Esikoinen syntyt sektiolla,mies ei ymmärrä..

Jos omat poikani joskus saavat lapsia, ymmärtäisin myös miniäni toiveen saada olla ensimmäiset päivät rauhassa. Ensimmäiset päivät vauva on tisseissä kiinni ja tuore äiti saattaa olla hyvin kipeä ja väsynyt. En näe miten väkisin tuputettu läsnäoloni mitenkään auttaisi lapsenlapseni elämän parempaan alkuun. Ihania vauvat ovat vielä viikon ikäisinäkin <3

Ihannetilanteessa miniä näkisi minut toki samanlaisena voimavarana kuin ehkä oman äitinsä, mutta ymmärrän etteivät kemiat yksinkertaisesti aina kohtaa sillä tavalla ja sen kanssa on vain elettävä.

Anoppinsa miettisin miten voisin parhaiten auttaa tuoreen perheen parhaaseen mahdolliseen alkuun ja näin taata rakkaalle lapsenlapselleni parhaan mahdollisen alun. Äidin hyvinvointi on tässä avainasemassa ja sitä tulen aina kunnioittamaan. Itsekkäistä syistä olisi toki ihanaa nähdä aivan kohtutuore lapsenlapsi, mutta en näe sillä olevan vauvalle tai äidille mitään lisäarvoa.

Oliko teillä tunkeilevilla mummoilla aikanaan anopit tai äitinne jo samana päivänä käymässä kun vauva syntyi? Oma äitini, joka siis tunki paikalle jo ennen kuin itse pääsin heräämöstä sai synnyttää ihan rauhassa. Isätkään eivät olleet siihen aikaan synnytyksissä mukana saati isovanhemmat. Ja hyvin kuulkaa ennättivät molemman puolen isovanhemmat luoda lämpimät välit itseeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:llä on henkisiä ongelmia. Kauhea epävarmuus, itsetunto-ongelmia, ongelmia läheisten ihmisten kanssa? Ei tuo muuten kuulosta normaalilta. Miksi viedä toisilta ilo? Mies voi tosiaan viedä vauvan näytille ja seurustella äitinsä kanssa.

Mä kyllä luulen että Ap tulee itsekin nauramaan itselleen jälkikäteen. Tai ainakin kun tulee ikää vähän lisää.

Kyllä sektionkin jälkeen sellaisessa kunnossa on että jaksaa puoli tuntia maata sängyssä niin että siinä on muitakin. Täytyyhän sitä vauvaakin alkaa heti hoitamaan kivuista huolimatta!

Vähän empatiakykyä peliin Ap!

Eiköhän sitä empatiakykyä pitäisi penätä niiltä jotka eivät halua antaa tuoreelle äidille leporauhaa.

Äiti saa Leporauhansa kun mies menee vauvan ja äitinsä kanssa pois hänen ylhäisyytensä huoneesta. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää.

Ite en edes ole vielä anoppi-iässä mutta en riistäisi isovanhemmilta ainutkertaista iloa.

Ao vaikuttaa vain ikävältä ihmiseltä ellei edes se käy että mies hoitaa anoppivierailun.

Huomaatko miten halventavasti puhut. "hänen ylhäisyytensä".

Ja syynä tähän halventamiseen on se, ettei äiti halua vierailijoita. Jos itse olet vaikka polvileikkauksessa, niin jos haluat sairaalassa levätä etkä halua vierailijoita, niin oletko samaan tapaan kusipäinen narsisti kuin mitä nyt vastasynnyttäneen äidin sanotaan olevan?

Se vauva ei katoa mihinkään, vaikka muut näkisivät sen "vasta" viikon iässä.

Polvileikkauksessa ei synny uutta tulokasta sukuun ja lapsenlasta. Et voi verrata. Lisäksi tässä on jo monesti ehdotettu, että isä käy näyttämässä vauvaa muualla. Ja kyllä, on todella itsekästä ettei anna isovanhempien nähdä pikkuista vaikka seuraavana päivänä. Vastasyntynyt on eri asia kun muutaman viikon vanha.

Niin, mainitsitkin tuon että vauvan voi viedä yhteistilaan nähtäville ja äiti jäisi lepäämään. Siinä samassa lauseessa, jossa pilkkasit näin tekevää äitiä "hänen ylhäisyydekseen".

Eli sekään vaihtoehto ei nimittelystä päätellen ole tyydyttävä.

Itsekään en olisi tahtonut ketään vieraita mutta suostuin kuitenkin kun isovanhemmat kovasti toivoivat (miehelle olisi ollut aivan okei ettei kukaan tule). Ei olisi pitänyt suostua, koin sairaalassa olon todella ahdistavana ja vierailijat vielä ahdistavampina. Minulla oli vielä ihan hyvin mennyt alatiesynnytys enkä ollut fyysisesti kipeä. Pidä siis ap vain pääsi äläkä päästä vierailijoita!

Vierailija kirjoitti:

Esikoisen kohdalla otin omat vanhempani ja sisarukseni vastaan. Vastoin toiveitani vanhempani olivat kertoneet muille sukulaisille huoneemme numeron ja he tulivat ilmoittamatta paikalle kun olin huoneessa puoli alasti. En edes ole läheisissä väleissä näiden sukulaisten kanssa, eli tilanne oli todella kurja.

Vanhempani pyysivät tapausta anteeksi, mutta toisen lapsen kohdalla kielsin kaikki vierailijat. Mieskään ei missään nimessä olisi saanut viedä vauvaa toiseen huoneeseen. Etenkin ensimmäisten päivien aikana vauvan paikka on äidissä kiinni, eikä töllisteltävänä erossa äidistään. Mieheni onneksi ymmärtää myös.

Odotan nyt kolmatta ja taas olen ilmoittanut kaikille, ettei sairaalaan ole mitään asiaa.

Muiden vauvoja olen mennyt katsomaan sairaalaan vain jos äidit ovat erikseen pyytäneet tulemaan. Mielestäni ensimmäiset vuorokaudet kuuluvat äidille ja vauvalle. Äiti ei kaipaa yhtään lisää stressiä - häiritsee maidon nousemistakin!

Vain Suomessa jopa maidon nouseminen häiriintyy jos äiti näkee muita ihmisiä tunnin päivässä :D

Tiedätkö, monissa muissa maissa koko suku on innoissaan hääräämässä ympärillä ja pidempiä aikoja kuin tunnin päivässä. Ja siitä huolimatta maito nousee ihan fine eikä äiti saa hermoromahdusta Stressistä :) 

Ehkä äidit pitävät muiden välittämistä ja iloa voimavarana eikä jonain asiana, joka riistää hänen mielenterveytensä ja itsemääräämisoikeutensa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos omat poikani joskus saavat lapsia, ymmärtäisin myös miniäni toiveen saada olla ensimmäiset päivät rauhassa. Ensimmäiset päivät vauva on tisseissä kiinni ja tuore äiti saattaa olla hyvin kipeä ja väsynyt. En näe miten väkisin tuputettu läsnäoloni mitenkään auttaisi lapsenlapseni elämän parempaan alkuun. Ihania vauvat ovat vielä viikon ikäisinäkin <3

Ihannetilanteessa miniä näkisi minut toki samanlaisena voimavarana kuin ehkä oman äitinsä, mutta ymmärrän etteivät kemiat yksinkertaisesti aina kohtaa sillä tavalla ja sen kanssa on vain elettävä.

Anoppinsa miettisin miten voisin parhaiten auttaa tuoreen perheen parhaaseen mahdolliseen alkuun ja näin taata rakkaalle lapsenlapselleni parhaan mahdollisen alun. Äidin hyvinvointi on tässä avainasemassa ja sitä tulen aina kunnioittamaan. Itsekkäistä syistä olisi toki ihanaa nähdä aivan kohtutuore lapsenlapsi, mutta en näe sillä olevan vauvalle tai äidille mitään lisäarvoa.

Ihana olet, joku onnekas saa sinusta vielä niin hyvän anopin :)❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:llä on henkisiä ongelmia. Kauhea epävarmuus, itsetunto-ongelmia, ongelmia läheisten ihmisten kanssa? Ei tuo muuten kuulosta normaalilta. Miksi viedä toisilta ilo? Mies voi tosiaan viedä vauvan näytille ja seurustella äitinsä kanssa.

Mä kyllä luulen että Ap tulee itsekin nauramaan itselleen jälkikäteen. Tai ainakin kun tulee ikää vähän lisää.

Kyllä sektionkin jälkeen sellaisessa kunnossa on että jaksaa puoli tuntia maata sängyssä niin että siinä on muitakin. Täytyyhän sitä vauvaakin alkaa heti hoitamaan kivuista huolimatta!

Vähän empatiakykyä peliin Ap!

Eiköhän sitä empatiakykyä pitäisi penätä niiltä jotka eivät halua antaa tuoreelle äidille leporauhaa.

Äiti saa Leporauhansa kun mies menee vauvan ja äitinsä kanssa pois hänen ylhäisyytensä huoneesta. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää.

Ite en edes ole vielä anoppi-iässä mutta en riistäisi isovanhemmilta ainutkertaista iloa.

Ao vaikuttaa vain ikävältä ihmiseltä ellei edes se käy että mies hoitaa anoppivierailun.

Huomaatko miten halventavasti puhut. "hänen ylhäisyytensä".

Ja syynä tähän halventamiseen on se, ettei äiti halua vierailijoita. Jos itse olet vaikka polvileikkauksessa, niin jos haluat sairaalassa levätä etkä halua vierailijoita, niin oletko samaan tapaan kusipäinen narsisti kuin mitä nyt vastasynnyttäneen äidin sanotaan olevan?

Se vauva ei katoa mihinkään, vaikka muut näkisivät sen "vasta" viikon iässä.

Polvileikkauksessa ei synny uutta tulokasta sukuun ja lapsenlasta. Et voi verrata. Lisäksi tässä on jo monesti ehdotettu, että isä käy näyttämässä vauvaa muualla. Ja kyllä, on todella itsekästä ettei anna isovanhempien nähdä pikkuista vaikka seuraavana päivänä. Vastasyntynyt on eri asia kun muutaman viikon vanha.

Niin, mainitsitkin tuon että vauvan voi viedä yhteistilaan nähtäville ja äiti jäisi lepäämään. Siinä samassa lauseessa, jossa pilkkasit näin tekevää äitiä "hänen ylhäisyydekseen".

Eli sekään vaihtoehto ei nimittelystä päätellen ole tyydyttävä.

Kyllä se vaihtoehto on täysin tyydyttävä, että mies menee vauvan kanssa seurustelamaan äitinsä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos omat poikani joskus saavat lapsia, ymmärtäisin myös miniäni toiveen saada olla ensimmäiset päivät rauhassa. Ensimmäiset päivät vauva on tisseissä kiinni ja tuore äiti saattaa olla hyvin kipeä ja väsynyt. En näe miten väkisin tuputettu läsnäoloni mitenkään auttaisi lapsenlapseni elämän parempaan alkuun. Ihania vauvat ovat vielä viikon ikäisinäkin <3

Ihannetilanteessa miniä näkisi minut toki samanlaisena voimavarana kuin ehkä oman äitinsä, mutta ymmärrän etteivät kemiat yksinkertaisesti aina kohtaa sillä tavalla ja sen kanssa on vain elettävä.

Anoppinsa miettisin miten voisin parhaiten auttaa tuoreen perheen parhaaseen mahdolliseen alkuun ja näin taata rakkaalle lapsenlapselleni parhaan mahdollisen alun. Äidin hyvinvointi on tässä avainasemassa ja sitä tulen aina kunnioittamaan. Itsekkäistä syistä olisi toki ihanaa nähdä aivan kohtutuore lapsenlapsi, mutta en näe sillä olevan vauvalle tai äidille mitään lisäarvoa.

Ihana olet, joku onnekas saa sinusta vielä niin hyvän anopin :)❤

Voi kiitos! :) Esikoisella on nyt ensimmäinen tyttöystävä menossa! Sääli, etteivät teinirakkaudet oikein kestä, sillä tämä tyttö on kyllä aivan mainio! Toivottavasti hän kuitenkin kuvastaa poikani naismakua myös tulevaisuudessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ekan lapsenlapsen kanssa sama tilanne 5 vuotta sitten. Tietenkin kunnioitin miniän toivetta enkä mennyt sairaalaan vauvaa katsomaan, heidän omaa aikaansahan se oli. Vähän kirpaisi, kun kuulin, että miniän oma äiti oli saanut käydä päivittäin ja kehuskeli minulle kaupassa, miten oli saanut sylitellä tunnin ikäistä vauvaa.

En mennyt käymään tuoreen perheen kotiinkaan ennen kuin ilmoitettiin, että nyt sopii tulla. Toisaalta eipä tuota tietoa koskaan tullut. Ristiäisissä näin vauvaa, mutta en ottanut syliin, koska miniä ilmoitti, että se ei ole mikään kiertopalkinto, se on ihminen. Vauva on vain tuttujen sylissä eli vanhempiensa ja miniän äidin ja parhaan kaverin eli kummitädin. Hyväksyin tämän, eihän vauvallekaan ole mukavaa, että joutuu kiertämään vieraalta toiselle.

En kelvannut mukaan 1v-synttäreille, koska nekin pidettiin perheen piirissä eli taas kerran miniän äiti oli osa perhettä, minä ja mieheni emme. Lahjatoive sentään kerrottiin eli rahaa farmariautoon, että perheen elämä helpottuu.

Kun lapsenlapsella oli ikää 2  vuotta, alkoi yökyläilysoittelu. Nyt olisin kelvannut isoäidiksi, kun miniän äiti oli sairastunut eikä enää jaksanut. Tosin lapsenlapsen kanssa olisin saanut olla vain silloin, kun miniälle sopi, ei oman aikatauluni mukaan. Vuorotyöläisenä en voinut jättää työvuoroa ja ottaa lapsenlasta hoitoon, joten sain kuulla olevani narsisti ja pilaavani poikani avioliiton.

Erohan heille tuli. Nyt näen lapsenlasta joka toinen viikonloppu muutaman tunnin ajan, kun käyvät isänsä kanssa meillä kylässä ja samalla vaaria auttelemassa.

Kiitos ihana tästä. Täällä yksi melko samassa tilanteessa. Olenkin miettinyt että olisiko pitänyt vaan olla huono käytöksinen ja tunkea väkisin mutta mitä sekään olisi auttanut.

Täällä samanlainen kokemus. Poika sai lapsen ja innoissaan illalla kertoakseen ensimmäisen lapsenlapseni syntymästä ja kysyin että saako tulla seuraavana päivänä katsomaan ja poika meni vaivaantuneeksi ja selitti, ettei miniä tahdo ketään synnärille. Ehdotin myös sitä, että poika käy näyttämässä lasta vaikka huoneen oven ulkopuolella. Ei sekään kuulema käy. Noh olin että asia ok, että tulen käymään kunhan on kotiuduttu.

Minulla ja miniän äidillä on sama työpaikka ja lounastauolla kuulin kun tämä selittää innoissaan, kun oli saanut pidellä vastasyntynyttä ja voi että, kun oli pienet varpaat ja kädet ja esitteli kuvia mitä oli ottanut. Voin sanoa että riipaisi sydämestä. Yritin ymmärtää ensin, että tämä on minään äiti kuitenkin ja ovat läheisiä. Mutta sitten tajusin että yhtä lailla lapsi on poikani ja olen samalla viivalla isoäitinä.

Odottelin rauhassa sitä, että kutsu käy ja kahden viikon jälkeen soitin pojalle joka selitti ettei miniä jaksa ottaa ketään vastaan vieläkään vaikka tiesin, että sielä on miniän suku jo ravannut solkenaan. Ensimmäisen kerran kun näin lapsen se oli ristiäisissä ja sinne toki miniä oli lahjatoiveensa ilmoittanut hyvissä ajoin. Ja kalliin lahjan vieläpä. Tarvitseeko sanoa, että en kyseistä lahjaa antanut vaan halvemman ja siitäkin itkettiin, että olen pihi. Ristiäisissä sain pidellä lasta huikeat 5 min ennen kuin miniän äiti tuli repimään sylistä.

Minun apu olisi aina kelvannut kun rahaa, lahjoja tai hoitoapua pyydetään. Olen aina kieltäytynyt. En edes tunne lapsenlasta, joten en ala syytämään rahaa tai ottamaan hoitoon. Onneksi toisen poikani lapsien kanssa minulla on ihanat välit ja heitä hoidan aina kun voin.

Ja ennen kuin kukaan rutisee samaa, kuten yhdessä aikaisemmassa viestissä että olen ikävä ihminen ja siksi eivät halua lapsen lähelle niin olen aina antanut heidän elää tuppautumatta omalla tyylillään ja auttanut pyydettäessä. Ainoa harmi on se, että kasvatin pojastani liian kiltin.

Että tämmösiä mummoja. Ihan ollaan ylepitä siitä, että pidetään toisia lapsenlapsia tärkeämpinä ja läheisempinä ja vain heitä hoidetaan. Ihan tiedoksi, ei ne hyljeksityt lapsenlapset aikuisenakaan sinua halua nähdä. Tuntemiseen ja suhteen luomiseen tarvitaan muitakin osapuolia kuin alistettu miniä.

Väitätkö todella, että miniässä ei ole mitään vikaa? Miniähän on tässä alusta alkaen eristänyt isovanhemman lapsesta. Ainut mitä miniä olisi halunnut oli isovanhemman lompakko.

Olen tuo isoäiti ja tosiaan miniä on aika laskelmoiva. Minulla on huomattava omaisuus sekä omasta työstä, että omien vanhempieni perintönä saatua. Maksoin molemmille pojalleni naimisiin mentäessä häämatkan ja osan häistä. Lisäksi annoin tämän esikoiseni miniän lainata perintökorujani häissään, joten hän tietää että rahaa on ja olen kuullut että tämä odottaa innolla aikaa, kun aika minusta jättää perinnön takia.

Mitä poikani eivätkä heidän vaimonsa tiedä on se, että esikoiseni saa vain lakiosansa ja siitäkin on kirjattu miniä ulos esim. eron sattuessa. 50% menee nuorimmaiselle niin, että miniä saa kaikki arvokkaat korut ja sitten rahana menee loput näille kolmelle lapsen lapselle tasan. Saavat niillä sitten aikanaan ajokortit ja pesämunan esim. Omaa asuntoa varten. Esikoiseni lapselle en laita mitään, koska tiedän että miniä kävisi tyhjentämässä tilin.

Harmittaa kovasti, että joudun näin itse laskelmoimaan asioita. Olisin toivonut, että saan kaksi tytärtä, kun pojat menevät naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:llä on henkisiä ongelmia. Kauhea epävarmuus, itsetunto-ongelmia, ongelmia läheisten ihmisten kanssa? Ei tuo muuten kuulosta normaalilta. Miksi viedä toisilta ilo? Mies voi tosiaan viedä vauvan näytille ja seurustella äitinsä kanssa.

Mä kyllä luulen että Ap tulee itsekin nauramaan itselleen jälkikäteen. Tai ainakin kun tulee ikää vähän lisää.

Kyllä sektionkin jälkeen sellaisessa kunnossa on että jaksaa puoli tuntia maata sängyssä niin että siinä on muitakin. Täytyyhän sitä vauvaakin alkaa heti hoitamaan kivuista huolimatta!

Vähän empatiakykyä peliin Ap!

Eiköhän sitä empatiakykyä pitäisi penätä niiltä jotka eivät halua antaa tuoreelle äidille leporauhaa.

Äiti saa Leporauhansa kun mies menee vauvan ja äitinsä kanssa pois hänen ylhäisyytensä huoneesta. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää.

Ite en edes ole vielä anoppi-iässä mutta en riistäisi isovanhemmilta ainutkertaista iloa.

Ao vaikuttaa vain ikävältä ihmiseltä ellei edes se käy että mies hoitaa anoppivierailun.

Huomaatko miten halventavasti puhut. "hänen ylhäisyytensä".

Ja syynä tähän halventamiseen on se, ettei äiti halua vierailijoita. Jos itse olet vaikka polvileikkauksessa, niin jos haluat sairaalassa levätä etkä halua vierailijoita, niin oletko samaan tapaan kusipäinen narsisti kuin mitä nyt vastasynnyttäneen äidin sanotaan olevan?

Se vauva ei katoa mihinkään, vaikka muut näkisivät sen "vasta" viikon iässä.

Polvileikkauksessa ei synny uutta tulokasta sukuun ja lapsenlasta. Et voi verrata. Lisäksi tässä on jo monesti ehdotettu, että isä käy näyttämässä vauvaa muualla. Ja kyllä, on todella itsekästä ettei anna isovanhempien nähdä pikkuista vaikka seuraavana päivänä. Vastasyntynyt on eri asia kun muutaman viikon vanha.

Niin, mainitsitkin tuon että vauvan voi viedä yhteistilaan nähtäville ja äiti jäisi lepäämään. Siinä samassa lauseessa, jossa pilkkasit näin tekevää äitiä "hänen ylhäisyydekseen".

Eli sekään vaihtoehto ei nimittelystä päätellen ole tyydyttävä.

En ole tuo joka sen ylhäisyytensä kirjoitti. Eli älä oleta asioita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista Ap olla ymmärtäväinen tulevaisuudessa kun pyydätte lapsenhoitoapua eikä anoppi millään 'jaksa'. Edes tuntia, saatika useampaa. Voitte (ehkä!) saada apua tasan tarkkaan silloin kun anopille sopii, ei silloin kun te eniten sitä haluaisitte.

Oikeasti niin väsynyttä uhkailua.

Jos meillä en olisi jaksanut ottaa vieraita ja joku olisi tuollaisia alkanut horista, niin olisin todennut etten halua noin itsekästä ja katkeraa ihmistä lapseni lähelle.

Ei se ole uhkailua, vaan sen esiin tuominen, että Ap ratkaisee itse nyt, mihin suuntaan suhde lähtee kehittymään. Parempaan vai huonompaan. Ehkä hän ei ole tiedostanut tätä. Monet ovat niin sokeita sille, että ovat aina ottamassa itse hyödyn kaikesta, mutteivät itse tuo mitään positiivista suhteeseen tai ole valmis antamaan muille. Kannattaa muistaa, että kaikki on vastavuoroista. 

Vaikken itse olekaan anoppi, voin kuvitella, miten suuri pettymys tuo olisi, ellei näkisi sitä ihanaa vastasyntynyttä vauvaa. Miniän voisin antaa levätä ihan rauhassa. Se vain ei ole sama nähdä vauva joskus viikon päästä kuin nähdä se ihana ruttuinen (tai minkälainen onkin ;) ) vauva vastasyntyneenä. 

Ei meillä vaan ole kummankaan vanhemmat käyneet sairaalassa vauvoja katsomassa. Ja silti on lapsille ja isovanhemmilla läheiset välit. Ihan kaikissa sairaaloissahan ei isää/tukihenkilöä ja sisaruksia lukuunottamatta edes pääse vierailijoita.

Se on eri asia, jos isovanhemmat eivät edes koe tärkeänä asiana nähdä vastasyntynyttä. Sitten taas on niitä isovanhempia, joille se merkitsee todella paljon. Näille se on kova isku, jos ei päästetä katsomaan. Puolen tunnin "uhraaminen" tällaisessa tilanteessa on pelkkää kettuilua miniän suunnalta. Etenkin kun hän voi sanoa miehelleen, että menee hoitamaan tapaamisen huoneen ulkopuolella niin hän saa levätä.

On erittäin ymmärrettävää, että monissa synnytyssairaaloissa on nykyään vierailukielto muille kuin vauvan isälle ja sisaruksille. Näköjään sekopäisten anoppien takia on ollut pakko, niin uskomattomia ajatuksia näemmä on. Juu juu, miniä on itsekäs paska kun haluaa pari päivää rauhassa toipua :D.

Eikä ihme että synnytysvalmennuksesssakin korostettiin,kuinka vauvavuodeaikana on oikeus rauhoittua ydinperheen kesken, ketään ei ole pakko tavata ja vauvallekin on parempi ensimmäiset pari viikkoa välttää ylimääräistä tautiriskiä ramppaavilta ihmisiltä eli muilta sukulaisilta. Näköjään tämäkin on joillekin jäänyt ymmärtämättä. Ihan uskomatonta.

Luojan kiitos oma anoppi on täysjärkinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista Ap olla ymmärtäväinen tulevaisuudessa kun pyydätte lapsenhoitoapua eikä anoppi millään 'jaksa'. Edes tuntia, saatika useampaa. Voitte (ehkä!) saada apua tasan tarkkaan silloin kun anopille sopii, ei silloin kun te eniten sitä haluaisitte.

Oikeasti niin väsynyttä uhkailua.

Jos meillä en olisi jaksanut ottaa vieraita ja joku olisi tuollaisia alkanut horista, niin olisin todennut etten halua noin itsekästä ja katkeraa ihmistä lapseni lähelle.

Ei se ole uhkailua, vaan sen esiin tuominen, että Ap ratkaisee itse nyt, mihin suuntaan suhde lähtee kehittymään. Parempaan vai huonompaan. Ehkä hän ei ole tiedostanut tätä. Monet ovat niin sokeita sille, että ovat aina ottamassa itse hyödyn kaikesta, mutteivät itse tuo mitään positiivista suhteeseen tai ole valmis antamaan muille. Kannattaa muistaa, että kaikki on vastavuoroista. 

Vaikken itse olekaan anoppi, voin kuvitella, miten suuri pettymys tuo olisi, ellei näkisi sitä ihanaa vastasyntynyttä vauvaa. Miniän voisin antaa levätä ihan rauhassa. Se vain ei ole sama nähdä vauva joskus viikon päästä kuin nähdä se ihana ruttuinen (tai minkälainen onkin ;) ) vauva vastasyntyneenä. 

Ei meillä vaan ole kummankaan vanhemmat käyneet sairaalassa vauvoja katsomassa. Ja silti on lapsille ja isovanhemmilla läheiset välit. Ihan kaikissa sairaaloissahan ei isää/tukihenkilöä ja sisaruksia lukuunottamatta edes pääse vierailijoita.

Se on eri asia, jos isovanhemmat eivät edes koe tärkeänä asiana nähdä vastasyntynyttä. Sitten taas on niitä isovanhempia, joille se merkitsee todella paljon. Näille se on kova isku, jos ei päästetä katsomaan. Puolen tunnin "uhraaminen" tällaisessa tilanteessa on pelkkää kettuilua miniän suunnalta. Etenkin kun hän voi sanoa miehelleen, että menee hoitamaan tapaamisen huoneen ulkopuolella niin hän saa levätä.

Vauva ei ole anopin vauva. Miten joillekin on niin vaikeaa ymmärtää. Lapsella on nyt oma perhe. Anoppi on isovanhempi, jonka mielihyvän ei kuulu mennä vauvan vanhempien henkisen hyvinvoinnin edelle.

Vierailija kirjoitti:

Jos omat poikani joskus saavat lapsia, ymmärtäisin myös miniäni toiveen saada olla ensimmäiset päivät rauhassa. Ensimmäiset päivät vauva on tisseissä kiinni ja tuore äiti saattaa olla hyvin kipeä ja väsynyt. En näe miten väkisin tuputettu läsnäoloni mitenkään auttaisi lapsenlapseni elämän parempaan alkuun. Ihania vauvat ovat vielä viikon ikäisinäkin <3

Ihannetilanteessa miniä näkisi minut toki samanlaisena voimavarana kuin ehkä oman äitinsä, mutta ymmärrän etteivät kemiat yksinkertaisesti aina kohtaa sillä tavalla ja sen kanssa on vain elettävä.

Anoppinsa miettisin miten voisin parhaiten auttaa tuoreen perheen parhaaseen mahdolliseen alkuun ja näin taata rakkaalle lapsenlapselleni parhaan mahdollisen alun. Äidin hyvinvointi on tässä avainasemassa ja sitä tulen aina kunnioittamaan. Itsekkäistä syistä olisi toki ihanaa nähdä aivan kohtutuore lapsenlapsi, mutta en näe sillä olevan vauvalle tai äidille mitään lisäarvoa.

Minusta taas oli paljon mukavampaa ja helpompaa että isovanhemmat kävivät laitoksella katsomassa. SE olisi ollut raskasta, että kaikki olisivat tulleet kylään seuraavan parin viikon aikana kun on kotiutunut. Sairaalassa ei tarvitse tehdä mitään kuin maata vain ja ottaa onnitteluja vastaan :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos omat poikani joskus saavat lapsia, ymmärtäisin myös miniäni toiveen saada olla ensimmäiset päivät rauhassa. Ensimmäiset päivät vauva on tisseissä kiinni ja tuore äiti saattaa olla hyvin kipeä ja väsynyt. En näe miten väkisin tuputettu läsnäoloni mitenkään auttaisi lapsenlapseni elämän parempaan alkuun. Ihania vauvat ovat vielä viikon ikäisinäkin <3

Ihannetilanteessa miniä näkisi minut toki samanlaisena voimavarana kuin ehkä oman äitinsä, mutta ymmärrän etteivät kemiat yksinkertaisesti aina kohtaa sillä tavalla ja sen kanssa on vain elettävä.

Anoppinsa miettisin miten voisin parhaiten auttaa tuoreen perheen parhaaseen mahdolliseen alkuun ja näin taata rakkaalle lapsenlapselleni parhaan mahdollisen alun. Äidin hyvinvointi on tässä avainasemassa ja sitä tulen aina kunnioittamaan. Itsekkäistä syistä olisi toki ihanaa nähdä aivan kohtutuore lapsenlapsi, mutta en näe sillä olevan vauvalle tai äidille mitään lisäarvoa.

Ihana olet, joku onnekas saa sinusta vielä niin hyvän anopin :)❤

Voi olisipa mun anoppi kuten sinä.

Maailman itsekkäin ihminen joka kuulemma aikoo lapsen syntymän jälkeen asua meillä 1-2 päivää viikossa (asuu hieman kauempana mutta haluaa nähdä lasta noin usein). Kertoi siis tästä miehelle ja minulle ihan ilmoitusluontoisesti, eikä kysynyt mielipidettämme. 

Odotan jo kauhulla sitä hetkeä kun kerromme anopille, että ei muuten tule onnistumaan. Mökötystä ja mykkäkoulua seuraa...

Toteat viileäst miehelles, että kenenkäs mahassa tää vauva nyt on ja kellekäs se sektio tehtiinkään, että kukas siis tästä asiasta nyt päättääkään.

Voit myös sanoa isälle, että seuraavat kuukaudet nimenomaan äiti ja vauva on yksi yksikkö ja mies pelkkää rekvisiittaa jonka tehtävä on käydä kaupassa, laittaa ruokaa, siivota ja pysyä pois jaloista ja PITÄÄ ANOPPI LOITOLLA.

Se on parasta mitä isä voi lapsensa eteen tuossa kohtaa tehdä, koska nimenomaan äidillä ja lapsella on symbioosi, ei isällä. Eli kunnollinen isä suojelee tätä tärkeää vaihetta äidin ja lapsen elämässä. Vuava-ajan ja viimeistään taaperoajan jälkeen on vuosia aikaa leikkiä ja sukuloida anoppilassaki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista Ap olla ymmärtäväinen tulevaisuudessa kun pyydätte lapsenhoitoapua eikä anoppi millään 'jaksa'. Edes tuntia, saatika useampaa. Voitte (ehkä!) saada apua tasan tarkkaan silloin kun anopille sopii, ei silloin kun te eniten sitä haluaisitte.

Oikeasti niin väsynyttä uhkailua.

Jos meillä en olisi jaksanut ottaa vieraita ja joku olisi tuollaisia alkanut horista, niin olisin todennut etten halua noin itsekästä ja katkeraa ihmistä lapseni lähelle.

Ei se ole uhkailua, vaan sen esiin tuominen, että Ap ratkaisee itse nyt, mihin suuntaan suhde lähtee kehittymään. Parempaan vai huonompaan. Ehkä hän ei ole tiedostanut tätä. Monet ovat niin sokeita sille, että ovat aina ottamassa itse hyödyn kaikesta, mutteivät itse tuo mitään positiivista suhteeseen tai ole valmis antamaan muille. Kannattaa muistaa, että kaikki on vastavuoroista. 

Vaikken itse olekaan anoppi, voin kuvitella, miten suuri pettymys tuo olisi, ellei näkisi sitä ihanaa vastasyntynyttä vauvaa. Miniän voisin antaa levätä ihan rauhassa. Se vain ei ole sama nähdä vauva joskus viikon päästä kuin nähdä se ihana ruttuinen (tai minkälainen onkin ;) ) vauva vastasyntyneenä. 

Ei meillä vaan ole kummankaan vanhemmat käyneet sairaalassa vauvoja katsomassa. Ja silti on lapsille ja isovanhemmilla läheiset välit. Ihan kaikissa sairaaloissahan ei isää/tukihenkilöä ja sisaruksia lukuunottamatta edes pääse vierailijoita.

Se on eri asia, jos isovanhemmat eivät edes koe tärkeänä asiana nähdä vastasyntynyttä. Sitten taas on niitä isovanhempia, joille se merkitsee todella paljon. Näille se on kova isku, jos ei päästetä katsomaan. Puolen tunnin "uhraaminen" tällaisessa tilanteessa on pelkkää kettuilua miniän suunnalta. Etenkin kun hän voi sanoa miehelleen, että menee hoitamaan tapaamisen huoneen ulkopuolella niin hän saa levätä.

Vauva ei ole anopin vauva. Miten joillekin on niin vaikeaa ymmärtää. Lapsella on nyt oma perhe. Anoppi on isovanhempi, jonka mielihyvän ei kuulu mennä vauvan vanhempien henkisen hyvinvoinnin edelle.

Kyllä on henkinen tasapaino todella heikoissa kantimissa, jos vauvan antaminen miehelle ja lapsenlastaan rakastavalle anopille puoleksi tunniksi uhkaa sitä ratkaisevalla tavalla.

Kyse ei ole anopin mielihyvästä (kuten kylmästi ilmaisit, ehkä et tiedä muusta) vaan myötäelämisestä ja silkasta ilosta, onnesta ja rakkaudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Toteat viileäst miehelles, että kenenkäs mahassa tää vauva nyt on ja kellekäs se sektio tehtiinkään, että kukas siis tästä asiasta nyt päättääkään.

Voit myös sanoa isälle, että seuraavat kuukaudet nimenomaan äiti ja vauva on yksi yksikkö ja mies pelkkää rekvisiittaa jonka tehtävä on käydä kaupassa, laittaa ruokaa, siivota ja pysyä pois jaloista ja PITÄÄ ANOPPI LOITOLLA.

Se on parasta mitä isä voi lapsensa eteen tuossa kohtaa tehdä, koska nimenomaan äidillä ja lapsella on symbioosi, ei isällä. Eli kunnollinen isä suojelee tätä tärkeää vaihetta äidin ja lapsen elämässä. Vuava-ajan ja viimeistään taaperoajan jälkeen on vuosia aikaa leikkiä ja sukuloida anoppilassaki.

Ja sitten ihmetellään miksi isää ei enää jaksa lapsi kiinnostaa ja ero tulee ja senkään jälkeen isä ei jaksa yrittää ylläpitää suhdetta lapseen jota hädin tuskin tuntee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos omat poikani joskus saavat lapsia, ymmärtäisin myös miniäni toiveen saada olla ensimmäiset päivät rauhassa. Ensimmäiset päivät vauva on tisseissä kiinni ja tuore äiti saattaa olla hyvin kipeä ja väsynyt. En näe miten väkisin tuputettu läsnäoloni mitenkään auttaisi lapsenlapseni elämän parempaan alkuun. Ihania vauvat ovat vielä viikon ikäisinäkin <3

Ihannetilanteessa miniä näkisi minut toki samanlaisena voimavarana kuin ehkä oman äitinsä, mutta ymmärrän etteivät kemiat yksinkertaisesti aina kohtaa sillä tavalla ja sen kanssa on vain elettävä.

Anoppinsa miettisin miten voisin parhaiten auttaa tuoreen perheen parhaaseen mahdolliseen alkuun ja näin taata rakkaalle lapsenlapselleni parhaan mahdollisen alun. Äidin hyvinvointi on tässä avainasemassa ja sitä tulen aina kunnioittamaan. Itsekkäistä syistä olisi toki ihanaa nähdä aivan kohtutuore lapsenlapsi, mutta en näe sillä olevan vauvalle tai äidille mitään lisäarvoa.

Ihana olet, joku onnekas saa sinusta vielä niin hyvän anopin :)❤

Voi olisipa mun anoppi kuten sinä.

Maailman itsekkäin ihminen joka kuulemma aikoo lapsen syntymän jälkeen asua meillä 1-2 päivää viikossa (asuu hieman kauempana mutta haluaa nähdä lasta noin usein). Kertoi siis tästä miehelle ja minulle ihan ilmoitusluontoisesti, eikä kysynyt mielipidettämme. 

Odotan jo kauhulla sitä hetkeä kun kerromme anopille, että ei muuten tule onnistumaan. Mökötystä ja mykkäkoulua seuraa...

Joo, ihan sama kuin se, että haluaa nähdä vastasyntynyttä puoli tuntia... 

Anopit ehtii nähdä myöhemmin vauvan. Miehen tulee olla mies ja sanoa äidilleen että vaimoni haluaa nyt levätä . Anoppi ehtii tutustua vauvaan myöhemmin.