Haluaisin perinteisen naisen

Vierailija kirjoitti:

Mukava lukea, että tähän ketjuun on kuitenkin kirjoittanut muutama "ehtoihini" suostuvainenkin. Se siis tarkoittaa, että ainakin aika lähelle kuviteltua naistani olevia on jossakin. Valtaosa näyttää toki edustavan sitä tuntemaani naisjoukkoa tai jopa äärimmilleen vietyä itsenäisyyttä ja tasa-arvoa. Toki ymmärrettävää.

Haluan silti vähän alistuvan naisen, erona se, että haluan hänen itse haluavan sitä myös. En siis jaksa alistaa ketään mihinkään. Oli tämä sitten kuinka barbaarista tahansa.

Ap

Eli ongelma naisen alistamisessa vastoin tämän tahtoa ei sinulle ole se että se on väärin ja siksi et niin tahtoisi tehdä vaan se että et jaksa? Et halua naista joka toivoo suhteelta samaa kuin sinä jotta olisitte molemmat onnellisia vaan koska hänet on helpompi saada toimimaan kuten sinä haluat?

Jaa että huoliteltu aina ja imetysvaiheessakin. Oivoi. ei varmaan kannata antaa sen tulevan vaimon synnyttää puhumattakaan keisarinleikkauksesta. Joillain sitä maitoakin suihkuaa niin, että saa vaihtaa jo pelkästään siksi paidan 7-10 kertaa päivässä.

Oikeastihan sitä omassakin tuttavapiirissä on alkuvaiheessa oltu kotona pyjamassa, isoissa vaipoissa, kun jälkivuoto on vuolasta.  Imetysrintaliiveissä on kaalinlehdet ja sen ajan mitä ei ole, niin ovat paljaana nänninpäät valkoisena rasvasta, kun ne nännit vuotaa imetyksen takia verta. Vaatteissa on maitotahroja, pulautustahroja. Silmät seisoo päässä, kun lapsi syö parin tunnin välein, ja herättää samoin. Päivälläkään ei voi nukkua, kun se lapsi herättää. Äiti unohtaa syödä, kunnes puoliso tulee kotiin, ja laittaa äidille ruokaa eteen. Sittenkin se ruoka voi jäädä syömättä, kun nukahtaa ruokapöytään. Hiusten kunnon voi ajatella mitä ne on, jos ei pidä kiinni. Huolitellulla naisella ei tietenkään ole kiinni, vaan laitettuna ja puunattuna.

Puhumattakaan jos lapsella on koliikki: otettiin aikaa miehen kanssa, kun lapsella sellainen oli: lapsi oli  huutamatta 2-6 tuntia vuorokaudessa. Muun ajan itki, huusi ja valitti. Lääkäreissä rampattiin, mutta helpotti vasta 4-5 kuukauden pintaan. silti ei ollut niin kamalaa kuin mitä kaveriperheessä: heillä kun oli allerginen lapsi. Jos ei oma mies olisi osallistunut lapsen hoitoon ( siis niihin heräämisiin), niin tuskin olisi minua tai nyt niin tervettä 7-vuotiasta elossa.

Vierailija kirjoitti:

Joku käski kertoa itsestäni. En ole mitenkään uskovainen. Luterilaiseen kirkkoon kuulun, kun en koe siitä olevan haittaa. Ei haittaa jos nainen on uskovainen, mutta mihinkään seuroihin en lähde. Uskonto ei mitenkään sanele haluani perinteiseen liittoon. Olen suvusta jossa lähes kaikilla on ura, myös naisilla. Tällaista kuvailemaani naista en tunne. Isoäitini ehkä lähimmiten. Hänellä oli kylläkin myös oma yritys. Mutta hoiti kodin ja teki erinomaista ruokaa, ja oli luonteeltaan valoisa ja älykäs. En kuullut ikinä nalkuttavan.

Tykkään naisista jotka pitävät liikunnasta ja ovat valmiita kokeilemaan uutta. En oleta mitään fitness-vartaloa, enkä haluakaan, mutta sellainen joka jaksaa liikkua.

Pidän liikunnasta, hyvästä ruuasta, matkustamisesta, seksissä olen dominoiva osapuoli, mutta en halua satuttaa kovin paljoa fyysisesti, ellei toinen saa siitä merkittävän suurta nautintoa.

Olen perhekeskeinen ja hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Vähän outolintu suvussa, kun ei pitkiä suhteita juuri ole ollut. En jaksa yhtään nalkuttamista ja toisaalta uranaiset eivät viehätä kuin ystävinä. En ajattele naisten olevan miehiä tyhmempiä, etsin vain pehmeitä arvoja kannattavaa naista, joka ei kuitenkaan ole tyhmä tai pelokas.

Ap

Olen aina pitänyt aika luusereina ihmisiä, jotka haluavat hallita muita ja sitten etsivät ihmistä joka on liian reppana pitämään puolensa. Oikeaa henkistä voimaa ihailen, silloin ihminen kykenee taivuttamaan tahtoonsa ihan tavallisenkin ihmisen, ei pelkkiä reppanoita. Sama juttu kuin joku haluaa koiran jota alistaa. Kuka tahansa voi alistaa koiraa, se ei vaadi mitään. Ei ole tavoitteet korkealla jos siitä saa tyydytystä.

Valehtelet kun väität olevasi hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Minusta ainakin vaikutat sietämättömältä ihmiseltä, mutta en sanoisi sitä päin naamaasi jos epäonnekseni joutuisin sinuun tutustumaan. Ihan varmasti lähipiirissäsi on monta ihmistä jotka vihaavat sinua, luultavasti naisia. Ja heillä on hyvä syy.

Vierailija kirjoitti:

Joku käski kertoa itsestäni. En ole mitenkään uskovainen. Luterilaiseen kirkkoon kuulun, kun en koe siitä olevan haittaa. Ei haittaa jos nainen on uskovainen, mutta mihinkään seuroihin en lähde. Uskonto ei mitenkään sanele haluani perinteiseen liittoon. Olen suvusta jossa lähes kaikilla on ura, myös naisilla. Tällaista kuvailemaani naista en tunne. Isoäitini ehkä lähimmiten. Hänellä oli kylläkin myös oma yritys. Mutta hoiti kodin ja teki erinomaista ruokaa, ja oli luonteeltaan valoisa ja älykäs. En kuullut ikinä nalkuttavan.

Tykkään naisista jotka pitävät liikunnasta ja ovat valmiita kokeilemaan uutta. En oleta mitään fitness-vartaloa, enkä haluakaan, mutta sellainen joka jaksaa liikkua.

Pidän liikunnasta, hyvästä ruuasta, matkustamisesta, seksissä olen dominoiva osapuoli, mutta en halua satuttaa kovin paljoa fyysisesti, ellei toinen saa siitä merkittävän suurta nautintoa.

Olen perhekeskeinen ja hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Vähän outolintu suvussa, kun ei pitkiä suhteita juuri ole ollut. En jaksa yhtään nalkuttamista ja toisaalta uranaiset eivät viehätä kuin ystävinä. En ajattele naisten olevan miehiä tyhmempiä, etsin vain pehmeitä arvoja kannattavaa naista, joka ei kuitenkaan ole tyhmä tai pelokas.

Ap

Minkä verran siitä haluat satuttaa fyysisesti? Lisäksi olet pihi, ja omistushaluinen.

Vierailija kirjoitti:

Mukava lukea, että tähän ketjuun on kuitenkin kirjoittanut muutama "ehtoihini" suostuvainenkin. Se siis tarkoittaa, että ainakin aika lähelle kuviteltua naistani olevia on jossakin. Valtaosa näyttää toki edustavan sitä tuntemaani naisjoukkoa tai jopa äärimmilleen vietyä itsenäisyyttä ja tasa-arvoa. Toki ymmärrettävää.

Haluan silti vähän alistuvan naisen, erona se, että haluan hänen itse haluavan sitä myös. En siis jaksa alistaa ketään mihinkään. Oli tämä sitten kuinka barbaarista tahansa.

Ap

Niin, TOTTA KAI on ymmärrettävää että suurin osa naisista on itsenäisiä. Tietenkin. Tuoko osoittaa mielestäsi että olet kovinkin suvaitsevainen ja ymmärtäväinen, lempeä ja järkevä ihminen? Kyllä vain, juuri tuota roolia vedät kuten kaikki kaltaisesi. Mutta kuules. Sinä et ole yhtään suvaitsevainen etkä ymmärtäväinen, kun kerrot ymmärtäväsi ihmisiä jotka haluavat olla tasavertaisia muiden kanssa. Tuo on normaalia. Sinä etsit jotain muuta kuin normaalia.

Kerropa muuten minulle, mitä sinä tarkoitat "äärimmilleen viedyllä tasa-arvolla"? Miten tasa-arvo voi olla äärimmilleen vietyä? Ihmiset joko ovat yhtä hyviä kuin muut tai sitten eivät. Ei ole välimuotoa tai ääri-ilmiöitä.

Sinä ajattelet että jotkut eivät ole yhtä hyviä ja haluat asua ja elää ihmisen kanssa jota pidät itseäsi huonompana ja jonka haluat itsekin pitävän itseään sinua huonompana. Eli etsit koiraa, et naista.

Siinä on eroa, haluaako nimenomaan ensisijaisesti ihmisen, joka suostuu täyttämään kaiken näköisiä pikkutarkkoja rooliodotuksia parisuhteessa, vai haluaako puolisokseen jonkun tietyn ihmisen tämän itsensä takia, ja sitten yhdessä todetaankin tuollainen "perinteinen" roolijako meille sopivaksi. Jälkimmäinen tilanne saattaa johtaa monelta osin aloittajan toivomaan tilanteeseen, mutta aivan eri lähtökohdista - terveemmistä sellaisista.  

En usko että tuolla asenteella noin vain löytää hyvää ja lämmintä ihmissuhdetta. Siinä kun pitäisi tulla ihan ensin se ihminen ja rakkaus häneen. 

t. 218

leomama kirjoitti:

Kuulostaa minusta ihanteelliselta, isovanhemmillani oli sellainen liitto ja se toimi :) Harmi kun itselläni on jo puoliso, minulle tuo sopisi. Toivottavasti löydät sen oikean ... :)

Minun isovanhemmillani oli myös tuollainen liitto ja se toimi siksi että isoäitini oli täysin tahdoton, mielipiteetön, alistuva ja lähes täydellisesti vailla persoonallisuutta. Häntä sai määräillä mielin määrin, pelkkä kone joka otti komentoja vastaan ja oli onnellinen kun kerrottiin miten olla ja elää. Harva on onnellinen jos elämä on tuollaista. Ja minä ainakin olen siitä iloinen.

Moni tossun alla oleva mieskin muuten on onnellinen, kun vaimo komentaa. Eivät edes ärsyynny, vaikka vaimo pomottaa ja haukkuu virheistä vieraiden kuullen. Sekä miehissä että naisissa on alistajia ja alistujia. En pidä kummastakaan kummassakaan sukupuolessa.

Vierailija kirjoitti:

Siinä on eroa, haluaako nimenomaan ensisijaisesti ihmisen, joka suostuu täyttämään kaiken näköisiä pikkutarkkoja rooliodotuksia parisuhteessa, vai haluaako puolisokseen jonkun tietyn ihmisen tämän itsensä takia, ja sitten yhdessä todetaankin tuollainen "perinteinen" roolijako meille sopivaksi. Jälkimmäinen tilanne saattaa johtaa monelta osin aloittajan toivomaan tilanteeseen, mutta aivan eri lähtökohdista - terveemmistä sellaisista.  

En usko että tuolla asenteella noin vain löytää hyvää ja lämmintä ihmissuhdetta. Siinä kun pitäisi tulla ihan ensin se ihminen ja rakkaus häneen. 

t. 218

En näe mitään eroa noissa. Jälkimmäisessä tapauksessa se alistaja vain odottaa niiden pikkutarkkojen odotustensa kertomisen kanssa, kunnes toinen on hymyillen luvannut alistua määräiltäväksi.

"seksissä olen dominoiva osapuoli, mutta en halua satuttaa kovin paljoa fyysisesti, ellei toinen saa siitä merkittävän suurta nautintoa."

Avaisitko tuota hieman? Haetko bdsm juttuja, turvasanoineen jne.

Minulla ja miehelläni on suhde, jossa minä teen kaikki kotityöt ja huolehdin miehestä. Mies käy töissä ja luonnollisesti maksaa kaiken, töiden jälkeen hän rentoutuu ja minä järjestän hänelle mukavan illan. Emme riitele. Käyn harvoin missään ilman miestäni. Seksiä on aina kun mies tahtoo. En tiedä olenko alistuva, mutta haluan miellyttää miestäni. Teen kaiken mitä mies pyytää. Mies on kiltti, huolehtii minusta, järjestää yllätyksiä ja ostaa lahjoja. Mieheni ei ole väkivaltainen, ei koskaan huuda tai ole ilkeä. Olen nätti, hoikka nainen, ihan fiksukin. Opiskelin yliopistossa kun tapasin mieheni, mutta en ole koskaan ollut kiinnostunut luomaan uraa tai menestymään työelämässä. Ja ihan suomalainen nainen olen, mutta en yhtään itsenäinen tai omapäinen. Minusta on ihanaa olla mieheni vaimo, että mies "omistaa" minut, eikä minun tarvitse murehtia mistään. Meidän on hyvä yhdessä, emmekä tietoisesti tällaista suhdetta halunneet, mutta tällaiseksi suhteemme on vuosien varrella muotoutunut.

nyt ollaan niiiin porvoon keskustassa että soi

- mies 31v

Itse ajattelin tämän asetelman samalla tavalla kuin Sirpa ja Teemu Selänne elävät. Jos nyt kaukaa saa hakea esimerkin. En kyllä odota ihan niin hulppeita olosuhteita. Myös sukulaisperheeni äiti Yhdysvalloissa on kotirouva ja mies tuo leivän pöytään. Sielläpäin tällainen asetelma tuntuu muutenkin olevan melko tavallista vielä. Itselleni sopisi mainiosti perinteisen kotirouvan rooli, enkä kokisi olevani yhtään reppana tai saati alistettu koira. Olen muutenkin normaali ja tasapainoinen nuori nainen.

Sen sijaan olisin erittäin tyytyväinen, jos mies toisi leivän pöytään, eikä olisi huolia toimeentulosta. Ja että mies rakastaisi ja olisi uskollinen. Saisin panostaa myös itseeni ja omiin harrastuksiini. Seksissä voisin olla jonkin verran alistettu, mutta joskus haluan myös ottaa ohjat käsiini.

Olet edelleenkin unelmieni mies.

En lukenut koko ketjua, mutta osittain kyllä. En nyt oikein ymmärrä, miksi tätä ap:n ihannetta naisesta niin kammoksutaan täällä. Hän sanoo ääneen sen, mitä varmasti monet miehet mielessään miettii, tai mistä monet naiset päivittäin riitelevät miestensä kanssa. Miehet eivät tee kotitöitä ja tuloksena nainen nalkuttaa. Tämähän on kuvio yksinkertaistettuna. Itse kannatan ihan omasta tahdostani perinteisiä arvoja. Olen 27-vuotias nainen. Tykkään olla kotona ja sisustaa, miehellä ei siihen ole paljon sanottavaa, eikä hän haluakaan. Hän sanoo että minulta se luonnistuu (mikä on totta), joten antaa minulle vapaat kädet. Tosin käymme yhdessä ostoksilla ja kysyn hänenkin mielipidettä, mutta yleensä hänellä ei ole mitään minun ehdotuksiani vastaan. Mies osaa tehdä ruokaa, muttei yhtä hyvin kuin minä, joten minä yleensä hoidan ruokapuolen, teen hyvää ruokaa. Mies käy kaupassa, välillä käymme yhdessä. Meillä on kaksi lasta, toinen nyt vauva. Haluan olla kotona mahdollisimman pitkään lapsen kanssa ja pääsääntöisesti nautin kotona olo ajasta. Tosin tapaan ystäviäni silloin tällöin ilman lapsia. En pidä biletyksestä juurikaan, sen enempää kuin miehenikään.  Juomme alkoholia vain juhlissa tai viiniä hyvän ruoan kanssa. Ehkä muutaman kerran vuodessa käyn baarissa tanssimassa, tosin sekin on jäämässä pois. Minä siivoan kotona, koska en kestä kun mies ei vaan osaa. Mies kyllä auttaa esim. tiskien kanssa ja vie roskia ym. pientä siivousta. mutta minä hoidan pääasiassa suursiivoukset ja ikkunanpesut ym. Minä hoidan myös pyykit. Minulla on korkeakoulututkinto ja työpaikka, tosin nyt äitiyslomalla. En ole uskovainen. Olen liikunnallinen ja mies kannustaa minua omiin harrastuksiini, jos meillä olisi mahdollisuus palkata lapsenvahti, niin kyllä kelpaisi silloin tällöin. Meillä on aika ap:n kuvailema tilanne, tosin mies ei ole rikas, vaikka hänellä onkin hyväpalkkainen työ joka mahdollistaa minun jäämisen huoletta hoitovapaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet unelmieni mies. Yksi kysymys, johon ei ollut vastausta. Mahtuisiko yhteiseen elämäämme myös lapseni aikaisemmasta suhteestani?

Tässä jotain minusta. Olen 26-vuotias nuori nainen, ahkera, aikaansaava, esteetikko, vastuuntuntoinen, lapsirakas, järjestelmällinen, asioista innostuva, sosiaalinen, hyvä laittamaan ruokaan ja kiinnostunut kokeilemaan uusia reseptejä, huolehdin ulkonäöstäni, perinteiset arvot ovat lähellä sydäntäni, omaan omat mielipiteeni, pidän keskustelemisesta, luonto on minulle tärkeä, pidän käsillä tekemisestä ja olen taitava monissa käytännön tehtävissä.

Kuulostat oikein mielenkiintoiselta. Minkä ikäinen lapsesi on? Onko hän myös isällään? Miksi halusit erota lapsen isästä?

Ap

Kiitos! :) Näihin en mielellään vastaa julkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Joka tekisi ruokaa kun tulen töistä tai olisi jo ehtinyt tehdä, tekisi kaikki naisten työt ja minä sitten miesten. Olisi sängyssä vähän kokematon, saisin opettaa. Osaisi tehdä hyvää ruokaa ja pitää kodin siistinä, huolehtisi ulkonäöstään, ja olisi vähän alistuva muttei yhtään liikaa. Eli sanoisi mielipiteensä eikä mielistelisi mutta pyrkisi olemaan miellyttävä eikä nalkuttaisi.

Maksaisin kaiken.

Onko tällaisia? Toki olettaisin naisella olevan jonkun tason koulutus tai ainakin kiinnostus uutta tietoa tai jotakin tieteen alaa kohtaan. Saisi myös tehdä töitä, mutta niin että olisi minun. Siis, että ei olisi pois kun olen kotona.

En ole vaimonhakkaaja vaan haluaisin vaan tällaisen liiton.

Taidat olla ainakin 200v myöhässä, isoäitini olivat syntyneet 1901 ja 1911 eli täyttäisivät tänä vuonna 115v ja 105v eivät olleet tuollaisia naisia.  Vanhempi heistä opetti meitä pojan tyttäriään 60-luvulla kuinka isoisä kosi häntä, isoäiti vastasi että mennään vaan naimisiin, mutta minä määrään sitten kaikesta. Samanlainen asenne oli nuorena leskeksi 8 lapsen kanssa jääneellä äidinäidilläkin, naisen on pärjättävä yksinkin, koskaan ei tiedä koska mies lähtee vaikkapa sotaan tai kuolee eli mieheen ei voi luottaa.

Ap, minkä näköinen itse olet? Pidätkö huolta itsestäsi fyysisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on eroa, haluaako nimenomaan ensisijaisesti ihmisen, joka suostuu täyttämään kaiken näköisiä pikkutarkkoja rooliodotuksia parisuhteessa, vai haluaako puolisokseen jonkun tietyn ihmisen tämän itsensä takia, ja sitten yhdessä todetaankin tuollainen "perinteinen" roolijako meille sopivaksi. Jälkimmäinen tilanne saattaa johtaa monelta osin aloittajan toivomaan tilanteeseen, mutta aivan eri lähtökohdista - terveemmistä sellaisista.  

En usko että tuolla asenteella noin vain löytää hyvää ja lämmintä ihmissuhdetta. Siinä kun pitäisi tulla ihan ensin se ihminen ja rakkaus häneen. 

t. 218

En näe mitään eroa noissa. Jälkimmäisessä tapauksessa se alistaja vain odottaa niiden pikkutarkkojen odotustensa kertomisen kanssa, kunnes toinen on hymyillen luvannut alistua määräiltäväksi.

Aina varmasti ei olekaan eroa. Mutta silloin minusta tilanne on erilainen, jos kumpikin on täysin aidosti valmis hyväksymään muunkin laisia työnjakoja kuin tuon "perinteisen", jos kummankin lähtökohta on se, että tämän ihmisen kanssa haluan olla ja yhdessä etsiä meille hyvän tavan elää enkä vain toteuttaa omaa fantasiaani. Meillä välillä minä olen tienannut ja mies on tehnyt kotityöt ja vähän jopa hemmotellut iltaisin väsynyttä vaimoa, välillä on ollut minun vuoroni kun tilanteet ovat muuttuneet ja työelämä on yllättänyt. Kummassakaan tilanteessa toista ei ole rooliinsa alistettu ja muutkin ratkaisut olisivat olleet ok, ensisijaisesti haluamme vain olla yhdessä niin, että molemmilla on hyvä.

Mutta se on kyllä totta, että tuota aloittajan kaipaamaa alistuvaisuutta ei minun tarkoittamissani tilanteissa ole, eikä tuollaisia kummallisia toiveita estoisesta opetettavasta sänkykumppanista yms. Minä puhuin oikeastaan vain siitä, että monenlaiset tulonteko/kotityöjakomallit voivat olla ihan ok jos lähtökohta on terveellä pohjalla. Minusta se ei sitä aloittajan kriteereillä voi olla, mutta ilmeisesti moni tässäkin ketjussa on eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miehelläni on suhde, jossa minä teen kaikki kotityöt ja huolehdin miehestä. Mies käy töissä ja luonnollisesti maksaa kaiken, töiden jälkeen hän rentoutuu ja minä järjestän hänelle mukavan illan. Emme riitele. Käyn harvoin missään ilman miestäni. Seksiä on aina kun mies tahtoo. En tiedä olenko alistuva, mutta haluan miellyttää miestäni. Teen kaiken mitä mies pyytää. Mies on kiltti, huolehtii minusta, järjestää yllätyksiä ja ostaa lahjoja. Mieheni ei ole väkivaltainen, ei koskaan huuda tai ole ilkeä. Olen nätti, hoikka nainen, ihan fiksukin. Opiskelin yliopistossa kun tapasin mieheni, mutta en ole koskaan ollut kiinnostunut luomaan uraa tai menestymään työelämässä. Ja ihan suomalainen nainen olen, mutta en yhtään itsenäinen tai omapäinen. Minusta on ihanaa olla mieheni vaimo, että mies "omistaa" minut, eikä minun tarvitse murehtia mistään. Meidän on hyvä yhdessä, emmekä tietoisesti tällaista suhdetta halunneet, mutta tällaiseksi suhteemme on vuosien varrella muotoutunut.

Oletkin sitten ainut joka ei tiedä oletko alistuva. Kaikille muille on selvää että olet. Miksi luulet olevasi fiksu?

Tosi moni joka ymmärtää aloittajan toiveita kuvailee juurikin tuota perinteistä työnjakoa (mis tuo rahaa ja nainen tekee kotityöt) toiveissaan tai omassa parisuhteessaan. Eikä siinä mitään, minustakin hommat pitää jakaa taipumusten ja mieltymysten ja yhteisen hyvän ja molempien hyvinvoinnin nimissä eikä viivottimella kirjoista opitun tasa-arvokäsityksen perusteella.

Mutta ihanko oikeasti kaikki nuo muutkin asiat olisivat teille ihan fine? Mies kertoo olevansa omistushaluinen ja pihi (samalla kun te olette hänen rahojensa varassa), edellyttää teidän olevan huoliteltuja pikkuvauvan äitinäkin, haluaa että olette alistuvaisia ja tahtoo estoisen sänkykumppanin jota voi sitten "opettaa"? Pitää erityisenä mainitsemisen arvoisena "etuna" sitä ettei lyö? 

Kuvaavatko nämä tosiaan teitä aloittajaa ymmärtäviä naisia ja olisiko tuo teille ihan ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on eroa, haluaako nimenomaan ensisijaisesti ihmisen, joka suostuu täyttämään kaiken näköisiä pikkutarkkoja rooliodotuksia parisuhteessa, vai haluaako puolisokseen jonkun tietyn ihmisen tämän itsensä takia, ja sitten yhdessä todetaankin tuollainen "perinteinen" roolijako meille sopivaksi. Jälkimmäinen tilanne saattaa johtaa monelta osin aloittajan toivomaan tilanteeseen, mutta aivan eri lähtökohdista - terveemmistä sellaisista.  

En usko että tuolla asenteella noin vain löytää hyvää ja lämmintä ihmissuhdetta. Siinä kun pitäisi tulla ihan ensin se ihminen ja rakkaus häneen. 

t. 218

En näe mitään eroa noissa. Jälkimmäisessä tapauksessa se alistaja vain odottaa niiden pikkutarkkojen odotustensa kertomisen kanssa, kunnes toinen on hymyillen luvannut alistua määräiltäväksi.

Aina varmasti ei olekaan eroa. Mutta silloin minusta tilanne on erilainen, jos kumpikin on täysin aidosti valmis hyväksymään muunkin laisia työnjakoja kuin tuon "perinteisen", jos kummankin lähtökohta on se, että tämän ihmisen kanssa haluan olla ja yhdessä etsiä meille hyvän tavan elää enkä vain toteuttaa omaa fantasiaani. Meillä välillä minä olen tienannut ja mies on tehnyt kotityöt ja vähän jopa hemmotellut iltaisin väsynyttä vaimoa, välillä on ollut minun vuoroni kun tilanteet ovat muuttuneet ja työelämä on yllättänyt. Kummassakaan tilanteessa toista ei ole rooliinsa alistettu ja muutkin ratkaisut olisivat olleet ok, ensisijaisesti haluamme vain olla yhdessä niin, että molemmilla on hyvä.

Mutta se on kyllä totta, että tuota aloittajan kaipaamaa alistuvaisuutta ei minun tarkoittamissani tilanteissa ole, eikä tuollaisia kummallisia toiveita estoisesta opetettavasta sänkykumppanista yms. Minä puhuin oikeastaan vain siitä, että monenlaiset tulonteko/kotityöjakomallit voivat olla ihan ok jos lähtökohta on terveellä pohjalla. Minusta se ei sitä aloittajan kriteereillä voi olla, mutta ilmeisesti moni tässäkin ketjussa on eri mieltä.

No nyt kuvaat ihan normaalia parisuhdetta, et mitään erityistä. Normaalissa suhteessa ne roolit vaihtuvat koko ajan. Aloitus käsittelee jotain ihan muuta eikä tarinasi varsinaisesti liity tähän mitenkään. On muutenkin hölmöä antaa oma parisuhde esimerkiksi keskustelussa. Mitä muut siihen voivat kommentoida, jos kuitenkin ovat eri kannalla kuin mihin itse asetut keskustelun aiheen suhteen? Voit ladella loputtomiin faktoja omasta suhteestasi, muut voivat yrittää kommentoida ja lopulta selviät kaikesta sanomalla: "Et tiedä meidän suhteestamme mitään :)"