Lue keskustelun säännöt.
Anopin perintö
08.09.2016 |
Anoppi testamenttasi koko perintönsä tyttärelleni joka "hoiti" häntä monta vuotta, kävi kaupassa, siivosi, harrastivat yhdessä jne.
Minä ja mieheni tiesimme tästä mutta emme puhuneet mitään miehen sisaruksille anopin toiveesta.
Ei hirveästi yllättänyt että meteli tästä nousi mutta se yllätti että miehen siskot käskevät minun puhua järkeä tyttärelleni ja hänen pitäisi olla vastaanottamatta perintöä. Kun en tähän suostunut, vaan tyttärelle hommattiin edunvalvoja (tytär on 17.v) alkoi minun sättimiseni kuinka minä olen saanut miehenikin puolelleni ja kuinka minä olen junaillut nämä asiat ja kuinka minä en ymmärrä että anoppi oli heidän äiti.
Miten tästä selviää, pitäiskö olla puhumatta mitään/vastaamatta puhelimeen tai viesteihin vai yrittää puhua niin että välit pysyisivät.
Mies on päättänyt että hän pitää hiljaiseloa hetken aikaa ja toivoi meiltä samaa. Palautuukohan välit enää koskaan hyviksi?
Kiitos joku jakaa kokemuksia riitaisista perinnön jaoista.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Oma mummoni testamenttasi kaikista lapsenlapsistaan minulle erikseen muutamia koruja. Hän oli ajatellut että korut tekisivät minut iloiseksi, koska olin jo lapsena niitä ihaillut, ja tottakai olinkin iloinen että oli muistanut juuri minua testamentissaan juuri noin. Muun perinnön jakoi omille lapsilleen tasapuolisesti. Myöhemmin selvisi, että korut olivat kymmenien tuhansien eurojen arvoisia antiikkikoruja. Metelihän siitä rintaperillisten kesken nousi, että nyt yksi lapsenlapsi on saanut arvokasta perintöä muiden lastenlasten ohi, ja alkoivat vaatia korujen jakamista. En tiedä ajattelivatko että aion myydä korut ja pitää rahat, en ole niin tehnyt enkä aio. Koruilla on minulle suuri tunnearvo, mitä rahalla ei voi ostaa. Käskin heidän mennä itseensä ja kunnioittavan äitinsä tahtoa.
Myös ap:n tapauksessa on kyse vainajan tahdosta ja sitä on kunnioitettava. Lakiosa kuuluu tietysti rintaperillisille, mutta jokainen päättää itse, kenelle tai minne lopun perintönsä haluaa menevän.
Mun mielestä tuo on kyllä kaksipiippuinen juttu. Onhan sillä omaisuuden haltijalla tietenkin valta päättää että kenelle omaisuuden testamenttaa. Mutta en yhtään ihmettele että tuollainen yhden ihmisen suosiminen aiheuttaa katkeruutta. Puhe jostain "vainajan tahdon kunnioittamisesta" on aika tekopyhää. Kyseessä on kuitenkin se oma, rakas isoäiti jota on mielellään käyty katsomassa ja joka on ollut paljon siinä omassa elämässä läsnä. Sitten kun huomataan, että isoäiti antoi yhdelle lapsenlapselle arvokoruja perinnöksi ja jätti muut vallan ilman, niin ymmärrettävästi se herättää tunteita ja kysymyksiä. Eikö isoäiti pitänytkään minusta yhtä paljon kuin Liisasta, miksi Liisa sai mutta minä en?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin mietin että miten 14-vuotias on joutunut olemaan noin paljon vastuussa mummon hoitamisesta? Siis useamman kerran viikossa käynyt tämän luona ja toimittanut tälle asioita? Meilläkin on yhden isovanhemman siivous ulkoistettu neljälle lapsenlapselle, käyvät vuorotellen omalla viikollaan ja heille tietenkin maksetaan tuosta korvaus. Ei toivottavasti vaikuta mitenkään perinnönjakoon, koska hänellä on muitakin lapsenlapsia.
Rahanahneuttaan varmaan käynyt siellä. Ei muuten kukaan normaali 14-vuotias uhraile vapaa-aikaansa mummoon. Eikä kyllä kuuluisikaan! Jos on seuraa pitänyt, niin onpa "kiva" maksaa siitä! Luulisi mummon arvostaneen itseään sen verran, ettei tartte rahaa luvata siitä, että joku käy paikalla. Mutta halusi varmistaa sen tietty.
12
Sulle äitihullu voi olla outo ajatus, että joku rakastaa toista ihmistä. Vaikkapa mummoaan. Ei kuoleman jälkeen ole rahankiilto silmissä kuten sinä olit.
Vierailija kirjoitti:
Totta, mutta perinnönsaajaa siitä on vähän paha syyttää. Ei hän ole voinut vaikuttaa tilanteeseen mitenkään.
Voisin lyödä vetoa aika suuresta summasta, että maistraatti ei antaisi lupaa tuollaiselle oikeustoimelle. Ja ilman maistraatin lupaa ei onnistu.
Joo jopas tuli pitkä ketju. Huomaan että osalla täällä ei ole hajuakaan perintöasioista ja toisekseen en aio kertoa perinnön suuruutta kun ei se tähän kuulu.
Sen verran vielä että omasta mielestäni lapseni on normaali (joku sitäkin tuolla arvosteli) ja ihan nuorellekkin sopivia asioita mummon kanssa harrasti.
Miehen sisot ja me asumme samallapaikkakunnalla kaikki, ja itse ei kovin usein tullut anoppilassa käytyä, varsinkaan sen jälkeen kun lapseni osasi itsekkin sinne mennä.
Myöskään mieheni ja hänen siskonsa eivät siellä kovin usein käyneet, joulu, synttäRit, äitienpäivä jne. Omalle lapselleni mummun kuolema on erittäin surullinen asia, he olivat todellla läheisiä koko ikänsä. Ihan soopaa tulla kenenkään väittämään että ahneuksissaan siellä kävi, kun tasan tarkkaan tiedän ettei asia niin ole.
Ap
Ilmeisesti mun kommentti poistettiin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mummoni testamenttasi kaikista lapsenlapsistaan minulle erikseen muutamia koruja. Hän oli ajatellut että korut tekisivät minut iloiseksi, koska olin jo lapsena niitä ihaillut, ja tottakai olinkin iloinen että oli muistanut juuri minua testamentissaan juuri noin. Muun perinnön jakoi omille lapsilleen tasapuolisesti. Myöhemmin selvisi, että korut olivat kymmenien tuhansien eurojen arvoisia antiikkikoruja. Metelihän siitä rintaperillisten kesken nousi, että nyt yksi lapsenlapsi on saanut arvokasta perintöä muiden lastenlasten ohi, ja alkoivat vaatia korujen jakamista. En tiedä ajattelivatko että aion myydä korut ja pitää rahat, en ole niin tehnyt enkä aio. Koruilla on minulle suuri tunnearvo, mitä rahalla ei voi ostaa. Käskin heidän mennä itseensä ja kunnioittavan äitinsä tahtoa.
Myös ap:n tapauksessa on kyse vainajan tahdosta ja sitä on kunnioitettava. Lakiosa kuuluu tietysti rintaperillisille, mutta jokainen päättää itse, kenelle tai minne lopun perintönsä haluaa menevän.Mun mielestä tuo on kyllä kaksipiippuinen juttu. Onhan sillä omaisuuden haltijalla tietenkin valta päättää että kenelle omaisuuden testamenttaa. Mutta en yhtään ihmettele että tuollainen yhden ihmisen suosiminen aiheuttaa katkeruutta. Puhe jostain "vainajan tahdon kunnioittamisesta" on aika tekopyhää. Kyseessä on kuitenkin se oma, rakas isoäiti jota on mielellään käyty katsomassa ja joka on ollut paljon siinä omassa elämässä läsnä. Sitten kun huomataan, että isoäiti antoi yhdelle lapsenlapselle arvokoruja perinnöksi ja jätti muut vallan ilman, niin ymmärrettävästi se herättää tunteita ja kysymyksiä. Eikö isoäiti pitänytkään minusta yhtä paljon kuin Liisasta, miksi Liisa sai mutta minä en?
Ymmärrän pointin, mutta kukaan ei tiennyt korujen arvosta ennen kuin korut myöhemmin arvioitiin. Mummolta jäi myös paljon muita arvokkaita koruja, osa niistäkin antiikkisia jotka jaettiin sitten ihan tasapuolisesti. En usko mummonikaan tienneen korujensa arvoa. Näen tuon itse niin että mummoni oli helppo muistaa minua noin, koska hänelle oli jäänyt mieleen mieltymykseni juuri niihin koruihin. Sanokaa ahneeksi jos haluatte, mutta omasta mielestäni kukaan ei ole toiminut mitenkään erityisen väärin.
T: edellisen kirjoittaja
Jos oma äitini olisi tehnyt noin, epäilisin kyllä kieroa peliä eli että hänet olisi saatu kirjoittamaan testamentti ko. henkilölle.
Tämän täytyy olla joko provo tai sitten mummia on painostettu. En jaksa uskoa, että kukaan äitini ikäinen olisi niin paha, että syrjäyttäisi omat lapsensa yhden lapsenlapsen hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oma äitini olisi tehnyt noin, epäilisin kyllä kieroa peliä eli että hänet olisi saatu kirjoittamaan testamentti ko. henkilölle.
Tämän täytyy olla joko provo tai sitten mummia on painostettu. En jaksa uskoa, että kukaan äitini ikäinen olisi niin paha, että syrjäyttäisi omat lapsensa yhden lapsenlapsen hyväksi.
Itse en olisi ihmetellyt yhtään että oma äitini ja sisaruksensa olisi jätetty perinnöttömäksi kokonaan. Ovat sisarustensa kanssa niin kamalia ihmisperseitä ja kieroja ku perkeleet. Mitään välejä heillä ei keskenään ollut ennen kuin molemmat vanhemmat olivat kuolleet, ja hautajaisten jälkeen keskustelivat perinnönjaosta.
Vierailija kirjoitti:
Jos oma äitini olisi tehnyt noin, epäilisin kyllä kieroa peliä eli että hänet olisi saatu kirjoittamaan testamentti ko. henkilölle.
Tämän täytyy olla joko provo tai sitten mummia on painostettu. En jaksa uskoa, että kukaan äitini ikäinen olisi niin paha, että syrjäyttäisi omat lapsensa yhden lapsenlapsen hyväksi.
Mahtaa sun elämä olla mustavalkoista muutenkin?
Mä ymmärrän/ymmärtäisin hyvin jos oma äitini jättäisi perinnön veljelleni. Veli on viimeiset 20 vuotta hoitanut äitiäni ja tämän asioita. Itse en ole voinut osallistua koska asun eri maassa. Toki soitan ja yritän käydä kylässä ainakun mahdollista mutta omasta mielestäni veli on täysin oikeutettu saamaan äitini asunnon kokonaan itselleen ja mahdolliset rahat, ei ole helppoa hoitaa omaa sairasta äitiään ja tämän asioita. Minusta on ihanaa että hän on niin hyvin pystynyt osallistumaan ja auttamaan äitiämme vaikka veljellä on omakin perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pysty päättämään tuosta alaikäisen tyttäresi puolesta, koska edunvalvoja hoitaa hänen asioitaan nyt. Itse tekisin samnlailla kuin miehesi enkä vastaisi mihinkään. Mitäpä tuo nyt haittaa jos ette koskaan enää väleissä olekaan?
Minua haittaa, jotenkin toivoin että välimme pysyisivät läheisinä niinkuin ennenkin. Soiteltiin, käytiin kylässä, toinen siskoista on lapsemme kummi.
Nyt tuntuu että nuo kaksi ovat ihan vieraita ihmisiä:(
He eivät tunnu ymmärtävän että minulla ei ole mitään valtaa päätöksiin eikä ole tyttäreni vika miten heidän äitinsä toimi.Ap
Reilut ihmiset ymmärtäisivät muidenkin tunteita asiassa, olet kyllä käsittämättömän ahneen tuntuinen.
12-5/5
Eihän ap:lla ole mitään osaa tässä :D
Olihan, hän tiesi asiasta vuosia, hykerteli käsiään vaan kun tiesi asiasta, eikä koittanut sanoa, että massiiviset riidat tiedossa jos näin toimitaan. Kehtaakin vielä toivoa muista tuon jälkeen ystäviä! Minkä kokoinen perintö on? Millainen tuntipalkka auttajalle saadaan näin? 100e tunti?
12Kuinka av-mainen kommentti :D:D
Ensin luin ton kommentin, että "Kuinka vammainen kommentti". No, sitäkin kyllä.
Kammottavaa miten niin moni odottaa perintöään silmät kiiluen. Ja kertovat, että jos omalle kohdalle sattuisi näin niin kyllä olisi karvas pettymys. Kun jäi omat saamatta. Siis mitkä omat!?
Omilla vanhemmillani on elinaikaa hyvässä lykyssä vielä parikymmentä vuotta. En odota saavani mitään perintöä, vaikka heillä onkin omaisuutta. Vanhempani voisivat ihan hyvin testamentata koko omaisuutensa hyväntekeväisyyteen enkä tästä närkästyisi. Se olisi heidän tahtonsa ja heillä on oikeus päättää mitä tekevät omaisuudella jonka ovat keränneet elämänsä aikana.
Sekä minä että sisareni ollaan hyvin läheisiä vanhempien kanssa, mutta kumpikaan meistä ei ole koskaan ajatellut että rikastuminen koittaa kun aika vanhemmista jättää. Siis miksi ihmeessä se omaisuus jotenkin "kuuluisi" meille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pysty päättämään tuosta alaikäisen tyttäresi puolesta, koska edunvalvoja hoitaa hänen asioitaan nyt. Itse tekisin samnlailla kuin miehesi enkä vastaisi mihinkään. Mitäpä tuo nyt haittaa jos ette koskaan enää väleissä olekaan?
Minua haittaa, jotenkin toivoin että välimme pysyisivät läheisinä niinkuin ennenkin. Soiteltiin, käytiin kylässä, toinen siskoista on lapsemme kummi.
Nyt tuntuu että nuo kaksi ovat ihan vieraita ihmisiä:(
He eivät tunnu ymmärtävän että minulla ei ole mitään valtaa päätöksiin eikä ole tyttäreni vika miten heidän äitinsä toimi.Ap
Reilut ihmiset ymmärtäisivät muidenkin tunteita asiassa, olet kyllä käsittämättömän ahneen tuntuinen.
12-5/5
Eihän ap:lla ole mitään osaa tässä :D
Olihan, hän tiesi asiasta vuosia, hykerteli käsiään vaan kun tiesi asiasta, eikä koittanut sanoa, että massiiviset riidat tiedossa jos näin toimitaan. Kehtaakin vielä toivoa muista tuon jälkeen ystäviä! Minkä kokoinen perintö on? Millainen tuntipalkka auttajalle saadaan näin? 100e tunti?
12Kuinka av-mainen kommentti :D:D
Ensin luin ton kommentin, että "Kuinka vammainen kommentti". No, sitäkin kyllä.
Heh, joo ei tosiaan kauas mene!
Vierailija kirjoitti:
Kammottavaa miten niin moni odottaa perintöään silmät kiiluen. Ja kertovat, että jos omalle kohdalle sattuisi näin niin kyllä olisi karvas pettymys. Kun jäi omat saamatta. Siis mitkä omat!?
Omilla vanhemmillani on elinaikaa hyvässä lykyssä vielä parikymmentä vuotta. En odota saavani mitään perintöä, vaikka heillä onkin omaisuutta. Vanhempani voisivat ihan hyvin testamentata koko omaisuutensa hyväntekeväisyyteen enkä tästä närkästyisi. Se olisi heidän tahtonsa ja heillä on oikeus päättää mitä tekevät omaisuudella jonka ovat keränneet elämänsä aikana.
Sekä minä että sisareni ollaan hyvin läheisiä vanhempien kanssa, mutta kumpikaan meistä ei ole koskaan ajatellut että rikastuminen koittaa kun aika vanhemmista jättää. Siis miksi ihmeessä se omaisuus jotenkin "kuuluisi" meille?
Tajuat kai että on vähän eri asia että omaisuus testamentataan vaikka hyväntekeväisyyteen kuin vain yhdelle lapselle ja jätetään toiset lapset täysin ilman. En usko monellakaan on tässä kyse rahasta tai mistään perinnön odottamisesta silmät kiiluen. Tasapuolisesta kohtelusta tässä on kyse. Uskoisin että samoin ajateltaisiin, vaikka se perintö olisi joku käyttötavara. Yksi sen ja muut ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, mutta perinnönsaajaa siitä on vähän paha syyttää. Ei hän ole voinut vaikuttaa tilanteeseen mitenkään.
Voisin lyödä vetoa aika suuresta summasta, että maistraatti ei antaisi lupaa tuollaiselle oikeustoimelle. Ja ilman maistraatin lupaa ei onnistu.
Ööö...mistä oikein puhut? Aiempi kommentti tarkoitti sitä, että perinnönsaajaa (testamentin edunsaajaa) on turha syyttää siitä että hänelle on annettu perintöä. "Syyllinen" epätasa-arvoiseen kohteluun on se vainaja, mutta häntä on taas myöhäistä syyttää.
Toki jokainen tekee perinnölleen mitä haluaa, mutta olisi kyllä fiksua miettiä etukäteen mitä se tulee jälkeläisten väleihin vaikuttamaan. Juuri se, ettei voida eläessä asioita kertoa, vaan jätetään perilliset sitten ihmettelemään miksi minä sain hopealusikat ja sisko talon. Minimissään pitäisi testamentissa avata, miksi on päätynyt johonkin ratkaisuun, mutta mieluummin jo aiemmin. Jos asia on itselle vaikea, ei se yhtään helpompi ole jälkeläisillekään. Harva vanhempi varmaan toivoo lasten riitautuvan hyvässä lykyssä loppuiäksi jonkin perintöasian takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin lyödä vetoa aika suuresta summasta, että maistraatti ei antaisi lupaa tuollaiselle oikeustoimelle. Ja ilman maistraatin lupaa ei onnistu.
Ööö...mistä oikein puhut? Aiempi kommentti tarkoitti sitä, että perinnönsaajaa (testamentin edunsaajaa) on turha syyttää siitä että hänelle on annettu perintöä. "Syyllinen" epätasa-arvoiseen kohteluun on se vainaja, mutta häntä on taas myöhäistä syyttää.
Näköjään olin lainannut jotain ihan puutaheinää. Tähän kommenttiin viittasin:
"Ymmärrän tätejä oikein hyvin ja jos haluatte säilyttää ne välit heihin, niin veikkaisin että se perinnöstä kieltäytyminen on ainoa vaihtoehto."
Maistraatti ei tule ikinä suostumaan tuollaiseen eikä edunvalvoja, jos yhtään tolkuissaan on, rupea lupaa tuollaiseen edes pyytämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin lyödä vetoa aika suuresta summasta, että maistraatti ei antaisi lupaa tuollaiselle oikeustoimelle. Ja ilman maistraatin lupaa ei onnistu.
Ööö...mistä oikein puhut? Aiempi kommentti tarkoitti sitä, että perinnönsaajaa (testamentin edunsaajaa) on turha syyttää siitä että hänelle on annettu perintöä. "Syyllinen" epätasa-arvoiseen kohteluun on se vainaja, mutta häntä on taas myöhäistä syyttää.
Näköjään olin lainannut jotain ihan puutaheinää. Tähän kommenttiin viittasin:
"Ymmärrän tätejä oikein hyvin ja jos haluatte säilyttää ne välit heihin, niin veikkaisin että se perinnöstä kieltäytyminen on ainoa vaihtoehto."
Maistraatti ei tule ikinä suostumaan tuollaiseen eikä edunvalvoja, jos yhtään tolkuissaan on, rupea lupaa tuollaiseen edes pyytämään.
Ai että perinnöstä ei voi kieltäytyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään olin lainannut jotain ihan puutaheinää. Tähän kommenttiin viittasin:
"Ymmärrän tätejä oikein hyvin ja jos haluatte säilyttää ne välit heihin, niin veikkaisin että se perinnöstä kieltäytyminen on ainoa vaihtoehto."
Maistraatti ei tule ikinä suostumaan tuollaiseen eikä edunvalvoja, jos yhtään tolkuissaan on, rupea lupaa tuollaiseen edes pyytämään.
Ai että perinnöstä ei voi kieltäytyä?
Tässä tapauksessa ei voi, koska perinnönsaaja on alaikäinen ja edunvalvoja valvoo tämän etuja. Olisi alaikäisen edun vastaista luopua perinnöstä joten siihen ei tule maistraatilta lupaa. Päin vastoin, maistraatti valvoo tarkoin perinnönjakoa, jotta alaikäistä ei kusta silmään. Eikä sitä perintöäkään voi jakaa ennen kuin maistraatti antaa luvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pysty päättämään tuosta alaikäisen tyttäresi puolesta, koska edunvalvoja hoitaa hänen asioitaan nyt. Itse tekisin samnlailla kuin miehesi enkä vastaisi mihinkään. Mitäpä tuo nyt haittaa jos ette koskaan enää väleissä olekaan?
Minua haittaa, jotenkin toivoin että välimme pysyisivät läheisinä niinkuin ennenkin. Soiteltiin, käytiin kylässä, toinen siskoista on lapsemme kummi.
Nyt tuntuu että nuo kaksi ovat ihan vieraita ihmisiä:(
He eivät tunnu ymmärtävän että minulla ei ole mitään valtaa päätöksiin eikä ole tyttäreni vika miten heidän äitinsä toimi.Ap
No jos heistä oikeasti olisit välittänyt niin olit varmaan kertonut heille jo hyvissä ajoin tietosi testamentista,ja kehottanut heitä juttelemaan äitinsä kanssa asian selväksi ennen tämän kuolemaan.Et myöskään puhuisi koko- omaisuuden testamenttaamisesta vaan varmistaisit,että lakiosaston menee niinkuin se kuuluu.Taitaa tuo tyttärelle tuleva perintö sokaisseen sinutkin.
Äitihullun toinen lempiaihe.
Isän perintö. Ettei vaan isän vaimo saa mitään
Ja miksi isä ei jo nyt anna perintöä hänelle. Ja isä kuolee kyllä kohta...
Välit on mennyt mutta onneksi toivo perinnöstä elää
Toinen syy on se ettei äitihullu auta koskaan ketään. Onhan silloin kauhea ajatus, jos auttamalla joku voi saada enemmän. Onhan se niin väärin