Esikoinen syntyt sektiolla,mies ei ymmärrä..

Vierailija kirjoitti:

moiii kirjoitti:

Mielestäni sinun sana painaa tässä asiassa enemmän, koska sinä olet se jonka täytyy tehdä isoin työ ja synnyttää vauva ja olet oikeutettu toipumaan rauhassa synnytyksestä ym.!!

Mikä tekee suomalaisista äidistä, niin erityisiä, että he tarvitsevat synnytyksestä toipuakseen päiväkausia lepoa itseensä käpertyneenä omassa yksinäisyydessä.

Missä muualla maailmassa ei näin ole, eikä ollut ennen Suomessakaan, vaan suku tuli ihastelemaan ja jakamaan sen ilon suvun kesken jo muutaman tunnin päästä synnytyksestä.

Muualla maailmassa synnytyssairaalassakin viivytään vain hetki ja ollaan jo viimeistään seuraavana päivänä jo lähdössä kotiin.

Mutta Suomessa äidit vaativat lepoa ja hoitoa viikkoja, eikä vieraita sallita vaan eletään erakkona.

Ei ihme, jos ihmissuhteet niin monella epäonnistuvat, kun tuijotetaan vain omaan napaan ja läheiset suljetaan elämästä pois. Ei ihme, jos se käy voimille.

Tiesittekö että esim. Kiinassa tuore äiti makaa vähintään kuukauden vuodelevossa vauvan kanssa?? Eli ei tämä nyt niin maatamullistavaa ole jos pari päivää haluaa toipua rauhassa. Voihan ap muuttaa synnytyksen jälkeen mieltään ja kutsua appivanhemmat käymään jos olo on hyvä!

Muutenkin ärsyttää tämä että on ihan eri asia nähdä vauva päivän kuin viikon ikäisenä. Se on ihmisen elämässä ERITTÄIN lyhyt aika ja näkee vastasyntyneen kuvistakin.

Huh, onpas tullut paljon kommentteja! Suuri osa täyttä paskaa (huom. suuri-ei SUURIN) syyllistämistä, noh teillä on oikeus mielipiteeseenne. Paljon tullut myös tsemppaavia kommentteja joissa kehoitetaan kuuntelemaan omia fiiliksiä, KIITOS niistä! =)

Surullista kun osa ei vaivaudu lukemaan, mutta vaivautuu kuitenkin kommentoimaan. Sanoin aikaisemmin, että EN halua paikalle OMAA ÄITIÄNI, EN halua paikalle MIEHENI ÄITIÄ. Ja että OMA ÄITINI YMMÄRTTÄÄ ETTÄ EN HALUA SAIRAALAAN VIERAITA, ja se on hänelle siis ihan fine. Mieheni äiti on hieman toista maata ja hänelle on ollut itsestäänselvyys että "tuun sit tulla heti sairaalaan katsomaan vauvaa", vaikkei ole meiltä kysynyt että olisko se ok.

No hyvään lopputulokseen tässä on kuitenkin päädytty!=)

Juttelin mieheni kanssa pari päivää sitten tästä kovasta stressistä mikä mulla on ollut asiaan liittyen, ja päästiin ihanasti yhteisymmärrykseen asiasta. Päätimme että lähtökohtaisesti sanomme etukäteen kummankin vanhemmille (ja veljille puolisoineen, jne.) että ilmoittelemme tietysti heti kun vauva on syntynyt, ja tilanteesta riippuen vauvaa saa tulla katsomaan JOKO sairaalaan TAI meidän kotiin kun ollaan kotiuduttu. Mutta oli niin tai näin, ME ILMOITAMME sit mikä on sopivinta, kun tosiaan etukäteen ei voi tietää mikä on mun vointi/ fiilis sektion jälkeen. Miehen mielestä tämä on tosi hyvä ratkaisu koska näin tilanne pysyy meidän hallinnassamme koko ajan, ja niin myös minun mielestäni. Ja kuka tietää... ehkä kaikki menee ihan toisin kuin oon etukäteen stressannut ja haluaisinkin kaikki koolle ihastelemaan meidän pientä, katsotaan miten käy <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi olla huomaamatta, että nyt loistavat poissaolollaan ne suunniteltujen sektioiden puolustajat, jotka olivat saman tien heräämöstä tultuaan jalkeilla ja viikon päästä sektiosta vetelivät 5 kilometrin vaunulenkkejä. Onko sektiosta palautumisen nopeus siis suoraan verrannollinen siihen, haluaako anoppia vierailulle sairaalaan?

Ja minä puolestani sektioilla synnyttäneenä ihmettelen kun yhtäkkiä sektio onkin pikkuleikkaus, hyvä kun ei korvien putkitukseen verrata täällä. Kuitenkin kun sitten joku toisissa ketjuissa kyselee sektiosta vs. alatiesynnytys, on puoli palstaa meuhkaamassa miten on hirvittävä korkean riskin toimenpide, kammottavat riskit ja jälkiseuraamukset, vauva voi huonosti ja äiti myös (jos ei kuole), iso leikkaus, tulee veritulppaa ja kaikkea, että kyllä se alatiesynnytys on paaaaaljon parempi. Äitikin on niin heikossa kunnossa ja vauvalla niitä hengitysvaikeuksia kun ei puserru kanavasta.

Kumma juttu, että nämä kaikki ongelmat kuitenkin mitätöityvät jos ovella on jonossa vieraita tulossa vauvaa katsomaan, etenkin anoppi nollaa kaikki vaivat ja riskit minimiin. Kamalasti pelotellaan ja pidetään sektiopropagandaa, mutta vieraita kuitenkin noinkin vakavan toimenpiteen jälkeen pitäisi olla valmis vastaanottamaan. Eikö tämmöisen barbaarisen synnytystavan jälkeen ja niiden kaikkien jälkikomplikaatioiden pelossa pitäisi nyt koko suvun rauhoittaa tilanne ja taata äidille paras mahdollinen rauha? Jotenkin surkuhupaisaa. Vai onko se sektio alatiefanaatikkojen mielestä sitten oikeasti kuitenkaan niin iso juttu kun seurustellakin kuulemma pystyy ihan normaaliin tapaan heti synnytyksen jälkeen?

Piti tulla kommentoimaan ihan samaa! :D

Minäkin kun synnytyspelkoisena pohdin pelkosektion mahdollisuutta täälläkin, niin johan oli niin vaarallinen ja iso leikkaus että. Nyt taas tässä keskustelussa tämä iso ja vaarallinen leikkaus on muuttunut pieneksi ja helpoksi toimenpiteeksi.