Haluaisin perinteisen naisen
Joka tekisi ruokaa kun tulen töistä tai olisi jo ehtinyt tehdä, tekisi kaikki naisten työt ja minä sitten miesten. Olisi sängyssä vähän kokematon, saisin opettaa. Osaisi tehdä hyvää ruokaa ja pitää kodin siistinä, huolehtisi ulkonäöstään, ja olisi vähän alistuva muttei yhtään liikaa. Eli sanoisi mielipiteensä eikä mielistelisi mutta pyrkisi olemaan miellyttävä eikä nalkuttaisi.
Maksaisin kaiken.
Onko tällaisia? Toki olettaisin naisella olevan jonkun tason koulutus tai ainakin kiinnostus uutta tietoa tai jotakin tieteen alaa kohtaan. Saisi myös tehdä töitä, mutta niin että olisi minun. Siis, että ei olisi pois kun olen kotona.
En ole vaimonhakkaaja vaan haluaisin vaan tällaisen liiton.
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä noihin ap:n vaatimuksiin taipuisin. Harrastukseni voin ajoittaa aamupäivälle kun mies on töissä, mielelläni vietän illat yhdessä. Miehen kuitenkin tulisi turvata kirjallisella sopimuksella tulevaisuuteni siinäkin tapauksessa, että hän haluaa minut myöhemmin jättää, lopuksi elämää. Minulla tulisi myös olla täysi tilinkäyttöoikeus. En ole hullu tuhlari, mutta en myöskään halua anoa kaikkea haluamaani mieheltäni. Lapsia en halua, mutta jos se olisi miehelle ehdoton edellytys, voisin kyllä lapsen kantaa. Lapselle tulisi kuitenkin olla hoitaja 24/7, itse kestän lasten seuraa noin 15 minuuttia kerrallaan. En vaadi edes mitääm tunteen paloa. Kaipaan rauhallista, tasaista ja mukavaa elämää, ja olen valmis tekemään oman osuuteni. Koen että pääasiassa miellyttävä elämä parisuhteessa vaatii lähinnä molemminpuolista kunnioitusta.
Molemminpuolinen kunnioitus on kyllä aika kaukana tuollaisesta suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Kommentoivista naisista tosin aniharva kelpaisi kenellekaan vakituiseen suhteeseen. Jo elaman katkeroittamia naisia ei kukaan halua pilaamaan elamaansa.
Mä oon viestin 102 kirjoittaja ja mä oon kelvannut yhdelle ja samalle miehelle 37 vuotta ja vielä tänäkin aamuna sanoi rakastavansa minua, enkä ole kotiorja, vaan ollaan tasavertaisia ja molemmat osataan tehdä kotitöitä ja kantaa vastuu perheestä.
Kommentistasi päätellen, sulle ei ole tainnut käydä yhtä hyvä tuuri, kun kommenttisi kuulostaa katkeralta.
Suomalaisen naisen ei onneksi tarvitse enää alistua ap:n toivomaan suhteeseen. Nainen voi itse elättää itsensä, ostaa rahoillaan mitä haluaa ja elää niin kuin haluaa ilman että täytyisi jotain miestä ottaa passattavaksi. Lapsenkin voi mainiosti hankkia yksin. Tunnen useammankin itsenäisen naisen, joka on tällaiseen ratkaisuun päätynyt. Ymmärrän heitä, vaikka itse arvostankin omaa tasa-arvoista parisuhdettani.
Ja kyllä tiedän tämän olevan silkkaa haavetta. Olen 35 ja välillä tivataan miksen ole naista hankkinut. Kun sitten kerron toiveistani, niin oma siskonikin juo vettä väärään kurkkuun.. Enkä edes näin avoimesti asiaa avaa.
Harmi etten taida löytää naista sitten koskaan. En ole tainnut koskaan rakastua. Ihastunut kyllä, mutta suhteista ei tule mitään. En halua olla se yhteistä aikaa anova osapuoli.
Siskoni ja äitini ja kaikki tuntemani naiset ovat enemmän tai vähemmän uranaisia ja hyvin itsenäisiä. Mielestäni heidän parisuhteensa ovat kuivia ja kiukkuisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kommentoivista naisista tosin aniharva kelpaisi kenellekaan vakituiseen suhteeseen. Jo elaman katkeroittamia naisia ei kukaan halua pilaamaan elamaansa.
Kommentoivista naisista varsin monella taitaa olla kokemusta vakituisista parisuhteista ja siitä, millä edellytyksillä suhde saadaan toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat minun unelmamieheltä
Haluaisin naisen jolle olisin unelmamies.
kirjoitti:
Ja kyllä tiedän tämän olevan silkkaa haavetta. Olen 35 ja välillä tivataan miksen ole naista hankkinut. Kun sitten kerron toiveistani, niin oma siskonikin juo vettä väärään kurkkuun.. Enkä edes näin avoimesti asiaa avaa.
Harmi etten taida löytää naista sitten koskaan. En ole tainnut koskaan rakastua. Ihastunut kyllä, mutta suhteista ei tule mitään. En halua olla se yhteistä aikaa anova osapuoli.
Siskoni ja äitini ja kaikki tuntemani naiset ovat enemmän tai vähemmän uranaisia ja hyvin itsenäisiä. Mielestäni heidän parisuhteensa ovat kuivia ja kiukkuisia.
Ap
Jos mieltäisit naiset ihmisiksi ja persooniksi etkä esineiksi, joita hankitaan, voisi suhteillasi olla vähän paremmat onnistumisen edellytykset. Esineisiin ei myöskään voi oikein rakastua.
kirjoitti:
Ja kyllä tiedän tämän olevan silkkaa haavetta. Olen 35 ja välillä tivataan miksen ole naista hankkinut. Kun sitten kerron toiveistani, niin oma siskonikin juo vettä väärään kurkkuun.. Enkä edes näin avoimesti asiaa avaa.
Harmi etten taida löytää naista sitten koskaan. En ole tainnut koskaan rakastua. Ihastunut kyllä, mutta suhteista ei tule mitään. En halua olla se yhteistä aikaa anova osapuoli.
Siskoni ja äitini ja kaikki tuntemani naiset ovat enemmän tai vähemmän uranaisia ja hyvin itsenäisiä. Mielestäni heidän parisuhteensa ovat kuivia ja kiukkuisia.
Ap
Tottakai voit löytää naisen, mutta tuo päässäsi oleva ideaalisuhde tuskin on muuta kuin haitta ja hidaste. Aloita siitä että avoimin mielin tutustut ihmiseen, ja jos siitä syntyy jotain eli molemmilla on tarpeeksi tunteita- tulevaisuus on teidän kahden neuvoteltavissa. Odotuksesi ja todellisuus tuskin tulevat täysin kohtaamaan, muttei siitä kannata tehdä itselleen estettä ja valmista pettymyksen aihetta. Onneksi kiintymys ja rakkaus auttaa sen verran, ettei niistä täydellisistä haavekuvistaan usein enää silloin edes välitä.
Suhde on myös muuttuva, dynaaminen prosessi, jossa tulee on eteen erilaisia kausia. Aina et ole 100% onnellinen, tai saa kaikkea mitä itse kaipaisit juuri silloin kuin sitä kaipaisit. Jos näin on toinen joustaa jatkuvasti omista tarpeistaan, eikä siis joko uskalla tai muista syistä voi ilmaista niitä kunnolla.
Kommunikaatio on aivan elintärkeä taito, eikä sitä voi sivuuttaa abstraktisti “rakastamalla”. Toimiva kommunikaatio taas vaatii sen että molemmat kunniottavat toistensa erilaisia (muuttuvia) tarpeita, ja ihan vähimmillään haluavat kuunnella, ymmärtää ja tehdä kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaisin kodin ja rakastaisin ja ottaisin hänen toiveet huomioon, en ole niin ulkonäkökeskeinen että raskausarvet tai rypyt haittaisi, lähinnä se, että pukeutuisi kauniisti, ja näyttäisi huolitellulta kun tulen töistä. Tekisin hänen kanssaan yhteisiä asioita. Rakastaisin häntä. Ja kaikki lähtisi siitä että nainen haluaisi itsekin perinteisen liiton eli ei tarvisi keskustella siihen liittyvästä, tai ainakaan riidellä.
Haluaisin myös lapsia ja että nainen olisi kotona heidän kanssaan.
ApEli et anna mitään muuta kuin mitä kuka tahansa muukin. Paitsi että nämä muut antavat naistensa olla omia itsejään ja heidän tehdä omat valintansa.
Jos haluu saada on pakko antaa. Muutakin kuin itsestäänselvyyksiä.
Jep. Myös mun mies rakastaa mua ja pitää kauniina juuri sellaisena kuin olen. Yhdessä teemme duunia kodin eteen, ja on todella kiva säästää omaan asuntoon, kun kahdestaan on varaa mukavampaan kotiin kuin yksin ja on turvallisempaa jakaa asuntolaina puoliksi. Mies siis antaa minulle kodin aivan kuten minä hänelle.
Suhteemme alussa emme kumpikaan olleet mitään seksin konkareita, joskaan emme untuvikkojakaan. Oli hauskaa tutustua toisiimme ja mieltymyksiimme sängyssä ja opetella, mikä juuri meille toimii parhaiten. Nykyään seksielämämme on hyvää, ja mieheni on huomaavainen rakastaja.
Tykkäämme jutella keskenämme, vaikka hiljaisina tyyppeinä se hiljaisuuskin on kotoisaa, kun kuitenkin tunnetaan toisemme niin hyvin ja halaillaan ja suudellaan paljon. Aika harvoin on riidelty ja joka kerran jälkeen tultu paremmiksi sopijoiksi. Kumpikaan ei nalkuta mutta ei myöskään odota, että toinen aina olisi hyvällä päällä. Mitään alistussuhdetta ei ole. Pidämme toisiamme vertaisina niin älyllisesti, seksuaalisesti kuin taloudellisestikin.
Mieheni on aina tukenut uraani ja tsempannut tiukoissa tilanteissa. Samoin itse rohkaisen miestä ja kyselen työkuulumiset. Ruoan kyllä teen minä (kun osaan sen paremmin), mutta mies auttaa aina, jos pyydän. Se joka on aiemmin kotona, huomioi sen, jolla menee myöhään. Joskus iltatöissä on mies, joskus minä. Mitään valtataistelua tai outoa jakoa ei ole siinä, kumpi raataa leivän pöytään ja kumpi tiskaa. Molemmat tekevät molempia. Ihan automaattisesti.
Tämänkö suhteen vaihtaisin tuohon AP:n tarjoamaan. Juu, ei kiitos!
Piheys ja omistushaluisuus, kuulostaa unelmalta! ikinä ei voi toista ihmistä omistaa, eikä hän ole sinun, kuten ensimmäisessä viestissä kuvasit. Hän on oma itsenäinen ihminen!
Itse melkein olisin tuollainen nainen, akateeminen, kiinnostunut erilaisista asioista, tykkään laittaa kotia, siivouskin menee koska palkintona on siisti koti, en tykkää epäjätjestyksestä, sisustan mielelläni, tykkään meikata ja laittautua, käytän hameita. Mutta vihaan ruuanlaittoa enkä halua lapsia. Eikä tuohon suhteeseen minua saisi edes miljoonalla eurolla!
kirjoitti:
Ja kyllä tiedän tämän olevan silkkaa haavetta. Olen 35 ja välillä tivataan miksen ole naista hankkinut. Kun sitten kerron toiveistani, niin oma siskonikin juo vettä väärään kurkkuun.. Enkä edes näin avoimesti asiaa avaa.
Harmi etten taida löytää naista sitten koskaan. En ole tainnut koskaan rakastua. Ihastunut kyllä, mutta suhteista ei tule mitään. En halua olla se yhteistä aikaa anova osapuoli.
Siskoni ja äitini ja kaikki tuntemani naiset ovat enemmän tai vähemmän uranaisia ja hyvin itsenäisiä. Mielestäni heidän parisuhteensa ovat kuivia ja kiukkuisia.
Ap
Haluaisitko laittaa viestiä minulle saraprinsessa@luukku.com: ) Olen kiltti helsinkiläinen yliopisto-opiskelija, joka kaipaisi miehistä, turvallista, perinteistä miestä rinnalleen. Viestiketjussa mainitsemasi useat asiat parisuhteen, työn ja vapaa-ajan suhteen tuntuvat minusta hyviltä. Olen laittautuva ja naisellinen tyttö, ja pidän ruoanlaitosta, kodinhoidosta ja lapsista. Perinteinen parisuhde on mielestäni hyvinkin ideaali.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Ja kyllä tiedän tämän olevan silkkaa haavetta. Olen 35 ja välillä tivataan miksen ole naista hankkinut. Kun sitten kerron toiveistani, niin oma siskonikin juo vettä väärään kurkkuun.. Enkä edes näin avoimesti asiaa avaa.
Harmi etten taida löytää naista sitten koskaan. En ole tainnut koskaan rakastua. Ihastunut kyllä, mutta suhteista ei tule mitään. En halua olla se yhteistä aikaa anova osapuoli.
Siskoni ja äitini ja kaikki tuntemani naiset ovat enemmän tai vähemmän uranaisia ja hyvin itsenäisiä. Mielestäni heidän parisuhteensa ovat kuivia ja kiukkuisia.
ApJos mieltäisit naiset ihmisiksi ja persooniksi etkä esineiksi, joita hankitaan, voisi suhteillasi olla vähän paremmat onnistumisen edellytykset. Esineisiin ei myöskään voi oikein rakastua.
Minun mielestäni rakastuminen on yliarvostettua. Rakastaa voi ilman että kokee rakastumista. Itselleni kävi näin. Lukioaikainen paras ystäväni oli mies. Eräänä päivänä tajusin rakastavani häntä. Rakastumista häneen en kokenut koskaan. Ystävyys ja kunnioitus syveni vuosien saatossa rakkaudeksi. Yhdessä olemme edelleen. Perinteinen parisuhde (meille ei ole sellainen) voi toimia, jos mies näkee ja ymmärtää sen kaiken työn, mitä nainen kodin ja parisuhteen eteen tekee, myös me uhraukset. Siitä syntyy se kunnioitus joka voi kantaa perinteistäkin parisuhdetta; molemmat näkevät mitä toinen parisuhteen eteen tekee. Tiedän myös, ettei kaikki järjestetyt avioliitot ole aina olleet onnettomia, kun mies ja vaimo ovat oppineet rakastamaan toisiaan. Jos ap löytää naisen joka voi antaa hänelle tuon hänen haluamansa, ja muistaa joka päivä arvostaa vaimoaan siitä, en näe suurta ongelmaa. Ei nämä nykyaikaiset modernit parisuhteet sen kummempia ole, ongelmat vain ovat muuttaneet muotoaan. Oikean tyyppinen mies ja nainen voivat olla hyvinkin molemmat onnellisia ap:n kuvailemassa parisuhteessa.
kirjoitti:
Ja kyllä tiedän tämän olevan silkkaa haavetta. Olen 35 ja välillä tivataan miksen ole naista hankkinut. Kun sitten kerron toiveistani, niin oma siskonikin juo vettä väärään kurkkuun.. Enkä edes näin avoimesti asiaa avaa.
Harmi etten taida löytää naista sitten koskaan. En ole tainnut koskaan rakastua. Ihastunut kyllä, mutta suhteista ei tule mitään. En halua olla se yhteistä aikaa anova osapuoli.
Siskoni ja äitini ja kaikki tuntemani naiset ovat enemmän tai vähemmän uranaisia ja hyvin itsenäisiä. Mielestäni heidän parisuhteensa ovat kuivia ja kiukkuisia.
Ap
Haluat perinteisen suhteen muttet ole valmis liehittelemään naista itsellesi? Perinteisesti se on nimenomaan mies joka vikittelee naisen suhteeseen, ehkäpä juuri tämä on se ongelma mikset ole (toivomasi kaltaista) naista löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Hehheh suomalainen mangiina kulttuuri jossa naisilla on pallit. Tämä ap:n kyseinen järjestelmä on todella yleistä slaavi ja latina kulttuureissa. Sellainen nainen, joka ei ole valmis hoitamaan kotia ja olemaan nainen talossa on häpeällinen, puhumattakaan jos on jakanut itseään joka puolella. Ei ihme, että avioerot ovat yleisiä nykyään. Minä näen kuitenkin myös suomalaisen miehen syypääksi tässä, aika moni suomalainen mies on pehmeä, sen näkee pelkästään tuolla ulkona kävellessä kun katsoo näitä pariskuntia, mies alistettu ilme ja nainen ylväs ilme naamalla, toimii tässä kulttuurissa, mutta ei muissa oikean kulttuurin maissa, my two cents.
T: Half Finn
Luojalle kiitos siis että olen syntynyt suomalaiseksi naiseksi, ja saan ihan itse päättää millainen nainen haluan olla.
Ja kyllä, mieluummin pallit housuissa tekemässä uraa kuin perse pystyssä luuttu kädessä odottamassa "herraa" saapuvaksi kotiin. Seksiä kun naisena saa aina, ja kaiken muun voi hoitaa ystävien ja rahan avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksat varmaan myös kuukausittain sen verran rahaa, että siitä saa säästöön tulevaa vanhuutta varten? Kukaan nainen ei ole niin tyhmä, että heittäytyisi miehen rahojen varaan ajattelematta yhtään tulevaisuutta.
Kyllä on.
Tämä on ihan totta, valitettavasti edellen on aika paljonkin naisia, varsinkin nuoria, vauvakuumeisia ja vähän hukassa oman elämänsä suhteen olevia, jotka tekevät sen valtavan VIRHEEN että alkavat eläteiksi ja puskea vauvoja maailmaan.
Vielä en yhdenkään tällaisen ole nähnyt kivasti päättyvän, vaan järjestäen nämä miehet ovat alkaneet kuvitella itsestään vähän liikoja ja kohtelemaan puolisoitaan huonosti, eroaminen vaan on ollut ihan helvetin hankalaa naisella, jolla ei ole koulutusta, ei tuloja, ei kunnon kontakteja ulkomaailmaan... Siksi ne liitot pysyvätkin kasassa, ei siksi että olisivat sen onnellisempia.
Ne naiset, jotka olisivat tarpeeksi älykkäitä vaatimaan ap:n kaltaisen miehen kanssa kunno diiliä, ovat tarpeeksi älykkäitä jättämään moisen diilin väliin.
Ap vaatimukset näyttävät ehkä noin listattuina aika äärimmäisiltä, mutta kelläpä meistä ei olisi ollut mielessään toivelistaa puolisoa etsiessään. Harva löytää sen listaansa nähden aivan täydellisen puolison, mutta saattaa silti olla todella onnellinen suhteessaan.
Voisin hyvinkin kuvitella olevani onnellisesti lähes ap:n kuvaamassa suhteessa. En kuitenkaan täysin. Riippuu myös ap:n "vaatimustasosta". Eli tarkoittaako itsestä huolen pitäminen sitä, että herää tuntia ennen miestään ehostamaan itseään ja mökkilomallakin juoksee saunan jälleen vetämään pakkelia naamaan ja korkkareita jalkaan. Vai sitä että ei kulje kotona pieruverkkareissa kainalokarvat tuulessa heiluen. Ja eikö ap ihan oikeasti heräisi vauvan kanssa edes yksittäisiä kertoja, vaikka rakas vaimo olisi "kuoleman kielissä" väsymyksestä kun ei olisi saanut nukuttua paria tuntia putkeen viikkoihin (eikä vastasyntynyttä yöllä hoitavaa hoitajaa löytyisi mistään). Hoidan nykyisin valtaosan vanhoista "naisten töistä". Minusta on mukavaa että mies kuitenkin tarvittaessa osaa ne hoitaa ja ihan mallin vuoksikin joskus tekee niitä lasten nähden.
Tiukat kiellot olisivat minulle pahaksi. Minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa lähteä yksin ulkomaanmatkalle, mutta jos tuo erityisesti kiellettäisiin, niin se olisi minusta loukkaavaa. Miten muuten ap aikoisi hoitaa lasten harrastusrumban. Vaikka minulla ei ole iltaisin yhtään harrastusta, vietän suuren osan illoista ja viikonlopuista lasten harrastuksissa, en siis mieheni kanssa.
Luonteeltani sopisin varmaan ap:lle hyvin, enkä mielestäni ole mitenkään outo, joten eiköhän meitä muitakin ole. Minulla ja miehelläni on samanlaiset perusarvot ja olemme samaa mieltä kaikista tärkeistä asioista. Kummankaan ei siis tarvitse alistua, kun ollaan muutenkin samaa mieltä. Monista asioista (esim. uutisista) on kuitenkin kiva keskustella ja vähän väitelläkin, mutta tämähän olis ap:lle ok. Koska mieheni on ihana, ei ole mitään mistä hänelle pitäisi nalkuttaa (tai no, olen joskus saanut hänet nalkuttamalla lääkäriin näyttämään kasvanutta luontaan).
Olin kokematon seksissä kun tapadin mieheni. Yhteinen harjoittelu on ollut oikein mukavaa. Jotta seksi olisi hyvää, on kuitenkin naisen pakko jotenkin ilmaista mistä pitää. Liian estynyt ei voi olla, eihän harjoittelu muuten etene mihinkään.
Raha-asiat ja tulevaisuus pitäisi luonnollisesti olla turvattuna. Eli esim vaimon nimelle sijoituksiin kuukausittain pari tonnia, ei avioehtoa. Osa-aikatyötä haluaisin tehdä (silloin kun lapset eivät ole pieniä) oman itsetunnon ja ammattitaidon ylläpitämiseksi.
Itselläni ja miehelläni elämän parhaat vuodet olivat ollessani hoitovapaalla. Silloin tilanne oli meillä hyvin pitkälti tuo mitä ap toivoo. Mietimme tosissamme myös ulkomaille miehen työn perässä muuttoa ja silloin tuo kotirouvuus olisi minulla jatkunut. Minulle asia olisi ollut erittäin ok. Ehkä tärkeintä on se molemminpuolinen arvostus ja rakkaus. Ketään ei pakoteta mihinkään vaan olemme onnellisia juuri näin.
Itse olen perinteinen nainen ja tutustuin perinteiseen mieheeni poliittisen nuorisojärjestön tapahtumassa. Suosittelen myös aloittelijalle ja muille kuvatunlaista parisuhdetta etsiville :)
Ja nämä kommentit täällä kyllä hieman ihmetyttävät. Miten se on teiltä pois, jos joku haluaa omasta tahdostaan elää eri tavalla? Minulle on aivan ideaali tilanne, että nyt vielä yliopisto-opiskelijana voin elää mieheni suuressa omistusasunnossa Helsingin keskustassa ilman rahahuolia, kun miehen hoitaessa pakolliset elinkustannukset omat tuloni riittävät muuhunkin kuin luteiseen solukämppään ja makaroniin. Valmistan meille yhteisiä illallisia ja nautin elämästäni paljon enemmän kuin aikaisemmin ns. tasa-arvoisessa parisuhteessa eläessäni.
Meillä on mieheni kanssa hieman tuollainen ap:n kuvailema liitto (käyn kuitenkin töissä itsekin sillä en ole täysin naiivi).
Ap:n kuvailemia kaltaisiani naisia on kyllä paljon olemassa, mutta emme juurikaan tuo itseämme tai ajatusmaailmaamme julkisesti esille pääosin sen takia, että emme jaksa kuunnella ns. telaketjufeministien tai muiden vastaavien naisten kauhistelua ja mölinää siitä kuinka "olemme alistettuja, nyrkin ja hellan välissä olevia naiiveja bimboja" ja kuinka meillä ei muka olisi omia juttuja ja muuta sisältöä elämässä.
Tiedän saavani kuraa nyt niskaan mutta kyllä mä katson ennemminkin säälivästi niitä epänaisellisia ja äänekkäitä "strong and independent" ulisijoita.
Kuulostat minun unelmamieheltä