mies petti. kannattaako edes yrittää jatkaa? mielipiteitä, kiitos!

mies 47 kirjoitti:

Puhun nyt miehenä joka itsekin petti samalla tavoin ja joskus aimmin joutui petetyksi. Olemme ihmisiä ja ihmiset tekee virheitä, täällä kiihkeimpiä ovat ne joilla ei ole kokemusta kummastakaan. Minulla on.

Kun tulin petetyksi jätin heti naisen joka sen teki. Virhe.

Kun itse petin uudessa liitossa päätimme yrittää uudestaan yhdessä, koville otti reilun vuoden mutta hyvä tuli. Elämme nyt erinomaisen hyvää elämää, se aloitettiin uudestaan puhtaalta pöydältä. Vaatii molemmilta muuttumista ja vastaantuloa... Oikea päätös

Kysyn petettynä sinulta vilpittömästi että miksi petit?

Kysyn myös, että miksi et lähde uuden herkkupeppusi luo ja elä hänen kanssaan ihanaa ja kiihkeää elämää vaan tyydyt vaimoon, jota et enää rakastanut? Ja varsinkin nyt kun vaimosi ei enää kunnioita sinua niin miksi et hanki jotain tiukkapeppua puolisoksesi?Miksi et anna vaimollesi mahdollisuutta jatkaa omaa elämää ja löytää ehkä joku parempi ja uskollinen mies, joka kunnioittaa vaimoasi?

Eli minä en petettynä ymmärrä miten se Pettäjämies tyytyykin lopuksi elämään sen elähtäneen nalkuttajavaimonsa kanssa kun herkkupeppukin on tarjolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.

Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?

Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.

Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.

Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.

Tämähän oli ihan täyttä paskaa alusta loppuun. Se mikä meidät ihmiset erottaa muista eläimistä on juurikin tuo ettemme ole biologiamme "vankeja". Me pystymme ns. taistelemaan näitä alkukantaisia himoa vastaan, me pystymme tekemään valintoja. Jos olisimme biologiamme vankeja, olisimme yhtä "tyhmiä" kuin mikä tahansa muu eläinlaji.

Emme pysty. Olemme biologiamme vankeja. Juurihan viestissäni perustelin tämän sillä että monet tahtoisivat laihtua, mutta eivät pysty siihen, koska heidän tahdonvoimansa ei riitä voittamaan biologista ruoanhimoa.

Eih... Emme ole tai väität meidän siis olevan alkukantaisia eläimiä? Mitä sinun mutusi todistaa? Jos koirat faktaksi jotain väittää niin perusteluiksi ei riitä oma mutu.

Mikä meidät siis erottaa muista eläimistä? JOKAINEN voi ja pystyy laihduttamaan, toisilla on vaan huonompi itsekuri kuin toisilla ja he ilmeisesti ovat jääneet luolamiestasolle.

Voi olla että eri ihmisillä tuo tahdonvoima on eri luokkaa. Totta että jotkut pystyvät laihtumaan, mutta kaikki eivät avustamatta siihen tunnu kykenevän. Aika monta lihavaa naista ja miestä näkee kadulla. Pitäisikö heitä syrjiä heikomman tahdonvoimansa takia? Entä pettäjiä? Joskus se on hetkestäkin kiinni, millaista tahdonlujuutta onnistuu osoittamaan.

Luottamuksesta sen verran, että monet naiset puhuvat, että he haluavat suhteissaan täyttä luottamusta ja rehellisyyttä. Tämä ei välttämättä kuitenkaan aina ihan pidä paikkaansa; jos mies sanoisi haluavansa nussia nyt 18-kesäistä kisakireää voimistelijatyttöä, nainen on useimmiten vihasta suunniltaan, vaikka mies olisi ollut täydellisen rehellinen. Nainen haluaa mieluummin kuulla miehen sanovan "mä haluan vain sua vaikka on oltukin yhdessä 20 vuotta". Se on puolison mielestä luottamusta. Valikoitua pikkunättiä kommunikaatiota, jossa varotaan suututtamasta toista ja pitäydytään mukavissa aiheissa. Väitän kuitenkin, että vähintään ajatuksen tasolla lähes 100% miehistä ajattelee ainakin JOSKUS noin. Ei aina, mutta joskus. Koska biologiamme on sellainen. Onko näin ajatteleva mies sitten sättimisen arvoinen? Onko lähes jokainen mies sättimisen arvoinen?

Luottamusta ei voi olla puoliksi. Sitä ei voi parisuhteessa rajata vain kivoihin ja itselle mieluisiin asioihin tai käyttäytyy typerästi. On aidosti tahdottava kuulla toisen mielipide ja annettava sille arvoa, oli se kuinka epämiellyttävä tahansa mikäli tahtoo aidon tasavertaisen parisuhteen. Tässä on monilla aikuistumisen paikka. Palkkio on myös sen mukainen niinkuin tämän ymmärtävät tietävät.

Eli sinä haluaisit rehellisyyden nimissä kuulla vaimosi haaveilevan välillä eksästään jolla oli isompi tai työkaverin treenattujen käsivarsien saavan joskus aikaan himonväristyksiä yllättävällä hetkellä? Miten kuvittelet sen palvelen suhteenne hyvinvointia, istuttamalla turhanpäiväisiä epävarmuuden ja riittämättömyyden siemeniä molempien mieliin?

Ainakin vaimosi saa “syrjiä" sinua sen heikkouden hetken takia, koska olet tehnyt hänen kanssaan sopimuksen, johon olette molemmat vähintään investoineet aikaa ja kiintymystä sekä mahdollisesti lisääntymisresursseja, joiden taakka on yleensä vielä naiselle suurempi. Hän saa päättää ettei haaskaa sitä kallista aikaansa enempää ihmiseen, jonka tahdonvoima on liian heikko, tai jolle liitto tai sen mahdollinen kariutuminen merkitsee liian vähän mahdollisena käyttäymistä muokkaavana tekijänä. Samat oikeudet on sinulla jos vaimosi pettää.

Kyllä ja olen kuullutkin puolisoni sanovan himoitsevansa jotakuta toista henkilöä. Ei se minua haittaa, ymmärrän että se on biologista. Jos hän eksyy toiseen sänkyyn niin se on hänen asiansa. Minä en hänen kehoaan omista, vaan tahdon olla parisuhteessa, jos hän tahtoo kanssani olla. Mieluummin otan täyden rehellisyyden kuin "tahdon vain sut", ja sitten aistin sen biologisen himon jostain katseista tai eleistä.

Viimeinen kappale meni vähän ohi.

Edellisiin viesteihin vielä, että en väitä että ihminen on täydellisesti halujensa vietävissä oleva eläin. Sanon vain, että väite "ihminen voi valita puhtaasti tahtonsa mukaan, eikä biologialla ole tähän vaikutusta" ei pidä paikkaansa. Lihavuusesimerkki todistaa tuon vääräksi.

En nyt välttämättä suosittele kaikista toisten himoamisista keskustelemaan kumppanin kanssa, oma kokemukseni on että ihan onnellinen ja luottavainen voi olla ilmankin, mutta jos se toimii teille niin mikäs siinä.

En oikein ymmärrä pointtiasi. Pettäminen on ja tulee olemaan suurimmalle osalle parisuhteessa kriisi, joka täytyy käsitellä. Jatkon kannalta on tärkeää että loukattu osapuoli tuntee olevansa pettäjälle tärkeä ja tulleensa kuulluksi, johon eivät nämä "se oli vaan biologinen vietti enkä minä" huutelut välttämättä kuulu.

Pettämisestä voi päästä yli kuten täälläkin on kerrottu, se vaan yleensä vaatii kovaa tahota molemmilta.

Hlökoht toivon että mahdollisimman moni ainakin ensin yrittää selvitellä puhumalla  ja ulkopuolista apua hankkimalla välejään, oli lopputulos mikä tahansa.

Pointti on siinä, että nykyään parisuhteelle asetetaan sellaisia tavoitteita, jotka ovat ristiriidassa meidän lajimme evolutiivisen kehityksen kanssa. Me emme ole evoluution mukaan ole kehittyneet yksiavioisiksi. Mikäli hyväksyisimme tosiasiat ja sopeutuisimme niihin avoimemmin keskustelun ja pohdinnan kautta niin parisuhdeongelmat helpottuisivat ja ihmiset olisivat onnellisempia.

Pettäminen saatetaan tutkimusten mukaan kokea yhtenä pahimmista kriiseistä elämässä. Pettäminen, jossa kukaan ei kuollut, loukkaantunut fyysisesti tai menettänyt rahojaan. Eikö tämä ole vähän naiivia? Keskityttäisiinkö jo vakavampiin ongelmiin, kuten vaikka terveyden ja hyvinvoinnin vaalimiseen ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen.

No mutta nyt juttelet ihan hölmöjä. Ihminen kykenee vaikuttamaan tunteisiinsa pettämisestä vähintään yhtä paljon kuin siihen pettämiseen itseensä- evoluution takia.

Pettäminen on ollut ja on suurin uhka kumppanille joka on investoinut aikaansa ja resurssejaan suhteeseen ja siitä syntyneisiin jälkeläisiin- ulkopuolisesta suhteesta voi seurata sukupuolitauti, raskaus tai hylkääminen. Evoluution vastaus: mustasukkaisuuden tunne.

Pettämiseen lisäksi sekoittuu moraalisia tuntaita joita ihmisellä on toisista ihmisistä yhteistyön vastavuoroisuuden varmistamiseksi ja hyväksikäytön estämiseksi.

Kenenkään hyvinvointia tuskin lisää kutsua näitä tunteita naiiveiksi ja vaatia muutosta vuosituhansien saatossa kehittyneisiin puolustusmekanismeihin. Käytät vieläpä samaa argumenttia puolustaakseis pettämistä, vaikka seksi tulee arvojärjetyksessä kuitenkin vasta sen jälkeen kun ihminen tuntee olevansa muutoin turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.

Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?

Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.

Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.

Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.

Tämähän oli ihan täyttä paskaa alusta loppuun. Se mikä meidät ihmiset erottaa muista eläimistä on juurikin tuo ettemme ole biologiamme "vankeja". Me pystymme ns. taistelemaan näitä alkukantaisia himoa vastaan, me pystymme tekemään valintoja. Jos olisimme biologiamme vankeja, olisimme yhtä "tyhmiä" kuin mikä tahansa muu eläinlaji.

Emme pysty. Olemme biologiamme vankeja. Juurihan viestissäni perustelin tämän sillä että monet tahtoisivat laihtua, mutta eivät pysty siihen, koska heidän tahdonvoimansa ei riitä voittamaan biologista ruoanhimoa.

Eih... Emme ole tai väität meidän siis olevan alkukantaisia eläimiä? Mitä sinun mutusi todistaa? Jos koirat faktaksi jotain väittää niin perusteluiksi ei riitä oma mutu.

Mikä meidät siis erottaa muista eläimistä? JOKAINEN voi ja pystyy laihduttamaan, toisilla on vaan huonompi itsekuri kuin toisilla ja he ilmeisesti ovat jääneet luolamiestasolle.

Voi olla että eri ihmisillä tuo tahdonvoima on eri luokkaa. Totta että jotkut pystyvät laihtumaan, mutta kaikki eivät avustamatta siihen tunnu kykenevän. Aika monta lihavaa naista ja miestä näkee kadulla. Pitäisikö heitä syrjiä heikomman tahdonvoimansa takia? Entä pettäjiä? Joskus se on hetkestäkin kiinni, millaista tahdonlujuutta onnistuu osoittamaan.

Luottamuksesta sen verran, että monet naiset puhuvat, että he haluavat suhteissaan täyttä luottamusta ja rehellisyyttä. Tämä ei välttämättä kuitenkaan aina ihan pidä paikkaansa; jos mies sanoisi haluavansa nussia nyt 18-kesäistä kisakireää voimistelijatyttöä, nainen on useimmiten vihasta suunniltaan, vaikka mies olisi ollut täydellisen rehellinen. Nainen haluaa mieluummin kuulla miehen sanovan "mä haluan vain sua vaikka on oltukin yhdessä 20 vuotta". Se on puolison mielestä luottamusta. Valikoitua pikkunättiä kommunikaatiota, jossa varotaan suututtamasta toista ja pitäydytään mukavissa aiheissa. Väitän kuitenkin, että vähintään ajatuksen tasolla lähes 100% miehistä ajattelee ainakin JOSKUS noin. Ei aina, mutta joskus. Koska biologiamme on sellainen. Onko näin ajatteleva mies sitten sättimisen arvoinen? Onko lähes jokainen mies sättimisen arvoinen?

Luottamusta ei voi olla puoliksi. Sitä ei voi parisuhteessa rajata vain kivoihin ja itselle mieluisiin asioihin tai käyttäytyy typerästi. On aidosti tahdottava kuulla toisen mielipide ja annettava sille arvoa, oli se kuinka epämiellyttävä tahansa mikäli tahtoo aidon tasavertaisen parisuhteen. Tässä on monilla aikuistumisen paikka. Palkkio on myös sen mukainen niinkuin tämän ymmärtävät tietävät.

Eli sinä haluaisit rehellisyyden nimissä kuulla vaimosi haaveilevan välillä eksästään jolla oli isompi tai työkaverin treenattujen käsivarsien saavan joskus aikaan himonväristyksiä yllättävällä hetkellä? Miten kuvittelet sen palvelen suhteenne hyvinvointia, istuttamalla turhanpäiväisiä epävarmuuden ja riittämättömyyden siemeniä molempien mieliin?

Ainakin vaimosi saa “syrjiä" sinua sen heikkouden hetken takia, koska olet tehnyt hänen kanssaan sopimuksen, johon olette molemmat vähintään investoineet aikaa ja kiintymystä sekä mahdollisesti lisääntymisresursseja, joiden taakka on yleensä vielä naiselle suurempi. Hän saa päättää ettei haaskaa sitä kallista aikaansa enempää ihmiseen, jonka tahdonvoima on liian heikko, tai jolle liitto tai sen mahdollinen kariutuminen merkitsee liian vähän mahdollisena käyttäymistä muokkaavana tekijänä. Samat oikeudet on sinulla jos vaimosi pettää.

Kyllä ja olen kuullutkin puolisoni sanovan himoitsevansa jotakuta toista henkilöä. Ei se minua haittaa, ymmärrän että se on biologista. Jos hän eksyy toiseen sänkyyn niin se on hänen asiansa. Minä en hänen kehoaan omista, vaan tahdon olla parisuhteessa, jos hän tahtoo kanssani olla. Mieluummin otan täyden rehellisyyden kuin "tahdon vain sut", ja sitten aistin sen biologisen himon jostain katseista tai eleistä.

Viimeinen kappale meni vähän ohi.

Edellisiin viesteihin vielä, että en väitä että ihminen on täydellisesti halujensa vietävissä oleva eläin. Sanon vain, että väite "ihminen voi valita puhtaasti tahtonsa mukaan, eikä biologialla ole tähän vaikutusta" ei pidä paikkaansa. Lihavuusesimerkki todistaa tuon vääräksi.

En nyt välttämättä suosittele kaikista toisten himoamisista keskustelemaan kumppanin kanssa, oma kokemukseni on että ihan onnellinen ja luottavainen voi olla ilmankin, mutta jos se toimii teille niin mikäs siinä.

En oikein ymmärrä pointtiasi. Pettäminen on ja tulee olemaan suurimmalle osalle parisuhteessa kriisi, joka täytyy käsitellä. Jatkon kannalta on tärkeää että loukattu osapuoli tuntee olevansa pettäjälle tärkeä ja tulleensa kuulluksi, johon eivät nämä "se oli vaan biologinen vietti enkä minä" huutelut välttämättä kuulu.

Pettämisestä voi päästä yli kuten täälläkin on kerrottu, se vaan yleensä vaatii kovaa tahota molemmilta.

Hlökoht toivon että mahdollisimman moni ainakin ensin yrittää selvitellä puhumalla  ja ulkopuolista apua hankkimalla välejään, oli lopputulos mikä tahansa.

Pointti on siinä, että nykyään parisuhteelle asetetaan sellaisia tavoitteita, jotka ovat ristiriidassa meidän lajimme evolutiivisen kehityksen kanssa. Me emme ole evoluution mukaan ole kehittyneet yksiavioisiksi. Mikäli hyväksyisimme tosiasiat ja sopeutuisimme niihin avoimemmin keskustelun ja pohdinnan kautta niin parisuhdeongelmat helpottuisivat ja ihmiset olisivat onnellisempia.

Pettäminen saatetaan tutkimusten mukaan kokea yhtenä pahimmista kriiseistä elämässä. Pettäminen, jossa kukaan ei kuollut, loukkaantunut fyysisesti tai menettänyt rahojaan. Eikö tämä ole vähän naiivia? Keskityttäisiinkö jo vakavampiin ongelmiin, kuten vaikka terveyden ja hyvinvoinnin vaalimiseen ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen.

Voi nyt yhren kerran. Kuka tahansa pystyy laihtumaan, jos on riittävästi halua ja motivaatiota (sairaudet poislukien). Kuka tahansa pystyy olemaan pettämättä jos on riittävästi halua ja motivaatiota. Ehkä kyse on biologiasta, mitä kukin itselleen tärkeäksi kokee, ehkä kyse on moraalista, ehkä näiden yhdistelmästä. Oli miten oli, olisihan ihminen biologisesti omituinen luomus, jos se ei pystyisi toteuttamaan itselleen tärkeitä asioita. Petos on petos. Se on aivan sama onko kyse uhkapeleistä, vieraista seksikumppaneista tai vaikka pommien rakentamisesta. Jos on luvattu jotain, ja se lupaus petetään, kyseessä on petos. Petetyllä on oikeus niihin tunteisiin, mitä petos hänessä aiheuttaa. Jos minä lupaan puolisolleni viedä roskat enkä vie, on puolisolla oikeus olla pettynyt minuun. Tuo ei ole sen kokoluokan petos josta ehkä eroa harkitaan, mutta kyllä pienestäkin lupauksen pettämisestä saa huomauttaa ja olla pettynyt. Toki joku voi eroa harkita tuostakin, mikä kenellekin on riittävän suuri asia. Sitä ei kukaan muu voi tämän henkilön puolesta päättää. Et voi mitenkään puhua sovitusta vieraissa käymisestä kun kyse on luvattomasta vieraissa käymisestä.

Vierailija kirjoitti:

mies 47 kirjoitti:

Puhun nyt miehenä joka itsekin petti samalla tavoin ja joskus aimmin joutui petetyksi. Olemme ihmisiä ja ihmiset tekee virheitä, täällä kiihkeimpiä ovat ne joilla ei ole kokemusta kummastakaan. Minulla on.

Kun tulin petetyksi jätin heti naisen joka sen teki. Virhe.

Kun itse petin uudessa liitossa päätimme yrittää uudestaan yhdessä, koville otti reilun vuoden mutta hyvä tuli. Elämme nyt erinomaisen hyvää elämää, se aloitettiin uudestaan puhtaalta pöydältä. Vaatii molemmilta muuttumista ja vastaantuloa... Oikea päätös

Niinhän sinä luulet. Vaimosi ei unohda, mutta voi tarvittaessa esittää neutraalia. Mitä muuttumista ja vastaantuloa se teiltä vaati ? Rouva antaa reikää useammin? Voihkii päälle kuten leffoissa? Ja kehuu sen jälkeen sua kuumaksi kolliksi? Lumetta kaikki, naiset osaa laskea hyödyt vastaan haitat.

Mieti miksi rouva jäi. Mitä ero olisi tarkoittanut hänelle käytännössä . Niinpä... Paskaa miestä voi saavutettavan edun vuoksi kutsua kultarakkaaksi kunhan saa pitää lapset, kodin ja elintason . Niin minäkin teen ja pettäjämieheni luulee että meillä menee hyvin. Mun mies kehuu että meidän suhteessa keskustellaan nyt avoimemmin kuin koskaan. Hullua, koska mä en nykyään kerro mitään henkilökohtaisia asioitani sille. Sylkisin päin naamaa jos kehtaisin.

Munkin mies varmaan kuvittelee et hänen pettämisretket unohdettu. Monesti iltaisin mietin eroamista ja en pysty enään arvostamaan miestäni. En ikinä pysty unohtamaan. Mun yks tuttu jolla pitkä avioliitto, lapset aikuisia esittää et miehen salarakkaat unohdettu. Jotenki vaan huomaan hänestä et jonkilainen katkeruus jäänyt. Hänen suhtautuminen mieheen on hällä väliä. Että valitettavasti nää jutut jättää ikuisen arven joka kipuilee pitkään, ehkä loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.

Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?

Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.

Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.

Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.

Tämähän oli ihan täyttä paskaa alusta loppuun. Se mikä meidät ihmiset erottaa muista eläimistä on juurikin tuo ettemme ole biologiamme "vankeja". Me pystymme ns. taistelemaan näitä alkukantaisia himoa vastaan, me pystymme tekemään valintoja. Jos olisimme biologiamme vankeja, olisimme yhtä "tyhmiä" kuin mikä tahansa muu eläinlaji.

Emme pysty. Olemme biologiamme vankeja. Juurihan viestissäni perustelin tämän sillä että monet tahtoisivat laihtua, mutta eivät pysty siihen, koska heidän tahdonvoimansa ei riitä voittamaan biologista ruoanhimoa.

Eih... Emme ole tai väität meidän siis olevan alkukantaisia eläimiä? Mitä sinun mutusi todistaa? Jos koirat faktaksi jotain väittää niin perusteluiksi ei riitä oma mutu.

Mikä meidät siis erottaa muista eläimistä? JOKAINEN voi ja pystyy laihduttamaan, toisilla on vaan huonompi itsekuri kuin toisilla ja he ilmeisesti ovat jääneet luolamiestasolle.

Voi olla että eri ihmisillä tuo tahdonvoima on eri luokkaa. Totta että jotkut pystyvät laihtumaan, mutta kaikki eivät avustamatta siihen tunnu kykenevän. Aika monta lihavaa naista ja miestä näkee kadulla. Pitäisikö heitä syrjiä heikomman tahdonvoimansa takia? Entä pettäjiä? Joskus se on hetkestäkin kiinni, millaista tahdonlujuutta onnistuu osoittamaan.

Luottamuksesta sen verran, että monet naiset puhuvat, että he haluavat suhteissaan täyttä luottamusta ja rehellisyyttä. Tämä ei välttämättä kuitenkaan aina ihan pidä paikkaansa; jos mies sanoisi haluavansa nussia nyt 18-kesäistä kisakireää voimistelijatyttöä, nainen on useimmiten vihasta suunniltaan, vaikka mies olisi ollut täydellisen rehellinen. Nainen haluaa mieluummin kuulla miehen sanovan "mä haluan vain sua vaikka on oltukin yhdessä 20 vuotta". Se on puolison mielestä luottamusta. Valikoitua pikkunättiä kommunikaatiota, jossa varotaan suututtamasta toista ja pitäydytään mukavissa aiheissa. Väitän kuitenkin, että vähintään ajatuksen tasolla lähes 100% miehistä ajattelee ainakin JOSKUS noin. Ei aina, mutta joskus. Koska biologiamme on sellainen. Onko näin ajatteleva mies sitten sättimisen arvoinen? Onko lähes jokainen mies sättimisen arvoinen?

Luottamusta ei voi olla puoliksi. Sitä ei voi parisuhteessa rajata vain kivoihin ja itselle mieluisiin asioihin tai käyttäytyy typerästi. On aidosti tahdottava kuulla toisen mielipide ja annettava sille arvoa, oli se kuinka epämiellyttävä tahansa mikäli tahtoo aidon tasavertaisen parisuhteen. Tässä on monilla aikuistumisen paikka. Palkkio on myös sen mukainen niinkuin tämän ymmärtävät tietävät.

Et edusta miesten enemmistöä, vaikka niin luulet. Monissa tutkimuksissa on todettu, että 1/3 molemmista sukupuolista on KOSKAAN ELÄMÄNSÄ AIKANA pettänyt jotakuta edes kerran. Kuulut pieneen surkeaan vähemmistöön. Luultavasti et huomaa sitä, jos hengailet muiden pettäjien kanssa niin kuin alkoholistit luulevat kaikkien juovan kun kaveriporukka koostuu samanmielisistä.

Mitähän veikkaat tapahtuvan, jos printtaan tekstisi miehelleni ja totean, että kas, minun nyt vaan kuuluu saada panna nuorempia ja viriilimpiä miehiä, koska biologia... voin kertoa, että se olisi ero samantien. Hän ei hyväksy pettämistä kuten en minäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.

Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?

Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.

Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.

Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.

Tämähän oli ihan täyttä paskaa alusta loppuun. Se mikä meidät ihmiset erottaa muista eläimistä on juurikin tuo ettemme ole biologiamme "vankeja". Me pystymme ns. taistelemaan näitä alkukantaisia himoa vastaan, me pystymme tekemään valintoja. Jos olisimme biologiamme vankeja, olisimme yhtä "tyhmiä" kuin mikä tahansa muu eläinlaji.

Emme pysty. Olemme biologiamme vankeja. Juurihan viestissäni perustelin tämän sillä että monet tahtoisivat laihtua, mutta eivät pysty siihen, koska heidän tahdonvoimansa ei riitä voittamaan biologista ruoanhimoa.

Eih... Emme ole tai väität meidän siis olevan alkukantaisia eläimiä? Mitä sinun mutusi todistaa? Jos koirat faktaksi jotain väittää niin perusteluiksi ei riitä oma mutu.

Mikä meidät siis erottaa muista eläimistä? JOKAINEN voi ja pystyy laihduttamaan, toisilla on vaan huonompi itsekuri kuin toisilla ja he ilmeisesti ovat jääneet luolamiestasolle.

Voi olla että eri ihmisillä tuo tahdonvoima on eri luokkaa. Totta että jotkut pystyvät laihtumaan, mutta kaikki eivät avustamatta siihen tunnu kykenevän. Aika monta lihavaa naista ja miestä näkee kadulla. Pitäisikö heitä syrjiä heikomman tahdonvoimansa takia? Entä pettäjiä? Joskus se on hetkestäkin kiinni, millaista tahdonlujuutta onnistuu osoittamaan.

Luottamuksesta sen verran, että monet naiset puhuvat, että he haluavat suhteissaan täyttä luottamusta ja rehellisyyttä. Tämä ei välttämättä kuitenkaan aina ihan pidä paikkaansa; jos mies sanoisi haluavansa nussia nyt 18-kesäistä kisakireää voimistelijatyttöä, nainen on useimmiten vihasta suunniltaan, vaikka mies olisi ollut täydellisen rehellinen. Nainen haluaa mieluummin kuulla miehen sanovan "mä haluan vain sua vaikka on oltukin yhdessä 20 vuotta". Se on puolison mielestä luottamusta. Valikoitua pikkunättiä kommunikaatiota, jossa varotaan suututtamasta toista ja pitäydytään mukavissa aiheissa. Väitän kuitenkin, että vähintään ajatuksen tasolla lähes 100% miehistä ajattelee ainakin JOSKUS noin. Ei aina, mutta joskus. Koska biologiamme on sellainen. Onko näin ajatteleva mies sitten sättimisen arvoinen? Onko lähes jokainen mies sättimisen arvoinen?

Luottamusta ei voi olla puoliksi. Sitä ei voi parisuhteessa rajata vain kivoihin ja itselle mieluisiin asioihin tai käyttäytyy typerästi. On aidosti tahdottava kuulla toisen mielipide ja annettava sille arvoa, oli se kuinka epämiellyttävä tahansa mikäli tahtoo aidon tasavertaisen parisuhteen. Tässä on monilla aikuistumisen paikka. Palkkio on myös sen mukainen niinkuin tämän ymmärtävät tietävät.

Eli sinä haluaisit rehellisyyden nimissä kuulla vaimosi haaveilevan välillä eksästään jolla oli isompi tai työkaverin treenattujen käsivarsien saavan joskus aikaan himonväristyksiä yllättävällä hetkellä? Miten kuvittelet sen palvelen suhteenne hyvinvointia, istuttamalla turhanpäiväisiä epävarmuuden ja riittämättömyyden siemeniä molempien mieliin?

Ainakin vaimosi saa “syrjiä" sinua sen heikkouden hetken takia, koska olet tehnyt hänen kanssaan sopimuksen, johon olette molemmat vähintään investoineet aikaa ja kiintymystä sekä mahdollisesti lisääntymisresursseja, joiden taakka on yleensä vielä naiselle suurempi. Hän saa päättää ettei haaskaa sitä kallista aikaansa enempää ihmiseen, jonka tahdonvoima on liian heikko, tai jolle liitto tai sen mahdollinen kariutuminen merkitsee liian vähän mahdollisena käyttäymistä muokkaavana tekijänä. Samat oikeudet on sinulla jos vaimosi pettää.

Kyllä ja olen kuullutkin puolisoni sanovan himoitsevansa jotakuta toista henkilöä. Ei se minua haittaa, ymmärrän että se on biologista. Jos hän eksyy toiseen sänkyyn niin se on hänen asiansa. Minä en hänen kehoaan omista, vaan tahdon olla parisuhteessa, jos hän tahtoo kanssani olla. Mieluummin otan täyden rehellisyyden kuin "tahdon vain sut", ja sitten aistin sen biologisen himon jostain katseista tai eleistä.

Viimeinen kappale meni vähän ohi.

Edellisiin viesteihin vielä, että en väitä että ihminen on täydellisesti halujensa vietävissä oleva eläin. Sanon vain, että väite "ihminen voi valita puhtaasti tahtonsa mukaan, eikä biologialla ole tähän vaikutusta" ei pidä paikkaansa. Lihavuusesimerkki todistaa tuon vääräksi.

En nyt välttämättä suosittele kaikista toisten himoamisista keskustelemaan kumppanin kanssa, oma kokemukseni on että ihan onnellinen ja luottavainen voi olla ilmankin, mutta jos se toimii teille niin mikäs siinä.

En oikein ymmärrä pointtiasi. Pettäminen on ja tulee olemaan suurimmalle osalle parisuhteessa kriisi, joka täytyy käsitellä. Jatkon kannalta on tärkeää että loukattu osapuoli tuntee olevansa pettäjälle tärkeä ja tulleensa kuulluksi, johon eivät nämä "se oli vaan biologinen vietti enkä minä" huutelut välttämättä kuulu.

Pettämisestä voi päästä yli kuten täälläkin on kerrottu, se vaan yleensä vaatii kovaa tahota molemmilta.

Hlökoht toivon että mahdollisimman moni ainakin ensin yrittää selvitellä puhumalla  ja ulkopuolista apua hankkimalla välejään, oli lopputulos mikä tahansa.

Pointti on siinä, että nykyään parisuhteelle asetetaan sellaisia tavoitteita, jotka ovat ristiriidassa meidän lajimme evolutiivisen kehityksen kanssa. Me emme ole evoluution mukaan ole kehittyneet yksiavioisiksi. Mikäli hyväksyisimme tosiasiat ja sopeutuisimme niihin avoimemmin keskustelun ja pohdinnan kautta niin parisuhdeongelmat helpottuisivat ja ihmiset olisivat onnellisempia.

Pettäminen saatetaan tutkimusten mukaan kokea yhtenä pahimmista kriiseistä elämässä. Pettäminen, jossa kukaan ei kuollut, loukkaantunut fyysisesti tai menettänyt rahojaan. Eikö tämä ole vähän naiivia? Keskityttäisiinkö jo vakavampiin ongelmiin, kuten vaikka terveyden ja hyvinvoinnin vaalimiseen ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen.

No mutta nyt juttelet ihan hölmöjä. Ihminen kykenee vaikuttamaan tunteisiinsa pettämisestä vähintään yhtä paljon kuin siihen pettämiseen itseensä- evoluution takia.

Pettäminen on ollut ja on suurin uhka kumppanille joka on investoinut aikaansa ja resurssejaan suhteeseen ja siitä syntyneisiin jälkeläisiin- ulkopuolisesta suhteesta voi seurata sukupuolitauti, raskaus tai hylkääminen. Evoluution vastaus: mustasukkaisuuden tunne.

Pettämiseen lisäksi sekoittuu moraalisia tuntaita joita ihmisellä on toisista ihmisistä yhteistyön vastavuoroisuuden varmistamiseksi ja hyväksikäytön estämiseksi.

Kenenkään hyvinvointia tuskin lisää kutsua näitä tunteita naiiveiksi ja vaatia muutosta vuosituhansien saatossa kehittyneisiin puolustusmekanismeihin. Käytät vieläpä samaa argumenttia puolustaakseis pettämistä, vaikka seksi tulee arvojärjetyksessä kuitenkin vasta sen jälkeen kun ihminen tuntee olevansa muutoin turvassa.

Afrikassa on/ollut kyliä, joissa on paneskeltu ympäriinsä ja kylän yhteisö on sitten hoitanut lapsia ja heillä on ollut monta huolehtivaa vanhempaa. Täällä hyvinvointiyhteiskunnassa ei lapsilla meinaa olla sitä yhtäkään vanhempaa. Tämäkö on parempi vaihtoehto lapsen kehityksen kannalta? Miksi pettäminen on alun alkaen määritelty pahaksi? Kyllä siitä toki mielensä pahoittaa, jos sopimus rikotaan - ymmärrän sen. Mutta miksi tehdä sopimus, jonka noudattamisen tiedetään lähes aina olevan vaikeaa? Miksei sovita että ollaan yhdessä puhtaasta arjen jakamisen mukavuudesta ja jos on kovat himot niin sitten teet jotain, mutta turvallisesti eikä niin että siitä tulee toiselle harmia. Miksi pingotetaan rima niin korkealle, että kun sieltä tipahtaa niin kaikkia sattuu?

Mustasukkaisuus johtuu siitä, että nainen on halunnut parhaat geenit itselleen, mutta ei muille naaraille kilpailun vähentämiseksi. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Moraaliset seikat ovat yhteisömme perua - kylmän länsimaisen yhteisön, jossa kaikki ajavat omia etujaan eikä kadulla kerjääville köyhillekään tahdota antaa lanttia. Itse olen joskus antanut jopa setelin koska välitän muista ihmisistä ja se on moraalini.

Eikö sallivampi ja joustavampi parisuhde nimenomaan ole sitä järjen voittamista eläimellisyydestä tai olosuhteisiin sopeutumista?

Tulin niin surulliseksi tästä ketjusta. :(

Niin monta hajonnutta perhettä, niin monta lasta jolla ei ole molemmat vanhemmat kotona samaan aikaan.

Ja minkä tähden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.

Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?

Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.

Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.

Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.

Tämähän oli ihan täyttä paskaa alusta loppuun. Se mikä meidät ihmiset erottaa muista eläimistä on juurikin tuo ettemme ole biologiamme "vankeja". Me pystymme ns. taistelemaan näitä alkukantaisia himoa vastaan, me pystymme tekemään valintoja. Jos olisimme biologiamme vankeja, olisimme yhtä "tyhmiä" kuin mikä tahansa muu eläinlaji.

Emme pysty. Olemme biologiamme vankeja. Juurihan viestissäni perustelin tämän sillä että monet tahtoisivat laihtua, mutta eivät pysty siihen, koska heidän tahdonvoimansa ei riitä voittamaan biologista ruoanhimoa.

Eih... Emme ole tai väität meidän siis olevan alkukantaisia eläimiä? Mitä sinun mutusi todistaa? Jos koirat faktaksi jotain väittää niin perusteluiksi ei riitä oma mutu.

Mikä meidät siis erottaa muista eläimistä? JOKAINEN voi ja pystyy laihduttamaan, toisilla on vaan huonompi itsekuri kuin toisilla ja he ilmeisesti ovat jääneet luolamiestasolle.

Voi olla että eri ihmisillä tuo tahdonvoima on eri luokkaa. Totta että jotkut pystyvät laihtumaan, mutta kaikki eivät avustamatta siihen tunnu kykenevän. Aika monta lihavaa naista ja miestä näkee kadulla. Pitäisikö heitä syrjiä heikomman tahdonvoimansa takia? Entä pettäjiä? Joskus se on hetkestäkin kiinni, millaista tahdonlujuutta onnistuu osoittamaan.

Luottamuksesta sen verran, että monet naiset puhuvat, että he haluavat suhteissaan täyttä luottamusta ja rehellisyyttä. Tämä ei välttämättä kuitenkaan aina ihan pidä paikkaansa; jos mies sanoisi haluavansa nussia nyt 18-kesäistä kisakireää voimistelijatyttöä, nainen on useimmiten vihasta suunniltaan, vaikka mies olisi ollut täydellisen rehellinen. Nainen haluaa mieluummin kuulla miehen sanovan "mä haluan vain sua vaikka on oltukin yhdessä 20 vuotta". Se on puolison mielestä luottamusta. Valikoitua pikkunättiä kommunikaatiota, jossa varotaan suututtamasta toista ja pitäydytään mukavissa aiheissa. Väitän kuitenkin, että vähintään ajatuksen tasolla lähes 100% miehistä ajattelee ainakin JOSKUS noin. Ei aina, mutta joskus. Koska biologiamme on sellainen. Onko näin ajatteleva mies sitten sättimisen arvoinen? Onko lähes jokainen mies sättimisen arvoinen?

Luottamusta ei voi olla puoliksi. Sitä ei voi parisuhteessa rajata vain kivoihin ja itselle mieluisiin asioihin tai käyttäytyy typerästi. On aidosti tahdottava kuulla toisen mielipide ja annettava sille arvoa, oli se kuinka epämiellyttävä tahansa mikäli tahtoo aidon tasavertaisen parisuhteen. Tässä on monilla aikuistumisen paikka. Palkkio on myös sen mukainen niinkuin tämän ymmärtävät tietävät.

Eli sinä haluaisit rehellisyyden nimissä kuulla vaimosi haaveilevan välillä eksästään jolla oli isompi tai työkaverin treenattujen käsivarsien saavan joskus aikaan himonväristyksiä yllättävällä hetkellä? Miten kuvittelet sen palvelen suhteenne hyvinvointia, istuttamalla turhanpäiväisiä epävarmuuden ja riittämättömyyden siemeniä molempien mieliin?

Ainakin vaimosi saa “syrjiä" sinua sen heikkouden hetken takia, koska olet tehnyt hänen kanssaan sopimuksen, johon olette molemmat vähintään investoineet aikaa ja kiintymystä sekä mahdollisesti lisääntymisresursseja, joiden taakka on yleensä vielä naiselle suurempi. Hän saa päättää ettei haaskaa sitä kallista aikaansa enempää ihmiseen, jonka tahdonvoima on liian heikko, tai jolle liitto tai sen mahdollinen kariutuminen merkitsee liian vähän mahdollisena käyttäymistä muokkaavana tekijänä. Samat oikeudet on sinulla jos vaimosi pettää.

Kyllä ja olen kuullutkin puolisoni sanovan himoitsevansa jotakuta toista henkilöä. Ei se minua haittaa, ymmärrän että se on biologista. Jos hän eksyy toiseen sänkyyn niin se on hänen asiansa. Minä en hänen kehoaan omista, vaan tahdon olla parisuhteessa, jos hän tahtoo kanssani olla. Mieluummin otan täyden rehellisyyden kuin "tahdon vain sut", ja sitten aistin sen biologisen himon jostain katseista tai eleistä.

Viimeinen kappale meni vähän ohi.

Edellisiin viesteihin vielä, että en väitä että ihminen on täydellisesti halujensa vietävissä oleva eläin. Sanon vain, että väite "ihminen voi valita puhtaasti tahtonsa mukaan, eikä biologialla ole tähän vaikutusta" ei pidä paikkaansa. Lihavuusesimerkki todistaa tuon vääräksi.

En nyt välttämättä suosittele kaikista toisten himoamisista keskustelemaan kumppanin kanssa, oma kokemukseni on että ihan onnellinen ja luottavainen voi olla ilmankin, mutta jos se toimii teille niin mikäs siinä.

En oikein ymmärrä pointtiasi. Pettäminen on ja tulee olemaan suurimmalle osalle parisuhteessa kriisi, joka täytyy käsitellä. Jatkon kannalta on tärkeää että loukattu osapuoli tuntee olevansa pettäjälle tärkeä ja tulleensa kuulluksi, johon eivät nämä "se oli vaan biologinen vietti enkä minä" huutelut välttämättä kuulu.

Pettämisestä voi päästä yli kuten täälläkin on kerrottu, se vaan yleensä vaatii kovaa tahota molemmilta.

Hlökoht toivon että mahdollisimman moni ainakin ensin yrittää selvitellä puhumalla  ja ulkopuolista apua hankkimalla välejään, oli lopputulos mikä tahansa.

Pointti on siinä, että nykyään parisuhteelle asetetaan sellaisia tavoitteita, jotka ovat ristiriidassa meidän lajimme evolutiivisen kehityksen kanssa. Me emme ole evoluution mukaan ole kehittyneet yksiavioisiksi. Mikäli hyväksyisimme tosiasiat ja sopeutuisimme niihin avoimemmin keskustelun ja pohdinnan kautta niin parisuhdeongelmat helpottuisivat ja ihmiset olisivat onnellisempia.

Pettäminen saatetaan tutkimusten mukaan kokea yhtenä pahimmista kriiseistä elämässä. Pettäminen, jossa kukaan ei kuollut, loukkaantunut fyysisesti tai menettänyt rahojaan. Eikö tämä ole vähän naiivia? Keskityttäisiinkö jo vakavampiin ongelmiin, kuten vaikka terveyden ja hyvinvoinnin vaalimiseen ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen.

No mutta nyt juttelet ihan hölmöjä. Ihminen kykenee vaikuttamaan tunteisiinsa pettämisestä vähintään yhtä paljon kuin siihen pettämiseen itseensä- evoluution takia.

Pettäminen on ollut ja on suurin uhka kumppanille joka on investoinut aikaansa ja resurssejaan suhteeseen ja siitä syntyneisiin jälkeläisiin- ulkopuolisesta suhteesta voi seurata sukupuolitauti, raskaus tai hylkääminen. Evoluution vastaus: mustasukkaisuuden tunne.

Pettämiseen lisäksi sekoittuu moraalisia tuntaita joita ihmisellä on toisista ihmisistä yhteistyön vastavuoroisuuden varmistamiseksi ja hyväksikäytön estämiseksi.

Kenenkään hyvinvointia tuskin lisää kutsua näitä tunteita naiiveiksi ja vaatia muutosta vuosituhansien saatossa kehittyneisiin puolustusmekanismeihin. Käytät vieläpä samaa argumenttia puolustaakseis pettämistä, vaikka seksi tulee arvojärjetyksessä kuitenkin vasta sen jälkeen kun ihminen tuntee olevansa muutoin turvassa.

Afrikassa on/ollut kyliä, joissa on paneskeltu ympäriinsä ja kylän yhteisö on sitten hoitanut lapsia ja heillä on ollut monta huolehtivaa vanhempaa. Täällä hyvinvointiyhteiskunnassa ei lapsilla meinaa olla sitä yhtäkään vanhempaa. Tämäkö on parempi vaihtoehto lapsen kehityksen kannalta? Miksi pettäminen on alun alkaen määritelty pahaksi? Kyllä siitä toki mielensä pahoittaa, jos sopimus rikotaan - ymmärrän sen. Mutta miksi tehdä sopimus, jonka noudattamisen tiedetään lähes aina olevan vaikeaa? Miksei sovita että ollaan yhdessä puhtaasta arjen jakamisen mukavuudesta ja jos on kovat himot niin sitten teet jotain, mutta turvallisesti eikä niin että siitä tulee toiselle harmia. Miksi pingotetaan rima niin korkealle, että kun sieltä tipahtaa niin kaikkia sattuu?

Mustasukkaisuus johtuu siitä, että nainen on halunnut parhaat geenit itselleen, mutta ei muille naaraille kilpailun vähentämiseksi. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Moraaliset seikat ovat yhteisömme perua - kylmän länsimaisen yhteisön, jossa kaikki ajavat omia etujaan eikä kadulla kerjääville köyhillekään tahdota antaa lanttia. Itse olen joskus antanut jopa setelin koska välitän muista ihmisistä ja se on moraalini.

Eikö sallivampi ja joustavampi parisuhde nimenomaan ole sitä järjen voittamista eläimellisyydestä tai olosuhteisiin sopeutumista?

Itseasiassa yksiavoisuus on alunperin ollut miesten keskinäistä tasa-arvoa edistävä sopimus - yksi mies yksi nainen- ja sillä on saavutettu suurempi yhteiskuntarauha. Kyläesimerkissä naiset ovat harrastaneet seksiä lähes kaikkien kylän miesten kanssa, jotka eivät siten voi koskaan olla varmoja isyydestään = kaikki pienen kylän miehet kohtelevat kaikkia lapsia hyvin. Kuinka monen miehen (tai naisen) uskot haluavan palata tähän malliin?

Mustasukkaisuuden tunteet johtuvat siitä että ihmislajissa molemmat vanhemmat investoivat jälkeläisiinsä ja näin ollen heillä on ollut ja on oma intressinsä myös kumppanin seksielämässä.

Olet antanut setelin ja se on sinun moraali? En ehkä oikein osaa keskustella kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.

Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?

Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.

Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.

Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.

Jos sinä koet noin, niin sinun ja kaltaistesi ei ylipäätään kannata ruveta parisuhteeseen, jos kerran uskollisuus omaa kumppania kohtaan on mahdotonta. Yrität vain vyöryttää syyn omasta selkärangattomuudestasi sen petetyn osapuolen harteille, mikä on aika läpinäkyvää ja todella halveksittavaa.

Avoin suhde saattaisikin olla minulle sopiva vaihtoehto. Suhde, joka perustuu aitoon rakkauteen ja siihen, että toinen nimenomaan tahtoo viettää aikaansa minun kanssani vaikka hairahtaisikin joskus hakemaan seksuaalista kipinää toisaalla. Tahdon toisen olevan onnellinen.

Jotkut tahtovat sitten vuorostaan omistaa puolisonsa. Rakkaudestahan ei voi siinä suhteessa puhua, vaan kyse on "mulle ja vain mulle parhaat geenit"-ilmiöstä, eli itsekkyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.

Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?

Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.

Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.

Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.

Jos sinä koet noin, niin sinun ja kaltaistesi ei ylipäätään kannata ruveta parisuhteeseen, jos kerran uskollisuus omaa kumppania kohtaan on mahdotonta. Yrität vain vyöryttää syyn omasta selkärangattomuudestasi sen petetyn osapuolen harteille, mikä on aika läpinäkyvää ja todella halveksittavaa.

Avoin suhde saattaisikin olla minulle sopiva vaihtoehto. Suhde, joka perustuu aitoon rakkauteen ja siihen, että toinen nimenomaan tahtoo viettää aikaansa minun kanssani vaikka hairahtaisikin joskus hakemaan seksuaalista kipinää toisaalla. Tahdon toisen olevan onnellinen.

Jotkut tahtovat sitten vuorostaan omistaa puolisonsa. Rakkaudestahan ei voi siinä suhteessa puhua, vaan kyse on "mulle ja vain mulle parhaat geenit"-ilmiöstä, eli itsekkyydestä.

Tässä on taas jotain liikkuttavan naiivia. Kunnioitus ja rakkaus minulle tarkoittaa, että ymmärrän puolisoni intressien olevan vaihdettavissa omieni kanssa- toisin sanoen jos en tahdo että hän pettäisi, en petä. En pidä häntä itsekkäänä vaikkei hän toivoisi minun jatkavan sukuani ja levittävän geenejäni ulkopuolisten kanssa. Miten itsekästä minulta olisi tehdä niin ja satuttaa kumppania ja olemassa olevia lapsiani hetken hurman takia?

Meillä tapahtumasta kolme vuotta ja edelleen muistan sen joka ainoa päivä. Onhan tämä kun löysässä hirressä eläisi. Oikeastaan ei enää tämä suhde kauheasti kiinnosta, vaikea katsoa miestä muistamatta. Jotain meni rikki eikä sitä pysty korjaamaan. Kyllä tämä minun mielentilaani vaikuttaa ihan kokoajan, mies ei varmaan koko juttua enää muistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.

Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?

Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.

Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.

Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.

Jos sinä koet noin, niin sinun ja kaltaistesi ei ylipäätään kannata ruveta parisuhteeseen, jos kerran uskollisuus omaa kumppania kohtaan on mahdotonta. Yrität vain vyöryttää syyn omasta selkärangattomuudestasi sen petetyn osapuolen harteille, mikä on aika läpinäkyvää ja todella halveksittavaa.

Avoin suhde saattaisikin olla minulle sopiva vaihtoehto. Suhde, joka perustuu aitoon rakkauteen ja siihen, että toinen nimenomaan tahtoo viettää aikaansa minun kanssani vaikka hairahtaisikin joskus hakemaan seksuaalista kipinää toisaalla. Tahdon toisen olevan onnellinen.

Jotkut tahtovat sitten vuorostaan omistaa puolisonsa. Rakkaudestahan ei voi siinä suhteessa puhua, vaan kyse on "mulle ja vain mulle parhaat geenit"-ilmiöstä, eli itsekkyydestä.

Tässä on taas jotain liikkuttavan naiivia. Kunnioitus ja rakkaus minulle tarkoittaa, että ymmärrän puolisoni intressien olevan vaihdettavissa omieni kanssa- toisin sanoen jos en tahdo että hän pettäisi, en petä. En pidä häntä itsekkäänä vaikkei hän toivoisi minun jatkavan sukuani ja levittävän geenejäni ulkopuolisten kanssa. Miten itsekästä minulta olisi tehdä niin ja satuttaa kumppania ja olemassa olevia lapsiani hetken hurman takia?

Minkäs takia sitten olet tässä keskustelussa jos sulla ei kerran mitään ongelmia ole?

Vierailija kirjoitti:

Tulin niin surulliseksi tästä ketjusta. :(

Niin monta hajonnutta perhettä, niin monta lasta jolla ei ole molemmat vanhemmat kotona samaan aikaan.

Ja minkä tähden?

Näin myös minäkin.

Ja kiitos kaikille vastanneille. Taso ollut suht asiallista eikä sorruttu solvauksiin. Arvostan sitä.

Mies selitti pettämistään klassisella huomion saamisella. Työkaveri ei kuulema ollut sinällään innostava vaan se huomio ja kehuminen imartelevaa. Vähän huono pistää paremmaksi. Kun mies pääosin tekee iltavuoroa ja minä aamua niin ei siinä arkena kauheasti nähdä. Lisäksi hoidan muksut ym arkiaskareet töiden jälkeen. Mies tulee suoraan töistä nukkumaan. Aina sillä on kuitenkin ollut hyvä ruoka valmiina ja siisti koti. Palvovat lapset ja minäkin.. harvoin olen kylkeä kääntänyt kun kömpii viereen.

Työkaveri ei kuulema edes tuntunut miltään. Seksi oli tylsää. Jutut tylsiä. Vilpittömästi taivasteli ettei mitään puhuttavaa. ( nainen siis lähes 20 v nuorempi) mulle taas jo järkikin sanoo, että tällä elämänkokemuksella ei voi olla mitään yhteistä jaettavaa nuoren festareista innostuvan ja perskänneistä hehkuttavan neidon kanssa. Näin kuiteista että mies vienyt tapaamiseen hyvää viiniä.. tunnetiloissani raivosin asiasta ja mies vaan totes juoneensa sen yksin. Nainen lipitti kuulema siideriä eikä ymmärtänyt mitään viineistä. Tämä ny on sivuseikka mutta jotenki melkein säälin miestä. Nään sen sieluni silmin seisovan naisen oven takana tarkoin valittu laadukas viiniputeli kourassaan ja toisella ei ole edes laseja vaan kaappi täynnä k-menu esanssilitkua. Ja tässä en tosiaan tarkoita olla pinnallinen vaan sitä erilaisuutta. Tollasen tähden tuhoaa meidän hyvän tiimin ja sen, että tässä on monesta mäestä yhdessä noustu ja kaikki nollasta rakennettu. Paitsi tästä ei taideta nousta.

Arvostus kadonnut. En usko edes tuntevani koko miestä. En voi uskoa katumukseen. En mihinkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.

Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?

Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.

Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.

Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.

Jos sinä koet noin, niin sinun ja kaltaistesi ei ylipäätään kannata ruveta parisuhteeseen, jos kerran uskollisuus omaa kumppania kohtaan on mahdotonta. Yrität vain vyöryttää syyn omasta selkärangattomuudestasi sen petetyn osapuolen harteille, mikä on aika läpinäkyvää ja todella halveksittavaa.

Avoin suhde saattaisikin olla minulle sopiva vaihtoehto. Suhde, joka perustuu aitoon rakkauteen ja siihen, että toinen nimenomaan tahtoo viettää aikaansa minun kanssani vaikka hairahtaisikin joskus hakemaan seksuaalista kipinää toisaalla. Tahdon toisen olevan onnellinen.

Jotkut tahtovat sitten vuorostaan omistaa puolisonsa. Rakkaudestahan ei voi siinä suhteessa puhua, vaan kyse on "mulle ja vain mulle parhaat geenit"-ilmiöstä, eli itsekkyydestä.

Tässä on taas jotain liikkuttavan naiivia. Kunnioitus ja rakkaus minulle tarkoittaa, että ymmärrän puolisoni intressien olevan vaihdettavissa omieni kanssa- toisin sanoen jos en tahdo että hän pettäisi, en petä. En pidä häntä itsekkäänä vaikkei hän toivoisi minun jatkavan sukuani ja levittävän geenejäni ulkopuolisten kanssa. Miten itsekästä minulta olisi tehdä niin ja satuttaa kumppania ja olemassa olevia lapsiani hetken hurman takia?

Minkäs takia sitten olet tässä keskustelussa jos sulla ei kerran mitään ongelmia ole?

En niin sanonut, eikä tämä keskustelu koskenut minua? Vastasin mielestäni naiiviin väitteeseen, että rakkaus on jotenkin suurempaa jos haluaa olla yhdessä ja pettää, kuin että haluaa olla yhdessä ja kunnioituksesta kumppania kohtaan onnistuu olemaan pettämättä.

Eikös se eräs superisäkin netissä valitellut, että ei ymmärrä miehiä, jotka lähtevät nuoremman matkaan. Nuoremmat naiset ovat vielä niin eri tasolla, heillä ei ole varaa matkustella ja yhteisiä puheenaiheita ei ole heidän lapsellisuutensa takia. Eikä mennyt kauaa, kun tuli ilmi suhde 19-vuotiaan kanssa, jonka mieluummin valitsi kuin entisen liiton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.

Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?

Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.

Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.

Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.

Tämähän oli ihan täyttä paskaa alusta loppuun. Se mikä meidät ihmiset erottaa muista eläimistä on juurikin tuo ettemme ole biologiamme "vankeja". Me pystymme ns. taistelemaan näitä alkukantaisia himoa vastaan, me pystymme tekemään valintoja. Jos olisimme biologiamme vankeja, olisimme yhtä "tyhmiä" kuin mikä tahansa muu eläinlaji.

Emme pysty. Olemme biologiamme vankeja. Juurihan viestissäni perustelin tämän sillä että monet tahtoisivat laihtua, mutta eivät pysty siihen, koska heidän tahdonvoimansa ei riitä voittamaan biologista ruoanhimoa.

Eih... Emme ole tai väität meidän siis olevan alkukantaisia eläimiä? Mitä sinun mutusi todistaa? Jos koirat faktaksi jotain väittää niin perusteluiksi ei riitä oma mutu.

Mikä meidät siis erottaa muista eläimistä? JOKAINEN voi ja pystyy laihduttamaan, toisilla on vaan huonompi itsekuri kuin toisilla ja he ilmeisesti ovat jääneet luolamiestasolle.

Voi olla että eri ihmisillä tuo tahdonvoima on eri luokkaa. Totta että jotkut pystyvät laihtumaan, mutta kaikki eivät avustamatta siihen tunnu kykenevän. Aika monta lihavaa naista ja miestä näkee kadulla. Pitäisikö heitä syrjiä heikomman tahdonvoimansa takia? Entä pettäjiä? Joskus se on hetkestäkin kiinni, millaista tahdonlujuutta onnistuu osoittamaan.

Luottamuksesta sen verran, että monet naiset puhuvat, että he haluavat suhteissaan täyttä luottamusta ja rehellisyyttä. Tämä ei välttämättä kuitenkaan aina ihan pidä paikkaansa; jos mies sanoisi haluavansa nussia nyt 18-kesäistä kisakireää voimistelijatyttöä, nainen on useimmiten vihasta suunniltaan, vaikka mies olisi ollut täydellisen rehellinen. Nainen haluaa mieluummin kuulla miehen sanovan "mä haluan vain sua vaikka on oltukin yhdessä 20 vuotta". Se on puolison mielestä luottamusta. Valikoitua pikkunättiä kommunikaatiota, jossa varotaan suututtamasta toista ja pitäydytään mukavissa aiheissa. Väitän kuitenkin, että vähintään ajatuksen tasolla lähes 100% miehistä ajattelee ainakin JOSKUS noin. Ei aina, mutta joskus. Koska biologiamme on sellainen. Onko näin ajatteleva mies sitten sättimisen arvoinen? Onko lähes jokainen mies sättimisen arvoinen?

Luottamusta ei voi olla puoliksi. Sitä ei voi parisuhteessa rajata vain kivoihin ja itselle mieluisiin asioihin tai käyttäytyy typerästi. On aidosti tahdottava kuulla toisen mielipide ja annettava sille arvoa, oli se kuinka epämiellyttävä tahansa mikäli tahtoo aidon tasavertaisen parisuhteen. Tässä on monilla aikuistumisen paikka. Palkkio on myös sen mukainen niinkuin tämän ymmärtävät tietävät.

Eli sinä haluaisit rehellisyyden nimissä kuulla vaimosi haaveilevan välillä eksästään jolla oli isompi tai työkaverin treenattujen käsivarsien saavan joskus aikaan himonväristyksiä yllättävällä hetkellä? Miten kuvittelet sen palvelen suhteenne hyvinvointia, istuttamalla turhanpäiväisiä epävarmuuden ja riittämättömyyden siemeniä molempien mieliin?

Ainakin vaimosi saa “syrjiä" sinua sen heikkouden hetken takia, koska olet tehnyt hänen kanssaan sopimuksen, johon olette molemmat vähintään investoineet aikaa ja kiintymystä sekä mahdollisesti lisääntymisresursseja, joiden taakka on yleensä vielä naiselle suurempi. Hän saa päättää ettei haaskaa sitä kallista aikaansa enempää ihmiseen, jonka tahdonvoima on liian heikko, tai jolle liitto tai sen mahdollinen kariutuminen merkitsee liian vähän mahdollisena käyttäymistä muokkaavana tekijänä. Samat oikeudet on sinulla jos vaimosi pettää.

Kyllä ja olen kuullutkin puolisoni sanovan himoitsevansa jotakuta toista henkilöä. Ei se minua haittaa, ymmärrän että se on biologista. Jos hän eksyy toiseen sänkyyn niin se on hänen asiansa. Minä en hänen kehoaan omista, vaan tahdon olla parisuhteessa, jos hän tahtoo kanssani olla. Mieluummin otan täyden rehellisyyden kuin "tahdon vain sut", ja sitten aistin sen biologisen himon jostain katseista tai eleistä.

Viimeinen kappale meni vähän ohi.

Edellisiin viesteihin vielä, että en väitä että ihminen on täydellisesti halujensa vietävissä oleva eläin. Sanon vain, että väite "ihminen voi valita puhtaasti tahtonsa mukaan, eikä biologialla ole tähän vaikutusta" ei pidä paikkaansa. Lihavuusesimerkki todistaa tuon vääräksi.

En nyt välttämättä suosittele kaikista toisten himoamisista keskustelemaan kumppanin kanssa, oma kokemukseni on että ihan onnellinen ja luottavainen voi olla ilmankin, mutta jos se toimii teille niin mikäs siinä.

En oikein ymmärrä pointtiasi. Pettäminen on ja tulee olemaan suurimmalle osalle parisuhteessa kriisi, joka täytyy käsitellä. Jatkon kannalta on tärkeää että loukattu osapuoli tuntee olevansa pettäjälle tärkeä ja tulleensa kuulluksi, johon eivät nämä "se oli vaan biologinen vietti enkä minä" huutelut välttämättä kuulu.

Pettämisestä voi päästä yli kuten täälläkin on kerrottu, se vaan yleensä vaatii kovaa tahota molemmilta.

Hlökoht toivon että mahdollisimman moni ainakin ensin yrittää selvitellä puhumalla  ja ulkopuolista apua hankkimalla välejään, oli lopputulos mikä tahansa.

Pointti on siinä, että nykyään parisuhteelle asetetaan sellaisia tavoitteita, jotka ovat ristiriidassa meidän lajimme evolutiivisen kehityksen kanssa. Me emme ole evoluution mukaan ole kehittyneet yksiavioisiksi. Mikäli hyväksyisimme tosiasiat ja sopeutuisimme niihin avoimemmin keskustelun ja pohdinnan kautta niin parisuhdeongelmat helpottuisivat ja ihmiset olisivat onnellisempia.

Pettäminen saatetaan tutkimusten mukaan kokea yhtenä pahimmista kriiseistä elämässä. Pettäminen, jossa kukaan ei kuollut, loukkaantunut fyysisesti tai menettänyt rahojaan. Eikö tämä ole vähän naiivia? Keskityttäisiinkö jo vakavampiin ongelmiin, kuten vaikka terveyden ja hyvinvoinnin vaalimiseen ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen.

No mutta nyt juttelet ihan hölmöjä. Ihminen kykenee vaikuttamaan tunteisiinsa pettämisestä vähintään yhtä paljon kuin siihen pettämiseen itseensä- evoluution takia.

Pettäminen on ollut ja on suurin uhka kumppanille joka on investoinut aikaansa ja resurssejaan suhteeseen ja siitä syntyneisiin jälkeläisiin- ulkopuolisesta suhteesta voi seurata sukupuolitauti, raskaus tai hylkääminen. Evoluution vastaus: mustasukkaisuuden tunne.

Pettämiseen lisäksi sekoittuu moraalisia tuntaita joita ihmisellä on toisista ihmisistä yhteistyön vastavuoroisuuden varmistamiseksi ja hyväksikäytön estämiseksi.

Kenenkään hyvinvointia tuskin lisää kutsua näitä tunteita naiiveiksi ja vaatia muutosta vuosituhansien saatossa kehittyneisiin puolustusmekanismeihin. Käytät vieläpä samaa argumenttia puolustaakseis pettämistä, vaikka seksi tulee arvojärjetyksessä kuitenkin vasta sen jälkeen kun ihminen tuntee olevansa muutoin turvassa.

Afrikassa on/ollut kyliä, joissa on paneskeltu ympäriinsä ja kylän yhteisö on sitten hoitanut lapsia ja heillä on ollut monta huolehtivaa vanhempaa. Täällä hyvinvointiyhteiskunnassa ei lapsilla meinaa olla sitä yhtäkään vanhempaa. Tämäkö on parempi vaihtoehto lapsen kehityksen kannalta? Miksi pettäminen on alun alkaen määritelty pahaksi? Kyllä siitä toki mielensä pahoittaa, jos sopimus rikotaan - ymmärrän sen. Mutta miksi tehdä sopimus, jonka noudattamisen tiedetään lähes aina olevan vaikeaa? Miksei sovita että ollaan yhdessä puhtaasta arjen jakamisen mukavuudesta ja jos on kovat himot niin sitten teet jotain, mutta turvallisesti eikä niin että siitä tulee toiselle harmia. Miksi pingotetaan rima niin korkealle, että kun sieltä tipahtaa niin kaikkia sattuu?

Mustasukkaisuus johtuu siitä, että nainen on halunnut parhaat geenit itselleen, mutta ei muille naaraille kilpailun vähentämiseksi. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Moraaliset seikat ovat yhteisömme perua - kylmän länsimaisen yhteisön, jossa kaikki ajavat omia etujaan eikä kadulla kerjääville köyhillekään tahdota antaa lanttia. Itse olen joskus antanut jopa setelin koska välitän muista ihmisistä ja se on moraalini.

Eikö sallivampi ja joustavampi parisuhde nimenomaan ole sitä järjen voittamista eläimellisyydestä tai olosuhteisiin sopeutumista?

Olet siis sillä setelilläsi rahoittanut mafian toimintaa, onnea!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin niin surulliseksi tästä ketjusta. :(

Niin monta hajonnutta perhettä, niin monta lasta jolla ei ole molemmat vanhemmat kotona samaan aikaan.

Ja minkä tähden?

Näin myös minäkin.

Ja kiitos kaikille vastanneille. Taso ollut suht asiallista eikä sorruttu solvauksiin. Arvostan sitä.

Mies selitti pettämistään klassisella huomion saamisella. Työkaveri ei kuulema ollut sinällään innostava vaan se huomio ja kehuminen imartelevaa. Vähän huono pistää paremmaksi. Kun mies pääosin tekee iltavuoroa ja minä aamua niin ei siinä arkena kauheasti nähdä. Lisäksi hoidan muksut ym arkiaskareet töiden jälkeen. Mies tulee suoraan töistä nukkumaan. Aina sillä on kuitenkin ollut hyvä ruoka valmiina ja siisti koti. Palvovat lapset ja minäkin.. harvoin olen kylkeä kääntänyt kun kömpii viereen.

Työkaveri ei kuulema edes tuntunut miltään. Seksi oli tylsää. Jutut tylsiä. Vilpittömästi taivasteli ettei mitään puhuttavaa. ( nainen siis lähes 20 v nuorempi) mulle taas jo järkikin sanoo, että tällä elämänkokemuksella ei voi olla mitään yhteistä jaettavaa nuoren festareista innostuvan ja perskänneistä hehkuttavan neidon kanssa. Näin kuiteista että mies vienyt tapaamiseen hyvää viiniä.. tunnetiloissani raivosin asiasta ja mies vaan totes juoneensa sen yksin. Nainen lipitti kuulema siideriä eikä ymmärtänyt mitään viineistä. Tämä ny on sivuseikka mutta jotenki melkein säälin miestä. Nään sen sieluni silmin seisovan naisen oven takana tarkoin valittu laadukas viiniputeli kourassaan ja toisella ei ole edes laseja vaan kaappi täynnä k-menu esanssilitkua. Ja tässä en tosiaan tarkoita olla pinnallinen vaan sitä erilaisuutta. Tollasen tähden tuhoaa meidän hyvän tiimin ja sen, että tässä on monesta mäestä yhdessä noustu ja kaikki nollasta rakennettu. Paitsi tästä ei taideta nousta.

Arvostus kadonnut. En usko edes tuntevani koko miestä. En voi uskoa katumukseen. En mihinkään.

Ap

Jutut tylsiä. Seksi tylsää. Lipitti pelkkää k-menu-siideriä. Kuitenkin juttu jatkui kuukausia eikä jäänyt yhteen kertaan. Mitä helvettiä ap :D. Oikeastiko uskot itsekään tuohon??

Vierailija kirjoitti:

Eikös se eräs superisäkin netissä valitellut, että ei ymmärrä miehiä, jotka lähtevät nuoremman matkaan. Nuoremmat naiset ovat vielä niin eri tasolla, heillä ei ole varaa matkustella ja yhteisiä puheenaiheita ei ole heidän lapsellisuutensa takia. Eikä mennyt kauaa, kun tuli ilmi suhde 19-vuotiaan kanssa, jonka mieluummin valitsi kuin entisen liiton.

Riippuu varmaan onko nainen 19v vai 29v, jälkimmäisellä on yleensä enemmän rahaa käytössään ja eivät ole mielestäni enää lapsellisia. 

En hyväksy perheenjättäjä-isiä ja en myöskään nuorempien naisten mitätöintiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin niin surulliseksi tästä ketjusta. :(

Niin monta hajonnutta perhettä, niin monta lasta jolla ei ole molemmat vanhemmat kotona samaan aikaan.

Ja minkä tähden?

Näin myös minäkin.

Ja kiitos kaikille vastanneille. Taso ollut suht asiallista eikä sorruttu solvauksiin. Arvostan sitä.

Mies selitti pettämistään klassisella huomion saamisella. Työkaveri ei kuulema ollut sinällään innostava vaan se huomio ja kehuminen imartelevaa. Vähän huono pistää paremmaksi. Kun mies pääosin tekee iltavuoroa ja minä aamua niin ei siinä arkena kauheasti nähdä. Lisäksi hoidan muksut ym arkiaskareet töiden jälkeen. Mies tulee suoraan töistä nukkumaan. Aina sillä on kuitenkin ollut hyvä ruoka valmiina ja siisti koti. Palvovat lapset ja minäkin.. harvoin olen kylkeä kääntänyt kun kömpii viereen.

Työkaveri ei kuulema edes tuntunut miltään. Seksi oli tylsää. Jutut tylsiä. Vilpittömästi taivasteli ettei mitään puhuttavaa. ( nainen siis lähes 20 v nuorempi) mulle taas jo järkikin sanoo, että tällä elämänkokemuksella ei voi olla mitään yhteistä jaettavaa nuoren festareista innostuvan ja perskänneistä hehkuttavan neidon kanssa. Näin kuiteista että mies vienyt tapaamiseen hyvää viiniä.. tunnetiloissani raivosin asiasta ja mies vaan totes juoneensa sen yksin. Nainen lipitti kuulema siideriä eikä ymmärtänyt mitään viineistä. Tämä ny on sivuseikka mutta jotenki melkein säälin miestä. Nään sen sieluni silmin seisovan naisen oven takana tarkoin valittu laadukas viiniputeli kourassaan ja toisella ei ole edes laseja vaan kaappi täynnä k-menu esanssilitkua. Ja tässä en tosiaan tarkoita olla pinnallinen vaan sitä erilaisuutta. Tollasen tähden tuhoaa meidän hyvän tiimin ja sen, että tässä on monesta mäestä yhdessä noustu ja kaikki nollasta rakennettu. Paitsi tästä ei taideta nousta.

Arvostus kadonnut. En usko edes tuntevani koko miestä. En voi uskoa katumukseen. En mihinkään.

Ap

Ja mies jatkaa valehtelua + lisäksi haukkuu nuorempaa naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.

Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?

Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.

Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.

Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.

Jos sinä koet noin, niin sinun ja kaltaistesi ei ylipäätään kannata ruveta parisuhteeseen, jos kerran uskollisuus omaa kumppania kohtaan on mahdotonta. Yrität vain vyöryttää syyn omasta selkärangattomuudestasi sen petetyn osapuolen harteille, mikä on aika läpinäkyvää ja todella halveksittavaa.

Avoin suhde saattaisikin olla minulle sopiva vaihtoehto. Suhde, joka perustuu aitoon rakkauteen ja siihen, että toinen nimenomaan tahtoo viettää aikaansa minun kanssani vaikka hairahtaisikin joskus hakemaan seksuaalista kipinää toisaalla. Tahdon toisen olevan onnellinen.

Jotkut tahtovat sitten vuorostaan omistaa puolisonsa. Rakkaudestahan ei voi siinä suhteessa puhua, vaan kyse on "mulle ja vain mulle parhaat geenit"-ilmiöstä, eli itsekkyydestä.

Tässä on taas jotain liikkuttavan naiivia. Kunnioitus ja rakkaus minulle tarkoittaa, että ymmärrän puolisoni intressien olevan vaihdettavissa omieni kanssa- toisin sanoen jos en tahdo että hän pettäisi, en petä. En pidä häntä itsekkäänä vaikkei hän toivoisi minun jatkavan sukuani ja levittävän geenejäni ulkopuolisten kanssa. Miten itsekästä minulta olisi tehdä niin ja satuttaa kumppania ja olemassa olevia lapsiani hetken hurman takia?

Minkäs takia sitten olet tässä keskustelussa jos sulla ei kerran mitään ongelmia ole?

En niin sanonut, eikä tämä keskustelu koskenut minua? Vastasin mielestäni naiiviin väitteeseen, että rakkaus on jotenkin suurempaa jos haluaa olla yhdessä ja pettää, kuin että haluaa olla yhdessä ja kunnioituksesta kumppania kohtaan onnistuu olemaan pettämättä.

Ainakin minä olen rehellisesti sanottuna suhteissani joutunut lähes jatkuvasti taistelemaan itseni kanssa sen takia, että suhteen aikana olen tuntenut vetoa muihin naisiin seksuaalisesti. Olen kärsinyt hirveää tuskaa siitä kun olen kieltäytynyt jonkun ihanan naisen seksitarjouksesta useita kertoja vaikka olisin voinut pettää jäämättä kiinni. Jokin sisällä soimasi minua siitä, että teen väärin luontoani kohtaan kun kieltäydyin panosta ja kieltäydyin silti puolisoni välittämisen takia. Yritin jakaa tuntoja mahdollisimman rehellisesti ja ongelma vain paheni ja paheni eikä oikein mitään ratkaisua ollut. Lopulta en enää kestänyt, enkä todellakaan halunnut tätä naista enää nähdä. Sitten sain toisen ongelman eli syyllisyyden teosta, jonka tein saadakseni rauhan sisäiseltä pahalta ololta. Sain toki tukun muitakin parisuhdeongelmia kun asia sitten joskus kävi ilmi. Olisi tietysti pitänyt lopettaa suhde ennen tuota, mutta minkäs teet. Välitin kuitenkin puolisostani ja tahdoin hänen kanssaan olla.