Lue keskustelun säännöt.
Anopin perintö
08.09.2016 |
Anoppi testamenttasi koko perintönsä tyttärelleni joka "hoiti" häntä monta vuotta, kävi kaupassa, siivosi, harrastivat yhdessä jne.
Minä ja mieheni tiesimme tästä mutta emme puhuneet mitään miehen sisaruksille anopin toiveesta.
Ei hirveästi yllättänyt että meteli tästä nousi mutta se yllätti että miehen siskot käskevät minun puhua järkeä tyttärelleni ja hänen pitäisi olla vastaanottamatta perintöä. Kun en tähän suostunut, vaan tyttärelle hommattiin edunvalvoja (tytär on 17.v) alkoi minun sättimiseni kuinka minä olen saanut miehenikin puolelleni ja kuinka minä olen junaillut nämä asiat ja kuinka minä en ymmärrä että anoppi oli heidän äiti.
Miten tästä selviää, pitäiskö olla puhumatta mitään/vastaamatta puhelimeen tai viesteihin vai yrittää puhua niin että välit pysyisivät.
Mies on päättänyt että hän pitää hiljaiseloa hetken aikaa ja toivoi meiltä samaa. Palautuukohan välit enää koskaan hyviksi?
Kiitos joku jakaa kokemuksia riitaisista perinnön jaoista.
Kommentit (186)
Mä en lähtisi mihinkään riitoihin. Lakiosan vaatiminen ei vaadi mitään työtä. Tulee tiedoksianto testamentista ja ruksi kohtaan vaadin lakiosaa. Perinnöstä ei tarvitse keskustella mutta mielestäni se kuuluu lapsille eikä lapsenlapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen SAA JÄTTÄÄ rahansa ja omaisuutensa kenelle haluaa,
Usein se menee sellaiselle, joka on auttanut ja ollut muutenkin elämässä mukana.
Mutta kun rahasta on kysymys niin jopa alkaa sukulaisia kiinnostaa, vaikka edesmenneen eläessä ei kiinnostanut pätkääkään.
Tietenkin tyttö perii mitä perii. Ahneet sukulaiset ovat luonteensa paljastaneet. Tuollaisten kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä.
Rintaperillisensä on omia lapsia eikä mitään ahneita sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[ Mä en tie mikä sut on sokaissut mutta pysytään nyt faktoissa! Mua ei ole edes kutsuttu perinnön jakoon!
Ap
Pysy sinä itse faktoissa, jos yrität tätä provoa edelleen jatkaa!
Nytkö se perintö onkin jo jaettu, vaikka vasta oli testamentti käsissä.
Missä minä niin sanoin että perintö olisi jo jaettu?! En missään!!
Ap
Ylimpään lainaukseen on allekirjoituksella ap kirjoitettu näin " Mua ei ole edes kutsuttu perinnön jakoon." Onko kirjoittaja ehkä joku muu kuin sinä?
Tarkoitti varmaan koko prosessia alkaen perunkirjoituksesta. Ja voihan perinnönjakokin olla vasta tulossa, ja siihenkään ei tullut kutsua. Ettekö osaa suomea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[ Mä en tie mikä sut on sokaissut mutta pysytään nyt faktoissa! Mua ei ole edes kutsuttu perinnön jakoon!
Ap
Pysy sinä itse faktoissa, jos yrität tätä provoa edelleen jatkaa!
Nytkö se perintö onkin jo jaettu, vaikka vasta oli testamentti käsissä.
Missä minä niin sanoin että perintö olisi jo jaettu?! En missään!!
Ap
Ylimpään lainaukseen on allekirjoituksella ap kirjoitettu näin " Mua ei ole edes kutsuttu perinnön jakoon." Onko kirjoittaja ehkä joku muu kuin sinä?
Niin perunkirjoitukseen kutsutaan kaikki pesän osakkaat, yleensä tämä kutsuminen tapahtuu postitse!
Itse sain kirjattuna kirjeenä kutsun isäni perunkirjoitukseen, joka on kahden viikon päästä.
Perunkirjoitus pidetään isäni kotona minkä jälkeen on tarkoitus jakaa arvoton irtaimisto sisaruksien kesken.
Vähän ohis mutta muistakaa että perunkirjoitus ja perinnönjako on kaksi ihan eri asiaa! Perukirjaan merkitään vainajan varat ja velat. Perintöä ei ole pakko jakaa, on olemassa jakamattomia kuolinpesiä jopa sukupolvien ajan. Perinnönjako tehdään erikseen. Toki sen voi tehdä samalla kuin perunkirjoituksen mutta aina näin ei tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis mutta muistakaa että perunkirjoitus ja perinnönjako on kaksi ihan eri asiaa! Perukirjaan merkitään vainajan varat ja velat. Perintöä ei ole pakko jakaa, on olemassa jakamattomia kuolinpesiä jopa sukupolvien ajan. Perinnönjako tehdään erikseen. Toki sen voi tehdä samalla kuin perunkirjoituksen mutta aina näin ei tehdä.
Juu mutta jos kirjoittaa ettei ole kutsuttu paikalle ei todellakaan tarkoita sitä että perintö olisi jo jaettu niinkuin tuo yksi tuolla kirjoittaa, kutsu paikalle tulee yleensä hyvissä ajoin että ihmiset kerkeää suunnitella menonsa sen mukaan.
Terv. Itsekkin kutsun perunkirjoitukseen saanut (ja samalla perinnön jakoon)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis mutta muistakaa että perunkirjoitus ja perinnönjako on kaksi ihan eri asiaa! Perukirjaan merkitään vainajan varat ja velat. Perintöä ei ole pakko jakaa, on olemassa jakamattomia kuolinpesiä jopa sukupolvien ajan. Perinnönjako tehdään erikseen. Toki sen voi tehdä samalla kuin perunkirjoituksen mutta aina näin ei tehdä.
Juu mutta jos kirjoittaa ettei ole kutsuttu paikalle ei todellakaan tarkoita sitä että perintö olisi jo jaettu niinkuin tuo yksi tuolla kirjoittaa, kutsu paikalle tulee yleensä hyvissä ajoin että ihmiset kerkeää suunnitella menonsa sen mukaan.
Terv. Itsekkin kutsun perunkirjoitukseen saanut (ja samalla perinnön jakoon)
Totta, ei todella tarkoita sitä että perintö olisi jo jaettu! Huomaa että toiset ihmiset ei ole joutuneet tekemisiin asioiden kanssa. Itse mm. isäni ja mieheni menettäneenä olen ollut mukana näissä jutuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ikimaailmassa voisi kohdella omia lapsiani niin, että tekisin testamentin yhdelle lapsenlapsistani, joka testamentin tekoaikana oli vasta 14v tai muutenkaan. Enkä millään jaksa uskoa, että järjissään oleva yli 80-vuotias olisi oikeasti noin tehnyt. Joko tätä mummia on painostettu tai ohjailtu tai sitten juttu on provo.
Testamentin tekeminen on ikään kuin viimeinen rakkauden ja arvostuksen osoitus haudan takaa. Se kertoo siitä, ketä vainaja arvosti ja kuka oli hänelle tärkein. Jos yhtä perillistä suositaan muiden kustannuksella niin onko ihme että loput perilliset tuntevat katkeruutta? Oma mummoni teki testamentin eräälle lapsenlapselleen sillä seurauksella että sukulaisten välit rikkoontuivat kun toiset tunsivat itsensä häväistyiksi tämän mummon taholta. Että jos haluatte pilata jälkeenjäävien välit lopullisesti niin tehkää vaan se testamentti ja suosikaa yhtä toisten kustannuksella...Tasapuolisuudella ei ole mitään väliä, eihän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen SAA JÄTTÄÄ rahansa ja omaisuutensa kenelle haluaa,
Usein se menee sellaiselle, joka on auttanut ja ollut muutenkin elämässä mukana.
Mutta kun rahasta on kysymys niin jopa alkaa sukulaisia kiinnostaa, vaikka edesmenneen eläessä ei kiinnostanut pätkääkään.
Tietenkin tyttö perii mitä perii. Ahneet sukulaiset ovat luonteensa paljastaneet. Tuollaisten kanss
a ei tarvitse olla missään tekemisissä.Rintaperillisensä on omia lapsia eikä mitään ahneita sukulaisia.
Omat lapsetkin voivat olla yllättävän ahneita, kuten voimme tästäkin keskustelusta huomata. Kummasti niillä aikuisilla lapsilla on aina menoa, kun vanhus tarvitsisi vaikka kauppa-apua tai siivoojaa. Mutta kun vanhus kuolee, ovat nämä jaolla, niinkuin possu ja ankka viisas kana kanasessa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en lähtisi mihinkään riitoihin. Lakiosan vaatiminen ei vaadi mitään työtä. Tulee tiedoksianto testamentista ja ruksi kohtaan vaadin lakiosaa. Perinnöstä ei tarvitse keskustella mutta mielestäni se kuuluu lapsille eikä lapsenlapsille.
No sinun mielipiteesi tuskin kiinnosti testamentin tehnyttä isovanhempaa? Eikä sillä ole tämän tapauksen kanssa mitään tekemistä. Testamentti on tehty ja sen mukaan eletään. Ap:lla oli enemmän ongelmana se miten kohdata vihaiset rintaperilliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni puolustelee tätä mummia, että hän teki oikein, kun testamenttasi koko omaisuutensa yhdelle lapsenlapsistaan, joka oli testamentin tekohetkellä lapsi. Meillä on vain AP:n sana, että tämä lapsi toimitti mummin asioita alle 14-vuotiaana enemmän kuin muut.
Täällä on varmaan aiheesta johtuen useita vanhuksia. Aiotteko todella sivuuttaa lapsenne ja suosia yhtä lapsenlapsistanne vain sen vuoksi, että hän on mummin suosikki lapsenlapsi? Pitääkö suosio "ostaa"?
Tässäkin tapauksessa AP tiesi testamentista. Jos nyt yhtään ihmisluontoa tunnen, niin eiköhän tyttöä testamentin teon jälkeen suorastaan kehoitettu menemään isoäidin luo mahdollisimman usein ja olemaan mielin kielin.
Mun mielestä olisi ihan oikeus ja kohtuus ihmisillä saada jättää perintönsä juuri niille kelle haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen suvussa oli vähän samanlainen tilanne. Yrittivät miestä(ja mua ) vetää mukaan riitoihin ja vaatimaan perintöä. Mies totesi äidilleen, joka yhdessä toisen sisarensa kanssa itki ja vaati, että olisko kannattanut pikkusen miettiä mummon eläessä. He olisivat siis halunneet kaiken menevän tasan eikä pelkästään lakiosuutta. Ei kiinnosta meitä tippaakaan ja hyvä, et perintö meni ihmisille, joka mummon kanssa vietti aikaa ja auttoi häntä kaikessa. Me ei välimatkan takia edes voitu, mut en mä silti koe et se olis epäreilua. Me ollaan tehty valinta muuttaa kauas ja toiset asuu lähellä. Joo-o elämä ei aina ole reilua et vois edes asua lähellä, mutta näin se menee kaikessa muussakin.
Ai niin miehen äiti yritti,et oltais suututtu tälle yhdelle asiasta ja ei oltais saatu kutsua kylään. Mies kutsuu entistä enemmän tätä ihmistä meillä. Miehen mielestä Äitinsä on aika tajuta,että kaikkea ei voi mitata rahassa ja ihmisille kannattaa olla kiva.
Hyvä että perintö menee nuorelle tarpeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Moni puolustelee tätä mummia, että hän teki oikein, kun testamenttasi koko omaisuutensa yhdelle lapsenlapsistaan, joka oli testamentin tekohetkellä lapsi. Meillä on vain AP:n sana, että tämä lapsi toimitti mummin asioita alle 14-vuotiaana enemmän kuin muut.
Täällä on varmaan aiheesta johtuen useita vanhuksia. Aiotteko todella sivuuttaa lapsenne ja suosia yhtä lapsenlapsistanne vain sen vuoksi, että hän on mummin suosikki lapsenlapsi? Pitääkö suosio "ostaa"?
Tässäkin tapauksessa AP tiesi testamentista. Jos nyt yhtään ihmisluontoa tunnen, niin eiköhän tyttöä testamentin teon jälkeen suorastaan kehoitettu menemään isoäidin luo mahdollisimman usein ja olemaan mielin kielin.
Sun logiikkasi ontuu. Miksi enää testamentinteon jälkeen oltaisiin mielinkielin, eikö ennen sitä jos haluttaisiin laskelmoida. Tosin mulle ei ap:sta tai hänen lapsestaan edes tullut sellaista mielikuvaa. Miten se on toisille niin kova paikka että joku pitää isovanhemmistaan ja auttaa? Ja mikä ap:n sana? Meillä on myös testamentti, se on isovanhemman sana joka tässä painaa kyllä kaikista eniten.
Vierailija kirjoitti:
Moni puolustelee tätä mummia, että hän teki oikein, kun testamenttasi koko omaisuutensa yhdelle lapsenlapsistaan, joka oli testamentin tekohetkellä lapsi. Meillä on vain AP:n sana, että tämä lapsi toimitti mummin asioita alle 14-vuotiaana enemmän kuin muut.
Täällä on varmaan aiheesta johtuen useita vanhuksia. Aiotteko todella sivuuttaa lapsenne ja suosia yhtä lapsenlapsistanne vain sen vuoksi, että hän on mummin suosikki lapsenlapsi? Pitääkö suosio "ostaa"?
Tässäkin tapauksessa AP tiesi testamentista. Jos nyt yhtään ihmisluontoa tunnen, niin eiköhän tyttöä testamentin teon jälkeen suorastaan kehoitettu menemään isoäidin luo mahdollisimman usein ja olemaan mielin kielin.
Eiköhän juuri tämä ollutkin isoäidin tavoite, kun sellaisen testamentin teki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni puolustelee tätä mummia, että hän teki oikein, kun testamenttasi koko omaisuutensa yhdelle lapsenlapsistaan, joka oli testamentin tekohetkellä lapsi. Meillä on vain AP:n sana, että tämä lapsi toimitti mummin asioita alle 14-vuotiaana enemmän kuin muut.
Täällä on varmaan aiheesta johtuen useita vanhuksia. Aiotteko todella sivuuttaa lapsenne ja suosia yhtä lapsenlapsistanne vain sen vuoksi, että hän on mummin suosikki lapsenlapsi? Pitääkö suosio "ostaa"?
Tässäkin tapauksessa AP tiesi testamentista. Jos nyt yhtään ihmisluontoa tunnen, niin eiköhän tyttöä testamentin teon jälkeen suorastaan kehoitettu menemään isoäidin luo mahdollisimman usein ja olemaan mielin kielin.
Sun logiikkasi ontuu. Miksi enää testamentinteon jälkeen oltaisiin mielinkielin, eikö ennen sitä jos haluttaisiin laskelmoida. Tosin mulle ei ap:sta tai hänen lapsestaan edes tullut sellaista mielikuvaa. Miten se on toisille niin kova paikka että joku pitää isovanhemmistaan ja auttaa? Ja mikä ap:n sana? Meillä on myös testamentti, se on isovanhemman sana joka tässä painaa kyllä kaikista eniten.
Siksi, kun aina voisi tehdä uuden testamentin, joka kumoaisi edellisen. Jos perunkirjoituksessa esitetään useampi testamentti, viimeksi päivätty on voimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni puolustelee tätä mummia, että hän teki oikein, kun testamenttasi koko omaisuutensa yhdelle lapsenlapsistaan, joka oli testamentin tekohetkellä lapsi. Meillä on vain AP:n sana, että tämä lapsi toimitti mummin asioita alle 14-vuotiaana enemmän kuin muut.
Täällä on varmaan aiheesta johtuen useita vanhuksia. Aiotteko todella sivuuttaa lapsenne ja suosia yhtä lapsenlapsistanne vain sen vuoksi, että hän on mummin suosikki lapsenlapsi? Pitääkö suosio "ostaa"?
Tässäkin tapauksessa AP tiesi testamentista. Jos nyt yhtään ihmisluontoa tunnen, niin eiköhän tyttöä testamentin teon jälkeen suorastaan kehoitettu menemään isoäidin luo mahdollisimman usein ja olemaan mielin kielin.
Eiköhän juuri tämä ollutkin isoäidin tavoite, kun sellaisen testamentin teki?
Nimenomaan. Osti yhden lapsen itselleen piiaksi. En voi katsoa hyvällä tällaista toimintaa. Onneksi minun isoäitini sitten vissiin rakasti ja arvosti kaikkia lapsiaan yhtä paljon, koska lapsille jakoi aina kaiken tasan jo eläessäänkin ja niin myös kuollessaan. Oli testamentti, mutta siinä oli lähinnä määrätty hopeisia esineitä mikä kellekin. Muuten siinä oli, että varat jaetaan kolmen lapsen kesken. Tasajaolla siis. Fiksu mummi, jota jokainen rakasti, eikä ketään syrjinyt.
12
Ylimpään lainaukseen on allekirjoituksella ap kirjoitettu näin " Mua ei ole edes kutsuttu perinnön jakoon." Onko kirjoittaja ehkä joku muu kuin sinä?