Lapsipuoli

Ei sille lapsellekaan ole kiva että hänet on asetettu perheessä syntipukin rooliin kaikesta ikävästä. Mutta miten hän pääsisi eroamaan isästään?

Minkä ikäinen?

lapsesta vaikeasti lähestyttävän, ärsyttävän ja hymyilemättömän?

Lapsi on 12 vuotias, eli paljon tapahtuu myös fyysisesti ja henkisesti. Hän on vain ollut tällänen oikeastaan aina, vaikea ja joskus jopa ilkeäkin. Olemme vain aika väsyneitä ja solmussa. Tämä arjen sujuvuus ja kaikkien iloisiis vain näkyy hänen poissaollessaan niin selkeästi, ihan jo perheemme ulkopuolisille.

Hän ei yksinkertaisesti hymyile muuta, kun kaverinsa kanssa tai tilanteessa, jossa vain hän saa kaiken huomion. Muiden onnistumisista hän ei osaa iloita eikä koskaan sano meille eikä muillekaan välittämistään edes tilanteessa missä me hänelle sanomme. Vaikenee kuin muuri.

ettei teidänkään hänestä välittäminen ole aitoa.

mun lapsuus. mustakaan ei pidetty koskaan. aina verrattiin parempaan serkkuun. oli aina se huonoin kaikessa ja sain sen myös monesti kuulla. ei toi osaa mitään, ei tosta oo mihinkää, eikä osaa mitään sanoa.



kyllä se lapsen mielen latistaa, ettei saa oikeaa ja vilpitöntä välittämistä tai läheisyyttä ole saanut tuntea. kyllä lapsikin latistuu, varsinkin kerran muu parhe / tuttavat kertoo, miten paljon kivenpaa on, kun hän on poissa.



voi poika ressu sanon mä :(

kaikki on vaan vanhempien vika. Ei lapsi ole tyhjä taulu syntyissään vaan sillä on oma persoona, joka saattaa suhteellisen suotuisissakin olosuhteissa kääntyä vastenmieliseksi. Lapsi voi olla ääliö, typerä jne. siinä kuin aikuinenkin. Lapselle annetaan enemmän anteeksi huonoa käytöstä, mutta ei lapsesta välttämättä pidä vain siksi, että kyseessä on lapsi.



Ap, ota asia puheeksi miehen kanssa vakavasti. Jotain on vialla ja jotain tarvii tapahtua.

jos heidän lapsensa ei mahdu perheeseen siksi että ei mielistele heitä tarpeeksi.

ja joka on muiden perheenjäsenten mielestä syntipukki kaikkeen kamalaan ja elämä on niiiiin paljon parempaa kun tämä on poissa.



Se, että tämä lapsi ei hymyile eikä ole kiva kaikille, on täysin normaalia. Se että hän ei olisi millänsäkään tästä perheestään olisi epänormaalia.

Tuntuu, että olisi paras vaihtoehto. Tilanne kotona kun tuntuu olevan kaikille ikävä.

Oman lapsen käytöstä ymmärretään, omaa tuetaan mutta lapsipuoli on vaan joku tunkeilija.



Poikaraasu, kuvailit juuri masentuneen lapsen.

Miten hän kantaa vastuunsa lapsen tilanteesta?

hän kärsii, sehän on selvä.

veikkaan että tuon mökötyksen alla on ihan toinen luonne, minä reagoin aivan samalla tavalla kun äidin uusi aviomies astui kuvaan.



en syytä suoraan sinua, minullekin isäpuoleni oli erittäin mukava ja ihana, mutta en kyennyt käsittelemään asioita itse ja joku kaikessa myllerryksessä kaihersi mieltäni koko murkkuiän. olin siis juuri 10v kun äiti meni uusiin naimisiin.

minä en pystynyt puhumaan, suorastaan oikeasti vihasin äitiäni, olin masentunut, surullinen, ärtynyt, inhottava, kauhea ilonpilaaja ja kaikkein pahinta, erittäin yksin.



äitini ei huomannut mitään, työnsi kaiken normaalin murrosiän piikkiin. minun ja äidin välit menivät kokonaan pilalle.

koko muu perhe käyttäytyi aina eri tavalla, varautuneemmin ja vaisummin, kun minä tulin. huomasin sen kyllä, äiti kieltäytyi huomaamasta.



myöhemmin sain apua kaikkeen, kun puhuin.



en tiedä auttoiko, mutta yritin selventää mitä lapsi ehkä tuntee. yritä saada hänet puhumaan.

ei tuota hoideta eroamalla. tietysti sinä pääset hänestä eroon mutta lapsi jatkaa

jos suhtaudut lapseen tuolla tavoin, niin totta hitossa se sen huomaa. Aivan turhaan edes teeskentelet sitä välittämistä, ei siitä ole mitään hyötyä. Lapselle parasta varmaan olisikin, jos sinä täydellisine lapsinesi muuttaisit muualle/ lapsi muuttaisi isänsä kanssa kaksin, ja hän saisi olla kotonaan kuin kotonaan. Eihän hänellä ole syytä teidän seurassanne hymyillä, kun ette hänestä pidä. Hymyilyttäisikö itseäsi kovastikin?

mitään "hyvää" takaisin. Silti lasta pitää kohdella asiallisesti, enkä ole lukenut ap:n kirjoituksesta, ettei hän niin tekisi.

Sillä tavalla minusta on ihan turha sanoa, että "turha teeskennellä välittämistä". Kyllähän lapselle täytyy olla ystävällinen, siis arkisen ystävällinen vaikka hammasta purren.

Toisaalta vastapainoksi on hyvä sanoa lapselle "en pidä käytöksestäsi", koska se voi olla ainoa rehellinen palaute, mitä hän saa ja siksi arvokas.

Minulla itselläni on kaksi vaikeaa lapsipuolta, olemme käyneet penessä melko ahkerasti miehen kanssa. Ei aikuinen kaikkivoipa ole, vaikka "perheidyllin" mukaan näin onkin.

jos suhtaudut lapseen tuolla tavoin, niin totta hitossa se sen huomaa. Aivan turhaan edes teeskentelet sitä välittämistä, ei siitä ole mitään hyötyä. Lapselle parasta varmaan olisikin, jos sinä täydellisine lapsinesi muuttaisit muualle/ lapsi muuttaisi isänsä kanssa kaksin, ja hän saisi olla kotonaan kuin kotonaan. Eihän hänellä ole syytä teidän seurassanne hymyillä, kun ette hänestä pidä. Hymyilyttäisikö itseäsi kovastikin?

mutta jos sen tekee jatkuvasti hammasta purren ja ajatellen, että menis toikin pahanilmanlintu nyt pois niin me muut saataisiin olla onnellisia niin kyllä lapsi tietää ja tuntee sen nahoissaan, ettei se ole aitoa, kun aikuiset sanoo että he välittää hänestä.

Perheneuvola voisi olla oikea taho.



Pääsisitte keskustelemaan miten lasta voisi auttaa tai miten te aikuiset voisitte vaikka toimia joissain tilanteissa toisin. Et sanonut lapsen ikää, mutta ehkä lapsikin tarvitsee apua esimerkiksi oman vastuunsa ymmärtämisessä. Tai te saisitte ajatuksia siitä, miten kannustaa lasta ja samalla huomioida perheen muita lapsia.



Nyt teillä on ikävä kierre, jota kukaan ei osaa katkaista, mutta jossa kaikki kärsivät.



Pienistäkin muutokista voi olla hyötyä. Rohkeasti vain apua hakemaan, se on rakkautta. Samalla opetatte lapsillekin, että ongelmiin voi etsiä ratkaisuja!



Parempaa jatkoa!

mutta jos sen tekee jatkuvasti hammasta purren ja ajatellen, että menis toikin pahanilmanlintu nyt pois niin me muut saataisiin olla onnellisia niin kyllä lapsi tietää ja tuntee sen nahoissaan, ettei se ole aitoa, kun aikuiset sanoo että he välittää hänestä.

koko ajan? Jos häneen ei ole luottamuksellista suhdetta, niin avun antaminen/tukeminen on aika vaikeaa. Kun eivät nämä känkkäränkät siitä ole milläänkään, jos heitä yrittää ystävällisesti lähestyä, koska sekin tulkitaan perseen nuolemiseksi, vaikka yritys olisi vilpitön. Kyllä lapset osaavat.

Meilläkin on lapsipuoleni palaamassa viikonloppuna kotiin. Kävi hassusti, odotin rauhallista viikkoa, kun nämä hyvin vilkkaat - mutta sinänsä kyllä minulle rakkaat - ipanat ovat poissa. Kävikin niin, että oma muksuni heittäytyi koko viikon ajaksi ärsyttäväksi, huomionkipeäksi, riehuvaksi pelleksi.



Nyt oikein odotan, että saan lapsipuolet takaisin, jotta tuo yksi lähtee minun kimpustani - saa leikkiseuraa.



Mitä tämäkin esimerkki kertoo, on se, että teilläkin kyse on koko perheen dynamiikasta. Hakekaa apua, jotta saatte konsteja sen muuttamiseen.