Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen lapsi ei halua tavata isän uutta kumppania, mitä tehdä?
13.07.2016 |
Tilanne siis tämä, että erään perheen isukki lähti noin vuosi sitten uuden naisen matkaan 25 vuoden liiton jälkeen. Vaihtoi nuorempaan ja sitä rataa, tuttu tarina. Miehellä on exänsä kanssa 3 lasta, jotka jo aikuisia /nuoria aikuisia. Nuorimmainen (tyttö) oli eron aikaan 19 v. ja asui vielä kotona, nyt muuttanut jo omilleen. Ero oli ns. ruma ja perheen jätetty äiti oli luonnollisesti aika hajalla sen jälkeen, vaikka yrittikin varjella lapsiaan liialta kuormitukselta. Nyt äiti alkaa kai pikkuhiljaa jo toipumaan erosta.
Perheen 2 muuta lasta on jo tavannut isän uuden kumppanin (ja tämän 5 v. lapsen) ja ovat ilmeisesti ihan fine asian kanssa, mutta nuorimmainen ei suostu tapaamaan häntä. Isäänsä näkee joskus, mutta välit ovat melko etäiset. Mitä keinoja isällä olisi saada tytär tapaamaan ja hyväksymään naisen, jota hän rakastaa? Aikuista lasta kun ei voi oikein pakottaa. Tilanne on aika traaginen.
Isän ex eli tämän tytön äiti on käsittääkseni surustaan huolimatta ns. järki-ihminen, eli ei ole missään tapauksessa "vaatinut", että tytär ei saisi olla tekemisissä iskän uuden naisen kanssa. Isä oli eroon asti osallistuva ja hyvä isä, ei mikään etäinen tyyppi. Hän kärsii suunnattomasti huonoista väleistä tyttäreensä.
-Sivusta seuraaja
Kommentit (330)
Ihan päivänselvä juttu, että jos meidän perheessä kumpi tahansa vanhemmista (minä tai mies) päättäisi lähteä lätkimään uuden nuoren puolison matkaan, lapset oisi järkähtämättä sen toisen vanhemman rinnalla eivätkä haluaisi olla missään tekemisissä uuden puolison kanssa. Hetkeen eivät varmaan edes sen jättäjä-vanhemman.
Vaikka lapset on aikuisia, tuossa aloituksen tapauksessa isä on rikkonut aikuisten lastensa lapsuudenperheen ja jollain tavalla myös heidän turvallisuudentunteensa. Miksi? Tuoreemman tussun takia. Kyllä siitäkin ihanuus karisee kun hetki eletään arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua harmittaa isän puolesta ja mielelläni kuulisin, jos on jotain vinkkejä isälle, miten hän voisi asiassa edetä.
-Ap (sivullinen, mutta kuitenkin läheinen)
Aino vinkki jonka voit antaa, että isä antaa aikaa ja tilaa toipua.
ps. voisit ihan suoraan sanoa olevasi isän puoliso
Tämä on varmasti ihan viisas vinkki itseasiassa. Isän uusi nainen en kuitenkaan ole, sori vaan. Jos luet tarkasti aloitusviestini ja siinä käyttämäni sanavalinnat, voit päätellä asian ihan itsekin. Mutta eipä silläkään lopulta ole väliä tässä av-universumissa, olen tai en ole. Välitän vain kaikista tämän tilanteen osapuolista ja toivoisin kaikille hyvää, siinä se. Ja ymmärrän kyllä tytärtä itsekin.
-Ap
Unohdit, ett äse isä ei halua kaikille hyvää. Siksi sen on pakko hyväksyä, että kaikki eivät halua hänelle hyvää.
Mutta olisi kyllä "kiva" kuulla ihmisten omakohtaisia kokemuksia aiheesta, olipa sitten jättäjä tai jätetty tai itse aikuisena vanhempien eron kokenut. Se taitaa olla ihan myytti vaan, että ero olisi täysi-ikäisille lapsille muka jotenkin helpompi asia, kuin pikkulapsille? Toki riippuu paljon siitäkin, millainen se vanhempien suhde ja perheen fiilis on ollut (perhehelvetti vai ihan kiva perusperhe, josta nyt on sattunut vähän intohimoa puuttumaan.).
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua harmittaa isän puolesta ja mielelläni kuulisin, jos on jotain vinkkejä isälle, miten hän voisi asiassa edetä.
-Ap (sivullinen, mutta kuitenkin läheinen)
Aino vinkki jonka voit antaa, että isä antaa aikaa ja tilaa toipua.
ps. voisit ihan suoraan sanoa olevasi isän puoliso
Tämä on varmasti ihan viisas vinkki itseasiassa. Isän uusi nainen en kuitenkaan ole, sori vaan. Jos luet tarkasti aloitusviestini ja siinä käyttämäni sanavalinnat, voit päätellä asian ihan itsekin. Mutta eipä silläkään lopulta ole väliä tässä av-universumissa, olen tai en ole. Välitän vain kaikista tämän tilanteen osapuolista ja toivoisin kaikille hyvää, siinä se. Ja ymmärrän kyllä tytärtä itsekin.
-Ap
Värikynät ovat oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistenkin käyttööön. Näet varmaan enkeleitäkin?!
https://www.pelastakaalapset.fi/tyomme-kotimaassa/tukihenkilot/
Ei tuossa voi oikein tehdä sivullisena mitään. Aika korjaa, jos korjaa. Isä on "hylännyt" tyttärensä vaikeassa iässä. Vaikka olisi täysi-ikäinen, mutta omat siivet eivät vielä täysin kanna, niin vanhempien ero voi olla yhtä iso shokki kuin ns.alaikäisenäkin. välit eivät välttämättä koskaan palaudu isän ja kuopuksen välillä ennalleen. Isän on aika jatkaa eteenpäin valitsemallaan tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tarvitsisi tavata uutta naista? Ei nainen 19-vuotiaan elämään kuulu millään lailla. Nainen on tehnyt pahaa, tuhoa ja rikkonut perheen. En itsekään tapaisi jos olisin tuo tyttö.
Meillä mies toi väkisin kodinrikkojan lasten elämään vaikka minä ja lapset inhoamme häntä. Lahjontaa käytettiin (rahaa) jotta teini suostui viettämään aikaa isän ja kodinrikkojan kanssa.
Minkä takia tytön pitäisi tavata isän uusi tyttöystävä? Ei se liity häneen mitenkään. Mua, eroperheen lapsena, teininä ärsytti eniten se, ettei isää nähnyt ilman uutta enää ollenkaan. Ajattelin jo silloin, että olen tullut isääni tapaamaan, en muita. Meillä oli ja on ihan ok välit, mutta silti olisin kaivannut isäni kahdenkeskistä seuraa.
Isän kannattaisi olla sitkeä ja pyytä tyttöä tapaamisiin esim. Kahvilaan tms. Missä varmasti ei uutta ole näköpiirissä ja selkeästi kertoa se yös. Uskon, että kyllä tytöllä isää on ikävä, muttei vaan halua tavata äidin syrjäyttänyttä naista ja se on hänen oikeutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tarvitsisi tavata uutta naista? Ei nainen 19-vuotiaan elämään kuulu millään lailla. Nainen on tehnyt pahaa, tuhoa ja rikkonut perheen. En itsekään tapaisi jos olisin tuo tyttö.
Meillä mies toi väkisin kodinrikkojan lasten elämään vaikka minä ja lapset inhoamme häntä. Lahjontaa käytettiin (rahaa) jotta teini suostui viettämään aikaa isän ja kodinrikkojan kanssa.
"Isä ja kodinrikkoja"? Siis isä on täysin syytön kodin rikkoutumiseen, toinen nainen vaan tuli ja vei? Isähän tuossa on kotinsa rikkonut.
Vierailija kirjoitti:
Mutta olisi kyllä "kiva" kuulla ihmisten omakohtaisia kokemuksia aiheesta, olipa sitten jättäjä tai jätetty tai itse aikuisena vanhempien eron kokenut. Se taitaa olla ihan myytti vaan, että ero olisi täysi-ikäisille lapsille muka jotenkin helpompi asia, kuin pikkulapsille? Toki riippuu paljon siitäkin, millainen se vanhempien suhde ja perheen fiilis on ollut (perhehelvetti vai ihan kiva perusperhe, josta nyt on sattunut vähän intohimoa puuttumaan.).
-Ap
Isä vaihtoi perhettä lennosta, kun olin 16v. Siihen asti ei ollut isoja riitoja, ei ankeaa kohtelua. Lähtöään edeltävällä viikolla oltiin koko perheenä mökillä (veli 17v ja äiti), suunniteltiin yhteistä talvilomareissua ja mietittiin keittiöremppaa. Maanantaina isä ilmoitti, että hän muuttaa. Shokki kaikille, ei vähiten äidille. Isän uudessa perheessä oli 3v ja 5v lapset ja isän oletuksena, että minä hoitaisin niitä, niin hän saisi yhteistä aikaa uuden puolison kanssa. Kun ne nyt olisi olleet pikkusiskojani, niin toki hoidan.
Isän kanssa en ollut sen jälkeen missään väleissä, en enää vastannut puheluihin ja veli teki samoin. Äiti murtui kokonaan ja on edelleen 10 vuotta myöhemmin hajalla. Isä puolestaan on väsynyt teinien isä ja valittaa omalle äidilleen, miten raskasta on ja rahaa kuluu.
Minä menin naimisiin vuosi sitten. Isää en kutsunut häihin. Jos hän voi jättää perheensä tuosta vain, ei minulla ole mitään velvollisuutta leikkiä, että hän on mukava ihminen. Veljen esikoispojan ristiäisiin isää ei kutsuttu. Kerran olivat kaupassa tavanneet ja isä halusi vauvaa nähdä, mutta veli oli sanonut, että miksi turhaan, vieraalle ihmiselle ei heidän asiat kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta olisi kyllä "kiva" kuulla ihmisten omakohtaisia kokemuksia aiheesta, olipa sitten jättäjä tai jätetty tai itse aikuisena vanhempien eron kokenut. Se taitaa olla ihan myytti vaan, että ero olisi täysi-ikäisille lapsille muka jotenkin helpompi asia, kuin pikkulapsille? Toki riippuu paljon siitäkin, millainen se vanhempien suhde ja perheen fiilis on ollut (perhehelvetti vai ihan kiva perusperhe, josta nyt on sattunut vähän intohimoa puuttumaan.).
-Ap
Isä vaihtoi perhettä lennosta, kun olin 16v. Siihen asti ei ollut isoja riitoja, ei ankeaa kohtelua. Lähtöään edeltävällä viikolla oltiin koko perheenä mökillä (veli 17v ja äiti), suunniteltiin yhteistä talvilomareissua ja mietittiin keittiöremppaa. Maanantaina isä ilmoitti, että hän muuttaa. Shokki kaikille, ei vähiten äidille. Isän uudessa perheessä oli 3v ja 5v lapset ja isän oletuksena, että minä hoitaisin niitä, niin hän saisi yhteistä aikaa uuden puolison kanssa. Kun ne nyt olisi olleet pikkusiskojani, niin toki hoidan.
Isän kanssa en ollut sen jälkeen missään väleissä, en enää vastannut puheluihin ja veli teki samoin. Äiti murtui kokonaan ja on edelleen 10 vuotta myöhemmin hajalla. Isä puolestaan on väsynyt teinien isä ja valittaa omalle äidilleen, miten raskasta on ja rahaa kuluu.
Minä menin naimisiin vuosi sitten. Isää en kutsunut häihin. Jos hän voi jättää perheensä tuosta vain, ei minulla ole mitään velvollisuutta leikkiä, että hän on mukava ihminen. Veljen esikoispojan ristiäisiin isää ei kutsuttu. Kerran olivat kaupassa tavanneet ja isä halusi vauvaa nähdä, mutta veli oli sanonut, että miksi turhaan, vieraalle ihmiselle ei heidän asiat kuulu.
Aika hurjaa, huh huh.
Isä on toiminut julmasti oman onnensa kanssa. Tosi törkeä temppu vaimolle ja lapsille, kun on tullut tosi paha mieli, ei pysty toimimaan vastoin tunteitaan, ainakaan vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulla on omakohtainen kokemus vastapuolelta. Äitini tapasi uuden miehen, tämän miehen exä ja tytär eivät voineet asiaa hyväksyä (olivat eronneet jo aiemmin, eli äitini ei ollut eron syy) . Äitini ja tämä mies on olleet yhdessä jo useamman vuoden, naimisiinkin menivät pari vuotta sitten. Tytär ei tullut häihin. Ei vastaa isänsä soittoihin. Keksii ihmeellisiä juttuja, kun isä koittaa ottaa yhteyttä uhkaa hakea lähestymiskieltoa yms. Tyttö on yli parikymppinen kuitenkin jo... ei mikään teini tai pikkulapsi.
Tilanne on isän kannalta äärettömän surullinen. Vanhasta liitosta ja hullusta ex-vaimosta kun pääsi eroon, joutui uuteen helvettiin tyttärensä kanssa. Tuolle tilanteella vaan ei ulkopuoliset yhtään mitään voi, kun tytär on nyt päättänyt valita jonkun ihmeellisen uhriutumisen ja katkeruuden tien ja sillä pysyä. Ja varmasti äidilläänkin on näpit pelissä. Tässä ketjussa on aika oksettavia kommentteja siitä miten "isä on tiensä valinnut ja nyt saa kärsiä siitä". Hmm. Ihan niinkuin vika olisi aina ja vain ainoastaan miehessä. Ihan sama miten vaikea avioliitto naisen kanssa olisi? Ja eron jälkeen pitäisi lasten vuoksi elää eunukkina loppuelämänsä, ettei muut ota nokkiinsa? Melko sairas ajatusmaailma minusta.
Eli anna olla. Aika parantaa haavat tai sitten ei. Jokainen valitsee itse millaisen asenteen elämäänsä ottaa. Ei minustakaan vanhempien ero ollut mukava asia, mutta olen sen hyväksynyt ja saanut elämään kaksi uutta ihmistä, joista kuitenkin pidän (vanhempien uudet puolisot).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tarvitsisi tavata uutta naista? Ei nainen 19-vuotiaan elämään kuulu millään lailla. Nainen on tehnyt pahaa, tuhoa ja rikkonut perheen. En itsekään tapaisi jos olisin tuo tyttö.
Meillä mies toi väkisin kodinrikkojan lasten elämään vaikka minä ja lapset inhoamme häntä. Lahjontaa käytettiin (rahaa) jotta teini suostui viettämään aikaa isän ja kodinrikkojan kanssa.
"Isä ja kodinrikkoja"? Siis isä on täysin syytön kodin rikkoutumiseen, toinen nainen vaan tuli ja vei? Isähän tuossa on kotinsa rikkonut.
Niin on isä rikkonut, mutta hän on kuitenkin lapsille läheinen koska on isä. Nainen ei ole mitään vaan pelkkä kodinrikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tarvitsisi tavata uutta naista? Ei nainen 19-vuotiaan elämään kuulu millään lailla. Nainen on tehnyt pahaa, tuhoa ja rikkonut perheen. En itsekään tapaisi jos olisin tuo tyttö.
Meillä mies toi väkisin kodinrikkojan lasten elämään vaikka minä ja lapset inhoamme häntä. Lahjontaa käytettiin (rahaa) jotta teini suostui viettämään aikaa isän ja kodinrikkojan kanssa.
"Isä ja kodinrikkoja"? Siis isä on täysin syytön kodin rikkoutumiseen, toinen nainen vaan tuli ja vei? Isähän tuossa on kotinsa rikkonut.
Niin on isä rikkonut, mutta hän on kuitenkin lapsille läheinen koska on isä. Nainen ei ole mitään vaan pelkkä kodinrikkoja.
Ei taida olla kovin läheinen jos tuosta vaan rikkoo vanhan ja tuo uuden väkisin lasten elämään. Jos oisi ajatellut yläpäällään, oisi ajatellut niitä lapsiaan
Tommoset asiat on aina sen jättäjän vastuulla. Uusi nainen saa paskan vaivoikseen, siinä riittävästi hänelle ristiä kannettavaksi. Tekee pari kakaraa ja sitten ukko siirtyy taas uuteen naiseen
Vierailija kirjoitti:
No minulla on omakohtainen kokemus vastapuolelta. Äitini tapasi uuden miehen, tämän miehen exä ja tytär eivät voineet asiaa hyväksyä (olivat eronneet jo aiemmin, eli äitini ei ollut eron syy) . Äitini ja tämä mies on olleet yhdessä jo useamman vuoden, naimisiinkin menivät pari vuotta sitten. Tytär ei tullut häihin. Ei vastaa isänsä soittoihin. Keksii ihmeellisiä juttuja, kun isä koittaa ottaa yhteyttä uhkaa hakea lähestymiskieltoa yms. Tyttö on yli parikymppinen kuitenkin jo... ei mikään teini tai pikkulapsi.
Tilanne on isän kannalta äärettömän surullinen. Vanhasta liitosta ja hullusta ex-vaimosta kun pääsi eroon, joutui uuteen helvettiin tyttärensä kanssa. Tuolle tilanteella vaan ei ulkopuoliset yhtään mitään voi, kun tytär on nyt päättänyt valita jonkun ihmeellisen uhriutumisen ja katkeruuden tien ja sillä pysyä. Ja varmasti äidilläänkin on näpit pelissä. Tässä ketjussa on aika oksettavia kommentteja siitä miten "isä on tiensä valinnut ja nyt saa kärsiä siitä". Hmm. Ihan niinkuin vika olisi aina ja vain ainoastaan miehessä. Ihan sama miten vaikea avioliitto naisen kanssa olisi? Ja eron jälkeen pitäisi lasten vuoksi elää eunukkina loppuelämänsä, ettei muut ota nokkiinsa? Melko sairas ajatusmaailma minusta.
Eli anna olla. Aika parantaa haavat tai sitten ei. Jokainen valitsee itse millaisen asenteen elämäänsä ottaa. Ei minustakaan vanhempien ero ollut mukava asia, mutta olen sen hyväksynyt ja saanut elämään kaksi uutta ihmistä, joista kuitenkin pidän (vanhempien uudet puolisot).
Eiköhän tässä pääasiassa puhuta salasuhteesta- ja pettämisestä lähteneistä parisuhteista, jotka tuomitaan jyrkästi. Tuo on myös todella ikävä juttu ja tuomittavaa jos on jo erottu ennen uutta ja luonnehäiriöinen ex-puoliso manipuloi esim. lasten kautta.
Vanhemmat erosivat, kun olin 25-vuotias. Oli todella raskasta, kun vanhemmat olivat niin hajalla. Etenkin äiti, joka ei olisi halunnut erota, mutta myös isä kriiseili. Ja molemmat asettivat minua ja sisaruksiani jatkuvasti ikävään välikäteen, jossa joutui valitsemaan puolia. Isällä oli ollut pidemmän aikaa toinen nainen, josta myöhemmin tuli aviopuoliso. Tuolla naisella on myös omia aikuisia lapsia. Tulemme nykyään kaikki ihan hyvin toimeen, vaikka monimutkaista on välillä. Olen tyytyväinen, että vanhempani voivat nyt molemmat paremmin ja heillä tuntuu olevan kohtuullisen toimivat parisuhteet, mutta en myöskään varmasti ikinä lakkaa suremasta sitä, että lapsuuteni ydinperhettä ei enää ole. Kyllä se värittää suhdettani näihin uusiin ihmisiin, enkä voi sille mitään.
Ymmärrän hyvin tuota tytärtä, etenkin jos ero on ollut riitaisa. Sallikaa hänelle hänen tunteensa. Ajan myötä ne voivat lientyä, mutta se nyt ei ainakaan auta, että tuota uutta naista jälkikasvuineen tuputetaan koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tarvitsisi tavata uutta naista? Ei nainen 19-vuotiaan elämään kuulu millään lailla. Nainen on tehnyt pahaa, tuhoa ja rikkonut perheen. En itsekään tapaisi jos olisin tuo tyttö.
Meillä mies toi väkisin kodinrikkojan lasten elämään vaikka minä ja lapset inhoamme häntä. Lahjontaa käytettiin (rahaa) jotta teini suostui viettämään aikaa isän ja kodinrikkojan kanssa.
"Isä ja kodinrikkoja"? Siis isä on täysin syytön kodin rikkoutumiseen, toinen nainen vaan tuli ja vei? Isähän tuossa on kotinsa rikkonut.
Niin on isä rikkonut, mutta hän on kuitenkin lapsille läheinen koska on isä. Nainen ei ole mitään vaan pelkkä kodinrikkoja.
Ei taida olla kovin läheinen jos tuosta vaan rikkoo vanhan ja tuo uuden väkisin lasten elämään. Jos oisi ajatellut yläpäällään, oisi ajatellut niitä lapsiaan
Tommoset asiat on aina sen jättäjän vastuulla. Uusi nainen saa paskan vaivoikseen, siinä riittävästi hänelle ristiä kannettavaksi. Tekee pari kakaraa ja sitten ukko siirtyy taas uuteen naiseen
Jos lapsetkin on jo teini-ikäisiä ja yli, puhutaan yleensä 40-50- vuotiaista ihmisistä. Eli tuskin on uudet kakarat enää kummallakaan mielessä, vaan se että lasten kasvatusvastuun jälkeen vihdoin uskalletaan lähteä paskasta liitosta ja hakea myös itselle onnellista liittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tarvitsisi tavata uutta naista? Ei nainen 19-vuotiaan elämään kuulu millään lailla. Nainen on tehnyt pahaa, tuhoa ja rikkonut perheen. En itsekään tapaisi jos olisin tuo tyttö.
Meillä mies toi väkisin kodinrikkojan lasten elämään vaikka minä ja lapset inhoamme häntä. Lahjontaa käytettiin (rahaa) jotta teini suostui viettämään aikaa isän ja kodinrikkojan kanssa.
"Isä ja kodinrikkoja"? Siis isä on täysin syytön kodin rikkoutumiseen, toinen nainen vaan tuli ja vei? Isähän tuossa on kotinsa rikkonut.
Niin on isä rikkonut, mutta hän on kuitenkin lapsille läheinen koska on isä. Nainen ei ole mitään vaan pelkkä kodinrikkoja.
Ei se verisukulaisuus tee kenestäkään läheistä, eikä ota vastuuta pois. Isä on yhtä lailla se kodinrikkoja, joka omasta tahdostaan laittoi toisen naisen perheensä yli.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tarvitsisi tavata uutta naista? Ei nainen 19-vuotiaan elämään kuulu millään lailla. Nainen on tehnyt pahaa, tuhoa ja rikkonut perheen. En itsekään tapaisi jos olisin tuo tyttö.
Meillä mies toi väkisin kodinrikkojan lasten elämään vaikka minä ja lapset inhoamme häntä. Lahjontaa käytettiin (rahaa) jotta teini suostui viettämään aikaa isän ja kodinrikkojan kanssa.
Se mies näissä tapauksissa (tämä ja aloituksen) on se kodinrikkoja, se toinen nainen on korkeintaan sorkkarauta, jos sitäkään. On ihan oma valinta parisuhteessa olevalla lähteä vieraisiin ja lopulta lätkimään.
Alue: Aihe vapaa
Isä teki valintansa ja lapsi omansa. Todennäköisesti ne isommatkin lapset ovat sitä mieltä, että paska äijä, mutta koska suhteensa isään on aina ollut vähän etäisempi kuin kuopuksella, niin suhtautuvat asiaan asiallisen viileästi. Mikä ei muuten tarkoita sitä, että hyväksyisivät, sieltä voi vielä olla tulossa melkoisia yllätyksiä isälle tyyliin arvaa, ketä ei kutsuttu häihin.
Nuorin on todennäköisesti ollut "isän tyttö" ja siksi kodin rikkominen ja kuopuksen aseman vaihtaminen vieraan naisen 5v:lle on hänen mielestään väärin. Koska ero oli ns. ruma ero, on siihen todennäköisesti liittynyt asioita, joista ap ei kerro. JOka tapauksessa tytön ei tarvitse olla isänsä kanssa missään väleissä, koska isä valitsi uuden perheen. Tyttö voi kääntää selkänsä ja todeta, että en tarvitse sinua, en välitä sinusta, en katso, että olet ihmisenä sen arvoinen, että olisin kanssasi. Isä teki noin äidille, miksi tytär ei tekisi samaa isälle?