Miksei miehet halua naista jolla on lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Pimpero kastuu vain jännästä, rahasta tai vallasta. Kunnollisen tavallisen miehen ottaminen on aina järkivalinta, jossa pimperoa ei kuunnella. Kun tarvitaan vaikkapa kulujen jakajaa joksikin aikaa.

Toi on hevonkukkua.Tavismies on ehdottomasti paras valinta ja sitä kuuntelee koko nainen.

Mitä ihmeen paskaa minä oikein luen? Olen 27-vuotias yh äiti ja kyllä itse ainakin koen nimenomaan nousseeni hierarkiassa ylöspäin tullessani äidiksi. Itsetuntoni on noussut merkittävästi lapsen saanniin myötä. Tunnen itseni arvokkaaksi ja merkitykselliseksi ihmiseksi toisinkuin ennen. Olen vastuuntuntoinen ja kunnollinen aikuinen ihminen, vanhempi. En voi heilua miten sattuu ja paneskella kaikkea, mikä liikkuu, kuten lapsettomat baarisutturat. Olen äärimmäisen ylpeä itsestäni ja ihanasta lapsestani. En edes haluaisi sellaista miestä, joka ei lastani hyväksy. Se kertoo enemmän tästä miehestä kuin minusta. Sitäpaitsi lapsia syntyy myös parisuhteen ulkopuolella eli ei jokainen yh äiti ole miehen huonoksi tavaraksi toteama eikä kaikilla lapsen biologinen isä pyöri kuvioissa. Jos eräänä päivänä kumppanin löydän, hänellä saa erittäin mielellään olla jo ennestään jälkikasvua. Lapsistaan huolehtiminen viestittää miehen kunnollisuudesta ja siitä ettei hän ole kypsymätön baareissa heiluva kukasta kukkaan lentelijä. Tällaiset "panomiehet" suorastaan sylettävät minua.

Mutta naisten on aina tykättävä miehen lapsista! Niin se menee meilläkin, nykyinen mieheni ei kanna mitään vastuuta isäpuolen roolistaan mutta minä saan anoppia myöten huomautuksia siitä, että minun pitäisi olla äidillisempi miehen lapsia kohtaan.

Itsehän tuuppasin siittäjän vittuun, koska kolme lasta oli itsellekkin liikaa. Varsinkin kun yksi niistä olisi ollut kykeneväinen käymään edes töissä. Mies siis loisi lompakollani eikä suostunut vahtimaan edes lapsia tai hoitanut kotitöitä. 

LAPSET tietysti syynä, ei edes omia. Lisäksi pitäisi niitä ruokia ja hoivata.. Aikaa, rahaa ja energia palaa... huh!

Vaikka nainen olisi miten unelmakumppani tahansa, kaatuisi juttu varmasti lapseen aikaisemmasta liitosta.

Todella vaikea kuvitella miestä, joka haluaisi alkaa isäksi toisen lapselle. Vanhemmuus on kovaa duunia ja vaatii paljon henkisiä ja materiaalisia resursseja. Puolison aikaisemmasta elämästä muistuttavan lapsen hoivaaminen ei vaan onnistu.

Onneksi on miehiä, joilla on myös lapsia aiemmista liitoista. Ehkä sellaisen kanssa pariutuisi helpommin..?

Vierailija kirjoitti:

Niin, ole huoleti todellakin. Ne kunnon miehet ketkä eivät ajattele sairaalla tavalla lapsestasi eivät pyöri täällä vauvapalstalla todellakaan! Vaikutat hienolta ihmiseltä ja äidiltä. Löydät taatusti arvoisesi kumppanin. Itse olin aikoinaan 21v kahden lapsen yh. Tapasin miehen joka halusi "koko paketin". Nykyään olemme kuin ydinperhe, lapset teinejä ja mies vallan oiva isäpuoli. On kuskannut hoitoon, lääkäriin, kouluun sateella, laittanut sapuskaa ja rempannut lasten huoneet yms. yms. Kertaakaan pyytämättä. Ei varmasti ajattele että puolet perheestämme on jonkun toisen miehen orgasmeja. Ja lapseni olivat alle 1v ja 2v kun tapasimme. No meitä varmaan "auttanut" kun lasten isästä ei juuri kuulu.

En käsitä mitä alapeukuttamista tässäkin on. No, kai se on toisen onni joltain pois ja hyvä on vaan jos yh:lla menee elämä aina päin helvettiä. Sitten ollaan tyytyväisiä?

Minulle se ei ollut ongelma että exällä oli lapsia. Jos olisin sinkku ei lapset olisi ongelma. Exän lapsen isä toi ongelmia ja exä stressasi turhaan lapsen asioita joita ei kuitenkaan hoitanut. Touhu oli ajoittain hyvin sairasta. Pidän lapsista. Jos nainen hyväksyy minut tälläisenä (ja moni on) niin vice versa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka nainen olisi miten unelmakumppani tahansa, kaatuisi juttu varmasti lapseen aikaisemmasta liitosta.

Todella vaikea kuvitella miestä, joka haluaisi alkaa isäksi toisen lapselle. Vanhemmuus on kovaa duunia ja vaatii paljon henkisiä ja materiaalisia resursseja. Puolison aikaisemmasta elämästä muistuttavan lapsen hoivaaminen ei vaan onnistu.

Onneksi on miehiä, joilla on myös lapsia aiemmista liitoista. Ehkä sellaisen kanssa pariutuisi helpommin..?

Todella vaikea kuvitella miestä, joka alkaisi isäpuoleksi, jos ei ole omia lapsia???? Etkö siis todellakaan tunne tällaisia miehiä? Nykyaikana? Ei siihen omia lapsia tarvita, kyllä näitä miehiä on vaikka kuinka paljon, joille lapset eivät ole este. Katsotteko te ympärillenne ollenkaan vai ettekö tosiaan tunne kuin pari ihmistä, jos "ei voi kuvitella että kukaan mies haluaisi alkaa isäksi toisen lapselle".

Meillä ei mieheni kanssa ole vielä kummallakaan lapsia, mutta mieheni on sanonut, että hän olisi voinut ihan hyvin valita kumppanikseen naisen, jolla on lapsia ennestään. Sen myös uskon, sillä mies on erittäin omistautuva ja lapsirakas.

Hyvä kysymys. Mistä lie johtuu...

http://www.vauva.fi/keskustelu/2622327/6_v_lapsipuoli_repi_eskari_uhmas…

http://www.vauva.fi/keskustelu/4325233/ketju/koska_miehen_lasten_yokyla…

http://www.vauva.fi/keskustelu/1524132/ketju/ma_vihaan_mun_lapsipuolta

http://www.vauva.fi/keskustelu/1236657/ketju/etta_mua_arsyttaa_miehen_l…

http://www.vauva.fi/keskustelu/1714605/ketju/tyhma_lapsipuoli

http://www.vauva.fi/keskustelu/1019684/ketju/lapsipuoli

http://www.vauva.fi/keskustelu/1762389/ketju/en_halua_miehen_lasta_meil…

http://www.vauva.fi/keskustelu/1557493/ketju/paastakseni_eroon_miehen_l…

Jaa, kyllä minä löysin miehen, joka kelpuutti yh:n. Yksin ehdin olla avioeron harkinta-ajan. Naimisissa ollaan oltu nyt toistakymmentä vuotta. Eihän se vaadi kun sen yhden, joka rakastuu ja johon rakastuu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen paskaa minä oikein luen? Olen 27-vuotias yh äiti ja kyllä itse ainakin koen nimenomaan nousseeni hierarkiassa ylöspäin tullessani äidiksi. Itsetuntoni on noussut merkittävästi lapsen saanniin myötä. Tunnen itseni arvokkaaksi ja merkitykselliseksi ihmiseksi toisinkuin ennen. Olen vastuuntuntoinen ja kunnollinen aikuinen ihminen, vanhempi. En voi heilua miten sattuu ja paneskella kaikkea, mikä liikkuu, kuten lapsettomat baarisutturat. Olen äärimmäisen ylpeä itsestäni ja ihanasta lapsestani. En edes haluaisi sellaista miestä, joka ei lastani hyväksy. Se kertoo enemmän tästä miehestä kuin minusta. Sitäpaitsi lapsia syntyy myös parisuhteen ulkopuolella eli ei jokainen yh äiti ole miehen huonoksi tavaraksi toteama eikä kaikilla lapsen biologinen isä pyöri kuvioissa. Jos eräänä päivänä kumppanin löydän, hänellä saa erittäin mielellään olla jo ennestään jälkikasvua. Lapsistaan huolehtiminen viestittää miehen kunnollisuudesta ja siitä ettei hän ole kypsymätön baareissa heiluva kukasta kukkaan lentelijä. Tällaiset "panomiehet" suorastaan sylettävät minua.

Aha.

Minä taas olen kunnollinen ja vastuullinen ihminen ollut teinistä saakka - siitä huolimatta että olen lapseton. Siis olen sellainen vaikka mikään tai kukaan ei pakota olemaan. Sellaisen haluan myös kumppanikseni. Kaikkein vähiten haluan kumppanin, jolle lapset ovat statussymboli tai omaa kunnollisuutta viestivä pokaali.

Katsotaan kymmenen vuotta eteenpäin ja miten kunkin elämäntilanteet vaihtelee. Elämä kun yllättää. Nyt saattaa olla lapseton sinkku ja mennä yksiin lapsettoman sinkun kanssa. Kymmenen vuoden päästä ollaan erottu ja yksinhuoltajia. Nöyrtymisen paikka ja silloin alkaa löytyä ymmärrystä sille, että mikään ei ole mustavalkoista. Ja että yksinhuoltajan elämäntilanteeseen saattaa sopia parhaiten toinen yksinhuoltaja.

Näin ainakin itselläni. Nyt viihdyn yksin, mutta joskus haluaisin kumppanin, jolla on jo lapset tehtynä. Voisimme keskittyä aikuisten väliseen suhteeseen ilman lapsiperhearjen paineita. Nähdä kun on aikaa ja poimia ns rusinat pullasta. Uusperhekuvioon en tosin helposti lähtisi.

Eipä ole ollut ongelmia löytää miestä vaikka on yksi lapsi. Olen ihan perusnätti korkeakoulutettu 29v, lapsi 7v ja nyt 3v suhdetta takana uuden (lapsettoman) miehen kanssa. Ottajia olisi riittänyt vaikka muille jakaa. Ja kaikki fiksuja, korkeastikoulutettuja komeita miehiä.

En tiedä mistä tämä johtuu, ehkä siitä että olen kiinnostava ihminen. Elämäni ei pyöri vain lapsen ympärillä vaikka hyvä äiti olenkin, vaan harrastan kaikenlaista ja olen aktiivinen ja kiinnostunut erilaisista asioista. Lapselleni en etsi isää, koska hänellä on jo sellainen, ja lapsi viettääkin ihan yhtä paljon aikaa isänsä kuin minun kanssani.

En siis kuuntelisi liikaa näitä "et tule koskaan löytämään ketään" huutelijoita. Kaikkien ei tarvitse tykätä kaikista eikä kaikesta, mutta niin vaan toiset tykkää nuorista, toiset vanhoista, laihoista, lihavista, lyhyistä, pitkistä, tummista, vaaleista, punapäistä jne. Toisille taas kaikki käy, kunhan luonne natsaa. Jos löytää ihmisen, johon rakastuu, ei lapsi todennäköisesti tule olemaan este.

Mä en tiedä mikä siinä on, mutta itse näen jotenkin huonona asiana sen että naiset hankkivat lapsen miehen kanssa, eroavat, samantien hankkivat uuden miehen ja taas lapsen, ehkä vielä jopa toistavat kuvion monta kertaa. Se on ok jos pysyy sen uuden miehen kanssa aina, mutta eikö ole outoa että on lapsia useammalle miehelle, vaikka kahdellekin jos ei ole enää niiden miesten kanssa yhdessä? Miksi kukaan haluaa sellaista, miksi haluaisi elämäänsä miehiä lastensa kautta joiden kanssa ei ole myöhemmin yhdessä? En ole ikinä ymmärtänyt, naimisiinmeno kahdesti mielestäni ok ja lapsia yhden ihmisen kanssa, kahden jos se juttu kestää. Muut on jotenkin vaan liikaa, että on vaikka kolmen miehen kanssa lapsia tai naimisissa monta kertaa. Toki jokainen elää kuten haluaa, mutta minua jotenkin melkein harmittaa ystävien puolesta jotka hommanneet lapsia ja sitten erotaan, sitten äkkiä uusi mies ja taas lapsia... Entä jos ne suhteet ei kestäkään? Luulisi että jokainen haluaisi olla vain kerran (max 2 krt) naimisissa ja vain yhden perheen, jos minkäänlaisia arvoja on elämässä tai arvostusta itseään kohtaan.

En ihmettele että moni mies ei halua naista jolla lapsia useille miehille tai ollut useammin naimisissa. En itsekään haluaisi olla sellaisten ihmisten kanssa, kertoo jotenkin aika paljon ihmisestä. Usein ne joilla on useita avioliittoja ja lapsia muiden kanssa, menevät yksiin niiden kanssa joilla on sama tausta.

Ihan kylmästi siksi, että minä haluan naisen, jonka saan siittää itse. Jonkun, joka jaksaa synnyttää niitä monta eikä ole jo niin sanotusti käytetty.

Täysin luonnollinen ominaisuus, joka on kehittynyt ihmislajille, koska tossumies, joka kasvattelee toisten mukuloita ei paljon geenejään saa jatkettua.

Monet muut eläinlajit tappavat toisten jälkeläiset eivätkä kasvattele niitä ollenkaan. Ihminen on niihin verrattuna vielä lempeä eläinlaji.

Ihmisellä on ajattelukykyä eikä siksi ole verrattavissa eläimiin

Minun mieheni jätti lapsettoman, korkeasti koulutetun, kauniin tyttöystävänsä kun tapasi minut. Kyllä oli miehen ex katkera, enkä ihmettele kun luen näitä tarinoita. Onhan se nyt vähän noloa, että jätettiin tällaisen luuserin (kahden lapsen yh, tuolloin työtön, tosin myös korkeakoulutettu) takia. Vieläpä mies kosi melko pian, vaikkei ex:nsä kanssa halunnut ikinä sitoutua. Moni varmaan odotti käsiään hieroen eroamme, mutta eipä ole vielä 10 vuoden jälkeen käynyt mielessäkään😊

Moni mies ja nainenkin haluaa naisen, jolla on lapsia edellisestä suhteesta / suhteista. Uusperheitä on paljon, eikä se ole tässä yhteiskunnassa enää ongelma.

Harva mies tai nainen kuitenkaan tuntee romanttista ja eroottista viehtymystä ja läheisyyden kaipuuta ihmiseen, jonka lähtökohtana on potentiaalisen tai toivotun kumppanin syyllistäminen, solvaaminen ja vähättely ennen kuin tästä on tullut kumppania.

Kenelläkään ei ole velvollisuutta tai pakkoa ryhtyä parisuhteeseen kenenkään kanssa. Parisuhde ei ole subjektiivinen oikeus - eikä velvollisuus. "Eikö heistä ole miestä ..." on ehkä yksi huonoimpia aloitteita mitä voi keksiä.