Munasin täydellisesti treffeillä

Ei tulisi mieleenkään seurustella vakavasti sellaisen miehen kanssa, joka ei lue ja pitää sitä lähinnä huvittavana harrastuksena. Lukeminen on yleissivistykseen kuuluva asia ja en kestäisi hetkeäkään sellaisen juntin kanssa, joka on jättänyt lukemiset ala-asteella.

Paljon lukevan ihmisen erottaa usein jo ihan kuuntelemalla häntä. Sanavarasto on laaja, kielikorvaa löytyy ja kirjallinenkin ilmaisu on monipuolista, rikasta ja virheettömämpää kuin vähän lukeneella. Tiedän tämän, koska näen sitä aivan joka päivä työssäni opettajana. Ero on aika huima niiden oppilaiden välillä, jotka lukevat ja eivät lue. Toisilla joka ikinen tarina, essee yms. on työn ja tuskan takana, vastaukset kökköjä ja töksähteleviä, kieliopista/lauserakenteista nyt puhumattakaan. Lukemisesta innostuneilla kaikki kirjallinen ilmaisu on luontevampaa. Ulosannilla, sekä suullisella että kirjallisella, on aika iso merkitys kun pitäisi antaa hyvää vaikutelmaa opinnoissa, työelämässä, asiakkaille, puolisokandidaatille...

Lukuharrastus myös usein periytyy lapsillekin. Ei tietysti aina, mutta todennäköisempää se silti on jos lapsi näkee vanhempiensa lukevan ja saa sellaisen mallin, tottuu käymään kirjastossa jne. En tietenkään pakota lapsiani lukemaan, mutta toki koitan kannustaa ja innostaa siihen. Kirjoja on helposti saatavilla, pienillekin lapsille luetaan paljon, käymme kirjastossa ja lomalla me aikuisetkin loikoilemme lukemassa milloin mitäkin. Toivoisin ettei kotona ole sellainen ilmapiiri, että toinen vanhemmista halveksuu lukuharrastusta. Ehkäpä hyvin menneet treffit tyssäsivät tähän ajatukseen sinunkin kohdallasi :) Nainen kun usein ajattelee jo millainen isä miehestä voisi tulla.

Mä oon aina lukenut tosi paljon ja erityyppisiä kirjoja, mutten ymmärrä hypetystä siitä, miten lukeminen muka aina tarkoittaa yleissivistyneisyyttä. Ei tarkoita. Jos lukee muuta kuin puhdasta tietokirjallisuutta, mielikuvitus, sanavarasto ja empatiakyky kyllä kasvavat. Lisäksi osaa todennäköisemmin kirjoittaa ilman räikeitä kielioppivirheitä. Mutta ei Austenin tai Bronten sisarusten lukeminen kenestäkään älykkäämpää tai sivistyneempää tee. Jotain nippelitietoa nyt saattaa tarttua mukaan, mutta itsensä jalustalle nostaminen sen vuoksi, että on joskus lukenut Tuntemattoman sotilaan, on täysin naurettavaa. Ihmiset on erilaisia, kaikki ei tykkää lukea samanlaisia kirjoja eikä sitä voikaan vaatia. Näin ollen ei voi myöskään väittää, että jonkin tietyn kirjan lukeminen/lukematta jättäminen olisi älykkyyden mittari. Tärkeintä olisi se, että edes joskus lukisi jotain (tai esimerkiksi vaikeissa lukihäiriötapauksissa kuuntelisi vaikka äänikirjoja). Kirjoja lukemalla saa elää monta elämää siinä missä niiden lukematta jättäminen antaa mahdollisuuden vain yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen on yleissivistävä harrastus. Voisi tehdä sinullekin hyvää vähän raottaa kirjan kantta.

Voihan ne kirjat katsoa myös elokuvaversiona, jos sellainen on tehty kirjasta.

Ei kirjan lukemista ja (kirjasta tehtyä)elokuvaa voi verrata keskenään.Elokuvan katsominen on passiivista,lukiessa mm."kuvittaa" tarinan itse,joutuu käyttämään aivojaan toisin kuin telkkaria tuijottaessa.

Siksi aikaisempi kommentti,että "lukeminen on idiooteille",on todella omituinen.Idiootithan nimenomaan eivät lue,vaikka heille siitä olisi eniten hyötyä.

No ehkä se olikin vain onni, että treffit menivät komeasti pieleen. Olin nuorena ihastunut yhteen tosi komeeseen kundiin, joka ei lukenut. Itse taas tykkäsin lukea oikeastaan koko ajan. Mua häiritsi kun se ei antanut mun lukea rauhassa vaan ois pitäny olla istumassa sen kanssa telkkarin ja huonon leffan ääressä. Ja hänestä mä olin tylsä ja epäkohtelias kun aina halusin vaan lukea.

Nyt mulla on ihana mies, jonka kanssa voidaan ensin katsoa hyvä leffa töllöstä ja sitten siirtyä yhdessä lukemaan makkariin. Eikä kumpaakaan haittaa, jos tulee vaan toista kiinnostava leffa, toinen saa ihan vapaasti lukea - ja ollaan molemmat ihan tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oikein raksuta miten se älykkyys tai yleistieto paranee jos lukee jotain fiktiivisiä kirjoja joita suurinosa on? Sen enempää kenenkään lukuharrastusta dissaamatta.

Luen tällä hetkellä Jane Austenin kirjaa Ylpeys ja ennakkoluulo englanniksi. Tähän mennessä se on parantanut sanastoani, koska olen joutunut tarkastamaan tuntemattomia sanoja. (and I have done this with alacrity!) :)

Sen lisäksi jouduin ottamaan selvää miksi 1800-luvulla kirjoitetussa kirjallisuudessa sensuroidaan nimiä. Rykmentti oli --shiressä. Tämä johtui mm. siitä, että lukija olisi voinut tuntea nimetyn alueen ja lukukokemuksen realismi olisi kärsinyt, koska hän olisi tiennyt, että sen nimisiä henkilöitä ei asu alueella. Siten myös saatiin aitouden tuntua teokseen, koska se vaikutti siltä, että nyt puhutaan oikeista ihmisistä.

Lisäksi olen vielä tutustunut naisen asemaan 1800-luvun Englannissa ja siitä miten tärkeää naisen oli löytää aviomies.

Olen siis tuhlannut aikaani lukemalla rakkaushömppää enkä osaa ohjelmoida sen paremmin kuin aiemminkaan, mutta en sanoisi, että olen tuhlannut aikaani täysin.  :)

Sulla ei todellakaan raksuta ja lukemaan käyttämäsi aika on totta tosiaan mennyt hukkaan. Jane Austen on klassikko, jonka kirjat eivät ole rakkaushömppää vaan tarkkanäköistä ihmiskuvausta.

Ei sinullakaan pahemmin raksuta, jos et huomannut, että vastaustani ei siltä osin oltu kirjoitettu täysin tosissaan. Sinun kannattaisi ehkä lukea enemmän. :)

Lukeminen on 1900-luvun harrastus.