Haluaisin perinteisen naisen
Joka tekisi ruokaa kun tulen töistä tai olisi jo ehtinyt tehdä, tekisi kaikki naisten työt ja minä sitten miesten. Olisi sängyssä vähän kokematon, saisin opettaa. Osaisi tehdä hyvää ruokaa ja pitää kodin siistinä, huolehtisi ulkonäöstään, ja olisi vähän alistuva muttei yhtään liikaa. Eli sanoisi mielipiteensä eikä mielistelisi mutta pyrkisi olemaan miellyttävä eikä nalkuttaisi.
Maksaisin kaiken.
Onko tällaisia? Toki olettaisin naisella olevan jonkun tason koulutus tai ainakin kiinnostus uutta tietoa tai jotakin tieteen alaa kohtaan. Saisi myös tehdä töitä, mutta niin että olisi minun. Siis, että ei olisi pois kun olen kotona.
En ole vaimonhakkaaja vaan haluaisin vaan tällaisen liiton.
Kommentit (346)
Mulle tuollainen olisi hyvä diili. Inhoan sitä että pitäisi ansaita olemassaolon oikeus olemalla (kokoaika)töissä. Tosin mulla on varaa olla olematta koska saan perintöjä sen verran että ei tarvitse huolehtia jostain eläkkeistä. Kotirouvailu voisi olla ihan kivaa, siinä voisi sitten harrastella, opiskella ehkä jotain mielenkiintoista ja ehkä tehdä vähän jotain osa-aikatyötä välillä.
Vierailija kirjoitti:
WraithTodd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hehheh suomalainen mangiina kulttuuri jossa naisilla on pallit. Tämä ap:n kyseinen järjestelmä on todella yleistä slaavi ja latina kulttuureissa. Sellainen nainen, joka ei ole valmis hoitamaan kotia ja olemaan nainen talossa on häpeällinen, puhumattakaan jos on jakanut itseään joka puolella. Ei ihme, että avioerot ovat yleisiä nykyään. Minä näen kuitenkin myös suomalaisen miehen syypääksi tässä, aika moni suomalainen mies on pehmeä, sen näkee pelkästään tuolla ulkona kävellessä kun katsoo näitä pariskuntia, mies alistettu ilme ja nainen ylväs ilme naamalla, toimii tässä kulttuurissa, mutta ei muissa oikean kulttuurin maissa, my two cents.
T: Half Finn
Lukekaapa arvon naiset ja tytöt tämä kirjoitus. Tämä on nimittäin yksi viisaimmista ja tärkeimmistä kirjoituksista mitä koko palstalla on ollut. Itkeä saa ja nauraakin, mutta se ei poista tuota sisältöä...
Luuletteko te naiset, että te olette onnellisia ja voitte hyvin siinä vaiheessa, kun miehet ovat täysin muuttuneet? Silloin kun miehet olivat miehiä ja naiset naisia, niin hyvin tulivat toimeen ja kaikki olivat onnellisia. Nyt naiset valittavat ihan saatanasti kun miehet ei kelpaa ja miehet keksivät muuta tekemistä kun eivät saa naisesta mitään.
Te kysytte täällä koko ajan, että mitä AP olisi valmis tekemään naiselle, tai että mitä nainen saa AP:ltä. Paljon oleellisempi kysymys on, että mitä te luulette, että miehet saavat nykyajan 'naisilta', joilta kaikki naiselliset piirteet on viety pois?
Yksi vinkki, neulokaa miehellenne villasukat joululahjaksi, käy muuten todella hyvin yksiin sen fjälrävenin takin ja konkken repun kanssa...
Eihän tarvitse mennä kuin muutama vuosikymmen taaksepäin tähän 50-luvun kotirouvaihanteeseesi. Miksi kuvittelevat että kaikki olivat silloin onnellisia? Miksi luulet että tilanteeseen haettiin muutosta?
Ja nytkö kaikki uraäidit ja -isät ovat onnellisia tässä helvetin kiireellisessä elämässä?
Todennäköisesti koska nyt on kyse omista valinnoista. Elämästä voi tehdä myös vähemmän kiireisen jos siltä tuntuu. Ennen vanhaan ei paljoa vaihtoehtoja ollut, varsinkaan naisella jos halusi elää "kunniallista" elämää. Tuskin feminismille aikoinaan olisi ollut tarvetta jos naiset oikeasti olisivat olleet tyytyväisiä.
Ei, en aio jatkossakaan kutoa sukkia koska en yksinkertaisesti osaa. Ja toisaalta, mieheni todennäköisesti ilahtuu enemmän vaikka kalastustarvikkeista kuin villasukista.
Argh. Ettäkö onnellisuus on ilmiö, joka kasvaa suorassa suhteessa "vapauden" kanssa. Miksi täällä poseerataan feministeinä ilman, että on edes hallinnut feministien tutkimuksia (esimerkiski psykoanalyysin ja feminismin vuorovaikutuksesta lähtevää tutkimusta)...
Kukaan oikea feministi, siis tutkija, ei väitä kirkkain silmin, että nykyisyys on jotenkin absoluuttisesti parempaa kuin menneisyys, että tämä nykylänsimaailma koostuu vapaista yksilöistä ylitettyämme "vanhat kaavat", tai että olemme nyt jossain yksilönvapauden mahdollistamassa paratiisissa. Ilmiöt ovat paljon monitahoisempia kuin tällainen Tieteen kuvalehti -tasoinen kirjoittelu antaisi ymmärtää.
Minä pohjaan oman mielipiteeni omiin kokemuksiini. Äitini joutui pakosta olemaan kotirouva, kun lapsille ei ollut hoitopaikkaa. Kodinhoito oli täysipäiväistä työtä ilman muita mukavuuksia kuin sähkö, joten lapset pyörivät siinä sivussa, mutta yksinkään ei alle kouluikäisiä voinut päiviksi jättää.
Olin vielä pieni, kun äitini vannotti, että hanki hyvä koulutus, ammatti ja omat rahat. Sitä tulotonta ja toisen rahojen varassa olevaa oli näet niin helppo kyykyttää ja pitää kurissa: pistettiin vain rahahanat kiinni. Isä saattoi mennä parin päivän työreissuille ja jättää äidin ilman penninhyrrää kotiin lasten kanssa. Kyllä akka pysyi kurissa eikä kitissyt jatkossa. Valta turmelee, sen sinä tiedät. Isä on tavallinen suomalainen mies, ei sadisti, mutta suuttuu herkästi.
Äiti meni myöhemmin töihin ja äidin onnellisuus kasvoi, kun saadessaan palkkaa ei enää tarvinnut olla isästä niin riippuvainen. Minä tunnistan saman piirteen itsessäni. Raha, ja varsinkin omassa päätösvallassa oleva raha, antaa mahdollisuuden tehdä tai jättää tekemättä asioita, jotka lisäävät minun hyvinvointiani. Voidessani hyvin olen onnellinen.
Saisko suhun Ap mitenkään otettua yhteyttä? Luin tämän keskustelun kerran, jo aikoja sitten, ja jäit mieleen. Äsken sitten kaivoin nettiä vaikka kuinka kauan että löysin tämän uudestaan.. :)
Vierailija kirjoitti:
Mitä kummaa nainen oikein saisi tuosta liitosta?
Aviomiehen/puolison, rakkautta, rahaa ja naisten kotityöt. Mitä nainen muuta enää haluaisi?
Minä taas en halua mitään. Pääsee helpommalla.
...mutta mitkä ovat sun vastauksesi noihin kysymyksiin?