Lue keskustelun säännöt.
HS: Avioerossa aloitteen tekee yleensä nainen
31.07.2016 |
Eli erot tapahtuvat puolisoiden ollessa 50-60 -vuotiaita, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja nainen panikoi, että yhteiselo ei olekaan kuin naistenlehdestä.
Tutkimusprofessori Kontulan mukaan naisilla on miehiä enemmän odotuksia parisuhteelta, mikä saa heidät pettymään useammin suhteessa.
Eikö avioliitto enää merkitse ihmisille mitään? Ja voiko näille naistenlehtien levittämille kiiltokuville tehdä jotain?
http://www.hs.fi/m/sunnuntai/a1469762321472?jako=07e860e812eff67a9377f6…
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...
Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.
Hyvä juttu. Kuitenkin ketjun aihe kielii siitä, että varsin usein asia ei ole noin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi on tehty niin typerä valinta alun perinkään?
Jutussa käsiteltiin 50-60-vuotiaiden eroja. Tuon ikäiset kuuluvat vielä konservatiivisemmin ajattelevaan sukupolveen. Aikanaan on menty yhteen ja perustettu perhe, koska niin kuuluu tehdä. Moni keski-ikäinen mies on kuitenkin sosiaalisilta taidoiltaan aika heikko, eikä välineitä parisuhteen tunnepuolen hoitamiseen ole. Myös alkoholismia on aivan valtavasti vanhempien miesten joukossa. Nuoremmat, noin kolmekymppiset miehet ovat jo ihan erilaisia. Kun ajattelen mitä tahansa tuntemaani pariskuntaa missä tahansa ikäluokassa, nousee esille yksi yhdistävä tekijä: molemminpuolinen arvostus ja toisen huomioiminen.
Tämäpä juuri. Ja noissa 25+ suhteissa se korostuu. Mies joka on saanut kuunnella haukkuja koko yhteiselon ajan alkaa suunnitella kytkimen nostamista kun lapset aikuistuvat. Ja nainen joka koko liiton aikana ei ole osannut oikein edes tiskikonetta miehen mielestä täyttää alkaa miettiä pitääkö samaa kotonaan sietää loppuelämä. Surullistahan tuo on. Samat ihmiset kykenesivät/kykenevät jonkun toisen kanssa elämään ihan sopuisasti ja ottamaan sen toisen huomioon mutta omassa pitkässä liitossa tuohon vaan ei kyetä. Monesti noissa liitoissa on lastia pitkältä ajalta jota ei ole käsitelty vaan lakaistu maton alle.
Täällä moititaan ettei koskaan olla tyytyväisiä. Olettaisin, että monet meistä hopeaeroajista ovat aika vähään tyytyväisiä. Kun on eletty vuosikymmeniä hyvin hankalissa liitoissa ei todellakaan havitella mitään unelmien prinssejä ja prinsessoita kumppaniksi. Yksi mies kerran lausahti eroryhmässä: "Kun nyt ei ihan koko ajan vittuilisi" toiveekseen uudesta kumppanista. Eikä me naiset olla sen tiukempia kriteereissä. Monet tosin eivät välttämättä sitä kumppania enää kotiinsa asti ainakaan edes haikaile, mutta jos haikailee niin ulkonäkö ja varakkuus eivät totisesti niitä pääkriteerejä ole. Kun löytäisi jonkun joka ei koko ajan viinan kanssa lutraa, joka joskus osoittaisi tykkäävänsä ja hyväksyisi minut tällaisenaan, tuollaisia miehiä viisikymppiset + naiset etsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itse uskon että 80% eroista olisi vältettävissä sillä että miehet oppisivat kohtaamaan naisten tunteita ja osallistumaan niihin.
Näinhän se menee. Miesten tunteet, kuka niistä välittää??
Sä kuvasit juuri sen tilanteen, mikä tapahtuu huonossa liitossakin, johon juuri kommentillani viittasin.
Naisella huono olla liitossa, esim. tuntee vastuun painavan liikaa ja hän kertoo tästä miehelleen lauantaina saunanlauteilla. "tuntuu että kannan yksin vastuun ja tuntuu että joudun huolehtimaan kaikista ja kaikesta, ja joudun laiminlyömään täysin sen mitä itse tarvitsisin, voitaisiinko miettiä jotain ettei tuntuisi tältä..."
Mies vastaa kiukkupäissään: "Entäs minä sitten?! Teen pitkää päivää töissä, rakennan terassia kesälomalla jne...."
Aivan väärä, hyökkäävä ja hajottava tapa ja johtuu siitä että moni mies ei osaa käsitellä toisen tunteita, pitäisi yrittää sopeutua sen toisen olotilaan ja tunteeseen. Empatiaa. Ratkaista ongelma eikä hyökätä.
SITTEN vasta keskitytään sen miehen tarpeisiin kun ensimmäinen asia on käsitelty.
Mun mielestä tuollainen tilanne on enemmän kuin tavallinen lähes jokaisessa liitossa, kertokaa tekin että oletteko samaa mieltä vai olenko mielestänne ihan hakoteillä...
ehkä miesnäkökulmani sokaisee minut, mutta naisen viesti kuulostaa hyökkäykseltä johon ei voi vastata muuten kuin sanomalla omat ongelmansa puolustukseksi ... Naiset voisivat oppia sanomaan mitä haluavat eikä, että nyt on asiat huonosti. Näin ongelmanratkaisuhaluisena miehenä tuommoiset avaukset ajavat minut umpikujaan ja taistelija sisällä nousee vastarintaan.
Ja sitten kun nainen sanoo mitä haluaa ("osallistu lastenhoitoon", "imuroi joskus", "vie roskat") niin hän on nalkuttava akka ja syy sille, että pitää ottaa se toinenkin kalja.
Tähän voisin vielä täydentää, että minä haluaisin vastaavassa tilanteessa etsiä niitä ratkaisuja yhdesdä, en komennella siippaa kuin pikkulasta viemään roskat yms. Mieheni valittaa siitä, että otan esille parisuhteen ongelmia esittämättä ratkaiduehdotuksia. Enhän minä voi niitä ratkaisuja toiselle sanella tyyliin tästä eteenpäin meillä harrastetaan seksiä 4krt/vko.
Naiset huonontaa parisuhdetta hopeahääpäivien tienoilla ja mies ajautuu sivusuhteeseen ja käyttämään alkoholia sen vuoksi ? Nuo ovat vain seurausta naisen käytöksestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas lisää syitä valita MGTOW. Tämäkin ketju osoittaa, kuinka suuressa arvossa suomalainen nainen pitää suomalaista miestä.
Suomalainen nainen on väkivaltainen, viinaan menevä, kärsii usein mt-ongelmista, rahanahne lompakkoloinen, prinsessaharhailija , joka mitätöi ja vähättelee miehiä joka käänteessä.Tämä on jotenkin hauska defenssi. "Naiset ei halua olla minun kanssani, en minäkään sitten halua olla heidän kanssaan, siitäs saavat typerät naiset, jääkööt itkemään perääni." Repliikin loppuun mennessä on jo unohdettu, mitä alussa sanottiin.
Olen MGTOW-valintani tehnyt jo aikaa sitten. Käyn palstalla vain nauramassa naisten prinsessaharhoille, ja yritän varoittaa muita miehiä teistä käärmeistä. Eksäni soittelee edelleen perääni ja itkee kun ei osaa sulaketta vaihtaa tai lattiakaivoa putsata.
Kovin mukavaa ei tunnu tuo MGTOW-elämäsi olevan, jos palstalla alati notkuminen ja naisten taukoamaton ajattelu ja haukkuminen on kiinnostavampaa kuin ne omat polut.
Kuvitteletko tosissasi , että palstalle kirjoittaa vain yksi MGTOW-mies?
Mitä, kaikkien MGTOW-miesten tiet vievät Roo... mammapalstalle?
Ei nää oo MGTOW vaan MGTTMP ( = Men Go To The MammaPalsta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että artikkelissa sanottiin, että miehet on romanttisia ja naiset pragmaattisia. Jotenkin en vain saa sulatettua sitä, koska miten mies on romanttinen, jos se ei ikinä näytä sitä, ei sano sitä ja luuhaa vaan nurkassa. Ja samalla nainen pyörittää koko huushollia. Ei mee mun jakeluun, missä pienessä mielessä se miehen romanttisuus sitten muka on.
Tätä minäkin ihmettelin erotessa. Mies valitti romanttisuuden puutetta, kun itse oli koko suhteen ajan puhumaton ajattelematon möykky.
Noin se valitettavasti tuntuu menevän. Avioliitossani aikoinaan annoin vuosien ajan joka ikinen aamu miehelleni aamulla töihinlähtösuukon, jonka hän otti vastaan lähinnä kyllästyneen näköisenä. Lopulta lopetin tavan, kun vastaanotto oli sellainen. Myöhemmin perheterapiassa mies valitti terapeutille kuinka en enää sitäkään antanut.
Nyt suhteellisen uudessa (alle 2v) suhteessa huomaan olevani jälleen yksin se, joka silittelee poskea ja pussailee ja mies vain "antaa sen tapahtua". Päätin kokeeksi olla silittelemättä ja tekemättä aloitteita. Eipä ole muutamaan päivään ollut isommin fyysistä kontaktia, tuntuu että on oltu enemmän kavereita kuin pariskunta.
Miten pitkään teidän pitää tutustua toiseen, että huomaatte nää romanttisuuden puutteet? Vai ettekö vaan välitä alkuvaiheessa, että tilanne on tämä? Jotenkin tuntuu vaan oudolta, että alatte edes parisuhteeseen epätyydyttävän ihmisen kanssa.
Miten paljon ja miten pitkistä parisuhteista sinulla on kokemusta? En, en alkanut parisuhteeseen epätyydyttävän ihmisen kanssa, päinvastoin, minä olin hulluna häneen ja koin saavani vastarakkautta. Naimisiin menimme vajaan neljän vuoden seurustelun jälkeen. Avioliiton ja lapsen saamisen jälkeen minä jäin yksin puhaltelemaan romantiikkaa ja hellyyttä suhteeseemme.
Mulla on 2-10v parisuhteista kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas lisää syitä valita MGTOW. Tämäkin ketju osoittaa, kuinka suuressa arvossa suomalainen nainen pitää suomalaista miestä.
Suomalainen nainen on väkivaltainen, viinaan menevä, kärsii usein mt-ongelmista, rahanahne lompakkoloinen, prinsessaharhailija , joka mitätöi ja vähättelee miehiä joka käänteessä.Tämä on jotenkin hauska defenssi. "Naiset ei halua olla minun kanssani, en minäkään sitten halua olla heidän kanssaan, siitäs saavat typerät naiset, jääkööt itkemään perääni." Repliikin loppuun mennessä on jo unohdettu, mitä alussa sanottiin.
Olen MGTOW-valintani tehnyt jo aikaa sitten. Käyn palstalla vain nauramassa naisten prinsessaharhoille, ja yritän varoittaa muita miehiä teistä käärmeistä. Eksäni soittelee edelleen perääni ja itkee kun ei osaa sulaketta vaihtaa tai lattiakaivoa putsata.
Kovin mukavaa ei tunnu tuo MGTOW-elämäsi olevan, jos palstalla alati notkuminen ja naisten taukoamaton ajattelu ja haukkuminen on kiinnostavampaa kuin ne omat polut.
Kuvitteletko tosissasi , että palstalle kirjoittaa vain yksi MGTOW-mies?
Mitä, kaikkien MGTOW-miesten tiet vievät Roo... mammapalstalle?
Ei nää oo MGTOW vaan MGTTMP ( = Men Go To The MammaPalsta)
Kipeältä tuntuu käyvän feministiin itsenäisten miesten kirjoitukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että artikkelissa sanottiin, että miehet on romanttisia ja naiset pragmaattisia. Jotenkin en vain saa sulatettua sitä, koska miten mies on romanttinen, jos se ei ikinä näytä sitä, ei sano sitä ja luuhaa vaan nurkassa. Ja samalla nainen pyörittää koko huushollia. Ei mee mun jakeluun, missä pienessä mielessä se miehen romanttisuus sitten muka on.
Tätä minäkin ihmettelin erotessa. Mies valitti romanttisuuden puutetta, kun itse oli koko suhteen ajan puhumaton ajattelematon möykky.
Noin se valitettavasti tuntuu menevän. Avioliitossani aikoinaan annoin vuosien ajan joka ikinen aamu miehelleni aamulla töihinlähtösuukon, jonka hän otti vastaan lähinnä kyllästyneen näköisenä. Lopulta lopetin tavan, kun vastaanotto oli sellainen. Myöhemmin perheterapiassa mies valitti terapeutille kuinka en enää sitäkään antanut.
Nyt suhteellisen uudessa (alle 2v) suhteessa huomaan olevani jälleen yksin se, joka silittelee poskea ja pussailee ja mies vain "antaa sen tapahtua". Päätin kokeeksi olla silittelemättä ja tekemättä aloitteita. Eipä ole muutamaan päivään ollut isommin fyysistä kontaktia, tuntuu että on oltu enemmän kavereita kuin pariskunta.
Miten pitkään teidän pitää tutustua toiseen, että huomaatte nää romanttisuuden puutteet? Vai ettekö vaan välitä alkuvaiheessa, että tilanne on tämä? Jotenkin tuntuu vaan oudolta, että alatte edes parisuhteeseen epätyydyttävän ihmisen kanssa.
Miten paljon ja miten pitkistä parisuhteista sinulla on kokemusta? En, en alkanut parisuhteeseen epätyydyttävän ihmisen kanssa, päinvastoin, minä olin hulluna häneen ja koin saavani vastarakkautta. Naimisiin menimme vajaan neljän vuoden seurustelun jälkeen. Avioliiton ja lapsen saamisen jälkeen minä jäin yksin puhaltelemaan romantiikkaa ja hellyyttä suhteeseemme.
Mulla on 2-10v parisuhteista kokemusta.
Etkö sitten osannut valita parisuhteeseen kerralla sellaista kumppania, jonka kanssa suhde olisi kestänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset huonontaa parisuhdetta hopeahääpäivien tienoilla ja mies ajautuu sivusuhteeseen ja käyttämään alkoholia sen vuoksi ? Nuo ovat vain seurausta naisen käytöksestä
Eiku nuo on seurausta parisuhteen kuolemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi erota hyvästä avioliitosta? Jokainen tajuaa, että ne liitot joista erotaan, ovat huonoja. Jos nainen panee eron alulle, se tarkoittaa, että ko tapauksessa mies on huonontanut suhdetta niin paljon, ettei sitä enää jaksa. Nainen on sinnitellyt lasten takia noissa viisikymppisten eroissa ja heidän muutettua pois kotoa pääsee itsekin vihdoin vapaaksi.
Ehkä mä laitan eron vireille myös, mutta aikaisemmin lapsen vuoksi. Mies on kehittynyt viime aikoina väkivaltaiseksi ja olen eniten huolissaan, miten se vaikuttaa lapseen. Meillä minä olen suurituloisempi ja elätän lapsen ja itseni kokonaan ja välillä miestäkin, ja teen kaikki kotityöt, joten elämä ei huononisi minulla vaan miehellä.
En ihmettele erotilastoja ja pikemminkin ajattelen, että naisten vireille laittamia eroja on huolestuttavan vähän, kun vertaa niiden määrää siihen, paljonko parisuhdeväkivaltaa on.
Kuinka kauan tämä harhakäsitys oikein pysyy voimassa? http://yle.fi/uutiset/torkea_perhevakivalta_kohdistuu_miehiin_naisia_us…
Jos nainen panee eron alulle, niin nainen ei ole tyytyväinen suhteeseen. Mitään muuta syytä on mahdoton päätellä. Eron haluaminen ei ole välttämättä yksinomaan miehen vikaa, kuten sinä koitat väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas lisää syitä valita MGTOW. Tämäkin ketju osoittaa, kuinka suuressa arvossa suomalainen nainen pitää suomalaista miestä.
Suomalainen nainen on väkivaltainen, viinaan menevä, kärsii usein mt-ongelmista, rahanahne lompakkoloinen, prinsessaharhailija , joka mitätöi ja vähättelee miehiä joka käänteessä.Tämä on jotenkin hauska defenssi. "Naiset ei halua olla minun kanssani, en minäkään sitten halua olla heidän kanssaan, siitäs saavat typerät naiset, jääkööt itkemään perääni." Repliikin loppuun mennessä on jo unohdettu, mitä alussa sanottiin.
Olen MGTOW-valintani tehnyt jo aikaa sitten. Käyn palstalla vain nauramassa naisten prinsessaharhoille, ja yritän varoittaa muita miehiä teistä käärmeistä. Eksäni soittelee edelleen perääni ja itkee kun ei osaa sulaketta vaihtaa tai lattiakaivoa putsata.
Kovin mukavaa ei tunnu tuo MGTOW-elämäsi olevan, jos palstalla alati notkuminen ja naisten taukoamaton ajattelu ja haukkuminen on kiinnostavampaa kuin ne omat polut.
Kuvitteletko tosissasi , että palstalle kirjoittaa vain yksi MGTOW-mies?
Mitä, kaikkien MGTOW-miesten tiet vievät Roo... mammapalstalle?
Ei nää oo MGTOW vaan MGTTMP ( = Men Go To The MammaPalsta)
Kipeältä tuntuu käyvän feministiin itsenäisten miesten kirjoitukset.
MGTOW-mies mammapalstalla on yhtä loogista kuin vela-nainen "kuinka onnistuisin tulemaan raskaaksi" -palstalla tai Kalliossa asuva vihesvassari Audi-keskustelussa. Vaikka kuinka pyörittelisitte, niin mies ei voi olla samaan aikaan omilla teillään ja mammapalstan keskusteluissa.
t. eri kirjoittaja (feministi toki) kuin edellä ja ihan ilman kipuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että artikkelissa sanottiin, että miehet on romanttisia ja naiset pragmaattisia. Jotenkin en vain saa sulatettua sitä, koska miten mies on romanttinen, jos se ei ikinä näytä sitä, ei sano sitä ja luuhaa vaan nurkassa. Ja samalla nainen pyörittää koko huushollia. Ei mee mun jakeluun, missä pienessä mielessä se miehen romanttisuus sitten muka on.
Tätä minäkin ihmettelin erotessa. Mies valitti romanttisuuden puutetta, kun itse oli koko suhteen ajan puhumaton ajattelematon möykky.
Noin se valitettavasti tuntuu menevän. Avioliitossani aikoinaan annoin vuosien ajan joka ikinen aamu miehelleni aamulla töihinlähtösuukon, jonka hän otti vastaan lähinnä kyllästyneen näköisenä. Lopulta lopetin tavan, kun vastaanotto oli sellainen. Myöhemmin perheterapiassa mies valitti terapeutille kuinka en enää sitäkään antanut.
Nyt suhteellisen uudessa (alle 2v) suhteessa huomaan olevani jälleen yksin se, joka silittelee poskea ja pussailee ja mies vain "antaa sen tapahtua". Päätin kokeeksi olla silittelemättä ja tekemättä aloitteita. Eipä ole muutamaan päivään ollut isommin fyysistä kontaktia, tuntuu että on oltu enemmän kavereita kuin pariskunta.
Miten pitkään teidän pitää tutustua toiseen, että huomaatte nää romanttisuuden puutteet? Vai ettekö vaan välitä alkuvaiheessa, että tilanne on tämä? Jotenkin tuntuu vaan oudolta, että alatte edes parisuhteeseen epätyydyttävän ihmisen kanssa.
Näin kirjoittaa ihminen, jolla ei ole mitään kokemusta toisen sukupuolen kanssa seurustelusta, alkuhuumasta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itse uskon että 80% eroista olisi vältettävissä sillä että miehet oppisivat kohtaamaan naisten tunteita ja osallistumaan niihin.
Näinhän se menee. Miesten tunteet, kuka niistä välittää??
Sä kuvasit juuri sen tilanteen, mikä tapahtuu huonossa liitossakin, johon juuri kommentillani viittasin.
Naisella huono olla liitossa, esim. tuntee vastuun painavan liikaa ja hän kertoo tästä miehelleen lauantaina saunanlauteilla. "tuntuu että kannan yksin vastuun ja tuntuu että joudun huolehtimaan kaikista ja kaikesta, ja joudun laiminlyömään täysin sen mitä itse tarvitsisin, voitaisiinko miettiä jotain ettei tuntuisi tältä..."
Mies vastaa kiukkupäissään: "Entäs minä sitten?! Teen pitkää päivää töissä, rakennan terassia kesälomalla jne...."
Aivan väärä, hyökkäävä ja hajottava tapa ja johtuu siitä että moni mies ei osaa käsitellä toisen tunteita, pitäisi yrittää sopeutua sen toisen olotilaan ja tunteeseen. Empatiaa. Ratkaista ongelma eikä hyökätä.
SITTEN vasta keskitytään sen miehen tarpeisiin kun ensimmäinen asia on käsitelty.
Mun mielestä tuollainen tilanne on enemmän kuin tavallinen lähes jokaisessa liitossa, kertokaa tekin että oletteko samaa mieltä vai olenko mielestänne ihan hakoteillä...
ehkä miesnäkökulmani sokaisee minut, mutta naisen viesti kuulostaa hyökkäykseltä johon ei voi vastata muuten kuin sanomalla omat ongelmansa puolustukseksi ... Naiset voisivat oppia sanomaan mitä haluavat eikä, että nyt on asiat huonosti. Näin ongelmanratkaisuhaluisena miehenä tuommoiset avaukset ajavat minut umpikujaan ja taistelija sisällä nousee vastarintaan.
Ja sitten kun nainen sanoo mitä haluaa ("osallistu lastenhoitoon", "imuroi joskus", "vie roskat") niin hän on nalkuttava akka ja syy sille, että pitää ottaa se toinenkin kalja.
Tähän voisin vielä täydentää, että minä haluaisin vastaavassa tilanteessa etsiä niitä ratkaisuja yhdesdä, en komennella siippaa kuin pikkulasta viemään roskat yms. Mieheni valittaa siitä, että otan esille parisuhteen ongelmia esittämättä ratkaiduehdotuksia. Enhän minä voi niitä ratkaisuja toiselle sanella tyyliin tästä eteenpäin meillä harrastetaan seksiä 4krt/vko.
Öö, olisiko se "komentelu" nimenomaan yksi ratkaisuyritys? Jos naisen mielestä ongelma on se, että mies ei oma-aloitteisesti osallistu kotitöihin, niin mitä muita vaihtoehtoja siinä on kuin pyytää miestä viemään roskat, jos ei hän itse niitä tajua viedä. Jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi (=ei muka tajua, että kotitöitä pitää tehdä), häntä kyllä saa minusta komennellakin kuin pikkulasta. Jos minä olisin niin taukki, etten esimerkiksi tajua tehdä lapsille ruokaa, niin kyllä minulle saisi tulla sanomaan, että tee ruokaa. Miten ihmeessä minä voisin siitä loukkaantua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että artikkelissa sanottiin, että miehet on romanttisia ja naiset pragmaattisia. Jotenkin en vain saa sulatettua sitä, koska miten mies on romanttinen, jos se ei ikinä näytä sitä, ei sano sitä ja luuhaa vaan nurkassa. Ja samalla nainen pyörittää koko huushollia. Ei mee mun jakeluun, missä pienessä mielessä se miehen romanttisuus sitten muka on.
Tätä minäkin ihmettelin erotessa. Mies valitti romanttisuuden puutetta, kun itse oli koko suhteen ajan puhumaton ajattelematon möykky.
Noin se valitettavasti tuntuu menevän. Avioliitossani aikoinaan annoin vuosien ajan joka ikinen aamu miehelleni aamulla töihinlähtösuukon, jonka hän otti vastaan lähinnä kyllästyneen näköisenä. Lopulta lopetin tavan, kun vastaanotto oli sellainen. Myöhemmin perheterapiassa mies valitti terapeutille kuinka en enää sitäkään antanut.
Nyt suhteellisen uudessa (alle 2v) suhteessa huomaan olevani jälleen yksin se, joka silittelee poskea ja pussailee ja mies vain "antaa sen tapahtua". Päätin kokeeksi olla silittelemättä ja tekemättä aloitteita. Eipä ole muutamaan päivään ollut isommin fyysistä kontaktia, tuntuu että on oltu enemmän kavereita kuin pariskunta.
Miten pitkään teidän pitää tutustua toiseen, että huomaatte nää romanttisuuden puutteet? Vai ettekö vaan välitä alkuvaiheessa, että tilanne on tämä? Jotenkin tuntuu vaan oudolta, että alatte edes parisuhteeseen epätyydyttävän ihmisen kanssa.
Miten paljon ja miten pitkistä parisuhteista sinulla on kokemusta? En, en alkanut parisuhteeseen epätyydyttävän ihmisen kanssa, päinvastoin, minä olin hulluna häneen ja koin saavani vastarakkautta. Naimisiin menimme vajaan neljän vuoden seurustelun jälkeen. Avioliiton ja lapsen saamisen jälkeen minä jäin yksin puhaltelemaan romantiikkaa ja hellyyttä suhteeseemme.
Mulla on 2-10v parisuhteista kokemusta.
Etkö sitten osannut valita parisuhteeseen kerralla sellaista kumppania, jonka kanssa suhde olisi kestänyt?
En, koska nämä suhteet on kaatuneet siihen jatkuvaan vaatimuslistojen pitenemiseen. Aluksihan nämä naiset ovat tietenkin olleet tyytyväisiä suhteeseen kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi erota hyvästä avioliitosta? Jokainen tajuaa, että ne liitot joista erotaan, ovat huonoja. Jos nainen panee eron alulle, se tarkoittaa, että ko tapauksessa mies on huonontanut suhdetta niin paljon, ettei sitä enää jaksa. Nainen on sinnitellyt lasten takia noissa viisikymppisten eroissa ja heidän muutettua pois kotoa pääsee itsekin vihdoin vapaaksi.
Ehkä mä laitan eron vireille myös, mutta aikaisemmin lapsen vuoksi. Mies on kehittynyt viime aikoina väkivaltaiseksi ja olen eniten huolissaan, miten se vaikuttaa lapseen. Meillä minä olen suurituloisempi ja elätän lapsen ja itseni kokonaan ja välillä miestäkin, ja teen kaikki kotityöt, joten elämä ei huononisi minulla vaan miehellä.
En ihmettele erotilastoja ja pikemminkin ajattelen, että naisten vireille laittamia eroja on huolestuttavan vähän, kun vertaa niiden määrää siihen, paljonko parisuhdeväkivaltaa on.
Kuinka kauan tämä harhakäsitys oikein pysyy voimassa? http://yle.fi/uutiset/torkea_perhevakivalta_kohdistuu_miehiin_naisia_us…
Jos nainen panee eron alulle, niin nainen ei ole tyytyväinen suhteeseen. Mitään muuta syytä on mahdoton päätellä. Eron haluaminen ei ole välttämättä yksinomaan miehen vikaa, kuten sinä koitat väittää.
No sano nyt sitten, miksi nainen on tyytymätön parisuhteessa, jos miehessä ei mitään vikaa ole? :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin virhe minkä naiset tekevät, on se että kuvittelevat Pyhän Vulvansa voimalla voivansa muuttaa miehen mieleisekseen sätkynukeksi. Rusinat pullasta, feminismin opein.
Kas, vulvamieskin heräsi tähän päivään ja pohtimaan taas feminismin syvintä olemusta. :)
Jotensin ällön sekaisen ihastuttavaa, että joku reppana pitää erittäin arkista ruumiinosaani (jollainen löytyy puolelta ihmiskuntaa) näin mystisenä ja kiehtovana, jopa pyhänä. :O
Ei ei ei, mutta muutamien kirjoittajien mielestä kyseessä on ollut pitkin ketjua yksi ja sama mies eli vulvamies koko ajan. Ei ole voinut olla eri miehiä, ei ole voinut olla eri mgtow-miehiä. Asia on loppuunkäsitelty, kun kaksi jankkaajaa niin sanoi.
Kukaan ei ennen sinua väittänyt tuota miesvihajankkaajaa vulvamieheksi. Sinäkö se siis olet ollut koko ajan? Wau!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...
Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.
Hyvä juttu. Kuitenkin ketjun aihe kielii siitä, että varsin usein asia ei ole noin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi on tehty niin typerä valinta alun perinkään?
Jutussa käsiteltiin 50-60-vuotiaiden eroja. Tuon ikäiset kuuluvat vielä konservatiivisemmin ajattelevaan sukupolveen. Aikanaan on menty yhteen ja perustettu perhe, koska niin kuuluu tehdä. Moni keski-ikäinen mies on kuitenkin sosiaalisilta taidoiltaan aika heikko, eikä välineitä parisuhteen tunnepuolen hoitamiseen ole. Myös alkoholismia on aivan valtavasti vanhempien miesten joukossa. Nuoremmat, noin kolmekymppiset miehet ovat jo ihan erilaisia. Kun ajattelen mitä tahansa tuntemaani pariskuntaa missä tahansa ikäluokassa, nousee esille yksi yhdistävä tekijä: molemminpuolinen arvostus ja toisen huomioiminen.
Joo, nykyään suhteet kestääkin mainiosti.
Eivät kestäkään, mutta jutussa käsiteltiin nimenomaan 50-60-vuotiaiden eroja, jotka tapahtuvat yleensä eri syistä kuin erot vaikka 40-vuotiaana. En ymmärrä, miksi "yhdessä vaikka väkisin" on ihanne, kun ulkopuolinenkin näkee, miten onnettomia monet liitot ovat. Onnettomia liittoja oli myös menneisyydessä, enkä mitenkään voi ihailla esimerkiksi isovanhempieni elämänmittaista liittoa, jossa isoäiti katseli vuosikymmeniä isoisän ryyppäämistä, hakkaamista ja pettämistä.
Miksei ne naiset sitten vieläkään sitten osaa valita? Vai onko kuten tuolla kirjoitettiin, että eri vaiheisiin eri mies?
Mistäs valitset? En ymmärrä tätäkään argumenttia, että huono parisuhde on naisen vika, koska hän valitsi väärin. Jos ajatellaan, että on kyse kuitenkin aika laajasta ilmiöstä, niin aika pienet mahdollisuuden naisella on valita oikein.
Eli suurin osa miehistä on vääriä ja suhteet menee siksi pieleen ja nainen eroaa. Sitäkö tarkoitit?
No aika pitkälti näin. Onhan tässä nyt esim moneen otteeseen todettu, että suuri osa miehistä ei vain ota sitä vastuuta arjesta, perheestä ja parisuhteesta. Miten asia ratkeaisi valitsemalla toisen samanlaisen?
Eli mammapalstan mutulla mennään, niin ja metatyöllä. Olisiko kannatanut Sinkkuelämää-sarjan katselemisen sijasta miettiä oikeita asioita niin kuin sitä, että äidithän ne lapset ovat omineet ja kasvattaneet miten sattuu. Nykyään tilanne on vielä pahempi ja narsistipenskaa pukkaa joka puskasta ja tuhoaa koulun ja yhteiskunnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin virhe minkä naiset tekevät, on se että kuvittelevat Pyhän Vulvansa voimalla voivansa muuttaa miehen mieleisekseen sätkynukeksi. Rusinat pullasta, feminismin opein.
Kas, vulvamieskin heräsi tähän päivään ja pohtimaan taas feminismin syvintä olemusta. :)
Jotensin ällön sekaisen ihastuttavaa, että joku reppana pitää erittäin arkista ruumiinosaani (jollainen löytyy puolelta ihmiskuntaa) näin mystisenä ja kiehtovana, jopa pyhänä. :O
Ei ei ei, mutta muutamien kirjoittajien mielestä kyseessä on ollut pitkin ketjua yksi ja sama mies eli vulvamies koko ajan. Ei ole voinut olla eri miehiä, ei ole voinut olla eri mgtow-miehiä. Asia on loppuunkäsitelty, kun kaksi jankkaajaa niin sanoi.
Kukaan ei ennen sinua väittänyt tuota miesvihajankkaajaa vulvamieheksi. Sinäkö se siis olet ollut koko ajan? Wau!
Lupasin olla kommentoimatta sua, mutta nyt sä teet itsestäsi jo aivan täyden pellen. Noloa. Niin noloa, että pistäisin koneen kiinni, jos olisin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin virhe minkä naiset tekevät, on se että kuvittelevat Pyhän Vulvansa voimalla voivansa muuttaa miehen mieleisekseen sätkynukeksi. Rusinat pullasta, feminismin opein.
Kas, vulvamieskin heräsi tähän päivään ja pohtimaan taas feminismin syvintä olemusta. :)
Jotensin ällön sekaisen ihastuttavaa, että joku reppana pitää erittäin arkista ruumiinosaani (jollainen löytyy puolelta ihmiskuntaa) näin mystisenä ja kiehtovana, jopa pyhänä. :O
Minä en sitä pidä pyhänä, tämä nimitys on ihan teidän prinsessaharhailjoiden oma käsitys omasta ylimaallisuudestanne johtuva.
Voi sinua raukkaa vulvakateuksinesi ja prinsessaunelminesi. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että artikkelissa sanottiin, että miehet on romanttisia ja naiset pragmaattisia. Jotenkin en vain saa sulatettua sitä, koska miten mies on romanttinen, jos se ei ikinä näytä sitä, ei sano sitä ja luuhaa vaan nurkassa. Ja samalla nainen pyörittää koko huushollia. Ei mee mun jakeluun, missä pienessä mielessä se miehen romanttisuus sitten muka on.
Tätä minäkin ihmettelin erotessa. Mies valitti romanttisuuden puutetta, kun itse oli koko suhteen ajan puhumaton ajattelematon möykky.
Noin se valitettavasti tuntuu menevän. Avioliitossani aikoinaan annoin vuosien ajan joka ikinen aamu miehelleni aamulla töihinlähtösuukon, jonka hän otti vastaan lähinnä kyllästyneen näköisenä. Lopulta lopetin tavan, kun vastaanotto oli sellainen. Myöhemmin perheterapiassa mies valitti terapeutille kuinka en enää sitäkään antanut.
Nyt suhteellisen uudessa (alle 2v) suhteessa huomaan olevani jälleen yksin se, joka silittelee poskea ja pussailee ja mies vain "antaa sen tapahtua". Päätin kokeeksi olla silittelemättä ja tekemättä aloitteita. Eipä ole muutamaan päivään ollut isommin fyysistä kontaktia, tuntuu että on oltu enemmän kavereita kuin pariskunta.
Miten pitkään teidän pitää tutustua toiseen, että huomaatte nää romanttisuuden puutteet? Vai ettekö vaan välitä alkuvaiheessa, että tilanne on tämä? Jotenkin tuntuu vaan oudolta, että alatte edes parisuhteeseen epätyydyttävän ihmisen kanssa.
Miten paljon ja miten pitkistä parisuhteista sinulla on kokemusta? En, en alkanut parisuhteeseen epätyydyttävän ihmisen kanssa, päinvastoin, minä olin hulluna häneen ja koin saavani vastarakkautta. Naimisiin menimme vajaan neljän vuoden seurustelun jälkeen. Avioliiton ja lapsen saamisen jälkeen minä jäin yksin puhaltelemaan romantiikkaa ja hellyyttä suhteeseemme.
Mulla on 2-10v parisuhteista kokemusta.
Etkö sitten osannut valita parisuhteeseen kerralla sellaista kumppania, jonka kanssa suhde olisi kestänyt?
En, koska nämä suhteet on kaatuneet siihen jatkuvaan vaatimuslistojen pitenemiseen. Aluksihan nämä naiset ovat tietenkin olleet tyytyväisiä suhteeseen kanssani.
Tästä sivusta kysyisin, mitä tämä vaatimuslistan piteneminen on pitänyt sisällään? Ihan konkreettisia asioita.
No aika pitkälti näin. Onhan tässä nyt esim moneen otteeseen todettu, että suuri osa miehistä ei vain ota sitä vastuuta arjesta, perheestä ja parisuhteesta. Miten asia ratkeaisi valitsemalla toisen samanlaisen?