Lue keskustelun säännöt.
mies petti. kannattaako edes yrittää jatkaa? mielipiteitä, kiitos!
11.08.2016 |
Meillä pitkä parisuhde ja lapset. Miehellä lyhyt suhde työkaveriin, jäi kiinni. Molemmat väittävät sen olevan nyt ohi. Mies haluaa jatkaa. Mä en tiedä mitä haluan.
Kannattaako ees nähdä sitä vaivaa, että tämän paskan rämpii yhdessä läpi vai erota samantien? Kokemuksia.
Kommentit (214)
AP, luulen että yksi ratkaisu olisi tämä:
Otatte väliaikaisen asumuseron.
Tavallaan eroatte.
Mies asuisi vaikka 2-3 kk muualla, sovitte etukäteen milloin pidätte "palaamiskeskustelun".
Teidän on paljon helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä sen jälkeen. Lisäksi mies kokee ne konkreettiset seuraukset, mitä pettämisestä seuraa: hän menettää sinut ja perheenne.
Sinä jäät lasten kanssa asumaan ja sovitte että mies voi hakea heitä viikonloppuisin kylään. Ei mitään "isi tulee joka ilta peittelemään" -systeemejä, silloin tälloin ehkä.
Luulen että voisitte myös sopia, että tuon 2-3 kk aikana saatte tehdä mitä huvittaa, kumpikin. Älä turhaan pelkää sitä, että nyt kun miehellä on lupa, hän juoksee työkaverin syliin. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Ja jos ei aja - hän ei ole valitettavasti rakastanut sinua ja arvostanut perhettänne niin paljon kuin sinä.
Itselle tuo tauko olisi ainoa keino, jolla voisin antaa anteeksi. Silloin on helpompi aloittaa alusta, molempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, luulen että yksi ratkaisu olisi tämä:
Otatte väliaikaisen asumuseron.
Tavallaan eroatte.
Mies asuisi vaikka 2-3 kk muualla, sovitte etukäteen milloin pidätte "palaamiskeskustelun".
Teidän on paljon helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä sen jälkeen. Lisäksi mies kokee ne konkreettiset seuraukset, mitä pettämisestä seuraa: hän menettää sinut ja perheenne.
Sinä jäät lasten kanssa asumaan ja sovitte että mies voi hakea heitä viikonloppuisin kylään. Ei mitään "isi tulee joka ilta peittelemään" -systeemejä, silloin tälloin ehkä.
Luulen että voisitte myös sopia, että tuon 2-3 kk aikana saatte tehdä mitä huvittaa, kumpikin. Älä turhaan pelkää sitä, että nyt kun miehellä on lupa, hän juoksee työkaverin syliin. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Ja jos ei aja - hän ei ole valitettavasti rakastanut sinua ja arvostanut perhettänne niin paljon kuin sinä.
Itselle tuo tauko olisi ainoa keino, jolla voisin antaa anteeksi. Silloin on helpompi aloittaa alusta, molempien.
Samaa mieltä. Paras neuvo tähän asti.
Vierailija kirjoitti:
AP, luulen että yksi ratkaisu olisi tämä:
Otatte väliaikaisen asumuseron.
Tavallaan eroatte.
Mies asuisi vaikka 2-3 kk muualla, sovitte etukäteen milloin pidätte "palaamiskeskustelun".
Teidän on paljon helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä sen jälkeen. Lisäksi mies kokee ne konkreettiset seuraukset, mitä pettämisestä seuraa: hän menettää sinut ja perheenne.
Sinä jäät lasten kanssa asumaan ja sovitte että mies voi hakea heitä viikonloppuisin kylään. Ei mitään "isi tulee joka ilta peittelemään" -systeemejä, silloin tälloin ehkä.
Luulen että voisitte myös sopia, että tuon 2-3 kk aikana saatte tehdä mitä huvittaa, kumpikin. Älä turhaan pelkää sitä, että nyt kun miehellä on lupa, hän juoksee työkaverin syliin. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Ja jos ei aja - hän ei ole valitettavasti rakastanut sinua ja arvostanut perhettänne niin paljon kuin sinä.
Itselle tuo tauko olisi ainoa keino, jolla voisin antaa anteeksi. Silloin on helpompi aloittaa alusta, molempien.
Vielä...
Tein saman pienemmässä mittakaavassa, kun mies kohteli mua huonosti, valehteli eikä suostunut puhumaan suhteen ongelmista vaikka kuinka yritin. Potkaisin ulos yhdeksi yöksi ja sovin virallusenoloisen palaveriajan seuraavalle päivälle, että keskustellaan erosta tai jatkosta. Takaisin tultu mies halusi jatkaa ja on ainakin toistaiseksi pitäytynyt kunnioittavassa käytöksessä sekä ainakin luvannut miettiä asioita jonkun ulkopuolisen johdolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you ap! Mun mies teki samoin. Pienet lapset oli ja on vieläkin. Ne tässä on syy miksi ollaan yhdessä.
Olen vihainen miehelle kun meni kaiken pilaamaan. Mies väittää että on todella pahoillaan ja ei tekisi uudestaan yms. Mutta en voi enään luottaa häneen. Olen katkeroitunut. Hieman jopa vihainen itselle kun en voi unohtaa vaan ja jatkaa eteen päin kun mitään ei olisi ollut. Mutta olen jotenkin varma että se sika tekee sen uudestaan.Ei vaan yhtään houkuttele semmoinen elämä että en voisi olla koko ajan lasten elämässä. Jotenkin en halua niiltä viedä tätä kaikkea sen yhden idiootin sekoilun takia. Kumminkin meillä on mukavaa yhdessä perheenä. Minulla ja miehellä ei juurikaan kyllä ole mitään läheisyyttä ei henkisistä saati fyysistä . Tuntuu todella kaukaiselta että tulisi olemaankaan. En haluakkaan että olisi. Iljettää kaikki sen yrityksetkin. Tuntuu niin teennäiseltä. Väittää että rakastaa hirveesti. Jos tilanne olisi niin ei tämmöisiä tarvitsisi miettiä
Jossei ole henkistä läheisyyttä, miten perhe-elämä voi olla mukavaa? Onko teillä kuitenkin mukavia juttuja toisillenne, kun lapset ovat paikalla?
Tarkoitin että ei syvällisempiä keskusteluita tai yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Puhutaan siis perusjuttuja ja lastenjuttuja vähän ehkä uutista yms tapahtumista.
Tarkotin tuossa että eihän tämä suhde ole sellainen, kun mitä kahden toisiaan rakastavan ja toisiaan arvostavan ihmisen suhde olisi. Mutta ei niin kamalaa ettenkö voisi tässä olla. Haluan olla lasten takia koska ovat vielä pieniä.
Kyllähän sitä usein miettii todella harmissaan että kun ei voi kumppanistaan olla ylpeä ja onnellinen olla siitä että tuon kanssa saan jakaa elämän. Olen kateellinen pariskunnille joista näkee onnellisuuden.
Olisi ihanaa rakastaa ihmistä kenen kanssa on joka päivä ja Kenen kanssa on lapset tehnyt. Eikä pitää häntä vaan arjen helpottajana.
Allekirjoitan tämän. Meillä miehen yhden yön panosta 3 vuotta. Kovin se lirkuttaa ja mielistelee mutta kaikki mun tunteet on kuolleet. Mies on minun silmissäni enää apu lasten hoidossa ja lisäksi sillä on tosi hyvä palkka, joka vapaasti mun käytössä. En luota mieheen enää yhtään, en arvosta, en tunne ylpeyttä, sen naamakin on alkanut näyttämään rumalta. Toivon että mies kuolisi niin ongelma hoituisi ikään kuin luonnollisesti pois päiväjärjestyksestä.
Mies on olevinaan tosi rakastunut minuun. Toimii täysin päinvastoin kuin ennen. Ostaa mulle kalliita lahjoja, lässyttää ja lirkuttaa, minun tarpeet ja halut on kuulemma tärkeimmät . Hyi vittu, en mä tuollaisen ylimakean perseennuolijan kanssa mennyt naimisiin. Kaikki tuo vain muistuttaa pettämisestä . Yritän jaksaa siihen asti että kuopus menee lukioon.
Mun jälkiviisas ohje ap:lle. Eroa! Vanhaa ei saa takaisin, luottamus ei palaudu ja joka päivä kun katsot miestäsi muistat miten hän tuhosi suhteenne.
Meillä mies löysi uuden, mutta heidän suhde loppui kun nainen ei eronnutkaan miehestään. Mulla oli jo uus asunto katseltuna, mutta niin vain asutaan vielä yhdessä.
Mies halusi erota, minä tein kaikkeni ettei eroa olisi tullut. Tämä nainen on lähipiiristä, en usko, että jää viimeiseksi kerraksi kun paljastunut suhde ei kuulemma ollut ensimmäinenkään...
Miehen mieli on nyttemmin muuttunut ja minä tavallaan harmittelen, etten lähtenyt silloin. Luottamusta ei ole ja vaikka jollain tavalla rakastan miestäni, se ei ole samaa kuin ennen.
Omat tunteet vaihtelee, välillä rakastan, välillä vihaan. En sittenkään tuntenut miestä yli 20 yhteisen vuoden jälkeen. Henkisesti valmistaudun eroon, en uskalla enää heittäytyä varauksetta tähän suhteeseen. Samalla olen alkanut miettiä mikä tuo iloa elämääni ja mitä voin tehdä, että minulla on parempi olla. Se on helpottanut oloa.
Pari kertaa olen käynyt psykologin juttusilla ja hän sanoi, että voin jatkaa miehen kanssa jos voin antaa hänelle anteeksi. Sitä tässä viime ajat olen miettinyt. Voinko ja haluanko edes. Mies tosin ei ole pyytänyt anteeksi minulta, eikä kadu. Tapahtumasta reilu vuosi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you ap! Mun mies teki samoin. Pienet lapset oli ja on vieläkin. Ne tässä on syy miksi ollaan yhdessä.
Olen vihainen miehelle kun meni kaiken pilaamaan. Mies väittää että on todella pahoillaan ja ei tekisi uudestaan yms. Mutta en voi enään luottaa häneen. Olen katkeroitunut. Hieman jopa vihainen itselle kun en voi unohtaa vaan ja jatkaa eteen päin kun mitään ei olisi ollut. Mutta olen jotenkin varma että se sika tekee sen uudestaan.Ei vaan yhtään houkuttele semmoinen elämä että en voisi olla koko ajan lasten elämässä. Jotenkin en halua niiltä viedä tätä kaikkea sen yhden idiootin sekoilun takia. Kumminkin meillä on mukavaa yhdessä perheenä. Minulla ja miehellä ei juurikaan kyllä ole mitään läheisyyttä ei henkisistä saati fyysistä . Tuntuu todella kaukaiselta että tulisi olemaankaan. En haluakkaan että olisi. Iljettää kaikki sen yrityksetkin. Tuntuu niin teennäiseltä. Väittää että rakastaa hirveesti. Jos tilanne olisi niin ei tämmöisiä tarvitsisi miettiä
Jossei ole henkistä läheisyyttä, miten perhe-elämä voi olla mukavaa? Onko teillä kuitenkin mukavia juttuja toisillenne, kun lapset ovat paikalla?
Tarkoitin että ei syvällisempiä keskusteluita tai yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Puhutaan siis perusjuttuja ja lastenjuttuja vähän ehkä uutista yms tapahtumista.
Tarkotin tuossa että eihän tämä suhde ole sellainen, kun mitä kahden toisiaan rakastavan ja toisiaan arvostavan ihmisen suhde olisi. Mutta ei niin kamalaa ettenkö voisi tässä olla. Haluan olla lasten takia koska ovat vielä pieniä.
Kyllähän sitä usein miettii todella harmissaan että kun ei voi kumppanistaan olla ylpeä ja onnellinen olla siitä että tuon kanssa saan jakaa elämän. Olen kateellinen pariskunnille joista näkee onnellisuuden.
Olisi ihanaa rakastaa ihmistä kenen kanssa on joka päivä ja Kenen kanssa on lapset tehnyt. Eikä pitää häntä vaan arjen helpottajana.Allekirjoitan tämän. Meillä miehen yhden yön panosta 3 vuotta. Kovin se lirkuttaa ja mielistelee mutta kaikki mun tunteet on kuolleet. Mies on minun silmissäni enää apu lasten hoidossa ja lisäksi sillä on tosi hyvä palkka, joka vapaasti mun käytössä. En luota mieheen enää yhtään, en arvosta, en tunne ylpeyttä, sen naamakin on alkanut näyttämään rumalta. Toivon että mies kuolisi niin ongelma hoituisi ikään kuin luonnollisesti pois päiväjärjestyksestä.
Mies on olevinaan tosi rakastunut minuun. Toimii täysin päinvastoin kuin ennen. Ostaa mulle kalliita lahjoja, lässyttää ja lirkuttaa, minun tarpeet ja halut on kuulemma tärkeimmät . Hyi vittu, en mä tuollaisen ylimakean perseennuolijan kanssa mennyt naimisiin. Kaikki tuo vain muistuttaa pettämisestä . Yritän jaksaa siihen asti että kuopus menee lukioon.
Mun jälkiviisas ohje ap:lle. Eroa! Vanhaa ei saa takaisin, luottamus ei palaudu ja joka päivä kun katsot miestäsi muistat miten hän tuhosi suhteenne.
Ymmärrän sua.
Mielestäni on ihan pahinta, kun mies alkaa käyttäytyä ylirakastavasti ylimakeillen sen jälkeen, kun on ensin tehnyt pitkään ja tahallaan jotain pahaa.
Siitä tulee ihan yhtä valheellinen olo. Ja alkaa epäillä, että onko se aitoa vai näyttelyä ja että mikä kaikki muu on ollut suhteessa miehen puolelta pelkkää näyttelyä ja esittämistä. Ja että valehteleeko mies enemmänkin ja mistä kaikesta ja onko siinä niin hyvä, ettei ole ennen edes tajunnut hänen valehtelevan. Jne.
Jos jotain vanhemmiltani opin, niin sen, ettei pettäjälle anneta toista mahdollisuutta. Äiti antoi, ja isä jatkoi salasuhdetta. Eroa nyt, pettäminen on helpompaa kun sitä on jo aikaisemmin kokeillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies lentää nyt! Jäi nettihuoraamisesta kii. Vitun lipeväkieli, yök! Luvannut ettei tee mitään tollasta.
Älkää olko naiveja, hetken ovat kiltisti ja sit se peli taas alkaa, aina ovelammin kuin ed kerralla.
Ottakaa rakastaja! siis ainakin 10 vuotta nuorempi!!!
Milloin te naiset ymmärrätte että miehillä on täysin erilaiset seksuaaliset halut kuin naisilla? Miehet kaipaavat vaihtelua ja vierasta. Minun mieheni saa luvalla käydä vieraissa niin paljon kuin haluaa ja suhteemme toimii todella hyvin! :) seksi on kuitenkin minusta aika pieni asia, varsinkin jos se on ns tunteetonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noissa tilanteissa joskus ollut niin vika ollut aina suhteessa. Olennaisena kysymyksenä näkisin sen miksi pettäminen tapahtui ja voiko syyn korjata. Joka kerta tähän mennessä en ole nähnyt mahdolliseksi ja lopettanut suhteen. Olen siis ollut itse pettäjänä ja petettynä. Kiinni en ole itse pettäes jäänyt mutta lopettanut suhteen tajutessa asian laidan. Asioista on tullut opittua kuitenkin ettei samoista syistä enää päädy omalta kohdalta.
Meillä ei onnistunut jatkaminen vaikka yritettiin pari kuukautta. Mies lähti sitten kuitenkin työkaverin matkaan. Suhde oli kestänyt muutamia kuukausia. Nyt ovat naimisissa ja heillä kaksi yhteistä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin te naiset ymmärrätte että miehillä on täysin erilaiset seksuaaliset halut kuin naisilla? Miehet kaipaavat vaihtelua ja vierasta. Minun mieheni saa luvalla käydä vieraissa niin paljon kuin haluaa ja suhteemme toimii todella hyvin! :) seksi on kuitenkin minusta aika pieni asia, varsinkin jos se on ns tunteetonta.
Ap:n mies ei pyytänyt lupaa. Muista heiloista ei oltu sovittu etukäteen. Ei ap:n mies petti.
Vierailija kirjoitti:
Milloin te naiset ymmärrätte että miehillä on täysin erilaiset seksuaaliset halut kuin naisilla? Miehet kaipaavat vaihtelua ja vierasta. Minun mieheni saa luvalla käydä vieraissa niin paljon kuin haluaa ja suhteemme toimii todella hyvin! :) seksi on kuitenkin minusta aika pieni asia, varsinkin jos se on ns tunteetonta.
Entä jos kyse onkin nimenomaan tunteista eli ei pelkkä pano? Tuskin itsellekään olisi niin lujaa kolahtanut jos kyse olisi ollut vain panosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.
Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?
Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.
Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.
Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.
Minun mieheni petti vuosi sitten. Kaikki romahti. Päätettiin, että jatketaan koska pieniä lapsia. Käytiin terapiassa. Omat tunteeni lakanneet tässä vuoden sisällä. Luottaa ei voi. Elämääni on tullut mies, ollaan tuttuja/ystäviä. Hän on kertonut, että haluaisi olla yhdessä. Koska omat tunteeni miestä kohtaan jo hiipuneet niin olen pikkuhiljaa alkanut ajattelemaan voisinko vielä kokea onnea jonkun miehen kanssa. Ei ehkä tämän joka liehittelee mutta jonkun. Kumpa lapset olisivat jo isoja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.
Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?
Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.
Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.
Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.
Tämähän oli ihan täyttä paskaa alusta loppuun. Se mikä meidät ihmiset erottaa muista eläimistä on juurikin tuo ettemme ole biologiamme "vankeja". Me pystymme ns. taistelemaan näitä alkukantaisia himoa vastaan, me pystymme tekemään valintoja. Jos olisimme biologiamme vankeja, olisimme yhtä "tyhmiä" kuin mikä tahansa muu eläinlaji.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.
Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?
Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.
Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.
Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.
Roskaa. Nykytutkimuksen valossa molemmat sukupuolet ovat yhtä moniavioisia. Naisten kannattaa panna monien eri miesten kanssa ja siten kilpailuttaa spermaa ja saada lapselle parhaat perintötekijät.
Suurin osa ihmisistä silti pystyvät toimimaan moraalisesti ja olemaan pettämättä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.
Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?
Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.
Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.
Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.
Mitä mä just luin? *oksennus*
Vierailija kirjoitti:
AP, luulen että yksi ratkaisu olisi tämä:
Otatte väliaikaisen asumuseron.
Tavallaan eroatte.
Mies asuisi vaikka 2-3 kk muualla, sovitte etukäteen milloin pidätte "palaamiskeskustelun".
Teidän on paljon helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä sen jälkeen. Lisäksi mies kokee ne konkreettiset seuraukset, mitä pettämisestä seuraa: hän menettää sinut ja perheenne.
Sinä jäät lasten kanssa asumaan ja sovitte että mies voi hakea heitä viikonloppuisin kylään. Ei mitään "isi tulee joka ilta peittelemään" -systeemejä, silloin tälloin ehkä..
No eikö tää ois oikein miehen unelma, pääsee pariksi kuukaudeksi eroon naisesta ja lapsesta, ja naiselle puolestaan jää 100 % vastuu yhteisistä lapsista... Ei ei, mieluummin niin, että nainen lähtee ja mies jää lasten kanssa, tajuaapa sitten kuinka kovasti nainen on niiden kanssa tehnyt työtä ja miten helpolla mies on päässyt, vielä kun vähän tarinoisi että jos erotaan, niin olen sitten etä-äiti ja sinä lähi-isä... :)
Hei joku kerran hairahdus on eri juttu, kuin kuukausia jatkunut suhde. Sitä on ihan tietoisesti pidetty toisen seläntakana. Sitä ei voi enään kutsua hairahdukseksi. Ite en ole koskaan pettäny 17-v suhteen aikana.