Miksei miehet halua naista jolla on lapsia?

Kyllä maailmaan miehiä mahtuu, myös näitä jotka rakastavat kaikkia naisia ikään ja kokoon ja lapsikatraaseen katsomatta. Tiedättekö oikeesti kuinka monta naista laulaja Dannylla eli Ilkka Lipsasella on ollut? Kuulemma paljon, mutta kuinka paljon? Joku tiesi  että yli sata, mutta tämä onko totta?

http://seura.fi/ihmiset/julkkikset/danny-naisia-on-ollut-paljon-suuria-…

Vierailija kirjoitti:

En halua jonkun uuvatin siittämiä kakrujasi, terveisiä naapurille.

Siinäpä vuosisadan bänätextari no 1.

Ns. kahdenkesken - olotila on poistunut. Puhelin soi yöllä klo 00.00-04.30 välillä . " lapsi " määrää kaiken äitinsä menemisen, tulemisen ja tekemisen. " Lapsi" pinnaa koulusta, äiti on sinisilmäinen ja kirjoittaa sairas-poissaolon. " Lapsi " on 16v. ja tekee mitä ja miten haluaa. Kaikki yhteiset suunnitelmat on poistettu listalta, menen ja kuljen yksin. Olemme vaan " pari".

Tälläinen on minun 365-päivää naisen kanssa, jolla on ( onneksi vaan ) yksi " lapsi".

Nainen ihana mutta " lapsi " pilaa kaiken yhteiselämämme.

kuukkelis kirjoitti:

Ihan kylmästi siksi, että minä haluan naisen, jonka saan siittää itse. Jonkun, joka jaksaa synnyttää niitä monta eikä ole jo niin sanotusti käytetty.

Täysin luonnollinen ominaisuus, joka on kehittynyt ihmislajille, koska tossumies, joka kasvattelee toisten mukuloita ei paljon geenejään saa jatkettua.

Monet muut eläinlajit tappavat toisten jälkeläiset eivätkä kasvattele niitä ollenkaan. Ihminen on niihin verrattuna vielä lempeä eläinlaji.

Tämä on aika lailla totta myös omalla kohdallani. Rujosti sanottu, mutta rehellisesti.

Jotain alkukantaista luolamiehen suvunjatkamisgeeniä siinä tosiaan aidosti on pelissä, kun omat aivot sulkevat jo lisääntyneet naiset heti ulos mahdollisista puolisokandidaateista.

Miksi alkaisin elättämään jonkun tuntemattoman ukon kakruja, kun en halua edes omia; säästyypähän vapaa-aika ja rahat ja voin käyttää ne mihin itse haluan, kuten  itseeni. Kutsukaa minua "itsekkääksi" tai miksi itse haluatte; sanat eivät voi satuttaa. Jotkut kun me ajatellaan asiat hieman eri tavoin, eikä välttämättä haluta mm. olla ylikansoittamassa tätä palloa - tai ylipäätään uhrata itseämme joillekin toisille ihmisille, kuten vaimolle ja lapsille. Anteeksi vaan, mutta kaikkia meitä ei ole tehty miksikään koti-isiksi duunari ammattiin yhdeksästä viiteen; kuskaamaan kersoja harrastuksiin ja muihin juttuihin; tulla siihen isolla lainalla ostettuun omakotitaloon siellä idyllisessä Amerikkalaistyylisessä "cul-de-sac" naapurustossa; Musti odottamassa kuselle pääsyä ulos ja niin edelleen ja niin edelleen. Hyi olkoon sanon minä!

En jaksanut aivan kaikkia lukea, mutta oma kokemus on päinvastainen. 

Olen ollut sinkkuna eron jälkeen kolme vuotta ja sitten aloitin haun. Minulla on pitkä parisuhde takana yli20 vuotta ja seitsemän lasta nuorimmaiset ala-asteella.

Yksikään mies ei jättänyt minua lasten takia, päinvastoin. Minusta oltiin hyvinkin kiinnostuneita sen takia, etten missään tapauksessa enää tahdo lapsia.

Nyt elän parisuhteessa poikamiehen kanssa, mikä on minustakin suuri hämmästys. Mutta tämä sopii hänelle. On sitä perhe-elämää ja aikuisiakin lapsia kuviossa. Mutta on myös sitä kahdenkeskistä aikaa.

On varmasti paljon kiinni siitä, minkä ikäisenä sitä deittailua aloittaa ja mikä on tausta. Jos joka lapsella on eri isä niin ei siinä hirveän suuri luottamus herää. 

Mutta näin likellä viidenkympin lapset eivät todellakaan ole este.

Moni ketjussa kertoo omasta kokemuksestaan, miten on yksinhuotajana löytänyt uuden miehen. Mutta oikeastiko nämä miehet ovat olleet seurustelunne alussa 19-23 -vuotiaita? Uskallanpa epäillä. Tässä kuitenkin 21 v yksinhuoltajaäiti kertoo haluavansa ikäisensä miehen. Jos hän alkaisi katsella 8-10 vuotta vanhempia miehiä, niin aivan varmasti löytyisi ottajia. 

Vierailija kirjoitti:

Moni ketjussa kertoo omasta kokemuksestaan, miten on yksinhuotajana löytänyt uuden miehen. Mutta oikeastiko nämä miehet ovat olleet seurustelunne alussa 19-23 -vuotiaita? Uskallanpa epäillä. Tässä kuitenkin 21 v yksinhuoltajaäiti kertoo haluavansa ikäisensä miehen. Jos hän alkaisi katsella 8-10 vuotta vanhempia miehiä, niin aivan varmasti löytyisi ottajia. 

Mulla oli 22v, juuri täyttämässä 23. Itse olin kk aiemmin täyttänyt 26. Suhtauduin hieman skeptisesti nuorempaan mieheen aluksi, mutta hän on osoittautunut erittäin fiksuksi ja kypsäksi mieheksi. Kolme vuotta ollaan nyt siis oltu yhdessä. Kiinnostuneet tuolloin kun olin 25 olivat juurikin 23-29v eli suunnilleen minun ikäisiäni.

Vierailija kirjoitti:

Moni ketjussa kertoo omasta kokemuksestaan, miten on yksinhuotajana löytänyt uuden miehen. Mutta oikeastiko nämä miehet ovat olleet seurustelunne alussa 19-23 -vuotiaita? Uskallanpa epäillä. Tässä kuitenkin 21 v yksinhuoltajaäiti kertoo haluavansa ikäisensä miehen. Jos hän alkaisi katsella 8-10 vuotta vanhempia miehiä, niin aivan varmasti löytyisi ottajia. 

Joo tuossa on kyllä pointtia. Parikymppisenä miehet kyllä keskimäärin karttavat jo lisääntyneitä naisia. Ihan eri asia 30+ miesten kohdalla.

M31

Voisin seurustella yh-naisen kanssa, jos siis itse sopisin kuvioon (lapsen/lasten isät, isovanhemmat, ym) ja jos lapsi/lapset hyväksyisivät minut.

Sen sijaan ihmettelen NAISIA, jotka kelpuuttavat seurustelukumppanikseen miehen, joka on polkaissut toiselle tai toisille naisille lapsia ja dumpannut heidät elämästään. Mitä ihmettä tällaisten naisten päässä liikkuu (liikkuuko mitään)? Eikö mikään kello soi? Eikö yhtään kaiverra se, että äijä saattaisi tehdä sinulle saman tempun?

Tai jos mies on elänyt muuten niin vastuuttomasti, että ei ole kelvannut lapsiperheen isäksi, esim. päihteiden tai sitoutumisen puutteen vuoksi, tai ihan pelkkää k*sipäisyyttään? Tällaisten raakkien kanssa yllättävän monet naiset tuhlaavat aikaansa, vaikka parempaakin seuraa varmasti löytyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ketjussa kertoo omasta kokemuksestaan, miten on yksinhuotajana löytänyt uuden miehen. Mutta oikeastiko nämä miehet ovat olleet seurustelunne alussa 19-23 -vuotiaita? Uskallanpa epäillä. Tässä kuitenkin 21 v yksinhuoltajaäiti kertoo haluavansa ikäisensä miehen. Jos hän alkaisi katsella 8-10 vuotta vanhempia miehiä, niin aivan varmasti löytyisi ottajia. 

Mulla oli 22v, juuri täyttämässä 23. Itse olin kk aiemmin täyttänyt 26. Suhtauduin hieman skeptisesti nuorempaan mieheen aluksi, mutta hän on osoittautunut erittäin fiksuksi ja kypsäksi mieheksi. Kolme vuotta ollaan nyt siis oltu yhdessä. Kiinnostuneet tuolloin kun olin 25 olivat juurikin 23-29v eli suunnilleen minun ikäisiäni.

Lucky you, mutta tuskin on kovinkaan yleistä, että 19-23 v mies haluaa alkaa isäksi yksinhuoltajan lapselle. Sinunkin kohdallasi suurin osa kiinnostuneista oli vanhempia kuin 19-23.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ketjussa kertoo omasta kokemuksestaan, miten on yksinhuotajana löytänyt uuden miehen. Mutta oikeastiko nämä miehet ovat olleet seurustelunne alussa 19-23 -vuotiaita? Uskallanpa epäillä. Tässä kuitenkin 21 v yksinhuoltajaäiti kertoo haluavansa ikäisensä miehen. Jos hän alkaisi katsella 8-10 vuotta vanhempia miehiä, niin aivan varmasti löytyisi ottajia. 

Mulla oli 22v, juuri täyttämässä 23. Itse olin kk aiemmin täyttänyt 26. Suhtauduin hieman skeptisesti nuorempaan mieheen aluksi, mutta hän on osoittautunut erittäin fiksuksi ja kypsäksi mieheksi. Kolme vuotta ollaan nyt siis oltu yhdessä. Kiinnostuneet tuolloin kun olin 25 olivat juurikin 23-29v eli suunnilleen minun ikäisiäni.

Lucky you, mutta tuskin on kovinkaan yleistä, että 19-23 v mies haluaa alkaa isäksi yksinhuoltajan lapselle. Sinunkin kohdallasi suurin osa kiinnostuneista oli vanhempia kuin 19-23.

Se on ihan luonnollista, kun itsekin olin 25, juuri täyttämässä 26 :D Suurin osa tuntemistani miehistä oli suunnilleen minun ikäisinä. Mutta satuin opiskelu- ja harrastuspiirien kautta tuntemaan myös hieman nuorempia ja hieman vanhempia miehiä. Mutta noita 23v täyttäneitä/täyttäviä oli muitakin kuin tuo yksi :)

Enkä todellakaan ole mikään poikkeus, monilla nuorilla naisilla, joilla on lapsia (lapsi ei muuten automaattisesti tarkoita että on yh) on uusi parisuhde ikäistensä miesten kanssa.

Täällä netissä on helppo huudella mitä sattuu, mutta jos oikeassa elämässä joku ihana ihminen sattuu kohdalle ja häneen rakastuu, ei lapsi useinkaan ole mikään este suhteelle. Toki näitä periaattesta tilanteesta poistuviakin varmasti löytyy.

Minä olin yh:na 25-26-vuotiaana ja tapailin tuolloin ikäisiäni miehiä. Nykyinen mieheni on samanikäinen kanssani, joten oli 26v kun tapasimme. Ei nyt niin kamalan paljon vanhempi, kuin ap kyselijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ketjussa kertoo omasta kokemuksestaan, miten on yksinhuotajana löytänyt uuden miehen. Mutta oikeastiko nämä miehet ovat olleet seurustelunne alussa 19-23 -vuotiaita? Uskallanpa epäillä. Tässä kuitenkin 21 v yksinhuoltajaäiti kertoo haluavansa ikäisensä miehen. Jos hän alkaisi katsella 8-10 vuotta vanhempia miehiä, niin aivan varmasti löytyisi ottajia. 

Mulla oli 22v, juuri täyttämässä 23. Itse olin kk aiemmin täyttänyt 26. Suhtauduin hieman skeptisesti nuorempaan mieheen aluksi, mutta hän on osoittautunut erittäin fiksuksi ja kypsäksi mieheksi. Kolme vuotta ollaan nyt siis oltu yhdessä. Kiinnostuneet tuolloin kun olin 25 olivat juurikin 23-29v eli suunnilleen minun ikäisiäni.

Lucky you, mutta tuskin on kovinkaan yleistä, että 19-23 v mies haluaa alkaa isäksi yksinhuoltajan lapselle. Sinunkin kohdallasi suurin osa kiinnostuneista oli vanhempia kuin 19-23.

Niin joo ja en todellakaan odota tai halua, että uusi kumppanini ryhtyisi isäksi lapselleni, jolla on jo hyvä ja rakastava isä. Tämä nykyinen mies on enemmänkin läheinen aikuinen, joka asettaa kotona tietyt rajat (joista on yhdessä sovittu) ja viettää aikaa lapsen kanssa sen verran kun itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä mikä siinä on, mutta itse näen jotenkin huonona asiana sen että naiset hankkivat lapsen miehen kanssa, eroavat, samantien hankkivat uuden miehen ja taas lapsen, ehkä vielä jopa toistavat kuvion monta kertaa. Se on ok jos pysyy sen uuden miehen kanssa aina, mutta eikö ole outoa että on lapsia useammalle miehelle, vaikka kahdellekin jos ei ole enää niiden miesten kanssa yhdessä? Miksi kukaan haluaa sellaista, miksi haluaisi elämäänsä miehiä lastensa kautta joiden kanssa ei ole myöhemmin yhdessä? En ole ikinä ymmärtänyt, naimisiinmeno kahdesti mielestäni ok ja lapsia yhden ihmisen kanssa, kahden jos se juttu kestää. Muut on jotenkin vaan liikaa, että on vaikka kolmen miehen kanssa lapsia tai naimisissa monta kertaa. Toki jokainen elää kuten haluaa, mutta minua jotenkin melkein harmittaa ystävien puolesta jotka hommanneet lapsia ja sitten erotaan, sitten äkkiä uusi mies ja taas lapsia... Entä jos ne suhteet ei kestäkään? Luulisi että jokainen haluaisi olla vain kerran (max 2 krt) naimisissa ja vain yhden perheen, jos minkäänlaisia arvoja on elämässä tai arvostusta itseään kohtaan.

En ihmettele että moni mies ei halua naista jolla lapsia useille miehille tai ollut useammin naimisissa. En itsekään haluaisi olla sellaisten ihmisten kanssa, kertoo jotenkin aika paljon ihmisestä. Usein ne joilla on useita avioliittoja ja lapsia muiden kanssa, menevät yksiin niiden kanssa joilla on sama tausta.

Tämä lienee totta molemmin puolin. En itsekään haluaisi miestä joka useissa suhteissa ja lapsia vähän sinne ja tänne. Itse erosin vasta kun lapset olivat aikuisia, ja seurustelen miehen kanssa joka myös on eronnut ja jolla myös aikuiset lapset. Kun on ne omat lapset kasvatettu aikuisiksi voi hyvin  aloittaa uuden suhteen ihmisen kanssa joka ei ensimmäisestä vaikeudesta kytkintä nosta. Toisaalta osaa arvostaa uuden kumppanin ominaisuuksia kun on ensimmäisessä liitossa tarpeeksi kauan itselle vääränlaisen kanssa yrittänyt tulla toimeen. Nuo epätoivoiset onnen etsijät vaihtavat paria ja tekevät lapsia tajuamatta tutustua ensin itseensä.

En ymmärrä miksi joillekin on niin kova pala myöntää, että yh:t voivat löytää ihan tasokkaan lapsettoman miehen omasta ikäluokastaan. Varmasti on miehiä, joille yksinhuoltajat eivät kelpaa, mutta se on kuitenkin fakta, että monelle lapset eivät ole este. Vaikka miten alapeukutatte niin totuutta se ei muuta miksikään. Sen tietää jokainen nuori yh, joka on miehen itselleen löytänyt.

Vierailija kirjoitti:

vauva.fi on ihan väärä paikka jakaa murheitaan, ns. normaalit ja kunnolliset ja fiksut miehet ovat muualla kuin täällä. Olet ap vielä nuori ja ehdit tavata monia potentiaalisia elämänkumppaneita. Sivuuta nämä ivalliset ja inhottavat kommentit mitä täällä on heitelty niskaasi. Siellä takana on luultavasti elämäänsä tyytymättömiä ihmisiä joilla ei käy flaksi edes ilman  lapsia. Yleensä kumppani valitaan sen perusteella mitä hän itse on, ihmisenä, ja millainen persoona. Fiksu mies hyväksyy myös sen lapsen jos pitää sinusta. Tyhmää ei kannata ottaakaan vain siksi että olisi mies. Pidä oma rima korkealla jo lasta suojellaksesi. Omassa ikäluokassasi ei ehkä olekaan vielä monia jotka olisivat valmiit vastuuseen ja uusperhe-elämään mutta ehdit hyvin löytää miehen sitten myöhemminkin.

Hieno asenne sinulla ja monella ketjuun vastanneella lapsen hankkineella. Mies on heti vastuuton ja ei-fiksu, jos ei halua juuri sinunlaistasi naista. Kai teilläkin on preferenssejä kumppanin suhteen. Tekeekö se teistä ei-fiksun?

Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että varsin monet vastuulliset ja fiksut miehet ja naiset eivät halua edes omia lapsia? Saati sitten vieraan lapsia.

Voi, vaikka heti haluan naisen, jolla on lapsia. Pitää tosin olla myös löyhät kukkaronnyörit ja vähintään 5 miljoonaa pankissa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi joillekin on niin kova pala myöntää, että yh:t voivat löytää ihan tasokkaan lapsettoman miehen omasta ikäluokastaan. Varmasti on miehiä, joille yksinhuoltajat eivät kelpaa, mutta se on kuitenkin fakta, että monelle lapset eivät ole este. Vaikka miten alapeukutatte niin totuutta se ei muuta miksikään. Sen tietää jokainen nuori yh, joka on miehen itselleen löytänyt.

Varmasti on kaikenlaisia miehiä. Kai nyt kuitenkin ymmärrät, että harvalle nuorelle miehelle se mitään plussaa on, että vieras lapsi exineen ja sukulaisineen tulee paketissa mukana? Toki jos tunteita syntyy tai liikaa valinnanvaraa ei miehellä ole, niin ei tuollaiset asiat silloin välttämättä ole esteenä.

Kuinkahan moni näistä fiksuista ja ei-fiksuista miehistä jankkaavista yh:ista on itse ollut riemusta kiljuen lapsia hankkineen yh-miehen kanssa suhteessa ennen omia lapsiaan? Vai onko niin, että ennen on halveksittu yh-isiä, mutta nyt kun ollaan itse äitejä, niin kas miten muuttuikaan näkökulma? ;)