa vastaan. Siksi sitä ei olisi saanut hukata. Todiste isovanhempani tahdosta. Siksi se kuuluu minulle.

ap

Ei ole todiste vaimoa vastaan. Se on todiste isovanhempiesi mielipiteestä koskien sellaista asiaa, johon he eivät voisi enää vaikuttaa, vaikka olisivat elossa. Mielipiteitä voi ihmisillä olla, mutta edes eläessään heidän mielipiteellä tuosta asiasta ei enää tässä vaiheessa olisi mitään merkitystä.

Miksi sinä jankkaat tuota vaikutusta? Se oli todiste isovanhempani tahdosta, ei sitä olisi saanut hukata.

ap

Ei sitä hukattu. Se annettiin sille henkilölle, jolta he jotain toivoo ja siinä se. Ei hukattu. Henkilö päättää itte sitten, mitä tekee toiveen suhteen. Hän on ainoo, joka sen päätöksen voi tehdä.

Mut selkeesti sun intresseissä ei ole muu kuin uhoaminen ja jankuttaminen ja huomaan, ettei sulle saa asian merkitystä ts. merkityksettömyyttä korostamalla mielenrauhaa niin ei sua taida voida auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paperihan on todiste. Se on todiste vaimoa vastaan. Siksi sitä ei olisi saanut hukata. Todiste isovanhempani tahdosta. Siksi se kuuluu minulle.

ap

Ei ole todiste vaimoa vastaan. Se on todiste isovanhempiesi mielipiteestä koskien sellaista asiaa, johon he eivät voisi enää vaikuttaa, vaikka olisivat elossa. Mielipiteitä voi ihmisillä olla, mutta edes eläessään heidän mielipiteellä tuosta asiasta ei enää tässä vaiheessa olisi mitään merkitystä.

Miksi sinä jankkaat tuota vaikutusta? Se oli todiste isovanhempani tahdosta, ei sitä olisi saanut hukata.

ap

Ei sitä hukattu. Se annettiin sille henkilölle, jolta he jotain toivoo ja siinä se. Ei hukattu. Henkilö päättää itte sitten, mitä tekee toiveen suhteen. Hän on ainoo, joka sen päätöksen voi tehdä.

Mut selkeesti sun intresseissä ei ole muu kuin uhoaminen ja jankuttaminen ja huomaan, ettei sulle saa asian merkitystä ts. merkityksettömyyttä korostamalla mielenrauhaa niin ei sua taida voida auttaa.

Minun intresseissäni on oikeuden toteutuminen, ei mikään mutuilu. Kyseinen paperi liittyy kiistaan, se kuuluu vähintäänkin molemmille osapuolille, eikä ainakaan yksin sille, joka sen avulla ei voi vaatia mitään. Siis en nyt tarkoita vain juridisesti vaatia, vaan vainajan tahdon mukaan toimimisen vaatimista.

ap

Nyt jos minä vaadin tai muistutan vaimoa toimimaan vainajan ja hallintaoikeuden antajan tahdon mukaisesti, (toki se on vain toive), niin vaimo voi sanoa, että tämä ei suinkaan ollut vainajan toive millään lailla ja tehdä minun vaatimiseni ja lauseeni täysin pätemättömiksi. Tämäkö on oikein? Minä en voi millään todistaa, että kyllä se nyt vain oli vainajan tahto ja hän loukkaa sitä. Enkä puhu nyt materiaalioikeuksista, vaan moraalin kannalta. Voitto se on pienikin voitto, jos joku törkeilee neneäänne edessä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt jos minä vaadin tai muistutan vaimoa toimimaan vainajan ja hallintaoikeuden antajan tahdon mukaisesti, (toki se on vain toive), niin vaimo voi sanoa, että tämä ei suinkaan ollut vainajan toive millään lailla ja tehdä minun vaatimiseni ja lauseeni täysin pätemättömiksi. Tämäkö on oikein? Minä en voi millään todistaa, että kyllä se nyt vain oli vainajan tahto ja hän loukkaa sitä. Enkä puhu nyt materiaalioikeuksista, vaan moraalin kannalta. Voitto se on pienikin voitto, jos joku törkeilee neneäänne edessä.

ap

Niin. Mutta se vaimo voi ihan yhtä hyvin sanoa, että joo mummon toive oli tämä, mutta siitä huolimatta en aio toimia hänen toiveensa mukaan. Se on ihan yhtä oikein ja lopputulos on ihan sama.

Anteeksi. Tein virheen.

Ap:n setä.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001262509.html

Kun lueskelee näitäkin tämän päivän nettilehdessä olevia tapauksia, niin ei vaikuta siltä, että ositus uusperheessä olisi mikään läpihuutojuttu. Ja itse en ole painostanut ketään antamaan mitään, vaan päinvastoin minua on (ilmeisesti vain) voideltu lupaamalla asioita minulle, että vaimo saisi rauhassa syrjäyttää minut isän elämästä kun isä ei sitä kyennyt estämään.

ap