Oletko koskaan joutunut työssäsi tekemään asioita, jotka sotivat moraaliasi, etiikkaasi tai uskontoasi vastaan?

Jouduin valehtelemaan päin naamaa nuorempana, kunnes saavutin paikan jossa voin kieltäytyä törkeistä valheista.

Ei mitään noin kamalaa mitä tässä ketjussa mutta työnkuvani muuttui täysin yhdessä yössä tuputtavaksi myyntitykiksi eikä se sopinut elämänkuvaani eikä sovi vieläkään. Irtisanouduin sitten aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Piti käydä kirkossa kirkkoon kuulumattomana. 

Oletpa tiukkapipoinen, jos moraalisi ei hyväksy toisen uskonnon kunnioittamista istumalla hiljaa penkissä. Vai pakotettiinko sut myös laulamaan tms.?

Kaupassa. Hävikki. Tuntuu kamalalta heittää hyvää ruokaa järkyttäviä määriä roskiin. ROSKIIN. Ei mitään järkeä.

Menin joitain vuosia sitten feissariksi Greenpeacelle, vaikken hyväksy sen toimintatapoja ja inhoan muutenkin kaduilla parveilevia feissareita. Hain paikkaa läpällä, kuvittelin ettei mua huolittaisi siihen mutta sainkin töitä. Mietin hetken otanko paikan vastaan, mutta tulin siihen tulokseen ettei niin mielenkiintoista kokemusta voi jättää väliin. Mulla on kieroutunut huumorintaju ja halusin nähdä kuinka uskottava pystyn olemaan, miten muut suhtautuu muhun jne. Yritin feissarina parhaani ollen kuitenkin rehellinen. Moni arvosti sitä kun en pyrkinyt luomaan kuvaa mistään täydellisestä järjestöstä, ja sainkin Greenpeacelle uusia lahjoittajia. Lopetin työt viidennen työpäivän jälkeen, kun onnistumiset tuntui epäonnistumisilta enkä halunnut jatkaa.

Irtisanouduin työstäni sekaruokaa myyvässä ravintolassa pian sen jälkeen kun rupesin tosissani miettimään lihantuotannon eettisyyttä, samana päivänä kun ryhdyin kasvissyöjästä vegaaniksi. Pää ei enää kestänyt täydellistä kunnioituksen puutetta kidutettuja ja murhattuja eläimiä kohtaan.

Olen useinkin joutunut työssäni tekemään valintoja, joiden seurauksena jotakuta kohdellaan väärin jotta jotain toista kohdeltaisiin oikein. Tilanne ei ole minun syytäni eikä mitään oikeaa valintaa tietenkään edes voi tehdä, mutta kyllä se raastaa ja koen suurta voimattomuutta näiden asioiden edessä. Resursseista on siis kyse.

Hoitotyössä usein. Minusta kenenkään ei tulisi kuolla yksin. En voi sille mitään, että resursseja ei akuuttiosastolla ole. 

Halpaa sekatavaraa myyvässä liikkeessä kassalla vitutti rahastaa asiakkaita paskasta. Vaikka tietyissä tuotteissa oli jatkuvia asiakaspalautuksia toimimattomuuden vuoksi, pomon asenne oli se, että kehutaan tuotetta silti ja nyhdetään asiakkailta rahat pois. Ei kaikki kuitenkaan jaksa niitä palauttaa. Oli mm. sellaisia tuotteita, joista oli kuva pakkauksessa, ja pakkausta ei saanut avata, koska "avattu pakkaus on ostopäätös". Noh, sisältö ei vastannut YHTÄÄN pakkauksen kuvaa, ja oli ihan suoraan sanottuna silkkaa _roskaa_. Siis käyttökelvotonta. Kyseessä oli pari euroa maksava tuote, joten eihän niitä takaisin jaksettu tuoda. Irtisanouduin, koska en halunnut olla "the kasvot" moiselle paskalle.

Myyjänä jouduin esittelemään ja suosittelemaan sellaisia luontaistuotteita, jotka on nykytiedon valossa parhaimmillaankin turhia. Lohduttauduin ajattelemalla, että se oli vain osa työtäni enkä joutunut tyrkyttämään mitään kenellekään jota ei oikeasti kiinnostanut. Ja ainahan on placebo-vaikutus, josta osa asiakkaista pääsi varmasti hyötymään.

Vierailija kirjoitti:

Joudun käymään jumalanpalveluksessa jouluna ja keväällä. Kirkkoon en kuulu enkä höpötyksiin usko. Olen opettaja.

Iik. Siis voi kauheeta. Joudut noin 2-3 tuntia käyttämään vuodestasi perinteiden noudattamiseen. Tässä ketjussa kun ihmiset kertoo ihan oikeista asioista, jotka on pielessä hoitotyössä, sosiaalihuollossa, ruokahävikissä, moraaliasioissa jne.

On se teillä opettajilla niin rankkaa. *taputapupaipai*

Pienessä muodossa yllättävän usein, vanhemmat antavat lapselle luvan jättää väliin hoitotoimenpiteen jota minä työni puolesta ( paremmin tietäen seuraukset ) vaadin.

Vaikka selitän mitä siitä voi seurata, eivät he aina ymmärrä, ja lapsen tila pääsee huononemaan. Tekisi mieli silloin käskeä vanhempi pois, hoitaa epämiellyttävä toimenpide puolipakolla, ottaa moitteet vastaan, kun tietää että se on oikeasti sen lapsen parhaaksi. Mutta kun ei voi. Onneksi josssain menee raja, että voi, ja teenkin niin jos seuraus on välitön ja terveyden välitömästi vaarantava

Virkavelvollisuuteen kuuluvan luokan valvontavastuun vuoksi opettaja joutuu osallistumaan uskonnollisiin päivänavauksiin omasta katsomuksestaan riippumatta. Uskonnottomilla oppilailla puolestaan on vapautus seurakunnan aamunavauksista uskonnonvapauden nojalla. Vielä kolme vuotta sitten koulussani tuli keskusradiosta päivänavauksia, joissa mm. rukoiltiin ohjatusti. Kritiikkiin suhtauduttiin kommenteilla, kuten "mitä se nyt sinua haittaa" ja "kaikille tekee hyvää pohtia näitä hengellisiä juttuja välillä". Tavasta luovuttiin vasta, kun opettajainkokous äänesti sitä vastaan. Olen lopputulokseen tyytyväinen, mutta tuntuu uskomattomalta, että vielä 2000-luvulla uskonnonvapaus nähdään enemmistöpäätöstä noudattavana mielipidekysymyksenä.

Olen töissä teurastamossa, en teurastajana mutta näen päivittäin satojen sikojen teurastuksen. Kasvissyöjänä (olen harkinnut vegaaniksi siirtymistä) koen ongelmallisena sen, että vaikka onnistuessaan toiminta on eettisyyden rajoissa, kaikki ei valitettavasti aina mene suunnitelmien mukaan. Olen nähnyt tarpeeksi monta epäonnistunutta teurastusta. Katselen koko ajan muita töitä.

Olen. Minun moraalini mukaan minun pitää aina toimia niin, että minulla on hyvä olla. Olen töissä joutunut pomon käskystä toimimaan tätä sääntöä vastaan. En ole pystynyt vielä lähtemään tästä työpaikasta, mutta aloin miettiä, mitä tekisin isona, jotta pääsen pois. Kukaan toinen ei saa aiheuttaa minulle paha mieltä, vastaan siitä itse, että mulla on hyvä mieli. Siksi pitäisi lähteä ja päästä pois. Mielellään vielä niin, että se samalla jotenkin kusisi pomon naamalle. Olen päälle 40 ja ekan kerran tällainen ongelma työpaikalla, joten katson, että vika on pomossa.

Päivystyksen hoitajana joudun hoitamaan raiskaajat, pahoinpitelijät ja murhaajat samoin kun kaikki muutkin potilaat. Välillä kysyy pinnaa mennä hymyillen juoppokuskin vierelle kysymään vointia, kun tietää alle jääneen lapsen taistelevan hengestään leikkauspöydällä!

Kertaalleen olen joutunut pyytämään toista hoitajaa menemään, kun lapsen pahoinpitelijä tuotiin tarkastettavaksi ja olin jo kyseistä lasta aiemmin hoitanut. Olis niin tehnyt mieli antaa ympäri korvia!

Vierailija kirjoitti:

Virkavelvollisuuteen kuuluvan luokan valvontavastuun vuoksi opettaja joutuu osallistumaan uskonnollisiin päivänavauksiin omasta katsomuksestaan riippumatta. Uskonnottomilla oppilailla puolestaan on vapautus seurakunnan aamunavauksista uskonnonvapauden nojalla. Vielä kolme vuotta sitten koulussani tuli keskusradiosta päivänavauksia, joissa mm. rukoiltiin ohjatusti. Kritiikkiin suhtauduttiin kommenteilla, kuten "mitä se nyt sinua haittaa" ja "kaikille tekee hyvää pohtia näitä hengellisiä juttuja välillä". Tavasta luovuttiin vasta, kun opettajainkokous äänesti sitä vastaan. Olen lopputulokseen tyytyväinen, mutta tuntuu uskomattomalta, että vielä 2000-luvulla uskonnonvapaus nähdään enemmistöpäätöstä noudattavana mielipidekysymyksenä.

En ymmärrä miten se kuuleminen sinun uskoasi mitenkään muuttaisi? Kun vetoat uskonnonvapauteen. Ja siis en itsekään ole uskovainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudun käymään jumalanpalveluksessa jouluna ja keväällä. Kirkkoon en kuulu enkä höpötyksiin usko. Olen opettaja.

Iik. Siis voi kauheeta. Joudut noin 2-3 tuntia käyttämään vuodestasi perinteiden noudattamiseen. Tässä ketjussa kun ihmiset kertoo ihan oikeista asioista, jotka on pielessä hoitotyössä, sosiaalihuollossa, ruokahävikissä, moraaliasioissa jne.

On se teillä opettajilla niin rankkaa. *taputapupaipai*

Suhtaudut uskonnonvapauteen todella ylimielisesti. Ei tässä kukaan ole verrannut kirkkoon tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen pakottamista mihinkään työnantajan määräämään mummojen kaltoinkohteluun vaan ainoastaan vastannut ap:n kysymykseen "mitä moraalisi, etiikka tai uskontosi vastaista olet työssäsi joutunut tekemään". Ei perinne ole oikeutus, jolla voidaan määrätä osallistumaan sellaiseen uskonnolliseen toimintaan, joka on oman vakaumuksen vastaista. Nykyään koulupäivän aikana järjestettävistä kirkkokäynneistä aletaan kaikissa isommissa kaupungeissa tosin jo olla luovuttu, kun hädin tuskin puolet oppilaistakaan enää kuuluu kirkkoon. Omalla ajallaan voivat kirkkoon mennä ne, jotka haluavat. Ei perinteen ylläpitämisen pitäisi edellyttää pakottamista koulun puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virkavelvollisuuteen kuuluvan luokan valvontavastuun vuoksi opettaja joutuu osallistumaan uskonnollisiin päivänavauksiin omasta katsomuksestaan riippumatta. Uskonnottomilla oppilailla puolestaan on vapautus seurakunnan aamunavauksista uskonnonvapauden nojalla. Vielä kolme vuotta sitten koulussani tuli keskusradiosta päivänavauksia, joissa mm. rukoiltiin ohjatusti. Kritiikkiin suhtauduttiin kommenteilla, kuten "mitä se nyt sinua haittaa" ja "kaikille tekee hyvää pohtia näitä hengellisiä juttuja välillä". Tavasta luovuttiin vasta, kun opettajainkokous äänesti sitä vastaan. Olen lopputulokseen tyytyväinen, mutta tuntuu uskomattomalta, että vielä 2000-luvulla uskonnonvapaus nähdään enemmistöpäätöstä noudattavana mielipidekysymyksenä.

En ymmärrä miten se kuuleminen sinun uskoasi mitenkään muuttaisi? Kun vetoat uskonnonvapauteen. Ja siis en itsekään ole uskovainen.

Ohjattu rukoileminen ei ole vain uskonnollissisältöisen sanoman kuulemista vaan uskonnon harjoittamista. Rukoileminen tekee seurakunnan aamunavauksesta uskonnollisen tilaisuuden, eikä sellaiseen pitäisi joutua ottamaan osaa vakaumuksensa vastaisesti.

Myymään alkoholia raskaana olevalle :(

Ja ei en voi mitenkään olla tarjoilematta..