Lue keskustelun säännöt.
Anopin perintö
08.09.2016 |
Anoppi testamenttasi koko perintönsä tyttärelleni joka "hoiti" häntä monta vuotta, kävi kaupassa, siivosi, harrastivat yhdessä jne.
Minä ja mieheni tiesimme tästä mutta emme puhuneet mitään miehen sisaruksille anopin toiveesta.
Ei hirveästi yllättänyt että meteli tästä nousi mutta se yllätti että miehen siskot käskevät minun puhua järkeä tyttärelleni ja hänen pitäisi olla vastaanottamatta perintöä. Kun en tähän suostunut, vaan tyttärelle hommattiin edunvalvoja (tytär on 17.v) alkoi minun sättimiseni kuinka minä olen saanut miehenikin puolelleni ja kuinka minä olen junaillut nämä asiat ja kuinka minä en ymmärrä että anoppi oli heidän äiti.
Miten tästä selviää, pitäiskö olla puhumatta mitään/vastaamatta puhelimeen tai viesteihin vai yrittää puhua niin että välit pysyisivät.
Mies on päättänyt että hän pitää hiljaiseloa hetken aikaa ja toivoi meiltä samaa. Palautuukohan välit enää koskaan hyviksi?
Kiitos joku jakaa kokemuksia riitaisista perinnön jaoista.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Perunkirjoituksesssa selvisi, että isäni säästötilillä oli 1 euro ja 47 senttiä. Oli varakas mies, myynyt metsää ja tontteja kuolemaa edeltävästi. Oli vuosien aikana pikkuhiljaa lahjoittanut rahat veljelleni ja sisarelleni. Muut an kymmenentuhannen setelinippuja vuosittain. Sinä vuonna, kun kuoli oli vielä antanut 22 000 euroaveljelleni kirjekuoressa. Oli ja olen shokissa, veronkiertoajarahanpesua, josta en oo tiennyt. Sisko sanoi, että pitäisi mun katsoa peiliin ja tajuta kuinka kamala tyyppi olen, kun isä näin menetteli
,enkä minä saanut mitään. Ja toki
katkaisivat välit minuun, kun oon
todennut, että toi toimintA on ollut ehkä
rikollista.
Isälläsi lienee syynsä toimintaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin mietin että miten 14-vuotias on joutunut olemaan noin paljon vastuussa mummon hoitamisesta? Siis useamman kerran viikossa käynyt tämän luona ja toimittanut tälle asioita? Meilläkin on yhden isovanhemman siivous ulkoistettu neljälle lapsenlapselle, käyvät vuorotellen omalla viikollaan ja heille tietenkin maksetaan tuosta korvaus. Ei toivottavasti vaikuta mitenkään perinnönjakoon, koska hänellä on muitakin lapsenlapsia.
Rahanahneuttaan varmaan käynyt siellä. Ei muuten kukaan normaali 14-vuotias uhraile vapaa-aikaansa mummoon. Eikä kyllä kuuluisikaan! Jos on seuraa pitänyt, niin onpa "kiva" maksaa siitä! Luulisi mummon arvostaneen itseään sen verran, ettei tartte rahaa luvata siitä, että joku käy paikalla. Mutta halusi varmistaa sen tietty.
12Sulle äitihullu voi olla outo ajatus, että joku rakastaa toista ihmistä. Vaikkapa mummoaan. Ei kuoleman jälkeen ole rahankiilto silmissä kuten sinä olit.
Ei se ole lainkaan vieras ajatus, vaan se on, että siitä pitää palkita. Jos kerran rakastaa, niin mihin siinä rahaa tarvitsee? Perinnöt perintöinä, rakkaus rakkautena ja apu apuna. Ymmärrän minäkin tuon korujutun, mutta en mitään "yhdelle kaikki" -vittuilua, jos muutkin ovat olleet ihan normaaleja ihmisiä.
12
Vierailija kirjoitti:
Kammottavaa miten niin moni odottaa perintöään silmät kiiluen. Ja kertovat, että jos omalle kohdalle sattuisi näin niin kyllä olisi karvas pettymys. Kun jäi omat saamatta. Siis mitkä omat!?
Omilla vanhemmillani on elinaikaa hyvässä lykyssä vielä parikymmentä vuotta. En odota saavani mitään perintöä, vaikka heillä onkin omaisuutta. Vanhempani voisivat ihan hyvin testamentata koko omaisuutensa hyväntekeväisyyteen enkä tästä närkästyisi. Se olisi heidän tahtonsa ja heillä on oikeus päättää mitä tekevät omaisuudella jonka ovat keränneet elämänsä aikana.
Sekä minä että sisareni ollaan hyvin läheisiä vanhempien kanssa, mutta kumpikaan meistä ei ole koskaan ajatellut että rikastuminen koittaa kun aika vanhemmista jättää. Siis miksi ihmeessä se omaisuus jotenkin "kuuluisi" meille?
Ei kun tämän tarinan mukaan se menisi vain toiselle teistä. Ei minnekään rescue-kissoille. Ja yhteydenpito jatkuisi yhtä hymyssä suin. Ei kun öööh...
12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin mietin että miten 14-vuotias on joutunut olemaan noin paljon vastuussa mummon hoitamisesta? Siis useamman kerran viikossa käynyt tämän luona ja toimittanut tälle asioita? Meilläkin on yhden isovanhemman siivous ulkoistettu neljälle lapsenlapselle, käyvät vuorotellen omalla viikollaan ja heille tietenkin maksetaan tuosta korvaus. Ei toivottavasti vaikuta mitenkään perinnönjakoon, koska hänellä on muitakin lapsenlapsia.
Rahanahneuttaan varmaan käynyt siellä. Ei muuten kukaan normaali 14-vuotias uhraile vapaa-aikaansa mummoon. Eikä kyllä kuuluisikaan! Jos on seuraa pitänyt, niin onpa "kiva" maksaa siitä! Luulisi mummon arvostaneen itseään sen verran, ettei tartte rahaa luvata siitä, että joku käy paikalla. Mutta halusi varmistaa sen tietty.
12Sulle äitihullu voi olla outo ajatus, että joku rakastaa toista ihmistä. Vaikkapa mummoaan. Ei kuoleman jälkeen ole rahankiilto silmissä kuten sinä olit.
Ei se ole lainkaan vieras ajatus, vaan se on, että siitä pitää palkita. Jos kerran rakastaa, niin mihin siinä rahaa tarvitsee? Perinnöt perintöinä, rakkaus rakkautena ja apu apuna. Ymmärrän minäkin tuon korujutun, mutta en mitään "yhdelle kaikki" -vittuilua, jos muutkin ovat olleet ihan normaaleja ihmisiä.
12
Mä ainakin voisin kuvitella ymmärtäväni anoppia jos aapeen tytär on ainoa lapsenlapsi. Anoppi ajatteli että kaikki aikuiset on hyvintoimeentulevia ja koska apn tytär oli hänelle läheinen mummo ehkä halusi että tytär jatkaa harrastuksia ilman häntä ja saa opintonsa päätökseen jne.. Tiesi kumminkin että jos lapsilla menee huonosti heillä on oikeus hakea lakiosaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kammottavaa miten niin moni odottaa perintöään silmät kiiluen. Ja kertovat, että jos omalle kohdalle sattuisi näin niin kyllä olisi karvas pettymys. Kun jäi omat saamatta. Siis mitkä omat!?
Omilla vanhemmillani on elinaikaa hyvässä lykyssä vielä parikymmentä vuotta. En odota saavani mitään perintöä, vaikka heillä onkin omaisuutta. Vanhempani voisivat ihan hyvin testamentata koko omaisuutensa hyväntekeväisyyteen enkä tästä närkästyisi. Se olisi heidän tahtonsa ja heillä on oikeus päättää mitä tekevät omaisuudella jonka ovat keränneet elämänsä aikana.
Sekä minä että sisareni ollaan hyvin läheisiä vanhempien kanssa, mutta kumpikaan meistä ei ole koskaan ajatellut että rikastuminen koittaa kun aika vanhemmista jättää. Siis miksi ihmeessä se omaisuus jotenkin "kuuluisi" meille?Ei kun tämän tarinan mukaan se menisi vain toiselle teistä. Ei minnekään rescue-kissoille. Ja yhteydenpito jatkuisi yhtä hymyssä suin. Ei kun öööh...
12
Eihän se tässäkään mennyt kenellekkään hänen lapsistaan. Anoppi ajatteli että aikuiset ihmiset pärjää ilmankin ja lapsi taas tarvii rahaa opiskeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin mietin että miten 14-vuotias on joutunut olemaan noin paljon vastuussa mummon hoitamisesta? Siis useamman kerran viikossa käynyt tämän luona ja toimittanut tälle asioita? Meilläkin on yhden isovanhemman siivous ulkoistettu neljälle lapsenlapselle, käyvät vuorotellen omalla viikollaan ja heille tietenkin maksetaan tuosta korvaus. Ei toivottavasti vaikuta mitenkään perinnönjakoon, koska hänellä on muitakin lapsenlapsia.
Rahanahneuttaan varmaan käynyt siellä. Ei muuten kukaan normaali 14-vuotias uhraile vapaa-aikaansa mummoon. Eikä kyllä kuuluisikaan! Jos on seuraa pitänyt, niin onpa "kiva" maksaa siitä! Luulisi mummon arvostaneen itseään sen verran, ettei tartte rahaa luvata siitä, että joku käy paikalla. Mutta halusi varmistaa sen tietty.
12Sulle äitihullu voi olla outo ajatus, että joku rakastaa toista ihmistä. Vaikkapa mummoaan. Ei kuoleman jälkeen ole rahankiilto silmissä kuten sinä olit.
Ei se ole lainkaan vieras ajatus, vaan se on, että siitä pitää palkita. Jos kerran rakastaa, niin mihin siinä rahaa tarvitsee? Perinnöt perintöinä, rakkaus rakkautena ja apu apuna. Ymmärrän minäkin tuon korujutun, mutta en mitään "yhdelle kaikki" -vittuilua, jos muutkin ovat olleet ihan normaaleja ihmisiä.
12Mä ainakin voisin kuvitella ymmärtäväni anoppia jos aapeen tytär on ainoa lapsenlapsi. Anoppi ajatteli että kaikki aikuiset on hyvintoimeentulevia ja koska apn tytär oli hänelle läheinen mummo ehkä halusi että tytär jatkaa harrastuksia ilman häntä ja saa opintonsa päätökseen jne.. Tiesi kumminkin että jos lapsilla menee huonosti heillä on oikeus hakea lakiosaa.
Jos ja jos ja jos. Ap ei ole kertonut muista lapsenlapsista, eikä edes potin suuruutta, ja noin ollenkin ehkä suoraselkäisintä olisi sitten mummon ollut ottaa itse paska vastaan tuulettimesta omasta päätöksestään.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kammottavaa miten niin moni odottaa perintöään silmät kiiluen. Ja kertovat, että jos omalle kohdalle sattuisi näin niin kyllä olisi karvas pettymys. Kun jäi omat saamatta. Siis mitkä omat!?
Omilla vanhemmillani on elinaikaa hyvässä lykyssä vielä parikymmentä vuotta. En odota saavani mitään perintöä, vaikka heillä onkin omaisuutta. Vanhempani voisivat ihan hyvin testamentata koko omaisuutensa hyväntekeväisyyteen enkä tästä närkästyisi. Se olisi heidän tahtonsa ja heillä on oikeus päättää mitä tekevät omaisuudella jonka ovat keränneet elämänsä aikana.
Sekä minä että sisareni ollaan hyvin läheisiä vanhempien kanssa, mutta kumpikaan meistä ei ole koskaan ajatellut että rikastuminen koittaa kun aika vanhemmista jättää. Siis miksi ihmeessä se omaisuus jotenkin "kuuluisi" meille?Ei kun tämän tarinan mukaan se menisi vain toiselle teistä. Ei minnekään rescue-kissoille. Ja yhteydenpito jatkuisi yhtä hymyssä suin. Ei kun öööh...
12Eihän se tässäkään mennyt kenellekkään hänen lapsistaan. Anoppi ajatteli että aikuiset ihmiset pärjää ilmankin ja lapsi taas tarvii rahaa opiskeluun.
Meni se tavallaan ap:n miehelle. Siis hänen sukuhaaraansa. Tietty jos rahamäärät ei oikeasti kenenkään muun taloutta hetkauta kuin jonkun opportunistiopiskelijan, niin ehkä loukkaantuminen sitten syntyi vain syrjäytetyksitulemisentunteista.
12
Vierailija kirjoitti:
Ei minustakaan ole kyllä oikein, että lapsenlapset joutuisivat jotenkin "kilpailemaan" siitä perinnöstä ja hoitamaan mummon asioita, jotta varmistaisivat paikkansa myös perinnönjaossa. Miten tädit ovat muuten olleet mummon elämässä mukana? Jos on teitäkin nähnyt usein niin kai ne ovat äitiäänkin käyneet säännöllisesti tervehtimässä.
Nyt sain siis aloituksesta vähän sellaisen kuvan, että tuo perintö olisi nyt ikäänkuin palkkana ap:n tytölle siitä että siivosi, kävi kaupassa jne. Siivouksesta ja asioiden hoidosta maksetaan erillistä palkkaa ja se vaivannäkö on sillä kuitattu. Eivät ne anna mitään etulyöntiasemaa perinnönjakoon.
Mummo teki kyllä aikamoisen karhunpalveluksen. Pilasi lastensa ja varmaan lastenlastensakin välit.
Ymmärrän tätejä oikein hyvin ja jos haluatte säilyttää ne välit heihin, niin veikkaisin että se perinnöstä kieltäytyminen on ainoa vaihtoehto.
Alaikäisen lapsen kohdalla se vaan ei taida olla vaihtoehto. Edunvalvoja ei varmasti sitä tee sillä maistraatti viimeistään sen peruuttaisi. Ei ole alaikäisen lapsen etu että kieltäydytään perinnöstä. Tätien viha ei ole peruste viedä alaikäiseltä tämän perintöä. Tyttö tulee saamaan perintönsä, se on varma. Siihen ei tätien puhkuminen vaikuta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin mietin että miten 14-vuotias on joutunut olemaan noin paljon vastuussa mummon hoitamisesta? Siis useamman kerran viikossa käynyt tämän luona ja toimittanut tälle asioita? Meilläkin on yhden isovanhemman siivous ulkoistettu neljälle lapsenlapselle, käyvät vuorotellen omalla viikollaan ja heille tietenkin maksetaan tuosta korvaus. Ei toivottavasti vaikuta mitenkään perinnönjakoon, koska hänellä on muitakin lapsenlapsia.
Rahanahneuttaan varmaan käynyt siellä. Ei muuten kukaan normaali 14-vuotias uhraile vapaa-aikaansa mummoon. Eikä kyllä kuuluisikaan! Jos on seuraa pitänyt, niin onpa "kiva" maksaa siitä! Luulisi mummon arvostaneen itseään sen verran, ettei tartte rahaa luvata siitä, että joku käy paikalla. Mutta halusi varmistaa sen tietty.
12Sulle äitihullu voi olla outo ajatus, että joku rakastaa toista ihmistä. Vaikkapa mummoaan. Ei kuoleman jälkeen ole rahankiilto silmissä kuten sinä olit.
Ei se ole lainkaan vieras ajatus, vaan se on, että siitä pitää palkita. Jos kerran rakastaa, niin mihin siinä rahaa tarvitsee? Perinnöt perintöinä, rakkaus rakkautena ja apu apuna. Ymmärrän minäkin tuon korujutun, mutta en mitään "yhdelle kaikki" -vittuilua, jos muutkin ovat olleet ihan normaaleja ihmisiä.
12Mä ainakin voisin kuvitella ymmärtäväni anoppia jos aapeen tytär on ainoa lapsenlapsi. Anoppi ajatteli että kaikki aikuiset on hyvintoimeentulevia ja koska apn tytär oli hänelle läheinen mummo ehkä halusi että tytär jatkaa harrastuksia ilman häntä ja saa opintonsa päätökseen jne.. Tiesi kumminkin että jos lapsilla menee huonosti heillä on oikeus hakea lakiosaa.
Jos ja jos ja jos. Ap ei ole kertonut muista lapsenlapsista, eikä edes potin suuruutta, ja noin ollenkin ehkä suoraselkäisintä olisi sitten mummon ollut ottaa itse paska vastaan tuulettimesta omasta päätöksestään.
12
Mene sä sairas paska jo muualle tästä ketjusta, ei täysjärkinen ihminen tule tänne väittämään että lapsenlapsi hyysää mummoaan rahan takia. Sitähän tässä on sulle sanottu että mummo on asiaan ainut syypää jos joku pitää syypääksi laittaa kunhan nyt mietin miksi joku halusi tuolla tavalla toimia.
Ps. Ei kiinosta sin alapeukku😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kammottavaa miten niin moni odottaa perintöään silmät kiiluen. Ja kertovat, että jos omalle kohdalle sattuisi näin niin kyllä olisi karvas pettymys. Kun jäi omat saamatta. Siis mitkä omat!?
Omilla vanhemmillani on elinaikaa hyvässä lykyssä vielä parikymmentä vuotta. En odota saavani mitään perintöä, vaikka heillä onkin omaisuutta. Vanhempani voisivat ihan hyvin testamentata koko omaisuutensa hyväntekeväisyyteen enkä tästä närkästyisi. Se olisi heidän tahtonsa ja heillä on oikeus päättää mitä tekevät omaisuudella jonka ovat keränneet elämänsä aikana.
Sekä minä että sisareni ollaan hyvin läheisiä vanhempien kanssa, mutta kumpikaan meistä ei ole koskaan ajatellut että rikastuminen koittaa kun aika vanhemmista jättää. Siis miksi ihmeessä se omaisuus jotenkin "kuuluisi" meille?Ei kun tämän tarinan mukaan se menisi vain toiselle teistä. Ei minnekään rescue-kissoille. Ja yhteydenpito jatkuisi yhtä hymyssä suin. Ei kun öööh...
12Eihän se tässäkään mennyt kenellekkään hänen lapsistaan. Anoppi ajatteli että aikuiset ihmiset pärjää ilmankin ja lapsi taas tarvii rahaa opiskeluun.
Meni se tavallaan ap:n miehelle. Siis hänen sukuhaaraansa. Tietty jos rahamäärät ei oikeasti kenenkään muun taloutta hetkauta kuin jonkun opportunistiopiskelijan, niin ehkä loukkaantuminen sitten syntyi vain syrjäytetyksitulemisentunteista.
12
Kuule se ei millään tavalla mennyt Ap:n miehelle, lapsen rahat eivät ole vanhempien rahoja!! Vai meinaatko että mä voin käydä mun aikuisen lapsen tililtä nostamassa hänen palkkaansa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mä saisin koko potin ja muut suuttuisivat mulle, niin mä vain nauraisin matkalla pankkiin. Siis mitä mä tekisin moisesta mulle suuttuvien ihmisten ystävyydellä? En mitään. Itsekin tosin varmaan suuttuisin kyseisessä tilanteessa, jos kokisin olleeni ihan yhtä tärkeä kuin potin saajakin. Näin ne välit menee ja näin paljon ihmiset "oikeasti" rakastavat toisiaan. Yleensä. Rakastetaan juu jos ensin itsellä on kaikki asiat kunnossa. Ellei, niin oma napa tärkein. Ja mitä pahaa siinä on?
12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kammottavaa miten niin moni odottaa perintöään silmät kiiluen. Ja kertovat, että jos omalle kohdalle sattuisi näin niin kyllä olisi karvas pettymys. Kun jäi omat saamatta. Siis mitkä omat!?
Omilla vanhemmillani on elinaikaa hyvässä lykyssä vielä parikymmentä vuotta. En odota saavani mitään perintöä, vaikka heillä onkin omaisuutta. Vanhempani voisivat ihan hyvin testamentata koko omaisuutensa hyväntekeväisyyteen enkä tästä närkästyisi. Se olisi heidän tahtonsa ja heillä on oikeus päättää mitä tekevät omaisuudella jonka ovat keränneet elämänsä aikana.
Sekä minä että sisareni ollaan hyvin läheisiä vanhempien kanssa, mutta kumpikaan meistä ei ole koskaan ajatellut että rikastuminen koittaa kun aika vanhemmista jättää. Siis miksi ihmeessä se omaisuus jotenkin "kuuluisi" meille?Ei kun tämän tarinan mukaan se menisi vain toiselle teistä. Ei minnekään rescue-kissoille. Ja yhteydenpito jatkuisi yhtä hymyssä suin. Ei kun öööh...
12Eihän se tässäkään mennyt kenellekkään hänen lapsistaan. Anoppi ajatteli että aikuiset ihmiset pärjää ilmankin ja lapsi taas tarvii rahaa opiskeluun.
Meni se tavallaan ap:n miehelle. Siis hänen sukuhaaraansa. Tietty jos rahamäärät ei oikeasti kenenkään muun taloutta hetkauta kuin jonkun opportunistiopiskelijan, niin ehkä loukkaantuminen sitten syntyi vain syrjäytetyksitulemisentunteista.
12Kuule se ei millään tavalla mennyt Ap:n miehelle, lapsen rahat eivät ole vanhempien rahoja!! Vai meinaatko että mä voin käydä mun aikuisen lapsen tililtä nostamassa hänen palkkaansa?!
Meni se niiden muiden sukulaisten näkövinkkelistä.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin mietin että miten 14-vuotias on joutunut olemaan noin paljon vastuussa mummon hoitamisesta? Siis useamman kerran viikossa käynyt tämän luona ja toimittanut tälle asioita? Meilläkin on yhden isovanhemman siivous ulkoistettu neljälle lapsenlapselle, käyvät vuorotellen omalla viikollaan ja heille tietenkin maksetaan tuosta korvaus. Ei toivottavasti vaikuta mitenkään perinnönjakoon, koska hänellä on muitakin lapsenlapsia.
Rahanahneuttaan varmaan käynyt siellä. Ei muuten kukaan normaali 14-vuotias uhraile vapaa-aikaansa mummoon. Eikä kyllä kuuluisikaan! Jos on seuraa pitänyt, niin onpa "kiva" maksaa siitä! Luulisi mummon arvostaneen itseään sen verran, ettei tartte rahaa luvata siitä, että joku käy paikalla. Mutta halusi varmistaa sen tietty.
12Sulle äitihullu voi olla outo ajatus, että joku rakastaa toista ihmistä. Vaikkapa mummoaan. Ei kuoleman jälkeen ole rahankiilto silmissä kuten sinä olit.
Ei se ole lainkaan vieras ajatus, vaan se on, että siitä pitää palkita. Jos kerran rakastaa, niin mihin siinä rahaa tarvitsee? Perinnöt perintöinä, rakkaus rakkautena ja apu apuna. Ymmärrän minäkin tuon korujutun, mutta en mitään "yhdelle kaikki" -vittuilua, jos muutkin ovat olleet ihan normaaleja ihmisiä.
12Mä ainakin voisin kuvitella ymmärtäväni anoppia jos aapeen tytär on ainoa lapsenlapsi. Anoppi ajatteli että kaikki aikuiset on hyvintoimeentulevia ja koska apn tytär oli hänelle läheinen mummo ehkä halusi että tytär jatkaa harrastuksia ilman häntä ja saa opintonsa päätökseen jne.. Tiesi kumminkin että jos lapsilla menee huonosti heillä on oikeus hakea lakiosaa.
Jos ja jos ja jos. Ap ei ole kertonut muista lapsenlapsista, eikä edes potin suuruutta, ja noin ollenkin ehkä suoraselkäisintä olisi sitten mummon ollut ottaa itse paska vastaan tuulettimesta omasta päätöksestään.
12Mene sä sairas paska jo muualle tästä ketjusta, ei täysjärkinen ihminen tule tänne väittämään että lapsenlapsi hyysää mummoaan rahan takia. Sitähän tässä on sulle sanottu että mummo on asiaan ainut syypää jos joku pitää syypääksi laittaa kunhan nyt mietin miksi joku halusi tuolla tavalla toimia.
Ps. Ei kiinosta sin alapeukku😂
Niin no tavallaan, mutta ei jaksa yllättää aloittajan "yllätyssuru" kun välit menee. Ois opettanut tyttärelleen sen nyt sit ainakin, jos ei halunnut jyrkästi kieltää moisia järjestelyjä.
12
Vierailija kirjoitti:
Kun meidän isä kuoli, mun veli teki mulle ehdotuksen. Jos minä luovun perinnöstä, niin hänkin luopuu. Mulla on kolme lasta ja veljeni on perheetön. Että on näitä yllätyksiä toiseenkin suuntaan. :)
Heh. Olisit vaan luopunut (toki ehdollisesti niin, että luovut ainoastaan jos veljesikin luopuu) olisi mennyt koko potti olisi mennyt sinun lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meidän isä kuoli, mun veli teki mulle ehdotuksen. Jos minä luovun perinnöstä, niin hänkin luopuu. Mulla on kolme lasta ja veljeni on perheetön. Että on näitä yllätyksiä toiseenkin suuntaan. :)
Heh. Olisit vaan luopunut (toki ehdollisesti niin, että luovut ainoastaan jos veljesikin luopuu) olisi mennyt koko potti olisi mennyt sinun lapsillesi.
Ja missä tuossa sanottiin ettei hän luopunutkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meidän isä kuoli, mun veli teki mulle ehdotuksen. Jos minä luovun perinnöstä, niin hänkin luopuu. Mulla on kolme lasta ja veljeni on perheetön. Että on näitä yllätyksiä toiseenkin suuntaan. :)
Heh. Olisit vaan luopunut (toki ehdollisesti niin, että luovut ainoastaan jos veljesikin luopuu) olisi mennyt koko potti olisi mennyt sinun lapsillesi.
Ja missä tuossa sanottiin ettei hän luopunutkin?
Huoh...on varmasti hieno alku aamulle, kun heti täytyy ruveta vittuilemaan toisille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meidän isä kuoli, mun veli teki mulle ehdotuksen. Jos minä luovun perinnöstä, niin hänkin luopuu. Mulla on kolme lasta ja veljeni on perheetön. Että on näitä yllätyksiä toiseenkin suuntaan. :)
Heh. Olisit vaan luopunut (toki ehdollisesti niin, että luovut ainoastaan jos veljesikin luopuu) olisi mennyt koko potti olisi mennyt sinun lapsillesi.
Ja missä tuossa sanottiin ettei hän luopunutkin?
Huoh...on varmasti hieno alku aamulle, kun heti täytyy ruveta vittuilemaan toisille...
Ööö...enkös minä vastannut vittuilijalle? Mikä mun viestissä vittuilua oli? Jos noin todella toimittiin, että luopuivat molemmat, eihän sitä siinä viestissä sanottu, luopuivatko. Niin tuo jolle vastasin siinä vittuilemaan rupesi. Tai ainakin selitti itsestään selvää asiaa.
Jokainen SAA JÄTTÄÄ rahansa ja omaisuutensa kenelle haluaa,
Usein se menee sellaiselle, joka on auttanut ja ollut muutenkin elämässä mukana.
Mutta kun rahasta on kysymys niin jopa alkaa sukulaisia kiinnostaa, vaikka edesmenneen eläessä ei kiinnostanut pätkääkään.
Tietenkin tyttö perii mitä perii. Ahneet sukulaiset ovat luonteensa paljastaneet. Tuollaisten kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä.
Samaa mietin kun mun 12.v halus ehdottomasti kutsua mummun ja papan synttäreille, ilmeisesti jonkun mukaan hänkin "hieroo kierosti käsiä yhteen että nyt on rahaa tulossa"
Kuinka sairas voi jonkun ajatusmaailma olla..