Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen lapsi ei halua tavata isän uutta kumppania, mitä tehdä?
13.07.2016 |
Tilanne siis tämä, että erään perheen isukki lähti noin vuosi sitten uuden naisen matkaan 25 vuoden liiton jälkeen. Vaihtoi nuorempaan ja sitä rataa, tuttu tarina. Miehellä on exänsä kanssa 3 lasta, jotka jo aikuisia /nuoria aikuisia. Nuorimmainen (tyttö) oli eron aikaan 19 v. ja asui vielä kotona, nyt muuttanut jo omilleen. Ero oli ns. ruma ja perheen jätetty äiti oli luonnollisesti aika hajalla sen jälkeen, vaikka yrittikin varjella lapsiaan liialta kuormitukselta. Nyt äiti alkaa kai pikkuhiljaa jo toipumaan erosta.
Perheen 2 muuta lasta on jo tavannut isän uuden kumppanin (ja tämän 5 v. lapsen) ja ovat ilmeisesti ihan fine asian kanssa, mutta nuorimmainen ei suostu tapaamaan häntä. Isäänsä näkee joskus, mutta välit ovat melko etäiset. Mitä keinoja isällä olisi saada tytär tapaamaan ja hyväksymään naisen, jota hän rakastaa? Aikuista lasta kun ei voi oikein pakottaa. Tilanne on aika traaginen.
Isän ex eli tämän tytön äiti on käsittääkseni surustaan huolimatta ns. järki-ihminen, eli ei ole missään tapauksessa "vaatinut", että tytär ei saisi olla tekemisissä iskän uuden naisen kanssa. Isä oli eroon asti osallistuva ja hyvä isä, ei mikään etäinen tyyppi. Hän kärsii suunnattomasti huonoista väleistä tyttäreensä.
-Sivusta seuraaja
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole eroperheestä mut nuo teidän kommentit kuulostaa kauheilta. Jotain on mennyt kasvatuksessa pieleen, jos "perheenrikkojalle" ei suoda uutta onnea. Parisuhteet ei ole koskaan yhden kauppa. Aina on molemmissa vikaa, kun eroon päädytään. Tuo puolien valitseminen on tyypillistä kostoa ns jätetyltä puolisolta. Ala-arvoista.
Jotain mennyt kasvatuksessa pieleen jos perheenrikkojalle ei suoda uutta onnea. Mitä ihmettä? Mitä kasvatus siihen kuuluu?Luuletko että vanhemmat kasvattaa lastaan tyyliin perheenrikkojalle pitää suoda uusi onni? Kuinka tyhmä joku voi olla.
Ja kyllä se vika on monesti vain yhdessä kun ero tulee. Lähtevä esittänyt rakastavaa puolisoa ja sitten yhyäkkiä kaikki on pois.
Ja sillä perheenrikkojallahan on uusi onni kun on muualle toisen luo lähtenyt ja pitää outoja lapsia parempina kuin omiaan jotka voi hylätä.
Sehän siinä vain harmittaa että myös muilla ihmisillä on tunteita ja vieläpä oikeuksia ja heitä ei voi pakottaa mihinkään mihin he eivät halua.
Valinnoilla on seuraukset.
*reps*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei tämä isä tajunnut mitä tollasesta voi seurata niin huh huh ei järki paljon pakota.. Ihme ettei menettänyt kaikkia lapsiaan mikä olisi ollut ihan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut mieheni aikuisia lapsia, suoraan sanottuna ei edes kiinnosta. Niin paskamaisesti kohtelivat isäänsä eron jälkeen. Rahat ja kesämökit kyllä kelpaa, mutta eivät muuten pidä mitään yhteyttä. Minun lapsiini miehellä on hyvät ja lämpimät välit. Molempien lapset ovat jo aikuisia, osalla jo omaakin perhettä.
En minäkään isäni uutta muijaa eikä edes kiinnosta. Turpaanvetoa seuraisi, jos sen lehmän erehtyisi paikalle roudaamaan.
Äidin kanssa voisit käydä läpi mikä kasvatuksessasi meni pieleen...
Ai, perheessäkikö vain äiti kasvattaa. Eikö isällä ole mitään osuutta lasten kasvatukseen?
Toisaalta, tällaisia perheitähän on paljon, missä miehet jättää kaiken vaimonsa vastuulle. Lasten kasvatuksen ja muun ja sitten kyllästytään, kun vaimo on väsynyt ja haetaan se nuori tussukka. Sitten voi haukkua ex-vaimoa, kuinka paska se oli ja kuinka paskasti kasvatti lapset. Ja uusi tussu on onnessaan, kun ex-vaimoa ja lapsia haukutaan
Perheessä, jossa ei ole isää niin äiti kasvattaa. Isien hylkäämiä lapsia on aina ollut ja tulee olemaan. Kaikki lasten ongelmat eivät aiheudu isättömyydestä vaan äidilläkin on roolinsa. Äidin tuen puutteesta ja äidin velloessa katkeruudesta, lapsetkaan ei voi hyvin. Jos äidillä mene hyvin, lapsillakin menee hyvin. Monet meistä isättömistä ovat selviytyneet ihan hyvin elämässä( kiitos äidin), mutta jotkut vellovat katkeruudessa vielä aikuisenakin. Antakaa jo anteeksi, että elämä ei ole oppikirjoista opittavaa suoritusta, jossa kaikki menee aina tismalleen oikein niin voitte olla jopa hetken onnellisia.
Ottaa aikansa nuorella hyväksyä. Ikä vaikuttaa kanssa ja lapset on jotenkin aina niin lapsellisia vanhempiensa suhteen. Onhan se isän toiminta ollut tylyä äitiä kohtaan, mutta meillä on vain yksi elämä ja eikö isällä ole myös oikeus tavoitella onnea. Kun tulee ikää, niin alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei nämä asiat ole niin musta-valkoisia.
Isä kuitenkin hoiti leiviskänsä loppuun asti ja kasvatti lapset isoiksi.
Meillä tuttavapiirissä 30-vuotiaat perheelliset lapset murjotti isälleen vuosia, kun isä halusi erota äidistä eläkeiän kynnyksellä. Ero oli kyllä kaikille yllätys. Mies on semmoinen nynny ja naisesta ajattelin, ettei koskaan suostuisi eroon. Juttelin asiasta isäni kanssa, joka on siis tuon miehen nuoruuden kaveri. Isä sanoi, ettei tää Matti koskaan siitä Maijasta välittänyt kovin paljoa. Se suuri rakkaus nuorena jätti ja tää Maija oli siinä riippakivenä tyrkyllä, niin laitti sitten hynttyyt yhteen Maijan kanssa, kun ei muutakaan keksinyt. Lisäksi eron jälkeen tuo Matti oli isälleni sanonut suoraan, että ei hän koskaan ajatellut, että avioliitto kestäisi ikuisesti vaan odotti, että lapset aikuistuu ja rakentaa oman elämänsä, jonka jälkeen hän lähtee. Sanoi, ettei ikinä oikein jaksanut erästä Maijan hallitsevaa piirrettä. Tavallaan surullinenkin tarina, kun ihmiset on yli 30 vuotta naimisissa ja mies tietää koko ajan, että haluaa erota sitten aikanaan. Tarinaan ei liittynyt yllättykseksi kolmatta osapuolta. Erikoista oli vain se, että olisiko näiden aikuisten lasten mielestä isän pitänyt kököttää väkisin äidin kanssa elämän loppuun, vaikka oli heidän lapsuuden perheen eteen uhrannut jo yli puolet elämästään. Että väkisin vaan siinä, ettei aikuiset lapset saa itku-potkuraivaria? Miehellä ei vieläkään ole uutta naista ja erosta on vuosia jo.
Puolison lasten luottamuksen saaminen on joillekin iskän nyxille tärkeää, koska se vahvistaa heidän omaa asemaansa. Viis siitä miltä lapsista tuntuu. Hoputetaan ja painostetaan asian ja tunteiden käsittelyssä, vaikka lasta kunnioittavaa olisi antaa muutoksille aikaa ja lapselle tilaa. Kahdenkeskistä aikaa isän kanssa. Ilman että innokas nyxä haluaa bondata välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on niin selvästi tämä uusi vaimo. joka kovasti haluaisi, että tämä "uusi perhe" olisi lässynlässyn suurta onnellista perhettä...
No ei aina tapahdu kuin haluaisi.
No isä päätti, että uusi onni on lapsia tärkeämpää. Niinhän monet miehet tekee. Mä en ymmärrä mikä tuossa nyt sitten ap:ta tai isää närästää. Isähän SAI uuden onnen. Lapsista ja exän onnesta viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut mieheni aikuisia lapsia, suoraan sanottuna ei edes kiinnosta. Niin paskamaisesti kohtelivat isäänsä eron jälkeen. Rahat ja kesämökit kyllä kelpaa, mutta eivät muuten pidä mitään yhteyttä. Minun lapsiini miehellä on hyvät ja lämpimät välit. Molempien lapset ovat jo aikuisia, osalla jo omaakin perhettä.
En minäkään isäni uutta muijaa eikä edes kiinnosta. Turpaanvetoa seuraisi, jos sen lehmän erehtyisi paikalle roudaamaan.
Äidin kanssa voisit käydä läpi mikä kasvatuksessasi meni pieleen...
Ai, perheessäkikö vain äiti kasvattaa. Eikö isällä ole mitään osuutta lasten kasvatukseen?
Toisaalta, tällaisia perheitähän on paljon, missä miehet jättää kaiken vaimonsa vastuulle. Lasten kasvatuksen ja muun ja sitten kyllästytään, kun vaimo on väsynyt ja haetaan se nuori tussukka. Sitten voi haukkua ex-vaimoa, kuinka paska se oli ja kuinka paskasti kasvatti lapset. Ja uusi tussu on onnessaan, kun ex-vaimoa ja lapsia haukutaan
Noh,silloin isällä ei ole mitään osaa kun isä on kääntänyt selkänsä lapsilleen. Silloin äidin on kannettava yksin vastuunsa omista henkilökohtaisista arvovalinnoistaan. Elämässä ei sitä ennustettavuutta ole niin lapsistaan voi joutua vastuuseen yksinkin. Ihan kaikkea kun ei voi miesten syyksi yksin laittaa.
Mä taas olen aina ihmetellyt miksi mun vanhemmat on edelleen yhdessä. Minä ja sisarukset ollaan kaikki yli nelikymppisiä joten lasten tunteista ei voi olla kyse.
Vanhempina ja isovanhempina he on ihan loistavia, mutta en muista koskaan kuulleeni heidän puhuvan toisilleen normaalisti. Jatkuvaa tiuskimista, piikittelyä ja vanhojen asioiden kaivelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isä petti äiti selän takana melkein kolme vuotta. Koko sen ajan kävin koulua toisella paikkakunnalla ja isä mielellään kuljetti minua kämpälleni. Yhtenä viikonloppuna isäni oli humalassa ja riitelivät äitini kanssa rahasta. Isä tilasi taksin ja lähti, me lähdettiin perään. Hän ajoi paikkakunnalle, missä opiskelin, rivitalon pihaan ja ovella oli vastassa nainen. Epäselvyyksiä ei jäänyt, suutelivat heti ovella. Äiti hajosi täysin, minä kävin koputtamassa ovelle ja toivottamassa hyvää lopuelämää äijälle ja hänen hoidolleen..
Isä ei enään palannut kotiin. Medät häädettiin kotoa, tupa myytiin alta. Äijä meni naimisiin sen akkansa kanssa parin kk:n päästä. (äidin kanssa eivät olleet naimisissa) Pikkusiskoni maksettiin mukaan juhliin, itse en mennyt.
Kolme vuotta meni ennen kun ensimmäisen kerran törmättiin kaupassa. Olin saanut jo kaksi lastakin ja mennyt naimisiin. Äijä oli eronnut. Olivat ottaneet ison lainan ja ostaneet talon, muija vei kaiken. Nyt äijä makselee velkojansa ja valittaa kun elämä kohtelee huonosti. Sisareni ei ole häiden jälkeen isäänsä nähnyt. Itse näen lasten takia pari kertaa vuoteen.
Tähän voi vaan todetta pikkusiskon sanoin; Pitkää ikää ja yksinäistä vanhuutta! Elämä on valintoja, jotka joskus kantaa pitemmälle kun huomiseen..
Minä olen se isän uusi nainen ja 15 vuotta tätä uusperhe-elämää on takana. Vuodet tasaa, ikä laittaa lasten näkemyksiin perspektiiviä. En kyllä ollut mitenkään eron syy, koska olivat asuneet jo vuoden erillään. Lapset silti uskoi vanhempien palaavan yhteen ja ehkäpä mies olisi siihen suostunutkin (mies jätti) tossukkamaisuuttaan, mutta minun tulo kuvioon oli viimeinen niitti. Silloin teini-ikäiset lapset oli olosuhteisiin nähden ihan ok, mutta kyllähän sen vihamielisyyden vaistosi ja kaikenlaisen läyhäämisen selän takana meistä äidille. Kesti sen 5 vuotta, että tuo epämääräinen tunne katosi ja välit tuli lämpimiksi. Seuraavan viiden vuoden aikana adoptoivat mut melkein äidikseen ja nyt kun ovat itse vanhempia, niin minä olen melkein se mummu lapsille siinä kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottaa aikansa nuorella hyväksyä. Ikä vaikuttaa kanssa ja lapset on jotenkin aina niin lapsellisia vanhempiensa suhteen. Onhan se isän toiminta ollut tylyä äitiä kohtaan, mutta meillä on vain yksi elämä ja eikö isällä ole myös oikeus tavoitella onnea. Kun tulee ikää, niin alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei nämä asiat ole niin musta-valkoisia.
Isä kuitenkin hoiti leiviskänsä loppuun asti ja kasvatti lapset isoiksi.
Meillä tuttavapiirissä 30-vuotiaat perheelliset lapset murjotti isälleen vuosia, kun isä halusi erota äidistä eläkeiän kynnyksellä. Ero oli kyllä kaikille yllätys. Mies on semmoinen nynny ja naisesta ajattelin, ettei koskaan suostuisi eroon. Juttelin asiasta isäni kanssa, joka on siis tuon miehen nuoruuden kaveri. Isä sanoi, ettei tää Matti koskaan siitä Maijasta välittänyt kovin paljoa. Se suuri rakkaus nuorena jätti ja tää Maija oli siinä riippakivenä tyrkyllä, niin laitti sitten hynttyyt yhteen Maijan kanssa, kun ei muutakaan keksinyt. Lisäksi eron jälkeen tuo Matti oli isälleni sanonut suoraan, että ei hän koskaan ajatellut, että avioliitto kestäisi ikuisesti vaan odotti, että lapset aikuistuu ja rakentaa oman elämänsä, jonka jälkeen hän lähtee. Sanoi, ettei ikinä oikein jaksanut erästä Maijan hallitsevaa piirrettä. Tavallaan surullinenkin tarina, kun ihmiset on yli 30 vuotta naimisissa ja mies tietää koko ajan, että haluaa erota sitten aikanaan. Tarinaan ei liittynyt yllättykseksi kolmatta osapuolta. Erikoista oli vain se, että olisiko näiden aikuisten lasten mielestä isän pitänyt kököttää väkisin äidin kanssa elämän loppuun, vaikka oli heidän lapsuuden perheen eteen uhrannut jo yli puolet elämästään. Että väkisin vaan siinä, ettei aikuiset lapset saa itku-potkuraivaria? Miehellä ei vieläkään ole uutta naista ja erosta on vuosia jo.
Aikuisten lasten murjottamista en ymmärrä, mutta ei ole lasten tai ex-vaimonkaan vika, että mies on vaimonsa valinnut. Se, että hän ei ikinä vaimoaan rakastanut ja silti hänet valitsi, on yksinomaan miehen valinta. Ihan turha syyttää vaimoa ja "hänen hallitsevaa piirrettä." Typerää ja lapsellista vierittää syytä vaimolle. Miehen ei olisi ikinä tarvinnut olla vaimonsa kanssa, mutta toisaalta, ei hänellä olisi näitä lapsiaankaan ilman tätä tiettyä vaimoa. Turha selitellä jälkikäteen, "ettei se Matti nyt niin välittänyt Maijasta ikinä, mutta oli kuitenkin 30 vuotta hänen kanssaan." Itse asiassa todella loukkaavasti sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut mieheni aikuisia lapsia, suoraan sanottuna ei edes kiinnosta. Niin paskamaisesti kohtelivat isäänsä eron jälkeen. Rahat ja kesämökit kyllä kelpaa, mutta eivät muuten pidä mitään yhteyttä. Minun lapsiini miehellä on hyvät ja lämpimät välit. Molempien lapset ovat jo aikuisia, osalla jo omaakin perhettä.
En minäkään isäni uutta muijaa eikä edes kiinnosta. Turpaanvetoa seuraisi, jos sen lehmän erehtyisi paikalle roudaamaan.
Äidin kanssa voisit käydä läpi mikä kasvatuksessasi meni pieleen...
Ai, perheessäkikö vain äiti kasvattaa. Eikö isällä ole mitään osuutta lasten kasvatukseen?
Toisaalta, tällaisia perheitähän on paljon, missä miehet jättää kaiken vaimonsa vastuulle. Lasten kasvatuksen ja muun ja sitten kyllästytään, kun vaimo on väsynyt ja haetaan se nuori tussukka. Sitten voi haukkua ex-vaimoa, kuinka paska se oli ja kuinka paskasti kasvatti lapset. Ja uusi tussu on onnessaan, kun ex-vaimoa ja lapsia haukutaan
Perheessä, jossa ei ole isää niin äiti kasvattaa. Isien hylkäämiä lapsia on aina ollut ja tulee olemaan. Kaikki lasten ongelmat eivät aiheudu isättömyydestä vaan äidilläkin on roolinsa. Äidin tuen puutteesta ja äidin velloessa katkeruudesta, lapsetkaan ei voi hyvin. Jos äidillä mene hyvin, lapsillakin menee hyvin. Monet meistä isättömistä ovat selviytyneet ihan hyvin elämässä( kiitos äidin), mutta jotkut vellovat katkeruudessa vielä aikuisenakin. Antakaa jo anteeksi, että elämä ei ole oppikirjoista opittavaa suoritusta, jossa kaikki menee aina tismalleen oikein niin voitte olla jopa hetken onnellisia.
Tässä on jotain ristiriitaista. Ollaan isättömästä perheestä, mutta silti on äidin kasvatuksen syy, jos aikuinen lapsi ei halua tavata isäänsä ja isän uutta tyttistä....
Miten voi haluta tavata outoa ihmistä, jota isäksi joku kutsuu, jos on isättömästä perheestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaa aikansa nuorella hyväksyä. Ikä vaikuttaa kanssa ja lapset on jotenkin aina niin lapsellisia vanhempiensa suhteen. Onhan se isän toiminta ollut tylyä äitiä kohtaan, mutta meillä on vain yksi elämä ja eikö isällä ole myös oikeus tavoitella onnea. Kun tulee ikää, niin alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei nämä asiat ole niin musta-valkoisia.
Isä kuitenkin hoiti leiviskänsä loppuun asti ja kasvatti lapset isoiksi.
Meillä tuttavapiirissä 30-vuotiaat perheelliset lapset murjotti isälleen vuosia, kun isä halusi erota äidistä eläkeiän kynnyksellä. Ero oli kyllä kaikille yllätys. Mies on semmoinen nynny ja naisesta ajattelin, ettei koskaan suostuisi eroon. Juttelin asiasta isäni kanssa, joka on siis tuon miehen nuoruuden kaveri. Isä sanoi, ettei tää Matti koskaan siitä Maijasta välittänyt kovin paljoa. Se suuri rakkaus nuorena jätti ja tää Maija oli siinä riippakivenä tyrkyllä, niin laitti sitten hynttyyt yhteen Maijan kanssa, kun ei muutakaan keksinyt. Lisäksi eron jälkeen tuo Matti oli isälleni sanonut suoraan, että ei hän koskaan ajatellut, että avioliitto kestäisi ikuisesti vaan odotti, että lapset aikuistuu ja rakentaa oman elämänsä, jonka jälkeen hän lähtee. Sanoi, ettei ikinä oikein jaksanut erästä Maijan hallitsevaa piirrettä. Tavallaan surullinenkin tarina, kun ihmiset on yli 30 vuotta naimisissa ja mies tietää koko ajan, että haluaa erota sitten aikanaan. Tarinaan ei liittynyt yllättykseksi kolmatta osapuolta. Erikoista oli vain se, että olisiko näiden aikuisten lasten mielestä isän pitänyt kököttää väkisin äidin kanssa elämän loppuun, vaikka oli heidän lapsuuden perheen eteen uhrannut jo yli puolet elämästään. Että väkisin vaan siinä, ettei aikuiset lapset saa itku-potkuraivaria? Miehellä ei vieläkään ole uutta naista ja erosta on vuosia jo.
Aikuisten lasten murjottamista en ymmärrä, mutta ei ole lasten tai ex-vaimonkaan vika, että mies on vaimonsa valinnut. Se, että hän ei ikinä vaimoaan rakastanut ja silti hänet valitsi, on yksinomaan miehen valinta. Ihan turha syyttää vaimoa ja "hänen hallitsevaa piirrettä." Typerää ja lapsellista vierittää syytä vaimolle. Miehen ei olisi ikinä tarvinnut olla vaimonsa kanssa, mutta toisaalta, ei hänellä olisi näitä lapsiaankaan ilman tätä tiettyä vaimoa. Turha selitellä jälkikäteen, "ettei se Matti nyt niin välittänyt Maijasta ikinä, mutta oli kuitenkin 30 vuotta hänen kanssaan." Itse asiassa todella loukkaavasti sanottu.
Totta. Täytyy miehen olla melkoinen tossukka, jos joku riippakivi saan sen väkisin naimisiin ja tehetyttään lapset ja väkisin elämään sen kanssa 30 vuotta.
Ehkä kyseinen mies on sellainen ihminen, etteivät aikuiset lapset muutenkaan halua tuollaisen tossukan kanssa olla tekemisissä, joka on noin vietävissä ja 30 vuotta miettii, että tää ei kyllä oo mun rakkaus, mutta elänpä tämän kans paremman puutteessa, että ainakin pimpan saanti on turvattu. Sitten 30 vuoden jälkeen uskaltaa erota, kun jää eläkkeelle ja sitten haukkuu kaikille, että "emmää sitä ois oikeeastaan halunnutkaan, mutta kun se väkisin mut vei ja väkisin piti avioliitossa 30 vuotta"
Hyi helvetti, mikä äijä. Jos oma iäs olis samanlainen saamaton nahjus, niin en tiedä, välittäisinkö itsekään tavata. Olis lähtenyt aiemmin ja antanut sille riippakivelle mahdollisuuden löytää nuorena uusi mies, joka oikeasti rakastaa sitä, eikä vain saamattomuuttaan ja laiskuuttaan elä sen kanssa 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ottaa aikansa nuorella hyväksyä. Ikä vaikuttaa kanssa ja lapset on jotenkin aina niin lapsellisia vanhempiensa suhteen. Onhan se isän toiminta ollut tylyä äitiä kohtaan, mutta meillä on vain yksi elämä ja eikö isällä ole myös oikeus tavoitella onnea. Kun tulee ikää, niin alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei nämä asiat ole niin musta-valkoisia.
Isä kuitenkin hoiti leiviskänsä loppuun asti ja kasvatti lapset isoiksi.
Meillä tuttavapiirissä 30-vuotiaat perheelliset lapset murjotti isälleen vuosia, kun isä halusi erota äidistä eläkeiän kynnyksellä. Ero oli kyllä kaikille yllätys. Mies on semmoinen nynny ja naisesta ajattelin, ettei koskaan suostuisi eroon. Juttelin asiasta isäni kanssa, joka on siis tuon miehen nuoruuden kaveri. Isä sanoi, ettei tää Matti koskaan siitä Maijasta välittänyt kovin paljoa. Se suuri rakkaus nuorena jätti ja tää Maija oli siinä riippakivenä tyrkyllä, niin laitti sitten hynttyyt yhteen Maijan kanssa, kun ei muutakaan keksinyt. Lisäksi eron jälkeen tuo Matti oli isälleni sanonut suoraan, että ei hän koskaan ajatellut, että avioliitto kestäisi ikuisesti vaan odotti, että lapset aikuistuu ja rakentaa oman elämänsä, jonka jälkeen hän lähtee. Sanoi, ettei ikinä oikein jaksanut erästä Maijan hallitsevaa piirrettä. Tavallaan surullinenkin tarina, kun ihmiset on yli 30 vuotta naimisissa ja mies tietää koko ajan, että haluaa erota sitten aikanaan. Tarinaan ei liittynyt yllättykseksi kolmatta osapuolta. Erikoista oli vain se, että olisiko näiden aikuisten lasten mielestä isän pitänyt kököttää väkisin äidin kanssa elämän loppuun, vaikka oli heidän lapsuuden perheen eteen uhrannut jo yli puolet elämästään. Että väkisin vaan siinä, ettei aikuiset lapset saa itku-potkuraivaria? Miehellä ei vieläkään ole uutta naista ja erosta on vuosia jo.
Surullisinta on se, että mies ei koskaan halunnut olla rehellinen Maijalleen. Mies menee avioon saadakseen säännöllisesti ja vaivatta pimppaa, mutta lähtökohtaisesti kyseessä on tilapäinen liitto. Vaimolla saattoi hyvinkin olla hallitseva luonteenpiirre, mies oli varmaan täydellinen?
Minusta mies teki väärin Maijaa kohtaan. Tämä olisi voinut olla onnellinen jonkun muun kanssa, mutta valitsi Matin, koska kuvitteli tämän olevan tosissaan.
Meillä se isän uusi alkoi soittelemaan ja laittamaan mulle viestejä että oisi kiva tavata kun nyt ollaan samaa perhettä. En vastannut hänelle, laitoin isälle viestin että käskee akkansa lopettaa mun vainoamisen. Ei lopettanut, joten vaihdoin puhelinnumeron enkä antanut sitä edes isälle kun se oisi kuitenkin antanut sen eteenpäin.
Olin sanonut isälle, että tarvitsen aikaa sopeutua tilanteeseen ja että varmaan aikanaan olen valmis tapaamaan uuden rouvan, mutta en vielä. Koska rouva halusi heti olla bestiksiä, isä asettui hänen puolelleen.
Sovin isän kanssa tapaamisen kahvilaan. Eiköhän eukko taapertanut vanavedessä. Lähdin menemään enkä ole sen jälkeen tavannut kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut mieheni aikuisia lapsia, suoraan sanottuna ei edes kiinnosta. Niin paskamaisesti kohtelivat isäänsä eron jälkeen. Rahat ja kesämökit kyllä kelpaa, mutta eivät muuten pidä mitään yhteyttä. Minun lapsiini miehellä on hyvät ja lämpimät välit. Molempien lapset ovat jo aikuisia, osalla jo omaakin perhettä.
En minäkään isäni uutta muijaa eikä edes kiinnosta. Turpaanvetoa seuraisi, jos sen lehmän erehtyisi paikalle roudaamaan.
Äidin kanssa voisit käydä läpi mikä kasvatuksessasi meni pieleen...
No ei ainakaan isän kanssa voi, kun on lapsensa hylännyt, eikä ole ollut kasvattamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut mieheni aikuisia lapsia, suoraan sanottuna ei edes kiinnosta. Niin paskamaisesti kohtelivat isäänsä eron jälkeen. Rahat ja kesämökit kyllä kelpaa, mutta eivät muuten pidä mitään yhteyttä. Minun lapsiini miehellä on hyvät ja lämpimät välit. Molempien lapset ovat jo aikuisia, osalla jo omaakin perhettä.
En minäkään isäni uutta muijaa eikä edes kiinnosta. Turpaanvetoa seuraisi, jos sen lehmän erehtyisi paikalle roudaamaan.
Äidin kanssa voisit käydä läpi mikä kasvatuksessasi meni pieleen...
Ai, perheessäkikö vain äiti kasvattaa. Eikö isällä ole mitään osuutta lasten kasvatukseen?
Toisaalta, tällaisia perheitähän on paljon, missä miehet jättää kaiken vaimonsa vastuulle. Lasten kasvatuksen ja muun ja sitten kyllästytään, kun vaimo on väsynyt ja haetaan se nuori tussukka. Sitten voi haukkua ex-vaimoa, kuinka paska se oli ja kuinka paskasti kasvatti lapset. Ja uusi tussu on onnessaan, kun ex-vaimoa ja lapsia haukutaan
Lapsi, kun avaa suunsa hän puhuu kodistaan ja siitä mitä kasvatuksella periytetty. Lapset oppii esimerkistä, jos esimerkki on ollut yhtä katkeruutta niin se näkyy lapsissakin. Ikävä tosiasia on se, että perheet eivät ole täydellisiä. Yksihuoltajille, että myös lapsille pitäisi välittää, että myös isättömänä(äidittömänä) voidaan selviytyä, mutta ei. Viesti on, että isät on kelvottomia, eivätkä välitä lapsistaan ja tähän samaan viestiin lisätään se isän uusi puoliso ja kaikki on ihan paskaa. Yleisiä asenteita ja arvoja on vaikea muuttaa miksikään, niin äitiys on edelleen se maailman paskin rooli, mutta kokanaisuudessa on sentään menty parempaa suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut mieheni aikuisia lapsia, suoraan sanottuna ei edes kiinnosta. Niin paskamaisesti kohtelivat isäänsä eron jälkeen. Rahat ja kesämökit kyllä kelpaa, mutta eivät muuten pidä mitään yhteyttä. Minun lapsiini miehellä on hyvät ja lämpimät välit. Molempien lapset ovat jo aikuisia, osalla jo omaakin perhettä.
En tavannut minäkään ennen kuin mieheni kuoli. Tulivat äitinsä kanssa ajamaan minua kodistani, jonka luulivat perivänsä. :D Eivät raukat tienneet, että olimme naimissa ja talo minun omistuksessa jo vuosia ennen ennen kuin edes tapasin heidän isänsä ja suojattu avioehdolla. Isä eli eron jälkeen yksinään vuosia ennen kun tapasi minut ja liitto kaatui äidin alkoholismiin, mutta kyllä se minun syyksi saatiin kännettyä.
Setäni perheessä kävi päinvastoin. Erittäin riitaisan eron jälkeen setä jäi asumaan omakotitaloon, vaimo ja lapset muuttivat pois. Kun nuorempi serkku täytti 18v, ilmoitti hän veljensä kanssa isälleen, että talo pitää tyhjentää, koska isovanhempien tekemän testamentin mukaan se on heidän talonsa eikä isän. Viidessä vuodessa oli uusi vaimo laitellut paikkoja ja hoitanut pihaa kuin omaansa, ja sitten tuli muutto kerrostalokaksioon 2 pienen lapsen kanssa. Hyvästi kivat puutarhajuhlat.
Ai, perheessäkikö vain äiti kasvattaa. Eikö isällä ole mitään osuutta lasten kasvatukseen?
Toisaalta, tällaisia perheitähän on paljon, missä miehet jättää kaiken vaimonsa vastuulle. Lasten kasvatuksen ja muun ja sitten kyllästytään, kun vaimo on väsynyt ja haetaan se nuori tussukka. Sitten voi haukkua ex-vaimoa, kuinka paska se oli ja kuinka paskasti kasvatti lapset. Ja uusi tussu on onnessaan, kun ex-vaimoa ja lapsia haukutaan