Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni on liian kiltti ja huomaavainen, enkä halua enää häntä
27.07.2016 |
Tilanne on se, että mieheni on liian kiltti. Hän haluaa aina, että minulla on kaikki hyvin, siivoaa ja kokkaa, tekee suunnitelmat niin että voimme viettää aikaa yhdessä. Hän ei koskaan riitele kanssani, koska välttelee konflikteja. Hän palvoo minua suorastaan. Hän ei lähde ikinä ulos ilman minua, vaan välttelee poikieniltoja.
Nyt tämä tilanne on mennyt siihen, että minulla ei ole seksuaalisia haluja häntä kohtaan. Ollaan oltu yhdessä 2v. Mieheni on kaikin puolin ihana, mutta mikä helvetti siinä on, että tämmöinen kiltteys alkaa kyllästyttämään? Itse olen aika tulinen persoona ja tempperamenttinen persoona, enkä kaipaa mitään toista yhtä pässiä kanssani suhteeseen, mutta kyllä liiallinen kiltteys vie suhteesta kipinän ja mielenkiinnon. En halua, että toinen elää vain vuokseni.
Puhuimme eilen, ja mieheni on siitä lähtien ollut todella kylmä. En tiedä mitä tässä tekisin. Miehessäni onmuuten kaikki kohdallaan. :( Asiallisia kommentteja kiitos!
Kommentit (241)
Voi nainenkin olla liian kiltti ja ymmärtäväinen. Tuntuu, että monet miehet haluavat kusipäisen jännänaisen. Siinä varmaan yksi syy, että mut on viimeisen viiden vuoden aikana jätetty viidesti. En ole ruma. En uskalla enää yrittää. Minkäs sille voin, että perusluonteeltani olen ystävällinen enkä kipakka nalkuttaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen nainen. Rakastaa rakastumista. Tunnetta!!! Ja vieläpä monta kertaa elämässä==> YH.
Sinun täytyy saada minut tuntemaan rakkautta sinua kohtaan. Muuten soon moro!
Em. kiltillä naisella löytyy kuitenkin omat mielipiteet ja tahto. Näin tää elämä menee. oon 44 v., ja pitää kai ryhtyä yksinäiseksi kissamummoksi..olin aviossa 12 vuotta ilkeän alistajamiehen kanssa, liitto loppui jo yhdeksän vuotta sitten.
Ap... Onko miehesi nimi Toni? Jos on niin mä jätin hänet aikoinaan tuon takia... Ei mitään omaa elämää .. Kyllä miehen pitää olla mies eikä vässykkä. Löysin heti perään kunnon miehen, tosin liian työnarkomaanin mutta parempi näin, en olisi jaksanut tylsää elämää
Vierailija kirjoitti:
Voi nainenkin olla liian kiltti ja ymmärtäväinen. Tuntuu, että monet miehet haluavat kusipäisen jännänaisen. Siinä varmaan yksi syy, että mut on viimeisen viiden vuoden aikana jätetty viidesti. En ole ruma. En uskalla enää yrittää. Minkäs sille voin, että perusluonteeltani olen ystävällinen enkä kipakka nalkuttaja.
Jännämiehen ja alistuvan miehen väliltä löytyy normaali mies. Jos olet alistuva ja liian kiltti, koita tehdä sille jotain. Sinun ei tarvitse ryhtyä jännänaiseksi tai kipakaksi nalkuttajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi nainenkin olla liian kiltti ja ymmärtäväinen. Tuntuu, että monet miehet haluavat kusipäisen jännänaisen. Siinä varmaan yksi syy, että mut on viimeisen viiden vuoden aikana jätetty viidesti. En ole ruma. En uskalla enää yrittää. Minkäs sille voin, että perusluonteeltani olen ystävällinen enkä kipakka nalkuttaja.
Tuletko vaimokseni? Tai lähde ainakin treffeille...
Em. kiltti nainen omaa kuitenkin mielipiteitä ja oman tahdon, vaikka kusipäinen ex-aviomies yritti ne viedä. Avioliitto kesti 12 vuotta. En olis ollut niin pitkään naimisissa, jos ei ois ollut lapsia ja hyviäkin hetkiä. Mutta muhun tykästyy sellaset, joista en itse välitä ja päinvastoin. Ihmiset kaipaa rakkautta, niin miehet kuin naiset. Mutta ajattelin opetella nyt tykkäämään itsestäni ja olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mieheni on myös pehmo -ja tietää sen. Asetelma oli alusta alkaen se, että minä jyristän ja hän vikisee. Siitä tuli paha olo meille molemmille. Meidät pelasti tähän saakka luultavasti se, että seksissä hän kykenee luontevasti dominoimaan, suhde pysyi sen avulla hengissä.
Me ollaan puhuttu, varmaan useita satoja tunteja. On pohdittu omia feminiinisiä/maskuliinisia puolia, millaisia rooleja ja valta-asetelmia lapsena on kotona nähty, mitä ympäröivä yhteiskunta "odottaa". Joku ei viitsisi nähdä vaivaa, "yhden suhteen takia", mutta meistä se on kannattanut. Sitä paitsi molemmat kasvavat samalla yksilöinä; miehenkin on nykyään helpompi pitää puolensa esim. töissä, kun on saanut sitä taitoa harjoitella minun kanssani.
Lapsena nähdyt ja sisäistetyt vuorovaikutusmallit ja roolit istuvat tiukassa. Helposti valitaan aina tietynlaisia kumppaneita, jotka vaan vahvistavat aiemmin opittua. Voidaan huonosti ja vaihdetaan tiuhaan kumppaneita, koska aina jostain hiertää eikä kukaan tunnu oikein hyvältä, kun loppujen lopuksi monet vastaukset löytyvät omasta pääkopasta.
En kadehdi tämän päivän 30-40 -vuotiaita miehiä, minusta heidän on melkein vaikeampaa löytää paikaansa ja rooliaan maailmassa kuin samanikäisten naisten. Joku kirjoitti täällä sodankäyneestä sukupolvesta, sieltä löytyy paljon isyyttä jossa on vaimoa ja lapsia kohdeltu kovalla kädellä. Nykyään sallitaan ja jopa suositaan miehen "pehmeyttä"; silti sota-ajasta on yllättävänkin vähän aikaa ja yhteiskunnassa elävät mielestäni vahvoina molemmat miehen roolit (ääripäät).
Ymmärrän aloittajaa siinä, että miehestä voi todella kadota seksuaalinen särmä liiallisen kiltteyden takia. Toisaalta kyseessä voi olla suhteen vaihe, toisen vuoden kriisi tms. Kuitenkin kannattaa miettiä suhteen kehittämistä, puhumista ja tutkiskelua. Kunnioittavaa kumppania kannattaa arvostaa, niin naisen kuin miehen. Sen tajuaa viimeistään siinä vaiheessa, jos erehtyy toisenlaiseen suhteeseen.
Edellinen taitaa olla vähän jyvällä siitä, että mikään ei ole ikuista. Ei edes se miehen kiltteys.
Minäkin olin kiltti mies ehkä 5 vuotta nuorena aikuisena. Sitten muutuin tuhmaksi, että saisin naisia paremmin. Ja saihan niitä. Nyt kymmeniä vuosia myöhemmin puoliso pelkää riitelyä kanssani, vaikka ei hän alun perin niin kiltti ollut. Vaikka enhän minä riitele, minä vain sanon asiat niin kuin sen kettumaisimmin osaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon, että liiallinen kiltteys voi tosiaan sammuttaa naisen kiinnostuksen. Tutkimusten mukaan nimittäin naisilla on taipumus nähdä sosiaalinen dominanssi vetovoimaisena ominaisuutena miehessä. Evoluutio on ilmeisesti suosinut naisessa tällaista mieltymystä, koska se kertoo miehen kyvystä pitää perheensä puolia.
Mies saattaa pelkkää hyvyyttään antaa kaikessa periksi ymmärtämättä, että se voi sammuttaa naisen kiinnostuksen. Kilttien miesten tulisi kiinnittää huomiota, että sanovat joskus vastaankin, koska se on hyväksi suhteelle. Parasta on, että mies on huomaavainen mutta näyttää osaavansa pitää myös puolensa ja tietenkin myös perheensä puolta.
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on myös pehmo -ja tietää sen. Asetelma oli alusta alkaen se, että minä jyristän ja hän vikisee. Siitä tuli paha olo meille molemmille. Meidät pelasti tähän saakka luultavasti se, että seksissä hän kykenee luontevasti dominoimaan, suhde pysyi sen avulla hengissä.
Me ollaan puhuttu, varmaan useita satoja tunteja. On pohdittu omia feminiinisiä/maskuliinisia puolia, millaisia rooleja ja valta-asetelmia lapsena on kotona nähty, mitä ympäröivä yhteiskunta "odottaa". Joku ei viitsisi nähdä vaivaa, "yhden suhteen takia", mutta meistä se on kannattanut. Sitä paitsi molemmat kasvavat samalla yksilöinä; miehenkin on nykyään helpompi pitää puolensa esim. töissä, kun on saanut sitä taitoa harjoitella minun kanssani.
Lapsena nähdyt ja sisäistetyt vuorovaikutusmallit ja roolit istuvat tiukassa. Helposti valitaan aina tietynlaisia kumppaneita, jotka vaan vahvistavat aiemmin opittua. Voidaan huonosti ja vaihdetaan tiuhaan kumppaneita, koska aina jostain hiertää eikä kukaan tunnu oikein hyvältä, kun loppujen lopuksi monet vastaukset löytyvät omasta pääkopasta.
En kadehdi tämän päivän 30-40 -vuotiaita miehiä, minusta heidän on melkein vaikeampaa löytää paikaansa ja rooliaan maailmassa kuin samanikäisten naisten. Joku kirjoitti täällä sodankäyneestä sukupolvesta, sieltä löytyy paljon isyyttä jossa on vaimoa ja lapsia kohdeltu kovalla kädellä. Nykyään sallitaan ja jopa suositaan miehen "pehmeyttä"; silti sota-ajasta on yllättävänkin vähän aikaa ja yhteiskunnassa elävät mielestäni vahvoina molemmat miehen roolit (ääripäät).
Ymmärrän aloittajaa siinä, että miehestä voi todella kadota seksuaalinen särmä liiallisen kiltteyden takia. Toisaalta kyseessä voi olla suhteen vaihe, toisen vuoden kriisi tms. Kuitenkin kannattaa miettiä suhteen kehittämistä, puhumista ja tutkiskelua. Kunnioittavaa kumppania kannattaa arvostaa, niin naisen kuin miehen. Sen tajuaa viimeistään siinä vaiheessa, jos erehtyy toisenlaiseen suhteeseen.
Tämän edellytys on se, että molemmat pystyvät puhumaan asioista sekä tarkastelemaan itseään. Minun mieheni ei osannut puhua itsestään tai suhteesta ollenkaan ja meni täysin lukkoon kun mikään näihin viittaavakaan tuli puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
61 ja 62 puhuu niin asiaa,
Harvoin on puhuttukaan siitä mitä on liian kiltti mies. Usein tästä puhutaan naisten ongelmana.
Kiitos kirjoituksistanne. Meillä tilanne oli juuri tämä sama. Ja pahinta, että ylläpidän itse asetelmaa kun kypsyin. Minusta tuli huutava ääliö ja sitäkään en halunnut.
Oli loistava kuvaus, että liian kiltti haluaa olla käsilaukkuna mukana naisensa seikkailuissa. Ei siis tasavertaisena aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin olisin lukenut omasta parisuhteesta, paitsi ollaan oltu yli 3v yhdessä. Tässä nyt onkin se dilemma juuri, että mies olisi täydellinen puoliso ja isä. Mutta intohimoa meillä ei ole.
Jäänkö "kaverisuhteeseen" jossa toinen on paras kaveri ja tullaan hyvin juttuun, seksiä joskus ehkä muutaman kerran puolessa vuodessa jne.. Ärsyttävää..! Halusin kiltin ja huomioivan miehen, mutta liika on liikaa, näköjään :(
En haluaisi hänestä luopua, tullaan niin hyvin juttuun. Mutta mitään fyysistä meillä ei ole. Itku tulee kun ei tiä mitä tekisi..
Onko tullut mieleen itse tehdä asialle jotain? Miksette tutki seksuaalisuuttanne yhdessä, kokeile uusia juttuja, heittäydy asioihin? Mitä ihmeen sonnia sinä odotat, joka hoitaa hommat ja viihdyttää sua? Ongelma kuulostaa pikemminkin olevan, että kun ongelmia ei ole, niitä täytyy tehdä. Intohimo sammuu 100 % varmuudella jos asiaan ei yhtään panosta. Jos ei käytä mielikuvitustaan tai itse heittäydy syvemmin tutkimaan itseään ja seksuaalisuuttaan, avarra mieltään ja antaudu nautinnolle, ei se toinenkaan voi yksin toista minnekään tulisille intohimorovioille viedä. Onnellisen intohimoisen suhteen salaisuus on se että puolisot HALUAVAT nauttia toisistaan ja ovat molemmat aktiivisia asiassa. Ihminen ei ole mikään intohimoautomaatti jossa tulisesti palavat halut heräävät vanhaa tuttua kohtaan uudelleen ja uudelleen, ellei itse tee töitä sen eteen että antaa suhteen syventyä.
Ja ap:lle: ihan oikein että miehesi on kylmä. Olisin minäkin tuollaisen jälkeen kun ei hyvä kohtelu kelpaa. Rasittaa ihmiset jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään ja sitten itketään. jätä miehesi. Hän kyllä löytää naisen joka on valmis tutkimaan hänen ja omaa seksuaalisuuttaan, avaamaan mieltään ja varmasti intohimoa löytyy! Mutta näin se menee, että ei ne kunnon miehet naisille kelpaa! Eikä kunnon naiset miehillekään. jännitys pysyy pidempään kun vähän alistetaan ja sikaillaan ja pitää jännittää kuinka kovassa kännissä se sieltä poikien illasta kotiin tulee ja onkohan se taas autoillut humalassa. Tsemppiä ap!
Olet mun sielunsisko. Tismalleen samat sanat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs siinä, jätät hyvän miehen jollekin toiselle häntä arvostavalle, pilaat vaan hänenkin elämän.🙋
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin olisin lukenut omasta parisuhteesta, paitsi ollaan oltu yli 3v yhdessä. Tässä nyt onkin se dilemma juuri, että mies olisi täydellinen puoliso ja isä. Mutta intohimoa meillä ei ole.
Jäänkö "kaverisuhteeseen" jossa toinen on paras kaveri ja tullaan hyvin juttuun, seksiä joskus ehkä muutaman kerran puolessa vuodessa jne.. Ärsyttävää..! Halusin kiltin ja huomioivan miehen, mutta liika on liikaa, näköjään :(
En haluaisi hänestä luopua, tullaan niin hyvin juttuun. Mutta mitään fyysistä meillä ei ole. Itku tulee kun ei tiä mitä tekisi..
Onko tullut mieleen itse tehdä asialle jotain? Miksette tutki seksuaalisuuttanne yhdessä, kokeile uusia juttuja, heittäydy asioihin? Mitä ihmeen sonnia sinä odotat, joka hoitaa hommat ja viihdyttää sua? Ongelma kuulostaa pikemminkin olevan, että kun ongelmia ei ole, niitä täytyy tehdä. Intohimo sammuu 100 % varmuudella jos asiaan ei yhtään panosta. Jos ei käytä mielikuvitustaan tai itse heittäydy syvemmin tutkimaan itseään ja seksuaalisuuttaan, avarra mieltään ja antaudu nautinnolle, ei se toinenkaan voi yksin toista minnekään tulisille intohimorovioille viedä. Onnellisen intohimoisen suhteen salaisuus on se että puolisot HALUAVAT nauttia toisistaan ja ovat molemmat aktiivisia asiassa. Ihminen ei ole mikään intohimoautomaatti jossa tulisesti palavat halut heräävät vanhaa tuttua kohtaan uudelleen ja uudelleen, ellei itse tee töitä sen eteen että antaa suhteen syventyä.
Ja ap:lle: ihan oikein että miehesi on kylmä. Olisin minäkin tuollaisen jälkeen kun ei hyvä kohtelu kelpaa. Rasittaa ihmiset jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään ja sitten itketään. jätä miehesi. Hän kyllä löytää naisen joka on valmis tutkimaan hänen ja omaa seksuaalisuuttaan, avaamaan mieltään ja varmasti intohimoa löytyy! Mutta näin se menee, että ei ne kunnon miehet naisille kelpaa! Eikä kunnon naiset miehillekään. jännitys pysyy pidempään kun vähän alistetaan ja sikaillaan ja pitää jännittää kuinka kovassa kännissä se sieltä poikien illasta kotiin tulee ja onkohan se taas autoillut humalassa. Tsemppiä ap!
Olet mun sielunsisko. Tismalleen samat sanat!
Ihan kaikesta kuulee, että ette ymmärrä mitä tarkoittaa kun mies ei ilmaise omaa tahtoaan lainkaan. Hänen persoonansa suhteessa jää todella ohueksi ja naisen valta suhteettoman suureksi. Tätä asetelmaa on lähes mahdotonta muuttaa ilman pitkää suhteen työstämistä.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä, jätät hyvän miehen jollekin toiselle häntä arvostavalle, pilaat vaan hänenkin elämän.🙋
Eikös ap pyytänyt apua...
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi tämän päivän 30-40 -vuotiaita miehiä, minusta heidän on melkein vaikeampaa löytää paikaansa ja rooliaan maailmassa kuin samanikäisten naisten. Joku kirjoitti täällä sodankäyneestä sukupolvesta, sieltä löytyy paljon isyyttä jossa on vaimoa ja lapsia kohdeltu kovalla kädellä. Nykyään sallitaan ja jopa suositaan miehen "pehmeyttä"
Juurikin näin. Sodankäyneet miehet olivat täysin lukossa ja näyttivät tunteensa korkeintaan väkivallalla. Heidän jälkeläisensä taas osasivat olla jo vähän pehmompiakin, mutta silti osittain traumatisoituneita sodan käyneiden vanhempiensa vaikutuksesta.
Nyt sitten tämän päivän 30-40-vuotiaat miehet ovat usein jo omaksuneet täysin pehmomman roolin, mutta sitä ei sitten enää arvostetakaan. Elämä on niin turvallista jo muutenkin, että naiset kaipaavat särmää elämäänsä. Siksi jokainen vanhempi, joka nyt kasvattaa pieniä poikiaan. Tehkää kaikkenne, että heistä tulee kunnon kovanaamoja ja itsekkäitä oman etunsa tavoittelijoita. Heille nimittäin on kysyntää tulevaisuudessa. Ei pehmomiehiä kukaan jaksa kauaa katsella. Ehkä sitten kun yleinen turvattomuus ja taloudellinen ahdinko kunnolla lisääntyy, niin pehmoillekin alkaa taas olla kysyntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi tämän päivän 30-40 -vuotiaita miehiä, minusta heidän on melkein vaikeampaa löytää paikaansa ja rooliaan maailmassa kuin samanikäisten naisten. Joku kirjoitti täällä sodankäyneestä sukupolvesta, sieltä löytyy paljon isyyttä jossa on vaimoa ja lapsia kohdeltu kovalla kädellä. Nykyään sallitaan ja jopa suositaan miehen "pehmeyttä"
Juurikin näin. Sodankäyneet miehet olivat täysin lukossa ja näyttivät tunteensa korkeintaan väkivallalla. Heidän jälkeläisensä taas osasivat olla jo vähän pehmompiakin, mutta silti osittain traumatisoituneita sodan käyneiden vanhempiensa vaikutuksesta.
Nyt sitten tämän päivän 30-40-vuotiaat miehet ovat usein jo omaksuneet täysin pehmomman roolin, mutta sitä ei sitten enää arvostetakaan. Elämä on niin turvallista jo muutenkin, että naiset kaipaavat särmää elämäänsä. Siksi jokainen vanhempi, joka nyt kasvattaa pieniä poikiaan. Tehkää kaikkenne, että heistä tulee kunnon kovanaamoja ja itsekkäitä oman etunsa tavoittelijoita. Heille nimittäin on kysyntää tulevaisuudessa. Ei pehmomiehiä kukaan jaksa kauaa katsella. Ehkä sitten kun yleinen turvattomuus ja taloudellinen ahdinko kunnolla lisääntyy, niin pehmoillekin alkaa taas olla kysyntää.
Pehmomies käy, puolisostaan riippuvainen ja siihen sairastunut ei. Terapiaan.
Tässä ketjussa naiset, joiden mielestä on olemassa liian kilttejä miehiä, kehuvat toisiaan "oivaltavista" mielipiteistä
Niaset, jotka pitävät näistä kilteistä miehistä kutsuvat toisiaan sielunsiskoiksi
Naiset ovat siis mielestään aina oikeassa, oli heidän mielipiteensä mikä tahansa. Muuta mieltä olevat ovat väärässä, eivätkä ole viely ymmärtäneet totuutta.
Naisessa ei tietenkään ole mitään vikaa, sillä hänellä on vagina.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on kiltti ja huomaavainen mies, jota rakastan. Ennen häntä seurustelin liian kiltin ja huomaavaisen miehen kanssa ja tiedän mistä ap puhuu. Liian kiltti ei ole ihana kumppani vaan tukahduttava. Liian kiltti ei koskaan ole eri mieltä, ei valita, ei kerro jos häntä on loukattu eikä näe suhteessa mitään parannettavaa. Liian kiltille sopii kaikki mitä puoliso ehdottaa mutta hän itse ei ehdota mitään. Liian kiltti on kuin miesystävänukke, jonka voi ottaa esille kun sitä tarvitsee, mutta jolla ei ole omaa tahtoa ollenkaan.
En ole luonteeltani kyykyttäjä, joten liian kiltin miehen kanssa olin aluksi äärettömän kärsivällinen. Annoin hänelle tilaa olla omanlaisensa ihminen ja odotin että hän oppisi kertomaan mitä toivoo yhteiseloltamme. Sitä päivää ei koskaan tullut. Myöhemmin ymmärsin että liian kiltin miehen mielestä suhde on täydellinen silloin kun saa olla ikäänkuin reippaan naisen käsilaukku, ja kulkea hänen käsivarrellaan seikkailusta toiseen.
Emme riidelleet koskaan, koska liian kiltti mies oli aina samaa mieltä kuin minä. Koska liian kiltti mies ei koskaan ollut tyytymätön minuun, tunsin itseni hirviöksi kun olin joskus tyytymätön häneen tai halusin kehittää suhdettamme. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin että se, että toinen välillä ärsyttää tai että välillä riidellään on ihan normaalia. Liian kiltin miehen kanssa olisi ollut kiittämätöntä huomata toisessa tai suhteessa mitään vikaa, kun hän oli rakkaudesta minuun luopunut omasta tahdostaan, elämästään ja ystävistään.
Nykyinen mieheni on kiltti ja huomaavainen, mutta arvostaa myös itseään. En ole hänen elämänsä ainoa sisältö eikä hän minun ja siksi suhteemme toimii.