Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin perinteisen naisen
20.08.2016 |
Joka tekisi ruokaa kun tulen töistä tai olisi jo ehtinyt tehdä, tekisi kaikki naisten työt ja minä sitten miesten. Olisi sängyssä vähän kokematon, saisin opettaa. Osaisi tehdä hyvää ruokaa ja pitää kodin siistinä, huolehtisi ulkonäöstään, ja olisi vähän alistuva muttei yhtään liikaa. Eli sanoisi mielipiteensä eikä mielistelisi mutta pyrkisi olemaan miellyttävä eikä nalkuttaisi.
Maksaisin kaiken.
Onko tällaisia? Toki olettaisin naisella olevan jonkun tason koulutus tai ainakin kiinnostus uutta tietoa tai jotakin tieteen alaa kohtaan. Saisi myös tehdä töitä, mutta niin että olisi minun. Siis, että ei olisi pois kun olen kotona.
En ole vaimonhakkaaja vaan haluaisin vaan tällaisen liiton.
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
heeadff kirjoitti:
En ymmärrä miksi ihmiset täällä mollaavat AP:n unelmia. On ihmisiä joilla tälläinen suhde toimii, ei se kaikille ole. Mutta se että ihmiset peukuttavat alaspäin koska se ei käy heidän kriteereihin on mielestäni yhtä tyhmää, kuin ne miehet jotka väittävät että kaikkien naisten pitäisi olla tälläisiä.
AP, toivottavasti löydät haaveilemasi naisen. Niitä varmasti on, mutta he ovat usein ujoja ja heidät pitää etsiä "kiven alta". Älä kuitenkaan yritä pakottaa sellaista naista tuohon rooliin, joka ei sitä halua tai asemastaan nauttisi.
Samoin ajatuksin täällä. En ymmärrä, miksi täällä on tällainen lynkkausmeininki. Toivottavasti ap löytää unelmiensa naisen ja muistaa sitten kohdella häntä kuin kukkaa kämmenellä.
Eikös joillakin jääkiekkoilijoilla tai formulakuskeillakin ole näitä missitaustaisia "kotirouvia" hoitamassa huushollia ja kokkaamassa miehelleen pastaa? Joskus käynyt itsellä mielessä, että ei se nyt ihan hassumpi systeemi ole.
t. nelikymppinen kiireinen ja stressaantunut henkilöstöpäällikkö, joka toisinaan haaveilee aivan toisenlaisesta elämäntyylistä
Juuri näin. Tuntuu että työpaikallikin moni nainen vetää yhtäsuuruusmerkin kotiorjan ja perinteisen kotiäidin/kotirouvan välille. Kun paljastin laittaneeni hoitovapaavuosina miehelle eväät valmiiksi laatikkoon ja jopa silittäneeni hänen paitansa, niin työkavereideni mielestä tämä oli aivan kamalaa orjuuttamista. Mielelläni minä miestäni passasin, nautin lapsista ja tein kotityöt miehen pitkän työpäivän aikana.
Ainakin korkeakoulutetujen naisten keskuudessa tuntuu olevan sallitumpaa avatua "pään hajoamisesta" äitiyslomalla kun ei ole mitään aivoja vaativaa tehtävää, kuin että sanoo että nauttii kotiäitiydestä ja itse asiassa ei edes pidä kotitöitä erityisen raskaina.
T. 158
Meillä, ja monella tutullakin, kävi niin, että mies ei sitten hoitovapaan loppumisen jälkeen halunnut luopua saavutetuista eduista vaan olisi kaiken halunnut jatkuvan ennallaan. Hienoa, että teillä ei.
Mies tosin teki arkisin ruuan, koska oli kotona ennen minua. Kerran hän kehaisi, miten hän tekee puolet kotitöistä. Itse olin eri mieltä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voih! Olin vajaa 10 vuotta tuollainen perinteinen vaimo/kotiäiti... se oli ihanaa aikaa :) aina oli potut ja kastikkeet valmiina odottamassa että mies tulee kotiin ja päivät kului mukavasti lasten kanssa.
Mutta sitten tuli se päivä kun kuopus täytti 3 vuotta ja talon pinnat alkoivat kaivata remottia ja olisihan se kiva matkustellakkin jonnekkin joskus ja voi helvetti, mitä tapahtuu jos se ukko kuolla kupsahtaa??
Aloitin sitten hädissäni akateemiset opinnot. Se siitä haaveitteni perinteisestä liitosta. Rahaa tulee sitten kun valmistun ovista ja ikkunoista (saan tuplapalkkaa miehen nykyiseen nähden) joten mies jääkööt sitten koti-isäksi ja laittakoot potut mulle valmiiksi kun tulen kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile etsiä seurakuntanuorista. Aika vähän on nykyään tuollaisia naisia muualla kuin uskonnollisesti tai poliittisesti konservatiivisissa porukoissa, tällainen elämä kun ei monellekaan naiselle tunnu yhtään houkuttelevalta vaihtoehdolta. Toinen vaihtoehto on tosiaan ottaa jokin postimyyntivaimo, mutta tällöin pitää varautua siihen, että vaimo vaihtaa tilaisuuden tullen rikkaampaan tai luonteeltaan ja ulkonäöltään miellyttävämpään mieheen.
Helluntaiseurakunnasta löytyy. Heillä on tuollainen 50-luvun amerikkalainen kotirouva se tavanomaisin naistyyppi. Moni hellariperheen tyttö kirjoittaa yo-kokeessa huippupaperit ja aloittaa yliopiston, mutta tietoisesti sen keskeyttää parin vuoden kuluttua, koska menee kaltaisesi ääliön kanssa naimisiin reilu 20-vuotiaana ja rupee sun kodinhoitajaksi jasievästipuetuksi panopuuksi. Ja 22-v eka vauva. Otatte ehkä sijaislapsiakin, se on hellareilla hyväksytty naisen tulonlähde, sijaislapsestahan maksetaan liki 3000€/kk ja pitää tietysti näin olla ja tekevät toki hyvää työtä. Mut järkyttää hellarityttöjen kohtalo vielä 2016 Suomessa. Ihan kun musulmaanit ja ortodoksijuutalaiset vahtivat nuoria naisia ja kahlitsevat heidän sekSuaalisuuttaan.
Meillä on tuo kuvaamasi roolijako, mutta päinvastoin sukupuolien välillä. Minä naisena teen 12 h työpäivää vaativassa työssä ja mies lasten vuoksi 6 h osa-aikatyössä matalapalkka-alalla. Mun tulot liki 10000€/kk ja miehellä vajaa 2000€/kk. Mies tekee kaikki kotityöt. Auttaa lapsia läksyissä ja kuskaa harrastuksiin. Jos olisi yksin ottaisin kotiapulaisen, kun ei mun kannata aikaani käyttää kotitöihin, kun pystyn senkin ajan tekemään uraa ja rahaa. Mieheni on sosiaalinen, älykäs, harrastaa liikuntaa ja seuraa urheilua ja kotitöiden lisäksi ehtii näin tehdä. Mä maksan ihan kaiken ja mies voi käyttää pienen palkkansa koko aan omiin kuluihin ja koko ajan säästääkin - kuten minäkin. Meillä on kustantamaani kiva koti, ulkomaanmatkoja ym. Mitä rahalla saa. Yhteisille lapsillemmeki. saan koko ajan säästettyä, kun on mun ajankäyttö mietittyjä
Ja saan keskittyä työhöni. Joskus oon kateellinen, kun olisi hauska saada laittaa aivot narikkaan ja kuurata kämppää ja leipoa herkkuja, mutta siihen mulla on harvoin aikaa. Mun mies muuten tekee mulle usein eväät, pesee ja viikkaa pyykkini aika. Ja ikinä kukaan ei oo hänen asemaansa "alistetuksi" väittänyt. Mutta jos nainen on mun miehen roolissa, niin heti nousee agressiot ja viittaukset kotiorjiin ym.
Tulee ihan kirjaimellisesti huono olo, kun lukee näistä ap:n vaatimuksia... kuulostaa ihan nukkeleikiltä: "Kun tää Ken menis töihin, niin tää Barbi hoitaisi kaikki kotityöt ja lapset ja pukeutuisi huolitellusti ja varaisi ruoan ja tohvelit valmiiksi ja olisi hyvällä tuulella, kun tää Ken tulee töistä" ja koska Barbi olisi seksuaalisesti estynyt, niin Ken rakastaisi häntä erityisen paljon ja Ken opettaisi häntä nauttimaan. Ja sen jälkeen Barbi tykkäisi ihan samoista asioista sängyssä kuin Ken ja he eläisivät elämänsä onnellisena loppuun asti..."
Fantasioissa ihmiset ovat ihan juuri sellaisia kuin sinä haluat, todellisuudessa eivät. Tai jos ovat, on kyse alistamisesta/alistumisesta, joka ei ole tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on vaikea kuvitella, että kukaan koulutettu, maailman asioista kiinnostunut nainen haluaisi päiviensä koostuvan vain siivoamisesta, ruuan laittamisesta, pyykkäyksestä ja lasten asioiden hoitamisesta ja jostain vapaa-ajan puuhastelusta. AP voi ihan itse miettiä, olisiko se kivaa ja mielekästä. Haluaisiko hän itse päivät pääksytysten vain puunata ja harrastella? Ei se oman pöydän pyyhkiminen ja oman kodin imurointi oikeasti ole niin kiinnostavaa. Joo, ok hommaa on lasten kasvattaminen kotona, kun ovat vielä pieniä, mutta kyllä koululaisen vanhempi (ainakin useimmat heistä) tarvitsee ihan oman, aikuisen elämän, johon myös työnteko kuuluu. Se luo sitä mielekkyyttä, tunnetta siitä, että on vahvasti mukana yhteiskunnan toiminnassa ja että on voimakas, tarpeellinen ja edes vähän vaikutusvaltainen.
Lisäksi mua korpeaa ihan suunnattomasti ajattelu, että mies kun MAKSAA, nainen on velvoitettu sitä vastaan PALVELEMAAN, miellyttämään ja vähän alistumaankin. Ihan sairasta. Ei mukavana ja hyväntuulisena ihmisenä oleminen ole kenenkään velvollisuus! Omassa kodissaan pitäisi jokaisen saada olla rehellisesti oma itsensä (kunhan ei toiminnallaan satuta ketään). Sitä vastoin JOS parisuhde on aidosti kunnioittava eikä perustu mihinkään hämärään riippuvuuteen tai velka-ajatteluun, rakkaalleen haluaa tehdä pieniä palveluksia puolin ja toisin. Se palvelusten tekeminen ei kuitenkaan voi olla toiselle ennalta määritelty ja vaadittu rooli, vaan se syntyy spontaanisti rakkaudesta.
Parisuhde ei ole kaupankäyntiä, vaan perustuu ihan muunlaiselle yhteistyölle ja välittämiselle. Parisuhde ei toimi niin, että joillain tietyillä teoilla tai ihan rahalla ostetaan jotain v*tun miellyttävyyttä toiselta. Parisuhteessa on ihmisiä, jotka muuttuvat ja joilla on oikeus rakentaa omaa elämäänsä - kokonaisia ihmisiä, ei fakkiutuneita lukkoon lyötyjä rooleja. Puolisoa ei voi omistaa. Puoliso ei voi olla sinun omasi ja aina sinun halujesi mukainen. Kellään ei ole oikeutta toiseen ihmiseen; on vain oikeus omaan itseen.
"Ei luulisi siistin kodin ja hyvän ruuan olevan paljon pyydetty". Eipä. Tästä kommentista kuvastuu vielä sen kotiin jäävän roolin vähättely. Miestä pitäisi kohdella kuin suurtakin hyväntekijää, kun nainen saisi helpon elämän. Kodinhoito päivästä toiseen ei ole useimmille helppoa, vaan monotonista, vittumaista rutiinihommaa. Se ei juuri vaihtele, ei tarjoa haasteita, ei kehitä, ja juuri siksi se on raskasta, ikävää. Kuka haluaa? Ja vaikka kodinhoito jollekulle olisikin helppoa ja saisi vaikka siivoojan ja kotiapulaisen palkata, miksi ihmeessä kukaan haluaisi asettaa itsensä siihen alisteiseen asemaan, ettei itse ns. tekisi mitään vaikeaa ja mies sitten hoitaisi sen raskaan ja vaikean? Ei. Jos yhteistä elämää eletään, haluan, että molemmat osallistuvat tasavahvoin panoksin. Itsekunnioituskin jo sitä vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Maksat varmaan myös kuukausittain sen verran rahaa, että siitä saa säästöön tulevaa vanhuutta varten? Kukaan nainen ei ole niin tyhmä, että heittäytyisi miehen rahojen varaan ajattelematta yhtään tulevaisuutta.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin pitäisin perinteisestä mallista. Mutta olen todella köyhä ja vähän holtiton. En voisi elättää naista, eikä musta miksikään perheen pääksi olisi. Toisin palkkapussin naiselle, joka sitten hoitaisi kodin ja ostokset. Autoa en voi ajaa, joten joutuisin varmaan kyyditsemään vaimoparkaa polkupyörän tarakalla, kunhan ensin hankkisin sen polkupyörän.
Tämä kaiketi kumpuaa siitä, kun vanhempani oli niin kylmiä. Kaipaan edellen lämmintä kotia, jossa joku olisi mua varten. Ja palvoisin maatakin vaimoni jalkojen alla. Toivon, että vielä kasvan tästä ulos. Selvästikään tämä ei ole realistista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuo kuvaamasi roolijako, mutta päinvastoin sukupuolien välillä. Minä naisena teen 12 h työpäivää vaativassa työssä ja mies lasten vuoksi 6 h osa-aikatyössä matalapalkka-alalla. Mun tulot liki 10000€/kk ja miehellä vajaa 2000€/kk. Mies tekee kaikki kotityöt. Auttaa lapsia läksyissä ja kuskaa harrastuksiin. Jos olisi yksin ottaisin kotiapulaisen, kun ei mun kannata aikaani käyttää kotitöihin, kun pystyn senkin ajan tekemään uraa ja rahaa. Mieheni on sosiaalinen, älykäs, harrastaa liikuntaa ja seuraa urheilua ja kotitöiden lisäksi ehtii näin tehdä. Mä maksan ihan kaiken ja mies voi käyttää pienen palkkansa koko aan omiin kuluihin ja koko ajan säästääkin - kuten minäkin. Meillä on kustantamaani kiva koti, ulkomaanmatkoja ym. Mitä rahalla saa. Yhteisille lapsillemmeki. saan koko ajan säästettyä, kun on mun ajankäyttö mietittyjä
Ja saan keskittyä työhöni. Joskus oon kateellinen, kun olisi hauska saada laittaa aivot narikkaan ja kuurata kämppää ja leipoa herkkuja, mutta siihen mulla on harvoin aikaa. Mun mies muuten tekee mulle usein eväät, pesee ja viikkaa pyykkini aika. Ja ikinä kukaan ei oo hänen asemaansa "alistetuksi" väittänyt. Mutta jos nainen on mun miehen roolissa, niin heti nousee agressiot ja viittaukset kotiorjiin ym.
Kyllä mun mielestä teidän suhteenne on täysin epätasa-arvoinen. Tai ainakin minä haluaisin, että kumppani toisi yhteiseen perhe-elämäämme muutakin kuin rahaa. Jos olisin miehesi, tuntisin itseni äärettömän yksinäiseksi. Toivottavasti hän ei tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin joo, tosiaan, kokemattomassahan on se hyvä puoli, et se ei pysty vertaileen. Luulee raukka, et saa parasta mitä on. Julmaa.
Työnjaon saa jokainen pariskunta tietysti päättää keskenään itselleen parhaalla mahdollisella tavalla. En ollenkaan epäile etteikö pariskunta jossa toinen käy töissä ja toinen pääasiallisesti vastaa kodista toimisi siinä missä muutkin vaihtoehdot.
Tässä epäilyttää ainostaan ap:n valmiiksi sanelemat reunaehdot, ja ennen kuin sitä tulevaa elämänkumppania ja ihmistä on edes tavannut. Velvollisuudet voi ja täytyy jakaa, ja niiden jaksamiseen vaikuttaa paljon se arvostus jonka panoksestaan saa. Jokainen ihminen kuitenkin kaipaa myös vapaa-aikaa pysyäkseen kasassa ja nauttiakseen elämästään. Vapaa-ajan kysymykset ovat myös neuvoteltavissa, mutteivat mielestäni koskaan etukäteen saneltavissa oleva osa-alue, jossa kumppani “saa” harrastaa tiettyyn päivänaikaan tai “saa” päättää vaatteistaan.
Toivon että tämä on ap:n osalta yksinkertaisesti kokemuksen puutetta. Hänkin voi kysyä itseltään haluaisko elää taloudellisesti riippuvaisen ihmisestä jolle tulee mieleen pohtia miten itselle on sallittua harrastaa tai pukeutua. Veikkaan ettei lähes 100% ihmisistä haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mieheni kanssa hieman tuollainen ap:n kuvailema liitto (käyn kuitenkin töissä itsekin sillä en ole täysin naiivi).
Ap:n kuvailemia kaltaisiani naisia on kyllä paljon olemassa, mutta emme juurikaan tuo itseämme tai ajatusmaailmaamme julkisesti esille pääosin sen takia, että emme jaksa kuunnella ns. telaketjufeministien tai muiden vastaavien naisten kauhistelua ja mölinää siitä kuinka "olemme alistettuja, nyrkin ja hellan välissä olevia naiiveja bimboja" ja kuinka meillä ei muka olisi omia juttuja ja muuta sisältöä elämässä.
Tiedän saavani kuraa nyt niskaan mutta kyllä mä katson ennemminkin säälivästi niitä epänaisellisia ja äänekkäitä "strong and independent" ulisijoita.
"strong and independent" ulisijat ovat niita jotka eivat ole elamassaan saaneet sita mita olisivat halunneet ja katkeroituneina kehittavat itselleen uuden roolin kun menestys rakkaudessa ja muussakin jai saamatta. Roolin avulla kielletaan omat heikkoudet ja pettymykset.
Ap, olet unelmieni mies. Yksi kysymys, johon ei ollut vastausta. Mahtuisiko yhteiseen elämäämme myös lapseni aikaisemmasta suhteestani?
Tässä jotain minusta. Olen 26-vuotias nuori nainen, ahkera, aikaansaava, esteetikko, vastuuntuntoinen, lapsirakas, järjestelmällinen, asioista innostuva, sosiaalinen, hyvä laittamaan ruokaan ja kiinnostunut kokeilemaan uusia reseptejä, huolehdin ulkonäöstäni, perinteiset arvot ovat lähellä sydäntäni, omaan omat mielipiteeni, pidän keskustelemisesta, luonto on minulle tärkeä, pidän käsillä tekemisestä ja olen taitava monissa käytännön tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saadakseen perinteisen naisen, pitää itse olla perinteinen mies. Huomattavasti työläämpi ja rankempi vaihtoehto kuin nykymies, joka saa elää vapaammin, enemmän itselleen ja ilman muottia ja sen tuomia paineita.
Itse olen tällä hetkellä käytännön syistä menestyneen miehen kotirouvana ulkomailla. Mutta monta isoa muttaa. Miehen pitää olla oikeasti todella menestynyt, mikään 5000€ kuukausipalkka ei ole lähelläkään riittävää. Ulkomailla asuessa tämä toimii, koska monessa maassa rouville riittää seuraelämää ja vapaaehtoistyötä, eli jotain, mikä tekee elämästä mielekkään. Suomessa tähän en lähtisi. Tietysti pienten lasten hoito on oma lukunsa.
Parisuhteen pitää olla tasa-arvoinen. Olen akateemisesti koulutettu asiantuntija, enkä mikään bimbo. Teen mielelläni osani perheen kuvioista, mutta kyllä minut pitää nähdä ihan ihmisenä. Ja arvostaa uhrauksia, mitä olen tehnyt oman mielenkiintoisen urani suhteen.
Mies ei meillä myöskään maksa minun juttujani, vaan omaisuutemme on aidosti yhteistä. Tämä on minusta ehdoton edellytys kaltaisemme suhteen onnistumiselle. Jos minä olen ollut valmis jo useampaan kansainväliseen muuttoon, ei mies voi kuvitella, että hän jotenkin armosta minua elättää.
Mutta aloittajan tapa puhua naisista on niin kummallinen, naisen 'hankkimisesta' alkaen, että kovin suurta toivoa asialla tuskin on. Meillä naisilla kun on nykyään tosiaan varaa valita, me pystymme kyllä elättämään itsemme siinä missä miehetkin. Pelkkä elatuksen tarjoaminen koko elämästä luopumisesta ei siksi ole nykynaiselle mikään hyvä kauppa. Suomessa. Köyhempiä maita tietysti on, missä tämä vielä toimii.
Minun ex-vaimoni oli juuri tuollainen perinteinen nainen eikä ole yhtään ikävä sitä helvettiä mitä liitto oli.
Meillä on melkein tuollainen liitto, tosin sillä erotuksella että minä opiskelen (tosin ihan rauhassa, yleensä jokusen tunnin päivässä). Minä kokkaan, teen pientä ylläpitosiivousta, pesen pyykkiä silloin tällöin ja harrastan omia juttujani (maalausta, kiipeilyä ja hevoset on omassa pihassa) päivisin. Iltaisin olen yleensä kotona, paitsi silloin jos käyn vaikka ystävien kanssa ulkona. Siivooja käy kaksi kertaa viikossa, lapsia ei ole eikä niitä kumpikaan halua. Mies käy töissä, rahoittaa yhteisen elämän ja antaa minulle rahaa, omaisuus on tasapuolisesti molempien nimiin hankittu ja avioehtoa ei ole. Sain haaveideni ison maalaistalon ja puitteet hevosharrastukselle, sekä ihanan miehen! Olen yleensä laittautunut jotenkin siihen mennessä kun mies tulee kotiin (olen käynyt yleensä päivällä yliopistolla, asioilla, shoppailemassa tms.) mutta aamuisin olen kyllä harakanpesä, hullukaan nyt tallille laittaudu. Mies hoitaa "miesten hommat", eli aikanaan remontoi talon, rakensi (ulkopuolisen avun kanssa toki) tallin, laitumet, piharakennukset jne. Hän huoltaa auton, auraa pihan, kantaa hevosten heinät ja vedet, huoltaa tilukset (huolehtii hevosten sähköaidoista, lanaa kentän, uusii tarhojen pohjat, leikkaa nurmikon, hoitaa pihan aidat, huolehtii hevosten kuivikkeet), ja on vastuussa siitä, että laitteisto pelaa ja sitä on riittävästi (oli se sitten hevostraileri, traktori, kuivausrumpu tai digiboksi). Isossa maalaistalossa kyllä hommaa riittää :) En kyllä tiedä olenko erityisen alistuvainen, mutta en kyllä ole vänkääjäkään. Kotoa en tosiaan liiemmin poistu iltaisin, mutta olen hyvin sosiaalinen joten meillä kyllä käy paljon ystäviäni ja opiskelukavereita kylässä, lisäksi tallilla pyörii vieraitakin ihmisiä enemmän tai vähemmän. Niin ja minun vanhempani asuvat samassa talossa :)
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi! 26-vuotias perinteistä naisen ja miehen roolia arvostava nainen. Hankala ollut löytää miestä, joka jakaisi samanlaisen arvomaailman kanssani. Kai olen sitten vanhanaikainen mutten voi sietää tätä nykypäivän tasa-arvohömpötystä. Haluan miehen, joka käy töissä. Eli pitää huolen taloudellisesta puolesta. Minä mielellään siivoan ja hemmottelen miestäni esim hieronnoilla ja hyvällä ruualla. Mies puolestaan voisi henmotella minua antamalla läheisyyttä ja olemalla turvallinen. Olisi mun unelma muttei tälläsiä miehiä vaan koskaan löydy.
Se että suhteessa on läheisyyttä ja mies on turvallinen kumppani ei todellakaan ole hemmottelua vaan suhteen olemassaolon kannalta välttämättömiä asioita. Näin ainakin mulle. Olen ehkä modernin tasa-arvohömpötyksen myrkyttämä mutta olen mieluummin yksin kuin suhteessa jossa turva ja läheisyys ovat "bonuksia".
Pitääkö naisen olla hehkeä ja huoliteltu myös imetysaikana kun väsymys on mahdollisesti sietämätöntä?
Olet sairas! Hae apua.