Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhteessa ei voi ymmärtää toista vaikka itseä ei innosta?
28.06.2016 |
Olen lukenut nyt joitain ketjuja, joissa sekä miehet, että naiset kertovat että on onneton kun ei saa seksuaalista fyysistä tarvettaan tyydytettyä kumppaninsa kanssa. Tulee mieleen, että mikä ihmisen korvien välissä mättää, jos ei voi nähdä asiaa toisen kannalta? Jos et itse ole kovin innostunut petipuuhiin, niin toisella voi olla tarve kuitenkin saada laukeamista ja yleensäkin seksiä. Se viime kädessä menee niin pitkälle, että petetään tai tullaan henkisesti ja fyysisestikin niin huonoon jamaan, että ollaan onnettomia ja tuskaisia vaikka muut asiat elämässä olisivatkin ok. Jos et millään voi löytää seksistä nauttimista itse, niin ajattele toisen kannalta asiaa. Hän kärsii ja yrittää ehkä venyä ja venyä.
Kommentit (113)
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Uskomatonta. Onko kumppanin tarpeen tyydyttäminen käsin jotenkin vastenmielistä tai jonkun ison kynnyksen takana?? Mikä siinä voi olla inhottavaa? Itse olen antaja meidän suhteessamme. Vaimo saa pari kertaa viikossa kielipelillä orgasmin vaikka hän ei yhdyntää halua kuin ehkä kerran kuussa. Minusta se on pelkästään kivaa ja läheisyyttä meidän välille tuovaa. Toki naisin useamminkin, mutta tällä mennään.
Se on vastenmielistä, jos ei itse ole sillä tuulella. Ja lisäksi siitä tulee hyväksikäytetty olo.
En ymmärrä tätä yhtään. Mielestäni seksi oman kumppanin kanssa on aina kivaa. Ja vaikka ei heti tekisi mieli niin kun hommaan ryhtyy niin kyllä siitä nauttii.
Sepä siinä juuri onkin. Jos se olisi omasta mielestä kivaa ja ne halut sieltä heräisi, niin tekisihän sitä sitten. Mutta jos ei ole sitä seksuaalista halua sillä hetkellä, niin silloin sitä ei ole. Eikä se edes kaivelemalla sieltä tule.
No miksi kummassa sitten olet miehesi kanssa?
Ei minulla ole miestä. Ja en kyllä muutenkaan olisi/ole ollut parisuhteessa vain seksin takia. Sitä voi toki harrastaa silloin, kun molemmilla tekee mieli.
Siis hyvän parisuhteen perusta muodostuu merkittävästi siitä, että molemmat ovat valmiita tekemään kompromissejä. Missä asutaan, missä joulu vietetään, mitä tehdään juhannuksena, kumpi käy kaupassa, kumpi pesee pyykit? Lista on loputon... Miksi kompromissejä ei tulisi tehdä seksin suhteen?
Se syy on sanottu ketjussa moneen kertaan. Ihme vänkäämistä kysellä samaa koko ajan. Ja samanlaista teillä himohiirillä on varmasti se seksin vonkaaminenkin. Anna nyt, miks et voi antaa, anna nyt, miks et voi antaa, tehdään kompromissi että annat, ai miks ei tehdä, tehdään nyt, anna nyt, miks et anna...
Mutta ei ole sanottu, miksei sitä kumppania voi kunnioittaa. Miksi pitää elää juuri sen haluttoman ehdoilla? Millä oikeudella ja halulla toinen pakottaa toisen elämään selibaatissa? Miksei voi tehdä kompromissia?
Kyllä on sanottu. Onko se kumppanin kunnioittamista että vasten tahtoaan antaa? Ihan oikeasti nyt, se että tuntee olonsa hyväksikäytetyksi ei ole kumppanin kunnioittamista vaan omaa alistumista ja itsekunnioituksen puutetta. Jos EI OIKEASTI halua seksiä kyseisellä hetkellä, kumppanin pitää sitä kunnioittaa. Ei varmasti kukaan pihtaa vain kiusallaan. Kuten kaikissa muissakin parisuhteen asioissa, myös tässä pitää löytää tasapaino ja kuunnella ja ymmärtää toista osapuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, jos mä haluan/tarvitsen koiran, niin se on ihan sama vaikka kumppani ois allerginen. Mun hyvinvoinnin kannalta koira on oleellinen asia.
Jos kumppanini rakastaa minua, se ottaa siedätyshoitoja tai vetää niitä lääkkeitä. Sen verran voi ottaa toista huomioon.
Joo ymmärrän mitä yrität sanoa... Ymmärrän myös, että joku haluaa koiraa kovasti, mutta en mitenkään voi hyväksyä ajatusta, että koiran omistaminen olisi luonnollinen perustarve, kuten esim. Seksi
On ihan hyvä, että esiteineille opetetaan seksuaalivalistustunnilla, että ei pidä suostua sellaiseen mitä ei itse halua. Surullista vaan on, että tuo hokema jää joillekin päälle. Fiksun aikuisen pitäisi ymmärtää, että onnellisessa parisuhteessa on vaan pakko tehdä kompromissejä.. Oli kyse sitten kotitöistä, seksistä tai mistä vaan
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Uskomatonta. Onko kumppanin tarpeen tyydyttäminen käsin jotenkin vastenmielistä tai jonkun ison kynnyksen takana?? Mikä siinä voi olla inhottavaa? Itse olen antaja meidän suhteessamme. Vaimo saa pari kertaa viikossa kielipelillä orgasmin vaikka hän ei yhdyntää halua kuin ehkä kerran kuussa. Minusta se on pelkästään kivaa ja läheisyyttä meidän välille tuovaa. Toki naisin useamminkin, mutta tällä mennään.
Se on vastenmielistä, jos ei itse ole sillä tuulella. Ja lisäksi siitä tulee hyväksikäytetty olo.
En ymmärrä tätä yhtään. Mielestäni seksi oman kumppanin kanssa on aina kivaa. Ja vaikka ei heti tekisi mieli niin kun hommaan ryhtyy niin kyllä siitä nauttii.
Sepä siinä juuri onkin. Jos se olisi omasta mielestä kivaa ja ne halut sieltä heräisi, niin tekisihän sitä sitten. Mutta jos ei ole sitä seksuaalista halua sillä hetkellä, niin silloin sitä ei ole. Eikä se edes kaivelemalla sieltä tule.
No miksi kummassa sitten olet miehesi kanssa?
Ei minulla ole miestä. Ja en kyllä muutenkaan olisi/ole ollut parisuhteessa vain seksin takia. Sitä voi toki harrastaa silloin, kun molemmilla tekee mieli.
Siis hyvän parisuhteen perusta muodostuu merkittävästi siitä, että molemmat ovat valmiita tekemään kompromissejä. Missä asutaan, missä joulu vietetään, mitä tehdään juhannuksena, kumpi käy kaupassa, kumpi pesee pyykit? Lista on loputon... Miksi kompromissejä ei tulisi tehdä seksin suhteen?
Se syy on sanottu ketjussa moneen kertaan. Ihme vänkäämistä kysellä samaa koko ajan. Ja samanlaista teillä himohiirillä on varmasti se seksin vonkaaminenkin. Anna nyt, miks et voi antaa, anna nyt, miks et voi antaa, tehdään kompromissi että annat, ai miks ei tehdä, tehdään nyt, anna nyt, miks et anna...
Mutta ei ole sanottu, miksei sitä kumppania voi kunnioittaa. Miksi pitää elää juuri sen haluttoman ehdoilla? Millä oikeudella ja halulla toinen pakottaa toisen elämään selibaatissa? Miksei voi tehdä kompromissia?
Kyllä on sanottu. Onko se kumppanin kunnioittamista että vasten tahtoaan antaa? Ihan oikeasti nyt, se että tuntee olonsa hyväksikäytetyksi ei ole kumppanin kunnioittamista vaan omaa alistumista ja itsekunnioituksen puutetta. Jos EI OIKEASTI halua seksiä kyseisellä hetkellä, kumppanin pitää sitä kunnioittaa. Ei varmasti kukaan pihtaa vain kiusallaan. Kuten kaikissa muissakin parisuhteen asioissa, myös tässä pitää löytää tasapaino ja kuunnella ja ymmärtää toista osapuolta.
Onko se kumppanin kunnioittamista, että pakottaa toisen elämään selibaatissa? Ja huom. minä olen se haluttomampi osapuoli. Ei kukaan halua seksiäkään ilkeyttään.
Mutta kuten itsekin sanoit, kompromissi on ratkaisu (löytää tasapaino ja kuunnella toista).
Minkä takia tähän ketjuun muuten edes vastaa sellaisia henkilöitä jotka eivät ole kokeneet seksin epätasapainoa itse? Kyllä varmasti kaikki aikuiset tietävät ettei aina tee mieli, mutta se halu voi löytyä kun alkaa vain hommiin. Se on ihan normaalia. Sekin on ihan normaalia että joskus joustaa ja vaikka antaa suikkarin puolisolle vaikkei ihan just nyt itsellä tekisi mieli, mutta haluaa kuitenkin itse miellyttää puolisoaan.
Huom. Haluaa itse miellyttää puolisoaan.
Se on kivaa, tiedän sen, silloin kun nii haluaa tehdä, eikä siinä ole mitään väärää, se on itseasiassa todella hienoa.
Mutta silloin, kun parisuhteessa tilanne menee siihen ettei toinen halua, ja toinen puoliso valittaa siitä vaikkapa kavereilleen tai av:lla, ja pahimmillaan päätyy pettämään - silloin puhutaan pitkäkestoista tilanteesta. Se ei ole laisinkaan samanlainen tilanne kuin edellä mainitsemani einythuvittaisihanniinpaljoa-fiilis, josta kuitenkin voi joustaa. Se on täysin eri asia. Teidän, jotka ette ole olleet sellaisessa tilanteessa on ihan turha jeesustella että no mitä se suikkari nyt haittaa. Pitkäkestoinen haluttomuus voi johtua monesta asiasta - se voi johtua elämäntilanteesta, stressistä, traumat, tai monen pikkuasian summasta parisuhteessa. Tilanne on todennäköisesti todella ahdistava molemmille osapuolille. Ymmärtäkää nyt ettei elämä ole mustavaloista. Ihmiset eivät ole yksinkertaisia. Aina ei voi tehdä "toisen mieliksi" ja taikaiskusta kaikki paranee.
Parisuhteessa tärkeintä on kommunikointi. Ongelmista pitää voida puhua ja ne pitää pyrkiä ratkaisemaan. Jos jonkun parisuhde päättyy siksi että toinen ei antanut, toinen hermostui ja petti, on aika todennäköistä ettei suhteessa puhuttu ongelmista. Kyse voi olla ihan pienistä asioistakin, mutta jos niitä ei voida selvittää ne paisuvat äkkiä valtaviksi kompastuskiviksi.
Kaikki heijastuu kaikkeen.
Joku sanoi että parisuhteeseen mennään vain sekin vuoksi - käsittämätöntä. Minulle parisuhde on kumppanuutta. Sitä että tuetaan toinen toistaan, ja autetaan toinen yli vaikeista asioista. Niin voi seksittömyydestäkin päästä irti, kuuntelemalla ja ymmärtämällä toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.
Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?
Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?
Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.
Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!
Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?
Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.
Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.
Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.
Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.
Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.
Uskomatonta. Onko kumppanin tarpeen tyydyttäminen käsin jotenkin vastenmielistä tai jonkun ison kynnyksen takana?? Mikä siinä voi olla inhottavaa? Itse olen antaja meidän suhteessamme. Vaimo saa pari kertaa viikossa kielipelillä orgasmin vaikka hän ei yhdyntää halua kuin ehkä kerran kuussa. Minusta se on pelkästään kivaa ja läheisyyttä meidän välille tuovaa. Toki naisin useamminkin, mutta tällä mennään.
Se on vastenmielistä, jos ei itse ole sillä tuulella. Ja lisäksi siitä tulee hyväksikäytetty olo.
En ymmärrä tätä yhtään. Mielestäni seksi oman kumppanin kanssa on aina kivaa. Ja vaikka ei heti tekisi mieli niin kun hommaan ryhtyy niin kyllä siitä nauttii.
Sepä siinä juuri onkin. Jos se olisi omasta mielestä kivaa ja ne halut sieltä heräisi, niin tekisihän sitä sitten. Mutta jos ei ole sitä seksuaalista halua sillä hetkellä, niin silloin sitä ei ole. Eikä se edes kaivelemalla sieltä tule.
No miksi kummassa sitten olet miehesi kanssa?
Ei minulla ole miestä. Ja en kyllä muutenkaan olisi/ole ollut parisuhteessa vain seksin takia. Sitä voi toki harrastaa silloin, kun molemmilla tekee mieli.
Joo. Olen nainen, minulla on itseäni haluttomampi mies. Itse haluan joka päivä, mies kerran pari kuussa. Aikoinaan tein aloitteita aina kun minua halutti eli joka päivä, mutta suurin osa niistä tyssäsi siihen että miehellä ei juuri silloin ollut fiilistä seksiin. En tee enää aloitteita, en kestä enää yhtään torjuntaa. Enkä kestä sitä ajatusta, että meillä pitäisi olla seksiä vain silloin kun molempia haluttaa eli vain silloin kun miestä haluttaa.
Itse olen suhteessa, jossa toinen oli suhteen alussa aktiivinen ja halusi. Seksiä oli vielä silloin kun muutettiin yhteen. Sitten se vain lakkasi olemasta. Yritin tehdä aloitteita, laittautua, olla nättinä, puhua asiasta, selvittää syitä, antaa aikaa ja tilaa.
Jaan edellisen tunteen siitä, että jossakin vaiheessa myös sen toisen osapuolen kärsivällisyys loppuu. Jos aina tulee torjutuksi, ei jaksa enää yrittää. Siitä tulee vain paha mieli. Nykyään huomaan odottavani niitä hetkiä kun kumppanini ei ole kotona. Voin edes auttaa itse itseäni, vaikka se ei sama asia olekaan, mutta jos kunnolla tekee mieli niin laukeaahan siinä edes. Nimenomaan kaipaisin häneltä kosketusta, mutta kun sitä saa kerran 1-3kk aikana, ei se riitä. Nykyään vain odotan, jos toisen sattuisi joskus tekemään mieli. Se on älyttömän raskasta. Pettäminen on käynyt mielessä, mutta muuten viihdyn niin hyvin hänen kanssaan, etten halua erota tai pilata suhdetta pettämällä.
Toisaalta, oma kumppanini on sanonut että ei hänen tee aina edes mieli, mutta fiilis herää. Se tappoi viimeisetkin haluni tehdä aloitteita. En halua että kun teen aloitteen, toinen huokaisee mielessään syvään "okei no saat sitten kun kerta pyydät" ja vasta jossakin vaiheessa herää mukaan. Ei. En minä sitäkään halua.
En ole edes vielä kolmeakymmentä (pari vuotta alle) ja silti olen jo jumissa tällaisessa tilanteessa. Ymmärrän kyllä toista osapuolta myös, mutta ottaahan tämä omaan hermoon. Minun pitäisi jaksaa halailla, antaa hellyyttä ja pussailla. Arvatkaa huvittaako, kun en minäkään saa mitä tarvitsisin, etenkin kun toisen lähellä olo on äärimmäisen piinallista, kun pahimmillaan voi olla menossa neljäs kuukausi ilman seksiä?
Niinpä. Ja silti joustan, enkä halua että toinen tekee jotakin vain miellyttääkseen minua koska "jossakin vaiheessa se on ihan kivaa sitten". En halua että seksi suhteessa on ihan kivaa. Syytä en ole koskaan saanut tälle haluttomuudelle. Olen yrittänyt siivota enemmän, kokata enemmän, tehdä toisen elämästä helpompaa kotona, jos se olisi väsymys, että saisi vapaa-aikanaan sitten levätä.
Seksiin suostuminen vain toista miellyttääkseen käy rankaksi. Jos itsellä ei ole halua eikä kykene tuntemaan mitään mielihyvää seksin aikana niin se tuntuu tosi tosi pahalta niin fyysisesti kuin henkisesti. Itse kärsin satunnaisesta haluttomuudesta hormonien heittelyiden takia ja pahimmillaan seksiin suostuminen vain kumppania miellyttääkseen on tuntunut siltä kuin olisi raiskattavana. Sitä vaan haluaa että homma on ohi mahdollisimman nopeasti ja toisen elin oman kropan sisällä oksettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä näen asian niin että jos esim. otat mieheltä suihin tai runkkaat käsin, se on vastaavanlainen palvelus kuin vaikkapa hartia- tai jalkahieronta. Pienehkö teko josta toinen tulee iloiseksi ja saa fyysistäkin tyydytystä.
Hyi ei todellakaan ole! Sä olet menettänyt viattomuudestasi ja puhtaudestasi jotain, kun ajattelet niistä noin! En itseänikunnioittavana naisena suostu tekemään kumpaakaan ellen nimenomaan itse tahdo! En voisi kuvitellakaan esim. hotellin aulassa ottavani suihin joltain puolituntemattomalta, sen sijaan voisin siinä pyynnöstä hieroa puolituntemattoman hartioita, jos ne olisivat kipeät ja jumissa.
Vierailija kirjoitti:
Seksiin suostuminen vain toista miellyttääkseen käy rankaksi. Jos itsellä ei ole halua eikä kykene tuntemaan mitään mielihyvää seksin aikana niin se tuntuu tosi tosi pahalta niin fyysisesti kuin henkisesti. Itse kärsin satunnaisesta haluttomuudesta hormonien heittelyiden takia ja pahimmillaan seksiin suostuminen vain kumppania miellyttääkseen on tuntunut siltä kuin olisi raiskattavana. Sitä vaan haluaa että homma on ohi mahdollisimman nopeasti ja toisen elin oman kropan sisällä oksettaa.
Nimenomaan.. Juuri siltä se pahimmillaan tuntuu. :/
Miettikääpä painostajat vielä miten haluttomana suostuminen voi vaikuttaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiin suostuminen vain toista miellyttääkseen käy rankaksi. Jos itsellä ei ole halua eikä kykene tuntemaan mitään mielihyvää seksin aikana niin se tuntuu tosi tosi pahalta niin fyysisesti kuin henkisesti. Itse kärsin satunnaisesta haluttomuudesta hormonien heittelyiden takia ja pahimmillaan seksiin suostuminen vain kumppania miellyttääkseen on tuntunut siltä kuin olisi raiskattavana. Sitä vaan haluaa että homma on ohi mahdollisimman nopeasti ja toisen elin oman kropan sisällä oksettaa.
Nimenomaan.. Juuri siltä se pahimmillaan tuntuu. :/
Miettikääpä painostajat vielä miten haluttomana suostuminen voi vaikuttaa..
Luuletteko te, että selibaattiin pakottaminen on jotenkin vähemmän vahingoittavaa? Ihan älytöntä kompata sairaita ihmisiä, joita oksettaa oman kumppanin miellyttäminen ja joista tuntuu raiskaukselta! Kannattaa hakeutua hoitoon, jos niin kokee.
Se oman rakkaansa miellyttäminen kuitenkin on nimenomaan sitä oman rakkaimpansa huomioimista; halua tuottaa toiselle nautintoa - ei mitään makaamista lahnana ja sen kokemista raiskauksena! En minäkään pysty penetraatioon, jos en ole sillä tuulella, mutta ei se estä minua huomioimasta rakastani esim. käsin tai suulla.
Siis tottakai haluttomuuteen on haettava apua keskustelemalla kumppanin kanssa ja jos se ei auta, niin sitten vaikka ammatilaiselta. Jos toinen tai kumpikaan ei saa perustarpeitaan tyydytetyksi suhteen aikana ja tätä jatkuu vuosikaupalla, niin mielestäni se on jo "hyvä syy" erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä otan mielelläni mieheltäni suihin/pyllistän pikapanoa varten jos itseäni ei huvita. Mies pysyy tyytyväisenä ja kyllä tulee niskahierontaa ja hellimistä yms.ihan pyytämättä mitä minä toisinaan kaipaan enemmän. Enkä koe itseäni mitenkään alistetuksi/nöyryytetyksi, kyllä parisuhteessa pitää ajatella kumppaniakin ja hänen tarpeitaan. Kyllä omalle rakkaalle nautinnon tuottaminen tekee minullekin hyvän mielen, ja se toimii puolin ja toisin.
Olen tämän viestin kirjoittaja ja ihmeissäni luen näitä vastauksia täällä... Siis ihanko oikeasti täällä koetaan raiskaukseksi ja hyväksikäytöksi ja itsemääräämisoikeuden menetykseksi se, että antaa miehelle joskus suihinoton/pikapanon? Totuus on se, että hyvin harvassa parisuhteessa seksihalut kohtaavat täydellisesti, ja useimmiten juuri niin päin että mies haluaa enemmän. Minulle riittää pari kertaa viikossa ja mies haluaa useammin. Meillä tämä homma menee esim. näin: Mies kyselee millainen fiilis minulla tänään on, mutta minua ei lainkaan petipuuhat innosta. Minä voin joko A.ottaa suihin sopivalla hetkellä/ehdottaa pikahommia tai B. kieltäytyä kokonaan, jolloin mies on ilman/masturboi. Toinen esimerkki: Minä valittelen kipeitä hartioita, mies voi joko A. "anna niin hieron hartioitasi" tai B. "sain töissä kipeän haavan sormeeni, tänään en valitettavasti pysty" ja minä olen kipeiden niskojeni kanssa. Ketään ei raiskata, kenenkään itsemääräämisoikeutta ei estetä eikä ketään hyväksikäytetä, on oikeus kieltäytyä, ei ole pakko. Ei draamaa, kumpikaan ei loukkaannu jos toinen joskus kieltäytyy. Jos olen todella väsynyt/kipeä niin kyllähän mies sen tajuaa eikä silloin edes ehdota. Silloin kun seksiä harrastetaan yhdessä, mies tekee takuulla kaikkensa minun nautinnon eteen, meillä on hyvä seksielämä ja parisuhde kukoistaa kaikilla osa-alueilla. Se toiselle hyvän tekeminen kun useimmiten alkaa sitten kiertää, minä teen miehelle jotain kivaa ja hän minulle, muuallakin kuin sänkyhommissa.
Tuntuu niin oudolta, että joillekin se oman rakkaan kumppanin keho muuttuu jotenkin likaiseksi ja saastaiseksi silloin kun itseä ei niin haluta, tai että toisen halut ovat vääriä ja likaisia. Minusta on ihana antaa rakkaalleni nautintoa, on ihanaa että hän nauttii minusta ja minun kanssani. Ja helppohan sen vähemmän haluavan on olla, hänellä kun on varma saanti silloin kun häntä sattuu haluttamaan ja toinen joutuu kärvistelemään puutteessa. Sitten ihmetellään ja ollaan pahoilla mielin kun mies katselee pornoa ja haaveilee muista, no miksiköhän? Seksi kun on luonnollinen tarve ihmiselle, ja on täysin väärin pakottaa toinen selibaattiin. Vaikka lasten syntymien jälkeen imetysaikana on ollut omat halut vähissä niin olen kyllä pitänyt aina huolen siitä, ettei miehen tarvitse olla puutteessa. Ja onpahan minulla mies, joka osallistuu kaikkeen kodin/lastenhoitoon ja antaa minulle mielellään omaa aikaa, saan hyvää seksiä, minua kunnioitetaan äitinä ja vaimona ja kaikki ovat tyytyväisiä. Ei tarvitse kummankaan vongata/turhautua/elää puutteessa/haaveilla muista.
Niinpä, jos mä haluan/tarvitsen koiran, niin se on ihan sama vaikka kumppani ois allerginen. Mun hyvinvoinnin kannalta koira on oleellinen asia.
Jos kumppanini rakastaa minua, se ottaa siedätyshoitoja tai vetää niitä lääkkeitä. Sen verran voi ottaa toista huomioon.