Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhteessa ei voi ymmärtää toista vaikka itseä ei innosta?
28.06.2016 |
Olen lukenut nyt joitain ketjuja, joissa sekä miehet, että naiset kertovat että on onneton kun ei saa seksuaalista fyysistä tarvettaan tyydytettyä kumppaninsa kanssa. Tulee mieleen, että mikä ihmisen korvien välissä mättää, jos ei voi nähdä asiaa toisen kannalta? Jos et itse ole kovin innostunut petipuuhiin, niin toisella voi olla tarve kuitenkin saada laukeamista ja yleensäkin seksiä. Se viime kädessä menee niin pitkälle, että petetään tai tullaan henkisesti ja fyysisestikin niin huonoon jamaan, että ollaan onnettomia ja tuskaisia vaikka muut asiat elämässä olisivatkin ok. Jos et millään voi löytää seksistä nauttimista itse, niin ajattele toisen kannalta asiaa. Hän kärsii ja yrittää ehkä venyä ja venyä.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Uskomatonta. Onko kumppanin tarpeen tyydyttäminen käsin jotenkin vastenmielistä tai jonkun ison kynnyksen takana?? Mikä siinä voi olla inhottavaa? Itse olen antaja meidän suhteessamme. Vaimo saa pari kertaa viikossa kielipelillä orgasmin vaikka hän ei yhdyntää halua kuin ehkä kerran kuussa. Minusta se on pelkästään kivaa ja läheisyyttä meidän välille tuovaa. Toki naisin useamminkin, mutta tällä mennään.
Se on vastenmielistä, jos ei itse ole sillä tuulella. Ja lisäksi siitä tulee hyväksikäytetty olo.
En ymmärrä tätä yhtään. Mielestäni seksi oman kumppanin kanssa on aina kivaa. Ja vaikka ei heti tekisi mieli niin kun hommaan ryhtyy niin kyllä siitä nauttii.
Sepä siinä juuri onkin. Jos se olisi omasta mielestä kivaa ja ne halut sieltä heräisi, niin tekisihän sitä sitten. Mutta jos ei ole sitä seksuaalista halua sillä hetkellä, niin silloin sitä ei ole. Eikä se edes kaivelemalla sieltä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Toki jos oikein vaatimalla vaatii ja "määrää", niin mennään sellaiselle alueelle, missä ei edes pitäisi olla parisuhteessa. Mutta toisaalta molemminpuolinen seksuaalinen kiinnostus pitäisi löytyä parisuhteessa.
Homma ei voi toimia, jos toinen haluaa kumppaniaan jatkuvasti ja toista ei koko homma kiinnosta. En kyllä ymmärrä miksi siinä kohtaa edes on enää yhdessä, paitsi jos on lapsia, kuten meillä. Otan eron kyllä heti, kun lapset ovat mielestäni kypsiä siihen.
Sinkkunako sitä seksiä tulee sitten joka tuutista? Vai silloinko se seksittömyys ei haittaa? En ymmärrä miksi seksi pitää arvottaa suhteessa niin korkealle, että se menee rakkauden ja kumppanuuden ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Uskomatonta. Onko kumppanin tarpeen tyydyttäminen käsin jotenkin vastenmielistä tai jonkun ison kynnyksen takana?? Mikä siinä voi olla inhottavaa? Itse olen antaja meidän suhteessamme. Vaimo saa pari kertaa viikossa kielipelillä orgasmin vaikka hän ei yhdyntää halua kuin ehkä kerran kuussa. Minusta se on pelkästään kivaa ja läheisyyttä meidän välille tuovaa. Toki naisin useamminkin, mutta tällä mennään.
Se on vastenmielistä, jos ei itse ole sillä tuulella. Ja lisäksi siitä tulee hyväksikäytetty olo.
En ymmärrä tätä yhtään. Mielestäni seksi oman kumppanin kanssa on aina kivaa. Ja vaikka ei heti tekisi mieli niin kun hommaan ryhtyy niin kyllä siitä nauttii.
Sepä siinä juuri onkin. Jos se olisi omasta mielestä kivaa ja ne halut sieltä heräisi, niin tekisihän sitä sitten. Mutta jos ei ole sitä seksuaalista halua sillä hetkellä, niin silloin sitä ei ole. Eikä se edes kaivelemalla sieltä tule.
No miksi kummassa sitten olet miehesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Ei se ole sama asia lähellekään. Nyt ymmärrän pornovastaisuutta ja muuta enemmän, kun ihmiset näkyy yhdistävän itsetyydytyksen ja seksin samaksi asiaksi, vaikka ne tyydyttävät eri tarpeita.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista olemaan selibaatissa, vaikka voisi hyvin olla sinkku.
Itselläni on halut lasten syntymän jälkeen laskenut todella paljon. Yleensä saan kipinän seksiin lähinnä siitä kun näen kuinka paljon ihana ja rakas mieheni nauttii seksistä. Itse tunnen olevani kaikin puolin tyytyväinen suhteeseemme ja haluan että miehenikin näin tuntee. Minusta miehen tyydyttäminen on maailman yksinkertaisin asia, niin ajattelen että olisi väärin etten niin tekisi. Normaalin seksin lisäksi miehelle kun antaa kerran pari kuukaudessa kunnon suuhoidon, jossa hän saa tuntea olevansa kuningas, niin se on siinä.. Minusta on mukavaa pilke silmäkulmassa "kiristää" tekemään mieheäni arjen pikku askareita pikku palkinnoilla, minusta tämä vaan on paljon helpompi ja hauskempi tapa hoitaa arjen haasteita 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Toki jos oikein vaatimalla vaatii ja "määrää", niin mennään sellaiselle alueelle, missä ei edes pitäisi olla parisuhteessa. Mutta toisaalta molemminpuolinen seksuaalinen kiinnostus pitäisi löytyä parisuhteessa.
Homma ei voi toimia, jos toinen haluaa kumppaniaan jatkuvasti ja toista ei koko homma kiinnosta. En kyllä ymmärrä miksi siinä kohtaa edes on enää yhdessä, paitsi jos on lapsia, kuten meillä. Otan eron kyllä heti, kun lapset ovat mielestäni kypsiä siihen.
Sinkkunako sitä seksiä tulee sitten joka tuutista? Vai silloinko se seksittömyys ei haittaa? En ymmärrä miksi seksi pitää arvottaa suhteessa niin korkealle, että se menee rakkauden ja kumppanuuden ohi.
Seksi kuuluu rakkauteen ja kumppanuuteen. Se on se, mikä erottaa suhteen ystävyyssuhteesta tai vaikkapa sisaruudesta. Seksi erittää mm. oksitosiinia ja vaikuttaa terveyteen monella tavalla. Millä oikeudella sen saa evätä (tai haluaa!) omalta rakkaaltaan? Minusta kuulostaa, että rakkaus ja arvostus puuttuu - mutta ei siltä haluajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Toki jos oikein vaatimalla vaatii ja "määrää", niin mennään sellaiselle alueelle, missä ei edes pitäisi olla parisuhteessa. Mutta toisaalta molemminpuolinen seksuaalinen kiinnostus pitäisi löytyä parisuhteessa.
Homma ei voi toimia, jos toinen haluaa kumppaniaan jatkuvasti ja toista ei koko homma kiinnosta. En kyllä ymmärrä miksi siinä kohtaa edes on enää yhdessä, paitsi jos on lapsia, kuten meillä. Otan eron kyllä heti, kun lapset ovat mielestäni kypsiä siihen.
Sinkkunako sitä seksiä tulee sitten joka tuutista? Vai silloinko se seksittömyys ei haittaa? En ymmärrä miksi seksi pitää arvottaa suhteessa niin korkealle, että se menee rakkauden ja kumppanuuden ohi.
Kylläpähän tuo seksi alkuvaiheessa ainakin kuuluu lähes kaikkii parisuhteisiin, ne ystävyys-kumppanuudet ovat sitten eri asia. Ongelma kai on miten tuo tarve katoaa toiselta enemmän kuin toiselta. Ja naiset ovat tilastojen mukaan yleisemmin niitä seksiä väistäviä. Ketjun alkupäässä joku kirjoittikin viisaasti läheisyyden ja seksin yhteydestä: kun häviää pusut, halaukset, silitykset, alkaa hävitä pikkuhiljaa perässä seksikin. Ja kun seksi vähenee, tulee turhaumat, näkee toisen aina vain enemmän negatiivisessa valossa, toinen pihtarina, toinen vonkaajana. Ei taida kummallakaan olla hyvä olo suhteessa? Ei ainakaan minulla ollut ensimmäisessä suhteessani loppuaikoina. Nyt tässä uudessa vaalitaan tuota kipinää. Monesti ollaan liian väsyneitä seksiin pitkien työpäivien jälkeen, mutta silloinkin halaillaan ja käperrytään toisiimme ja seksi tulee luontevasti kun on levätty. Seksistäkin saa valtataistelun parisuhteessa mutta jos noin menee, ei saa onnellista parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Uskomatonta. Onko kumppanin tarpeen tyydyttäminen käsin jotenkin vastenmielistä tai jonkun ison kynnyksen takana?? Mikä siinä voi olla inhottavaa? Itse olen antaja meidän suhteessamme. Vaimo saa pari kertaa viikossa kielipelillä orgasmin vaikka hän ei yhdyntää halua kuin ehkä kerran kuussa. Minusta se on pelkästään kivaa ja läheisyyttä meidän välille tuovaa. Toki naisin useamminkin, mutta tällä mennään.
Se on vastenmielistä, jos ei itse ole sillä tuulella. Ja lisäksi siitä tulee hyväksikäytetty olo.
En ymmärrä tätä yhtään. Mielestäni seksi oman kumppanin kanssa on aina kivaa. Ja vaikka ei heti tekisi mieli niin kun hommaan ryhtyy niin kyllä siitä nauttii.
Sepä siinä juuri onkin. Jos se olisi omasta mielestä kivaa ja ne halut sieltä heräisi, niin tekisihän sitä sitten. Mutta jos ei ole sitä seksuaalista halua sillä hetkellä, niin silloin sitä ei ole. Eikä se edes kaivelemalla sieltä tule.
No miksi kummassa sitten olet miehesi kanssa?
Ei minulla ole miestä. Ja en kyllä muutenkaan olisi/ole ollut parisuhteessa vain seksin takia. Sitä voi toki harrastaa silloin, kun molemmilla tekee mieli.
Hämmästyttää sekin, että mitä kumppani saa siitä että toinen vastentahtoisesti antaa esim suuhoidon tai suostuu yhdyntään? Eikö tunnu omituiselta tiedostaa, että toinen todennäköisesti vain odottaa tapahtuman loppuvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Uskomatonta. Onko kumppanin tarpeen tyydyttäminen käsin jotenkin vastenmielistä tai jonkun ison kynnyksen takana?? Mikä siinä voi olla inhottavaa? Itse olen antaja meidän suhteessamme. Vaimo saa pari kertaa viikossa kielipelillä orgasmin vaikka hän ei yhdyntää halua kuin ehkä kerran kuussa. Minusta se on pelkästään kivaa ja läheisyyttä meidän välille tuovaa. Toki naisin useamminkin, mutta tällä mennään.
Se on vastenmielistä, jos ei itse ole sillä tuulella. Ja lisäksi siitä tulee hyväksikäytetty olo.
En ymmärrä tätä yhtään. Mielestäni seksi oman kumppanin kanssa on aina kivaa. Ja vaikka ei heti tekisi mieli niin kun hommaan ryhtyy niin kyllä siitä nauttii.
Sepä siinä juuri onkin. Jos se olisi omasta mielestä kivaa ja ne halut sieltä heräisi, niin tekisihän sitä sitten. Mutta jos ei ole sitä seksuaalista halua sillä hetkellä, niin silloin sitä ei ole. Eikä se edes kaivelemalla sieltä tule.
No miksi kummassa sitten olet miehesi kanssa?
Ei minulla ole miestä. Ja en kyllä muutenkaan olisi/ole ollut parisuhteessa vain seksin takia. Sitä voi toki harrastaa silloin, kun molemmilla tekee mieli.
Eli niin, että vain se toinen on tyytyväinen seksielämäänsä? Se vähemmän haluava. Ei kuulosta kivalta suhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Uskomatonta. Onko kumppanin tarpeen tyydyttäminen käsin jotenkin vastenmielistä tai jonkun ison kynnyksen takana?? Mikä siinä voi olla inhottavaa? Itse olen antaja meidän suhteessamme. Vaimo saa pari kertaa viikossa kielipelillä orgasmin vaikka hän ei yhdyntää halua kuin ehkä kerran kuussa. Minusta se on pelkästään kivaa ja läheisyyttä meidän välille tuovaa. Toki naisin useamminkin, mutta tällä mennään.
Se on vastenmielistä, jos ei itse ole sillä tuulella. Ja lisäksi siitä tulee hyväksikäytetty olo.
En ymmärrä tätä yhtään. Mielestäni seksi oman kumppanin kanssa on aina kivaa. Ja vaikka ei heti tekisi mieli niin kun hommaan ryhtyy niin kyllä siitä nauttii.
Sepä siinä juuri onkin. Jos se olisi omasta mielestä kivaa ja ne halut sieltä heräisi, niin tekisihän sitä sitten. Mutta jos ei ole sitä seksuaalista halua sillä hetkellä, niin silloin sitä ei ole. Eikä se edes kaivelemalla sieltä tule.
No miksi kummassa sitten olet miehesi kanssa?
Ei minulla ole miestä. Ja en kyllä muutenkaan olisi/ole ollut parisuhteessa vain seksin takia. Sitä voi toki harrastaa silloin, kun molemmilla tekee mieli.
Joo. Olen nainen, minulla on itseäni haluttomampi mies. Itse haluan joka päivä, mies kerran pari kuussa. Aikoinaan tein aloitteita aina kun minua halutti eli joka päivä, mutta suurin osa niistä tyssäsi siihen että miehellä ei juuri silloin ollut fiilistä seksiin. En tee enää aloitteita, en kestä enää yhtään torjuntaa. Enkä kestä sitä ajatusta, että meillä pitäisi olla seksiä vain silloin kun molempia haluttaa eli vain silloin kun miestä haluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Uskomatonta. Onko kumppanin tarpeen tyydyttäminen käsin jotenkin vastenmielistä tai jonkun ison kynnyksen takana?? Mikä siinä voi olla inhottavaa? Itse olen antaja meidän suhteessamme. Vaimo saa pari kertaa viikossa kielipelillä orgasmin vaikka hän ei yhdyntää halua kuin ehkä kerran kuussa. Minusta se on pelkästään kivaa ja läheisyyttä meidän välille tuovaa. Toki naisin useamminkin, mutta tällä mennään.
Se on vastenmielistä, jos ei itse ole sillä tuulella. Ja lisäksi siitä tulee hyväksikäytetty olo.
En ymmärrä tätä yhtään. Mielestäni seksi oman kumppanin kanssa on aina kivaa. Ja vaikka ei heti tekisi mieli niin kun hommaan ryhtyy niin kyllä siitä nauttii.
Sepä siinä juuri onkin. Jos se olisi omasta mielestä kivaa ja ne halut sieltä heräisi, niin tekisihän sitä sitten. Mutta jos ei ole sitä seksuaalista halua sillä hetkellä, niin silloin sitä ei ole. Eikä se edes kaivelemalla sieltä tule.
No miksi kummassa sitten olet miehesi kanssa?
Ei minulla ole miestä. Ja en kyllä muutenkaan olisi/ole ollut parisuhteessa vain seksin takia. Sitä voi toki harrastaa silloin, kun molemmilla tekee mieli.
Siis hyvän parisuhteen perusta muodostuu merkittävästi siitä, että molemmat ovat valmiita tekemään kompromissejä. Missä asutaan, missä joulu vietetään, mitä tehdään juhannuksena, kumpi käy kaupassa, kumpi pesee pyykit? Lista on loputon... Miksi kompromissejä ei tulisi tehdä seksin suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttää sekin, että mitä kumppani saa siitä että toinen vastentahtoisesti antaa esim suuhoidon tai suostuu yhdyntään? Eikö tunnu omituiselta tiedostaa, että toinen todennäköisesti vain odottaa tapahtuman loppuvan?
Kysyin tuota kerran mieheltä, kun kerroin, että aamuisin en aina ole sillä tuulella, vaikka otankin suihin. Mies sanoi, ettei se haittaa, koska tietää, että teen sen rakkaudesta ja koska haluan, että hänellä on hyvä olla. Ja näin minäkin sen ajattelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monista kommenteista täällä tulee mieleen että haluton ei vaan arvosta eikä halua kumppaniaan enää muttei suostu sitä tunnustamaan, kunhan roikkuu jostain syystä. Olen ollut pidemmän aikaa myös itse haluton imetyshormonien vuoksi, se häiritsi paljon ja tein kyllä kaikkeni tilanteen muuttamiseksi. Kun puolusoni on ollut haluton (paha stressi) olen kyllä kertonut että se ahdistaa, mutta toisaalta silloinkin tehnyt kaikkeni tilanteen helpottamiseksi, keskustellut, antanut omaa aikaa, käyttänyt erityisen kauniita alusvaatteita jne. Kukaan ei edelleenkään oleta et toiselle pitäisi antaa "pakolla" ja aina ja miten sattuu keksiä pyytää. Kunhan on huomautettu että terveen ihmisen kiristäminen käytännössä seksittömään elämään (haluatko pitää perheen yhdessä? Se on maks kerran per 1-2 kk mulle) ei ole rakkautta eikä kunnioitusta. Jos kokee oman puolisonsa seksuaalisesti vastenmieliseksi, on aika paljon selvitettävää, yhdessä tai erikseen.
Ehkä olen erikoinen naiseksi, mutta minä ainakin tykkään niin paljon ottaa suihin. Että nautin siitä joka tapauksessa aina vaikka en alunperin juuri silloin olisi erityisesti seksinharrastusfiiliksessä. Sama koskee panemista. Eli täysin vieras ajatus tuo, että en innostuisi mukaan kun toinen tekee aloitteen. Ja joo. Olen pitkässä suhteessa. Ehkä minulla vaan on korkea libido.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Uskomatonta. Onko kumppanin tarpeen tyydyttäminen käsin jotenkin vastenmielistä tai jonkun ison kynnyksen takana?? Mikä siinä voi olla inhottavaa? Itse olen antaja meidän suhteessamme. Vaimo saa pari kertaa viikossa kielipelillä orgasmin vaikka hän ei yhdyntää halua kuin ehkä kerran kuussa. Minusta se on pelkästään kivaa ja läheisyyttä meidän välille tuovaa. Toki naisin useamminkin, mutta tällä mennään.
Se on vastenmielistä, jos ei itse ole sillä tuulella. Ja lisäksi siitä tulee hyväksikäytetty olo.
En ymmärrä tätä yhtään. Mielestäni seksi oman kumppanin kanssa on aina kivaa. Ja vaikka ei heti tekisi mieli niin kun hommaan ryhtyy niin kyllä siitä nauttii.
Sepä siinä juuri onkin. Jos se olisi omasta mielestä kivaa ja ne halut sieltä heräisi, niin tekisihän sitä sitten. Mutta jos ei ole sitä seksuaalista halua sillä hetkellä, niin silloin sitä ei ole. Eikä se edes kaivelemalla sieltä tule.
No miksi kummassa sitten olet miehesi kanssa?
Ei minulla ole miestä. Ja en kyllä muutenkaan olisi/ole ollut parisuhteessa vain seksin takia. Sitä voi toki harrastaa silloin, kun molemmilla tekee mieli.
Siis hyvän parisuhteen perusta muodostuu merkittävästi siitä, että molemmat ovat valmiita tekemään kompromissejä. Missä asutaan, missä joulu vietetään, mitä tehdään juhannuksena, kumpi käy kaupassa, kumpi pesee pyykit? Lista on loputon... Miksi kompromissejä ei tulisi tehdä seksin suhteen?
Se syy on sanottu ketjussa moneen kertaan. Ihme vänkäämistä kysellä samaa koko ajan. Ja samanlaista teillä himohiirillä on varmasti se seksin vonkaaminenkin. Anna nyt, miks et voi antaa, anna nyt, miks et voi antaa, tehdään kompromissi että annat, ai miks ei tehdä, tehdään nyt, anna nyt, miks et anna...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Uskomatonta. Onko kumppanin tarpeen tyydyttäminen käsin jotenkin vastenmielistä tai jonkun ison kynnyksen takana?? Mikä siinä voi olla inhottavaa? Itse olen antaja meidän suhteessamme. Vaimo saa pari kertaa viikossa kielipelillä orgasmin vaikka hän ei yhdyntää halua kuin ehkä kerran kuussa. Minusta se on pelkästään kivaa ja läheisyyttä meidän välille tuovaa. Toki naisin useamminkin, mutta tällä mennään.
Se on vastenmielistä, jos ei itse ole sillä tuulella. Ja lisäksi siitä tulee hyväksikäytetty olo.
En ymmärrä tätä yhtään. Mielestäni seksi oman kumppanin kanssa on aina kivaa. Ja vaikka ei heti tekisi mieli niin kun hommaan ryhtyy niin kyllä siitä nauttii.
Sepä siinä juuri onkin. Jos se olisi omasta mielestä kivaa ja ne halut sieltä heräisi, niin tekisihän sitä sitten. Mutta jos ei ole sitä seksuaalista halua sillä hetkellä, niin silloin sitä ei ole. Eikä se edes kaivelemalla sieltä tule.
No miksi kummassa sitten olet miehesi kanssa?
Ei minulla ole miestä. Ja en kyllä muutenkaan olisi/ole ollut parisuhteessa vain seksin takia. Sitä voi toki harrastaa silloin, kun molemmilla tekee mieli.
Siis hyvän parisuhteen perusta muodostuu merkittävästi siitä, että molemmat ovat valmiita tekemään kompromissejä. Missä asutaan, missä joulu vietetään, mitä tehdään juhannuksena, kumpi käy kaupassa, kumpi pesee pyykit? Lista on loputon... Miksi kompromissejä ei tulisi tehdä seksin suhteen?
Se syy on sanottu ketjussa moneen kertaan. Ihme vänkäämistä kysellä samaa koko ajan. Ja samanlaista teillä himohiirillä on varmasti se seksin vonkaaminenkin. Anna nyt, miks et voi antaa, anna nyt, miks et voi antaa, tehdään kompromissi että annat, ai miks ei tehdä, tehdään nyt, anna nyt, miks et anna...
Ihan oikeasti nyt. Jos et ole erityisen kiinnostunut seksistä niin pysy kaukana parisuhteista. Vähintäänkin varoita jo ekoilla treffeillä että aiot sitten pihdata jatkossa. Ei kenenkään pitäisi joutua vonkaamaan koko ajan. Seksi kuuluu parisuhteen arkeen ja sillä selvä. Piste. Jos olet eri mieltä niin pysy sinkkuna äläkä harhauta ja huijaa meitä normaaleilla haluilla varustettuja suhteeseen kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Uskomatonta. Onko kumppanin tarpeen tyydyttäminen käsin jotenkin vastenmielistä tai jonkun ison kynnyksen takana?? Mikä siinä voi olla inhottavaa? Itse olen antaja meidän suhteessamme. Vaimo saa pari kertaa viikossa kielipelillä orgasmin vaikka hän ei yhdyntää halua kuin ehkä kerran kuussa. Minusta se on pelkästään kivaa ja läheisyyttä meidän välille tuovaa. Toki naisin useamminkin, mutta tällä mennään.
Se on vastenmielistä, jos ei itse ole sillä tuulella. Ja lisäksi siitä tulee hyväksikäytetty olo.
En ymmärrä tätä yhtään. Mielestäni seksi oman kumppanin kanssa on aina kivaa. Ja vaikka ei heti tekisi mieli niin kun hommaan ryhtyy niin kyllä siitä nauttii.
Sepä siinä juuri onkin. Jos se olisi omasta mielestä kivaa ja ne halut sieltä heräisi, niin tekisihän sitä sitten. Mutta jos ei ole sitä seksuaalista halua sillä hetkellä, niin silloin sitä ei ole. Eikä se edes kaivelemalla sieltä tule.
No miksi kummassa sitten olet miehesi kanssa?
Ei minulla ole miestä. Ja en kyllä muutenkaan olisi/ole ollut parisuhteessa vain seksin takia. Sitä voi toki harrastaa silloin, kun molemmilla tekee mieli.
Siis hyvän parisuhteen perusta muodostuu merkittävästi siitä, että molemmat ovat valmiita tekemään kompromissejä. Missä asutaan, missä joulu vietetään, mitä tehdään juhannuksena, kumpi käy kaupassa, kumpi pesee pyykit? Lista on loputon... Miksi kompromissejä ei tulisi tehdä seksin suhteen?
Se syy on sanottu ketjussa moneen kertaan. Ihme vänkäämistä kysellä samaa koko ajan. Ja samanlaista teillä himohiirillä on varmasti se seksin vonkaaminenkin. Anna nyt, miks et voi antaa, anna nyt, miks et voi antaa, tehdään kompromissi että annat, ai miks ei tehdä, tehdään nyt, anna nyt, miks et anna...
Mutta ei ole sanottu, miksei sitä kumppania voi kunnioittaa. Miksi pitää elää juuri sen haluttoman ehdoilla? Millä oikeudella ja halulla toinen pakottaa toisen elämään selibaatissa? Miksei voi tehdä kompromissia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Uskomatonta. Onko kumppanin tarpeen tyydyttäminen käsin jotenkin vastenmielistä tai jonkun ison kynnyksen takana?? Mikä siinä voi olla inhottavaa? Itse olen antaja meidän suhteessamme. Vaimo saa pari kertaa viikossa kielipelillä orgasmin vaikka hän ei yhdyntää halua kuin ehkä kerran kuussa. Minusta se on pelkästään kivaa ja läheisyyttä meidän välille tuovaa. Toki naisin useamminkin, mutta tällä mennään.
Se on vastenmielistä, jos ei itse ole sillä tuulella. Ja lisäksi siitä tulee hyväksikäytetty olo.
En ymmärrä tätä yhtään. Mielestäni seksi oman kumppanin kanssa on aina kivaa. Ja vaikka ei heti tekisi mieli niin kun hommaan ryhtyy niin kyllä siitä nauttii.
Sepä siinä juuri onkin. Jos se olisi omasta mielestä kivaa ja ne halut sieltä heräisi, niin tekisihän sitä sitten. Mutta jos ei ole sitä seksuaalista halua sillä hetkellä, niin silloin sitä ei ole. Eikä se edes kaivelemalla sieltä tule.
No miksi kummassa sitten olet miehesi kanssa?
Ei minulla ole miestä. Ja en kyllä muutenkaan olisi/ole ollut parisuhteessa vain seksin takia. Sitä voi toki harrastaa silloin, kun molemmilla tekee mieli.
Siis hyvän parisuhteen perusta muodostuu merkittävästi siitä, että molemmat ovat valmiita tekemään kompromissejä. Missä asutaan, missä joulu vietetään, mitä tehdään juhannuksena, kumpi käy kaupassa, kumpi pesee pyykit? Lista on loputon... Miksi kompromissejä ei tulisi tehdä seksin suhteen?
Se syy on sanottu ketjussa moneen kertaan. Ihme vänkäämistä kysellä samaa koko ajan. Ja samanlaista teillä himohiirillä on varmasti se seksin vonkaaminenkin. Anna nyt, miks et voi antaa, anna nyt, miks et voi antaa, tehdään kompromissi että annat, ai miks ei tehdä, tehdään nyt, anna nyt, miks et anna...
aika lailla ihmettelen jos joku sulta on vielä vonkaamassa, on sen verran ala-arvoista argumentaatiota.
Toki jos oikein vaatimalla vaatii ja "määrää", niin mennään sellaiselle alueelle, missä ei edes pitäisi olla parisuhteessa. Mutta toisaalta molemminpuolinen seksuaalinen kiinnostus pitäisi löytyä parisuhteessa.
Homma ei voi toimia, jos toinen haluaa kumppaniaan jatkuvasti ja toista ei koko homma kiinnosta. En kyllä ymmärrä miksi siinä kohtaa edes on enää yhdessä, paitsi jos on lapsia, kuten meillä. Otan eron kyllä heti, kun lapset ovat mielestäni kypsiä siihen.