Lue keskustelun säännöt.
Miten saa parisuhteen?
11.07.2016 |
Ongelmani on että kaikki miesjutut jäävät lyhytaikaisiksi.
Taustatietoja:
-En anna ekoilla enkä tokilla treffeillä, yritän tutustua ihmiseen ja muutenkin vähän puntaroin, haluanko edes hänen kanssaan mitään kaverisuhdetta kummallisempaa.
-Kun ollaan päästy lakanoiden väliin ja ollaan vietetty paljon kahdenkeskistä aikaa joidenkin kuukausien ajan, ilmoittavat yleensä "haluavan edetä hitaasti", jos alan vähänkään vihjailemaan parisuhteesta.
Miten välttää joutumasta pelkäksi panoksi?
T.asperger
Kommentit (92)
Minä annoin sinä iltana kun tapasimme. Nyt olemme olleet 7 vuotta yhdessä, josta 3 vuotta naimisissa. Enemmän se taitaa olla siitä ihmisestä kuin antamisesta kiinni miten asiat sitten lopulta menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä annoin sinä iltana kun tapasimme. Nyt olemme olleet 7 vuotta yhdessä, josta 3 vuotta naimisissa. Enemmän se taitaa olla siitä ihmisestä kuin antamisesta kiinni miten asiat sitten lopulta menee.
Niin, olen minäkin joskus tehnyt näin, mutta eihän sitäkään kiinnostanut kuin se seksi loppujen lopuksi. Kaikki vaan vaikuttaa kiinnostuneilta ja sitten ne jossain vaiheessa katoaa, en välttämättä kerkeä puhumaankaan parisuhteesta. (Tai minä katkaisen suhteen, kun se ei etene seksiä pidemmälle.) t. ap
Luulisi, että mammoilla olisi antaa hyviä vinkkejä.
Oon samassa veneessä! 28-vuotias sinkku, ei lapsia. En suostu seksisuhteisiin. Haluan tutustua kunnolla ennen kuin edes suostun seksiin vaikka olen todella puutteessa jo. Pitää myös olla useammat treffit ennen pussailua. Todella moni mies on kiinnostunut ja itsekin osoitan kyllä ihan selkeästi kiinnostuksen jos tapailen miestä joka vaikuttaa mukavalta. Eli en esitä vaikeasti tavoiteltavaa paitsi tuo seksi on sellainen että pitää olla jo vakavalla pohjalla tapailu vaiheessa ennen kuin mennään sänkyyn :D En tiedä mistä löytyisi hyvä mies.. Kaikki oman ikäiset kunnolliset miehet tuntuu olevan jo varattu!
Mitä tarkoittaa tuo "vihjailu parisuhteesta" tai "puhuminen parisuhteesta"? Tulee mielikuva, että jokin siinä kohtaa säikyttää miehet tiehensä. Mitä puhut, kun alat puhua/vihjailla parisuhteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon samassa veneessä! 28-vuotias sinkku, ei lapsia. En suostu seksisuhteisiin. Haluan tutustua kunnolla ennen kuin edes suostun seksiin vaikka olen todella puutteessa jo. Pitää myös olla useammat treffit ennen pussailua. Todella moni mies on kiinnostunut ja itsekin osoitan kyllä ihan selkeästi kiinnostuksen jos tapailen miestä joka vaikuttaa mukavalta. Eli en esitä vaikeasti tavoiteltavaa paitsi tuo seksi on sellainen että pitää olla jo vakavalla pohjalla tapailu vaiheessa ennen kuin mennään sänkyyn :D En tiedä mistä löytyisi hyvä mies.. Kaikki oman ikäiset kunnolliset miehet tuntuu olevan jo varattu!
Joo, itsekin olen 28v! Omanikäiset miehet eivät juuri osoita kiinnostusta ja taitavat ollakin jo kaikki nuhteettoman taustan omaavat varattuja, nuoremmat miehet sen sijaan lähestyvät aktiivisesti (varmaankin sen seksin toivossa lähinnä). Seuranhaku mistään Tinderistä ei kiinnosta, koska siellä miehet pitävät älytöntä haaremia ja seksirinkiä, mielestäni kaikkien vähääkään itseään kunnioittavien naisten tulisi poistua sieltä mätäpesäkkeestä.
Mutta mitä mä teen? Olen alkanut totuttautumaan ajatukseen yksinelosta, kun kerta saatavilla on vain tuollaisia pinnallisia seksisuhteita. Parempi kai on olla yksin kuin pettyä kerta toisensa jälkeen... t. ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa tuo "vihjailu parisuhteesta" tai "puhuminen parisuhteesta"? Tulee mielikuva, että jokin siinä kohtaa säikyttää miehet tiehensä. Mitä puhut, kun alat puhua/vihjailla parisuhteesta?
No ehkä kyselen "suhteemme" tilaa, että voisiko siitä kehittyä jotain enemmän (kuin pelkkää seksiä)? Tai kysyn onko tämä meidän juttu seurustelua, kun olemme kuitenkin kuukausia pitäneet yhtä? Riippuu tapauksesta.
Kertokaa miten tämä asia kannattaisi mieheltä kysyä! t. asperger ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa tuo "vihjailu parisuhteesta" tai "puhuminen parisuhteesta"? Tulee mielikuva, että jokin siinä kohtaa säikyttää miehet tiehensä. Mitä puhut, kun alat puhua/vihjailla parisuhteesta?
No ehkä kyselen "suhteemme" tilaa, että voisiko siitä kehittyä jotain enemmän (kuin pelkkää seksiä)? Tai kysyn onko tämä meidän juttu seurustelua, kun olemme kuitenkin kuukausia pitäneet yhtä? Riippuu tapauksesta.
Kertokaa miten tämä asia kannattaisi mieheltä kysyä! t. asperger ap
Jos te olette jo kuukausia pitäneet yhtä, niin miten asia muuttuisi, jos sitä alettaisiin kutsua seurusteluksi? Entä mikä se "jotain enemmän" olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa tuo "vihjailu parisuhteesta" tai "puhuminen parisuhteesta"? Tulee mielikuva, että jokin siinä kohtaa säikyttää miehet tiehensä. Mitä puhut, kun alat puhua/vihjailla parisuhteesta?
No ehkä kyselen "suhteemme" tilaa, että voisiko siitä kehittyä jotain enemmän (kuin pelkkää seksiä)? Tai kysyn onko tämä meidän juttu seurustelua, kun olemme kuitenkin kuukausia pitäneet yhtä? Riippuu tapauksesta.
Kertokaa miten tämä asia kannattaisi mieheltä kysyä! t. asperger ap
Jos te olette jo kuukausia pitäneet yhtä, niin miten asia muuttuisi, jos sitä alettaisiin kutsua seurusteluksi? Entä mikä se "jotain enemmän" olisi?
Esim. siten ettei siihen väliin tule joku vosu? Ettei mies lähde noin vaan sanomatta mitään jonkun toisen naisen matkaan, toki mahdollista myös että näin kävisi parisuhteessa, mutta kyllä minä sitoutumista haluan ja yhteisen kodin sekä perheenkin joskus, niin kuin normaalit aikuiset. t.asperger ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yksi hyvä keino voisi olla että lakkaat ajattelemasta miehiä vihollisena, joka pitää taitavalla taktikoinnilla saada suostumaan asettamiisi ehtoihin. Tarvitset vuosia tutustuaksesi ihmiseen niin hyvin että tiedät mitä hänen päässään liikkuu. Ja usko tai älä: miehetkin ovat yksilöitä ja osaavat ajatella. Heillä on haaveita, tavoitteita ja ikäviä luonteenpiirteitä. Jokaisella. Et voi mitenkään hallita tätä deittailujuttua täydellisesti. Joten yhtä hyvin voit tehdä mikä kivalta tuntuu. Jos käy huonosti, itke ja syö suklaata. Sitten lähde uudelle kierrokselle. Tässä pelissä ei kukaan selviä vammoitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No yksi hyvä keino voisi olla että lakkaat ajattelemasta miehiä vihollisena, joka pitää taitavalla taktikoinnilla saada suostumaan asettamiisi ehtoihin. Tarvitset vuosia tutustuaksesi ihmiseen niin hyvin että tiedät mitä hänen päässään liikkuu. Ja usko tai älä: miehetkin ovat yksilöitä ja osaavat ajatella. Heillä on haaveita, tavoitteita ja ikäviä luonteenpiirteitä. Jokaisella. Et voi mitenkään hallita tätä deittailujuttua täydellisesti. Joten yhtä hyvin voit tehdä mikä kivalta tuntuu. Jos käy huonosti, itke ja syö suklaata. Sitten lähde uudelle kierrokselle. Tässä pelissä ei kukaan selviä vammoitta.
No minä en kenenkään pelinappulaksi enää aio suostua, joten tässä on oikeasti alettava olemaan tiukempi. Aiemmin olen ollut hyvin miellyttämishaluinen ja kiltti, joka ei tuottanut tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hyvä keino voisi olla että lakkaat ajattelemasta miehiä vihollisena, joka pitää taitavalla taktikoinnilla saada suostumaan asettamiisi ehtoihin. Tarvitset vuosia tutustuaksesi ihmiseen niin hyvin että tiedät mitä hänen päässään liikkuu. Ja usko tai älä: miehetkin ovat yksilöitä ja osaavat ajatella. Heillä on haaveita, tavoitteita ja ikäviä luonteenpiirteitä. Jokaisella. Et voi mitenkään hallita tätä deittailujuttua täydellisesti. Joten yhtä hyvin voit tehdä mikä kivalta tuntuu. Jos käy huonosti, itke ja syö suklaata. Sitten lähde uudelle kierrokselle. Tässä pelissä ei kukaan selviä vammoitta.
No minä en kenenkään pelinappulaksi enää aio suostua, joten tässä on oikeasti alettava olemaan tiukempi. Aiemmin olen ollut hyvin miellyttämishaluinen ja kiltti, joka ei tuottanut tulosta.
Eli teet niistä miehistä sitten niitä pelinappuloita? Mietit ja laskelmoit, millä taktiikalla saat haluamasi?
Kuulostaa aika ikävältä kaikkien kannalta tuollainen ajattelutapa. Siis että aina joku on se pelinappula. Deittailun pitäisi olla hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hyvä keino voisi olla että lakkaat ajattelemasta miehiä vihollisena, joka pitää taitavalla taktikoinnilla saada suostumaan asettamiisi ehtoihin. Tarvitset vuosia tutustuaksesi ihmiseen niin hyvin että tiedät mitä hänen päässään liikkuu. Ja usko tai älä: miehetkin ovat yksilöitä ja osaavat ajatella. Heillä on haaveita, tavoitteita ja ikäviä luonteenpiirteitä. Jokaisella. Et voi mitenkään hallita tätä deittailujuttua täydellisesti. Joten yhtä hyvin voit tehdä mikä kivalta tuntuu. Jos käy huonosti, itke ja syö suklaata. Sitten lähde uudelle kierrokselle. Tässä pelissä ei kukaan selviä vammoitta.
No minä en kenenkään pelinappulaksi enää aio suostua, joten tässä on oikeasti alettava olemaan tiukempi. Aiemmin olen ollut hyvin miellyttämishaluinen ja kiltti, joka ei tuottanut tulosta.
Eli teet niistä miehistä sitten niitä pelinappuloita? Mietit ja laskelmoit, millä taktiikalla saat haluamasi?
Kuulostaa aika ikävältä kaikkien kannalta tuollainen ajattelutapa. Siis että aina joku on se pelinappula. Deittailun pitäisi olla hauskaa.
Sitähän se nykypäivänä on, kun muuta seuraa on niin helppo saada.
Ei pidä flirttailla koko ajan ja kaikkien miesten kanssa <- näyttää epätoivoiselta ja helpolta naiselta.
Naimisissa oleviin ei enää tuossa iässä kannata tuhlata energiaa: vaimo ei välttämättä jätä miestään, vaikka pettäminen tulisi ilmikin, koska avioliitossa on kysymys vähän isommasta/laajemmasta sopimuksesta (myös juridisessa mielessä) kuin pelkästä panemisesta.
Kannattaa ajatella myös muita asioita kuin parin hankintaa.
Minä vietän elämäni sinkkukesää. Urheilen, hoidan itseäni ja laittaudun nätiksi, tein yksin pienen retriitinomaisen reissun pöpelikköön, tuijotin kuukauden jalkapalloa, mietin mitä seuraavaksi haluaisin tehdä ja sitten tein sen. Pikkuhiljaa olen huomannut että voin todella hyvin, paremmin kuin kertaakaan aikuisiällä. En ole suonut ajatustakaan suhdehaaveille, laitan kynnet ja ajelen sääret vain ryömiäkseni peiton alle. Täysin varmasti voin sanoa että laittaudun vain itseäni varten.
Olen huomannut että ei tunnukaan maailmanlopulta vaikka en ikinä enää olisi parisuhteessa. Huonojen kokemusten jälkeen rimani on korkealla ja introvertin luonteeni takia tapaan vähänlaisesti ihmisiä. On todennäköisempää että jään yksin kuin että löydän kumppanin.
Kannattaa panostaa suhteeseen oman itsensä kanssa. Se voi lopulta tuoda mukanaan jotain muutakin mutta oma elämä ja onnellisuus kannattaa rakentaa mahdollisimman riippumattomaksi muista ihmisistä. Huojuvan puun varjoon ei kukaan halua pitkäksi aikaa pysähtyä.
Rupeat kiinnostumaan oman tasoisistasi miehistä; maailma on täynnä epätoivoisia tavallisia miehiä, jotka piilottavat epätoivonsa ja olisivat hyvin onnellisia sitoutumisesta.
Joku nyt sanoo että tämä on katkeran lassukan puhetta mutta itsekin sanoit että miehet kuulemma pitävät seksirinkiä Tinderissä jne. ja kyllä noiden puheiden perusteella jo tietää minkälaisten miesten kanssa olet ollut tekemisissä eli sen suositun marginaalin kanssa, jotka toimivat naisten tavoin. Tavallinen mies saa seksiä ehkä kerran vuodessa tai parissa jos ei ole parisuhteessa ja aina sekään ei riitä.
Tärkeä kysymys: haluatko parisuhteen siksi, että haluat parisuhteen, vain haluatko parisuhteen siksi, että rakastat sitä miestä? Mieti tätä kysymystä ihan huolella. Toinen mikä tuli mieleen: voi olla että jos olet asperger, niin se voi rajoittaa niiden miesten joukkoa, jotka sopeutuisivat elämään kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä kysymys: haluatko parisuhteen siksi, että haluat parisuhteen, vain haluatko parisuhteen siksi, että rakastat sitä miestä? Mieti tätä kysymystä ihan huolella. Toinen mikä tuli mieleen: voi olla että jos olet asperger, niin se voi rajoittaa niiden miesten joukkoa, jotka sopeutuisivat elämään kanssasi.
Hyvän pointin kaivoit esiin.Moni tarvitsee parisuhteen statuksen vuoksi, mutta oikeaa rakkautta suhteessa ei koskaan ole.Yleensä tämä ilmenee toisen ihmisen hoitaessa kaikki suhteen velvollisuudet ja toinen on ns.vapaamatkustaja.No toinen saa pimppaa ja toinen statuksen, eli win win tilanne.
Kummallinen paradoksi: miehet "haluavat edetä hitaasti", mutta silti sinne sänkyyn pitää yrittää kiirehtiä.
t. ap asperger