Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on liian kiltti ja huomaavainen, enkä halua enää häntä
27.07.2016 |
Tilanne on se, että mieheni on liian kiltti. Hän haluaa aina, että minulla on kaikki hyvin, siivoaa ja kokkaa, tekee suunnitelmat niin että voimme viettää aikaa yhdessä. Hän ei koskaan riitele kanssani, koska välttelee konflikteja. Hän palvoo minua suorastaan. Hän ei lähde ikinä ulos ilman minua, vaan välttelee poikieniltoja.
Nyt tämä tilanne on mennyt siihen, että minulla ei ole seksuaalisia haluja häntä kohtaan. Ollaan oltu yhdessä 2v. Mieheni on kaikin puolin ihana, mutta mikä helvetti siinä on, että tämmöinen kiltteys alkaa kyllästyttämään? Itse olen aika tulinen persoona ja tempperamenttinen persoona, enkä kaipaa mitään toista yhtä pässiä kanssani suhteeseen, mutta kyllä liiallinen kiltteys vie suhteesta kipinän ja mielenkiinnon. En halua, että toinen elää vain vuokseni.
Puhuimme eilen, ja mieheni on siitä lähtien ollut todella kylmä. En tiedä mitä tässä tekisin. Miehessäni onmuuten kaikki kohdallaan. :( Asiallisia kommentteja kiitos!
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä, jätät hyvän miehen jollekin toiselle häntä arvostavalle, pilaat vaan hänenkin elämän.🙋
Eikös ap pyytänyt apua...
Kai tämä nyt on kummallekin avuksi, tai mikä sun mielestäs sitten onkin. Sekö, että sitoo toisen elämän kumpaakin epätyydyttävällä tavalla.
Näinkö on mielestäsi että suhteen työstäminen ei ole ensisijainen tie? Heti vaan poikki kun ei suju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi tämän päivän 30-40 -vuotiaita miehiä, minusta heidän on melkein vaikeampaa löytää paikaansa ja rooliaan maailmassa kuin samanikäisten naisten. Joku kirjoitti täällä sodankäyneestä sukupolvesta, sieltä löytyy paljon isyyttä jossa on vaimoa ja lapsia kohdeltu kovalla kädellä. Nykyään sallitaan ja jopa suositaan miehen "pehmeyttä"
Juurikin näin. Sodankäyneet miehet olivat täysin lukossa ja näyttivät tunteensa korkeintaan väkivallalla. Heidän jälkeläisensä taas osasivat olla jo vähän pehmompiakin, mutta silti osittain traumatisoituneita sodan käyneiden vanhempiensa vaikutuksesta.
Nyt sitten tämän päivän 30-40-vuotiaat miehet ovat usein jo omaksuneet täysin pehmomman roolin, mutta sitä ei sitten enää arvostetakaan. Elämä on niin turvallista jo muutenkin, että naiset kaipaavat särmää elämäänsä. Siksi jokainen vanhempi, joka nyt kasvattaa pieniä poikiaan. Tehkää kaikkenne, että heistä tulee kunnon kovanaamoja ja itsekkäitä oman etunsa tavoittelijoita. Heille nimittäin on kysyntää tulevaisuudessa. Ei pehmomiehiä kukaan jaksa kauaa katsella. Ehkä sitten kun yleinen turvattomuus ja taloudellinen ahdinko kunnolla lisääntyy, niin pehmoillekin alkaa taas olla kysyntää.
Pehmomies käy, puolisostaan riippuvainen ja siihen sairastunut ei. Terapiaan.
Mjaa. Tässäkin ketjussa moni myönsi, että tuntee vetoa jännämiehiin, mutta ei kiltimpiin. Eli ennen kuin on edes niin pitkällä, että olisi riippuvainen toisesta, niin on hylätty se pehmompi mies. Näin se vaan menee. Miesten pitää kovettaa itsensä ja unohtaa ne lässytys tunteilut. Oma etu kunniaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi tämän päivän 30-40 -vuotiaita miehiä, minusta heidän on melkein vaikeampaa löytää paikaansa ja rooliaan maailmassa kuin samanikäisten naisten. Joku kirjoitti täällä sodankäyneestä sukupolvesta, sieltä löytyy paljon isyyttä jossa on vaimoa ja lapsia kohdeltu kovalla kädellä. Nykyään sallitaan ja jopa suositaan miehen "pehmeyttä"
Juurikin näin. Sodankäyneet miehet olivat täysin lukossa ja näyttivät tunteensa korkeintaan väkivallalla. Heidän jälkeläisensä taas osasivat olla jo vähän pehmompiakin, mutta silti osittain traumatisoituneita sodan käyneiden vanhempiensa vaikutuksesta.
Nyt sitten tämän päivän 30-40-vuotiaat miehet ovat usein jo omaksuneet täysin pehmomman roolin, mutta sitä ei sitten enää arvostetakaan. Elämä on niin turvallista jo muutenkin, että naiset kaipaavat särmää elämäänsä. Siksi jokainen vanhempi, joka nyt kasvattaa pieniä poikiaan. Tehkää kaikkenne, että heistä tulee kunnon kovanaamoja ja itsekkäitä oman etunsa tavoittelijoita. Heille nimittäin on kysyntää tulevaisuudessa. Ei pehmomiehiä kukaan jaksa kauaa katsella. Ehkä sitten kun yleinen turvattomuus ja taloudellinen ahdinko kunnolla lisääntyy, niin pehmoillekin alkaa taas olla kysyntää.
Pehmomies käy, puolisostaan riippuvainen ja siihen sairastunut ei. Terapiaan.
Montako kertaa olet lähtenyt pehmomiehen matkaan baarista?
Mä olen melko samanlaisessa tilanteessa. Tottakai on ihanaa, että mies on kiltti ja huomaavainen, mutta liika on kaikessa oikeasti liikaa. Meillä se kiltteys ja tossumaisuus on johtanut siihen, että mä päätän ihan kaikesta. Mitä tehdään ruuaksi? Mitä tehdään lomalla? Minne mennää illalla? Lähdetäänkö noihin juhliin? Mitä elokuvaa katsotaan? Pitäisikö tänään pitää siivouspäivä? Mille alueelle muutetaan? Mies: "ihan sama, mitä sä haluaisit?" Se että joutuu päättämään kaikesta ja olemaan vastuussa kaikesta on todella uuvuttavaa. Suhde on enemmänkin kuin äiti-lapsi suhde, ei tasa-arvoinen parisuhde. Mies ei edes tee seksialoitteita, koska se ei halua vahingossakaan ehdottaa seksiä silloin kun musta ei tunnu siltä, ettei se loukkaisi mua.
Ja meillä kyse ei todellakaan ole siitä, että mä olisin joku kilari, joka olisi pakottanut miehen alistumaan. Se on aika samanlainen myös töissä ja kavereiden kanssa. Se ei osaa kieltäytyä, jos joku pyytää siltä jotain ja usein se huomaakin tulleensa lupautuneeksi ihan liian moneen juttuun kerrallaan. Munkin mies on kasvanut todella voimakkaan ja jopa narsistisen äidin kanssa. Me ollaan keskusteltu tästä usein ja yritän aina kannustaa sitä ilmaisemaan myös oman tahtonsa, mutta useamman vuoden jälkeen tää on oikeasti johtanut siihen, että multa on himot miestä kohtaan kadonneet kokonaan, enkä oikein enää tiedä miten edetä. Mies ei jotenkin itse näe tai ymmärrä ongelmaansa. Se on kai aina vaan tottunut elämään noin, joten vanhoja tapoja on vaikea kyseenalaistaa eikä se ole siksi hakeutunut esim. terapiaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi tämän päivän 30-40 -vuotiaita miehiä, minusta heidän on melkein vaikeampaa löytää paikaansa ja rooliaan maailmassa kuin samanikäisten naisten. Joku kirjoitti täällä sodankäyneestä sukupolvesta, sieltä löytyy paljon isyyttä jossa on vaimoa ja lapsia kohdeltu kovalla kädellä. Nykyään sallitaan ja jopa suositaan miehen "pehmeyttä"
Juurikin näin. Sodankäyneet miehet olivat täysin lukossa ja näyttivät tunteensa korkeintaan väkivallalla. Heidän jälkeläisensä taas osasivat olla jo vähän pehmompiakin, mutta silti osittain traumatisoituneita sodan käyneiden vanhempiensa vaikutuksesta.
Nyt sitten tämän päivän 30-40-vuotiaat miehet ovat usein jo omaksuneet täysin pehmomman roolin, mutta sitä ei sitten enää arvostetakaan. Elämä on niin turvallista jo muutenkin, että naiset kaipaavat särmää elämäänsä. Siksi jokainen vanhempi, joka nyt kasvattaa pieniä poikiaan. Tehkää kaikkenne, että heistä tulee kunnon kovanaamoja ja itsekkäitä oman etunsa tavoittelijoita. Heille nimittäin on kysyntää tulevaisuudessa. Ei pehmomiehiä kukaan jaksa kauaa katsella. Ehkä sitten kun yleinen turvattomuus ja taloudellinen ahdinko kunnolla lisääntyy, niin pehmoillekin alkaa taas olla kysyntää.
Pehmomies käy, puolisostaan riippuvainen ja siihen sairastunut ei. Terapiaan.
Mjaa. Tässäkin ketjussa moni myönsi, että tuntee vetoa jännämiehiin, mutta ei kiltimpiin. Eli ennen kuin on edes niin pitkällä, että olisi riippuvainen toisesta, niin on hylätty se pehmompi mies. Näin se vaan menee. Miesten pitää kovettaa itsensä ja unohtaa ne lässytys tunteilut. Oma etu kunniaan.
Ehkä se miehen riittävä jännittävyys lopulta muodostuu siitä että on omiakin juttuja, ei vain naisen juttuja.
Ihmetyttää että jaksat hokea tätä jännämiesjuttua koko ajan. Koittaisitko tulla pois sieltä karvaasta yksinjäämisestäsi jollain muulla tavalla. Toi jännämieskommentointi pyrkii vain torppaamaan aidosti hyvät keskustelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää käyttäkö termiä "liian kiltti" tai "liian huomaavainen". Ne ovat termejä, joilla yritetään pehmentää niitä oikeita ongelmia. Sitä, että mies on läheisriippuvainen, tahdoton, liian nuoleskeleva jne.
Joko itsetunto on niin heikko tai päätöksen teko pelottaa, mutta nämä ihmiset yleensä etsivät puolisokseen auktoriteettia päättämään näiden puolesta näiden asioista. Myötäilevät ja pyrkivät miellyttämään, minkä kerkeävät ja kun heidän haluistaan kysyy, niin pyörtävät vastauksen siihen, mitä kysyjä haluaa. Nämä ihmiset aiheuttavat helposti huonoa omaa tuntoa muissa, hävetään sitä, että esim. ollaan erehdytty ärähtämään, kun toinen "niin kiltti kuitenkin". Pahimmassa tapauksessa mies tietoisesti manipuloi olemalla liian kiltti.
Tunsin aikoinani miehen, joka tätä harrasti. Myönsi sen itsekin. Ja pääideanahan oli juuri se, että saatiin ihmiset potemaan huonoa omaa tuntoa. Kalasti naisia suhteeseen kanssaan tuohon malliin. Koska kuka nainen ei ryhtyisi suhteeseen miehen kanssa, koska hänen ainut ongelmansa on vain liiallinen kiltteys?
Älkää antako näisten miesten ongelmalle liian positiivisen kuuloista nimeä, jolla kerätään muilta sympatiapisteet. Puhukaa asioista niiden oikeilla nimillä. Täälläkin ihmiset itkevät sitä, miten ap haluaa hakkaavan jännämiehen, kun ei kiltti mies kelpaa. Syyllistetään jäämään suhteeseen, jonka takia sitten jotkut oppivat tuon edellämainitun, eli ihan tietoisesti manipuloimaan olemalla liian kilttejä. Paljon vaikeampi tilanne lähteä suhteeesta, kun ulkopuoliset mukana luomassa paineita, kun eihän liian kilttiä miestä nyt voi jättää.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa naiset, joiden mielestä on olemassa liian kilttejä miehiä, kehuvat toisiaan "oivaltavista" mielipiteistä
Niaset, jotka pitävät näistä kilteistä miehistä kutsuvat toisiaan sielunsiskoiksi
Naiset ovat siis mielestään aina oikeassa, oli heidän mielipiteensä mikä tahansa. Muuta mieltä olevat ovat väärässä, eivätkä ole viely ymmärtäneet totuutta.
Naisessa ei tietenkään ole mitään vikaa, sillä hänellä on vagina.
En ymmärrä. Mitä yhteistä on mainitsemillasi kahdella naisryhmällä? Molemmilla on vagina. Näiden ryhmien näkemykset miehistä riitelevät silti keskenään ja kyllä he sen itse tietävät, vaikka eivät hyökkääkään yhtä suoraan vastakkaista näkemystä vastaan. Tietenkin tukea hakee samanmielisistä. Ihan sama juttu se on miehillä, samaa mieltä oleville nyökytellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
89 pahoittelee tietokoneongelmien takia triplaantunutta vastausta
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen nainen. Rakastaa rakastumista. Tunnetta!!! Ja vieläpä monta kertaa elämässä==> YH.
Sinun täytyy saada minut tuntemaan rakkautta sinua kohtaan. Muuten soon moro!
Tämä kiteyttää ap:n ongelman. Miksi on edes ollut 3 vuotta ihmisen kanssa jolla ei muka ole omaa tahtoa tai persoonaa. Jokaiselle on jos vaan kuuntelee. Kyse on kyllästymisestä ja omasta kyvyttömyydestä sopeutua ja sitoutua pitkään parisuhteeseen, joka ei vastaa alkuaikojen rakastumista. Ap kaipaa tosiasiassa alkuhuumaa, mutta on helpompi etsiä vika miehestä kuin olla rehellinen itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi tämän päivän 30-40 -vuotiaita miehiä, minusta heidän on melkein vaikeampaa löytää paikaansa ja rooliaan maailmassa kuin samanikäisten naisten. Joku kirjoitti täällä sodankäyneestä sukupolvesta, sieltä löytyy paljon isyyttä jossa on vaimoa ja lapsia kohdeltu kovalla kädellä. Nykyään sallitaan ja jopa suositaan miehen "pehmeyttä"
Juurikin näin. Sodankäyneet miehet olivat täysin lukossa ja näyttivät tunteensa korkeintaan väkivallalla. Heidän jälkeläisensä taas osasivat olla jo vähän pehmompiakin, mutta silti osittain traumatisoituneita sodan käyneiden vanhempiensa vaikutuksesta.
Nyt sitten tämän päivän 30-40-vuotiaat miehet ovat usein jo omaksuneet täysin pehmomman roolin, mutta sitä ei sitten enää arvostetakaan. Elämä on niin turvallista jo muutenkin, että naiset kaipaavat särmää elämäänsä. Siksi jokainen vanhempi, joka nyt kasvattaa pieniä poikiaan. Tehkää kaikkenne, että heistä tulee kunnon kovanaamoja ja itsekkäitä oman etunsa tavoittelijoita. Heille nimittäin on kysyntää tulevaisuudessa. Ei pehmomiehiä kukaan jaksa kauaa katsella. Ehkä sitten kun yleinen turvattomuus ja taloudellinen ahdinko kunnolla lisääntyy, niin pehmoillekin alkaa taas olla kysyntää.
Pehmomies käy, puolisostaan riippuvainen ja siihen sairastunut ei. Terapiaan.
Montako kertaa olet lähtenyt pehmomiehen matkaan baarista?
En lähde koskaan baareista miesten matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Älkää käyttäkö termiä "liian kiltti" tai "liian huomaavainen". Ne ovat termejä, joilla yritetään pehmentää niitä oikeita ongelmia. Sitä, että mies on läheisriippuvainen, tahdoton, liian nuoleskeleva jne.
Joko itsetunto on niin heikko tai päätöksen teko pelottaa, mutta nämä ihmiset yleensä etsivät puolisokseen auktoriteettia päättämään näiden puolesta näiden asioista. Myötäilevät ja pyrkivät miellyttämään, minkä kerkeävät ja kun heidän haluistaan kysyy, niin pyörtävät vastauksen siihen, mitä kysyjä haluaa. Nämä ihmiset aiheuttavat helposti huonoa omaa tuntoa muissa, hävetään sitä, että esim. ollaan erehdytty ärähtämään, kun toinen "niin kiltti kuitenkin". Pahimmassa tapauksessa mies tietoisesti manipuloi olemalla liian kiltti.
Tunsin aikoinani miehen, joka tätä harrasti. Myönsi sen itsekin. Ja pääideanahan oli juuri se, että saatiin ihmiset potemaan huonoa omaa tuntoa. Kalasti naisia suhteeseen kanssaan tuohon malliin. Koska kuka nainen ei ryhtyisi suhteeseen miehen kanssa, koska hänen ainut ongelmansa on vain liiallinen kiltteys?
Älkää antako näisten miesten ongelmalle liian positiivisen kuuloista nimeä, jolla kerätään muilta sympatiapisteet. Puhukaa asioista niiden oikeilla nimillä. Täälläkin ihmiset itkevät sitä, miten ap haluaa hakkaavan jännämiehen, kun ei kiltti mies kelpaa. Syyllistetään jäämään suhteeseen, jonka takia sitten jotkut oppivat tuon edellämainitun, eli ihan tietoisesti manipuloimaan olemalla liian kilttejä. Paljon vaikeampi tilanne lähteä suhteeesta, kun ulkopuoliset mukana luomassa paineita, kun eihän liian kilttiä miestä nyt voi jättää.
Erinomainen kommentti. Soitti kelloa juuri tuo kiltteydellä manipulointi. Ihmeen kaupalla monet asiat kääntyy niin että minä annankin periksi lopulta. Vaikka mies ei ole suoraan edes ilmaissut mitä haluaa. Vaikea selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää käyttäkö termiä "liian kiltti" tai "liian huomaavainen". Ne ovat termejä, joilla yritetään pehmentää niitä oikeita ongelmia. Sitä, että mies on läheisriippuvainen, tahdoton, liian nuoleskeleva jne.
Joko itsetunto on niin heikko tai päätöksen teko pelottaa, mutta nämä ihmiset yleensä etsivät puolisokseen auktoriteettia päättämään näiden puolesta näiden asioista. Myötäilevät ja pyrkivät miellyttämään, minkä kerkeävät ja kun heidän haluistaan kysyy, niin pyörtävät vastauksen siihen, mitä kysyjä haluaa. Nämä ihmiset aiheuttavat helposti huonoa omaa tuntoa muissa, hävetään sitä, että esim. ollaan erehdytty ärähtämään, kun toinen "niin kiltti kuitenkin". Pahimmassa tapauksessa mies tietoisesti manipuloi olemalla liian kiltti.
Tunsin aikoinani miehen, joka tätä harrasti. Myönsi sen itsekin. Ja pääideanahan oli juuri se, että saatiin ihmiset potemaan huonoa omaa tuntoa. Kalasti naisia suhteeseen kanssaan tuohon malliin. Koska kuka nainen ei ryhtyisi suhteeseen miehen kanssa, koska hänen ainut ongelmansa on vain liiallinen kiltteys?
Älkää antako näisten miesten ongelmalle liian positiivisen kuuloista nimeä, jolla kerätään muilta sympatiapisteet. Puhukaa asioista niiden oikeilla nimillä. Täälläkin ihmiset itkevät sitä, miten ap haluaa hakkaavan jännämiehen, kun ei kiltti mies kelpaa. Syyllistetään jäämään suhteeseen, jonka takia sitten jotkut oppivat tuon edellämainitun, eli ihan tietoisesti manipuloimaan olemalla liian kilttejä. Paljon vaikeampi tilanne lähteä suhteeesta, kun ulkopuoliset mukana luomassa paineita, kun eihän liian kilttiä miestä nyt voi jättää.
Toisen manipuloiminen kiltteydellä nyt on taas ihan eri ilmiö. Jotkut ihmiset voi todellakin olla ihan vaan liian kilttejä olematta nuoleskelevia tai edes läheisriippuvaisia. Sellaiset ihmiset eivät vaan vahingossakaan halua mitenkään satuttaa tai loukata toista, ei edes ilmaisemalla eriävää mielipidettään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi tämän päivän 30-40 -vuotiaita miehiä, minusta heidän on melkein vaikeampaa löytää paikaansa ja rooliaan maailmassa kuin samanikäisten naisten. Joku kirjoitti täällä sodankäyneestä sukupolvesta, sieltä löytyy paljon isyyttä jossa on vaimoa ja lapsia kohdeltu kovalla kädellä. Nykyään sallitaan ja jopa suositaan miehen "pehmeyttä"
Juurikin näin. Sodankäyneet miehet olivat täysin lukossa ja näyttivät tunteensa korkeintaan väkivallalla. Heidän jälkeläisensä taas osasivat olla jo vähän pehmompiakin, mutta silti osittain traumatisoituneita sodan käyneiden vanhempiensa vaikutuksesta.
Nyt sitten tämän päivän 30-40-vuotiaat miehet ovat usein jo omaksuneet täysin pehmomman roolin, mutta sitä ei sitten enää arvostetakaan. Elämä on niin turvallista jo muutenkin, että naiset kaipaavat särmää elämäänsä. Siksi jokainen vanhempi, joka nyt kasvattaa pieniä poikiaan. Tehkää kaikkenne, että heistä tulee kunnon kovanaamoja ja itsekkäitä oman etunsa tavoittelijoita. Heille nimittäin on kysyntää tulevaisuudessa. Ei pehmomiehiä kukaan jaksa kauaa katsella. Ehkä sitten kun yleinen turvattomuus ja taloudellinen ahdinko kunnolla lisääntyy, niin pehmoillekin alkaa taas olla kysyntää.
Pehmomies käy, puolisostaan riippuvainen ja siihen sairastunut ei. Terapiaan.
Mjaa. Tässäkin ketjussa moni myönsi, että tuntee vetoa jännämiehiin, mutta ei kiltimpiin. Eli ennen kuin on edes niin pitkällä, että olisi riippuvainen toisesta, niin on hylätty se pehmompi mies. Näin se vaan menee. Miesten pitää kovettaa itsensä ja unohtaa ne lässytys tunteilut. Oma etu kunniaan.
Ehkä se miehen riittävä jännittävyys lopulta muodostuu siitä että on omiakin juttuja, ei vain naisen juttuja.
Ihmetyttää että jaksat hokea tätä jännämiesjuttua koko ajan. Koittaisitko tulla pois sieltä karvaasta yksinjäämisestäsi jollain muulla tavalla. Toi jännämieskommentointi pyrkii vain torppaamaan aidosti hyvät keskustelut.
Aidosti hyvä keskustelu = samaa mieltä olevat, kirjoittajan tekstiä hymistelevät selkääntaputtelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikesta kuulee, että ette ymmärrä mitä tarkoittaa kun mies ei ilmaise omaa tahtoaan lainkaan. Hänen persoonansa suhteessa jää todella ohueksi ja naisen valta suhteettoman suureksi. Tätä asetelmaa on lähes mahdotonta muuttaa ilman pitkää suhteen työstämistä.
No miten se naisen valta on päässyt kasvamaan niin suureksi? Naiset usein hamuavat suhteessa sitä valtaa, koko ajan lisää, siihen pisteeseen asti kun kaikki valta on hänellä, ja sitten ollaan tässä tilanteessa. Ei kaikilla miehillä ole raudanlujaa tahtoa ja välinpitämättömyyttä naisen toiveita kohtaan. Sellaisten miesten tahtoa voi nakertaa pieni pala kerrallaan, kunnes jäljellä ei ole enää mitään.
Haluaisinpa tietää, onko aloittaja joskus aikoinaan tuominnut miestä hänen menemisistään, tai siitä ettei hän ota riittävästi osaa kotitöihin tai muulla tapaa syyllistänyt miestä omista haluistaan ja toiveistaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen melko samanlaisessa tilanteessa. Tottakai on ihanaa, että mies on kiltti ja huomaavainen, mutta liika on kaikessa oikeasti liikaa. Meillä se kiltteys ja tossumaisuus on johtanut siihen, että mä päätän ihan kaikesta. Mitä tehdään ruuaksi? Mitä tehdään lomalla? Minne mennää illalla? Lähdetäänkö noihin juhliin? Mitä elokuvaa katsotaan? Pitäisikö tänään pitää siivouspäivä? Mille alueelle muutetaan? Mies: "ihan sama, mitä sä haluaisit?" Se että joutuu päättämään kaikesta ja olemaan vastuussa kaikesta on todella uuvuttavaa. Suhde on enemmänkin kuin äiti-lapsi suhde, ei tasa-arvoinen parisuhde. Mies ei edes tee seksialoitteita, koska se ei halua vahingossakaan ehdottaa seksiä silloin kun musta ei tunnu siltä, ettei se loukkaisi mua.
Kiva, että joku nainen kertoi konkreettisia esimerkkejä että mikä on liikaa.
Kilttinä ja huomaavaisena miehenä ymmärrän että tuo menee överiksi, en itse ole noin toivoton vaan kyllä löytyisi vastaus jokaiseen kysymykseen :)
Oon ollut 30 vuotta naimisissa ap:n kuvaileman miehen kanssa.En ole vaikutuksille altis enkä ole koskaan kokenut miestä puutteelliseksi.Inhoan aikuisia miehiä, jotka ovat kuin jälkeenjääneitä.Tasapainoisen ikätoverin kanssa elämä on parasta.
Vierailija<strong> kirjoitti:
Älkää käyttäkö termiä "liian kiltti" tai "liian huomaavainen". Ne ovat termejä, joilla yritetään pehmentää niitä oikeita ongelmia. Sitä, että mies on läheisriippuvainen, tahdoton, liian nuoleskeleva jne.
Vaikeaa se näyttää sinullekin olevan, samassa virkkeessä jo rikot omaa sääntöäsi. Tämä on tietysti ok, koska olet nainen....
Vierailija kirjoitti:
Miksi yhtä tulinen kuin itse olet ei kelpaisi?
Joutuuhan sun mieskin sun kanssa elämään.
Ei ole tullut mieleen että jos kykenisit säätelemään itseäsi paremmin ei miehen tarvitsisi yrittää olla mielinkielin ettei arvon rouva vain kilahda jostain.
...ttu.
Tämä!
Mietippä sitä sun tulisieluisuuttas ja miten se näyttäytyy miehellesi.
Kai tämä nyt on kummallekin avuksi, tai mikä sun mielestäs sitten onkin. Sekö, että sitoo toisen elämän kumpaakin epätyydyttävällä tavalla.