Lue keskustelun säännöt.
mies petti. kannattaako edes yrittää jatkaa? mielipiteitä, kiitos!
11.08.2016 |
Meillä pitkä parisuhde ja lapset. Miehellä lyhyt suhde työkaveriin, jäi kiinni. Molemmat väittävät sen olevan nyt ohi. Mies haluaa jatkaa. Mä en tiedä mitä haluan.
Kannattaako ees nähdä sitä vaivaa, että tämän paskan rämpii yhdessä läpi vai erota samantien? Kokemuksia.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Meillä mies petti puolen vuoden ajan. Perheessä pieni lapsi. Kaikkien pitkien keskustelujen, minun vihan ja raivonpuuskien jälkeen päädyttiin pariterapiaan. Meille pariterapian tarkoituksena oli joko päättää pysyä yhdessä tai käydä asiat läpi niin että molemmat voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sopia kuviot miten asiat hoidetaan eron sattuessa kun pieni lapsikin suhteessa.
Meille terapiasta oli todella paljon apua, pystyimme yhdessä ja erikseen miettimään parisuhteen ongelmakohtia ja tavoitteita. Siellä sai myös rauhassa purkaa omaa pettymystä ja surua. Tilanne on henkisesti niin raskas, ja jos sen prosessin haluaa aloittaa sitä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Itse olin niin valmis eroon ja olinkin miettinyt valmiiksi mm. Taloudellisen pärjäämisen. Jollain tavalla tuo olisi kuitenkin kaikkien kannalta järkevää käydä läpi lopputuloksesta huolimatta, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja eron tullessa pettävä osapuoli on selitysvelvollinen lapsille ja muille sukulaisille yms. Samalla voi sitten ottaa siltäkin kantilta vastuun teoistaan. Siinä kohtaa varmaan herää kysymys, oliko tämä kaiken sen arvoista?
Muuten ihan asiaa, mutta pettämiset ym. eroon johtaneet syyt eivät todellakaan kuulu lapsille millään lailla sukulaisista puhumattakaan eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
34 jatkaa..
Muista myös AP ottaa myös itse vastuuta omasta parisuhteesta ja omasta panoksestasi parisuhteeseesi. Yleensä pettäminen johtuu monesta asiasta ja tyyrymättömyydestä omaan parisuhteeseen..
Jos parisuhde ei tarjoa fyysistä tai henkistä yhteyttä ei se ole silloin parisuhde. Ja jos et itse kaipaa parisuhteeseesi kyseisiä asioita, se ei tarkoita sitä etteikö toiselle ne olisi tärkeitä. Ei kukaan järkevä ihminen halua parisuhteessa kokea olevansa lähinnä kämppis.
Jahas, taas tätä "petettykin voi katsoa peiliin" -paskaa. Aivan sama onko henkistä yhteyttä, fyysistä yhteyttä, avaruudellista yhteyttä vai yhteys poikki, pettäjä yksin on syyllinen pettämiseen.
Jos on tyytymätön parisuhteeseen, on velvollinen tuomaan asian sanallisesti ilmi, tyytymään siihen tai eroamaan.
Jos ei kiinnosta kommunikoida oman puolison kanssa, ei se todellakaan oikeuta panemaan muita.
Ja kaikkihan meistä on joskus tyytymättömiä parisuhteeseen, välillä menee huonosti ja on erilaisia kausia. Ei se niin mene, että huonoina kausina voi vähän hakea muualta lohtua ja rikkoa parisuhteen toinen osapuoli, pettää luottamus, rikkoa puolison perusluottamus ja itsetunto.
Silloin avataan suu, kommunikoidaan, keskustellaan, selvitetään asioita. Panostetaan siihen parisuhteeseen, ei rikota sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you ap! Mun mies teki samoin. Pienet lapset oli ja on vieläkin. Ne tässä on syy miksi ollaan yhdessä.
Olen vihainen miehelle kun meni kaiken pilaamaan. Mies väittää että on todella pahoillaan ja ei tekisi uudestaan yms. Mutta en voi enään luottaa häneen. Olen katkeroitunut. Hieman jopa vihainen itselle kun en voi unohtaa vaan ja jatkaa eteen päin kun mitään ei olisi ollut. Mutta olen jotenkin varma että se sika tekee sen uudestaan.Ei vaan yhtään houkuttele semmoinen elämä että en voisi olla koko ajan lasten elämässä. Jotenkin en halua niiltä viedä tätä kaikkea sen yhden idiootin sekoilun takia. Kumminkin meillä on mukavaa yhdessä perheenä. Minulla ja miehellä ei juurikaan kyllä ole mitään läheisyyttä ei henkisistä saati fyysistä . Tuntuu todella kaukaiselta että tulisi olemaankaan. En haluakkaan että olisi. Iljettää kaikki sen yrityksetkin. Tuntuu niin teennäiseltä. Väittää että rakastaa hirveesti. Jos tilanne olisi niin ei tämmöisiä tarvitsisi miettiä
Jossei ole henkistä läheisyyttä, miten perhe-elämä voi olla mukavaa? Onko teillä kuitenkin mukavia juttuja toisillenne, kun lapset ovat paikalla?
Tarkoitin että ei syvällisempiä keskusteluita tai yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Puhutaan siis perusjuttuja ja lastenjuttuja vähän ehkä uutista yms tapahtumista.
Tarkotin tuossa että eihän tämä suhde ole sellainen, kun mitä kahden toisiaan rakastavan ja toisiaan arvostavan ihmisen suhde olisi. Mutta ei niin kamalaa ettenkö voisi tässä olla. Haluan olla lasten takia koska ovat vielä pieniä.
Kyllähän sitä usein miettii todella harmissaan että kun ei voi kumppanistaan olla ylpeä ja onnellinen olla siitä että tuon kanssa saan jakaa elämän. Olen kateellinen pariskunnille joista näkee onnellisuuden.
Olisi ihanaa rakastaa ihmistä kenen kanssa on joka päivä ja Kenen kanssa on lapset tehnyt. Eikä pitää häntä vaan arjen helpottajana.
Tuon tien kulkeneena. Unohda koko ukko. Tuhosi suhteenne.
Mun mies petti. Myös työkaverinsa kanssa. Annoin anteeksi. Tai niin luulin . Epäily kalvoi koko ajan. Kunnes mies sitten taas pettikin. Toisen työkaverin kanssa.
Kerran kun pettää, niin luotto on mennyt ja se ei ikinä 100% palaudu. Ja mitä on suhde ilman luottamusta?? Ei mitään.
Ja kyse ei ollut ap kännisestä hairahduksesta vaan 2 kk sinun selkäsi takana tapahtuvasta vehkeilystä ja junailusta. Mies tietoisesti petti ja valehteli.
Miksi haluisit moisen korkkiruuvin kanssa edes jatkaa? Ei muuta kun lusikat jakoon. Ja mies ottamaan vastuu lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pettäminen paljastui 5 vuotta sitten. Jatkettiin mutta asia on vieläkin mulla paljon mielessä vaikka ei siitä puhuta. Välillä tuntuu, et olis ihana jos voit katsoa omaa miestä tuntematta pettymystä siitä miten niin läheinen ihminen petti lupaukset ja luottamuksen.
Kuin itse olisin kirjoittanut.
Samaa mietin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jatkaisi. Kerran tein sen mokan, että välissä erottiin, sitten palattiin myöhemmin yhteen. Kyllä se pettämisjuttu koko ajan kalvoi, aivan jatkuvasti. Vaikka aluksi tuntuikin yhteen palatessa ettei ketään voi rakastaa niin paljoa. Itsetunto meni täysin romuksi. Edelleen hirveän vaikea luottaa miehiin, tuo mies on kyllä naisseuraa minunkin jälkeen löytänyt, mutta minun on vaikea olla yhtään kenenkään kanssa. Pelkään koko ajan niin paljon että tulen taas petetyksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäätkö taloudellisesti omillasi ?
Kuinka laskelmoiva/pieni itsekunnoitus pitää olla, että ensimmäinen ajatus olisi raha? Vai onko tämä joku naisten juttu?
No ihan naisten juttu on. Jokainen nainen kun haluaa eron jälkeen siihen malliin, että isosta ok-talosta siirrytään kolmen mukulan kanssa ilman autoa jonnekin huitsin kuuseen kaupungin vuokrakaksioon, haetaan asumistuki, toimeentulotuki, yh-korotukset lapsilisiin ja mitä kaikkea muuta? Ja asiaan tietenkin kuuluu myös tapella joka vispilästä ja ruuvimeisselistä, samalla kun ukko jyystää uutta muusaansa vielä lämpimissä lakanoissa.
Se kun on jotenkin voimaannuttavaa ja terapeuttista räpiköidä suossa, varsinkin jonkun antoisan pettämisjupakan ja koko elämän häränpyllun jälkeen.
Lapset vaihtavat koulua ja hoitopaikkoja, anoppi ja appiukko solvaavat minkä ehtivät, kun "sekopää hyvän miehen jätti" ja "pitääkin katsoa, ettei vie sieltä entisestä kodista mitään, kun ne kaikki kuuluu meidän pojalle" yms yms.
Oisko tämä syy miksi joku kysyy, että pärjäätkö taloudellisesti omillasi? Uuden elämän rakentamisessa voi ehkä olla taloud. pärjääminen aika olennaista (jos ei kumppanin kanssa esim. pysty mistään sopimaan), joten kyse ei välttämättä TAAS ole lompakkoloisimisesta!!!!! Taloa ei saada myydyksi päivässä, eikä omaisuudenjakokaan käy tuosta noin vain. Vai onko tarkoitus, että lapset saavat vielä tästäkin kärsiä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuluiko se vehje käytössä? Jokainen mies panee kiimassa 18v itseään nuorempaa neitosta jos vaan saa tilaisuuden. Ihan ymmärrettävä asia, hyvä ihme.
Joo ei tässä tyhmä kukaan ole, mutta kyse onkin siitä, antaako sen jatkua vai potkaistaanko perseelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä lyhyt suhde työkaveriin, jäi kiinni. Molemmat väittävät sen olevan nyt ohi.
Mistä tiedät että oli lyhyt? Toi on kiinnijääneen vakioselitys, ei olla vehdattu kauaa. Ikäänkuin se tekisi asian jotenkin vähäpätöisemmäksi. Toisaalta, harvapa sitä ihan pokkana tilittäisi että joo, onhan tätä jatkunut jo parisen vuotta. Komppaan muita, eiköhän tuo teidän juttu ole aikalailla taputeltu. Noissa työkaverisäädöissä on myös se ongelma, että pettäjät edelleen näkevät toisiaan päivittäin, koska ovat työkavereita ja se kyllä melko varmasti heijastuu kotiinkin. Petettyä osapuolta tuo saattaa vaivata kovastikin.
Juuri näin. Pettäjän suhde on todisteiden puutteessa aina lyhin mahdollinen, samoin kuin ennenvanhaan tv-tarkastajan tullessa se 15v. vanha Salora oli juuri edellisenä päivänä tutun tutulta ostettu.
Jos sitten uusia todisteita alkuperäistä tarinaa vastaan löytyy, niin tarina muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on ollut ihan _suhde_ niin kyllä varmasti mies pettää uudestaan joskus.
Oliko se pettäminen kevyt henkinen yhteys kuten suklaapatukan jakaminen? Sekin on täällä tulkittu pettämiseksi. Itse tulkitsen pettämisen vain perinteisesti. Eli kusivehkeet koskettavat toisiaan yhdyntätarkoituksessa. Muu ei ole pettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailijax kirjoitti:
Oliko se pettäminen kevyt henkinen yhteys kuten suklaapatukan jakaminen? Sekin on täällä tulkittu pettämiseksi. Itse tulkitsen pettämisen vain perinteisesti. Eli kusivehkeet koskettavat toisiaan yhdyntätarkoituksessa. Muu ei ole pettämistä.
Kumppanisi viettää jatkuvasti aikaa töissä, sosiaalisessa mediassa, puhelimessa vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa. Jakaa huolensa ja ilonsa ensin tämän kanssa ja kysyy apua ja neuvoa, ennemmin kuin sinulta.
Näet hänen kasvoistaan ilon, jonka tämän henkilön kontakti (puhelu, tekstiviesti, sähköposti) tuo ja kuulet lämmön hänen äänessään kun he keskustelevat.
Sinun kanssasi oleminen on asiallista, kaverillista.
Kumppanisi kertoo, että on lähdössä tämän kaverinsa kanssa viikon lomalle.
Tiedät varmaksi, että seksiä heidän välillään ei ole, eikä tule. Oletko silti sitä mieltä, että tämä henkinen yhteys ei ole pettämistä?
Vierailija kirjoitti:
Miehen suhde kesti n 2 kk ja suoraan oppikirjasta; ensin viatonta flirttailevaa viestiä, sitten salaisia puheluita, sitten kahvitreffit ja lopulta panotreffit.
Työkaveri muestä 18 v nuorempi.
Mies lopetti suhteen lähes samantien kun jäi kiinni. Vshvidtulsen sain myös työkaverilta.
Mies katuu ja on masentunut. Ei halua menettää mua ym diipadaapaa. Kokkas ja hieroo, soittelee töistä ja hokee kuin ihana ja upea olen.
Pärjäisin taloudellisesti ilman miestä, mulla paljon parempi palkkakin. Lapset kyllä kärsis, mies on paljon niiden kanssa.
Vituttaa ku joutuu tälläsiä miettimään. Ap
Minulla tuli huono olo tästä. Taidan olla tyhmä, kun luulin, että tällaista sattuu vain tv:ssä.
Minusta ällöttävää, ja ei mahdu moraalintajuuni miten joku voi tehdä noin. Omalle rakkaalleen. Kun mietin asiaa, niin luulisi että miehellä on jo "tunteet kuolleet" ennen tuota tapausta, eihän muuten noin voi tehdä, vai....?
En jatkaisi suhdetta. Vaikka erojen suhteen en olekaan myötämielinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, positiivista on, että ap:n mies oikeasti katuu ja yrittää hyvittää tekoaan. Mun ex vain kiukutteli, kun yritin pakottaa katkaisemaan suhteen ja yritti vielä kiristää multa kaikenlaista korvaukseksi suhteen päättämisestä. Samalla hoki jatkuvasti, että mun pitäisi ottaa vastuuta miehen sivusuhteesta (en kyllä pihdannut, joten kyse ei ollut ainakaan siitä).
Mun mieskin petti puoli vuotta, tai kauemmin. Oli niin fiiliksissä. Se ei tienny et mä tiedän. Mä olen niin sitkee et jaksoin tarkkailla puoli vuotta. Repeilin kyllä itsekseni monta kertaa.
Mutta päätin vain tarkkailla ja kerätä faktaa, koska tiesin et mies todennäköisesti kieltää kaiken ja alkaa vaan varovaisemmaksi.
Sekin tässä loukkaa, et ei mies näyttäny katuvalta ja lähti hyvällä fiiliksellä "töihin". Sitten kun jäi kiinni. Kadutaan niin kauheesti ja liipadaapaa. Hänellä oli puoli vuotta aikaa itse lopettaa ja tulla toisiin ajatuksiin, mut ei. Jatkuisi varmasti vieläkin jos ei olisi jääny kiinni.
Ite nyt vuoden jo miettiny meidän suhteen jatkoa. Mies ei millään haluaisi erota. Helpompi olisi oikeesti jos mies ite lähtisi. Mut ei kaikki paska jää petetylle, jänen pitää vielä tehdä mahdollinen erokin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäätkö taloudellisesti omillasi ?
Kuinka laskelmoiva/pieni itsekunnoitus pitää olla, että ensimmäinen ajatus olisi raha? Vai onko tämä joku naisten juttu?
No ihan naisten juttu on. Jokainen nainen kun haluaa eron jälkeen siihen malliin, että isosta ok-talosta siirrytään kolmen mukulan kanssa ilman autoa jonnekin huitsin kuuseen kaupungin vuokrakaksioon, haetaan asumistuki, toimeentulotuki, yh-korotukset lapsilisiin ja mitä kaikkea muuta? Ja asiaan tietenkin kuuluu myös tapella joka vispilästä ja ruuvimeisselistä, samalla kun ukko jyystää uutta muusaansa vielä lämpimissä lakanoissa.
Se kun on jotenkin voimaannuttavaa ja terapeuttista räpiköidä suossa, varsinkin jonkun antoisan pettämisjupakan ja koko elämän häränpyllun jälkeen.
Lapset vaihtavat koulua ja hoitopaikkoja, anoppi ja appiukko solvaavat minkä ehtivät, kun "sekopää hyvän miehen jätti" ja "pitääkin katsoa, ettei vie sieltä entisestä kodista mitään, kun ne kaikki kuuluu meidän pojalle" yms yms.
Oisko tämä syy miksi joku kysyy, että pärjäätkö taloudellisesti omillasi? Uuden elämän rakentamisessa voi ehkä olla taloud. pärjääminen aika olennaista (jos ei kumppanin kanssa esim. pysty mistään sopimaan), joten kyse ei välttämättä TAAS ole lompakkoloisimisesta!!!!! Taloa ei saada myydyksi päivässä, eikä omaisuudenjakokaan käy tuosta noin vain. Vai onko tarkoitus, että lapset saavat vielä tästäkin kärsiä???
Juuri näin!
No kyllä meissä naisissakin on monia, jotka kerran hairahtaneet, eikä mies tiedä. Silti ei ole toistunut. Ja avioliitto kukoistaa. Pettäminen hävettää. Että ei se automaatio ole, että pettää uudestaan. Miettikää nyt itseänne! Aika moni meistä pettänyt, mutta ei halua uudestaan, koska oma perhe tärkeämpi.
Minun exäni petti myös työkaverinsa kanssa, vieläpä odottaessani yhteistä lastamme. Kiisti alkuun kaiken, syytteli minua hulluksi, ei myöntänyt vaikka oli mustaa valkoisella (kopiot miehen ja työkaverin viesteistä), väitti että tuo nainen jahtasi häntä jne jne.
Lopulta myönsi, katui, pyyteli anteeksi ja halusi jatkaa. Tein elämäni suurimman virheen suostumalla antamaan miehelle uuden tilaisuuden. Sen sijaan että mies olisi osoittanut katuvansa, muuttui aivan hirviöksi ja alkoi epäillä minua jatkuvasti pettämisestä. Vihdoin 6 vuoden jälkeen jäi uudelleen kiinni pettämisestä ( monen kk suhde taas työkaveriin, nyt toiseen kuin ekalla kerralla). Todennäköisesti petti koko yhdessäolo ajan, mutta oli niin taitava peittelemään jälkiään, että vaikka epäilin jatkuvasti, ei minulla ollut todisteita asiasta. Toisella kertaa jätin miehen laakista ja muutin lapsen kanssa pois ja siitä alkoi elämäni rankin mutta onnellisein vaihe. Mies syytti minua vuosia perheenrikkojaksi, hulluksi, mustamaalasi minua vuosikausia tutuillemme (minä olinkin pettäjä, toisaalta olin niin kylmä nainen että herkän miehen piti hakea rakkautta muualta). Haistatin paskat ja keskityin omaan elämääni joka on tällä hetkellä täydellisen onnellista. Olen onnellisesssa parisuhteessa ja menossa naimisiin. Vuosia täysin yksin itseni ja lapseni elättäneenä olen tilanteessa jossa taloudellinen vastuu onkin miehellä, minun tarvitsee tehdä töitä enää 15 h viikossa ja voin silti elää täyspainoisesti. Pystyn omistautumaan lapselleni, miehelleni, kodille ja harrastuksille eikä enää tarvi stressailla kaikesta kun on kaksi aikuista vastuunkantajaa. Nykyinen mieheni kohtelee minua uskomattoman hyvin, rakastaa ja näyttää sen. Ihmettelen joka päivä voiko tällaista onnea olla olemassa, sekä ihmettelen miten saatoin olla niin idiootti aikanaan että annoin kokovartalokusipääexälle anteeksi ja siedin sitä paskaa elämää hänen kanssaan.
Ex-mies sensijaan on rahaton, koditon (lorvii sukulaisten nurkissa), päihdeongelmainen, pöhöttynyt ja kaljuuntuva, vaihtaa jatkuvasti naista kun ei osaa olla yksin ja naisille selviää nopeasti millainen elämäntapaluuseri on kyseessä. Ennen niin söpöstä miehestä on tullut keski-ikäinen ukko jolla ei ole mitään. Jopa yhteinen lapsemme jota exäni niin tykkäsi käyttää aseena minua vastaan, ei halua tavata häntä koska pitää isäänsä ilkeänä.
Niin, pointtini on se että pettämisen anteeksiantaminen oli elämäni suuri virhe. Kerran pettää, aina pettää. Luottamusta ei saa enää uudelleen rakennettua, enkä koe että yrittämiseen käytetty aika ja voimavarat ovat edes sen arvoisia.
t: Nainen 34-v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäätkö taloudellisesti omillasi ?
Kuinka laskelmoiva/pieni itsekunnoitus pitää olla, että ensimmäinen ajatus olisi raha? Vai onko tämä joku naisten juttu?
Jos on lapsia, niin tätä on ihan järkevä ajatella, jos ei ole, niin ei sillä sitten ole väliä.
vain 1 vahinkohässiminen big deal sitä sattuu ja kun usein sattuu niin siihen tottuu.
kannattaa yrittää unohtaa ja antaa anteeksi vaikka se ei helppoa olisikaan, aika parantaa haavat .
tuo on erittäin yleistä pitkään yhdessä olleilla pareilla että toinen tai molemmat jossain vaiheessa " lankeaa loveen" joten ilmaus liha on heikko on siis aivan totta, yksilöllisiä eroja on kaikissa lihoissa :)
30-45v pareilla on kirkkain kipinä ja intohimo toisiaan kohtaan jo vähän hiipunut ja siksi kiusauksille on helppoa altistua.
yritä pitää ydinperhe kasassa vaikka luottamusta on loukattu .