Lue keskustelun säännöt.
Miten saa parisuhteen?
11.07.2016 |
Ongelmani on että kaikki miesjutut jäävät lyhytaikaisiksi.
Taustatietoja:
-En anna ekoilla enkä tokilla treffeillä, yritän tutustua ihmiseen ja muutenkin vähän puntaroin, haluanko edes hänen kanssaan mitään kaverisuhdetta kummallisempaa.
-Kun ollaan päästy lakanoiden väliin ja ollaan vietetty paljon kahdenkeskistä aikaa joidenkin kuukausien ajan, ilmoittavat yleensä "haluavan edetä hitaasti", jos alan vähänkään vihjailemaan parisuhteesta.
Miten välttää joutumasta pelkäksi panoksi?
T.asperger
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Rupeat kiinnostumaan oman tasoisistasi miehistä; maailma on täynnä epätoivoisia tavallisia miehiä, jotka piilottavat epätoivonsa ja olisivat hyvin onnellisia sitoutumisesta.
Joku nyt sanoo että tämä on katkeran lassukan puhetta mutta itsekin sanoit että miehet kuulemma pitävät seksirinkiä Tinderissä jne. ja kyllä noiden puheiden perusteella jo tietää minkälaisten miesten kanssa olet ollut tekemisissä eli sen suositun marginaalin kanssa, jotka toimivat naisten tavoin. Tavallinen mies saa seksiä ehkä kerran vuodessa tai parissa jos ei ole parisuhteessa ja aina sekään ei riitä.
En minä ole Tinderistä saanut seuraa, kerran latasin kyllä sovelluksen, mutta sain liian paljon viestejä että ahdistuin siitä ja poistin koko Tinderin kännykästä saman päivän aikana. Kommentoin vain yleisellä tasolla millaista porukkaa siellä on, mitä olen kuunnellut kavereiden ja tuttujen kokemuksia siitä, sekä lukenut netistä.
Seuraa olen saanut lähinnä tuttavien kautta (kaverin kaverin kavereita tms). Joku on löytynyt baaristakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hyvä keino voisi olla että lakkaat ajattelemasta miehiä vihollisena, joka pitää taitavalla taktikoinnilla saada suostumaan asettamiisi ehtoihin. Tarvitset vuosia tutustuaksesi ihmiseen niin hyvin että tiedät mitä hänen päässään liikkuu. Ja usko tai älä: miehetkin ovat yksilöitä ja osaavat ajatella. Heillä on haaveita, tavoitteita ja ikäviä luonteenpiirteitä. Jokaisella. Et voi mitenkään hallita tätä deittailujuttua täydellisesti. Joten yhtä hyvin voit tehdä mikä kivalta tuntuu. Jos käy huonosti, itke ja syö suklaata. Sitten lähde uudelle kierrokselle. Tässä pelissä ei kukaan selviä vammoitta.
No minä en kenenkään pelinappulaksi enää aio suostua, joten tässä on oikeasti alettava olemaan tiukempi. Aiemmin olen ollut hyvin miellyttämishaluinen ja kiltti, joka ei tuottanut tulosta.
Valitettavasti sekään ei takaa yhtään sen parempaa lopputulosta. Se käy oikeasti tosia raskaaksi yrittää olla toista aina sen askeleen edellä ja nimenomaan taktikoida että se suhde olisi muutakin kuin pelkkää seksin merkeissä tapailua. Jatkuvasti pitää itse olla ehdottamassa näkemistä ja tekemistä ja yrittää sopia asioita ennen kuin mies ehtii sopia muuta menoa. Jotenkin ihan liian raskasta ja hankalaa touhua mulle, kun jatkuvasti pitää vängätä asioista ja suurin piirtein kiristää ja lahjoa toista.
Mieluummin olen yksin.
N38
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä flirttailla koko ajan ja kaikkien miesten kanssa <- näyttää epätoivoiselta ja helpolta naiselta.
Naimisissa oleviin ei enää tuossa iässä kannata tuhlata energiaa: vaimo ei välttämättä jätä miestään, vaikka pettäminen tulisi ilmikin, koska avioliitossa on kysymys vähän isommasta/laajemmasta sopimuksesta (myös juridisessa mielessä) kuin pelkästä panemisesta.
Kannattaa ajatella myös muita asioita kuin parin hankintaa.
Miehet on aina tehneet aloitteen, ollaan vaihdettu numeroita ja siitä se sitten yleensä on lähtenyt. Ei ole minun juuri tarvinnut alkaa sen kummemmin flirttailemaan. Ja niin, on niissä miehissä ollut jokunen varattukin jotka teeskentelivät sinkkua, mutta eivät sentään olleet naimisissa, ikävää vaan niiden naisten kannalta, kun luottavat sokeasti miehiinsä. t.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hyvä keino voisi olla että lakkaat ajattelemasta miehiä vihollisena, joka pitää taitavalla taktikoinnilla saada suostumaan asettamiisi ehtoihin. Tarvitset vuosia tutustuaksesi ihmiseen niin hyvin että tiedät mitä hänen päässään liikkuu. Ja usko tai älä: miehetkin ovat yksilöitä ja osaavat ajatella. Heillä on haaveita, tavoitteita ja ikäviä luonteenpiirteitä. Jokaisella. Et voi mitenkään hallita tätä deittailujuttua täydellisesti. Joten yhtä hyvin voit tehdä mikä kivalta tuntuu. Jos käy huonosti, itke ja syö suklaata. Sitten lähde uudelle kierrokselle. Tässä pelissä ei kukaan selviä vammoitta.
No minä en kenenkään pelinappulaksi enää aio suostua, joten tässä on oikeasti alettava olemaan tiukempi. Aiemmin olen ollut hyvin miellyttämishaluinen ja kiltti, joka ei tuottanut tulosta.
Eli teet niistä miehistä sitten niitä pelinappuloita? Mietit ja laskelmoit, millä taktiikalla saat haluamasi?
Kuulostaa aika ikävältä kaikkien kannalta tuollainen ajattelutapa. Siis että aina joku on se pelinappula. Deittailun pitäisi olla hauskaa.
Sitähän se nykypäivänä on, kun muuta seuraa on niin helppo saada.
Ei se pelinappulana pitäminen mistään "nykypäivästä" johdu, vaan siitä että jotkut pitävät muita pelinappuloina. Kukaan ei tietenkään itse ajattele pitävänsä toisia pelinappuloina, muuta kuin kostoksi "kun se aloitti". Jos siis ajattelet että oikeamielisessä katkeruudessasi olet joskus kohdellut toista pelinappulana tai uskot jatkuvasti joutuvasi pelinappulakohtelun uhriksi, todennäköisesti vika on omassa ajattelutavassa. Harvoin siinä ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Minä vietän elämäni sinkkukesää. Urheilen, hoidan itseäni ja laittaudun nätiksi, tein yksin pienen retriitinomaisen reissun pöpelikköön, tuijotin kuukauden jalkapalloa, mietin mitä seuraavaksi haluaisin tehdä ja sitten tein sen. Pikkuhiljaa olen huomannut että voin todella hyvin, paremmin kuin kertaakaan aikuisiällä. En ole suonut ajatustakaan suhdehaaveille, laitan kynnet ja ajelen sääret vain ryömiäkseni peiton alle. Täysin varmasti voin sanoa että laittaudun vain itseäni varten.
Olen huomannut että ei tunnukaan maailmanlopulta vaikka en ikinä enää olisi parisuhteessa. Huonojen kokemusten jälkeen rimani on korkealla ja introvertin luonteeni takia tapaan vähänlaisesti ihmisiä. On todennäköisempää että jään yksin kuin että löydän kumppanin.
Kannattaa panostaa suhteeseen oman itsensä kanssa. Se voi lopulta tuoda mukanaan jotain muutakin mutta oma elämä ja onnellisuus kannattaa rakentaa mahdollisimman riippumattomaksi muista ihmisistä. Huojuvan puun varjoon ei kukaan halua pitkäksi aikaa pysähtyä.
Mä olisin voinut kirjoittaa tämän ja jotenkin lohdullista huomata, etten ole ainakaan yksin näin omituinen. Sitäkin kun on tullut epäiltyä nykyisin kynsiä lakatessa ja kasvonaamioiden kanssa puljatessa kun ei tosiaan ole miehet enää mielessä. Mäkin keskityn nyt treenaamiseen ja omaan hyvinvointiini enkä uhraa enää ajatustakaan parisuhteelle enkä sen puuttumiselle. Ihan niin hukkaan heitettyä aikaa kuin olla ja voi eikä sitä ikinä saa takaisin. Kun miehet kerran haluaa vaan panosuhteen parisuhteen sijaan niin todellakin pysyn yksin tästä eteenpäin eikä tee edes tiukkaa.
N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo aspergerpiirteet voivat olla kyllä iso kynnys, jos mies miettii asiaa pidemmälle. Jos tuttavapiirissä on yhtään perheitä, joissa on aspergerlapsia ja on sivusta nähnyt miten vaikeaa näiden kanssa voi olla, niin joutuu kyllä aika tarkkaan miettimään uskaltaako perustaa perhettä aspergerpiirteisen ihmisen kanssa. Tähän vielä lisäksi ne normaalit vaikeudet, jotka on ihan siinä kahdenkeskisessä kanssakäymisessä. En tiedä olisiko kahden aspergerin liitto sitten sen helpompi, mutta ainakin he voisivat ymmärtää toisiaan paremmin kuin asperger ja neurotyypillinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hyvä keino voisi olla että lakkaat ajattelemasta miehiä vihollisena, joka pitää taitavalla taktikoinnilla saada suostumaan asettamiisi ehtoihin. Tarvitset vuosia tutustuaksesi ihmiseen niin hyvin että tiedät mitä hänen päässään liikkuu. Ja usko tai älä: miehetkin ovat yksilöitä ja osaavat ajatella. Heillä on haaveita, tavoitteita ja ikäviä luonteenpiirteitä. Jokaisella. Et voi mitenkään hallita tätä deittailujuttua täydellisesti. Joten yhtä hyvin voit tehdä mikä kivalta tuntuu. Jos käy huonosti, itke ja syö suklaata. Sitten lähde uudelle kierrokselle. Tässä pelissä ei kukaan selviä vammoitta.
No minä en kenenkään pelinappulaksi enää aio suostua, joten tässä on oikeasti alettava olemaan tiukempi. Aiemmin olen ollut hyvin miellyttämishaluinen ja kiltti, joka ei tuottanut tulosta.
Eli teet niistä miehistä sitten niitä pelinappuloita? Mietit ja laskelmoit, millä taktiikalla saat haluamasi?
Kuulostaa aika ikävältä kaikkien kannalta tuollainen ajattelutapa. Siis että aina joku on se pelinappula. Deittailun pitäisi olla hauskaa.
No niinhän sen pitäisi mutta kun se ei ole. Siitä on hauskuus kaukana kun joutuu jatkuvasti olemaan se joka yrittää ehdottaa tapaamisiin muutakin tekemistä kuin pelkän seksin ja silti ne aina jää pelkiksi lupauksiksi ja lopputuloksena on taas pelkkää panemista. Eikö tapailun ideana ole nimenomaan viettää aikaa sen ihastuksen/kiinnostuksen kohteen kanssa ja tehdä ja kokea yhdessä erilaisia asioita? Mennä syömään, drinksuille, jätskille? Käydä leffassa tai vaikka Korkeasaaressa? Mennä yhdessä mökille tai vaikka lähikaupunkiin päiväksi? Ihan vaan olla yhdessä?
Mikään näistä ei miehiä kiinnosta.
N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hyvä keino voisi olla että lakkaat ajattelemasta miehiä vihollisena, joka pitää taitavalla taktikoinnilla saada suostumaan asettamiisi ehtoihin. Tarvitset vuosia tutustuaksesi ihmiseen niin hyvin että tiedät mitä hänen päässään liikkuu. Ja usko tai älä: miehetkin ovat yksilöitä ja osaavat ajatella. Heillä on haaveita, tavoitteita ja ikäviä luonteenpiirteitä. Jokaisella. Et voi mitenkään hallita tätä deittailujuttua täydellisesti. Joten yhtä hyvin voit tehdä mikä kivalta tuntuu. Jos käy huonosti, itke ja syö suklaata. Sitten lähde uudelle kierrokselle. Tässä pelissä ei kukaan selviä vammoitta.
No minä en kenenkään pelinappulaksi enää aio suostua, joten tässä on oikeasti alettava olemaan tiukempi. Aiemmin olen ollut hyvin miellyttämishaluinen ja kiltti, joka ei tuottanut tulosta.
Eli teet niistä miehistä sitten niitä pelinappuloita? Mietit ja laskelmoit, millä taktiikalla saat haluamasi?
Kuulostaa aika ikävältä kaikkien kannalta tuollainen ajattelutapa. Siis että aina joku on se pelinappula. Deittailun pitäisi olla hauskaa.
No niinhän sen pitäisi mutta kun se ei ole. Siitä on hauskuus kaukana kun joutuu jatkuvasti olemaan se joka yrittää ehdottaa tapaamisiin muutakin tekemistä kuin pelkän seksin ja silti ne aina jää pelkiksi lupauksiksi ja lopputuloksena on taas pelkkää panemista. Eikö tapailun ideana ole nimenomaan viettää aikaa sen ihastuksen/kiinnostuksen kohteen kanssa ja tehdä ja kokea yhdessä erilaisia asioita? Mennä syömään, drinksuille, jätskille? Käydä leffassa tai vaikka Korkeasaaressa? Mennä yhdessä mökille tai vaikka lähikaupunkiin päiväksi? Ihan vaan olla yhdessä?
Mikään näistä ei miehiä kiinnosta.
N38
Tietenkin miehiä kiinnostaa. Kokemuksesi on 100% kiinni miesvalinnoistasi.
Sinä valitset pelimiehiä, koska he sytyttävät. He sytyttävät koska ovat hyviä käsittelemään naisia, pelaavat peliä, sekä eivät ole tavallisia pulliaisia. Kuten sinä olet heidän silmissään.
"Panorinkejä" pitävät hyvin, hyvin pieni osa miehistä, parisuhdemarkkinoiden eliitti mitä tulee naisten kiinnostuksen herättämiseeen. He pelaavat peliä, ja ovat hyviä siinä. On täysin naurettavaa yleistää heidän käytös "miehiin", eli valtaosaan miehistä.
Et syty tavallisesta miehestä, ja luulet pelimiestä tavalliseksi. Miten korjata tilanne? Ei se ehkä ole korjattavissa. Sinäkin sanot ettet enää viitsi yrittää. Vielä jokunen vuosi kun vierähtää niin pelimiestenkin kiinnostus hiljenee. Ja sinun on entistä vaikeampaa sulattaa semmoinen kumppani jonka siinä vaiheessa saat suhteeseen. Joka tietenkin on sitten nykyisillä silmilläsi vielä huonompi kun ne, josta et syty tällä hetkellä, jotka haluaisivat muutakin kuin seksiä.
Klassinen tilanne. Sinun touhussa ainoat voittajat ovat ne panorinkiä ylläpitävät pelimiehet, kaikki muut kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hyvä keino voisi olla että lakkaat ajattelemasta miehiä vihollisena, joka pitää taitavalla taktikoinnilla saada suostumaan asettamiisi ehtoihin. Tarvitset vuosia tutustuaksesi ihmiseen niin hyvin että tiedät mitä hänen päässään liikkuu. Ja usko tai älä: miehetkin ovat yksilöitä ja osaavat ajatella. Heillä on haaveita, tavoitteita ja ikäviä luonteenpiirteitä. Jokaisella. Et voi mitenkään hallita tätä deittailujuttua täydellisesti. Joten yhtä hyvin voit tehdä mikä kivalta tuntuu. Jos käy huonosti, itke ja syö suklaata. Sitten lähde uudelle kierrokselle. Tässä pelissä ei kukaan selviä vammoitta.
No minä en kenenkään pelinappulaksi enää aio suostua, joten tässä on oikeasti alettava olemaan tiukempi. Aiemmin olen ollut hyvin miellyttämishaluinen ja kiltti, joka ei tuottanut tulosta.
Eli teet niistä miehistä sitten niitä pelinappuloita? Mietit ja laskelmoit, millä taktiikalla saat haluamasi?
Kuulostaa aika ikävältä kaikkien kannalta tuollainen ajattelutapa. Siis että aina joku on se pelinappula. Deittailun pitäisi olla hauskaa.
No niinhän sen pitäisi mutta kun se ei ole. Siitä on hauskuus kaukana kun joutuu jatkuvasti olemaan se joka yrittää ehdottaa tapaamisiin muutakin tekemistä kuin pelkän seksin ja silti ne aina jää pelkiksi lupauksiksi ja lopputuloksena on taas pelkkää panemista. Eikö tapailun ideana ole nimenomaan viettää aikaa sen ihastuksen/kiinnostuksen kohteen kanssa ja tehdä ja kokea yhdessä erilaisia asioita? Mennä syömään, drinksuille, jätskille? Käydä leffassa tai vaikka Korkeasaaressa? Mennä yhdessä mökille tai vaikka lähikaupunkiin päiväksi? Ihan vaan olla yhdessä?
Mikään näistä ei miehiä kiinnosta.
N38
Tietenkin miehiä kiinnostaa. Kokemuksesi on 100% kiinni miesvalinnoistasi.
Sinä valitset pelimiehiä, koska he sytyttävät. He sytyttävät koska ovat hyviä käsittelemään naisia, pelaavat peliä, sekä eivät ole tavallisia pulliaisia. Kuten sinä olet heidän silmissään.
"Panorinkejä" pitävät hyvin, hyvin pieni osa miehistä, parisuhdemarkkinoiden eliitti mitä tulee naisten kiinnostuksen herättämiseeen. He pelaavat peliä, ja ovat hyviä siinä. On täysin naurettavaa yleistää heidän käytös "miehiin", eli valtaosaan miehistä.
Et syty tavallisesta miehestä, ja luulet pelimiestä tavalliseksi. Miten korjata tilanne? Ei se ehkä ole korjattavissa. Sinäkin sanot ettet enää viitsi yrittää. Vielä jokunen vuosi kun vierähtää niin pelimiestenkin kiinnostus hiljenee. Ja sinun on entistä vaikeampaa sulattaa semmoinen kumppani jonka siinä vaiheessa saat suhteeseen. Joka tietenkin on sitten nykyisillä silmilläsi vielä huonompi kun ne, josta et syty tällä hetkellä, jotka haluaisivat muutakin kuin seksiä.
Klassinen tilanne. Sinun touhussa ainoat voittajat ovat ne panorinkiä ylläpitävät pelimiehet, kaikki muut kärsii.
Enpäs hetkeen olekaan moista p*skaa lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hyvä keino voisi olla että lakkaat ajattelemasta miehiä vihollisena, joka pitää taitavalla taktikoinnilla saada suostumaan asettamiisi ehtoihin. Tarvitset vuosia tutustuaksesi ihmiseen niin hyvin että tiedät mitä hänen päässään liikkuu. Ja usko tai älä: miehetkin ovat yksilöitä ja osaavat ajatella. Heillä on haaveita, tavoitteita ja ikäviä luonteenpiirteitä. Jokaisella. Et voi mitenkään hallita tätä deittailujuttua täydellisesti. Joten yhtä hyvin voit tehdä mikä kivalta tuntuu. Jos käy huonosti, itke ja syö suklaata. Sitten lähde uudelle kierrokselle. Tässä pelissä ei kukaan selviä vammoitta.
No minä en kenenkään pelinappulaksi enää aio suostua, joten tässä on oikeasti alettava olemaan tiukempi. Aiemmin olen ollut hyvin miellyttämishaluinen ja kiltti, joka ei tuottanut tulosta.
Eli teet niistä miehistä sitten niitä pelinappuloita? Mietit ja laskelmoit, millä taktiikalla saat haluamasi?
Kuulostaa aika ikävältä kaikkien kannalta tuollainen ajattelutapa. Siis että aina joku on se pelinappula. Deittailun pitäisi olla hauskaa.
No niinhän sen pitäisi mutta kun se ei ole. Siitä on hauskuus kaukana kun joutuu jatkuvasti olemaan se joka yrittää ehdottaa tapaamisiin muutakin tekemistä kuin pelkän seksin ja silti ne aina jää pelkiksi lupauksiksi ja lopputuloksena on taas pelkkää panemista. Eikö tapailun ideana ole nimenomaan viettää aikaa sen ihastuksen/kiinnostuksen kohteen kanssa ja tehdä ja kokea yhdessä erilaisia asioita? Mennä syömään, drinksuille, jätskille? Käydä leffassa tai vaikka Korkeasaaressa? Mennä yhdessä mökille tai vaikka lähikaupunkiin päiväksi? Ihan vaan olla yhdessä?
Mikään näistä ei miehiä kiinnosta.
N38
Tietenkin miehiä kiinnostaa. Kokemuksesi on 100% kiinni miesvalinnoistasi.
Sinä valitset pelimiehiä, koska he sytyttävät. He sytyttävät koska ovat hyviä käsittelemään naisia, pelaavat peliä, sekä eivät ole tavallisia pulliaisia. Kuten sinä olet heidän silmissään.
"Panorinkejä" pitävät hyvin, hyvin pieni osa miehistä, parisuhdemarkkinoiden eliitti mitä tulee naisten kiinnostuksen herättämiseeen. He pelaavat peliä, ja ovat hyviä siinä. On täysin naurettavaa yleistää heidän käytös "miehiin", eli valtaosaan miehistä.
Et syty tavallisesta miehestä, ja luulet pelimiestä tavalliseksi. Miten korjata tilanne? Ei se ehkä ole korjattavissa. Sinäkin sanot ettet enää viitsi yrittää. Vielä jokunen vuosi kun vierähtää niin pelimiestenkin kiinnostus hiljenee. Ja sinun on entistä vaikeampaa sulattaa semmoinen kumppani jonka siinä vaiheessa saat suhteeseen. Joka tietenkin on sitten nykyisillä silmilläsi vielä huonompi kun ne, josta et syty tällä hetkellä, jotka haluaisivat muutakin kuin seksiä.
Klassinen tilanne. Sinun touhussa ainoat voittajat ovat ne panorinkiä ylläpitävät pelimiehet, kaikki muut kärsii.
Ohhoh, sähän olet vielä katkerampi kuin tuo kenelle vastasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hyvä keino voisi olla että lakkaat ajattelemasta miehiä vihollisena, joka pitää taitavalla taktikoinnilla saada suostumaan asettamiisi ehtoihin. Tarvitset vuosia tutustuaksesi ihmiseen niin hyvin että tiedät mitä hänen päässään liikkuu. Ja usko tai älä: miehetkin ovat yksilöitä ja osaavat ajatella. Heillä on haaveita, tavoitteita ja ikäviä luonteenpiirteitä. Jokaisella. Et voi mitenkään hallita tätä deittailujuttua täydellisesti. Joten yhtä hyvin voit tehdä mikä kivalta tuntuu. Jos käy huonosti, itke ja syö suklaata. Sitten lähde uudelle kierrokselle. Tässä pelissä ei kukaan selviä vammoitta.
No minä en kenenkään pelinappulaksi enää aio suostua, joten tässä on oikeasti alettava olemaan tiukempi. Aiemmin olen ollut hyvin miellyttämishaluinen ja kiltti, joka ei tuottanut tulosta.
Eli teet niistä miehistä sitten niitä pelinappuloita? Mietit ja laskelmoit, millä taktiikalla saat haluamasi?
Kuulostaa aika ikävältä kaikkien kannalta tuollainen ajattelutapa. Siis että aina joku on se pelinappula. Deittailun pitäisi olla hauskaa.
No niinhän sen pitäisi mutta kun se ei ole. Siitä on hauskuus kaukana kun joutuu jatkuvasti olemaan se joka yrittää ehdottaa tapaamisiin muutakin tekemistä kuin pelkän seksin ja silti ne aina jää pelkiksi lupauksiksi ja lopputuloksena on taas pelkkää panemista. Eikö tapailun ideana ole nimenomaan viettää aikaa sen ihastuksen/kiinnostuksen kohteen kanssa ja tehdä ja kokea yhdessä erilaisia asioita? Mennä syömään, drinksuille, jätskille? Käydä leffassa tai vaikka Korkeasaaressa? Mennä yhdessä mökille tai vaikka lähikaupunkiin päiväksi? Ihan vaan olla yhdessä?
Mikään näistä ei miehiä kiinnosta.
N38
Tietenkin miehiä kiinnostaa. Kokemuksesi on 100% kiinni miesvalinnoistasi.
Sinä valitset pelimiehiä, koska he sytyttävät. He sytyttävät koska ovat hyviä käsittelemään naisia, pelaavat peliä, sekä eivät ole tavallisia pulliaisia. Kuten sinä olet heidän silmissään.
"Panorinkejä" pitävät hyvin, hyvin pieni osa miehistä, parisuhdemarkkinoiden eliitti mitä tulee naisten kiinnostuksen herättämiseeen. He pelaavat peliä, ja ovat hyviä siinä. On täysin naurettavaa yleistää heidän käytös "miehiin", eli valtaosaan miehistä.
Et syty tavallisesta miehestä, ja luulet pelimiestä tavalliseksi. Miten korjata tilanne? Ei se ehkä ole korjattavissa. Sinäkin sanot ettet enää viitsi yrittää. Vielä jokunen vuosi kun vierähtää niin pelimiestenkin kiinnostus hiljenee. Ja sinun on entistä vaikeampaa sulattaa semmoinen kumppani jonka siinä vaiheessa saat suhteeseen. Joka tietenkin on sitten nykyisillä silmilläsi vielä huonompi kun ne, josta et syty tällä hetkellä, jotka haluaisivat muutakin kuin seksiä.
Klassinen tilanne. Sinun touhussa ainoat voittajat ovat ne panorinkiä ylläpitävät pelimiehet, kaikki muut kärsii.
Enpäs hetkeen olekaan moista p*skaa lukenut.
Niin, tarkoitat että kaikki me joilla on parisuhde, jotka käy syömässä ja leffassa, me olemmekin ne poikkeukset, ei tämä joka jatkuvasti on panoringeissä mukana? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hyvä keino voisi olla että lakkaat ajattelemasta miehiä vihollisena, joka pitää taitavalla taktikoinnilla saada suostumaan asettamiisi ehtoihin. Tarvitset vuosia tutustuaksesi ihmiseen niin hyvin että tiedät mitä hänen päässään liikkuu. Ja usko tai älä: miehetkin ovat yksilöitä ja osaavat ajatella. Heillä on haaveita, tavoitteita ja ikäviä luonteenpiirteitä. Jokaisella. Et voi mitenkään hallita tätä deittailujuttua täydellisesti. Joten yhtä hyvin voit tehdä mikä kivalta tuntuu. Jos käy huonosti, itke ja syö suklaata. Sitten lähde uudelle kierrokselle. Tässä pelissä ei kukaan selviä vammoitta.
No minä en kenenkään pelinappulaksi enää aio suostua, joten tässä on oikeasti alettava olemaan tiukempi. Aiemmin olen ollut hyvin miellyttämishaluinen ja kiltti, joka ei tuottanut tulosta.
Eli teet niistä miehistä sitten niitä pelinappuloita? Mietit ja laskelmoit, millä taktiikalla saat haluamasi?
Kuulostaa aika ikävältä kaikkien kannalta tuollainen ajattelutapa. Siis että aina joku on se pelinappula. Deittailun pitäisi olla hauskaa.
No niinhän sen pitäisi mutta kun se ei ole. Siitä on hauskuus kaukana kun joutuu jatkuvasti olemaan se joka yrittää ehdottaa tapaamisiin muutakin tekemistä kuin pelkän seksin ja silti ne aina jää pelkiksi lupauksiksi ja lopputuloksena on taas pelkkää panemista. Eikö tapailun ideana ole nimenomaan viettää aikaa sen ihastuksen/kiinnostuksen kohteen kanssa ja tehdä ja kokea yhdessä erilaisia asioita? Mennä syömään, drinksuille, jätskille? Käydä leffassa tai vaikka Korkeasaaressa? Mennä yhdessä mökille tai vaikka lähikaupunkiin päiväksi? Ihan vaan olla yhdessä?
Mikään näistä ei miehiä kiinnosta.
N38
Tietenkin miehiä kiinnostaa. Kokemuksesi on 100% kiinni miesvalinnoistasi.
Sinä valitset pelimiehiä, koska he sytyttävät. He sytyttävät koska ovat hyviä käsittelemään naisia, pelaavat peliä, sekä eivät ole tavallisia pulliaisia. Kuten sinä olet heidän silmissään.
"Panorinkejä" pitävät hyvin, hyvin pieni osa miehistä, parisuhdemarkkinoiden eliitti mitä tulee naisten kiinnostuksen herättämiseeen. He pelaavat peliä, ja ovat hyviä siinä. On täysin naurettavaa yleistää heidän käytös "miehiin", eli valtaosaan miehistä.
Et syty tavallisesta miehestä, ja luulet pelimiestä tavalliseksi. Miten korjata tilanne? Ei se ehkä ole korjattavissa. Sinäkin sanot ettet enää viitsi yrittää. Vielä jokunen vuosi kun vierähtää niin pelimiestenkin kiinnostus hiljenee. Ja sinun on entistä vaikeampaa sulattaa semmoinen kumppani jonka siinä vaiheessa saat suhteeseen. Joka tietenkin on sitten nykyisillä silmilläsi vielä huonompi kun ne, josta et syty tällä hetkellä, jotka haluaisivat muutakin kuin seksiä.
Klassinen tilanne. Sinun touhussa ainoat voittajat ovat ne panorinkiä ylläpitävät pelimiehet, kaikki muut kärsii.
Kyllä ne ihan tavallisetkin miehet osaa pyörittää naisia siinä missä peluritkin, ja on kyllä kokemusta siitä, pitävät exiä varalla jne. ovat muka vain ihan kaveriväleissä, mutta silti käyvät nylkyttämässä niitä. Ja panoringit ovat luultua yleisempiä, eräät jopa kierrättävät niitä muijia keskenään kaverilta toiselle...että näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hyvä keino voisi olla että lakkaat ajattelemasta miehiä vihollisena, joka pitää taitavalla taktikoinnilla saada suostumaan asettamiisi ehtoihin. Tarvitset vuosia tutustuaksesi ihmiseen niin hyvin että tiedät mitä hänen päässään liikkuu. Ja usko tai älä: miehetkin ovat yksilöitä ja osaavat ajatella. Heillä on haaveita, tavoitteita ja ikäviä luonteenpiirteitä. Jokaisella. Et voi mitenkään hallita tätä deittailujuttua täydellisesti. Joten yhtä hyvin voit tehdä mikä kivalta tuntuu. Jos käy huonosti, itke ja syö suklaata. Sitten lähde uudelle kierrokselle. Tässä pelissä ei kukaan selviä vammoitta.
No minä en kenenkään pelinappulaksi enää aio suostua, joten tässä on oikeasti alettava olemaan tiukempi. Aiemmin olen ollut hyvin miellyttämishaluinen ja kiltti, joka ei tuottanut tulosta.
Eli teet niistä miehistä sitten niitä pelinappuloita? Mietit ja laskelmoit, millä taktiikalla saat haluamasi?
Kuulostaa aika ikävältä kaikkien kannalta tuollainen ajattelutapa. Siis että aina joku on se pelinappula. Deittailun pitäisi olla hauskaa.
No niinhän sen pitäisi mutta kun se ei ole. Siitä on hauskuus kaukana kun joutuu jatkuvasti olemaan se joka yrittää ehdottaa tapaamisiin muutakin tekemistä kuin pelkän seksin ja silti ne aina jää pelkiksi lupauksiksi ja lopputuloksena on taas pelkkää panemista. Eikö tapailun ideana ole nimenomaan viettää aikaa sen ihastuksen/kiinnostuksen kohteen kanssa ja tehdä ja kokea yhdessä erilaisia asioita? Mennä syömään, drinksuille, jätskille? Käydä leffassa tai vaikka Korkeasaaressa? Mennä yhdessä mökille tai vaikka lähikaupunkiin päiväksi? Ihan vaan olla yhdessä?
Mikään näistä ei miehiä kiinnosta.
N38
Tietenkin miehiä kiinnostaa. Kokemuksesi on 100% kiinni miesvalinnoistasi.
Sinä valitset pelimiehiä, koska he sytyttävät. He sytyttävät koska ovat hyviä käsittelemään naisia, pelaavat peliä, sekä eivät ole tavallisia pulliaisia. Kuten sinä olet heidän silmissään.
"Panorinkejä" pitävät hyvin, hyvin pieni osa miehistä, parisuhdemarkkinoiden eliitti mitä tulee naisten kiinnostuksen herättämiseeen. He pelaavat peliä, ja ovat hyviä siinä. On täysin naurettavaa yleistää heidän käytös "miehiin", eli valtaosaan miehistä.
Et syty tavallisesta miehestä, ja luulet pelimiestä tavalliseksi. Miten korjata tilanne? Ei se ehkä ole korjattavissa. Sinäkin sanot ettet enää viitsi yrittää. Vielä jokunen vuosi kun vierähtää niin pelimiestenkin kiinnostus hiljenee. Ja sinun on entistä vaikeampaa sulattaa semmoinen kumppani jonka siinä vaiheessa saat suhteeseen. Joka tietenkin on sitten nykyisillä silmilläsi vielä huonompi kun ne, josta et syty tällä hetkellä, jotka haluaisivat muutakin kuin seksiä.
Klassinen tilanne. Sinun touhussa ainoat voittajat ovat ne panorinkiä ylläpitävät pelimiehet, kaikki muut kärsii.
Enpäs hetkeen olekaan moista p*skaa lukenut.
Niin, tarkoitat että kaikki me joilla on parisuhde, jotka käy syömässä ja leffassa, me olemmekin ne poikkeukset, ei tämä joka jatkuvasti on panoringeissä mukana? :D
Mistä ihmeen panoringeistä sä puhut?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatan näitä mielipiteitä:
- laitat seksin kauppatavaraksi; et saa ennen kuin...
- oletat että ainoa parisuhteen liima on seksi...
- miehen luonne punnitaan jos jaksaa loputtomiin kärttää seksiä vastahakoiselta naiselta?
- mies ei ole mies vaan seksiä haluava otus, jonka saa houkuteltua parisuhteeseen seksiä säätelemällä..
Toivotan onnea valitsemallasi tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hyvä keino voisi olla että lakkaat ajattelemasta miehiä vihollisena, joka pitää taitavalla taktikoinnilla saada suostumaan asettamiisi ehtoihin. Tarvitset vuosia tutustuaksesi ihmiseen niin hyvin että tiedät mitä hänen päässään liikkuu. Ja usko tai älä: miehetkin ovat yksilöitä ja osaavat ajatella. Heillä on haaveita, tavoitteita ja ikäviä luonteenpiirteitä. Jokaisella. Et voi mitenkään hallita tätä deittailujuttua täydellisesti. Joten yhtä hyvin voit tehdä mikä kivalta tuntuu. Jos käy huonosti, itke ja syö suklaata. Sitten lähde uudelle kierrokselle. Tässä pelissä ei kukaan selviä vammoitta.
No minä en kenenkään pelinappulaksi enää aio suostua, joten tässä on oikeasti alettava olemaan tiukempi. Aiemmin olen ollut hyvin miellyttämishaluinen ja kiltti, joka ei tuottanut tulosta.
Eli teet niistä miehistä sitten niitä pelinappuloita? Mietit ja laskelmoit, millä taktiikalla saat haluamasi?
Kuulostaa aika ikävältä kaikkien kannalta tuollainen ajattelutapa. Siis että aina joku on se pelinappula. Deittailun pitäisi olla hauskaa.
No niinhän sen pitäisi mutta kun se ei ole. Siitä on hauskuus kaukana kun joutuu jatkuvasti olemaan se joka yrittää ehdottaa tapaamisiin muutakin tekemistä kuin pelkän seksin ja silti ne aina jää pelkiksi lupauksiksi ja lopputuloksena on taas pelkkää panemista. Eikö tapailun ideana ole nimenomaan viettää aikaa sen ihastuksen/kiinnostuksen kohteen kanssa ja tehdä ja kokea yhdessä erilaisia asioita? Mennä syömään, drinksuille, jätskille? Käydä leffassa tai vaikka Korkeasaaressa? Mennä yhdessä mökille tai vaikka lähikaupunkiin päiväksi? Ihan vaan olla yhdessä?
Mikään näistä ei miehiä kiinnosta.
N38
Tietenkin miehiä kiinnostaa. Kokemuksesi on 100% kiinni miesvalinnoistasi.
Sinä valitset pelimiehiä, koska he sytyttävät. He sytyttävät koska ovat hyviä käsittelemään naisia, pelaavat peliä, sekä eivät ole tavallisia pulliaisia. Kuten sinä olet heidän silmissään.
"Panorinkejä" pitävät hyvin, hyvin pieni osa miehistä, parisuhdemarkkinoiden eliitti mitä tulee naisten kiinnostuksen herättämiseeen. He pelaavat peliä, ja ovat hyviä siinä. On täysin naurettavaa yleistää heidän käytös "miehiin", eli valtaosaan miehistä.
Et syty tavallisesta miehestä, ja luulet pelimiestä tavalliseksi. Miten korjata tilanne? Ei se ehkä ole korjattavissa. Sinäkin sanot ettet enää viitsi yrittää. Vielä jokunen vuosi kun vierähtää niin pelimiestenkin kiinnostus hiljenee. Ja sinun on entistä vaikeampaa sulattaa semmoinen kumppani jonka siinä vaiheessa saat suhteeseen. Joka tietenkin on sitten nykyisillä silmilläsi vielä huonompi kun ne, josta et syty tällä hetkellä, jotka haluaisivat muutakin kuin seksiä.
Klassinen tilanne. Sinun touhussa ainoat voittajat ovat ne panorinkiä ylläpitävät pelimiehet, kaikki muut kärsii.
Enpäs hetkeen olekaan moista p*skaa lukenut.
Niin, tarkoitat että kaikki me joilla on parisuhde, jotka käy syömässä ja leffassa, me olemmekin ne poikkeukset, ei tämä joka jatkuvasti on panoringeissä mukana? :D
Ihan tavalliset miehet tuota harrastaa, ei siihen mitään panorinkiä tai panoalfaa tarvita. Sulla on käynyt tuuri, kun olet tavannut miehen joka halusi sinusta muutakin kuin seksiä vaikka olisikin voinut valita puolisonsa viisaammin eikä tyytyä noin ylimieliseen ja ilkeään ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hyvä keino voisi olla että lakkaat ajattelemasta miehiä vihollisena, joka pitää taitavalla taktikoinnilla saada suostumaan asettamiisi ehtoihin. Tarvitset vuosia tutustuaksesi ihmiseen niin hyvin että tiedät mitä hänen päässään liikkuu. Ja usko tai älä: miehetkin ovat yksilöitä ja osaavat ajatella. Heillä on haaveita, tavoitteita ja ikäviä luonteenpiirteitä. Jokaisella. Et voi mitenkään hallita tätä deittailujuttua täydellisesti. Joten yhtä hyvin voit tehdä mikä kivalta tuntuu. Jos käy huonosti, itke ja syö suklaata. Sitten lähde uudelle kierrokselle. Tässä pelissä ei kukaan selviä vammoitta.
No minä en kenenkään pelinappulaksi enää aio suostua, joten tässä on oikeasti alettava olemaan tiukempi. Aiemmin olen ollut hyvin miellyttämishaluinen ja kiltti, joka ei tuottanut tulosta.
Eli teet niistä miehistä sitten niitä pelinappuloita? Mietit ja laskelmoit, millä taktiikalla saat haluamasi?
Kuulostaa aika ikävältä kaikkien kannalta tuollainen ajattelutapa. Siis että aina joku on se pelinappula. Deittailun pitäisi olla hauskaa.
No niinhän sen pitäisi mutta kun se ei ole. Siitä on hauskuus kaukana kun joutuu jatkuvasti olemaan se joka yrittää ehdottaa tapaamisiin muutakin tekemistä kuin pelkän seksin ja silti ne aina jää pelkiksi lupauksiksi ja lopputuloksena on taas pelkkää panemista. Eikö tapailun ideana ole nimenomaan viettää aikaa sen ihastuksen/kiinnostuksen kohteen kanssa ja tehdä ja kokea yhdessä erilaisia asioita? Mennä syömään, drinksuille, jätskille? Käydä leffassa tai vaikka Korkeasaaressa? Mennä yhdessä mökille tai vaikka lähikaupunkiin päiväksi? Ihan vaan olla yhdessä?
Mikään näistä ei miehiä kiinnosta.
N38
Tietenkin miehiä kiinnostaa. Kokemuksesi on 100% kiinni miesvalinnoistasi.
Sinä valitset pelimiehiä, koska he sytyttävät. He sytyttävät koska ovat hyviä käsittelemään naisia, pelaavat peliä, sekä eivät ole tavallisia pulliaisia. Kuten sinä olet heidän silmissään.
"Panorinkejä" pitävät hyvin, hyvin pieni osa miehistä, parisuhdemarkkinoiden eliitti mitä tulee naisten kiinnostuksen herättämiseeen. He pelaavat peliä, ja ovat hyviä siinä. On täysin naurettavaa yleistää heidän käytös "miehiin", eli valtaosaan miehistä.
Et syty tavallisesta miehestä, ja luulet pelimiestä tavalliseksi. Miten korjata tilanne? Ei se ehkä ole korjattavissa. Sinäkin sanot ettet enää viitsi yrittää. Vielä jokunen vuosi kun vierähtää niin pelimiestenkin kiinnostus hiljenee. Ja sinun on entistä vaikeampaa sulattaa semmoinen kumppani jonka siinä vaiheessa saat suhteeseen. Joka tietenkin on sitten nykyisillä silmilläsi vielä huonompi kun ne, josta et syty tällä hetkellä, jotka haluaisivat muutakin kuin seksiä.
Klassinen tilanne. Sinun touhussa ainoat voittajat ovat ne panorinkiä ylläpitävät pelimiehet, kaikki muut kärsii.
Kyllä ne ihan tavallisetkin miehet osaa pyörittää naisia siinä missä peluritkin, ja on kyllä kokemusta siitä, pitävät exiä varalla jne. ovat muka vain ihan kaveriväleissä, mutta silti käyvät nylkyttämässä niitä. Ja panoringit ovat luultua yleisempiä, eräät jopa kierrättävät niitä muijia keskenään kaverilta toiselle...että näin.
"eräät jopa kierrättävät niitä muijia keskenään kaverilta toiselle...että näin"
voiko tämä olla totta?!?
Kokeilkaa pelimiesten jälkeen meitä miehiä, jotka ei olla naisten suosiossa. Olisin heti valmis vakiintumaan, kunhan ihastun/rakastun naiseen. Tajunnan räjäyttävää seksiä et minulta kyllä saa, koska minulla ei ole ollut panorinkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hyvä keino voisi olla että lakkaat ajattelemasta miehiä vihollisena, joka pitää taitavalla taktikoinnilla saada suostumaan asettamiisi ehtoihin. Tarvitset vuosia tutustuaksesi ihmiseen niin hyvin että tiedät mitä hänen päässään liikkuu. Ja usko tai älä: miehetkin ovat yksilöitä ja osaavat ajatella. Heillä on haaveita, tavoitteita ja ikäviä luonteenpiirteitä. Jokaisella. Et voi mitenkään hallita tätä deittailujuttua täydellisesti. Joten yhtä hyvin voit tehdä mikä kivalta tuntuu. Jos käy huonosti, itke ja syö suklaata. Sitten lähde uudelle kierrokselle. Tässä pelissä ei kukaan selviä vammoitta.
No minä en kenenkään pelinappulaksi enää aio suostua, joten tässä on oikeasti alettava olemaan tiukempi. Aiemmin olen ollut hyvin miellyttämishaluinen ja kiltti, joka ei tuottanut tulosta.
Eli teet niistä miehistä sitten niitä pelinappuloita? Mietit ja laskelmoit, millä taktiikalla saat haluamasi?
Kuulostaa aika ikävältä kaikkien kannalta tuollainen ajattelutapa. Siis että aina joku on se pelinappula. Deittailun pitäisi olla hauskaa.
No niinhän sen pitäisi mutta kun se ei ole. Siitä on hauskuus kaukana kun joutuu jatkuvasti olemaan se joka yrittää ehdottaa tapaamisiin muutakin tekemistä kuin pelkän seksin ja silti ne aina jää pelkiksi lupauksiksi ja lopputuloksena on taas pelkkää panemista. Eikö tapailun ideana ole nimenomaan viettää aikaa sen ihastuksen/kiinnostuksen kohteen kanssa ja tehdä ja kokea yhdessä erilaisia asioita? Mennä syömään, drinksuille, jätskille? Käydä leffassa tai vaikka Korkeasaaressa? Mennä yhdessä mökille tai vaikka lähikaupunkiin päiväksi? Ihan vaan olla yhdessä?
Mikään näistä ei miehiä kiinnosta.
N38
Tietenkin miehiä kiinnostaa. Kokemuksesi on 100% kiinni miesvalinnoistasi.
Sinä valitset pelimiehiä, koska he sytyttävät. He sytyttävät koska ovat hyviä käsittelemään naisia, pelaavat peliä, sekä eivät ole tavallisia pulliaisia. Kuten sinä olet heidän silmissään.
"Panorinkejä" pitävät hyvin, hyvin pieni osa miehistä, parisuhdemarkkinoiden eliitti mitä tulee naisten kiinnostuksen herättämiseeen. He pelaavat peliä, ja ovat hyviä siinä. On täysin naurettavaa yleistää heidän käytös "miehiin", eli valtaosaan miehistä.
Et syty tavallisesta miehestä, ja luulet pelimiestä tavalliseksi. Miten korjata tilanne? Ei se ehkä ole korjattavissa. Sinäkin sanot ettet enää viitsi yrittää. Vielä jokunen vuosi kun vierähtää niin pelimiestenkin kiinnostus hiljenee. Ja sinun on entistä vaikeampaa sulattaa semmoinen kumppani jonka siinä vaiheessa saat suhteeseen. Joka tietenkin on sitten nykyisillä silmilläsi vielä huonompi kun ne, josta et syty tällä hetkellä, jotka haluaisivat muutakin kuin seksiä.
Klassinen tilanne. Sinun touhussa ainoat voittajat ovat ne panorinkiä ylläpitävät pelimiehet, kaikki muut kärsii.
Kyllä ne ihan tavallisetkin miehet osaa pyörittää naisia siinä missä peluritkin, ja on kyllä kokemusta siitä, pitävät exiä varalla jne. ovat muka vain ihan kaveriväleissä, mutta silti käyvät nylkyttämässä niitä. Ja panoringit ovat luultua yleisempiä, eräät jopa kierrättävät niitä muijia keskenään kaverilta toiselle...että näin.
Tässä tämä on, N38 kokemuksen omaava nainen sanoo *aina* että ovat ihan tavismiehiä. Jos suostuu näyttämään tinderinsä niin vilkaisukin riittää varmistamaan ettei ole. Mutta ei sitä tietysti voi sulattaa, että tulos olisi omien valintojen seurausta. Vika on oltava miesten. Ei edes kyseisten miesten, vaan koko sukupuoli pitää tuomita.
Panoringit ovat "luultua yleisimpiä" juu, ja jokaista miestä kohden niissä on lukuisia naisia, vaikka "kierrättäisivätkin". Jo tästä syystä on ilmiselvää ettei yhtälö todellakaan mene 1:1 , mies:nainen, pikemminkin 1-2:10. Mutta eihän sitä voi hyväksyä, joutuisi ottamaan vastuuta omista valinnoista.
Kuten tuolla jo aiemmin vähän sivusin, niin treffeillä käydessä mietin, että haluanko miehestä muuta kuin kaveriseuraa. Ja jos niin pääsee käymään, että päästän miehen sänkyyn niin olen siinä vaiheessa jo täysin kiintynyt häneen, haluan hänet itselleni ja oikeaan suhteeseen.
Ei minulle ole diagnosoitu aspergeria ikinä, mutta minussa on kai vähän sellaisia piirteitä, ehkä osasyy miksi olen lähes kaveriton ja jään aina yksin. t.ap