Millaisen kaamean "yliluonnollisen" kokemuksen olet kokenut?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole kaameaa , mutta ihmetyttää vieläkin. En tajua mitä tapahtui.

Näen erästä miestä pari kertaa vuodessa töiden merkeissä. Hän on oikein mukava ja miellyttävä ja meillä riittää aina yhteistä juttua ja naurua. Olemme molemmat tahoillamme naimisissa, enkä koe häntä seksuaalisesti tai romanttisesti kiinnostavana. Ihmisenä hän on aivan ihana ja tulemme loistavasti toimeen.

Kerran kun olimme taas päässeet juttusille, sanoin hänelle että sinä olet kyllä upea ihminen ja kanssasi on aina niin mukava vaihtaa kuulumisia. Sinä hetkenä silmämme lukittuivat kiinni, enkä päässyt hänen katseestaan irti. Se oli pelottavaa. Näin ensin syvällä hänen silmissään maailmankaikkeuden, en edes osaa selittää sitä. Se oli sellainen spiraali tms. Sen jälkeen näin tuon miehen sielun, jonka sisällä näin oman sieluni.  En muista siitä muuta kuin että sielut olivat kauniita. Tässä vaiheessa säikähdin ihan tosissaan ja sanoin monta kertaa ääneen että päästä irti, päästä irti, mutta en saanut liikutettua silmiäni. Kun sain väkisin katseeni riuhtaistua irti, mies toisteli vaan että rauhoitu, rauhoitu. Tästä lähdimme omille teillemme saman tien, eikä asiaan ole sen koomin palattu. Olen nähnyt häntä sen jälkeenkin, mutta emme ole ottaneet tapausta puheeksi. En edes halua puhua siitä, mutta kiinnostaisi kyllä tietää että mitä helvettiä siinä oikein tapahtui. Vielä seuraavana päivänäkin oloni oli täysin tyhjä, olin jotenkin ihan täysin tyhjä sisältä.

Miehen kokemusta en tiedä, en tiedä näkikö hän minun silmistäni yhtään mitään. Ehkä luuli, että minä olen häneen rakastunut ja muuten vaan tuijottelen silmiin ihastuneena. 

Loppuun tiedoksi, että olen ihan tavallinen 40v äiti-ihminen, en uskovainen enkä muutenkaan hurahtanut tai latvasta laho :)

En halua tuputtaa mitään vakaumusta enkä käännyttää ketään, eli älkää lynkatko...

Voi olla, että kyseessä on sinulle tuttu, tärkeä ihminen entisten elämien kautta, eli olette olleet keskenänne läheisiä joskus aiemmin (näkemäsi sisäkkäiset sielut, se että mies tuntuu niin mukavalta persoonalta). Voi olla, että mieskin aistii sen. Tottakai tuollainen kuvailemasi kokemus tuntuu äkkiseltään pelottavalta, koska sellainen ei ole tavallista jokapäiväisessä elämässämme. Useimmat meistä eivät muista entisiä elämiämme, ja siksi asia on helppo kieltää huuhaana. Minulla on jotain omakohtaista kokemusta aiheesta, mutta tämä tuskin on oikea paikka sen avaamiseen. 

Mutta tämä on siis vain yksi teoria, jokainen voi ja saa uskoa siihen mihin haluaa.

Olin ala-aste ikäinen, en muista tarkkaan millä luokalla. Asuttiin maalla, lähin talo on n. kilometrin päässä. Heräsin yöllä ja näin katossa liikkuvan selkeän pallon mallisen valon. Valo liikkui katossa miten sattuu eli ei kiertänyt samaa rataa. Ketään muita ei ollut hereillä eli ei ollut mikään kepponen siitä olen varma. Ulos katsoin eikä sielläkään ollut mitään. Tämä on jäänyt päähäni, muistan kuin eilisen päivän. Menin äitin viereen nukkumaan kun rupesi pelottamaan, en tiedä miten kauan pallo pyöri katossa. Jos jotain väliä niin nukuin yläkerrassa.

En vielä aikuisiälläkään ymmärrä mistä valopallo olisi voinut tulla. Ikuinen mysteeri mulle.

Vierailija kirjoitti:

Olin ala-aste ikäinen, en muista tarkkaan millä luokalla. Asuttiin maalla, lähin talo on n. kilometrin päässä. Heräsin yöllä ja näin katossa liikkuvan selkeän pallon mallisen valon. Valo liikkui katossa miten sattuu eli ei kiertänyt samaa rataa. Ketään muita ei ollut hereillä eli ei ollut mikään kepponen siitä olen varma. Ulos katsoin eikä sielläkään ollut mitään. Tämä on jäänyt päähäni, muistan kuin eilisen päivän. Menin äitin viereen nukkumaan kun rupesi pelottamaan, en tiedä miten kauan pallo pyöri katossa. Jos jotain väliä niin nukuin yläkerrassa.

En vielä aikuisiälläkään ymmärrä mistä valopallo olisi voinut tulla. Ikuinen mysteeri mulle.

Ehkä se oli Pallosalama! Hyiii mä pelkään Pallosalamaa ihan sydämen pohjasta! Muuten en ukkosta pelkää mutta Pallosalama..hrrrr!

Nämä kaikki ovat tapahtuneet isälleni:

Isä ja äiti heräsivät yöllä ääneen kuin jotain eläintä olisi tapettu. Koska ihan lähellä on naapurin kettutarha he olettivat äänen tulevan sieltä. Isä päätti soittaa naapurille ja kysyä oliko kuullut saman äänen ja pitäisikö mennä katsomaan. Samalla kuitenkin näki ikkunasta miten naapurilla syttyi valot ja ajatteli naapurinkin heränneen ääneen joten jätti odottamatta. Seuraavana päivänä kysyi oliko kaikki hyvin tarhalla. Naapuri ei tiennyt mistä isä puhui ja isä kertoi äänestä ja että pikku naapurinkin kuulleen sen koska syttyi valot. Naapuri sanoi ettei ollut kuullut mitään vaan heräsi koska sairaalasta soitettiin että hänen äitinsä oli kuollut. Isä kertoi mulle että naapurin äiti oli hirveän paha ihminen ja melkein kuin noita :D

Isä oli koulun pihalla (ihan aikuisena). Siellä oli jokin tapahtuma. Hän meni nurkan taakse kuselle kun näki edessään jonkun kyläläisen miehen. Hän oli juuri sanomassa tälle jotain kun koulun ovi aukesi ja isä käänsi päänsä sekunniksi katsomiseen kuka tuli ulos. Kun hän käänsi päänsä takaisin mies oli kadonnut ja mihin tahansa suuntaa hän olisi juosten lähtenyt hän ei olisi kerennyt näköpiiristä siinä ajassa pois. Viikkoa myöhemmin tuo mies kuoli (Jos oikein muistan tukehtui omaan oksennukseensa).

Viimeisessä tapauksessa silminnäkijöinä olivat myös isän vanhemmat (tapahtui kun isä oli lapsi). Oli aamuyö ja naapurin pihalla liikkui joukko miehiä. Mummu ja vaari ajattelivat että ehkä ne haluavat soittaa koska siihen aikaan siinä talossa oli kylän ainut puhelin. No seuraavana päivänä kysyivät että mitä miehet halusivat. Naapurit ei olleet kuulleet tai nähneet mitään eikä pihalla näkynyt mitään jälkiäkään. Meni pari päivää niin talon isäntä kuoli.

Luulen saaneeni pienenä unihalvauksen, sillä muistan seuraavan tapauksen: heräsin aamulla ja sänkyni päätyyn ilmestyi isäni näköinen, punapaitainen mutta kaksiulotteinen hahmo, joka imuroi (?) lattiaa ja katosi sitten. Ei pelottanut, myöhemmin on lähinnä naurattanut. :) 

Mitään varsinaista yliluonnollista en usko kokeneeni. Olen toisaalta nähnyt enneunia, joita ei oikein voi selittää järjellä. 

Lukuisia unihalvauksia. Näen kamalaa painajaista, että jokin on kimpussani. Demoni tai kummitus. Sitten herään, mutten pysty liikkumaan. Korvissani kohisee lujaa, ja peitto on kiristynyt päälleni tiukasti ja tunnen kuinka jokin on päälläni. En pysty huutamaan apua ja sydämeni hakkaa kauhun vallasta niin kovaa, että pelkään sen kohta pysähtyvän. Aika katoaa enkä tiedä kuinka kauan olen siinä, mutta se tuntuu ikuisuudelta. Jokin paha on siinä päälläni ja estää liikkumasta ja kauhea pelko on läsnä. Jonkin ajan kuluttua pystyn liikkumaan, kyyneleet valuvat silmistä ja olen edelleen peloissani.

Unihalvauksia on selitetty järjellä, mutta minä en ole ollenkaan varma että niitä voidaan sillä selittää. Sen verran isot traumat ja kauhun tuo on minuun jättänyt. Ihan kuin jokin olisi ollut läsnä siinä vierellä, jokin toisesta maailmasta...

Kerron vielä yhden vaikka tämäkään ei oo tapahtunut mulle vaan työkaverille (sori). Töissä siis vanhainkodissa. Siellä oli pariskunta jotka kuitenki asui eri huoneissa ja eri käytävillä. Tämä rouvashenkilö sitten kuoli ja kun työkaveri sitten oli yövuorossa ja tarkistuskierroksella niin huomas tämän naisen huoneen oven olevan auki (huone tässä vaiheessa jo tyhjennetty). Laittoi oven kiinni ja meni toiselle käytävälle jossa miehen huone ja kas, tämänkin huoneen ovi auki. Kävi tarkistamassa että mies nukkui ja laittoi oven kiinni. Seuraavalla tarkistuskierroksella sama juttu. Molempien puolisoiden ovet auki ja taas painoi ne kiinni ja tarkisti että mies nukkuu. Kolmannella kerralla sama ja tässä vaiheessa työkaveri oli jo aika kauhuissaan ja odotti vain että aamuvuorolainen tulisi kohta. Kun aamuvuorolainen sitten tuli kävijät yhdessä tarkistamassa huoneet että esim. ikkunoita ei ollut auki että tuuli olisi voinut avata ovet. Ei ollut ja kaiken lisäks nuo ovet pitää kunnolla painaa kiinni että oikein naksahtaa että ei kyllä "itsestään" aukea. Ja jos joku nyt ihmettelee että miten vain yksi yövuorossa niin kyseessä pieni vanhainkoti ja siellä on myös toinen mutta eri osastolla eli jos iso hätä tulis niin on kaveri jolta saa apua.

Oli yö ja olin yksin anoppilassa, mies oli vielä harrastuksessaan. Olimme siis koiravahtina, kun miehen perhe oli matkalla. Katselin ajankuluksi YouTubesta videoita ja laitoin juuri seuraavan pyörimään, kun totesin, että pitää mennä vessaan. Pausetin videon ja lähdin kohti yläkertaa (tykkään yläkerran vessasta enemmän). Tietokone oli toisella puolen huonetta kuin yläkertaan vievät portaat. Olin puolivälissä portaita, kun pausettamani video jatkui yhtäkkiä itsestään. Juoksin äkkiä koneelle sulkemaan selaimen ja soitin sitten miehelle ja pyysin tätä tulemaan äkkiä takaisin.

Muistan myös pienenä, kun olimme talvi-iltana ulkona leikkimässä. Oli siis jo pimeää, leikimme pihan lumikasassa ulkovalon valaistuksessa. Äiti oli sisällä ja isä navetan takana pajallaan. Tie navetan taakse pajalle oli alamäkeä, se kulki navetan toisesta päädystä. Yhdessä kohtaa huomasimme, kun siinä mäessä kulki valo. Ajattelimme, että isä on tulossa sisälle ja jäimme odottelemaan. Valo kulki siinä mäessä, mutta ei tullut pihaan. Se näytti myös vähän hassulta, enemmän lyhdyltä kuin taskulampulta. Valo häipyi ja jossain kohdin näimme sen uudestaan. Tällä kertaa se oli erilainen, selvästi taskulamppu ja tuli mäkeä ylös pihaan. Emme tiedä mikä tonttu siellä mäessä sillon seikkaili.

Kolme enneunta läheisten kuolemista..

Poikani tuolloin 8v kertoi, että hänen huoneessaan tavarat liikkuvat itsestään ja vaihtavat paikkaa, ajattelin tuolloin että on vain vilkas mielikuvitus. Erinäisiä läpsähdyksiä kuului myös silloin tällöin, Niinkuin joku olisi läpsäyttänyt kovaa ja nopeaa käsiä kaksi kertaa yhteen. Viimeinen niitti oli kun poika oli jo nukkumassa niin kuului hirveä ääni, vaatekaappien päällä ollut koristepaneeli lensi huoneen poikki monen metrin matkan pojan sänkyyn. Mitään fyysistä vahinkoa ei onneksi tullut. Pyysin suvun papin siunaamaan kotimme, sen koommin ei ole tapahtunut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole kaameaa , mutta ihmetyttää vieläkin. En tajua mitä tapahtui.

Näen erästä miestä pari kertaa vuodessa töiden merkeissä. Hän on oikein mukava ja miellyttävä ja meillä riittää aina yhteistä juttua ja naurua. Olemme molemmat tahoillamme naimisissa, enkä koe häntä seksuaalisesti tai romanttisesti kiinnostavana. Ihmisenä hän on aivan ihana ja tulemme loistavasti toimeen.

Kerran kun olimme taas päässeet juttusille, sanoin hänelle että sinä olet kyllä upea ihminen ja kanssasi on aina niin mukava vaihtaa kuulumisia. Sinä hetkenä silmämme lukittuivat kiinni, enkä päässyt hänen katseestaan irti. Se oli pelottavaa. Näin ensin syvällä hänen silmissään maailmankaikkeuden, en edes osaa selittää sitä. Se oli sellainen spiraali tms. Sen jälkeen näin tuon miehen sielun, jonka sisällä näin oman sieluni.  En muista siitä muuta kuin että sielut olivat kauniita. Tässä vaiheessa säikähdin ihan tosissaan ja sanoin monta kertaa ääneen että päästä irti, päästä irti, mutta en saanut liikutettua silmiäni. Kun sain väkisin katseeni riuhtaistua irti, mies toisteli vaan että rauhoitu, rauhoitu. Tästä lähdimme omille teillemme saman tien, eikä asiaan ole sen koomin palattu. Olen nähnyt häntä sen jälkeenkin, mutta emme ole ottaneet tapausta puheeksi. En edes halua puhua siitä, mutta kiinnostaisi kyllä tietää että mitä helvettiä siinä oikein tapahtui. Vielä seuraavana päivänäkin oloni oli täysin tyhjä, olin jotenkin ihan täysin tyhjä sisältä.

Miehen kokemusta en tiedä, en tiedä näkikö hän minun silmistäni yhtään mitään. Ehkä luuli, että minä olen häneen rakastunut ja muuten vaan tuijottelen silmiin ihastuneena. 

Loppuun tiedoksi, että olen ihan tavallinen 40v äiti-ihminen, en uskovainen enkä muutenkaan hurahtanut tai latvasta laho :)

Sun ystäväsi ei taida olla ihan tavallinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Lukuisia unihalvauksia. Näen kamalaa painajaista, että jokin on kimpussani. Demoni tai kummitus. Sitten herään, mutten pysty liikkumaan. Korvissani kohisee lujaa, ja peitto on kiristynyt päälleni tiukasti ja tunnen kuinka jokin on päälläni. En pysty huutamaan apua ja sydämeni hakkaa kauhun vallasta niin kovaa, että pelkään sen kohta pysähtyvän. Aika katoaa enkä tiedä kuinka kauan olen siinä, mutta se tuntuu ikuisuudelta. Jokin paha on siinä päälläni ja estää liikkumasta ja kauhea pelko on läsnä. Jonkin ajan kuluttua pystyn liikkumaan, kyyneleet valuvat silmistä ja olen edelleen peloissani.

Unihalvauksia on selitetty järjellä, mutta minä en ole ollenkaan varma että niitä voidaan sillä selittää. Sen verran isot traumat ja kauhun tuo on minuun jättänyt. Ihan kuin jokin olisi ollut läsnä siinä vierellä, jokin toisesta maailmasta...

Pah, näinhän ateistit/tiedemiehet yrittävät löytää ratkaisua asiaan, jossa ratkaisu jo on tiedossa sen kokeneille.Jeesuksen nimellä he häipyvät välittömästi. Nämä ovat jotain pahansuopia olioita ja parasiitteja.

Vierailija kirjoitti:

Oli yö ja olin yksin anoppilassa, mies oli vielä harrastuksessaan. Olimme siis koiravahtina, kun miehen perhe oli matkalla. Katselin ajankuluksi YouTubesta videoita ja laitoin juuri seuraavan pyörimään, kun totesin, että pitää mennä vessaan. Pausetin videon ja lähdin kohti yläkertaa (tykkään yläkerran vessasta enemmän). Tietokone oli toisella puolen huonetta kuin yläkertaan vievät portaat. Olin puolivälissä portaita, kun pausettamani video jatkui yhtäkkiä itsestään. Juoksin äkkiä koneelle sulkemaan selaimen ja soitin sitten miehelle ja pyysin tätä tulemaan äkkiä takaisin.

Noin on käynyt mullekin. Joku haittaohjelma.

Muistan myös pienenä, kun olimme talvi-iltana ulkona leikkimässä. Oli siis jo pimeää, leikimme pihan lumikasassa ulkovalon valaistuksessa. Äiti oli sisällä ja isä navetan takana pajallaan. Tie navetan taakse pajalle oli alamäkeä, se kulki navetan toisesta päädystä. Yhdessä kohtaa huomasimme, kun siinä mäessä kulki valo. Ajattelimme, että isä on tulossa sisälle ja jäimme odottelemaan. Valo kulki siinä mäessä, mutta ei tullut pihaan. Se näytti myös vähän hassulta, enemmän lyhdyltä kuin taskulampulta. Valo häipyi ja jossain kohdin näimme sen uudestaan. Tällä kertaa se oli erilainen, selvästi taskulamppu ja tuli mäkeä ylös pihaan. Emme tiedä mikä tonttu siellä mäessä sillon seikkaili.

Oletko pohjoisesta? Etsi käsiisi sellainen kirja kuin "Soini Lax: Pudasjärven ufot". On tosi kiinnostava!

Minulla oli koiralenkkikaveri, joka oli aika erikoinen persoona. Hän oli yksineläjä, melkein erakko, mutta äärimmäisen itsevarma ja hänessä oli jotain selittämätöntä mitä en osaa kuvailla. Joskus ajattelin, että jos noitia olisi olemassa, niin tuo varmasti olisi sellainen.  Mutta hän oli oikeasti lämmin ihminen ja mukava, vaikka näyttikin ehkä vähän pelottavalta mustan tukkansa ja vihreiden silmiensä ja jotenkin kovan olemuksensa kanssa.

Kerran kävi niin, että oltiin ulkoiluttamassa pieniä koiriamme, kun pellon laidalta alkoi saalistumismielessä meitä kohti juosta kolme isoa koiraa, jotka oli seudulla pelättyjä. Ne olivat nimittäin holtittoman juopon koiria, jotka juoksivat vapaina, huolimatta siitä että tiedettiin että olivat ahdistelleet monia koiria ja pistäneet eläinsairaalakuntoon yhden pakoon juosseen koiran, mihin mies oli vain todennut että "ne luuli sitä jänikseksi". Sanoin heti lenkkikaverilleni, että otetaan heti koirat kiinni ja lähdetään toiseen suuntaan. 

Mutta oma koirani oli jo huomannut jahtaajat ja juoksi pakoon silmittömän kauhun vallassa. Minä lähdin perään, mutta tämä kaverini sanoi vain tyynesti, että älä huolehdi, hän pysäyttää ne. Se mikä oli kammottavaa oli, että kun ne koirat tulivat meidän kohdalle, kun tämän lenkkikaverin koira oli kiinni siinä jaloissa, niin tämä lenkkikaverini katsoi niitä silmiin, ja olisin voinut vaikka vannoa että hänen silmänsä hohtivat jotenkin kummallisen keltavihreinä hetken. Ja sitten niistä koirista yksi ulvahti ja kaikki lähtivät juoksemaan poispäin. Minä katsoin säikähtyneenä, mutta tämä lenkkikaveri sanoi vaan, että hänellä on nääs erityislahja, niin julma katse että pedotkin pelkää. Ja jatkoi juttelua kuin ei mitään. Sen silmien hohtamisen voin hyvin kuvitella olleen mielikuvitusta joka johtui siitä että olin ennenkin ajatellut että tyypistä tulee mieleen noita, mutta sitä en ymmärrä, että tosiaan ne kaikki kolme koiraa ilman mitään kosketusta lähtivät selvästi pelokkaan oloisina häntä koipien välissä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli yö ja olin yksin anoppilassa, mies oli vielä harrastuksessaan. Olimme siis koiravahtina, kun miehen perhe oli matkalla. Katselin ajankuluksi YouTubesta videoita ja laitoin juuri seuraavan pyörimään, kun totesin, että pitää mennä vessaan. Pausetin videon ja lähdin kohti yläkertaa (tykkään yläkerran vessasta enemmän). Tietokone oli toisella puolen huonetta kuin yläkertaan vievät portaat. Olin puolivälissä portaita, kun pausettamani video jatkui yhtäkkiä itsestään. Juoksin äkkiä koneelle sulkemaan selaimen ja soitin sitten miehelle ja pyysin tätä tulemaan äkkiä takaisin.

Noin on käynyt mullekin. Joku haittaohjelma.

Muistan myös pienenä, kun olimme talvi-iltana ulkona leikkimässä. Oli siis jo pimeää, leikimme pihan lumikasassa ulkovalon valaistuksessa. Äiti oli sisällä ja isä navetan takana pajallaan. Tie navetan taakse pajalle oli alamäkeä, se kulki navetan toisesta päädystä. Yhdessä kohtaa huomasimme, kun siinä mäessä kulki valo. Ajattelimme, että isä on tulossa sisälle ja jäimme odottelemaan. Valo kulki siinä mäessä, mutta ei tullut pihaan. Se näytti myös vähän hassulta, enemmän lyhdyltä kuin taskulampulta. Valo häipyi ja jossain kohdin näimme sen uudestaan. Tällä kertaa se oli erilainen, selvästi taskulamppu ja tuli mäkeä ylös pihaan. Emme tiedä mikä tonttu siellä mäessä sillon seikkaili.

Oletko pohjoisesta? Etsi käsiisi sellainen kirja kuin "Soini Lax: Pudasjärven ufot". On tosi kiinnostava!

En ole pohjoisesta.

Mä olen kokenut hyvin paljon monenlaista outoa. Menisi koko päivä, jos rupeaisin tarinoimaan kaikesta ja osan olen unohtanutkin varmasti, kun tämä on mulle niin normaalia. Suvussa on muitakin, jotka kokevat outoja.

Heräsin viime yönä kauhun tunteeseen. En nähnyt mitään outoa, mutta tunsin jonkun pahan olevan läsnä. En ole enää pitkään aikaan kokenut sellaista kauhua. Nousin ylös, pyörin pitkään hereillä, mutta tunne ei mennyt pois. Päätin sitten vain mennä nukkumaan. Mitäs tuosta. Ei mulle vielä koskaan ole mitään pahempaa sattunut. Kahtena edellisenäkin yönä noin klo 4 olen herännyt siihen, että kuulen läheltä miehen äänen. Viime yönäkin siis heräsin neljältä. On ollut päivisinkin kummallinen olo täällä kotona.

Pari tuntia sitten suljin hetkeksi silmät meditoidakseni vähän. Olen sattuneesta syystä nukkunut huonosti ja on ollut stressiä. Tarvitsin jotain henkistä lepoa. Melkein heti tunsin kuin joku olisi hieronut sormenpäillä hellästi päätäni ja välillä koskenut käsiini. Tunne oli todella miellyttävä ja realistinen. Nyt painostava tunne on kadonnut.

Odotan ensi yötä mielenkiinnolla. Heräänkö taas klo 4 niin kuin kolmena edellisenä yönä? Mutiseeko joku taas korvaani?

Luin, että yliluonnollisen kokoomuksen. Vähän on ollut poliittiset asiat mielessä.

Unihalvaus oli ihan hirveä kokemus. Ei voi liikkua, ei voi huutaa apua.. ja ne kauhut.. :( se oli kamalaa. Viimeisimpiä yliluonnollisia kokemuksia oli, kun isäni oli sairas.. Hänet oli viety alkuillasta sairaalaan ja yöllä heräsin kesken unen ja kun avasin silmät oli mieheni puolella sänkyä hahmo. Pelästyin ensin ja herätin miehen sytyttämään valon. Ei enää mitään. Valon sammuttua hahmo näkyi taas mutta enää ei ahdistanut, jatkoin unta. Seuraavana aamuna heräsinkin suru uutiseen, isäni oli nukkunut pois täsmälleen samaan aikaan kuin tämä asia tapahtui yöllä. Kävi ilmeisesti jättämässä hyvästit.

Ei tämä kaamea ole mutta outo. Näin ihan käsittämättömän kauniin tumman naisen, joka oli pukeutunut kuin joku kuningatar menneisyydestä, ja pitkät hiuksetkin jotenkin keskiajan tyyliin. Siinä kun jäin katsomaan, niin västäräkki istahti hänen kädelleen ja kohta mustarastas olkapäälle. Näky oli niin outo että pakko oli jäädä katsomaan. Tuttu jonka kanssa olin lenkillä sanoi että se on semmoinen erikoinen nainen, jota sanotaan "nasaretin mystikoksi", ei tiennyt kyllä miksi, ja että esim. kaikki koirat aina haluavat sitä tapaamaan. Eläimille se juttelee, mutta ihmisille yleensä vaan kuitenkin hymyilee mutta ei sano yleensä mitään. Mulla oli vastustamaton halu mennä juttelemaan sille, mutta mitäpä nyt täysin vieraalle ihmiselle voi mennä sanomaan kuulostamatta ihan tyhmältä. Olisin vaan halunnut varmistaa että se on oikea :D

On paljon kummia kokemuksia, joita en osaa selittää. Lasten huoneessa tietokone käynnistyi lepotilasta itsekseen yöllä (voi olla normaaliakin), illalla olin yksin ja kuulin naksutusta/ rahinaa, ääni kuului taas lasten huoneesta. Lähemmäksi huonetta mennessäni tunnistin äänen- langaton hiiri pitää samanlaista ääntä, naksutus painikkesta painaessa ja rahina kun hiiren rullaa pyörittää. Pikkasen jähmetyin tuijottamaan sitä hiirtä joka ei tietenkään enää liikkunut kun olin paikalla. Lasten huoneeseen taas kerran mennessäni illalla siellä haisi yhtäkkiä yhdessä kohtaa kananmunapieru!! Lapset oli poissa, vain minä kotona eikä varmasti minulta livahtanut : D

Olen tuntenut kosketuksia, lämpimän ilmavirran korvan juuressa, eräässä asunnossa sänkyä nostettiin yöllä jalkopäästä usein, koputus sängyn pohjaan, ääniä, valoja, vaaleanharmaa hahmo liukui takanani kun tuijotin pimeää tietokeen näyttöä ym.

Yhdessä vaiheessa elämääni koin usein unihalvauksia. Tässä asunnossa en kertaakaan.