Lue keskustelun säännöt.
Ajattelin tehdä erillisen avaukseen minkälaisessa yhteiskunnassa mies haluaisi elää ja miksi Suomesta on tullut niin ankea paikka elää monille miehille
27.07.2016 |
Tiedän, että tämä kuulostaa monien naisten mielestä typerältä ja te ette pysty ymmärtämään yksinäisiä miehiä, lähinnä pilkkaatte ja nauratte heille. Niin yksinkertaiselta kun se kuulostaa moni mies haluaisi läheisyyttä ja ihmissuhteen naisen kanssa, yhä useampi täysin normaali työssäkäyvä mies joka näyttää ihan hyvältä on tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen tässä maassa.
Noin yksinkertaisella asialla voitaisiin estää syrjäytymistä. Moni mies haluaisi elää yhteiskunnassa jossa hän ei ole täyshylkiö ja hänellä on mahdollisuus saada merkityksellinen ja hyvä ihmissuhde. Suomessa se tuntuu liian monille olevan mahdotonta.
Luulen, että moni yksinäinen mies pystyy samaistumaan kommenttiini ja on samaa mieltä.
Kommentit (216)
Sanon heti alkuun: en _missään_nimessä_ kannata naurettavaa ajatusta yleiseen asevelvollisuuteen rinnastettavasta bordellivelvollisuudesta, sillä jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Olen nainen ja feministi. Ja ylpeä siitä.
Mutta onhan tämä suomalainen kulttuuri aikamoinen. Läheisyyteen ei kannusteta - enkä puhu nyt seksistä, vaan esimerkiksi ystävien välisestä vuorovaikutuksesta. Milloin viimeksi halasit toista aikuista ihmistä? Meillä naisilla edellisestä (platonisesta) kosketuksesta ei välttämättä ole kovin kauan aikaa, sillä meille ystävien koskettaminen on kulttuurisesti hyväksyttämvämpää kuin miehille. Mutta entä miehet? Jos mies ei seurustele, voi mies (kärjistetysti) halata toista miestä vain kännissä. Se on minusta surullista. Jokainen tarvitsee kosketusta.
Välttelevässä suomalaisessa kosketuskulttuurissa on omat hyvät puolensa, en kiistä. Pidän siitä, että jokaisella on oma henkilökohtainen tilansa, jota ei pidä mennä rikkomaan. Mutta täällä ihminen jää myös tosi helposti yksin.
Hyvät av-siskot, olen kanssanne samaa mieltä siinä, että kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä tai läheisyyttä ihmiselle, josta ei välitä. Mutta älkää kiltit haukkuko läheisyyttä kaipaavaa miestä vikisijäksi. Se on nimittäin ongelman ydin: mies ei saa olla heikko. Miksi?
Hyvän itsetunnon pohjana toimii lapsena saatu, hyväksyvä kosketus. Suosittelen ensi alkuun lukemaan tämän artikkelin: http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/terveys/halauksen_puut… sekä myöhemmin artikkelissa mainitun kirjan "Vahvat yksin, heikot sylityksin". Todella mielenkiintoista luettavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ois kyllä tarvinnut tehdä
Tiedän, sillä kukaan ei ole yhtä vihattu kuin yksinäinen mies, se aiheuttaa suoranaista raivoa ja uskomattomia agressiivisia purkauksia. Monet kokee, että heille saa sanoa mitä vain ja loukata mahdollisimman pahasti, mitään empatiaa he eivät saa osakseen tai joku edes kuuntelisi heitä hetken.
On se vaan kumma, kun täällä käy keskustelu kuumana myös siitä kuinka yh-nainen ei kelpaa kenellekään ja sitten kuitenkin on yksinäisiä miehiä yhteiskunta pullollaan! Ihimillisyyttä ja solidaarisuutta tämä yhteiskunta kaipaa, huomioonottamista ja sitä että annettaisiin edes mahdollisuuksia toisillemme.
On ihan sairasta, että täällä vuoroin haukutaan yksinäiset miehet, yksinhuoltajanaiset ja heidän lapsensa - ja ties kuka, ties minkä takia.
Ei voi kuin ihmetellä ihmisten lyhytnäköisyyttä, joka taitaa suurimmalla osalla ulottua omaan napaan… Olen yleensä positiivinen ihminen, mutta kyllä täällä palstalla saa mielen apeaksi. Kukaan ei kelpaa kenellekään ja kaikki ovat yksin. Varmaan AV-palstalla vietetyn "laatuajan" jälkeen kukaan ei edes uskalla toivoa tai yrittää oikeaa ihmissuhdetta (kun tulee jo henkisesti lytistetyksi täällä virtuaalimaailmassa).
Hyvät kanssaihmiset: olisiko liikaa pyytää, että opettelisi ajattelemaan asioita vaikka siltä kantilta miten toivoisi itseään kohdeltavan ja kohtelisi sitten muita vastaavalla tavalla? Jos siis lähtökohtaisesti yrittäisi asettaa itsensä sen toisen asemaan.
Millaisessa yhteiskunnassa olisi hyvä elää? No nyky-Suomi kaikkine puutteineen ja vikoineen on aika lähellä juuri sellaista, mutta parantamisen varaa aina olisi. Jos ajatellaan suomalaisia miehiä, olisi seuraaville asioille tehtävä jotakin:
- Kouluissa ala- ja yläkoulusta lähtien aina lukioon saakka olisi panostettava päihdekasvatukseen nykyistä enemmän. Tavoitteena olisi kasvattaa ihmisiä, erityisesti miehiä, jotka eivät joisi pahaan oloonsa sitä edelleen pahentaen, vaan käyttäisivät alkoholia kohtuudella. Yksi esimerkki voisi olla vaikkapa viinin maistaminen kotitaloustunnilla, viinin ruokajuomakäytön ohjaamista yhdistettynä alkoholin haitoista kertovaan terveyskasvatukseen.
- Ihmissuhdetaitojen ottaminen osaksi opetusohjelmaa varhaiskasvatuksesta yläkouluun. Tähän voitaisiin liittää myös etiikan opiskelua, moraalisista dilemmoista käytävää keskustelua. Paikkansa olisi myös mm. puheviestintätaidoilla ja tapakasvatuksella. Tärkeä osa olisi jatkuva parityöskentely vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, asioiden pohtiminen ja keskustelu molempien näkökulmasta.
- Varusmieskoulutuksen pidentäminen. Koulutukseen tulisi 2 kk mittainen kansalaiskoulutusjakso, jossa miehille opetettaisiin parisuhde- ja kansalaistaitoja, isyystaitoja, talouden, terveyden ja fyysisen kunnon hallintaa.
- Kansalaistaitojen opiskelu kaikille pakolliseksi yläkoulussa. Miten siivotaan, pestään pyykit, tehdään pieniä kodin korjauksia, asioidaan viranomaisissa, maksetaan laskut, tehdään oma budjetti ja ymmärretään taloudenpidon merkitys.
- Lisää määrärahoja nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn ja mielenterveyspalveluihin.
- Koko työssäoppimisjärjestelmän mullistaminen. Oppisopimuskoulutuksen merkittävä laajentaminen ja veroporkkanoita oppisopimuskoulutukseen sitoutuville yrityksille. Saksan tyylinen oppipojasta mestariksi -malli käyttöön. Suurin osa ammattikoulutuksesta muutettava oppisopimuskoulutuksen suuntaan. Lisää harjoittelu- ja työssäoppimisjaksoja myös korkeampaan koulutukseen. Lisää työelämäsidonnaisuutta yliopisto-opetukseen.
Yksi ratkaisu olisi elämäntaitokasvatus. Eli opetetaan koulussa kuinka tullaan toimeen itsensä ja muiden kanssa ja kuinka rakennetaan onnellinen elämä silloinkin kun ei saa kaikkea mitä haluaa. Heikosta pettymyksensietokyvystähän tämäkin keskusteluketju kertoo.
Olisi helppo syyttää pelkkää syrjäytymistä ihmisten ongelmista. Valitettavasti ne vain ovat juuri ne ongelmat, jotka sitä syrjäytymistä aiheuttavat. Kun ei ole kykyä kohottaa omaa itsetuntoa, kun ei ole halua ja taitoa olla sosiaalinen, kun ei osata hahmottaa omien tekojen vaikutusta omaan elämään, ne kaikki johtavat helposti siihen että alitellaan rimaa kunnes seinä tulee vastaan. Muiden vika se ei ole, mutta helpompi on syyttää muita kun käydä läpi oman sielunsa kipukohtia.
Eli asenne- ja elämäntaitokasvatus vain uskonnon tilalle, niin ainakin olisi yritetty tehdä jotain lassukoidenkin eteen.
Vierailija kirjoitti:
Sanon heti alkuun: en _missään_nimessä_ kannata naurettavaa ajatusta yleiseen asevelvollisuuteen rinnastettavasta bordellivelvollisuudesta, sillä jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Olen nainen ja feministi. Ja ylpeä siitä.
Mutta onhan tämä suomalainen kulttuuri aikamoinen. Läheisyyteen ei kannusteta - enkä puhu nyt seksistä, vaan esimerkiksi ystävien välisestä vuorovaikutuksesta. Milloin viimeksi halasit toista aikuista ihmistä? Meillä naisilla edellisestä (platonisesta) kosketuksesta ei välttämättä ole kovin kauan aikaa, sillä meille ystävien koskettaminen on kulttuurisesti hyväksyttämvämpää kuin miehille. Mutta entä miehet? Jos mies ei seurustele, voi mies (kärjistetysti) halata toista miestä vain kännissä. Se on minusta surullista. Jokainen tarvitsee kosketusta.
Välttelevässä suomalaisessa kosketuskulttuurissa on omat hyvät puolensa, en kiistä. Pidän siitä, että jokaisella on oma henkilökohtainen tilansa, jota ei pidä mennä rikkomaan. Mutta täällä ihminen jää myös tosi helposti yksin.
Hyvät av-siskot, olen kanssanne samaa mieltä siinä, että kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä tai läheisyyttä ihmiselle, josta ei välitä. Mutta älkää kiltit haukkuko läheisyyttä kaipaavaa miestä vikisijäksi. Se on nimittäin ongelman ydin: mies ei saa olla heikko. Miksi?
Hyvän itsetunnon pohjana toimii lapsena saatu, hyväksyvä kosketus. Suosittelen ensi alkuun lukemaan tämän artikkelin: http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/terveys/halauksen_puut… sekä myöhemmin artikkelissa mainitun kirjan "Vahvat yksin, heikot sylityksin". Todella mielenkiintoista luettavaa!
Kukaan tuskin on sanonut etteikö mies saisi olla heikko. Yksinäisyys tuntuu pahalta ihan jokaisesta ihmisestä.
On kuitenkin aika eri asia tulla läheisyydenkaipuunsa kanssa esille kertomalla miltä itsestä tuntuu, kuin tulla uhrina syyllistämään muuta ympäröivää maailmaa. Vai pitäisikö meidän katsoa lassukkakansaa niin paljon alaspäin, että nyökkäillään ja hymyillään vain heidän syytöksilleen, ja hyväksytään ettei heillä ole edes aivokapasiteettia ajatella tätä asiaa toisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että tämä kuulostaa monien naisten mielestä typerältä ja te ette pysty ymmärtämään yksinäisiä miehiä, lähinnä pilkkaatte ja nauratte heille. Niin yksinkertaiselta kun se kuulostaa moni mies haluaisi läheisyyttä ja ihmissuhteen naisen kanssa, yhä useampi täysin normaali työssäkäyvä mies joka näyttää ihan hyvältä on tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen tässä maassa.
Noin yksinkertaisella asialla voitaisiin estää syrjäytymistä. Moni mies haluaisi elää yhteiskunnassa jossa hän ei ole täyshylkiö ja hänellä on mahdollisuus saada merkityksellinen ja hyvä ihmissuhde. Suomessa se tuntuu liian monille olevan mahdotonta.Luulen, että moni yksinäinen mies pystyy samaistumaan kommenttiini ja on samaa mieltä.
Omasta mielestäni koulussa tulisi opettaa enemmän sosiaalisia- ja parisuhdetaitoja. Varsinkin parisuhdetaidot auttaisi luomaan kestävämpiä parisuhteita ja omienkin kokemusteni pohjalta voin sanoa että opin parisuhteista enemmän vasta paljon myöhemmällä iällä. Toinen sukupuoli oli itse asiassa aika tuntematon. Sosiaalisiataitoja tarvittaisiin kyllä enemmän kuin mitään muuta ainetta. Olen ollut tuntiopettajana nähnyt paljon hiljaisia, yksinäisiä tai ongelmasia nuoria, jotka kaipaisivat enemmän ystävien tukea. Monissa maissa, kuten Sveitsissä, korostetaan ryhmätyöskentelyä. On olemassa selviä tutkimuksia, joissa todetaan että ihmiset joilla on ystäviä masentuvat ja syrjäytyvät vähemmän, sekä löytävät useammin työpaikan kuin ne joilla ei ole ystäviä.
Avasin tämän koska luulin että ap esittelisi sen miesten haluaman yhteiskuntamallin, mutta eihän hän ole kertonut siitä yhtään mitään. Millaisia yhteiskunnallisia muutoksia siis haluaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupungeissa naimakelpoisia naisipilvin pimein joille ei kelpaa maaseudun miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinun mielestäsi syrjäytyneistä naisista ei tarvitse välittää, koska ilmiö on pienempi? Olet varmasti samaa mieltä raiskauksen uhreiksi tulleista miehistä? Tai miksi välittää heistä, kun heitä on vain pieni marginaali raiskauksen uhreista.
Ihan turhaan annat kuvan, että toisen sukupuolen ongelmasta keskusteleminen olisi jotenkin pois toiselta sukupuolelta.
Jos kärjistät tämän suoraan raiskauksen tasolle, niin ok. Samalla logiikalla naisiin kohdistuvista murhista ei tarvitse välittää, koska miehiä tapetaan enemmän. Oikeastihan tämä ei ole ok ja kummankin sukupuolen ongelmat oavt yhtä tärkeitä.
Toisten yksilöiden syyllistäminen (naisille ei kelpaa, naisilla liikaa vaatimuksia, muut miehet liian hyviä, telkkariohjelmatkin vääränlaisia) ei ole mitään syvällistä yhteiskunnallisten ongelmien esilletuomista, vaan säälittävää ruikutusta. Eikä siinä mitään vikaa ole, että ruikuttaa, mutta ihan nyt säälistä annan sitten neuvon:
Ainoa, joka tässä on syyllistänyt toista, olet sinä. Jos luet vaikka oman kommenttisi alapuolella olevan kirjoituksen, niin se on feministi-naisen kirjoitus ja se on täysin asiallinen. Siinä ei ole syyllistämistä, otetaan kantaa ja osallistutaan aiheeseen. Kannattaa ottaa mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupungeissa naimakelpoisia naisipilvin pimein joille ei kelpaa maaseudun miehet.
Ei täällä kaupungissakaan ole niitä vapaana:)
Vierailija kirjoitti:
Kaupungeissa naimakelpoisia naisipilvin pimein joille ei kelpaa maaseudun miehet.
Ja maalaisnaiset ja maalla aina asua haluavat kelpaa hyvin sille aina stadissa asuneelle ekonomimiehelle?
Ei kannata puhua pa....a.
Miehen syy naisettomuuteen löytyy miehestä itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupungeissa naimakelpoisia naisipilvin pimein joille ei kelpaa maaseudun miehet.
Ja toisinpäin kelpaisi? Taitaa olla aika erilaiset elämäntavat enkä usko, että yhteistä juttua löytyisi oikein mistään. Arvomaailmakin voi olla aika erilainen. Ja asun itse maalla, mutta en usko, että mulla olisi mitään yhteistä kaupunkilaisten kanssa.
Yhtälailla on olemassa yksinäisiä naisia jotka eivät ikinä ole saaneet parisuhdetta. Molemmissa tapauksissa kannattaa katsoa peiliin (kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti) sillä kukaan muu kuin ihminen itse ei voi siihen vaikuttaa.
Kannattaa myös avata silmät ja tajuta että kaikelaisia ihmisiä on parisuhteessa. Pitkiä, lyhyitä, laihoja, läskejä, halvaantuneita, kehitysvammaisia, siivojia, lääkäreitä, hippejä, tiukkapipoja.... Eli kaikilla on mahkuja. Jos ei ole niin silloin on luonteessa jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muuten huomenna treffit, luulen että hylkäys ja pakit on taas tiedossa. Olenkin jo varannut illaksi muuta puhaa ja sopinut jo uudet treffit viikonlopuksi, odotan niistäkin pakkeja. Yleensä natsaa vasta sadan pakkien kohdalla kunnes joku huolii. Eli ehkä 1-2vuodessa voin tällä tahdilla saada naisen, jos sittenkään.
Ap
No mene sinne treffeille sillä mielellä, että haet kaveria. Jos susta saa kuvan, että pakkomielteisesti etsit naista niin huonostihan siinä käy. Kukaan ei tykkää itsessäälissä rypevistä ihmisistä, oli syy mikä tahansa.
Onkohan nyt ajateltu ihan loppuun saakka. Se että jaksaa yrittää tositarkoituksella löytää itselleen elämänkumppania tuskin tarkoittaa itsesäälissä rypemistä. Päinvastoin.
ymmärsin kyllä itse tämän niin, että itsesäälissä rypememisellä tarkoitettiin sitä, että ok luovutettu jo ennen kuin treffit ovat edes alkaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon heti alkuun: en _missään_nimessä_ kannata naurettavaa ajatusta yleiseen asevelvollisuuteen rinnastettavasta bordellivelvollisuudesta, sillä jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Olen nainen ja feministi. Ja ylpeä siitä.
Mutta onhan tämä suomalainen kulttuuri aikamoinen. Läheisyyteen ei kannusteta - enkä puhu nyt seksistä, vaan esimerkiksi ystävien välisestä vuorovaikutuksesta. Milloin viimeksi halasit toista aikuista ihmistä? Meillä naisilla edellisestä (platonisesta) kosketuksesta ei välttämättä ole kovin kauan aikaa, sillä meille ystävien koskettaminen on kulttuurisesti hyväksyttämvämpää kuin miehille. Mutta entä miehet? Jos mies ei seurustele, voi mies (kärjistetysti) halata toista miestä vain kännissä. Se on minusta surullista. Jokainen tarvitsee kosketusta.
Välttelevässä suomalaisessa kosketuskulttuurissa on omat hyvät puolensa, en kiistä. Pidän siitä, että jokaisella on oma henkilökohtainen tilansa, jota ei pidä mennä rikkomaan. Mutta täällä ihminen jää myös tosi helposti yksin.
Hyvät av-siskot, olen kanssanne samaa mieltä siinä, että kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä tai läheisyyttä ihmiselle, josta ei välitä. Mutta älkää kiltit haukkuko läheisyyttä kaipaavaa miestä vikisijäksi. Se on nimittäin ongelman ydin: mies ei saa olla heikko. Miksi?
Hyvän itsetunnon pohjana toimii lapsena saatu, hyväksyvä kosketus. Suosittelen ensi alkuun lukemaan tämän artikkelin: http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/terveys/halauksen_puut… sekä myöhemmin artikkelissa mainitun kirjan "Vahvat yksin, heikot sylityksin". Todella mielenkiintoista luettavaa!
Kukaan tuskin on sanonut etteikö mies saisi olla heikko. Yksinäisyys tuntuu pahalta ihan jokaisesta ihmisestä.
On kuitenkin aika eri asia tulla läheisyydenkaipuunsa kanssa esille kertomalla miltä itsestä tuntuu, kuin tulla uhrina syyllistämään muuta ympäröivää maailmaa. Vai pitäisikö meidän katsoa lassukkakansaa niin paljon alaspäin, että nyökkäillään ja hymyillään vain heidän syytöksilleen, ja hyväksytään ettei heillä ole edes aivokapasiteettia ajatella tätä asiaa toisin?
Ok, ehkä käsitin kommentin väärin. Mutta mielestäni tässä yhteiskunnassa miesten heikkoutta karsastetaan molempien sukupuolten toimesta ja siihen tulisi meidän kaikkien puuttua.
Katkera syyllistäminen taas ei sovi kellekään, siitä olen samaa mieltä.
Monesti näissä keskusteluissa sekoittuu seksin puute ja läheisyyden puute, mikä vie mielestäni keskustelun aivan väärään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
"Naisista syrjäynyt"
Hohhoij. Kas kun ei "naisista syrjäytetty"
Sitä nämä aloittajan kaltaiset ihmiset eivät tunnut ymmärtävän, että tässä on kuin onkin kyse asenteesta. Sodassa ukkini menettänyt isoäitini eli koko lopun elämäänsä yksin, koska miehiä ei kylältä vain löytynyt. Hän puhui lemmen kaipuusta avoimesti, mutta ei koskaan lähtenyt surkuttelemaan ja uhriutumaan tilanteestaan. Saati sitten, että olis lähtenyt syyttämään muita! Ennenkuulumatonta!
Luuletko, että kukaan näitä asioita julkisesti huutelee? Voisi sieltä supervahvan teräsmummosi päiväkirjastakin löytyä vaikka kuinka vihamielistä ja katkeraa tekstiä, vaikka ulkoisesti esittikin välinpitämätöntä.
Jotain sotaa tämä nykyinenkin yhteiskunta varmaan tarvitsisi. Sodat tasoittivat hyvin sukupuolijakaumaa, eikä jokaisella pissisprinsessalla ollut oikeutta vaatia itseään tasokkaampaa miestä.
Vierailija kirjoitti:
N 43 kirjoitti:
Tämä avaus on alunperin vastaus minun esittämääni kysymykseen oheisessa ketjussa: http://www.vauva.fi/keskustelu/2621200/kiitos_feministeille
Tuossa ketjussa vastasin jo aloittajalle, mutta koska en sinne ole saanut vastausta kommenttiini, kirjoitan sen tähän uudestaan:
Käytännön esimerkkejä nyt jäin kaipaamaan. Kuinka toivoisit yhteiskunnan ratkaisevan tällaisia ongelmia? Tunnetko samanlaista huolta myös yksinäisten naisten asemasta?
Millä tavalla mielestäsi nykyisin yhteiskunnallisella tasolla sorretaan yksinäisiä miehiä enemmän kuin muita ihmisryhmiä? Millä tavalla koet yhteiskunnan asettaneen yksinäiset miehet täyshylkiön asemaan? Yhteiskunnassamme ei kuitenkaan rajoiteta perustuslakiin kirjattuja perusoikeuksia siviilisäädyn perusteella. Mitä sellaisia oikeuksia, jotka suomalainen tämän päivän yhteiskunta muille kansalaisille tarjoaa, se mielestäsi evää juuri yksinäisiltä miehiltä? Mitä sellaisia oikeuksia joita yhteiskunta voi kansalaisilleen tarjota, sinä toivoisit, jotta mainitsemaasi ongelmaan löytyisi ratkaisu?
Siis tän täytyy olla vitsi?! Eikös feminisimi lähes perustu siihen ajatukseen, että vaikki miehillä ja naisilla olisi samat oikeudet on positiivisella erityiskohtelulla (joka btw tunnetaan positiivisena syrjintänä myös, sitähän se on) parannettu naisten asemaa monin tavoin!
Ja sä kyselet tällaisia...
Kyllä minä ihan tosissani tällaista kyselen. Olet tervetullut vastaamaan kysymyksiini.
Niin missä se erillinen avaus aiheesta on?
Tuli mieleen, kun aiemmin puhuttiin siitä koulusta.
Kyllähän nykyään on niitä starttiluokkia, jonne 6-7v laitetaan, jos ovat vielä liian kypsymättömiä ekalle. Sinne ei laiteta ihmisiä sukupuolen vaan kypsyyden mukaan, niin kuin pitääkin olla.
Että kyllä näitä asioita kouluissa on tehty poikien hyväksi.
Omalla yläasteellani oli poikaluokka erikseen, mutta ilmeisesti se ei kannustanut poikia käymään koulua yhtään sen enempää. Numerot ihan yhtä huonoja kuin tavallisilla luokilla.
Toisten yksilöiden syyllistäminen (naisille ei kelpaa, naisilla liikaa vaatimuksia, muut miehet liian hyviä, telkkariohjelmatkin vääränlaisia) ei ole mitään syvällistä yhteiskunnallisten ongelmien esilletuomista, vaan säälittävää ruikutusta. Eikä siinä mitään vikaa ole, että ruikuttaa, mutta ihan nyt säälistä annan sitten neuvon:
Jos te lassukat haluatte aidosti tutustua ihmisiin ihmisinä, niin tehkää sitä siksi koska ne ihmiset kiinnostavat teitä ja koska haluatte heille hyvää - ei siksi, että haluatte saada vain jonkun jonka kautta sitten saatte haluamaanne läheisyyttä ja perhettä. Jos ihmiset ovat teille jo lähtökohtaisesti vain välineitä saada jotain muuta, niin ei se mikään ihme ole, ettei teitä haluta lähelle.
Ja onko muuten sattumaa, että ne sinkut jotka kunnioittavat itseään ja muita ihmisiä, eivät lähde tähän lassukkasuohon silloinkaan kun eivät löydä partneria?