Millaisen kaamean "yliluonnollisen" kokemuksen olet kokenut?

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt Oikeasti Enkelin ja voin sanoa, että se oli Pysäyttävä, vaikuttava ja kaunein hetki elämässäni.

Lapsenako näit? Olitko kuumeessa?

Olen aina kokenut, että minulla olisi jonkinlainen kyky henkiin liittyen. Olen kristitty ja uskon Jumalaan, joten pidän tätä ns. henkilahjana. Epäilen, että minulla on henkien tunnistamisen/karkottamisen lahja; tunnistan siis, onko henki hyvä vai paha ja voin saada sen lähtemään.

Muutama vuosi sitten olimme ystäväni kanssa illalla terassilla ja juttelimme kaikenlaista. Jossain vaiheessa puhe kääntyi henkimaailman asioihin ja uskontoon. Ystävälläni oli mielenterveysongelmia eikä hän ollut uskonnollinen. Minulle tuli tunne, että pahat henget kiusaavat ystävääni, ja nousin ylös tuolistani, aikeissa kertoa ideastani. Noustessani ylös ystäväni haukkasi henkeään ja oli selkeästi peloissaan, sanoi nähneensä mustan hahmon lähelläni. Kerroin, että se oli paha henki ja että luulen voivani tehdä asialle jotain. Seisoimme vastakkain, kädet toistemme olkapäillä, silmät kiinni. Toistin rauhallisesti mutta päättäväisesti " Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, mene pois" noin viisi kertaa, kunnes helpotuksen ja turvallisuuden tunne pyyhkäisi ylitsemme. Ystäväni oli aivan ihmeissään, ja minä tunsin suunnatonta iloa. Uskon, että täytyin Pyhästä Hengestä.

Jonkun mielestä varmaan ihan tyhmä juttu, mutta minulle yksi upeimmista kokemuksista. Aina kun tapausta ajattelen, rupean melkein itkemään ja tunnen oloni erittäin voimaantuneeksi ja kykeneväiseksi. Luulen, että tuo toistamani lause saattaisi auttaa esimerkiksi unihalvaustapauksissa, sitä ei tarvitse sanoa, vaan pelkkä ajattelu riittää. Pahuus pelkää Jeesusta enemmän kuin mitään.

Itse taas olin yksin mökillä, sisko oli äitini mukana kaupassa ja isäni kalassa. Meidän mökin ovi on vähän huono yleensä, sillä se pitää työntää auki voimalla ja kiskoa kiinni. Meninpä sitten ulos haravoimaan nurkan taakse, kun kuului pamahdus, jota en silloin tunnistanut meidän oveksi. Jatkoin haravoimista ja hetken päästä kännykkä soi sisällä, ja menin hakemaan sitä. Hämmästykseksi ovi oli ihan selällään, ja voin taata, ettei se aukea vain itsekseen. Ekana tuli mieleen että onko meidän koira karannut nyt kun ovi on auki, mutta se nukkui ihan sikeästi omalla pedillään. Eikä sekään sitä ovea pysty avaamaan pienellä voimallaan. Kyselin kaikilta että oliko käyneet meillä, muttei kukaan ollut. Pieni juttuhan tää on mutta jäi mietityttämään.

Olin aamulla vielä sängyssä lasten kanssa, mutta valot olivat päällä kun kies oli herännyt lähteäkseen töihin. Valot alkoivat vilkkua ja sammuivat. Lapsen itkuhälytin alkoi kohista, ja samassa alakerrassa radio meni itsestään päälle. Mies avasi sulakekaapin, ja yksi sulake oli liekeissä.

Mies lähti sitten töihin, ja minä soitin sähkömoehen. Sähkömies nauroi, ja sanoi että ei ole mahdollista että tuollaista sähkövikaa tulisi. Luuli selvästi, että olin itse peukaloinut sulaketta että tulisi "päiväkäynnille". Kun heitin vitsin että olikohan meillä räyhähenki. Lupaai tulla kalsarit jalassa pelottelemaan kummituksen pois... (Mies oli siis tässä vaiheessa lähtenyt, ehkä luuli että oon pahasti puutteessa....)

Muulloinkin sattui että tv saattoi mennä ktsekseen päälle ja pari kertaa sulakkeet paloivat niin että valot sammuivat yläkerrasta. Tämä tapahtui aina, kun olin iltakylvyssä lasten kanssa sellaisena päivänä että mies oli työmatkalla. Aloin lopulta käymään suihkussa vain niin että oli taskulamput mukana, em uskaltanut jättää pieniä lapsia ykain kylpyyn että kävisin alakerrassa sulakkeen vaihtamassa.

No, muuttoon loppui nämä vaivat. En lopultakaan tiedä, kumpi oli pelottavampaa, räyhähenki joka vieraili miehen työmatkoilla vai irstas sähkäri jolle soitin (aina kun mies oli työmatkoilla...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katolisen kirkon papit tekevät manauksia en tiedä mitä muuta sanoa spiritismiä kokeilleelle.

Kyllä noita tehdään vapaissakin seurakunnissa. Jos joku pahantekijä tulee uskoon, niin hänestä on ajettava riivaajat pois, ennekuin parantuminen voi alkaa.

Ihan luterilaisesta kirkosta saa apua...Mutta eikus vapaasuuntalaisethan luulee että ne on leipäpappeja, no ei ole, ja monta tunnen. 

Riivaajat harvoin taustalla, eivät esim. sairauksissa. Mutta jos okkulltismia harrastaa, se on kyllä riivaajien kutsumista. Sinä spiritismia kokeillut, rukoile että Jeesus vapauttaa sut noista kauheista asioista!

Menin kerran yöllä vessaan, ja jätin oven auki jostain syystä. No tämähän ei ole erityisen iso kämppä, joten sen valo pimeässä valaisee hyvin. Siinä käsien pesun jälkeen kuulin kuinka makkarin suunnalta lähestyy askeleet kohti vessaa. Luulin että mies on tulossa valittamaan valoista, mutta nämä askelten äänet loppuivat heti oven taakse. Oli karmivaa, pelkään lisäksi pimeää ja äkkiä luikin sänkyyn nukkuvan miehen viereen. En todellakaan keksi mitä tuo oli, ehkä mielikuvitus temppuili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole kaameaa , mutta ihmetyttää vieläkin. En tajua mitä tapahtui.

Näen erästä miestä pari kertaa vuodessa töiden merkeissä. Hän on oikein mukava ja miellyttävä ja meillä riittää aina yhteistä juttua ja naurua. Olemme molemmat tahoillamme naimisissa, enkä koe häntä seksuaalisesti tai romanttisesti kiinnostavana. Ihmisenä hän on aivan ihana ja tulemme loistavasti toimeen.

Kerran kun olimme taas päässeet juttusille, sanoin hänelle että sinä olet kyllä upea ihminen ja kanssasi on aina niin mukava vaihtaa kuulumisia. Sinä hetkenä silmämme lukittuivat kiinni, enkä päässyt hänen katseestaan irti. Se oli pelottavaa. Näin ensin syvällä hänen silmissään maailmankaikkeuden, en edes osaa selittää sitä. Se oli sellainen spiraali tms. Sen jälkeen näin tuon miehen sielun, jonka sisällä näin oman sieluni.  En muista siitä muuta kuin että sielut olivat kauniita. Tässä vaiheessa säikähdin ihan tosissaan ja sanoin monta kertaa ääneen että päästä irti, päästä irti, mutta en saanut liikutettua silmiäni. Kun sain väkisin katseeni riuhtaistua irti, mies toisteli vaan että rauhoitu, rauhoitu. Tästä lähdimme omille teillemme saman tien, eikä asiaan ole sen koomin palattu. Olen nähnyt häntä sen jälkeenkin, mutta emme ole ottaneet tapausta puheeksi. En edes halua puhua siitä, mutta kiinnostaisi kyllä tietää että mitä helvettiä siinä oikein tapahtui. Vielä seuraavana päivänäkin oloni oli täysin tyhjä, olin jotenkin ihan täysin tyhjä sisältä.

Miehen kokemusta en tiedä, en tiedä näkikö hän minun silmistäni yhtään mitään. Ehkä luuli, että minä olen häneen rakastunut ja muuten vaan tuijottelen silmiin ihastuneena. 

Loppuun tiedoksi, että olen ihan tavallinen 40v äiti-ihminen, en uskovainen enkä muutenkaan hurahtanut tai latvasta laho :)

Kannattaa lukea Michael Newtonin Sielujen matka elämää elämien välillä.

Tai Jimmy Butcherin Harry Dresden -kirjoja (valitettavasti saatavana vain englanniksi). Tuo oli ilmiselvä soulgaze - se mies oli varmasti velho :-) 

Muutama vuosi takaperin makoilin sohvalla lukien kirjaa. Oli keväinen iltapäivä ja aurinko paistoi lämpimästi huoneeseen. Pidin parvekkeen ovea auki, jotta sisään puhaltaisi vähän viilennystä. Alkoi jossain vaiheessa silmät painua kiinni, joten laskin kirjan alas ja rupesin torkkumaan. 

Aloin kuulla jotain outoa ääntä. Se oli ensin jonkinlaista epämääräistä nyyhkytystä, joka vähitellen muuttui suorastaan sydäntäriipaisevan surulliseksi naisen itkuksi. Kiivasta hengenvetoa ja vollotusta. Äkkiä silmäni säpsähti auki. Olin nukkunut pitkään, aurinko oli jo melkein laskenut ja oli tullut hämärää.  

Ensimmäinen ajatus oli, että jaa, itkinkö unissani. Mutta kasvoissa ei ollut mitään merkkiä itkusta. Näin todennäköisesti unta, sillä jos ääni olisi tullut naapurista tai ulkoa, se olisi ollut paljon kumeampi. Ääni kuulosti siltä, kuin se olisi tapahtunut ihan vieressä, selkeänä ja kirkkaana. Nousin tokkuraisena ylös ja kävin katsomassa parvekkeella, onko pihalla joku itkevä nainen. Tulin takaisin sisään ja suljin oven, kohauttelin olkia kummissani. 

Muutama tunti myöhemmin sain puhelinsoiton, että ystävä oli kuollut juuri tuolloin iltapäivällä.

Unihalvaukset. Ekan koin noin 14-vuotiaana kun mulla oli kauhea migreenikohtaus ja makasin sängyssä. Yht'äkkiä vain tunsin irtaantuvani ruumiistani ja leijuvani ylöspäin. Leijuin jonkin aikaa ja katselin huonetta jostain katonrajasta. Sitten "palasin" takaisin ruumiiseeni enkä pystynyt liikkumaan. Jonkin ajan kuluttua sain itseni jotenkin heräämään tms. Oli silloin pelottava kokemus, luulin oikeasti, että olin irtaantunut ruumiistani :D Tämän jälkeen mulla ei jostain syystä ole ollut migreenikohtauksia ollenkaan, mutta olen kokenut unihalvauksen lukemattomia kertoja. Ehkä pahin oli se, kun olin päiväunilla ja tunsin, että tipuin sängyn läpi jonnekin pimeyteen ja silloin ajattelin, että nyt varmasti kuolen. Leijuin pimeydessä jonkin aikaa kunnes sain silmäni auki ja tajusin, että olin makuuhuoneessa hengissä, mutta en pystynyt liikkumaan. Taas meni vähän aikaa siihen, että sain itseni hereille. Joskus olen tuntenut, että joku istuu päälläni, olen myös nähnyt mustan hahmon makuuhuoneeni ovella. Yleensä näiden unihalvausten aikana opin pitämään silmäni kiinni, että en näe mitään pelottavaa. Menivät sitten ohi itsekseen.

Jostain kumman syystä en ole kokenut unihalvauksia moneen vuoteen. Joskus mietin, että olisi kiva kokea taas sellainen, mutta toisaalta olen tyytyväinen, että niitä ei enää ole tullut. Ja mitään yliluonnollistahan noissa ei ole ja uskon, että kaikkeen, aivan kaikkeen, löytyy tieteellinen selitys :)

Vierailija kirjoitti:

Joitakin ollut, joita ei pysty selittämään. Tämä seuraava ehkä ihmeellisin. 

Iäkäs äitini, 15 v- poikani ja minä olimme menossa hissiin asuintalossamme. Poika avasi hissin oven jotenkin riuhtaisten ja vieressä seisova äitini horjahti. Kauhuksemme hän kaatui  suoraan selälleen alas johtaville rappusille, jäykkänä kuin seiväs, ei edes huitonut mitenkään, kuten ihminen kaatuessaan tekee.  Johtuiko sitten iäkkään ihmisen heikentyneistä reflekseistä.  Kun autoimme häntä jaloilleen, kävi ilmi, ettei hän ollut satuttanut itseään lainkaan, oli vain pelästynyt. Fysiikan lakien mukaan hänen olisi pitänyt saada melkoinen isku myös takaraivoonsa, mutta ei, ei mitään. Hän sitten kertoi kummissaan, että oli tuntunut siltä, kuin joku olisi laittanut tyynyn hänen päänsä alle.

En sitten tiedä, oliko asialla äitini vai poikani suojelusenkeli. Poika kun olisi aivan varmasti saanut hirveän syyllisyyden taakan kannettavakseen, jos äiti olisi tuossa vaikka kuollut, mikä olisi ollut ihan mahdollista.

Mulle tuli tästä mieleen tapahtuma lapsuudesta. Olin ratsastamassa ponilla pitkin soratietä. Ponia talutti nuori tyttö/nainen. Poni pelästyi tien vieressä tarhassa olleita kanoja ampaisten raviin. Tasapaino petti ja muistan lähteneeni tippumaan selkä edellä maata kohti, mutta en tippunut maahan asti, vaan aivan kuin joku olisi ottanut kiinni. En tosin tuntenut käsien koskettavan kroppaani. Muistan käyneeni kuitenkin hyvin lähellä maata, niin että ilman apuja olisin taatusti maan vetovoiman ansiosta ollut päälläni tiessä. Taluttaja havaihtui vasta parin sekunnin päästä auttamaan minua.

Pari enneunta myös: kolmisen viikkoa enen costa concordian turmaa näin unta, että olen kaatuneessa risteilijässä ja yritän löytää ulospääsyä.

Eräänä yönä näin unta, jossa olin Yhdysvalloissa ja todistin siellä kuumailmapallo-onnettomuutta. Seuraavana aamuna luin netistä uutisen, joissa kerrottiin juurikin Usassa tapahtuneesta kuumailmapallo-onnettomuudesta ja kuvat tapahtumista olivat täsmälleen kuin unestani. Muistelen tätä untani silloin, kun joskus suhtaudun "liian skeptisesti" yliluonnollisuuteen. Todella hämmästyttävä tapaus. Olisikin hauskaa omata jonkinlainen enneunien näkemisen lahja.

Olen ollut töissä koulussa, jossa kummittelee.Nuo kuvaamasi laahaavat äänet, ovien aukeamiset ja kiinni menemiset olivat varsin tuttuja juttuja. Koululla oli synkkä menneisyys sisällissodan ajoilta, jota taakkaa koulu kantoi. Muutama ihminen kertoi nähneensä tämän kummituksen, joka oli koulun entinen rehtori, joka oli teloitettu kouluun. Itse en häneen törmännyt hahmona, mutta erilaisina ääninä ja tapahtumina kylläkin. Näitä erilaisia tapahtumia ja ääniä oli välillä todistamassa koko koulun henkilökunta. Pappikin kävi ajamassa "henkeä", mutta ei siitä mitään apua ollut. Nämä tapaukset olivat lähinnä kiusallisia, ei niinkään pelottavia, varsinkin silloin kun lähti koululta viimeisenä pois ja ei voinut olla 100 varma siitä, ettei ääni tullut esim. sattumoisin sisälle jääneestä oppilaasta. Kerran meille tuli sijainen, joka moitti meitä siitä,että tällaisia muka kummitusjuttuja kylillä kerrotaan tapahtuvan meidän koulussa. Emme ottaneet mitään kantaa hänen puheisiinsa. Noin viikko tämän torumisen jälkeen tulin koululle jo aikaisemmin, kun piti hoitaa asioita valmiiksi ennen koulun alkua. Tämä kyseinen sijainen oli tullut myös hieman minua aiemmin ja oli itku kurkussa opettajainhuoneessa. Kysyin, että mikä hänellä on hätänä? Vastaukseksi sain vastakysymyksen, että kuka on se parrakas mies, joka oleili täällä tänään aamulla. Hain koulun kirjastosta vanhan valokuvan ja kysyin, että näyttikö hän ehkä tältä (kuva ko.rehtorista vuosisadan alkupuolelta). Sijainen nyökytti kalpeana ja epäuskoisena päätään. Hän oli meillä kyllä jatkossakin töissä, mutta kummituksesta kuittailut päättyivät siihen, eikä sitä sen enempää vatvottu, kun sattui noita töitäkin olemaan ihan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tosi iso ongelma.

Me päätettiin kaveriporukalla yksi ilta pelata spiritismiä ihan "huvin vuoksi" ja jännityksen kannalta. Ollaan kaikki 17-vuotiaita tyttöjä, ja oikeiden ohjeiden avulla saatiin yhteys henkiin ja kyseltiin kaikkea hengestä ja sen entisestä elämästä - oli kuulemma kuollut yksitoistavuotiaana väkivallan uhrina ja niin edespäin, ei siitä sen enempää.

Alkoi tapahtumaan kummia ja kynttilät sammuivat, lasi liikkui itsekseen ilman että sormet oli paikoilla. Pyydettiin hengeltä saisimmeko lopettaa, mutta vastaus oli joka kerta kielteinen. Ahdistus kasvoi lopulta niin kovaksi, että me lopetettiin ilman lupaa ja hajotettiin lasi meidän olohuoneeseen.

Tämän jälkeen kaikki on mennyt alamäkeen. Öisin herään aina tiettyyn aikaan ja olen kuulevinani ääniä ympäriltäni. Joskus olen kuullut askeleita huoneeni ulkopuolelta jotka tosin voi selittyä sillä, että asun äitini, isäni ja kahden isoveljeni kanssa samassa talossa. Joitain asioita ei kuitenkaan voi tämä selittää - nimittäin ahdistavat kuiskaukset joita olen kuullut ja pikkutytön kimakka nauru öisin.

Pelasimme spiritismiä kylpyhuoneessa, jossa en pysty enää olemaan kunnolla ahdistumatta. Olen kysellyt ohimennen veljiltäni, eikö heitä ahdista olla kylpyhuoneessa mutta ei kuulemma.

Aina kun menen kylpyhuoneeseen, minusta tuntuu, että on pakko päästä pois. Henkeä ahdistaa, ihan kuin joku olisi tarttunut kiinni kurkkuuni ja yrittäisi estää hengitykseni. Ja aina kun tulen pois kylpyhuoneesta, oloni on todella voimaton ja väsynyt, vaikka kuinka pirteänä menisin sinne.

Eniten minua ahdistavat kuitenkin unissa tapahtuvat asiat - ja öisin tapahtuvat. Esimerkiksi juuri ne askeleet ja yliluonnollisen pitkät pimeät hahmot huoneessani. Tahtoisin päästä tästä eroon, mutta pelkään, että on liian myöhäistä? Kaverini eivät ole kokeneet samanlaista kuin minä.

Juu ei kannata leikkiä näillä asioilla. Allekirjoitan kaiken mitä tuossa yllä kirjoitat. Olen kokenut vastaavanlaisen kokemuksen noin 13 vuotiaana. Teimme spiritistisiä kokeiluita porukalla ja juurikin samalla tavalla kävi. Pelkäsin todellakin noita yön hetkiä. Onneksi osasin kertoa asiasta äidille, joka kertoi hyvän ohjeen pahannkarkoitukseen (en ole mitwnkään erityisen uskonnollinen ihminen, eikä todellakaan meidän silloinen lapsuuden kotimme) äiti pyysi minua siunaamaan itseni joka ilta ja samalla Jeesusta karkoittamaan pahan. Paha lähti, kun mieli rauhoittui siihen, että on jokin hyvä mihin uskoa. Ihan näin aikamiehenä sanon, että noilla asioilla ei pidä pelleillä, koska paha asuu ajatuksissamme, jos sen sinne pyydämme ja istutamme. Psyyke ei todellakaan kaikilla ole samanlainen ja juurikin noin käy kuten kuvaait...psyyke pettää ja paha saa vallan ajatuksistasi.

Olin nukkumasaa kun kuulin rappukäytävästä melua ja huutoa. Talossa asui paljon narkomaaneja ja juoppoja enkä kiinnittänyt asiaan pahemmin huomiota, paitsi kun kuului "nyt sä kuolet!" -huuto ja perään uhrin "älä! Älä tapa!" Sitten kuului kova kolaus ja sydäntä riipivä kuolonhuuto. Pian ikkunan alta kuului juoksuaskelia ja sitten tuli aivan hipihiljaista. Olin väsynyt ja olen koke ut paljon valveunia joten ajattelin tämän olevan yksi niistä enkä edes jaksanut katsoa ikkunasta mitä tapahtuu.

Kun muutaman tunnin päästä heräsin ja lähdin viemään roskia rapussa olikin valkokaapuisia rikostutkijoita (?) ja verijälkiä siellä täällä. Seuraavana päivänä luin paikallislehden verkkosivuilta että tässä osoitteessa on tapettu mies puukottamalla. Tuli jännä olo, kun mietin että "kuulin" sen tapon ja muutaman metrin päässä minusta oli kuoleva ihminen ja hänen murhaajansa.

Ei yliluonnollista, mutta creepyä silti.

Vierailija kirjoitti:

Olin nukkumasaa kun kuulin rappukäytävästä melua ja huutoa. Talossa asui paljon narkomaaneja ja juoppoja enkä kiinnittänyt asiaan pahemmin huomiota, paitsi kun kuului "nyt sä kuolet!" -huuto ja perään uhrin "älä! Älä tapa!" Sitten kuului kova kolaus ja sydäntä riipivä kuolonhuuto. Pian ikkunan alta kuului juoksuaskelia ja sitten tuli aivan hipihiljaista. Olin väsynyt ja olen koke ut paljon valveunia joten ajattelin tämän olevan yksi niistä enkä edes jaksanut katsoa ikkunasta mitä tapahtuu.

Kun muutaman tunnin päästä heräsin ja lähdin viemään roskia rapussa olikin valkokaapuisia rikostutkijoita (?) ja verijälkiä siellä täällä. Seuraavana päivänä luin paikallislehden verkkosivuilta että tässä osoitteessa on tapettu mies puukottamalla. Tuli jännä olo, kun mietin että "kuulin" sen tapon ja muutaman metrin päässä minusta oli kuoleva ihminen ja hänen murhaajansa.

Ei yliluonnollista, mutta creepyä silti.

Minusta sinun tarina on creepy ainoastaan sinä mielessä, että se osoittaa miten välinpitämättömiä jotkut ihmiset - kuten sinä - ovat kanssaihmisten mahdolliselle hädälle. "Enpä jaksanut puuttua asiaan, kun väsytti ja ja ja..."

:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unihalvaus (luulin jonkun yliluonnollisen olennon käyneen kimppuuni).

Sama juttu. Olin sairaalassa, koipeni oli leikattu toissa päivänä ja olin kipulääkkeistä aika pöhnässä. Ensin heräsin tavallisesta painajaisesta, ja kun avasin silmäni seisoi sänkyni päädyssä kookas musta hahmo josta huokui absoluuttinen pahuus. Se ilmoitti minulle sanaakaan sanomatta että on tullut hakemaan minut. Oli muuten melko ikävä tunnelma siinä vaiheessa.

No, sitten havahduin, tasasin hengitystäni tovin ja ihmettelin että miten sekaisin pää voi mennä. Myöhemmin sitten luin lehtijutun jossa kerrottiin unihalvauksesta ja tajusin kokeneeni sellaisen. Oli elämäni pelottavin kokemus, se jalkani katkaissut onnettomuuskin jäi sille toiseksi.

Nuo on itseasiassa todellisia tapahtumia ja tarkoituksena on kiusata ja pelotella meitä. Sanomalla Jeesus, niin tuo loppuu heti. Usein ne yrittävät estää sinua sanomasta jeesuksen nimeä, mutta kun lopulta saat sen sanottua tilanne on ohi heti.

Unihalvaus kyllä laukeaa ihan millä tahansa sanalla tai liikeellä tms. tai jos joku koskettaa.

Satunnaisten unihalvausten takia en uskalla nukkua yksin selälläni, en halua nähdä sitä pahaa mikä paikalla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nukkumasaa kun kuulin rappukäytävästä melua ja huutoa. Talossa asui paljon narkomaaneja ja juoppoja enkä kiinnittänyt asiaan pahemmin huomiota, paitsi kun kuului "nyt sä kuolet!" -huuto ja perään uhrin "älä! Älä tapa!" Sitten kuului kova kolaus ja sydäntä riipivä kuolonhuuto. Pian ikkunan alta kuului juoksuaskelia ja sitten tuli aivan hipihiljaista. Olin väsynyt ja olen koke ut paljon valveunia joten ajattelin tämän olevan yksi niistä enkä edes jaksanut katsoa ikkunasta mitä tapahtuu.

Kun muutaman tunnin päästä heräsin ja lähdin viemään roskia rapussa olikin valkokaapuisia rikostutkijoita (?) ja verijälkiä siellä täällä. Seuraavana päivänä luin paikallislehden verkkosivuilta että tässä osoitteessa on tapettu mies puukottamalla. Tuli jännä olo, kun mietin että "kuulin" sen tapon ja muutaman metrin päässä minusta oli kuoleva ihminen ja hänen murhaajansa.

Ei yliluonnollista, mutta creepyä silti.

Minusta sinun tarina on creepy ainoastaan sinä mielessä, että se osoittaa miten välinpitämättömiä jotkut ihmiset - kuten sinä - ovat kanssaihmisten mahdolliselle hädälle. "Enpä jaksanut puuttua asiaan, kun väsytti ja ja ja..."

:(

No jaa, todennäköisesti olisin itsekin saanut puukosta mikäli olisin mennyt puuttumaan kahden vahvasti huumausaineiden vaikutuksen alaisena olleen henkilön väkienselvittelyyn. Poliisit olisin tottakai soittanut, jos en olisi ollut niin unenpöpperössä mutta toiset naapurit soitti joka tapauksessa.

Itse näen stressaantuneena usein valveunia ja painajaisia joihin kuuluu juurikin huudot, karjumiset ja muut kuolonäänet. Jos jokaista niistä säikähtäisin ja alkaisin soittelemaan hätänumeroon niin en saisi nukuttua ikinä.

-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nukkumasaa kun kuulin rappukäytävästä melua ja huutoa. Talossa asui paljon narkomaaneja ja juoppoja enkä kiinnittänyt asiaan pahemmin huomiota, paitsi kun kuului "nyt sä kuolet!" -huuto ja perään uhrin "älä! Älä tapa!" Sitten kuului kova kolaus ja sydäntä riipivä kuolonhuuto. Pian ikkunan alta kuului juoksuaskelia ja sitten tuli aivan hipihiljaista. Olin väsynyt ja olen koke ut paljon valveunia joten ajattelin tämän olevan yksi niistä enkä edes jaksanut katsoa ikkunasta mitä tapahtuu.

Kun muutaman tunnin päästä heräsin ja lähdin viemään roskia rapussa olikin valkokaapuisia rikostutkijoita (?) ja verijälkiä siellä täällä. Seuraavana päivänä luin paikallislehden verkkosivuilta että tässä osoitteessa on tapettu mies puukottamalla. Tuli jännä olo, kun mietin että "kuulin" sen tapon ja muutaman metrin päässä minusta oli kuoleva ihminen ja hänen murhaajansa.

Ei yliluonnollista, mutta creepyä silti.

Minusta sinun tarina on creepy ainoastaan sinä mielessä, että se osoittaa miten välinpitämättömiä jotkut ihmiset - kuten sinä - ovat kanssaihmisten mahdolliselle hädälle. "Enpä jaksanut puuttua asiaan, kun väsytti ja ja ja..."

:(

No jaa, todennäköisesti olisin itsekin saanut puukosta mikäli olisin mennyt puuttumaan kahden vahvasti huumausaineiden vaikutuksen alaisena olleen henkilön väkienselvittelyyn. Poliisit olisin tottakai soittanut, jos en olisi ollut niin unenpöpperössä mutta toiset naapurit soitti joka tapauksessa.

Itse näen stressaantuneena usein valveunia ja painajaisia joihin kuuluu juurikin huudot, karjumiset ja muut kuolonäänet. Jos jokaista niistä säikähtäisin ja alkaisin soittelemaan hätänumeroon niin en saisi nukuttua ikinä.

-

Ei tietenkään väliin olisi kannattanutkaan mennä mutta kun tappaja poistui olisit kenties voinut vielä pelastaa uhrin.. Kammottavaa välinpitämättömyyttä.

Muistan tämän ikuisesti, vaikka olinkin vasta n. 8 vuotta.

Mummoni, äitini äiti kuoli äkillisesti alle 60-vuotiaana ja se oli järkytys kaikille. Kuolema sattui marraskuussa ja helmikuussa lähdimme perheen kanssa talvilomalle. Matkan varrella kävimme mummoni kotikylässä, missä oli hänen oma lapsuuden kotitalonsa vielä pystyssä. Talosta oltiin siis muutettu pois jo joskus -40-50-luvulla, mutta pieni kylä pohjoisissa ja naapureina tämän perheen ystäviä/heidän lapsiaan, joten talo oli haluttu jättää muistoksi pystyyn. Kun ei sinne päin ole enää muuttoliikennettä tai muuta, niin mitä sitä purkamaan. Aikoinaan talo oli palanut, kukaan ei onneksi kuollut, mutta uudelleenrakentaminenkin oli jäänyt hieman kesken mm. kuisti oli keskeneräinen. Pikkuinen vanha, harmaaksi mennyt puutalo, ei mitään kummallista. Muistan kun vanhempani halusivat lähteä kiertämään taloa, itse jäin autoon koska ulkona oli kylmä ja kaikenlisäksi minua jotenkin pelotti tilanne. Muut lähtivät siis autosta ja itse jäin sinne istumaan. 

Yhtäkkiä kuului HENGITYSTÄ vierestäni. Siis ihan oikeasti, sellaista hieman rahisevaa, raskasta hengitystä. Se kuului useamman kerran, muistan vaan ajatelleeni jumalaa. En kyllä pelännyt tilannetta. Sitten perheenjäseneni tulivat talon takaa takaisin autoa kohti ja hengitys lakkasi. Jostain syystä en ikinä kertonut asiasta kennellekään, mutta olen takuuvarma että kuulin äänen, se kuului ihan vierestäni ja selkeästi. 

Mitään selitystä en koskaan keksinyt. Olin yksin, aikana jolloin kännykkäät oli mallia Nokian iso antennillinen luuri, auto oli sammuksissa. Ja hengityksen ääni kuului auton sisältä. Ei ulkoa...  

Se luultavasti johtuu siitä että pelasitte

SINUN kotisi kylpyhuoneessa. ja rikoitte lasin SINUN olohuoneessasi. En osaa asiaa auttaa mutta kaipa nuo ajan myötä ohi menevät. Itsekkin 15 -vuotiaana pelasin parin kaverin kanssa. (olen nyt 17) mutta henki antoi luvan lopettaa. Välillä tunsin että joku tuijottaa, koskettaa yms mutta tunne meni ohi. Emme edes rikkoneet lasia, vaan laitoimme takas kaappiin :D (lasi oli erilainen kuin muut joten jos se pitäisi tulevaisuudessa rikkoa tiesimme oikean lasin)

Ystäväni äiti jäi auton alle pari viikkoa siitä eteenpäin, muttei kuollut. Ystäväni yhdisti heti spiritismiin ja rikkoi lasin. Sen jälkeen kaikki "oudot tuntemukset" katosivat, kumma kyllä. Voi myös olla että kuvittelin kaiken, ja kun kuulin lasin rikkoutuneen, tuli jotenkin "helpottunut olo"

Ehkä se vain on mielikuvituksesi tuotetta mutta mistäs minä sen tiedän. Puhu vanhempiesi kanssa. Ehkä se auttaa.

Veera 17-

Oltiin kerran menty juuri nukkumaan mieheni kanssa, mies veteli jo sikeitä ja itse pyörin sängyssä valveilla. Jossain kohtaa avasin silmät, ja näin mieheni päällä pienen poikalapsen (n. 4-6v). Meinasin saada sydänkohtauksen. Räpäytin silmiäni, mutta poika oli yhä siinä. Räpäytin uudestaan, jolloin se oli vihdoin kadonnut.

Olen 100% skeptikko, mutta epämukava fiilis jäi silti. Mitä lie harhoja olin nähnyt puoliunissani, meillä ei edes ole lapsia. Unihalvauksen olen kokenut kahdesti, sitä se ei ollut.

Lisää karmivuutta asiaan toi se, että mieheni heräsi välittömästi tämän jälkeen. Hän oli jotenkin todella kiukkuinen ja alkoi tiuskia minulle ikävään sävyyn, vaikka nukkumaanmennessä kaikki oli ollut hyvin. Myöhemmin yöllä mies herätti minut ja pahoitteli asiaa, "en tiedä mikä muhun meni". No ihan normaalit sanathan nuo, mutta sen verran mielikuvitus laukkasi, että mikähän lie demoni sen hetkellisesti riivasi. :D