Lue keskustelun säännöt.
Anopin perintö
08.09.2016 |
Anoppi testamenttasi koko perintönsä tyttärelleni joka "hoiti" häntä monta vuotta, kävi kaupassa, siivosi, harrastivat yhdessä jne.
Minä ja mieheni tiesimme tästä mutta emme puhuneet mitään miehen sisaruksille anopin toiveesta.
Ei hirveästi yllättänyt että meteli tästä nousi mutta se yllätti että miehen siskot käskevät minun puhua järkeä tyttärelleni ja hänen pitäisi olla vastaanottamatta perintöä. Kun en tähän suostunut, vaan tyttärelle hommattiin edunvalvoja (tytär on 17.v) alkoi minun sättimiseni kuinka minä olen saanut miehenikin puolelleni ja kuinka minä olen junaillut nämä asiat ja kuinka minä en ymmärrä että anoppi oli heidän äiti.
Miten tästä selviää, pitäiskö olla puhumatta mitään/vastaamatta puhelimeen tai viesteihin vai yrittää puhua niin että välit pysyisivät.
Mies on päättänyt että hän pitää hiljaiseloa hetken aikaa ja toivoi meiltä samaa. Palautuukohan välit enää koskaan hyviksi?
Kiitos joku jakaa kokemuksia riitaisista perinnön jaoista.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni puolustelee tätä mummia, että hän teki oikein, kun testamenttasi koko omaisuutensa yhdelle lapsenlapsistaan, joka oli testamentin tekohetkellä lapsi. Meillä on vain AP:n sana, että tämä lapsi toimitti mummin asioita alle 14-vuotiaana enemmän kuin muut.
Täällä on varmaan aiheesta johtuen useita vanhuksia. Aiotteko todella sivuuttaa lapsenne ja suosia yhtä lapsenlapsistanne vain sen vuoksi, että hän on mummin suosikki lapsenlapsi? Pitääkö suosio "ostaa"?
Tässäkin tapauksessa AP tiesi testamentista. Jos nyt yhtään ihmisluontoa tunnen, niin eiköhän tyttöä testamentin teon jälkeen suorastaan kehoitettu menemään isoäidin luo mahdollisimman usein ja olemaan mielin kielin.
Sun logiikkasi ontuu. Miksi enää testamentinteon jälkeen oltaisiin mielinkielin, eikö ennen sitä jos haluttaisiin laskelmoida. Tosin mulle ei ap:sta tai hänen lapsestaan edes tullut sellaista mielikuvaa. Miten se on toisille niin kova paikka että joku pitää isovanhemmistaan ja auttaa? Ja mikä ap:n sana? Meillä on myös testamentti, se on isovanhemman sana joka tässä painaa kyllä kaikista eniten.
Siksi, kun aina voisi tehdä uuden testamentin, joka kumoaisi edellisen. Jos perunkirjoituksessa esitetään useampi testamentti, viimeksi päivätty on voimassa.
Joo kuule tiedätkö, asia ei ole mulle lainkaan epäselvä. Olenhan itsekin tehnyt testamentin ja uusinut sen mieheni kuoltua. Mutta joku syyhän siihen on että alunperin on tehty testamentti lapsenlapsen hyväksi. Ei kai ihan huvikseen vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa juuri ja juuri täysi-ikäistyneenä. Silloin välissä ei ollut maistraattia, joten pystyin luopumaan testamentista, kun koko suku siihen painosti. No, sekään ei korjannut välejä, vaan vieläkin sukujuhlissa kuittaillaan siitä, että "miten röyhkeä olin, kun kävin hyötymistarkoituksessa ja onneksi muu suku sai estettyä, ettei kaikki mennyt" ja kaikkea muuta vastaavaa. En käynyt siksi mummoni luona, vaan koska pidin hänestä ja oli kiva kuunnella vanhoja juttuja ja minulla on tallessa paljon hänen muisteluitaan mm. sota-ajasta.
Olisin toki itsekin tarvinnut silloin rahaa, kun opiskelut alkoivat, mutta parempi välien edes jonkunlaisen säilymisen kannalta oli, että kieltäydyin kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ikimaailmassa voisi kohdella omia lapsiani niin, että tekisin testamentin yhdelle lapsenlapsistani, joka testamentin tekoaikana oli vasta 14v tai muutenkaan. Enkä millään jaksa uskoa, että järjissään oleva yli 80-vuotias olisi oikeasti noin tehnyt. Joko tätä mummia on painostettu tai ohjailtu tai sitten juttu on provo.
Minä en ikimaailmassa voisi syödä sieniä, joten jos joku väittää voivansa niin on joko painostettu tai provo.
Ihanko oikeasti luulet, että kun sinä et voisi tehdä jotain niin kukaan muukaan ei voi?
Ei se mitään olisi auttanut että mummo olisi maksellut eläessään. Olen itse ollut tilanteessa jossa hoitelin isovanhempieni asioita ja sain siitä vastusteluistani huolimatta vaivanpalkkaa. Setä, oma isäni, minä ja kolme muuta lastenlasta asutaan kaikki suunnilleen yhtä kaukana isovanhemmista, minä olen ainoa jolla ei ole autoa ja korttia eli jos jotain niin minun oli vaikeampi päästä paikalle.
Lopputuloksena syyteltiin minua siitä miten ahneuttani olen käynyt hoitamassa asioita ja tehnyt pikkuhommia, mikä loukkaa minua syvästi sillä olen lapsesta asti ollut läheinen heidän kanssaan ja alakouluikäisenä kävin kylässä useamman kerran viikossa. Ilmeisesti siis 7-vuotiaasta asti ollut tämä juoni käynnissä?
Jos nuo palvelut olisi ostettu ulkopuoliselta palveluntuottajalta, ne olisivat maksaneet monin verroin enemmän, mutta ilmeisesti se muutamankin kympin vaivanpalkka olisi pitänyt säästää perinnöksi ja asua paskaisessa talossa ylikasvaneella ruohikolla ja antaa hiusten hapsottaa.
Vierailija kirjoitti:
Perunkirjoituksesssa selvisi, että isäni säästötilillä oli 1 euro ja 47 senttiä. Oli varakas mies, myynyt metsää ja tontteja kuolemaa edeltävästi. Oli vuosien aikana pikkuhiljaa lahjoittanut rahat veljelleni ja sisarelleni. Muut an kymmenentuhannen setelinippuja vuosittain. Sinä vuonna, kun kuoli oli vielä antanut 22 000 euroaveljelleni kirjekuoressa. Oli ja olen shokissa, veronkiertoajarahanpesua, josta en oo tiennyt. Sisko sanoi, että pitäisi mun katsoa peiliin ja tajuta kuinka kamala tyyppi olen, kun isä näin menetteli
,enkä minä saanut mitään. Ja toki katkaisivat välit minuun, kun oon todennut, että toi toimintA on ollut ehkä rikollista.
Rintaperillisiä pitää kohdella keskenään tasa-arvoisesti, mutta isäsi eläessä et ole voinut tehdä mitään asialle (paitsi kirjoittamaan muistiin tietämäsi tai epäilemäsi lahjat). Nyt hänen kuoltuaan sinulle on oikeus tietää kaikki sisarustesi saamat lahjat ja saada heiltä niistä osasi, vähintään lakiosasi verran eli puolet perintöosastasi.
(Jos isäsi oli leski äitisi kuoltua, äitisikin perintöä saattaa kuulua sinulle.)
Nyt lakimiehen pakeille!
Kenenkään on turha vedota siihen, että sinun pitäisi tietää miksi olet jäänyt osattomaksi. Jos isäsi olisi halunnut vedota johonkin lain sallimaan syyhyn jättää sinut perinnöttömäksi, hänen olisi pitänyt tehdä testamentti, jossa syy/syyt olisi kerrottu, mutta sellaista testamenttiako ei siis ole?
Toistan, nyt lakimiehen puheille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perunkirjoituksesssa selvisi, että isäni säästötilillä oli 1 euro ja 47 senttiä. Oli varakas mies, myynyt metsää ja tontteja kuolemaa edeltävästi. Oli vuosien aikana pikkuhiljaa lahjoittanut rahat veljelleni ja sisarelleni. Muut an kymmenentuhannen setelinippuja vuosittain. Sinä vuonna, kun kuoli oli vielä antanut 22 000 euroaveljelleni kirjekuoressa. Oli ja olen shokissa, veronkiertoajarahanpesua, josta en oo tiennyt. Sisko sanoi, että pitäisi mun katsoa peiliin ja tajuta kuinka kamala tyyppi olen, kun isä näin menetteli
,enkä minä saanut mitään. Ja toki katkaisivat välit minuun, kun oon todennut, että toi toimintA on ollut ehkä rikollista.Rintaperillisiä pitää kohdella keskenään tasa-arvoisesti, mutta isäsi eläessä et ole voinut tehdä mitään asialle (paitsi kirjoittamaan muistiin tietämäsi tai epäilemäsi lahjat). Nyt hänen kuoltuaan sinulle on oikeus tietää kaikki sisarustesi saamat lahjat ja saada heiltä niistä osasi, vähintään lakiosasi verran eli puolet perintöosastasi.
(Jos isäsi oli leski äitisi kuoltua, äitisikin perintöä saattaa kuulua sinulle.)Nyt lakimiehen pakeille!
Kenenkään on turha vedota siihen, että sinun pitäisi tietää miksi olet jäänyt osattomaksi. Jos isäsi olisi halunnut vedota johonkin lain sallimaan syyhyn jättää sinut perinnöttömäksi, hänen olisi pitänyt tehdä testamentti, jossa syy/syyt olisi kerrottu, mutta sellaista testamenttiako ei siis ole?
Toistan, nyt lakimiehen puheille!
Anteeksi, nyt taisi tulla virhe, mainitsit isästäni "sinä vuonna joka hän kuoli". Hänenkö kuolemastaan on jo vuosia? Valitettavasti asian korjaaminen taitaa olla myöhäistä sinun kohdallasi.
Isoisä halusi, että talonsa jää sukuun. Äiti ja veljensä sanoivat, että minä pojanpoika tulen taloon asumaan ja lunastan heidät kohtuuhintaan. Isoisän kuoltua myivät kuitenkin talon ulkopuoliselle kovimpaan markkinahintaan, mihin en mitenkään pystynyt. En ollut "kehdannut" hoitaa testamenttia salaa. Vieläkin harmittaa ajaa talon ohi, rakas paikka. Suku on pahin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus nuo perinnöt mistä riidellään ovat hämmästyttävän pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Rintaperillisiä pitää kohdella keskenään tasa-arvoisesti, mutta isäsi eläessä et ole voinut tehdä mitään asialle (paitsi kirjoittamaan muistiin tietämäsi tai epäilemäsi lahjat). Nyt hänen kuoltuaan sinulle on oikeus tietää kaikki sisarustesi saamat lahjat ja saada heiltä niistä osasi, vähintään lakiosasi verran eli puolet perintöosastasi.
(Jos isäsi oli leski äitisi kuoltua, äitisikin perintöä saattaa kuulua sinulle.)Toistan, nyt lakimiehen puheille!
Annetut lahjat otetaan huomioon perintöverotuksessa, mutta ei niitä tarvitse antaa takaisin tai tasata muitten perillisten kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo se nyt on tullut selväksi että rintaperillisillä on oikeus lakiosaan, älkää jaksatko jankata sitä.
Ap:n asemassa mä vastailisin vaan että en voi asialle mitään enkä halua puida tätä yhtään.
Se nyt vaan on niin että ihmisellä on oikeus testamentata omaisuutensa eikä tarvitse miettiä jotain tasapuolisuutta. Juuri tämän takia jota edellinen kommentoi: Toki voidaan vaatia, että jälkeläisiään pitää kohdella tasa-arvoisesti. Mutta mikä on ollut jälkeläisten tapa kohdella vanhempaansa?
Sano yksikin syy lapsen kohdella vanhempaansa huonosti? Vanhemman vika jos lapsi hylkää tai ei pidä tästä. Käyttäytykää itse vanhemmat kunnolla niin saatte samaa kohtelua takaisin.
12
Siis sä oot kyllä oikeesti ihan pimee juttuines... 😅 ja rivien välistä luettuna myös ahne ja itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perunkirjoituksesssa selvisi, että isäni säästötilillä oli 1 euro ja 47 senttiä. Oli varakas mies, myynyt metsää ja tontteja kuolemaa edeltävästi. Oli vuosien aikana pikkuhiljaa lahjoittanut rahat veljelleni ja sisarelleni. Muut an kymmenentuhannen setelinippuja vuosittain. Sinä vuonna, kun kuoli oli vielä antanut 22 000 euroaveljelleni kirjekuoressa. Oli ja olen shokissa, veronkiertoajarahanpesua, josta en oo tiennyt. Sisko sanoi, että pitäisi mun katsoa peiliin ja tajuta kuinka kamala tyyppi olen, kun isä näin menetteli
,enkä minä saanut mitään. Ja toki katkaisivat välit minuun, kun oon todennut, että toi toimintA on ollut ehkä rikollista.Rintaperillisiä pitää kohdella keskenään tasa-arvoisesti, mutta isäsi eläessä et ole voinut tehdä mitään asialle (paitsi kirjoittamaan muistiin tietämäsi tai epäilemäsi lahjat). Nyt hänen kuoltuaan sinulle on oikeus tietää kaikki sisarustesi saamat lahjat ja saada heiltä niistä osasi, vähintään lakiosasi verran eli puolet perintöosastasi.
(Jos isäsi oli leski äitisi kuoltua, äitisikin perintöä saattaa kuulua sinulle.)Nyt lakimiehen pakeille!
Kenenkään on turha vedota siihen, että sinun pitäisi tietää miksi olet jäänyt osattomaksi. Jos isäsi olisi halunnut vedota johonkin lain sallimaan syyhyn jättää sinut perinnöttömäksi, hänen olisi pitänyt tehdä testamentti, jossa syy/syyt olisi kerrottu, mutta sellaista testamenttiako ei siis ole?
Toistan, nyt lakimiehen puheille!
Anteeksi, nyt taisi tulla virhe, mainitsit isästäni "sinä vuonna joka hän kuoli". Hänenkö kuolemastaan on jo vuosia? Valitettavasti asian korjaaminen taitaa olla myöhäistä sinun kohdallasi.
Myöhäistä kyllä. Lakiosan täydennyskanne on nostettava vuoden kuluessa tiedon saannista. Perunkirjoitus katsotaan ajankohdaksi jolloin saanut viimeistään tiedoksi.
Fatalji
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo se nyt on tullut selväksi että rintaperillisillä on oikeus lakiosaan, älkää jaksatko jankata sitä.
Ap:n asemassa mä vastailisin vaan että en voi asialle mitään enkä halua puida tätä yhtään.
Se nyt vaan on niin että ihmisellä on oikeus testamentata omaisuutensa eikä tarvitse miettiä jotain tasapuolisuutta. Juuri tämän takia jota edellinen kommentoi: Toki voidaan vaatia, että jälkeläisiään pitää kohdella tasa-arvoisesti. Mutta mikä on ollut jälkeläisten tapa kohdella vanhempaansa?
Sano yksikin syy lapsen kohdella vanhempaansa huonosti? Vanhemman vika jos lapsi hylkää tai ei pidä tästä. Käyttäytykää itse vanhemmat kunnolla niin saatte samaa kohtelua takaisin.
12
Ei ole noin mustavalkoista ja yksinkertaista.
Mutta sen voin sanoa että jos hylkää vanhempansa ( tarkoitan "normaali" vanhempia) niin sekin on hyvin helposti periytyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis mutta muistakaa että perunkirjoitus ja perinnönjako on kaksi ihan eri asiaa! Perukirjaan merkitään vainajan varat ja velat. Perintöä ei ole pakko jakaa, on olemassa jakamattomia kuolinpesiä jopa sukupolvien ajan. Perinnönjako tehdään erikseen. Toki sen voi tehdä samalla kuin perunkirjoituksen mutta aina näin ei tehdä.
Kyllä on pakko jakaa jos vain yksi perinnöistä haluaa että jako suoritetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kyllä on kohtuuton vastuu, jos on 17-vuotias laitettu mummua hoitamaan... Enpä jaksa uskoa. Kyllä näitä on nähty, kun perintö silmissä kiiluen laitetaan joku lapsi pyörimään mummun nurkkiin "apulaiseksi" eli käytännössä passattavaksi. Maailma on raadollinen. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän ahneutta näkee. Nuorempana kuvitteli, että ihmiset on hyväntahtoisia ja tämmöiset tulee sattumatta. No, ei tule. Kyynistyminen? Ehkä niinkin.
Ilmoittaisin miehen sisarille asiallisesti, että lain mukaan voivat vaatia lakiosaa, mutta tytön painostaminen ja mahdollinen haukkuminen loppuu nyt. Törkeää käytöstä aikuisilta ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Todella epäreilua vedota siihen, kuka auttoi mamman eläessä, tuohan on aivan epäreilu skenaario. Ahne ihminen auttaa kyllä vaikka päällään seisten kun on rahaa tiedossa yli auttamisen tuntitaksan, jos perintö on iso. Lisäksi toinen voi asua paikassa, josta ei pääse auttamaan. Kolmanneksi henkilökemioista johtuen jos siellä useampi auttaa syntyy helposti vain riitaa ja neljänneksi ehkä mamma haluaa sen hoitavan, jonka kokee läheisimmäksi.
Tällä ei saisi syrjiä muita perinnönjaossa. Paska anoppi ja paska sinä, en voi muuta sanoa. Jos mun nenän edestä vietäisiin lakiosa, niin vaatisin sen ilman muuta. Avusta on järkevintä maksaa tuntien mukaan ihmisen eläessä. Saako tyttäresi näin siis kuinkakin ison tuntiliksan hyysäilystään?
Pah. Itse perin mummoni, toki äitini ja hänen sisaruksensa saivat lakiosansa. Meitä serkkuja on 13 kappaletta ja minä olin ainoa joka kävi mummon luona vähintään kerran viikossa, siivoisin siellä ja kävin kaupassa, olin mummolle seurana. Koskaan en edes ajatellut että tekisin sitä rahan vuoksi ja olin todella yllättynyt mummoni kuoleman jälkeen kun sain tietää että perin hänet, muille serkuille ei siis jäänyt mitään paitis yhdelle joka äiti eli mummoni tytär on kuollut eli peri äitinsä lakiosuuden. Mummoni oli minulle tärkeä ja läheinen, en tiedä miksi jäi niin etäiseksi muiden serkusten kanssa.
Riitahan siitä tuli, ei edes niinkään meidän serkkujen kesken vaan pari tätiäni suuttui minulle niin etteivät ole kanssani missään väleissä, eivät edes tule sukujuhliin jos tietävätettä minä olen paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä olisi ihan oikeus ja kohtuus ihmisillä saada jättää perintönsä juuri niille kelle haluaa.
Todellakin. Itse olen omaisuuteni ( ei valtava mutta jotain perittävää jäänee) omalla työlläni ja säästäväisyydellä koonnut eikä lapseni ( ihan kunnollisia) ole siinä mitenkään auttanut niin kuin jollain maatilalla tai perheyrityksessä saattaa olla asian laita.
Kyllä minä päätän kenelle se jää.
Eräs tätini kuoli lapsettomana ja eli vanhaksi.
Hän tarvitsi apua monta vuotta loppuajasta.
3 serkkuani samalla paikkakunnalla hoitivat häntä ja hänen asioitaan ja täti testamenttasi omaisuutensa ( asunto isossa kaupungissa ja vähän rahaa) heille.
Ei kirpaissut silloin eikä nytkään kun lukee tätä.
He ovat perintönsä ansainneet vaikka varmasti eivät auttamista tehneet rahan kiilto silmissä.
Voi jumalauta. Mun mielestä koko lakiosuus voitaisiin poistaa käytöstä. Olisi reilua, että ihmisen omaisuus jaettaisiin hänen haluamilleen henkilöille, ei henkilöille, jotka nyt sattuvat olemaan hänen lapsiaan. Itsekästä anoppisi lapsilta raivota tytölle ja vaatia joitain osuuksia itselleen vainajan toiveiden vastaisesti.
En lukenut koko ketjua, mutta tsemppiä ap:lle. Kokemusta on perintöriidoista, vaikkei varsinaista riidanaihetta tai epäselvyyttä olekaan. Riitaa saadaan kyllä aikaiseksi ihan selvistäkin asioista.
Raha saa joissakin ihmisissä käsittämättömiä juttuja aikaan! Sisko painosti toista vanhempaani jatkuvasti raha-asioissa toisen vanhemman kuoltua. Koko ajan olisi pitänyt olla jotakin myymässä ja sitä kautta rahaa jakamassa - ja nimenomaan tälle siskolle eikä muille perikunnan jäsenille. Painosti myös suoraan lahjoittamaan hänelle rahaa toistuvilla soitoilla, käynneillä, uhkailuilla. Ja lahjoituksella hän tarkoitti nimenomaan "pimeitä" lahjoituksia eli käteisnostoja automaatista ja sitä kautta vanhemman tili tyhjäksi eikä asiaa voitaisi oikeuden edessä yhdistää häneen. Näin toimi aikuinen perheenäiti omaa vanhempaansa kohtaan! Sekosi myös ihan totaalisesti, jos muu perikunta ei suostunut hänen ehdotuksiinsa omaisuuden myymisestä. Siskolla oli niin kiire rahanperään, että olisi myynyt vielä elossa olevan vanhemman asunnonkin alta pois.
Tsemppiä ap. Testamentti on viimeinen tahto ja sen mukaan edetään. Jos välit kärsivät, kärsikööt. Eivät olleet siinä tapauksessa kovin kummoisia ihmissuhteita alunperinkään ja ehdottomasti ihmisiä, joita ei elämäänsä kaipaa eikä tarvitse. Kipeää varmasti tekee sukulaisten käytös, mutta sellaista se valitettavan usein on.