Esikoinen syntyt sektiolla,mies ei ymmärrä..

Minä myös hieman stressasin sektion jälkeen sairaalaan tunkevista sukulaisista ja niinhän siinä kävikin että olin hädin tuskin päässyt heräämöstä huoneeseeni, oma äitini pamahti paikalle. Hän kävi sairaalassa joka päivä, miehen vanhemmat lähes joka päivä.

Yllättäen tämä olikin minusta ihan kivaa. Kaikki kyllä ymmärsivät jos olin puolialastomana lyllertämässä veskiin letkujen kanssa, ja odottivat ulkona tai mieheni meni vauvan kanssa päivähuoneeseen esittelemään lastamme. Sain kukkia, namia, luettavaa ja kaikkea kivaa lapselle ja sain rauhassa kölliä sängyssä eikä tarvinnut emännöidä. En yllättäen myöskään stressannut karseasta ulkonäöstäni.

Toki kaikki kysyivät vointiani mutta kukaan ei varsinaisesti tullut minua kytttäämään, vaan sain rauhassa lepäillä muiden ihastellessa vauvaamme. Olin ensimmäiset päivät tosi kipeä mutta vierailijat veivät ajatukset pois kivuista ja kehnosta olosta.

On ihanaa nähdä omat läheiset niin onnellisina pitelemässä omaa lastaan ja tajuta miten iso asia lapsenlapsen syntymä on isovanhemmille. Ihan vastasyntyneessä vaan on sitä jotain taikaa, olen onnellinen että jaoin ensimmäiset hetket perheidemme kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä esikoinen oli 8h ikäinen kun appiukko tuli lasta katsomaan.. pari tuntia myöhemmin anoppi. Siinä pötköttelin se "verinen rätti" housuissa ja epävarmana imetyksen sujumisesta. Mieheni oli töissä, ei päässyt olemaan paikalla 24/7.

Appiukko kiikutti mulle viinirypäleitä ja limsaa, toi akkulaturin joka kiirelähdössä jäi ja kävi pissattamassa meidän koirat kun miehen työvuoro 12h. Ja toki sylitteli vauvaa, kehui miten kaunis tyttö sukuun tuli.

Anoppi kertoi imetysvinkkejä, rupatteli niitä näitä ja ihasteli ja sylitteli vauvaa. Paluumatkalla vei laittamiaan ruokia pakkaseen ettei mun tarvinnut heti kotiinpäästyäme ruveta ruuanlaittopuuhiin.

Ja kyllä, olin tukka pystyssä, meikittä ja sairaalan kaavussa, mutta ei se minua tai appivanhempiani häirinnyt, hehän ovat perhettäni, kuten biologiset vanhempanikin. Ja omat vanhempani tulivat kotiuduttuamme vieraisille :) Ei jäänyt traumoja ja samaa läheistä rataa elomme on mennyt kun esikoinen on nyt 6v. Läheiset ovat voimavara, eivät rasite.

Aivan, teillä näin ja se on täysin ok jos se sopi sinulle. Ottakaa kuitenkin huomioon, että kaikki eivät koe luontevaksi sitä veren ja hyytymien keskellä makaamista ja maidon turvottamien taikka falskaavien tissien kanssa sohlaamista appivanhempien edessä. Ei välttämätt edes omien vanhempien läsnäollessa, etenkin jos ei olla kovin läheisiä. Äidillä, eli potilaalla, on oikeus yksityisyyteen ja toipumiseen, etenkin kun on kyse varsin intiimeistä vaivoista. Oikeus rauhassa toipumiseen menee kyllä kaikkien muiden uteliaisuuden edelle. Käsittämätöntä miten tätä ei osa lainkaan ymmärrä.

Minun anoppini esim. ei ole itselleni läheinen. Siis toki ollaan toisillemme ystävällisiä, mutta ei hän ole minulle mikään varaäiti tms. Olemme tekemisissä vain silloin kun mieskin on paikalla. Hän on minulle yhtä läheinen kuin vaikkapa setäni, tätini, pomoni, naapurini jne. Eli kohteliaan ystävlliset välit, ei nyt viralliset muttei myöskään rennot. En minä olisi toivonut häntä ja appiukkoa sairaalaan tuijottamaan alennustilaani, koin oloni vaivaantuneeksi ja kiusalliseksi. En iljennyt kieltääkään tulemasta, mutta olisin toivonut sen verran tilannetajua, että olisivat edes kysyneet sopiiko tulla.

Vierailija kirjoitti:

On erittäin ymmärrettävää, että monissa synnytyssairaaloissa on nykyään vierailukielto muille kuin vauvan isälle ja sisaruksille. Näköjään sekopäisten anoppien takia on ollut pakko, niin uskomattomia ajatuksia näemmä on. Juu juu, miniä on itsekäs paska kun haluaa pari päivää rauhassa toipua :D.

Eikä ihme että synnytysvalmennuksesssakin korostettiin,kuinka vauvavuodeaikana on oikeus rauhoittua ydinperheen kesken, ketään ei ole pakko tavata ja vauvallekin on parempi ensimmäiset pari viikkoa välttää ylimääräistä tautiriskiä ramppaavilta ihmisiltä eli muilta sukulaisilta. Näköjään tämäkin on joillekin jäänyt ymmärtämättä. Ihan uskomatonta.

Luojan kiitos oma anoppi on täysjärkinen.

Joo, siinä onkin hirveä määrä ihmisiä ramppaamassa, jos siinä käy omat vanhemmat ja miehen vanhemmat.

Niissä sairaaloissa, missä on vierailukiellot, vierailuista on tullut todellinen ongelma. Siellä on rampannut vierailuajoista välittämättä muutama kymmenen (ei välttämättä suomalaisen äidin) "lähi"sukulaista meluamassa ja häiritsemässä kaikkia samassa huoneessa olevia.

Monet haluavatkin rauhoittaa sen ajan kun on kotiutunut. Helpompi se on sairaalassa moikata puoli tuntia omia vanhempia ja appivanhempia kuin kestittää heitä kotona. Siellä alkaa kuitenkin heti kotitöiden, vauvanhoidon ym rumba pyöriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista Ap olla ymmärtäväinen tulevaisuudessa kun pyydätte lapsenhoitoapua eikä anoppi millään 'jaksa'. Edes tuntia, saatika useampaa. Voitte (ehkä!) saada apua tasan tarkkaan silloin kun anopille sopii, ei silloin kun te eniten sitä haluaisitte.

Oikeasti niin väsynyttä uhkailua.

Jos meillä en olisi jaksanut ottaa vieraita ja joku olisi tuollaisia alkanut horista, niin olisin todennut etten halua noin itsekästä ja katkeraa ihmistä lapseni lähelle.

Ei se ole uhkailua, vaan sen esiin tuominen, että Ap ratkaisee itse nyt, mihin suuntaan suhde lähtee kehittymään. Parempaan vai huonompaan. Ehkä hän ei ole tiedostanut tätä. Monet ovat niin sokeita sille, että ovat aina ottamassa itse hyödyn kaikesta, mutteivät itse tuo mitään positiivista suhteeseen tai ole valmis antamaan muille. Kannattaa muistaa, että kaikki on vastavuoroista. 

Vaikken itse olekaan anoppi, voin kuvitella, miten suuri pettymys tuo olisi, ellei näkisi sitä ihanaa vastasyntynyttä vauvaa. Miniän voisin antaa levätä ihan rauhassa. Se vain ei ole sama nähdä vauva joskus viikon päästä kuin nähdä se ihana ruttuinen (tai minkälainen onkin ;) ) vauva vastasyntyneenä. 

Ei meillä vaan ole kummankaan vanhemmat käyneet sairaalassa vauvoja katsomassa. Ja silti on lapsille ja isovanhemmilla läheiset välit. Ihan kaikissa sairaaloissahan ei isää/tukihenkilöä ja sisaruksia lukuunottamatta edes pääse vierailijoita.

Se on eri asia, jos isovanhemmat eivät edes koe tärkeänä asiana nähdä vastasyntynyttä. Sitten taas on niitä isovanhempia, joille se merkitsee todella paljon. Näille se on kova isku, jos ei päästetä katsomaan. Puolen tunnin "uhraaminen" tällaisessa tilanteessa on pelkkää kettuilua miniän suunnalta. Etenkin kun hän voi sanoa miehelleen, että menee hoitamaan tapaamisen huoneen ulkopuolella niin hän saa levätä.

Vauva ei ole anopin vauva. Miten joillekin on niin vaikeaa ymmärtää. Lapsella on nyt oma perhe. Anoppi on isovanhempi, jonka mielihyvän ei kuulu mennä vauvan vanhempien henkisen hyvinvoinnin edelle.

Kyllä on henkinen tasapaino todella heikoissa kantimissa, jos vauvan antaminen miehelle ja lapsenlastaan rakastavalle anopille puoleksi tunniksi uhkaa sitä ratkaisevalla tavalla.

Kyse ei ole anopin mielihyvästä (kuten kylmästi ilmaisit, ehkä et tiedä muusta) vaan myötäelämisestä ja silkasta ilosta, onnesta ja rakkaudesta. 

Joskus se henkinen hyvinvointi vointi synnytyksen jälkeen on kovilla. Onko tämä uusi juttu sinulle? Tuppautuva anoppi, jolla ei ole aikomuksena millään lailla ottaa huomioon synnyttäneet äidin mielialaa ja ajattelee vain "omaa rakkauttaan ja haluaan" ei varmasti paranna millään lailla asiaa.

Aikuinen ihminen kykenee hillitsemään itsensä , vaikka miten olisi sitä onnea täynnä. Kovin rakastava anoppi ei ole oikeasti, jos ei kykene antamaan periksi edes paria päivää tai viikkoa.

Meidän synnärillä ei edes saanut viedä vauvaa ulos osastolta, ennen kuin lähdössä kokonaan pois. Vierailuoikeitta ei ole isovanhemmilla siellä ollenkaan. Takuuvarmasti tällä käytännöllä on hyvät syyt. Mietihän rauhassa mitä ne syyt voisivat olla, jos itsekkyydeltäsi pystyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toteat viileäst miehelles, että kenenkäs mahassa tää vauva nyt on ja kellekäs se sektio tehtiinkään, että kukas siis tästä asiasta nyt päättääkään.

Voit myös sanoa isälle, että seuraavat kuukaudet nimenomaan äiti ja vauva on yksi yksikkö ja mies pelkkää rekvisiittaa jonka tehtävä on käydä kaupassa, laittaa ruokaa, siivota ja pysyä pois jaloista ja PITÄÄ ANOPPI LOITOLLA.

Se on parasta mitä isä voi lapsensa eteen tuossa kohtaa tehdä, koska nimenomaan äidillä ja lapsella on symbioosi, ei isällä. Eli kunnollinen isä suojelee tätä tärkeää vaihetta äidin ja lapsen elämässä. Vuava-ajan ja viimeistään taaperoajan jälkeen on vuosia aikaa leikkiä ja sukuloida anoppilassaki.

Ja sitten ihmetellään miksi isää ei enää jaksa lapsi kiinnostaa ja ero tulee ja senkään jälkeen isä ei jaksa yrittää ylläpitää suhdetta lapseen jota hädin tuskin tuntee

Ja sitä ennen valitetaan kun anoppi ei viitsi hoitaa lasta joka viikonloppu kun äidin pitäisi saada levätä ja päästä rentoutumaan. No, nämä on näitä tiettyjä sukuja, missä ymmärrettävistä syistä paljon näitä exiä ja nyxiä ja tulehtuneita ihmissuhteita. Äiti kun flippaa heti jos anoppi tulee puolen tunnin vierailulle laitokselle tai jos miehensä haluaisi, että hänen oma äitinsäkin pääsee heti jakamaan hänen onnensa. Eikun EI, eihän se ole miehen onni ollenkaan vaan vain äidin! Hän päättää! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos omat poikani joskus saavat lapsia, ymmärtäisin myös miniäni toiveen saada olla ensimmäiset päivät rauhassa. Ensimmäiset päivät vauva on tisseissä kiinni ja tuore äiti saattaa olla hyvin kipeä ja väsynyt. En näe miten väkisin tuputettu läsnäoloni mitenkään auttaisi lapsenlapseni elämän parempaan alkuun. Ihania vauvat ovat vielä viikon ikäisinäkin <3

Ihannetilanteessa miniä näkisi minut toki samanlaisena voimavarana kuin ehkä oman äitinsä, mutta ymmärrän etteivät kemiat yksinkertaisesti aina kohtaa sillä tavalla ja sen kanssa on vain elettävä.

Anoppinsa miettisin miten voisin parhaiten auttaa tuoreen perheen parhaaseen mahdolliseen alkuun ja näin taata rakkaalle lapsenlapselleni parhaan mahdollisen alun. Äidin hyvinvointi on tässä avainasemassa ja sitä tulen aina kunnioittamaan. Itsekkäistä syistä olisi toki ihanaa nähdä aivan kohtutuore lapsenlapsi, mutta en näe sillä olevan vauvalle tai äidille mitään lisäarvoa.

Ihana olet, joku onnekas saa sinusta vielä niin hyvän anopin :)❤

Voi kiitos! :) Esikoisella on nyt ensimmäinen tyttöystävä menossa! Sääli, etteivät teinirakkaudet oikein kestä, sillä tämä tyttö on kyllä aivan mainio! Toivottavasti hän kuitenkin kuvastaa poikani naismakua myös tulevaisuudessa!

Oi, sinä vaikutat aidosti ihanalle ihmiselle, äidille ja tulevalle anopille:)

Tämä on ihan selvä homma. Vierailla voi sairaalassa jos se äidille on ok. Hän on leikkauspotilas ja hänen henkinen ja fyysinen vointinsa, väsymyksen määrä, toipumisen eteneminen jne. määrittää jaksaako ottaa vieraita vastaan. Toiset ovat menettäneet paljon verta, toisilla leikkaus/synnytys ollut vaikea, joku on synnyttänyt monta vuorokautta ja hdin tuskin jaksaa pysyä hereillä, että vauvaa saa syötettyä. Selviää kun kysyy äidiltä. Mies on vauvan isä, mutta ei voi jyrätä äidin oikeutta toipua leikkauksesta rauhassa. Hänellä on oikeus hoitaa ja holhota vauvaa, mutta ei oikeutta määrätä äidin asioista. Hän voi siis vauvaa näyttää aulatiloissa, mutta ei voi päästää potilashuoneeseen perheen ulkopuolisia jos potilas sanoo ettei jaksa vierailijoita. Äidin vanhemmat ja appivanhemmat ovat perheen ulkopuolisia.

Jokainen potilas määrittelee vointinsa mukaan milloin parhaiten jaksaa ja haluaa vierailijoita ottaa vastaan, sairaalassa vai kotona. Siihen on isovanhempien tyytyminen. Nyt on aika opetella sitäkin, että sillä omalla pojalla tai tyttärellä on oma perhe. Äiti, anoppi, isä tai appi ei voi ihan oman mielensä mukaan jyrätä tämän perheen tarpeita, vaikka kuinka hyvää tarkoittaisikin. Taito on sekin.

Te jotka kovasti kannatatte että anopin pitää päästä sylittelemään pikkuista, niin saako anoppi myös päättää lapsen nimen, ristiäis/nimiäistarjoilut sekä juhlavieraat? Jatkossa sitten myös kaiken muun, ettei vaan anoppi nyt suutu tai pahoita mieltään.

Jos anoppi ei suostu ottamaan yökylään 10 v lapsenlasta, syy varmasti on muualla kuin siinä, ettei päässyt synnärille ihastelemaan tulokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos omat poikani joskus saavat lapsia, ymmärtäisin myös miniäni toiveen saada olla ensimmäiset päivät rauhassa. Ensimmäiset päivät vauva on tisseissä kiinni ja tuore äiti saattaa olla hyvin kipeä ja väsynyt. En näe miten väkisin tuputettu läsnäoloni mitenkään auttaisi lapsenlapseni elämän parempaan alkuun. Ihania vauvat ovat vielä viikon ikäisinäkin <3

Ihannetilanteessa miniä näkisi minut toki samanlaisena voimavarana kuin ehkä oman äitinsä, mutta ymmärrän etteivät kemiat yksinkertaisesti aina kohtaa sillä tavalla ja sen kanssa on vain elettävä.

Anoppinsa miettisin miten voisin parhaiten auttaa tuoreen perheen parhaaseen mahdolliseen alkuun ja näin taata rakkaalle lapsenlapselleni parhaan mahdollisen alun. Äidin hyvinvointi on tässä avainasemassa ja sitä tulen aina kunnioittamaan. Itsekkäistä syistä olisi toki ihanaa nähdä aivan kohtutuore lapsenlapsi, mutta en näe sillä olevan vauvalle tai äidille mitään lisäarvoa.

Ihana olet, joku onnekas saa sinusta vielä niin hyvän anopin :)❤

Voi olisipa mun anoppi kuten sinä.

Maailman itsekkäin ihminen joka kuulemma aikoo lapsen syntymän jälkeen asua meillä 1-2 päivää viikossa (asuu hieman kauempana mutta haluaa nähdä lasta noin usein). Kertoi siis tästä miehelle ja minulle ihan ilmoitusluontoisesti, eikä kysynyt mielipidettämme. 

Odotan jo kauhulla sitä hetkeä kun kerromme anopille, että ei muuten tule onnistumaan. Mökötystä ja mykkäkoulua seuraa...

Joo, ihan sama kuin se, että haluaa nähdä vastasyntynyttä puoli tuntia... 

No enhän mä niin väittänytkään, vaan kommentoin tuohon aikaisempaan. Luetun ymmärtäminen hoi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin kauheaa jos miehen äiti nopeasti käy pyörähtämässä? Sulla on kipulääkitys ja kun vauva nukkuu niin sairaalassa on aika tylsääkin. Ehkä on ihan piristävääkin kun käy vieraita, sairaala on muutoin niin ankea paikka.

Miksi tämä viesti on saanut niin paljon alapeukkuja?

Minä olen ollut sairaalassa sektion jälkeen. Miten aloittaja aikoo selvittää sen, että muiden samassa huoneessa olevien äitien luona lappaa vieraita yhtenään? Pahimmassa tapauksessa saat huonekaveriksi suurperheen äidin, jonka luona riittää vieraita kaiken aikaa, ja siinä se sinun oma rauha kahden kesken vauvasi kanssa menee.

Miksi anoppi ei voi pikaisesti pistäytyä vilkaisemassa uutta lapsenlastaan? En minä ymmärrä, millä tavalla 'nopeasti pyörähtämisestä' voi olla niin hirveästi haittaa, että haluat kieltää sen vaikka vierailukiellolla saat aikaan paljon pahaa mieltä muille osapuolille.

Äitinä et voi enää olla yhtä itsekäs.

Alapeukuttajat, niitä selityksiä myös pyydän!

Tässä on nyt varmaan se syy, että on ainakin kahdenlaisia anoppeja: ensinnä niitä, joille pikainen pistäytyminen tarkoittaa max noin puolen tunnin vierailua, jonka aikana ihastellaan asianmukaisesti vauvaa, tuodaan mahdollisesti jokin lahja sekä ymmärretään, että tuore äiti on väsynyt ja vierailu tapahtuu hänen ehdoillaan. Sitten on niitä, joille pikainen pistäytyminen tarkoittaa muutaman tunnin istuntoa, jonka aikana ehtii hyvin etsiä mahdollisia vikoja vauvasta tai ainakin vauvan äidistä, vähätellään tuoreen äidin kokemuksia, ollaan,  tuodaan mukana vähintäänkin kamera ja vierailun päätteeksi julkaistaan somessa kuvakavalkadi vierailusta, ymmärretään, että isoäidillä on oikeus pitää vauvaa sylissään koko vierailun ajan, koska miniä ei osaa yms. Kumman anopin sinä haluaisit osastolle vierailulle? Yleensä arpaonni on ollut, että joko tai.

Mielestäni sinun sana painaa tässä asiassa enemmän, koska sinä olet se jonka täytyy tehdä isoin työ ja synnyttää vauva ja olet oikeutettu toipumaan rauhassa synnytyksestä ym.!!

Hei Ap,

anopin kanssa kannattaa jo alusta lähtien sopia teidän perheen tavoista ja pitää kiinni omista rajoistanne. Lapsi on sinun ja miehesi.

Ettei tarvitse sitten joka joulu, hiihtoloma, pääsiäinen, vappu, kesäloma, syysloma ja joulu taas ja uusivuosi ja äitien-sekä isienpäivä neuvotella, ettei anopille "joka niiiin lasta takastaa" tulee pahamieli.

Ei sun tarvitse ilkeäksi heittäytyä, ole lujasti lempeä ja tiedä rajanne. Jouduthan sellainen lapsellekin olemaan. Suojele itseäsi siten, että sun ei tarvitse turhaa stressata. Sukulaisasioista stressattu äiti ei ole lapsen etu.

Jos anoppi on taipuvainen pahoittamaan mielensä kun ei voi määräillä aikuisen lapsensa (miehesi) puolison ohi ja yli, niin suosittelen myös varautumaan siihen että jos ette sovi perheenne tavoista ja lasten kasvatuksesta, niin edessä on pahat mielet siitä kun mummi tekee lapsen kaa aina oman mielensä mukaan. Toki mummin luona hoidossa (jos siis on sellainen mummi että voi joskus jättää) voi olla löysemmät säännöt. Mutta se, että mummo ostaa aina uusia vaatteita, syöttää kilokaupalla karkkia, puhuu höpönlöpöjä maailmasta tai toisista ihmisistä, vähättelee lapsen äitiä, arvostelee lapsen perheen arvoja tai poliittista suuntautumista. Eikä edes suoraa tarvitse vaan mukamas niissä viattomissa sivulauseissa ja puhinoissa. Tämä kaikki on lapselle huono. Kirjoitin nyt hieman aiheen ohi, ja omasta kokemuksesta. Meillä kaikki alkoi siitä hetkestä kun en voinut olla itse päättämässä sairaala-ajastani, imetyksestä, yms. Mieheni kanssa toki lopulta teimme kuten me halusimme ja miten näytti lapselle paras olevan (eihän kukaan voi tietää mikä on just oikein mutta oman lapsensa sitä kuitenkin tuntee). Mutta kamala stressi mulle tuli siitä kun anopin mieli pahoittui siitä sun tästä, mm. kun ei saanut pientä vauvaa yökylään koska imetin. Noh, vaikka en olisi imettänyt niin ei olisi pientä vauvaa laitettu hoitoon kuitenkaan! Saatika yökylään!

Vilpittömästi toivon sinulle ja teille aikuisen tyyneyttä ja hyvää itsetuntoa jotta osaatte luottaa äidin ja isin vaistoon. Teidän perhe tulee teille ekana, sitten vasta mummot ja papat ja muut sukulaiset. 💜 Mullakin yksi sektio takana (plus muutama alatiesynnytya). Ja tiedoksi, mummoa ei enää ole ns. arjessamme mukana koska meni liian hankalaksi.

Ja parasta on ollut olla sairaalassa silloin kun olen saanut olla ilman vieraita, toki mies ja lapset ovat käyneet. En itse ymmärrä, varsinkin jos joutuu ryhmähuoneeseen niin miksi siellä pitää kymmenittäin vieraita ravata. Pahimmillaan yskien, ei käsienpesua tai käsidesin käyttöä huoneeseen tultaessa, takit tupakalta haisten ja omia kymmenien vuosien takaisia synnytyskertomuksia muistellen vaikka huonevierailuaika on mennyt jo tunti sitten.

En kyllä minäkään ymmärrä, miksi se anoppi (ja vaikka oma äiti) ei voi vauvaa nähdä siten että äiti saa rauhassa levätä huoneessaan ja isä käy vauvaa näyttämässä. Ne joilla jo lapsia on, tietävät että aivan vastasyntynyt muuttuu jo tunneissa aivan erilaiseksi, puhumattakaan päivistä. Isovanhemmat siis menettävät lapsenlapsensa elämästä yhden tärkeän vaiheen kokonaan jos eivät pääse häntä vastasyntyneenä näkemään. Tuollainen varhainen kontakti on myös hyväksi lapsi-isovanhempisuhteelle jatkoa ajatellen. Ja kuka ei haluaisi että omilla lapsilla on hyvät ja lämpimät välit myös isovanhempiinsa?

Lisäksi ihmettelen tuota intoa päättää tämä asia lopullisesti etukäteen. Eihän sitä kuitenkaan voi vielä tietää millainen vointi ja fiilis sektion jälkeen todellisuudessa on. Paras ratkaisu mielestäni olisi sanoa isovanhemmille, että pelkäät olevasi sen verran väsynyt ettet jaksa vieraita, mutta että katsotaan sitten. Ja jos ei onnistu vierailu niin mies voi käydä nopeasti näyttämässä vauvaa sitten huoneen ulkopuolella. Vauva on "sinun" vauvasi vaikka sitä hetken verran joku muukin näkisi ja ehkä jopa pitäisi sylissä.

Onneksi meillä on järkevä suku ja lämpimät välit niin ei ole ollut ongelmaa että joku tulisi synnytyksen jälkeen useaksi tunniksi odottamaan palvelua ja kahvia ja pullaa, vaan vieraat on ihan itse osanneet hoitaa tarjoilun. Miksi äidin pitäisi laittaa pöytää koreaksi?

Siinä samassahan ne menevät omankin lapsen isovanhemmat, kun huonekavereilla tulee joka tapauksessa vierailuaikaan omansa. Ei siellä sen kummemmin saa rauhassa olla, vaikka omien sukulaisten vierailut kieltäisikin.

moiii kirjoitti:

Mielestäni sinun sana painaa tässä asiassa enemmän, koska sinä olet se jonka täytyy tehdä isoin työ ja synnyttää vauva ja olet oikeutettu toipumaan rauhassa synnytyksestä ym.!!

Jos tarkkoja ollaan, niin ap:n ei tarvitse kuin maata puudutettuna sängyssä, kun lääkäri leikkaa vauvan hänen vatsastaan ulos.

moiii kirjoitti:

Mielestäni sinun sana painaa tässä asiassa enemmän, koska sinä olet se jonka täytyy tehdä isoin työ ja synnyttää vauva ja olet oikeutettu toipumaan rauhassa synnytyksestä ym.!!

Mikä tekee suomalaisista äidistä, niin erityisiä, että he tarvitsevat synnytyksestä toipuakseen päiväkausia lepoa itseensä käpertyneenä omassa yksinäisyydessä.

Missä muualla maailmassa ei näin ole, eikä ollut ennen Suomessakaan, vaan suku tuli ihastelemaan ja jakamaan sen ilon suvun kesken jo muutaman tunnin päästä synnytyksestä.

Muualla maailmassa synnytyssairaalassakin viivytään vain hetki ja ollaan jo viimeistään seuraavana päivänä jo lähdössä kotiin.

Mutta Suomessa äidit vaativat lepoa ja hoitoa viikkoja, eikä vieraita sallita vaan eletään erakkona.

Ei ihme, jos ihmissuhteet niin monella epäonnistuvat, kun tuijotetaan vain omaan napaan ja läheiset suljetaan elämästä pois. Ei ihme, jos se käy voimille.

Jaahas, jo tää ketju kyllästytti jankkaamisellaan. Ristus kun löytyy näinkin paljon sympatiattomia ja empatiattomia ihmisiä, jotka menevät yleistämään kauhu anopit ja kauhu miniät.

Isovanhemmilla ei ole oikeutta sairaalaan laukata jos synnyttänyt toivoo rauhaa, toisen toiveiden kunnioittaminen osoittaa et sulla on käytöstapoja. Suurin osa varmasti ymmärtävät tämän ja toimivat sen mukaan. Ihan v*tun sama onko luonut uutta elämää vaikka kahdeksikon verran, synnytys voi olla fyysisesti ja henkisesti niin rankka kokemus, ettei halua välttämättä kuin jotkut ihmiset vierelleen, jos edes heitäkään. Ne jotka asiasta suuttuvat saavat vapaasti kaivella napaansa, sehän kun on heidän universuminsa tärkein asia.

Se ettei kutsu toisia isovanhempiaan tasapuolisesti tai jopa kieltävät toisten osallistumisen, on törkeää käytöstä vanhemmalta. Lepohetki on ok, mutta harvinaisen hyvä syy pitää olla että se kestää pitkittyneesti useita viikkoja. Siinä pitää sen toisen vanhemman pitää puolensa, sanoa ettei ole ok että esim. äidin äiti saa käydä joka päivä ja toiselle sanotaan ettei jaksa. Sitten pitää rajoittaa jo toisen kestitsemistä jos niin on uupunut.

Ja kaikille teille, joitka käännätte selkänne lapsenlapsillenne, koska olette tyytymätön miniänne toimintaan, onneksi olkoon uudesta tasosta lapsellisessa käytöksessänne. Kivasti "kostatte" aikuiselle, vaikka oikeasti eniten tilanteesta tulee kärsimään lapsi ja lopulta myös sinäkin, kun luovut mahdollisuudesta aloittaa suhteenmuodostus lapsenlapseen. Vaikkakin vuosia myöhässä, mutta eikös ole sanonta parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Mutta eikös ookkin tärkeintä että olet oikeassa kannassasi? Se lämmittääkin sydäntä kuolinvuoteella sen sijaan, että vierelläsi olisi yksi rakastava ihminen lisää pitämässä kädestäsi.

ap taitaa olla muutenkin aika vaikea persoona....

sektiolla lapsensa uloslaittanut EI OLE SYNNYTTÄNYT. piste. 

Se on kyllä kumma, kuinka usein nämä, jotka kieltävät sairaalassa vierailun, koska haluavat rauhassa toipua synnytyksestä ja tutustua vauvaan kahden kesken, jaksavat kuitenkin roikkua facebookeissa ja aihevapailla päivät pitkät ja tykittää somen täyteen kuvia uudesta tulokkaasta.