Miksei miehet halua naista jolla on lapsia?

Krokotiilinliha sopivaa kala allergikolle?

Itse naisena en huolisi yh-miestä, koska en tunne itseäni mitenkään äidiksi, en omille saati sitten toisen lapsille. Toki siinä on se hyvä puoli, ettei ( toivonmukaan ) tarvi itse alkaa pukkaamaan mukuloita kun on valmiiksi tehty ja harmitella jos sattuu rupsahtamaan tai paikat repeämään ja mies alkaa siitä päkättämään. sitten tulee nää exät ja exän vanhemmat ym. Mitäs sitten jos tajuan kesken kaiken, ettei se lapsen kaitseminen olekkaan minun hommani ja alan vihata sitä lasta? Ei sellainen ole lapselle hyväksi. Etsi niitä jotka haluaa yh-vanhempia tai ovat itse yh- vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi joillekin on niin kova pala myöntää, että yh:t voivat löytää ihan tasokkaan lapsettoman miehen omasta ikäluokastaan. Varmasti on miehiä, joille yksinhuoltajat eivät kelpaa, mutta se on kuitenkin fakta, että monelle lapset eivät ole este. Vaikka miten alapeukutatte niin totuutta se ei muuta miksikään. Sen tietää jokainen nuori yh, joka on miehen itselleen löytänyt.

Se ei oo ollenkaan kova pala myöntää. Päinvastoin yksinhuoltajille tuntuu olevan kova pala myöntää, että jos ennen pikkukaupungissa oli 100 kiinnostunutta miestä, niin yh:na niitä on ehkä 20 jos sitäkään. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi joillekin on niin kova pala myöntää, että yh:t voivat löytää ihan tasokkaan lapsettoman miehen omasta ikäluokastaan. Varmasti on miehiä, joille yksinhuoltajat eivät kelpaa, mutta se on kuitenkin fakta, että monelle lapset eivät ole este. Vaikka miten alapeukutatte niin totuutta se ei muuta miksikään. Sen tietää jokainen nuori yh, joka on miehen itselleen löytänyt.

Miten nuori yh itse voi edes olla tasokas? Tasokkaat nuoret opiskelevat, kiertävät maailmaa, harrastavat ja kehittävät itseään. Eivät he tee parikymppisenä lasta, eivätkä varsinkaan niin hataralla pohjalla olevaan suhteeseen, että mies karkaa tiehensä vuoden tai parin päästä. Vaikea sellaisen on löytää tasokasts miestä. Toki jonkinlainen mies löytyy varmasti, mutta ei mitään nuorta komeaa juristia kannata odotella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ketjussa kertoo omasta kokemuksestaan, miten on yksinhuotajana löytänyt uuden miehen. Mutta oikeastiko nämä miehet ovat olleet seurustelunne alussa 19-23 -vuotiaita? Uskallanpa epäillä. Tässä kuitenkin 21 v yksinhuoltajaäiti kertoo haluavansa ikäisensä miehen. Jos hän alkaisi katsella 8-10 vuotta vanhempia miehiä, niin aivan varmasti löytyisi ottajia. 

Mulla oli 22v, juuri täyttämässä 23. Itse olin kk aiemmin täyttänyt 26. Suhtauduin hieman skeptisesti nuorempaan mieheen aluksi, mutta hän on osoittautunut erittäin fiksuksi ja kypsäksi mieheksi. Kolme vuotta ollaan nyt siis oltu yhdessä. Kiinnostuneet tuolloin kun olin 25 olivat juurikin 23-29v eli suunnilleen minun ikäisiäni.

Lucky you, mutta tuskin on kovinkaan yleistä, että 19-23 v mies haluaa alkaa isäksi yksinhuoltajan lapselle. Sinunkin kohdallasi suurin osa kiinnostuneista oli vanhempia kuin 19-23.

Niin joo ja en todellakaan odota tai halua, että uusi kumppanini ryhtyisi isäksi lapselleni, jolla on jo hyvä ja rakastava isä. Tämä nykyinen mies on enemmänkin läheinen aikuinen, joka asettaa kotona tietyt rajat (joista on yhdessä sovittu) ja viettää aikaa lapsen kanssa sen verran kun itse haluaa.

Aloituksessa haettiin nimenomaan lapselle isää, koska lapsen biologinen isä on narkomaani. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni näistä fiksuista ja ei-fiksuista miehistä jankkaavista yh:ista on itse ollut riemusta kiljuen lapsia hankkineen yh-miehen kanssa suhteessa ennen omia lapsiaan? Vai onko niin, että ennen on halveksittu yh-isiä, mutta nyt kun ollaan itse äitejä, niin kas miten muuttuikaan näkökulma? ;)

No minä olen itse asiassa ollut :D Miehellä oli 3v tytär. Seurustelimme tosin vain reilun vuoden ja olimme jo alkaneet keskustella yhteen muutosta vuoden sisään. Suhde kaatui kuitenkin siihen, että mies petti eksänsä kanssa (vaikkei kuitenkaan halunnut tätä takaisin). Muita kiinnostavia isiä ei ole sattunut kohdalle.

Olen siis ketjuun aiemmin vastannut 29v.

Tottakai lapset on miinus parisuhdemarkkinoilla. Ihan kaikissa ikäluokissa paitsi ihan vanhoilla, joilla lapset on aikuisia. Mutta kysymys on kokonaisuudesta, jos muuten kolahtaa.

Muistan nuorena, kun silloisen poikakaverini kaveri oli baarista löytänyt kivan naisen. Aamulla selvisi, että tuolla 25v. naisella oli 2-3 lasta. Tuo kaveri oli juossut kovaa karkuun ja kertoi sitä myöhemmin muille. Ja se aiheutti yleistä "kiusaamista" kaveriporukassaan. Naureskeltiin siitä, ettet sitten halunnut alkaa isukiksi. Kysymys oli varmaan jollain mittapuulla "tasokkaista" miehistä, hyvännäköisiä, urheilullisia, arvostetun alan opinnot loppusuoralla. Varmaan tilanne olisi ollut eri, jos olisi tutustunut naiseen ensin, mutta ei se nyt ihan just ensitapaamisella jossain baarissa ollut mikään kovin kiinnostusta lisäävä seikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi joillekin on niin kova pala myöntää, että yh:t voivat löytää ihan tasokkaan lapsettoman miehen omasta ikäluokastaan. Varmasti on miehiä, joille yksinhuoltajat eivät kelpaa, mutta se on kuitenkin fakta, että monelle lapset eivät ole este. Vaikka miten alapeukutatte niin totuutta se ei muuta miksikään. Sen tietää jokainen nuori yh, joka on miehen itselleen löytänyt.

Miten nuori yh itse voi edes olla tasokas? Tasokkaat nuoret opiskelevat, kiertävät maailmaa, harrastavat ja kehittävät itseään. Eivät he tee parikymppisenä lasta, eivätkä varsinkaan niin hataralla pohjalla olevaan suhteeseen, että mies karkaa tiehensä vuoden tai parin päästä. Vaikea sellaisen on löytää tasokasts miestä. Toki jonkinlainen mies löytyy varmasti, mutta ei mitään nuorta komeaa juristia kannata odotella.

Aloittaja on kouluttamaton tyyppi narkkaripiireistä. Pitää olla aikamoinen alusvaatemalli, jos niillä spekseillä haluaa tasokkaan miehen. Oli lapsia tai ei.

Useampi entinen yh on kertonut täällä, miten on löytänyt puolison lapsista huolimatta. Kaikkiin näihin on tullut useampia alapeukkuja, miksi? Mitä alapeukuttamista siinä on? Kertokaa ihmeessä joku, joka on alapeukuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Oon mielestäni tosi nätti ja käännän päitä useasti. Oon liian kiltti ja uskon kaikista hyvää. Suhteessa teen kaikkeni toisen puolesta. En oikeastaan pidä lapsista. Ex oli onnensa kukkuloissa kun kuuli raskaudesta vaikka itse olin ihan kauhuissani. Ja näin kävi :)

Oon ajatellut että parempi meillä kahdestaan ja kyllä löydän ihmisen joka rakastaa lastani kuin omaansa. SITTEN satun avaamaan jonkun tälläisen aiheen..

Tottakai löytäisin miehen joka muksustanikin tykkää mutta mistä oman ikäiseni ja ok näköisenkin..

Aina kun ex tulee vastaan kaupungilla hyvännäköinen tyttöystävänsä mukanaan mulle tulee kauhea olo vauvan kanssa kulkea ohi. Se ivallinen ilme ja mulle tulee mieleen aina hänen viimeiset sanat: "Luuletko ikinä löytäväsi enää ketään lapsen kanssa?"

T. 18

Sieltäpä tulee vaatimuksia. Pitää rakastaa lasta kuin omaansa ja olla vielä komea. Siinä kaksi tärkeintä kriteeriä, pyyteetön elättäjä, jolla on myös ulkokuori kunnossa, että voi kavereille kehaista! Saisko olla vielä paksu lompakko ja ehkä vois olla julkkiski niinq?

Vierailija kirjoitti:

Useampi entinen yh on kertonut täällä, miten on löytänyt puolison lapsista huolimatta. Kaikkiin näihin on tullut useampia alapeukkuja, miksi? Mitä alapeukuttamista siinä on? Kertokaa ihmeessä joku, joka on alapeukuttanut.

Ei itse suostuisi sellaiseen, ei usko että tarina on totta, ei pidä siitä että niin on käynyt... Onhan noita vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi joillekin on niin kova pala myöntää, että yh:t voivat löytää ihan tasokkaan lapsettoman miehen omasta ikäluokastaan. Varmasti on miehiä, joille yksinhuoltajat eivät kelpaa, mutta se on kuitenkin fakta, että monelle lapset eivät ole este. Vaikka miten alapeukutatte niin totuutta se ei muuta miksikään. Sen tietää jokainen nuori yh, joka on miehen itselleen löytänyt.

Se ei oo ollenkaan kova pala myöntää. Päinvastoin yksinhuoltajille tuntuu olevan kova pala myöntää, että jos ennen pikkukaupungissa oli 100 kiinnostunutta miestä, niin yh:na niitä on ehkä 20 jos sitäkään. 

Siis wau, tämän otan kohteliaisuutena. Olisin ollut tosi kultakimpale siis ilman lapsia, koska silloinkin miehiä olisi riittänyt vaikka kuinka. Voi kulkea rinta rottingilla👍

En kyllä ymmärrä miten siihen pikkulapsiarkeen edes sopii mitään deittailua. Sivusta seurannut siskon ja hänen miehensä lapsielämää(2 lasta), niin aika kiireistä ja väsyttävää tuntuisi olevan ja heitä on sentään kaksi. Sehän on ainoastaan fiksua, että kukaan ulkopuolinen ei tunge tuollaiseen elämänvaiheeseen. Ihan ymmärrettävää, että se lapsi menee kaiken edelle ja jämä-minuutit tai tunnit on sitten sille mieskokelaalle. Kuka haluaa olla alusta lähtien se toiseksi tärkein ihminen? No joku beta-aisuri varmaan....

Vierailija kirjoitti:

Useampi entinen yh on kertonut täällä, miten on löytänyt puolison lapsista huolimatta. Kaikkiin näihin on tullut useampia alapeukkuja, miksi? Mitä alapeukuttamista siinä on? Kertokaa ihmeessä joku, joka on alapeukuttanut.

Alapeukku tulee ainakin minulta siksi, että ko vastaajat eivät ole lukeneet koko ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi joillekin on niin kova pala myöntää, että yh:t voivat löytää ihan tasokkaan lapsettoman miehen omasta ikäluokastaan. Varmasti on miehiä, joille yksinhuoltajat eivät kelpaa, mutta se on kuitenkin fakta, että monelle lapset eivät ole este. Vaikka miten alapeukutatte niin totuutta se ei muuta miksikään. Sen tietää jokainen nuori yh, joka on miehen itselleen löytänyt.

Miten nuori yh itse voi edes olla tasokas? Tasokkaat nuoret opiskelevat, kiertävät maailmaa, harrastavat ja kehittävät itseään. Eivät he tee parikymppisenä lasta, eivätkä varsinkaan niin hataralla pohjalla olevaan suhteeseen, että mies karkaa tiehensä vuoden tai parin päästä. Vaikea sellaisen on löytää tasokasts miestä. Toki jonkinlainen mies löytyy varmasti, mutta ei mitään nuorta komeaa juristia kannata odotella.

No voi kuule, olin 22v kun sain lapsen. Se ei kuitenkaan ole estänyt tekemästä asioita, joita haluan tehdä. Mulla on jo yksi AMK-tutkinto ja kandintutkinto sekä kohta maisterin paperit taskussa. Valmistun kaiken lisäksi erittäin hyvin työllistävälle alalle. Lapsi ei ole estänyt opiskelemasta, käymästä töissä tai harrastamasta. Intohimoina mulla on tanssi, valokuvaus, ruoanlaitto ja kielten opiskelu. Puhun kuutta kieltä. Matkustelen myös ihan riittävästi sekä lapsen kanssa että ilman, yleensä 2-3 ulkomaanreissua vuodessa. Nautin myös hyvistä kirjoista, teatterista, luonnossa liikkumisesta yms. Valmis en missään nimessä ole, mielestäni ihminen kehittyy koko elämänsä ajan.

Mieskään ei karannut vuoden tai parin päästä, ero tuli minun aloitteestani ja syistä, joita en ala täällä avaamaan.

Olen siis itse oikein tyytyväinen omaan elämääni ja nykyiseen parisuhteeseeni. En aio ruveta vähättelemään itseäni tai elämään sillä ajatuksella, että lapsen saaminen muuttaisi minut ihmisenä jotenkin huonommaksi, vähemmän arvokkaaksi tai vähemmän kiinnostavaksi, vaikka kuinka täällä joku niin väittäisi. Kenenkään itsetunnon tai minäkuvan ei pitäisi perustua nettikeskustelujen kommenteille :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi joillekin on niin kova pala myöntää, että yh:t voivat löytää ihan tasokkaan lapsettoman miehen omasta ikäluokastaan. Varmasti on miehiä, joille yksinhuoltajat eivät kelpaa, mutta se on kuitenkin fakta, että monelle lapset eivät ole este. Vaikka miten alapeukutatte niin totuutta se ei muuta miksikään. Sen tietää jokainen nuori yh, joka on miehen itselleen löytänyt.

Miten nuori yh itse voi edes olla tasokas? Tasokkaat nuoret opiskelevat, kiertävät maailmaa, harrastavat ja kehittävät itseään. Eivät he tee parikymppisenä lasta, eivätkä varsinkaan niin hataralla pohjalla olevaan suhteeseen, että mies karkaa tiehensä vuoden tai parin päästä. Vaikea sellaisen on löytää tasokasts miestä. Toki jonkinlainen mies löytyy varmasti, mutta ei mitään nuorta komeaa juristia kannata odotella.

Kk

No minulla on maisterin paperit ja pari alempaa tutkintoa. Olen matkustellut n.25 maassa ja harrastuksia ollut aina musiikin ja liikunnan puolelta. Miksi en olisi tätä yh-aspektia lukuunottamatta ihan yhtä tasokas kuin joku muukin 26-vuotias? Kannattaa muistaa, että monella yh:lla on ihan yhtä hyvä koulutus kuin sinullakin. Minua ei ole koskaan jättänyt yksikään mies, ihan itse jätin ex:ääni vaikka miten itki perääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon mielestäni tosi nätti ja käännän päitä useasti. Oon liian kiltti ja uskon kaikista hyvää. Suhteessa teen kaikkeni toisen puolesta. En oikeastaan pidä lapsista. Ex oli onnensa kukkuloissa kun kuuli raskaudesta vaikka itse olin ihan kauhuissani. Ja näin kävi :)

Oon ajatellut että parempi meillä kahdestaan ja kyllä löydän ihmisen joka rakastaa lastani kuin omaansa. SITTEN satun avaamaan jonkun tälläisen aiheen..

Tottakai löytäisin miehen joka muksustanikin tykkää mutta mistä oman ikäiseni ja ok näköisenkin..

Aina kun ex tulee vastaan kaupungilla hyvännäköinen tyttöystävänsä mukanaan mulle tulee kauhea olo vauvan kanssa kulkea ohi. Se ivallinen ilme ja mulle tulee mieleen aina hänen viimeiset sanat: "Luuletko ikinä löytäväsi enää ketään lapsen kanssa?"

T. 18

Sieltäpä tulee vaatimuksia. Pitää rakastaa lasta kuin omaansa ja olla vielä komea. Siinä kaksi tärkeintä kriteeriä, pyyteetön elättäjä, jolla on myös ulkokuori kunnossa, että voi kavereille kehaista! Saisko olla vielä paksu lompakko ja ehkä vois olla julkkiski niinq?

Älähän viitsi, toinen on vielä nuori. Älä lyö lyötyä, älä raiskaa raiskattua.

- Naisessa on jotain vikaa jos hän on eronnut. Joko hän ei osaa valita puolisoa oikein tai on sitoutumiskyvytön.

- En halua elättää toisten persehedelmiä.

- En voi sietää toisten kakaroita.

Siinä ne tärkeimmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei sihisevät aaveemammat. Haluaisitteko te ihan oikeasti, että teidän poikanne 18+ ottaisi tyttöystäväksi/avopuolisoksi/vaimoksi tuon 21v. Tytön, jolla on lapsi väkivaltaisen narkkarin kanssa?

Vai olisiko kiva, että poikanne voisi yhdessä kasvaa aikuiseksi jonkun kivan lapsettoman likan kanssa ja perustaa ydinperheen joku päivä?

Toivon että en ikinä tapaa poikaa jolla noin hirveä äiti! :(

Saitko itsellesi nyt hyvän mielen? Mitä jos poikasi saa lapsen tytön kanssa joka alkaa käyttämään huumeita ja hakkaa poikasi sairaalaan ja jättää heidät?

Toivotko hänelle ja lapsenlapsellesi ettei enää koskaan tapaa ketään tyttöä?

Hirveä äiti? Koska toivon lapselleni onnellista ydinperhettä tai edes mahdollisuutta siihen? Sensijaan, että löisi heti kotoa muuttaessaan hynttyyt yhteen, jonkun narkkarin eksän ja lapsen kanssa?

Tuskin kukaan äiti toivoo, että poikansa lentää pesästä suoraan jonkun narkkarin siittämän muksun ja yh äitinsä luo. Älä ole tekopyhä!

Jonkun narkkarin exä? Tekeekö se musta tai lapsesta huonompia koska ex alkoi yhtäkkiä käyttämään huumeita? Eli mun lapsi on vaan joku narkkarin siittämä muksu koska sen isä sekosi huumeisiin? Toivottavasti tulet itse sieltä kuplasta pois ja tajuat että elämä ei ole mustavalkoista tai lapsesta sen huonompi jos sen isä olisi vaikka murhaaja. Kyllä on pakko sanoa että oon sanaton ja toivon todella että en kohtaa tuollaisia ihmisiä elämässäni kuin sinä

Mies oli kunnollinen ja viaton insinöörinalku, joka yhtäkkiä vaan sekosi huumeisiin? Hohhoh, mitä itsepetosta. Epävakaa idiootti se oli heti alusta alkaen, etkä ollut yhtään sen parempi, kun moisen äijän kanssa halusit styylailla.

Ei ne luotettavat ja fiksut miehet halua olla mukana tuollaisissa piireissä ollenkaan, etkä sinä voi heitä siitä syyllistää. Olisit voinut valita sellaisia jo aiemmin, mutta teit toisen valinnan. Jatka siis valitsemallasi tiellä.

Olen eronnut mies ja seurustellut eron jälkeen pelkästään yksinhuoltajien kanssa. Muut ei oikeastaan kiinnosta, sillä sinkkujen kanssa on niin vähän yhteistä.

Aloitus säikyttäisi minut silti. Ei kukaan mies halua noin vain ottaa vastuuta toisen lapsista ja ryhtyä heidän isäkseen. Se vastuu tulee vähitellen jaetun elämän myötä, eikä koskaan ole ihan sama kuin omista lapsista. Yh:n lapsilla on oma isä, jota uusi puoliso ei voi korvata. Lasten liiallinen riippuvuus uudesta puolisosta ei ole hyvä siksikään, että aikuisten suhde voi päättyä eroon, jolloin lapsi menettäisi "uuden isänsä". Paljon riippuu lasten iästä ja persoonallisuuksista. Lämpimät ja molemmin puolin kunnioittavat välit puolison lapsiin ovat enintä, mitä uusperheessä voi oikeasti toivoa. Sekin on ihan hyvä, jos tullaa toimeen ja kaikki lapset tuntevat itsensä tasavertaisiksi.