Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen lapsi ei halua tavata isän uutta kumppania, mitä tehdä?
13.07.2016 |
Tilanne siis tämä, että erään perheen isukki lähti noin vuosi sitten uuden naisen matkaan 25 vuoden liiton jälkeen. Vaihtoi nuorempaan ja sitä rataa, tuttu tarina. Miehellä on exänsä kanssa 3 lasta, jotka jo aikuisia /nuoria aikuisia. Nuorimmainen (tyttö) oli eron aikaan 19 v. ja asui vielä kotona, nyt muuttanut jo omilleen. Ero oli ns. ruma ja perheen jätetty äiti oli luonnollisesti aika hajalla sen jälkeen, vaikka yrittikin varjella lapsiaan liialta kuormitukselta. Nyt äiti alkaa kai pikkuhiljaa jo toipumaan erosta.
Perheen 2 muuta lasta on jo tavannut isän uuden kumppanin (ja tämän 5 v. lapsen) ja ovat ilmeisesti ihan fine asian kanssa, mutta nuorimmainen ei suostu tapaamaan häntä. Isäänsä näkee joskus, mutta välit ovat melko etäiset. Mitä keinoja isällä olisi saada tytär tapaamaan ja hyväksymään naisen, jota hän rakastaa? Aikuista lasta kun ei voi oikein pakottaa. Tilanne on aika traaginen.
Isän ex eli tämän tytön äiti on käsittääkseni surustaan huolimatta ns. järki-ihminen, eli ei ole missään tapauksessa "vaatinut", että tytär ei saisi olla tekemisissä iskän uuden naisen kanssa. Isä oli eroon asti osallistuva ja hyvä isä, ei mikään etäinen tyyppi. Hän kärsii suunnattomasti huonoista väleistä tyttäreensä.
-Sivusta seuraaja
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tarvitsisi tavata uutta naista? Ei nainen 19-vuotiaan elämään kuulu millään lailla. Nainen on tehnyt pahaa, tuhoa ja rikkonut perheen. En itsekään tapaisi jos olisin tuo tyttö.
Meillä mies toi väkisin kodinrikkojan lasten elämään vaikka minä ja lapset inhoamme häntä. Lahjontaa käytettiin (rahaa) jotta teini suostui viettämään aikaa isän ja kodinrikkojan kanssa.
Sinä itse se kodinrikkoja olet ollut. Ei miestäsi ole kukaan väkisin kotoa vienyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut mieheni aikuisia lapsia, suoraan sanottuna ei edes kiinnosta. Niin paskamaisesti kohtelivat isäänsä eron jälkeen. Rahat ja kesämökit kyllä kelpaa, mutta eivät muuten pidä mitään yhteyttä. Minun lapsiini miehellä on hyvät ja lämpimät välit. Molempien lapset ovat jo aikuisia, osalla jo omaakin perhettä.
En minäkään isäni uutta muijaa eikä edes kiinnosta. Turpaanvetoa seuraisi, jos sen lehmän erehtyisi paikalle roudaamaan.
Äidin kanssa voisit käydä läpi mikä kasvatuksessasi meni pieleen...
Tai sen itsekeskeisen ja paskan isän kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaa aikansa nuorella hyväksyä. Ikä vaikuttaa kanssa ja lapset on jotenkin aina niin lapsellisia vanhempiensa suhteen. Onhan se isän toiminta ollut tylyä äitiä kohtaan, mutta meillä on vain yksi elämä ja eikö isällä ole myös oikeus tavoitella onnea. Kun tulee ikää, niin alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei nämä asiat ole niin musta-valkoisia.
Isä kuitenkin hoiti leiviskänsä loppuun asti ja kasvatti lapset isoiksi.
Meillä tuttavapiirissä 30-vuotiaat perheelliset lapset murjotti isälleen vuosia, kun isä halusi erota äidistä eläkeiän kynnyksellä. Ero oli kyllä kaikille yllätys. Mies on semmoinen nynny ja naisesta ajattelin, ettei koskaan suostuisi eroon. Juttelin asiasta isäni kanssa, joka on siis tuon miehen nuoruuden kaveri. Isä sanoi, ettei tää Matti koskaan siitä Maijasta välittänyt kovin paljoa. Se suuri rakkaus nuorena jätti ja tää Maija oli siinä riippakivenä tyrkyllä, niin laitti sitten hynttyyt yhteen Maijan kanssa, kun ei muutakaan keksinyt. Lisäksi eron jälkeen tuo Matti oli isälleni sanonut suoraan, että ei hän koskaan ajatellut, että avioliitto kestäisi ikuisesti vaan odotti, että lapset aikuistuu ja rakentaa oman elämänsä, jonka jälkeen hän lähtee. Sanoi, ettei ikinä oikein jaksanut erästä Maijan hallitsevaa piirrettä. Tavallaan surullinenkin tarina, kun ihmiset on yli 30 vuotta naimisissa ja mies tietää koko ajan, että haluaa erota sitten aikanaan. Tarinaan ei liittynyt yllättykseksi kolmatta osapuolta. Erikoista oli vain se, että olisiko näiden aikuisten lasten mielestä isän pitänyt kököttää väkisin äidin kanssa elämän loppuun, vaikka oli heidän lapsuuden perheen eteen uhrannut jo yli puolet elämästään. Että väkisin vaan siinä, ettei aikuiset lapset saa itku-potkuraivaria? Miehellä ei vieläkään ole uutta naista ja erosta on vuosia jo.
Surullisinta on se, että mies ei koskaan halunnut olla rehellinen Maijalleen. Mies menee avioon saadakseen säännöllisesti ja vaivatta pimppaa, mutta lähtökohtaisesti kyseessä on tilapäinen liitto. Vaimolla saattoi hyvinkin olla hallitseva luonteenpiirre, mies oli varmaan täydellinen?
Minusta mies teki väärin Maijaa kohtaan. Tämä olisi voinut olla onnellinen jonkun muun kanssa, mutta valitsi Matin, koska kuvitteli tämän olevan tosissaan.
Niin tai näin. Maija hyöri vuosia tämän Matin ympärillä aina "parempien naisten" välissä ja ei voi väittää fiksuna naisena, ettei tiennyt olevansa hätävara. Miksi Matti sitten otti Maijan? Se suuri rakkaus jätti, ikää alkoi olla lähemmäs 30, kaverit meni naimisiin ja perusti perheitä? Helppo ratkaisu. Eiköhän kumpikin tavallaan tiennyt kortit jo jaettaessa. Maija tiesi, että Matti ei olisi häntä huolinut, jos olisi ollut parempi tiedossa. Matti taas otti Maijan, kun tarvi vaimon ja ei muuta ollut saatavilla sillä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut mieheni aikuisia lapsia, suoraan sanottuna ei edes kiinnosta. Niin paskamaisesti kohtelivat isäänsä eron jälkeen. Rahat ja kesämökit kyllä kelpaa, mutta eivät muuten pidä mitään yhteyttä. Minun lapsiini miehellä on hyvät ja lämpimät välit. Molempien lapset ovat jo aikuisia, osalla jo omaakin perhettä.
En minäkään isäni uutta muijaa eikä edes kiinnosta. Turpaanvetoa seuraisi, jos sen lehmän erehtyisi paikalle roudaamaan.
Äidin kanssa voisit käydä läpi mikä kasvatuksessasi meni pieleen...
Ai, perheessäkikö vain äiti kasvattaa. Eikö isällä ole mitään osuutta lasten kasvatukseen?
Toisaalta, tällaisia perheitähän on paljon, missä miehet jättää kaiken vaimonsa vastuulle. Lasten kasvatuksen ja muun ja sitten kyllästytään, kun vaimo on väsynyt ja haetaan se nuori tussukka. Sitten voi haukkua ex-vaimoa, kuinka paska se oli ja kuinka paskasti kasvatti lapset. Ja uusi tussu on onnessaan, kun ex-vaimoa ja lapsia haukutaan
Perheessä, jossa ei ole isää niin äiti kasvattaa. Isien hylkäämiä lapsia on aina ollut ja tulee olemaan. Kaikki lasten ongelmat eivät aiheudu isättömyydestä vaan äidilläkin on roolinsa. Äidin tuen puutteesta ja äidin velloessa katkeruudesta, lapsetkaan ei voi hyvin. Jos äidillä mene hyvin, lapsillakin menee hyvin. Monet meistä isättömistä ovat selviytyneet ihan hyvin elämässä( kiitos äidin), mutta jotkut vellovat katkeruudessa vielä aikuisenakin. Antakaa jo anteeksi, että elämä ei ole oppikirjoista opittavaa suoritusta, jossa kaikki menee aina tismalleen oikein niin voitte olla jopa hetken onnellisia.
Tässä on jotain ristiriitaista. Ollaan isättömästä perheestä, mutta silti on äidin kasvatuksen syy, jos aikuinen lapsi ei halua tavata isäänsä ja isän uutta tyttistä....
Miten voi haluta tavata outoa ihmistä, jota isäksi joku kutsuu, jos on isättömästä perheestä
Elämä on ristiriitaista. Tässä lähinnä pureuduttiin lainauksessa olevaan sivujuoni päivityksenä katkeraan väkivallalla uhkailuun, kuin itse "ongelmaan". En minä ainakaan voi elämänkerrassani kirjoittaa äidistäni sankaria ja isästäni syypäätä kaikkin ongelmiin. Molemmat vanhempani mokasi.
Onpa tosi mustavalkoisia vastauksia osa täällä, mutta niinhän se on aina av:lla. Ja ristiriitaista ajattelua myös! Matti on tosi paska kun on Maijan kanssa 30 v. naimisissa, pitäis jättää aiemmin. Mutta Matti on myös tosi paska, jos jättää Maijan 5 v. jälkeen, 10 v. Jälkeen jne., etenkin auta armias jos se tapahtuu toisen naisen vuoksi. Teki Matti niin tai näin, niin hän on aina paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut mieheni aikuisia lapsia, suoraan sanottuna ei edes kiinnosta. Niin paskamaisesti kohtelivat isäänsä eron jälkeen. Rahat ja kesämökit kyllä kelpaa, mutta eivät muuten pidä mitään yhteyttä. Minun lapsiini miehellä on hyvät ja lämpimät välit. Molempien lapset ovat jo aikuisia, osalla jo omaakin perhettä.
En minäkään isäni uutta muijaa eikä edes kiinnosta. Turpaanvetoa seuraisi, jos sen lehmän erehtyisi paikalle roudaamaan.
Äidin kanssa voisit käydä läpi mikä kasvatuksessasi meni pieleen...
Tai sen itsekeskeisen ja paskan isän kanssa...
Niin kai hän olisi voinut katkeran äidin käytökseen vaikuttaa jäämällä huonoon liittoon, jos olisi ollut hyvä jätkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut mieheni aikuisia lapsia, suoraan sanottuna ei edes kiinnosta. Niin paskamaisesti kohtelivat isäänsä eron jälkeen. Rahat ja kesämökit kyllä kelpaa, mutta eivät muuten pidä mitään yhteyttä. Minun lapsiini miehellä on hyvät ja lämpimät välit. Molempien lapset ovat jo aikuisia, osalla jo omaakin perhettä.
En minäkään isäni uutta muijaa eikä edes kiinnosta. Turpaanvetoa seuraisi, jos sen lehmän erehtyisi paikalle roudaamaan.
Äidin kanssa voisit käydä läpi mikä kasvatuksessasi meni pieleen...
Tai sen itsekeskeisen ja paskan isän kanssa...
Niin kai hän olisi voinut katkeran äidin käytökseen vaikuttaa jäämällä huonoon liittoon, jos olisi ollut hyvä jätkä.
Ymmärrä nyt, että se äiti ei liity asiaan mitenkään. Isä oli ja on väkivaltainen, paska juoppo. Hänelle en todellakaan onnea suo enkä ala pikku uusperhettä leikkimään. Aikuisena osaan ajatella ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta olisi kyllä "kiva" kuulla ihmisten omakohtaisia kokemuksia aiheesta, olipa sitten jättäjä tai jätetty tai itse aikuisena vanhempien eron kokenut. Se taitaa olla ihan myytti vaan, että ero olisi täysi-ikäisille lapsille muka jotenkin helpompi asia, kuin pikkulapsille? Toki riippuu paljon siitäkin, millainen se vanhempien suhde ja perheen fiilis on ollut (perhehelvetti vai ihan kiva perusperhe, josta nyt on sattunut vähän intohimoa puuttumaan.).
-Ap
Isä vaihtoi perhettä lennosta, kun olin 16v. Siihen asti ei ollut isoja riitoja, ei ankeaa kohtelua. Lähtöään edeltävällä viikolla oltiin koko perheenä mökillä (veli 17v ja äiti), suunniteltiin yhteistä talvilomareissua ja mietittiin keittiöremppaa. Maanantaina isä ilmoitti, että hän muuttaa. Shokki kaikille, ei vähiten äidille. Isän uudessa perheessä oli 3v ja 5v lapset ja isän oletuksena, että minä hoitaisin niitä, niin hän saisi yhteistä aikaa uuden puolison kanssa. Kun ne nyt olisi olleet pikkusiskojani, niin toki hoidan.
Isän kanssa en ollut sen jälkeen missään väleissä, en enää vastannut puheluihin ja veli teki samoin. Äiti murtui kokonaan ja on edelleen 10 vuotta myöhemmin hajalla. Isä puolestaan on väsynyt teinien isä ja valittaa omalle äidilleen, miten raskasta on ja rahaa kuluu.
Minä menin naimisiin vuosi sitten. Isää en kutsunut häihin. Jos hän voi jättää perheensä tuosta vain, ei minulla ole mitään velvollisuutta leikkiä, että hän on mukava ihminen. Veljen esikoispojan ristiäisiin isää ei kutsuttu. Kerran olivat kaupassa tavanneet ja isä halusi vauvaa nähdä, mutta veli oli sanonut, että miksi turhaan, vieraalle ihmiselle ei heidän asiat kuulu.
Isäsi lähteminen perheestä kuvaamallasi tavalla on varmasti ollut todella raskas. Mutta olisiko nyt jo aika antaa anteeksi ja ottaa isä ainakin jossain määrin mukaan sinun ja veljesi elämään. Kaikki tekevät virheitä.
Olen itse ajatellut noista tilanteista, joissa toinen puoliso näennäisen äkkinäisesti lähtee liitosta, että asia on useimmissa tapauksissa hautunut jo pitkään mielessä ja sitten jonain päivänä ihminen kerää rohkeutensa ja lähtee. Se on rumasti tehty, mutta monelle ilmeisesti ainut tapa, johon he pystyvät. Ei mitenkään puolustettava kuitenkaan. Valitettavaa näissä on erityisesti se, että miehellä on usein jo toinen nainen katsottuna. On miehiä, jotka eivät pysty ajattelemaankaan eroa tilanteeseen, jossa he jäisivät yksin. Siten he valmistelevat eron ensin etsimällä uuden kumppanin. Se on raukkamaista, mutta aika monen toimintatapa. Olen törmännyt tällaisiin etsijöihin nettitreffeillä, mutta minua tuollainen toiminta ei kyllä saa syttymään.
Isä teki valintansa ja vaihtoi vanhan perheen uuteen. 19 v on vielä nuori ja usein nuoret ovat aika ehdottomia ja heillä on vankka näkemys, mikä on oikein ja mikä väärin. Tytön mielestä isä teki väärin. Aika voi auttaa asiaan tai sitten ei. Kiirehtiminen tai uuden naisen tuputtaminen tytön elämään todennäköisesti vain pahentaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa tosi mustavalkoisia vastauksia osa täällä, mutta niinhän se on aina av:lla. Ja ristiriitaista ajattelua myös! Matti on tosi paska kun on Maijan kanssa 30 v. naimisissa, pitäis jättää aiemmin. Mutta Matti on myös tosi paska, jos jättää Maijan 5 v. jälkeen, 10 v. Jälkeen jne., etenkin auta armias jos se tapahtuu toisen naisen vuoksi. Teki Matti niin tai näin, niin hän on aina paska.
Naiset tekevät aina vain rohkeita itsenäisiä ratkaisuja ja miehet on auttamatta paskoja ja syypäitä naisten kaikkiin ongelmiin ja samalla tekevät lasten elämästä ihan kamalaa, josta voi olla katkeria vielä aikuisenakin.
Mitä varten ap sekaantuu muiden asioihin ja kuvittelee tietävänsä kaikki taustat?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut mieheni aikuisia lapsia, suoraan sanottuna ei edes kiinnosta. Niin paskamaisesti kohtelivat isäänsä eron jälkeen. Rahat ja kesämökit kyllä kelpaa, mutta eivät muuten pidä mitään yhteyttä. Minun lapsiini miehellä on hyvät ja lämpimät välit. Molempien lapset ovat jo aikuisia, osalla jo omaakin perhettä.
En minäkään isäni uutta muijaa eikä edes kiinnosta. Turpaanvetoa seuraisi, jos sen lehmän erehtyisi paikalle roudaamaan.
Äidin kanssa voisit käydä läpi mikä kasvatuksessasi meni pieleen...
Tai sen itsekeskeisen ja paskan isän kanssa...
Niin kai hän olisi voinut katkeran äidin käytökseen vaikuttaa jäämällä huonoon liittoon, jos olisi ollut hyvä jätkä.
Ymmärrä nyt, että se äiti ei liity asiaan mitenkään. Isä oli ja on väkivaltainen, paska juoppo. Hänelle en todellakaan onnea suo enkä ala pikku uusperhettä leikkimään. Aikuisena osaan ajatella ihan itse.
Ymmärrä sinä, että tämä ei ole sinun henkilökohtainen päiväkirjasi johon voit purkaa katkeruuttasi. Minä en tunne sinua tai taustaasi. Ajanvietteenä käytetttävällä palstalla voi vain testata mielipidettään muilla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua harmittaa isän puolesta ja mielelläni kuulisin, jos on jotain vinkkejä isälle, miten hän voisi asiassa edetä.
-Ap (sivullinen, mutta kuitenkin läheinen)
Kuule AP, ole nyt ihan tyytyväinen siihen, että kaksi muuta lasta ovat halunneet sinut ja lapsesi tavata ja kaikki on sen suhteen omien sanojesi mukaan ihan fine.
Ette voi pakottaa miehesi aikuista lasta tapaamaan sinua ja jankkaamalla asiasta pahennatte vain tilannetta. Itselläni vastaava tilanne oman äitini kanssa johti siihen, että en ole tavannut äitiänikään useampaan vuoteen, kun alkoi tulla sen tyylistä kiristystä, että "jos haluat tavata minua, on sinun tavattava myös se rakas ihminen, jonka kanssa elämäni nyt jaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ällöttävä ketju. Täysin pelkillä tunteilla ajattelevia ihmisiä, joiden riittämätön kapasiteetti ei vain riitä miettimään asiaa yhtään laajemmin, kuin vain sen oman minun kannalta. Ikävän suuri osa naisista tuollaisia laumakanoja jotka ovat jääneet lapsen tasolle tunne-elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta olisi kyllä "kiva" kuulla ihmisten omakohtaisia kokemuksia aiheesta, olipa sitten jättäjä tai jätetty tai itse aikuisena vanhempien eron kokenut. Se taitaa olla ihan myytti vaan, että ero olisi täysi-ikäisille lapsille muka jotenkin helpompi asia, kuin pikkulapsille? Toki riippuu paljon siitäkin, millainen se vanhempien suhde ja perheen fiilis on ollut (perhehelvetti vai ihan kiva perusperhe, josta nyt on sattunut vähän intohimoa puuttumaan.).
-Ap
Isä vaihtoi perhettä lennosta, kun olin 16v. Siihen asti ei ollut isoja riitoja, ei ankeaa kohtelua. Lähtöään edeltävällä viikolla oltiin koko perheenä mökillä (veli 17v ja äiti), suunniteltiin yhteistä talvilomareissua ja mietittiin keittiöremppaa. Maanantaina isä ilmoitti, että hän muuttaa. Shokki kaikille, ei vähiten äidille. Isän uudessa perheessä oli 3v ja 5v lapset ja isän oletuksena, että minä hoitaisin niitä, niin hän saisi yhteistä aikaa uuden puolison kanssa. Kun ne nyt olisi olleet pikkusiskojani, niin toki hoidan.
Isän kanssa en ollut sen jälkeen missään väleissä, en enää vastannut puheluihin ja veli teki samoin. Äiti murtui kokonaan ja on edelleen 10 vuotta myöhemmin hajalla. Isä puolestaan on väsynyt teinien isä ja valittaa omalle äidilleen, miten raskasta on ja rahaa kuluu.
Minä menin naimisiin vuosi sitten. Isää en kutsunut häihin. Jos hän voi jättää perheensä tuosta vain, ei minulla ole mitään velvollisuutta leikkiä, että hän on mukava ihminen. Veljen esikoispojan ristiäisiin isää ei kutsuttu. Kerran olivat kaupassa tavanneet ja isä halusi vauvaa nähdä, mutta veli oli sanonut, että miksi turhaan, vieraalle ihmiselle ei heidän asiat kuulu.
Isäsi lähteminen perheestä kuvaamallasi tavalla on varmasti ollut todella raskas. Mutta olisiko nyt jo aika antaa anteeksi ja ottaa isä ainakin jossain määrin mukaan sinun ja veljesi elämään. Kaikki tekevät virheitä.
Olen itse ajatellut noista tilanteista, joissa toinen puoliso näennäisen äkkinäisesti lähtee liitosta, että asia on useimmissa tapauksissa hautunut jo pitkään mielessä ja sitten jonain päivänä ihminen kerää rohkeutensa ja lähtee. Se on rumasti tehty, mutta monelle ilmeisesti ainut tapa, johon he pystyvät. Ei mitenkään puolustettava kuitenkaan. Valitettavaa näissä on erityisesti se, että miehellä on usein jo toinen nainen katsottuna. On miehiä, jotka eivät pysty ajattelemaankaan eroa tilanteeseen, jossa he jäisivät yksin. Siten he valmistelevat eron ensin etsimällä uuden kumppanin. Se on raukkamaista, mutta aika monen toimintatapa. Olen törmännyt tällaisiin etsijöihin nettitreffeillä, mutta minua tuollainen toiminta ei kyllä saa syttymään.
Miksi pitäisi antaa anteeksi? Isä opetti, että aina pitää olla rehellinen. Itse hän ei siihen pystynyt.
En tarvitse isää elämääni, koska ei voi tietää, milloin hän tekee minulle/veljelle saman uudestaan eli tänään suunnittelee yhteistä matkaa mökille, huomenna ilmoittaa, että ei siitä tule mitään. Luottamus ei palaudu ja siksi on parempi, että emme ole tekemisissä niin epäluotettavan ihmisen kanssa. Veljen mielipide on se, että hän ei halua lapselleen isoisää, joka haluaa pinnan olevan kunnossa, vaikka sisällä kuohuu. Mieluummin asiat puhutaan kunnolla eikä pidetä kulissia pystyssä, kunnes se vaihdetaan toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ällöttävä ketju. Täysin pelkillä tunteilla ajattelevia ihmisiä, joiden riittämätön kapasiteetti ei vain riitä miettimään asiaa yhtään laajemmin, kuin vain sen oman minun kannalta. Ikävän suuri osa naisista tuollaisia laumakanoja jotka ovat jääneet lapsen tasolle tunne-elämässään.
Eli olet sitä mieltä, että miehen olisi pitänyt jättää turha tunteilu ja jäädä perheensä luokse eikä akkamaisesti etsiä itselleen sopivaa suhdetta?
Itsehän vastasit itsellesi: ei aikuista voi pakottaa. Hyvä kuitenkin että tytär tapaa isäänsä edes joskus.
Vanhempani erosivat ollessani teini-ikäinen. Molemmille tuli pian kuvioon uudet puolisot. Se oli vaivaannuttavaa, koska yhtäkkiä elämääni tuli täysin ventovieraita aikuisia, joiden kanssa oli jaettava arki. Etävanhempaa ei pystynyt tapaamaan ilman uutta puolisoa, lopulta en enää vieraillut käytännössä lainkaan.
Olen nyt aikuinen. Uusia vanhempipuolia on tullut ja mennyt. En ymmärrä, miksei omaa lastaan voisi tavata myösilman uutta heilaa.
Jos kuvittelen tuon omalle kohdalleni, niin en minä ainakaan olisi suostunut tapaamaan kummankaan vanhemman uutta kumppania. Vanhemmat itsensä ehkä just ja just.
Minusta se uusi kumppani ei kuulu lapsen elämään millään tavalla. Etenkään, kun ollaan jo aikuisia. Minusta täysi päätösvalta on tässä lapsella ja hän tekee niin kuin haluaa.
Alue: Aihe vapaa
Joo, AP on varmana vaan tämä sivusta seuraaja, ei kerro sinun elämästä tuo aloitusteksti, ei ollenkaan.. :D :D