Miksi setäni ei toimi ja pyydä anteeksi?

Sait siis uuden elinikäisen vihollisen. Luultavasti koko suku mukana.

Aika vähiin käy ihmist, joiden kanssa olet väleissä

Setäsi ei tule pyytämään anteeksi eikä pyydä paperia takaisin

Ainoa joka tästä tsistostadi kärsii olet sinä

Kuten muustakin jankkauksestasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun minua ahdistaa sedän toimiminen minua vastaan, koska minusta jos joku toimii minua vastaan minun täytyy olla ansainnut se häneltä jollain tapaa ja tämä on tietenkin vääristynyt ajatusmalli ja haluaisin oikaista sen. En ole todellakaan polkenut sedän oikeuksia ikinä, mitenkään. En voi käsittää, miksi kukaan tekisi tietentahtoen pahaa toiselle ja sitä setä nyt tekee, kun ei voi pyytää sitä paperia takaisin. Eikä halua edes kirjoittaa todistusta siitä, mitä paperissa luki. Eli polkee täysiä minua naamallani alas suohon. Ja minä olin luullut että hän pitää minusta.

ap

Mutta katsopas, kun jos se paperi ei ole testamentti, vaan sellainen vaimolle osoitettu toive niin sillä ei ole lainvoimaa. Se on sillä tavalla mitätön ja nythän vaimo on sen nähnyt ja toiveen kuullut, mutta hänen asiansa on sitten noudattaako. Sinä et tee sillä paperilla mitään. Se on nyt toiveen esittäjältä mennyt henkilölle, jolle toive on esitetty, joten asia on kunnossa.

Nämä asiat kannattaa hoitaa ihan laillisesti, esim. tehdä testamentti, joka sulkee pois avio-oikeuden. Jos näin hän ei ole tehnyt niin sitten sitä paperia voi sillä tavalla käyttää vaikka mökkisaunan sytytykseen, jos haluaa. Sillä ei ole juridista arvoa, etkä sinäkään näin ollen tarvitse sitä mihinkään, koska toive ei ole sinulle, vaan nimenomaan isäsi puolisolle (jos siis toisesta ketjusta oikein ymmärsin).

Toiveita voi olla, suusanallisia tai kirjeitä, mutta juridista arvoa niillä ei ole, joten anna olla.

"koska toive ei ole sinulle, vaan nimenomaan isäsi puolisolle" Tämä ei tee paperista vaimolle kuuluvaa omaisuutta vaan päinvastoin, koska se oli vaade häntä kohtaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Jos se ei täytä testamentin muotovaatimuksia, niin silloin kyseinen paperi on pätemätön ja sillä ei ole muuta arvoa kuin tunnearvo.

Eli ihmekään, että sukulaisesi yrittävät puhua sinulle järkeä... Onneksi et ole kuolinpesän osakas olet malliesimerkki siitä, miten perinnönjaot saadaan sotkettua täysin ja sukulaiset vihaamaan toisiaan.

Jos sen paperin haluat, niin kannattaa ottaa sovinnollisempi lähestymistapa ja pyytää sitä muistoksi.

Jos et oikeasti voi asialle mitään monista yrityksistä huolimatta, niin unohda koko juttu. Et ole niitä perintörahoja itse tienannut, olet elänyt ennenkin ilman niitä. Lahjoita kaikki se raha ja omaisuus noille onnettomille, jotka ahneuksissaan eivät pysty siitä oikeudenmukaisesti jakamaan. Sukusi selkeästi aiheuttaa sinulle Ap vain katkeroitumista ja pahaa oloa. Erota heidät itsestäsi ja tule onnelliseksi. Napanuora poikki heti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Mutta koskiko se tahdonilmaus isäsi puolisoa eli ilmaisiko siinä tahtonsa puolisolle tai isällesi ja hänen puolisolleen. Jos kyllä niin sehän kuuluu heille se paperi ja he voivat pohdiskella, miten suhtautuvat tahtoon. Eihän siinä ole toivetta sinulle, siis ymmärtääkseni hän ei toivo sinulta mitään, joten paperi ei tunnearvoltakaan kuulu sinulle, vaan heille, joille hän paperissa toiveestaan puhuu.

Avio-oikeutta ei ole ohitettu testamentilla, joten asiat menee juuri niin kuin ne juridisesti kuuluu mennä ja nyt vainajan tahtokin on mennyt niille, keille hän sen halusi kertoa, joten asia lienee ratkennut täysin oikein. Esimerkki: isoisänä kuolisi ja esittäisi (minua mahdollisesti hyödyttävän toiveen) vaikkapa tädilleni, silloin olisi aivan oikein, että toivepaperi menee tädille, ei minulle. Hänellehän se toive on esitetty.

Beatlesin sanoin: Let it be.

Vierailija kirjoitti:

Sait siis uuden elinikäisen vihollisen. Luultavasti koko suku mukana.

Aika vähiin käy ihmist, joiden kanssa olet väleissä

Setäsi ei tule pyytämään anteeksi eikä pyydä paperia takaisin

Ainoa joka tästä tsistostadi kärsii olet sinä

Kuten muustakin jankkauksestasi

Tuskin minä jään tätä murehtimaa, nythän minulle on täysin selvää, kun äitini kaasuvalotus minua kohtaan ei enää kiitos mieheni onnistu, etten minä ole tehnyt tässä ensimmäistäkään väärää siirtoa vaan setä. Hän miettiköön lopun elämäänsä, mitä tulikaan läheiselleen tehtyä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Mutta koskiko se tahdonilmaus isäsi puolisoa eli ilmaisiko siinä tahtonsa puolisolle tai isällesi ja hänen puolisolleen. Jos kyllä niin sehän kuuluu heille se paperi ja he voivat pohdiskella, miten suhtautuvat tahtoon. Eihän siinä ole toivetta sinulle, siis ymmärtääkseni hän ei toivo sinulta mitään, joten paperi ei tunnearvoltakaan kuulu sinulle, vaan heille, joille hän paperissa toiveestaan puhuu.

Avio-oikeutta ei ole ohitettu testamentilla, joten asiat menee juuri niin kuin ne juridisesti kuuluu mennä ja nyt vainajan tahtokin on mennyt niille, keille hän sen halusi kertoa, joten asia lienee ratkennut täysin oikein. Esimerkki: isoisänä kuolisi ja esittäisi (minua mahdollisesti hyödyttävän toiveen) vaikkapa tädilleni, silloin olisi aivan oikein, että toivepaperi menee tädille, ei minulle. Hänellehän se toive on esitetty.

Beatlesin sanoin: Let it be.

Niin mutta mihin minä perustan vainajan tahdon toteutumisvaatimukseni, kun minulla ei ole sitä paperia?

ap

Kenelle se paperi oli osoitettu ja mitä siinä luki? Jos ymmärsin oikein viime ketjusta, niin äitipuolellasi on elinikäinen hallintaoikeus mökkiin, jonka omistat.

Oliko toiveena, että äitipuolesi luopuisi hallintaoikeudesta isäsi kuoltua? Jos oli, niin aika näyttää, miten äitipuolesi tuossa tilanteessa toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Jos se ei täytä testamentin muotovaatimuksia, niin silloin kyseinen paperi on pätemätön ja sillä ei ole muuta arvoa kuin tunnearvo.

Eli ihmekään, että sukulaisesi yrittävät puhua sinulle järkeä... Onneksi et ole kuolinpesän osakas olet malliesimerkki siitä, miten perinnönjaot saadaan sotkettua täysin ja sukulaiset vihaamaan toisiaan.

Jos sen paperin haluat, niin kannattaa ottaa sovinnollisempi lähestymistapa ja pyytää sitä muistoksi.

Minä pyysin sitä täysin sovinnollisesti takaisin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Mutta koskiko se tahdonilmaus isäsi puolisoa eli ilmaisiko siinä tahtonsa puolisolle tai isällesi ja hänen puolisolleen. Jos kyllä niin sehän kuuluu heille se paperi ja he voivat pohdiskella, miten suhtautuvat tahtoon. Eihän siinä ole toivetta sinulle, siis ymmärtääkseni hän ei toivo sinulta mitään, joten paperi ei tunnearvoltakaan kuulu sinulle, vaan heille, joille hän paperissa toiveestaan puhuu.

Avio-oikeutta ei ole ohitettu testamentilla, joten asiat menee juuri niin kuin ne juridisesti kuuluu mennä ja nyt vainajan tahtokin on mennyt niille, keille hän sen halusi kertoa, joten asia lienee ratkennut täysin oikein. Esimerkki: isoisänä kuolisi ja esittäisi (minua mahdollisesti hyödyttävän toiveen) vaikkapa tädilleni, silloin olisi aivan oikein, että toivepaperi menee tädille, ei minulle. Hänellehän se toive on esitetty.

Beatlesin sanoin: Let it be.

Niin mutta mihin minä perustan vainajan tahdon toteutumisvaatimukseni, kun minulla ei ole sitä paperia?

ap

Laitetaas vielä kerran:

Jos se paperi ei täytä testamentin muotovaatimuksia, niin sillä ei ole mitään muuta merkitystä kuin tunnearvo!

Anna perillisille rauha jakaa kuolinpesä sovussa, sinulla ei ole siihen osaa eikä arpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Mutta koskiko se tahdonilmaus isäsi puolisoa eli ilmaisiko siinä tahtonsa puolisolle tai isällesi ja hänen puolisolleen. Jos kyllä niin sehän kuuluu heille se paperi ja he voivat pohdiskella, miten suhtautuvat tahtoon. Eihän siinä ole toivetta sinulle, siis ymmärtääkseni hän ei toivo sinulta mitään, joten paperi ei tunnearvoltakaan kuulu sinulle, vaan heille, joille hän paperissa toiveestaan puhuu.

Avio-oikeutta ei ole ohitettu testamentilla, joten asiat menee juuri niin kuin ne juridisesti kuuluu mennä ja nyt vainajan tahtokin on mennyt niille, keille hän sen halusi kertoa, joten asia lienee ratkennut täysin oikein. Esimerkki: isoisänä kuolisi ja esittäisi (minua mahdollisesti hyödyttävän toiveen) vaikkapa tädilleni, silloin olisi aivan oikein, että toivepaperi menee tädille, ei minulle. Hänellehän se toive on esitetty.

Beatlesin sanoin: Let it be.

Niin mutta mihin minä perustan vainajan tahdon toteutumisvaatimukseni, kun minulla ei ole sitä paperia?

ap

Viralliseen testamenttiin, jonka vainaja on kirjoittanut. Muilla papereilla ei ole juridista arvoa. Jos testamenttia ei ole/siinä ei ole tätä asiaa mainittu, vaatimuksesi perusteena katsotaan olevan vain sinun oma halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun minua ahdistaa sedän toimiminen minua vastaan, koska minusta jos joku toimii minua vastaan minun täytyy olla ansainnut se häneltä jollain tapaa ja tämä on tietenkin vääristynyt ajatusmalli ja haluaisin oikaista sen. En ole todellakaan polkenut sedän oikeuksia ikinä, mitenkään. En voi käsittää, miksi kukaan tekisi tietentahtoen pahaa toiselle ja sitä setä nyt tekee, kun ei voi pyytää sitä paperia takaisin. Eikä halua edes kirjoittaa todistusta siitä, mitä paperissa luki. Eli polkee täysiä minua naamallani alas suohon. Ja minä olin luullut että hän pitää minusta.

ap

Ihminen käyttäytyy usein varsin epärationaalisesti erityisesti perinnönjaossa. Joskus vain tulee tällaisia tilanteita. Jos juridisesti ei ole tapahtunut mitään väärää, et voi muuta kuin hyväksyä asian ja jatkaa omaa elämääsi eteenpäin. Jos taas juridisesti on jotan rikollista tapahtunut, voit edetä asiassa ja vaatia oikeustoimia. Olet pettynyt, mutta mene sen yli. Älä ole liian hyväuskoinen näissä "kuka tykkää kenestäkin" -asioissa. Meillä kaikilla on myös omat salaiset ja itsellekin tuntemattomat motiivimme  käyttäytyä niinkuin käyttäytydymme.

Olen pettynyt, mutta sen ohella olen erityisen pettynyt äitiini. Miten kukaan äiti voi suhtautua noin halveksien lapsensa oikeuksiin? Varsinkin kun kehuu itseään erinomaisena ja lastaankin paremmin oikeamielisyyden tuntevana ihmisenä?

Olen kyllä vaatinut setää toimimaan asianajajan avulla, mutta se ei minun loukattuja tunteitani paranna, haluan sen paperin joka minulle kuuluu, takaisin. Haluaisin tulla kaikkien kanssa toimeen ja nimenomaan äitini on ollut se, joka haukkuu, miten en tule.

ap

Onko tuuli kääntynyt? Viimeksi kun luin tästä aiheesta ketjua, äitisi oli asiassa sinun puolellasi.

Vierailija kirjoitti:

Kenelle se paperi oli osoitettu ja mitä siinä luki? Jos ymmärsin oikein viime ketjusta, niin äitipuolellasi on elinikäinen hallintaoikeus mökkiin, jonka omistat.

Oliko toiveena, että äitipuolesi luopuisi hallintaoikeudesta isäsi kuoltua? Jos oli, niin aika näyttää, miten äitipuolesi tuossa tilanteessa toimii.

Tätini mukaan joka oli tilanteessa paikalla sitä ei ollut osoitettu kellekään, vaan siinä oli tämä asia.

Sanoin jo, että paperissa isovanhempi ilmaisee (samalla kun kertoo tahtonsa olevan, että vaimo luopuu isäni kuoltua mökin hallintaoikeudestaan), että on elinaikanaan aina poissulkenut kaikesta lahjoittamastaan omaisuudesta puolison avio-oikeuden.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Mutta koskiko se tahdonilmaus isäsi puolisoa eli ilmaisiko siinä tahtonsa puolisolle tai isällesi ja hänen puolisolleen. Jos kyllä niin sehän kuuluu heille se paperi ja he voivat pohdiskella, miten suhtautuvat tahtoon. Eihän siinä ole toivetta sinulle, siis ymmärtääkseni hän ei toivo sinulta mitään, joten paperi ei tunnearvoltakaan kuulu sinulle, vaan heille, joille hän paperissa toiveestaan puhuu.

Avio-oikeutta ei ole ohitettu testamentilla, joten asiat menee juuri niin kuin ne juridisesti kuuluu mennä ja nyt vainajan tahtokin on mennyt niille, keille hän sen halusi kertoa, joten asia lienee ratkennut täysin oikein. Esimerkki: isoisänä kuolisi ja esittäisi (minua mahdollisesti hyödyttävän toiveen) vaikkapa tädilleni, silloin olisi aivan oikein, että toivepaperi menee tädille, ei minulle. Hänellehän se toive on esitetty.

Beatlesin sanoin: Let it be.

Niin mutta mihin minä perustan vainajan tahdon toteutumisvaatimukseni, kun minulla ei ole sitä paperia?

ap

Et mihinkään. Sinä et ole asemassa, jossa sinulla voi olla minkäänlaisia vaateita  (vaikka sulla ois tää kuuluisa paprukin käsissäsi). Vainaja on esittänyt tahtonsa henkilölle, jolta jotain pyytää ja henkilö toimii sitten joko toivetta kuunnellen tai ei kuunnellen. Asia on täysin toivojan ja toiveen kohteen välinen, etkä voi siihen vaikuttaa etkä esittää vaatimuksia etkä mitään. Asia ei siis kuulu sinulle, vaan on isäsi ja isäsi puolison ja vainajan välinen, etkä voi siihen puuttua mitenkään.

Mutta paperi olisi täysin merkityksetön vaikka se olisi sinullakin, mutta jotenkin et tunnu käsittävän sitä, koska kyselet, mihin perustat vaatimuksesi. Mitään vaatimuksia sinulla ei voi olla. Olisi by the way tosi väärin, jos setäsi olisi antanut toiselle osoitetun toivekirjeen sinulle, eikä sille, jota kirjeessä puhutellaan.

Tää on ihan faktaa, joten antaisit nyt vaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Mutta koskiko se tahdonilmaus isäsi puolisoa eli ilmaisiko siinä tahtonsa puolisolle tai isällesi ja hänen puolisolleen. Jos kyllä niin sehän kuuluu heille se paperi ja he voivat pohdiskella, miten suhtautuvat tahtoon. Eihän siinä ole toivetta sinulle, siis ymmärtääkseni hän ei toivo sinulta mitään, joten paperi ei tunnearvoltakaan kuulu sinulle, vaan heille, joille hän paperissa toiveestaan puhuu.

Avio-oikeutta ei ole ohitettu testamentilla, joten asiat menee juuri niin kuin ne juridisesti kuuluu mennä ja nyt vainajan tahtokin on mennyt niille, keille hän sen halusi kertoa, joten asia lienee ratkennut täysin oikein. Esimerkki: isoisänä kuolisi ja esittäisi (minua mahdollisesti hyödyttävän toiveen) vaikkapa tädilleni, silloin olisi aivan oikein, että toivepaperi menee tädille, ei minulle. Hänellehän se toive on esitetty.

Beatlesin sanoin: Let it be.

Niin mutta mihin minä perustan vainajan tahdon toteutumisvaatimukseni, kun minulla ei ole sitä paperia?

ap

Viralliseen testamenttiin, jonka vainaja on kirjoittanut. Muilla papereilla ei ole juridista arvoa. Jos testamenttia ei ole/siinä ei ole tätä asiaa mainittu, vaatimuksesi perusteena katsotaan olevan vain sinun oma halusi.

Mutta kun vainaja oli tehnyt tämän paperin ilmaistakseen tahtonsa. Se on aivan sama, kuin hän tulisi oikeuteen todistamaan saman asian.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Mutta koskiko se tahdonilmaus isäsi puolisoa eli ilmaisiko siinä tahtonsa puolisolle tai isällesi ja hänen puolisolleen. Jos kyllä niin sehän kuuluu heille se paperi ja he voivat pohdiskella, miten suhtautuvat tahtoon. Eihän siinä ole toivetta sinulle, siis ymmärtääkseni hän ei toivo sinulta mitään, joten paperi ei tunnearvoltakaan kuulu sinulle, vaan heille, joille hän paperissa toiveestaan puhuu.

Avio-oikeutta ei ole ohitettu testamentilla, joten asiat menee juuri niin kuin ne juridisesti kuuluu mennä ja nyt vainajan tahtokin on mennyt niille, keille hän sen halusi kertoa, joten asia lienee ratkennut täysin oikein. Esimerkki: isoisänä kuolisi ja esittäisi (minua mahdollisesti hyödyttävän toiveen) vaikkapa tädilleni, silloin olisi aivan oikein, että toivepaperi menee tädille, ei minulle. Hänellehän se toive on esitetty.

Beatlesin sanoin: Let it be.

Niin mutta mihin minä perustan vainajan tahdon toteutumisvaatimukseni, kun minulla ei ole sitä paperia?

ap

Et mihinkään. Sinä et ole asemassa, jossa sinulla voi olla minkäänlaisia vaateita  (vaikka sulla ois tää kuuluisa paprukin käsissäsi). Vainaja on esittänyt tahtonsa henkilölle, jolta jotain pyytää ja henkilö toimii sitten joko toivetta kuunnellen tai ei kuunnellen. Asia on täysin toivojan ja toiveen kohteen välinen, etkä voi siihen vaikuttaa etkä esittää vaatimuksia etkä mitään. Asia ei siis kuulu sinulle, vaan on isäsi ja isäsi puolison ja vainajan välinen, etkä voi siihen puuttua mitenkään.

Mutta paperi olisi täysin merkityksetön vaikka se olisi sinullakin, mutta jotenkin et tunnu käsittävän sitä, koska kyselet, mihin perustat vaatimuksesi. Mitään vaatimuksia sinulla ei voi olla. Olisi by the way tosi väärin, jos setäsi olisi antanut toiselle osoitetun toivekirjeen sinulle, eikä sille, jota kirjeessä puhutellaan.

Tää on ihan faktaa, joten antaisit nyt vaan olla.

Se ei ollut hänelle osoitettu toivekirje!!!! Tiedän tämän, koska paperi perustuu käymääni keskusteluun isovanhempani kanssa, kun vaimo oli jättänyt maksamatta minulle kuuluvia rahoja.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun minua ahdistaa sedän toimiminen minua vastaan, koska minusta jos joku toimii minua vastaan minun täytyy olla ansainnut se häneltä jollain tapaa ja tämä on tietenkin vääristynyt ajatusmalli ja haluaisin oikaista sen. En ole todellakaan polkenut sedän oikeuksia ikinä, mitenkään. En voi käsittää, miksi kukaan tekisi tietentahtoen pahaa toiselle ja sitä setä nyt tekee, kun ei voi pyytää sitä paperia takaisin. Eikä halua edes kirjoittaa todistusta siitä, mitä paperissa luki. Eli polkee täysiä minua naamallani alas suohon. Ja minä olin luullut että hän pitää minusta.

ap

Mutta katsopas, kun jos se paperi ei ole testamentti, vaan sellainen vaimolle osoitettu toive niin sillä ei ole lainvoimaa. Se on sillä tavalla mitätön ja nythän vaimo on sen nähnyt ja toiveen kuullut, mutta hänen asiansa on sitten noudattaako. Sinä et tee sillä paperilla mitään. Se on nyt toiveen esittäjältä mennyt henkilölle, jolle toive on esitetty, joten asia on kunnossa.

Nämä asiat kannattaa hoitaa ihan laillisesti, esim. tehdä testamentti, joka sulkee pois avio-oikeuden. Jos näin hän ei ole tehnyt niin sitten sitä paperia voi sillä tavalla käyttää vaikka mökkisaunan sytytykseen, jos haluaa. Sillä ei ole juridista arvoa, etkä sinäkään näin ollen tarvitse sitä mihinkään, koska toive ei ole sinulle, vaan nimenomaan isäsi puolisolle (jos siis toisesta ketjusta oikein ymmärsin).

Toiveita voi olla, suusanallisia tai kirjeitä, mutta juridista arvoa niillä ei ole, joten anna olla.

"koska toive ei ole sinulle, vaan nimenomaan isäsi puolisolle" Tämä ei tee paperista vaimolle kuuluvaa omaisuutta vaan päinvastoin, koska se oli vaade häntä kohtaan.

ap

Minä en ole tässä oikein ymmärtänyt, miksi isäsi vaimon pitäisi luopua avio-oikeudestaan koskien sitä kesämökin hallintaoikeutta? Hänellähän on kertomasi mukaan henkilökohtainen hallintaoikeus mökkiin, jonka nojalla hän saisi käyttää mökkiä, vaikka he eroaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis silöä paperilla vain tunnearvoa ja siksi haluat sen itsellesi? Jos näin niin ihan turha tapella.

Ja tiedäthän sen, että testamentilla (eli jos omaisuudesta määrätään kuoleman jälkren, ihan sama jos vain rajataan omaisuus rintaperilliselle kuuluvaksi, avio-oikeuden ulkopuolelle) on tarkat muotovaatimukset, jotta se olisi pätevä.

Ja leskellä on aina elinikäinen jakamatonvhallintaoikeus yhteiseen kotiin, oli testamenttia tai ei.

Oli myös ehdottomasti tunnearvoa. Ei sellaisiakaan papereita hukata, ellei kiinnosta pelätä kostoani loppuikäänsä (=henkinen raiskaamiseni "et ole sukulaistytär minulle minkään arvoinen, annan tämän paperin loukkajallesi". Toisekseen se oli vainajan tahdonilmaus, ei siis mikään täysin merkityksetön paperi, vaikkei sillä olisikaan juridista merkitystä.

ap

Mutta koskiko se tahdonilmaus isäsi puolisoa eli ilmaisiko siinä tahtonsa puolisolle tai isällesi ja hänen puolisolleen. Jos kyllä niin sehän kuuluu heille se paperi ja he voivat pohdiskella, miten suhtautuvat tahtoon. Eihän siinä ole toivetta sinulle, siis ymmärtääkseni hän ei toivo sinulta mitään, joten paperi ei tunnearvoltakaan kuulu sinulle, vaan heille, joille hän paperissa toiveestaan puhuu.

Avio-oikeutta ei ole ohitettu testamentilla, joten asiat menee juuri niin kuin ne juridisesti kuuluu mennä ja nyt vainajan tahtokin on mennyt niille, keille hän sen halusi kertoa, joten asia lienee ratkennut täysin oikein. Esimerkki: isoisänä kuolisi ja esittäisi (minua mahdollisesti hyödyttävän toiveen) vaikkapa tädilleni, silloin olisi aivan oikein, että toivepaperi menee tädille, ei minulle. Hänellehän se toive on esitetty.

Beatlesin sanoin: Let it be.

Niin mutta mihin minä perustan vainajan tahdon toteutumisvaatimukseni, kun minulla ei ole sitä paperia?

ap

Viralliseen testamenttiin, jonka vainaja on kirjoittanut. Muilla papereilla ei ole juridista arvoa. Jos testamenttia ei ole/siinä ei ole tätä asiaa mainittu, vaatimuksesi perusteena katsotaan olevan vain sinun oma halusi.

Mutta kun vainaja oli tehnyt tämän paperin ilmaistakseen tahtonsa. Se on aivan sama, kuin hän tulisi oikeuteen todistamaan saman asian.

ap

No nyt on ainakin selvää ettei ap ole lakimies... minkä alan hommia muuten teet ap vai oletko ihan sairaseläkkeellä? Mikä on koulutuksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun minua ahdistaa sedän toimiminen minua vastaan, koska minusta jos joku toimii minua vastaan minun täytyy olla ansainnut se häneltä jollain tapaa ja tämä on tietenkin vääristynyt ajatusmalli ja haluaisin oikaista sen. En ole todellakaan polkenut sedän oikeuksia ikinä, mitenkään. En voi käsittää, miksi kukaan tekisi tietentahtoen pahaa toiselle ja sitä setä nyt tekee, kun ei voi pyytää sitä paperia takaisin. Eikä halua edes kirjoittaa todistusta siitä, mitä paperissa luki. Eli polkee täysiä minua naamallani alas suohon. Ja minä olin luullut että hän pitää minusta.

ap

Ihminen käyttäytyy usein varsin epärationaalisesti erityisesti perinnönjaossa. Joskus vain tulee tällaisia tilanteita. Jos juridisesti ei ole tapahtunut mitään väärää, et voi muuta kuin hyväksyä asian ja jatkaa omaa elämääsi eteenpäin. Jos taas juridisesti on jotan rikollista tapahtunut, voit edetä asiassa ja vaatia oikeustoimia. Olet pettynyt, mutta mene sen yli. Älä ole liian hyväuskoinen näissä "kuka tykkää kenestäkin" -asioissa. Meillä kaikilla on myös omat salaiset ja itsellekin tuntemattomat motiivimme  käyttäytyä niinkuin käyttäytydymme.

Olen pettynyt, mutta sen ohella olen erityisen pettynyt äitiini. Miten kukaan äiti voi suhtautua noin halveksien lapsensa oikeuksiin? Varsinkin kun kehuu itseään erinomaisena ja lastaankin paremmin oikeamielisyyden tuntevana ihmisenä?

Olen kyllä vaatinut setää toimimaan asianajajan avulla, mutta se ei minun loukattuja tunteitani paranna, haluan sen paperin joka minulle kuuluu, takaisin. Haluaisin tulla kaikkien kanssa toimeen ja nimenomaan äitini on ollut se, joka haukkuu, miten en tule.

ap

Onko tuuli kääntynyt? Viimeksi kun luin tästä aiheesta ketjua, äitisi oli asiassa sinun puolellasi.

Ei, vaan tuo oli hänen ensireaktionsa asiaan. En ymmärrä miten kukaan näissä riidoissa vaimoon päin mukana ollut voi reagoida asiaan niin. Vaimo ja äitinikin ovat siis keskenään riidelleet aikanaan samasta mökistä, kuin jonka mä nyt omistan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle se paperi oli osoitettu ja mitä siinä luki? Jos ymmärsin oikein viime ketjusta, niin äitipuolellasi on elinikäinen hallintaoikeus mökkiin, jonka omistat.

Oliko toiveena, että äitipuolesi luopuisi hallintaoikeudesta isäsi kuoltua? Jos oli, niin aika näyttää, miten äitipuolesi tuossa tilanteessa toimii.

Tätini mukaan joka oli tilanteessa paikalla sitä ei ollut osoitettu kellekään, vaan siinä oli tämä asia.

Sanoin jo, että paperissa isovanhempi ilmaisee (samalla kun kertoo tahtonsa olevan, että vaimo luopuu isäni kuoltua mökin hallintaoikeudestaan), että on elinaikanaan aina poissulkenut kaikesta lahjoittamastaan omaisuudesta puolison avio-oikeuden.

ap

Jos tuota ei mainita virallisessa testamentissa, sillä ei ole mitään juridista merkitystä.