Miksi parisuhteessa ei voi ymmärtää toista vaikka itseä ei innosta?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.

Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?

Vierailija kirjoitti:

n29 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.

Jos mulla ei vaan ole haluja seksiin, niin en kyllä oikein mitenkään voi kuvitella ottavani miehen löysää kalua käteeni, runkkailla sitä kovaksi saati ottaa sitä suuhuni. Jos ei seksuaalisia haluja ole, niin ei kyllä millään pysty sellaiseen. Jollain tavalla minut täytyy ensin saada kiihottumaan, että sellaiseen ryhdyn. Sori vaan.

Jos sulla ei haluta, niin miksi sun pitäisi olla kiihottunut tyydyttääksesi miehen käsillä. Ymmärrän jos suuhun ottaminen on se kynnys, mutta eihän se käsitouhu ole sen kummempaa kuin että aurinkorasvaa kumppanisi niskaan levität???

Pyytäisit siis vaikka mummiasi hieromaan aurinkorasvaa penikseesi, kun ei se ole sen kummempaa, kun niskaankaan laittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.

Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?

Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?

ppp. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.

Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?

Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?

Jaat oman kehosi kumppanillesi? Itsemääräämisoikeus on skitsofreenistä, sairasta ja toisen kiusaamista!? Et taida olla ihan terve?

ppp. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.

Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?

Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?

Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.

Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!

Ja jos puoliso ei halua niin monen kirjoittajan kannattaisi varmaan katsoa peiliin ja miettiä miten sitä läheistään kohtelee noin muuten elämässä..

Vierailija kirjoitti:

ppp. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.

Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?

Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?

Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.

Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!

Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ppp. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.

Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?

Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?

Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.

Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!

Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?

Selkeästi ja fiksusti ilmaistu. Seksi ei voi liitossa olla vain "silloin kun mua huvittaa"-juttu. Pitkää ikää ei sellaiselle liitolle voi kyllä ennustaa. Mikä siinä on niin vaikeaa, että asennoituisi siihen, että mennään molempia tyydyttäen kompromississa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ppp. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.

Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?

Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?

Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.

Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!

Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?

Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut nyt joitain ketjuja, joissa sekä miehet, että naiset kertovat että on onneton kun ei saa seksuaalista fyysistä tarvettaan tyydytettyä kumppaninsa kanssa. Tulee mieleen, että mikä ihmisen korvien välissä mättää, jos ei voi nähdä asiaa toisen kannalta? Jos et itse ole kovin innostunut petipuuhiin, niin toisella voi olla tarve kuitenkin saada laukeamista ja yleensäkin seksiä. Se viime kädessä menee niin pitkälle, että petetään tai tullaan henkisesti ja fyysisestikin niin huonoon jamaan, että ollaan onnettomia ja tuskaisia vaikka muut asiat elämässä olisivatkin ok. Jos et millään voi löytää seksistä nauttimista itse, niin ajattele toisen kannalta asiaa. Hän kärsii ja yrittää ehkä venyä ja venyä.

Oletko vähän tyhmä tai mieleltäsi kylmä, jos et ymmärrä tätä?

lll. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ppp. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.

Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?

Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?

Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.

Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!

Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?

Selkeästi ja fiksusti ilmaistu. Seksi ei voi liitossa olla vain "silloin kun mua huvittaa"-juttu. Pitkää ikää ei sellaiselle liitolle voi kyllä ennustaa. Mikä siinä on niin vaikeaa, että asennoituisi siihen, että mennään molempia tyydyttäen kompromississa?

Jaa että kompromissi? Minä haluan, että sinä annat minulle 1000 euroa ja sinä et haluaisi antaa minulle yhtään rahaa. Niin nythän voidaan sitten kompromissina sopia, että annat minulle 500 euroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ppp. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.

Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?

Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?

Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.

Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!

Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?

Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.

Olen seurannut keskustelua mutta nyt on pakko kommentoida noin idioottimaista kommenttia. "kumppani on sinulle vain elävä seksilelu". Ihan uskomatonta roskaa. Totta hemmetissä jokaisessa parisuhteessa on miljoona muutakin puolta kun seksi, mutta itse keksin lähinnä päihdeongelman ja kroonisen pettämisen ja valehtelun jotka edes lähelle suhtautuvat seksiasioiden epäonnistumiseen. Olkaa vaan tyytyväisiä suhteeseenne jos olette eri mieltä tämän ketjun asioiden kanssa. Kohta sieltä löytyy se pettäminen ja valehtelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ppp. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.

Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?

Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?

Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.

Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!

Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?

Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.

Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.

Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.

Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.  

Juuri tämän seksipakon takia olen tyytyväisempi sinkkuna kuin suhteessa. Ex painosti ja vonkasi koko ajan, eikä suodtunut tajuamaan että haluttomuuteni johtui niin fyysisistä seikoista kuin parisuhteen ongelmista. Hänelle seksi on seksiä johon mikään ulkopuolinen asia ei vaikuta.

Toki sitten välillä suostuin hänen mielikseen ja annoin esim kosketella itseäni. Tämän seurauksena mua oksettaa edelleen tuo toiminta ja olenkin päättänyt, ettei minun tarvitse enää ikinä harrastaa seksiä missään muodossa ellen halua. Ei tarvi, piste. Mulle jäi hyväksikäytetty olo.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä näen asian niin että jos esim. otat mieheltä suihin tai runkkaat käsin, se on vastaavanlainen palvelus kuin vaikkapa hartia- tai jalkahieronta. Pienehkö teko josta toinen tulee iloiseksi ja saa fyysistäkin tyydytystä.

Suihinotto on kyllä ihan eri tason palvelus kuin hartiahieronta.

Miten niin? Minusta ihan verrattavissa oleva asia, jos käyttää kumpaankin kutakuinkin yhtä paljon aikaa. Vastapalveluksia on tietty kiva saada. Jospa se haluton saisi sitten vaikka pyyteettömän hartiahieronnan, kun on ystävällisyyttän tyydyttänyt toisen.

Minä (N) voisin ehkä pyytää miehen antamaan minulle orkun kädellä sellaisella hetkellä, kun häntä ei seksi huvita. Mutta ajatus, että pyytäisin häntä nuolemaan itseäni ilman että hän on itse kiihottunut ja haluaa seksiä olisi kyllä ihan mahdoton. en pystyisi nauttimaan, jos tietäisin että toinen vain odottaa että laukean ja hän pääsee jatkamaan jalkapallon katselua.

Minun kokemukseni mukaan mies pystyy oikein hyvin nauttimaan, vaikka itse odotan vain että hän tulee ja pääsen takaisin nukkumaan. Pakkoa en koe, mutta totta kai teen asioita rakkaani eteen. Ja kyllä, minä saan jalkahieronnan tai hartiahieronnan aina pyytäessäni. Kuka muka ei saa?

Niin? En kiistänytkään sitä, etteikö miehet usein pystyisi. Minä naisena en. Minun olisi mahdotonta nauttia, jos tietäisin että toinen nuolee minua vain tehdäkseen palveluksen.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ppp. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.

Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?

Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?

Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.

Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!

Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?

Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.

Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.

Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.

Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.  

Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ppp. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.

Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?

Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?

Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.

Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!

Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?

Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.

Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.

Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.

Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.  

Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.

Uskomatonta. Onko kumppanin tarpeen tyydyttäminen käsin  jotenkin vastenmielistä tai jonkun ison kynnyksen takana?? Mikä siinä voi olla inhottavaa? Itse olen antaja meidän suhteessamme. Vaimo saa pari kertaa viikossa kielipelillä orgasmin vaikka hän ei yhdyntää halua kuin ehkä kerran kuussa. Minusta se on pelkästään kivaa ja läheisyyttä meidän välille tuovaa. Toki naisin useamminkin, mutta tällä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ppp. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.

Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?

Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?

Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.

Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!

Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?

Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.

Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.

Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.

Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.  

Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.

Uskomatonta. Onko kumppanin tarpeen tyydyttäminen käsin  jotenkin vastenmielistä tai jonkun ison kynnyksen takana?? Mikä siinä voi olla inhottavaa? Itse olen antaja meidän suhteessamme. Vaimo saa pari kertaa viikossa kielipelillä orgasmin vaikka hän ei yhdyntää halua kuin ehkä kerran kuussa. Minusta se on pelkästään kivaa ja läheisyyttä meidän välille tuovaa. Toki naisin useamminkin, mutta tällä mennään.

Se on vastenmielistä, jos ei itse ole sillä tuulella. Ja lisäksi siitä tulee hyväksikäytetty olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ppp. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei pidä naida jos ei itseä yhtään haluta. Mutta jos kumppani kituu ja kärsii siinä tilanteessa kun et itse halua, niin vähin mitä voit tehdä on hakea jotain terapia-apua siihen, miksei seksi sinua yhtään innosta. Ja ei se käsipeli tai hieman suulla auttaminen voi olla niin vaikeaa jos tiedät, että kumppani tarvitsee sitä. Molemmille teillehän se hyväksi on. Aika useat riidat jäisi varmaan pois, jos ei seksuaalista turhautumista ja puutteen oloa suhteessa olisi.

Seksi, seksi ja seksi. Jos kokee, että seksi on se pääasia parisuhteessa ja ihan kituu ja kärsii, jos sitä ei saa, niin joutaa kyllä ihan itse sinne terapiaan. Parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen ja se tarkoittaa myös sitä kumppanin itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ja molemmilleko se on hyväksi, jos toinen saa pahimmillaan traumoja siitä, että joutuu tekemään seksuaalisia tekoja, vasten tahtoaan?

Kovin vaikea on kyllä ymmärtää tämän viestin kirjoittajan ajatusta. Totta kai jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Mutta jos ryhtyy parisuhteeseen/avo-/avioliittoon, niin kyllä minusta siihen oletusarvoisesti kuuluu myös se ajatus, että jaat oman kehosi kumppanillesi. Jos sitä ei lainkaan halua, niin miksi lainkaan lähteä suhdetta rakentamaan. Yhteistyötä se seksuaalielämäkin on. Aina toinen haluaa jotain mitä toinen ei niin paljon toivoisi. Mutta jos ollaan parisuhteessa, niin minusta on ihan skitsofreenistä ja sairasta sanoa, että "minulla on itsemääräämisoikeus kehooni" ja kiusata toista. Missä se parisuhde on?

Ei kyllä raiskausoikeus kuulu parisuhteeseen, yllättävän monet näyttävät ajattelevan niin. Keho on AINA oma ja ihmisellä on AINA oikeus määrätä mitä sillä tehdään tai ei tehdä. Näin Suomessa, en tiedä missä sinä olet kasvatuksesi saanut.

Jos haluaa seksiä niin ettei ilman voi elää eikä puoliso sitä halua, on lähdettävä suhteesta eikä pakoteta ketään mihinkään!

Pahoittelut. En todellakaan tarkoittanut sellaista mitä nyt jotkut kommentoijat ovat luulleet minun tarkoittaneen. Jokaisen keho on aina oma ja siihen on aina oma päätäntävalta. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, etten ymmärrä miksi lähteä suhteeseen jos ajatus on, että seksiä on juuri tasan silloin kun minua itseäni kiinnostaa. Onko se tasavertaista tai kohtuullista? Olet varmaan aika rakastunut kun liittoon ryhdyt ja silti ajattelet, että seksiä on vain ja ainoastaan silloin kun minua huvittaa. Mites se kumppani?

Se on tullut selväksi, että kumppani on sinulle vain elävä seksilelu. Se kuulostaa sinusta ehkä uskomattomalta, mutta jotkut meistä arvostavat muita asioita parisuhteessa, seksin edelle. Kuten esimerkiksi toisen kunnioittamista ihmisenä. Ja siihen ei kuulu oletus, että toisen tarvitsisi tyydyttää ketään vasten tahtoaan.

Miksi siihen kuuluu oletus, että toisen tarvitsee olla suhteessa puutteessa vasten tahtoaan? Ettekö te tajua, ettei suhteessa toimi mikään yksipuolinen kunnioittaminen? Siksi suhteet ovat kompromisseja.

Miksi vain toisen on joustettava ja joustettava? Miksi se vasten tahtoaan tyydytyksen antaminen on traumatisoivampaa, kuin puutteessa eläminen suhteessa? Kuulostaa siltä, ettette te ollenkaan ajattele kuin itseänne. Vaikka antaisitte sille kumppanille käsihoitoa silloin tällöin, ei se tarkoita, että vain te joustatte ja kärsitte, vaan myös se kumppani joutuu joustamaan kaikkina niinä muina kertoina, kun ette halua tehdä mitään. Myös silloin, vaikkei kumppani uskalla edes ilmaista haluaan.

Olen pahoillani, mutta minusta se kuulostaa aivan käsittämättömän itsekkäältä ajatustavalta.  

Minusta on käsittämättömän itsekästä vaatia toista antamaan käsihoitoja sun muuta, omien seksuaalisten tarpeiden tyydytttämiseksi, kun vallan hyvin voisi hoitaa sen asian itsekin.

Uskomatonta. Onko kumppanin tarpeen tyydyttäminen käsin  jotenkin vastenmielistä tai jonkun ison kynnyksen takana?? Mikä siinä voi olla inhottavaa? Itse olen antaja meidän suhteessamme. Vaimo saa pari kertaa viikossa kielipelillä orgasmin vaikka hän ei yhdyntää halua kuin ehkä kerran kuussa. Minusta se on pelkästään kivaa ja läheisyyttä meidän välille tuovaa. Toki naisin useamminkin, mutta tällä mennään.

Se on vastenmielistä, jos ei itse ole sillä tuulella. Ja lisäksi siitä tulee hyväksikäytetty olo.

En ymmärrä tätä yhtään. Mielestäni seksi oman kumppanin kanssa on aina kivaa. Ja vaikka ei heti tekisi mieli niin kun hommaan ryhtyy niin kyllä siitä nauttii.

Meidän suhteessamme on opittu tiedostamaan tämä ongelma, eli halujen epätasapaino. Ymmärrämme molemmat hyvin, että välillä toisella voi olla sellaisia aikoja ettei oikein seksi kiinnosta (esim. Työstressi). Ongelma meillä hoidetaan pikaseksillä ja masturboimisella. Sekä minulle, että vaimolle on ok että esim. Katsomme puolin ja toisin pornoa runkatessamme silloinkin kun toista ei kiinnosta. Kumpikin ymmärrämme oikein hyvin, että vaikka toista stressaa toisella voi olla kovat halut, jotka on saatava tyydytetyksi...