Lue keskustelun säännöt.
Miten pahoja traumoja tukistamisesta jää lapselle?
13.06.2016 |
Tänä aamuna paloi taas hermot lapsen kanssa. Vähän vajaa 4.v temppuili ja huusi taas heti aamusta alkaen ja alkoi tapella ja heilua kaukosäätimen kanssa kun ei saanut heti päälle netflixiä. Kun isänsä meni auttamaan, menetti lapsi hermonsa ja kirkui ja huusi niin että pikkuvelikin (vauva) heräsi uniltaan. Itseltäni paloi tuossa kohtaa hermot, menin komentamaan lasta olemaan nätimmin jos haluaa piirrettyjään katsoa, mutta pyöri, potki ja raivosi jossain ihme tilassa niin että otin tukasta kiinni ja sanoin että nyt loppuu tuo pelleily. Kannoin rimpuilevan lapsen omaan huoneeseen, jossa sanoin että kunhan rauhoitutaan niin voidaan edes harkita piirrettyjen katsomista, tuollainen käytös ei tuota palkintoa. Lapsi yritti lyödä minua jolloin taas otin tukasta kiinni ja pidin paikallaan, olin itsekin ihan raivoissani kun heti aamusta saa tapella. Kun vähän aikaa kului ja rauhoituttiin molemmat, pyysi lapsi päästä äidin syliin, otin, silittelin ja selitin että äskeinen toiminta oli kaikilta väärin, mutta ei saa kaikesta kiukuta koko ajan niin paljoa. Äiti teki väärin, lapsi teki väärin. Pyysin myös anteeksi ja sanoin etten haluaisi häntä satuttaa.
Miksi minusta tuntuu, ettei oikeasti kaduta? Oma rehellinen mielipiteeni on, että tuon luontoinen lapsi oikeasti ansaitsee välillä pienen pöläytyksen, että se uskoo. Puhe ei tuohon tyttöön tehoa, pahentaa vaan tilannetta. Ei auta kasvatusopit hienoine teorioineen, ei lapsi ymmärrä että nätisti puhuva aikuinen tässä lässyttää sinulle rajoja. Meillä on niin kovapäinen uhmakas, että tuntuu todella oikealta että välillä tilanne päätyykin sinne äärirajoille, että lapsi huomaa aikuisen olevan ihan oikeasti tosissaan. Toisen kerran tänä aamuna kun alkoi taas pelleillä kaukosäätimen kanssa nostin vain sormeni pystyyn ja sanoin tytölle kovemmalla äänellä :"muistatko mitä äsken sanottiin?" Ja pelleily loppui siihen paikkaan. Eli jotain sinne upposi kerrasta.
Pahan äidin kruunu. Painakaa se päähäni siis nyt. Ja kertokaa nyt vielä päälle kaikki sinkkos-cacciatore-fraasit ja se kuinka psyykkisiä vaurioita tässä nyt aiheutan. Vähän kalvaa omaakin mieltäni tämänaamuinen tapaus, mutta enemmän tunnen lapsen myös sen ansainneen ja siitä oppineen, ettei noita tilanteita tulisi noin pahoina kuin pari kertaa vuodessa.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitään kannatusta tuolle tukistamiselle en täältä haekaan, enemmänkin tietoa siitä aiheuttaako tuo jotain traumaa lapselle. Kyseessä todella rohkea ja vilkas, eloisa lapsi joka ymmärtää hyvin elämän eri vivahteita jo ikäisekseen. Ei ole perusluonteeltaan mikään säälittävä tai ujo, joka vetäytyisi helposti kuoreensa. Osaa haastaa jo aikuista ja väsynyttä aikuista varsinkin ärsyttää vetämällä juuri niistä naruista joita on kielletty. Hyvällä tuulella ollessaan todella fiksu ja tarkkaavainen, ei vaikuta traumatisoituvalta mutta mistäs sen koskaan tietää. -ap
Sain lapsena raivareita ja minua tukistettiin. Nyt aikuisena? Saan edelleen raivareita. Olen myös lyönyt miestäni mutta en lapsiani, vielä.
Aikuisen tehtävä on opettaa lapsi hallitsemaan aggressiotaan. Sinusta ei ehkä ole opettajaksi kun et kaksisesti osaa itsekään.
JUURI NÄIN.
Tämä ketju on täynnä typeryksiä, jotka kuvittelevat, että aggressiivinen vastaaminen lapsen aggressiivisuuteen olisi ratkaisu. Aikuisten tehtävä on antaa lapsille välineitä käsitellä tunteitaan ja purkaa niitä sallituilla tavoilla. Apua tähän saa esimerkiksi perheneuvolasta, jos omat keinot eivät riitä (kuten usealla ketjuun mahdottomista lapsistaan kirjoittaneilla).
Koulukiusaajat ja ongelmanuoret eivät aina tule perheistä, joissa annetaan kaikki periksi ja joissa elämänhallinta on hukassa.
Koulukiusaajat tulevat yleensä normaaleista perheistä joissa ei ole väkivaltaa tai tavallista enempää alkoholin käyttöä. Se on täyttä puppua, että kiusaaja voisi huonosti, tai varmaan jossain tapauksessa voi. Vaiettu asia on se, että kiusaaja kiusaa koska se on kivaa ja sillä saa vallantunnetta. Tämä kun opittaisiin myöntämään niin kiusaamiseen voitaiseen edes jotenkunte tehokkaasti puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä traumoja on aika vaikea tunnistaa. Ihmisen psyyke on sen verran monimutkainen että harvoin pystyy sanomaan miten se ja se kokemus on vaikuttanut.
Mutta tukistamisesta.... onko jollekin siis tukistamista se että otetaan vaan tukasta kiinni? Meillä se tarkoitti pään repimistä nopeasti puolelta toiselle tukasta kiinni pitäen - ja kerran johti sairaalareissuun aivotärähdyksen takia, en suosittele.
Tjaa, tämä on muuten hyvä kysymys johon olisi pitänyt tarttua jo alusta. Itse pidän tukistamista lähinnä sinä, että ottaa niskavilloista tiukasti kiinni vähänksi aikaa, kuitenkaan siis repimättä tms, tuohan aiheuttaa lähinnä pientä pistelyä ihossa. Samoin siis ns. korvatillikkana pidän sitä että otetaan "tiukasti" korvanlehdestä kiinni muutaman sekunnin ajaksi. En minäkään mitään lyömistä tai sellaista oikeasti sattuvaa kannata, joskus jotain pientä muistutusta jos menee liikaa yli.
T: se joka puhui alfa-lapsesta
Ihan vakavissaan, mitä tekisit, jos puolisosi ottaisi sinua niskavilloista tai korvanlehdestä kiinni?
No jos olisin lätkinyt, tuuppinut ja työntänyt häntä koko päivän joka päivä usean viikon ajan ja lällättänyt kielloille tai itkulle sekä riehunut ja tahallaan ärsyttänyt ja tehnyt tuhoa, vaikka näkisin että toisella alkaa pinna kiristymään, niin pitäisin tuota ihan oikeudenmukaisena toimena. Viehän poliisi aikuisenkin putkaan joskus melko kovakouraisestikin, jos rikkoo sääntöjä.
ottamatta kantaa siihen, onko se "hellä" nipistys korvasta tai hiuksista kiinni pito.. Kynnys on jo ylitetty.
jonkun kerran ehkä toimii,mutta fyysinen koskemattomuus on mennyttä.
hiukan vaikeammaksi tilanteessa se onkin ote kovempi jne ja sitte pikkuhiljaa luisutaan syvemmälle pa*kaan.
Lopputulos voi olla karmea..
läheiseni teki itsemurhan nuorena.. Taustalla aikuisen mielestä oikeutettua kuritusta joka silloin tällöin olikin (hups) tarpeettoman kovakouraista.
itsetunto kärsi herkällä lapsella ja nuorella ppahasti ja itsestään tuli myös varsinkin humalassa,väkivaltainen. yleensä ns syystä (puolusti väkivallalla mm naista joka sai grillijonossa ukoltaan turpaan,mutta myös siksi,että itse traumoja purki eri tilanteissa juurikin lyömällä,muuta ei osannut.
kunnes tuska oli liian kova..
isosiskona saman kohtelun sain,mutta minä vahvempi luonne. terapian kautta elämään,mutta edelleen huomaan pelkääväni helpommin ristiriitatilanteissa ja epäilen,voiko minua kukaan oikeasti rakastaa. Kun ei rakkaus ole väkivaltaista! ! ja tällaisen rakkauden opin niiltä kaikkein tärkeimmiltä, omilta vanhemmilta.
Älkää käykö kiinni,ikinä. ikinä! ja jos tekee mieli sanoa pahasti,nielaiskaa, hyppikää tasajalkaa, menkää vaikka vessaan ja ovi lukkoon kunnes itse pystytte olemaan rauhallisia.
siitä pienestä kurituksesta voi seurata isompi ongelma kuin kukaan uskookaan.
ei alkoholistiksikaan aleta tietoisesti,siihen ajaudutaan pikkuhiljaa .. niin myös väkivaltaiseksi vanhemmaksi.
Käykääpä taputtamassa myös aloituksen miestä päälaelle:
Vierailija kirjoitti:
Nämä keskustelut menevät aina ja säännönmukaisesti mustavalkoisiksi kärjistyksiksi.
Lastaan tukistelevat haluavat väittää, että heillä on niin alfat lapset, että on pakko tukistella. Ja jos ei tukistele, lapsi kasvaa kuritta.
NOT. Kuria voi pitää vaikka kuinka ilman väkivaltaakin. Yhtäkään lasta ei ole kurinpidon vuoksi pakko tukistella. Jos omat taitonne eivät riitä, neuvolasta voi hakea vinkkejä.
Toinen ääripää pelottelee huostaanotoilla ja väittää, että joka lapselta menee mielenterveys, jos äiti joskus sortuu nappaamaan niskavilloista.
NOT. Huostaan lapsia ei oteta, mutta kyllä, lastensuojelusta soitetaan, jos tieto lapsen kurittamisesta tulee. Huostaanotto on lastensuojleun kärein ja kallein toimi, eikä siihen heti tartuta, jos perhe on muutoin vastuunsa kantava ja järkevä puhe tehoaa.
Kummastakaan kärjistävästä kannasta ei ole kauheasti hyötyä ap:lle.
Sen voinemme kaikki kumminkin yksimielisesti todeta, että kurittaminen on laitonta, eikä kasvatuskeinona hyvä tai suotava? Eikö voidakin? Että jos siihen sortuu, se on moka ja muuta keinoa pitäisi ideaalitapauksessa osata käyttää?
Minä tuolla jo yritin usempaa keinoa ehdottaa. Jos ap osaisi ja viitsisi tarkemmin kuvata jonkun tilanteen, jossa hänellä tyypillisesti menee pinna ja hän tukistaa, niin voitaisiin miettiä konkreettisia keinoja toimia toisin.
T. Viisikymppinen kommentoija ekalta sivulta, järjestysnumeroa en muista
Sinulta tässä meni ohi, kovaa ja korkealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex oli lapsena saanut "kuritusta" vanhemmiltaan. Seuraus: itsetunto nollissa, ei kunnioita ketään, oli väkivaltainen minua ja lasta kohtaan!!!! Sadisti.
Miettikää ennenkuin kuritatte!!
Aivan naurettavia tekosyitä: "ei lapsi käy silmille" ja "oppiipahan kunnioittamaan" just joo....!!
Itse olin villikko lapsi 70luvulla ja muistan kerran kun oikein tahallani ärsyttämällä hain huomiota ja kuinka pitkälle lempeän isäni hermot kestää ( ja joo, oli oikein filosofinen ja keskusteleva ja perusteleva rakastava vanhempi, minä huomionhakuinen se lellitty nuorin iltatähti ).
Lopuksi nappasin silmälasit iskän päästä ja (miettikää, joo) tallasin ne rikki hähättäen. Kyllä, semmonen hellantelttu minä.
Silloin isä laittoi sanomalehden pois , nousi tuolista, polvistui tasolleni , katsoi suoraan silmiin, otti otsahiussuortuvastani hiljaa kiinni (siis nosti hiljaa hiuksia ylös kahdella sormella, ei siis vetänyt tai kiskonut, ei tietenkään tehnyt kipeää , mutta itse ele oli klassinen "tukkapölly"imitaatio jota meillä ei aiemmin ollut käytetty- ja sitten isä sanoi pettyneellä äänellä nimeni.
Vaikutus minuun oli järisyttävä.
Itkin varmaan vaikka kuinka kauan koska olin saanut "tukkapöllyä" isältä!
Isä ei koskaan aiemmin ollut rankaissut vaan tosiaan keskustellut ja perustellut, mutta ainakin minun kohdallani tuo kerta oli vedenjakaja ja kyllä alkoi raksuttamaan pienissä aivoissa että tässä menee joku raja.
Ymmärrän tosin että jos vanhempi vetää nahkaremmillä hullunkiilto silmissä takapuolen verelle, tai koko ajan saa lapsi pelätä vanhempaa että mistä ja koskahan sillä äiskällä palaa tänään käämi ja mistä käy päälle oikeasti "hakaten" lasta niin traumathan siitä tulee aivan varmasti ja se on niin väärin ja painajaismaista kuin olla voi.
Omasta lapsuudesta muistan "koivuniemen herran" uunin pankolla jota ei koskaan käytetty eli jostain pajupensaasta haettu vitsa jolla oli symbolinen arvo kurituskeinona siellä edustamassa.
Monissa perheissä käytettiin myös kurittomia lapsia hillitsemään tokaisua "odotas kun isä tule kotiin, minä kerron sun äidillesi...eli vanhempien auktoriteetti oli aika tehokas.
"aasista ei saa hakkaamalla lasta, mutta lapsesta saa hakkaamalla aasin", luin tuollaisen kerran jonkun yleisen vessan seinästä
.
Sinun tossuisäsi tuossa olisi remmiä kaivannut.
Niinkö sinun mielestäsi?
Minun "tossuisäni" oli aikoinaan ihan remmiä (mm. solkivyöllä niin kauan ettei kyennyt kävelemään viikkoon) aikoinaan omalta isältään säännöllisesti saanut, elikkä hänen isänsä oli omia karseita patoutumiaan lapsensa kanavoinut, silti hän (perheväkivallan uhri) oli lempeä, rakastava ja maailman paras isä. Eli väkivallan kierre ei onneksi aina automaattisesti periydy.
Rakastin isääni hyvin paljon. Hän oli hieno mies.
SINUN isä SINÄ rakasta. Ymmärrätkö?
Vierailija kirjoitti:
ottamatta kantaa siihen, onko se "hellä" nipistys korvasta tai hiuksista kiinni pito.. Kynnys on jo ylitetty.
jonkun kerran ehkä toimii,mutta fyysinen koskemattomuus on mennyttä.
hiukan vaikeammaksi tilanteessa se onkin ote kovempi jne ja sitte pikkuhiljaa luisutaan syvemmälle pa*kaan.
Lopputulos voi olla karmea..
läheiseni teki itsemurhan nuorena.. Taustalla aikuisen mielestä oikeutettua kuritusta joka silloin tällöin olikin (hups) tarpeettoman kovakouraista.
itsetunto kärsi herkällä lapsella ja nuorella ppahasti ja itsestään tuli myös varsinkin humalassa,väkivaltainen. yleensä ns syystä (puolusti väkivallalla mm naista joka sai grillijonossa ukoltaan turpaan,mutta myös siksi,että itse traumoja purki eri tilanteissa juurikin lyömällä,muuta ei osannut.
kunnes tuska oli liian kova..isosiskona saman kohtelun sain,mutta minä vahvempi luonne. terapian kautta elämään,mutta edelleen huomaan pelkääväni helpommin ristiriitatilanteissa ja epäilen,voiko minua kukaan oikeasti rakastaa. Kun ei rakkaus ole väkivaltaista! ! ja tällaisen rakkauden opin niiltä kaikkein tärkeimmiltä, omilta vanhemmilta.
Älkää käykö kiinni,ikinä. ikinä! ja jos tekee mieli sanoa pahasti,nielaiskaa, hyppikää tasajalkaa, menkää vaikka vessaan ja ovi lukkoon kunnes itse pystytte olemaan rauhallisia.
siitä pienestä kurituksesta voi seurata isompi ongelma kuin kukaan uskookaan.ei alkoholistiksikaan aleta tietoisesti,siihen ajaudutaan pikkuhiljaa .. niin myös väkivaltaiseksi vanhemmaksi.
Ja taas ääriesimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käykääpä taputtamassa myös aloituksen miestä päälaelle:
No hienoa, poimit tästä keskustelusta mielestäsi nerokkaan kysymyksen ja teit siitä provoaloituksen Tapu tapu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä keskustelut menevät aina ja säännönmukaisesti mustavalkoisiksi kärjistyksiksi.
Lastaan tukistelevat haluavat väittää, että heillä on niin alfat lapset, että on pakko tukistella. Ja jos ei tukistele, lapsi kasvaa kuritta.
NOT. Kuria voi pitää vaikka kuinka ilman väkivaltaakin. Yhtäkään lasta ei ole kurinpidon vuoksi pakko tukistella. Jos omat taitonne eivät riitä, neuvolasta voi hakea vinkkejä.
Toinen ääripää pelottelee huostaanotoilla ja väittää, että joka lapselta menee mielenterveys, jos äiti joskus sortuu nappaamaan niskavilloista.
NOT. Huostaan lapsia ei oteta, mutta kyllä, lastensuojelusta soitetaan, jos tieto lapsen kurittamisesta tulee. Huostaanotto on lastensuojleun kärein ja kallein toimi, eikä siihen heti tartuta, jos perhe on muutoin vastuunsa kantava ja järkevä puhe tehoaa.
Kummastakaan kärjistävästä kannasta ei ole kauheasti hyötyä ap:lle.
Sen voinemme kaikki kumminkin yksimielisesti todeta, että kurittaminen on laitonta, eikä kasvatuskeinona hyvä tai suotava? Eikö voidakin? Että jos siihen sortuu, se on moka ja muuta keinoa pitäisi ideaalitapauksessa osata käyttää?
Minä tuolla jo yritin usempaa keinoa ehdottaa. Jos ap osaisi ja viitsisi tarkemmin kuvata jonkun tilanteen, jossa hänellä tyypillisesti menee pinna ja hän tukistaa, niin voitaisiin miettiä konkreettisia keinoja toimia toisin.
T. Viisikymppinen kommentoija ekalta sivulta, järjestysnumeroa en muista
Sinulta tässä meni ohi, kovaa ja korkealta.
No jos olen niin tyhmä, niin varmaan osaat selittää, mitä en ymmärtänyt.
Minä kyllä ymmärsin, että tässä halutaan taas kissatappelua ylläpitää, mutta JOS nyt kerrankin voitaisiin ihan konkreettisesri jutella keinoista kasvattaa lapsia ja vetää niitä rajoja ILMAN väkivaltaa, niin sekin olisi mahdollista. Kun yhä vakaasti olen sitä mieltä, ettei yksikään lapsi ole syntyjään niin vaikea, ettei häntä voisi kasvattaa ilman voimatoimia.
Ps. Yleensä se, että alkaa haukkua toista ad hominem on merkki siitä, että itseltä on asia-argumentit ovat loppuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä keskustelut menevät aina ja säännönmukaisesti mustavalkoisiksi kärjistyksiksi.
Lastaan tukistelevat haluavat väittää, että heillä on niin alfat lapset, että on pakko tukistella. Ja jos ei tukistele, lapsi kasvaa kuritta.
NOT. Kuria voi pitää vaikka kuinka ilman väkivaltaakin. Yhtäkään lasta ei ole kurinpidon vuoksi pakko tukistella. Jos omat taitonne eivät riitä, neuvolasta voi hakea vinkkejä.
Toinen ääripää pelottelee huostaanotoilla ja väittää, että joka lapselta menee mielenterveys, jos äiti joskus sortuu nappaamaan niskavilloista.
NOT. Huostaan lapsia ei oteta, mutta kyllä, lastensuojelusta soitetaan, jos tieto lapsen kurittamisesta tulee. Huostaanotto on lastensuojleun kärein ja kallein toimi, eikä siihen heti tartuta, jos perhe on muutoin vastuunsa kantava ja järkevä puhe tehoaa.
Kummastakaan kärjistävästä kannasta ei ole kauheasti hyötyä ap:lle.
Sen voinemme kaikki kumminkin yksimielisesti todeta, että kurittaminen on laitonta, eikä kasvatuskeinona hyvä tai suotava? Eikö voidakin? Että jos siihen sortuu, se on moka ja muuta keinoa pitäisi ideaalitapauksessa osata käyttää?
Minä tuolla jo yritin usempaa keinoa ehdottaa. Jos ap osaisi ja viitsisi tarkemmin kuvata jonkun tilanteen, jossa hänellä tyypillisesti menee pinna ja hän tukistaa, niin voitaisiin miettiä konkreettisia keinoja toimia toisin.
T. Viisikymppinen kommentoija ekalta sivulta, järjestysnumeroa en muista
Sinulta tässä meni ohi, kovaa ja korkealta.
No jos olen niin tyhmä, niin varmaan osaat selittää, mitä en ymmärtänyt.
Minä kyllä ymmärsin, että tässä halutaan taas kissatappelua ylläpitää, mutta JOS nyt kerrankin voitaisiin ihan konkreettisesri jutella keinoista kasvattaa lapsia ja vetää niitä rajoja ILMAN väkivaltaa, niin sekin olisi mahdollista. Kun yhä vakaasti olen sitä mieltä, ettei yksikään lapsi ole syntyjään niin vaikea, ettei häntä voisi kasvattaa ilman voimatoimia.
Ps. Yleensä se, että alkaa haukkua toista ad hominem on merkki siitä, että itseltä on asia-argumentit ovat loppuneet.
Ad hominem mainittu! Sinähän tässä jankutat, etkä viitsi edes yrittää keskustella asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä keskustelut menevät aina ja säännönmukaisesti mustavalkoisiksi kärjistyksiksi.
Lastaan tukistelevat haluavat väittää, että heillä on niin alfat lapset, että on pakko tukistella. Ja jos ei tukistele, lapsi kasvaa kuritta.
NOT. Kuria voi pitää vaikka kuinka ilman väkivaltaakin. Yhtäkään lasta ei ole kurinpidon vuoksi pakko tukistella. Jos omat taitonne eivät riitä, neuvolasta voi hakea vinkkejä.
Toinen ääripää pelottelee huostaanotoilla ja väittää, että joka lapselta menee mielenterveys, jos äiti joskus sortuu nappaamaan niskavilloista.
NOT. Huostaan lapsia ei oteta, mutta kyllä, lastensuojelusta soitetaan, jos tieto lapsen kurittamisesta tulee. Huostaanotto on lastensuojleun kärein ja kallein toimi, eikä siihen heti tartuta, jos perhe on muutoin vastuunsa kantava ja järkevä puhe tehoaa.
Kummastakaan kärjistävästä kannasta ei ole kauheasti hyötyä ap:lle.
Sen voinemme kaikki kumminkin yksimielisesti todeta, että kurittaminen on laitonta, eikä kasvatuskeinona hyvä tai suotava? Eikö voidakin? Että jos siihen sortuu, se on moka ja muuta keinoa pitäisi ideaalitapauksessa osata käyttää?
Minä tuolla jo yritin usempaa keinoa ehdottaa. Jos ap osaisi ja viitsisi tarkemmin kuvata jonkun tilanteen, jossa hänellä tyypillisesti menee pinna ja hän tukistaa, niin voitaisiin miettiä konkreettisia keinoja toimia toisin.
T. Viisikymppinen kommentoija ekalta sivulta, järjestysnumeroa en muista
Sinulta tässä meni ohi, kovaa ja korkealta.
No jos olen niin tyhmä, niin varmaan osaat selittää, mitä en ymmärtänyt.
Minä kyllä ymmärsin, että tässä halutaan taas kissatappelua ylläpitää, mutta JOS nyt kerrankin voitaisiin ihan konkreettisesri jutella keinoista kasvattaa lapsia ja vetää niitä rajoja ILMAN väkivaltaa, niin sekin olisi mahdollista. Kun yhä vakaasti olen sitä mieltä, ettei yksikään lapsi ole syntyjään niin vaikea, ettei häntä voisi kasvattaa ilman voimatoimia.
Ps. Yleensä se, että alkaa haukkua toista ad hominem on merkki siitä, että itseltä on asia-argumentit ovat loppuneet.
ps. ota selvää mitä ad hominem tarkoittaa. Tuossa ei sitä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä keskustelut menevät aina ja säännönmukaisesti mustavalkoisiksi kärjistyksiksi.
Lastaan tukistelevat haluavat väittää, että heillä on niin alfat lapset, että on pakko tukistella. Ja jos ei tukistele, lapsi kasvaa kuritta.
NOT. Kuria voi pitää vaikka kuinka ilman väkivaltaakin. Yhtäkään lasta ei ole kurinpidon vuoksi pakko tukistella. Jos omat taitonne eivät riitä, neuvolasta voi hakea vinkkejä.
Toinen ääripää pelottelee huostaanotoilla ja väittää, että joka lapselta menee mielenterveys, jos äiti joskus sortuu nappaamaan niskavilloista.
NOT. Huostaan lapsia ei oteta, mutta kyllä, lastensuojelusta soitetaan, jos tieto lapsen kurittamisesta tulee. Huostaanotto on lastensuojleun kärein ja kallein toimi, eikä siihen heti tartuta, jos perhe on muutoin vastuunsa kantava ja järkevä puhe tehoaa.
Kummastakaan kärjistävästä kannasta ei ole kauheasti hyötyä ap:lle.
Sen voinemme kaikki kumminkin yksimielisesti todeta, että kurittaminen on laitonta, eikä kasvatuskeinona hyvä tai suotava? Eikö voidakin? Että jos siihen sortuu, se on moka ja muuta keinoa pitäisi ideaalitapauksessa osata käyttää?
Minä tuolla jo yritin usempaa keinoa ehdottaa. Jos ap osaisi ja viitsisi tarkemmin kuvata jonkun tilanteen, jossa hänellä tyypillisesti menee pinna ja hän tukistaa, niin voitaisiin miettiä konkreettisia keinoja toimia toisin.
T. Viisikymppinen kommentoija ekalta sivulta, järjestysnumeroa en muista
Sinulta tässä meni ohi, kovaa ja korkealta.
No jos olen niin tyhmä, niin varmaan osaat selittää, mitä en ymmärtänyt.
Minä kyllä ymmärsin, että tässä halutaan taas kissatappelua ylläpitää, mutta JOS nyt kerrankin voitaisiin ihan konkreettisesri jutella keinoista kasvattaa lapsia ja vetää niitä rajoja ILMAN väkivaltaa, niin sekin olisi mahdollista. Kun yhä vakaasti olen sitä mieltä, ettei yksikään lapsi ole syntyjään niin vaikea, ettei häntä voisi kasvattaa ilman voimatoimia.
Ps. Yleensä se, että alkaa haukkua toista ad hominem on merkki siitä, että itseltä on asia-argumentit ovat loppuneet.
Ad hominem mainittu! Sinähän tässä jankutat, etkä viitsi edes yrittää keskustella asiallisesti.
Aha. Ottaen huomioon, että olet lähinnä yksin tässä "keskustellut" viimeisten kolmen si un verran, etkä ole muuta kuin lauseella mollannut kulloistakin kommentia ilman mitään omaa ajatusta, niin aika paha sinun väittää minun jankuttavan. Olen ennen tätä kommenttia kirjoittanut kolme kommenttia. Sekö oli jankutusta.
Ok.
Ad hominemiksi tulkitsen sen, että haukut ihmisten kommentteja kykenemättä perustelemaan millään tavalla. Näyt jatkavan sitä edelleen.
Jos nyt kumminkin palattaisiin alkuperäiseen aiheeseen. Olisiko ap:lla aikaa ja viitseliäisyyttä kertoa joku tyypillinen kriisitilanne yksityiskohtaisesti, niin voitaisiin konkretian tasolla miettiä keinoa reagoida siihen muulla kuin tukistamisella?
Totta kai väsyneellä äidillä joskus pinnakin palaa, mutta se ei varmaan meistä kenenkään mielestä ole järkevä tai hyväksyttävä reaktiotapa. Mietittäisiin keinoja toimia toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä traumoja on aika vaikea tunnistaa. Ihmisen psyyke on sen verran monimutkainen että harvoin pystyy sanomaan miten se ja se kokemus on vaikuttanut.
Mutta tukistamisesta.... onko jollekin siis tukistamista se että otetaan vaan tukasta kiinni? Meillä se tarkoitti pään repimistä nopeasti puolelta toiselle tukasta kiinni pitäen - ja kerran johti sairaalareissuun aivotärähdyksen takia, en suosittele.
Tjaa, tämä on muuten hyvä kysymys johon olisi pitänyt tarttua jo alusta. Itse pidän tukistamista lähinnä sinä, että ottaa niskavilloista tiukasti kiinni vähänksi aikaa, kuitenkaan siis repimättä tms, tuohan aiheuttaa lähinnä pientä pistelyä ihossa. Samoin siis ns. korvatillikkana pidän sitä että otetaan "tiukasti" korvanlehdestä kiinni muutaman sekunnin ajaksi. En minäkään mitään lyömistä tai sellaista oikeasti sattuvaa kannata, joskus jotain pientä muistutusta jos menee liikaa yli.
T: se joka puhui alfa-lapsesta
Ihan vakavissaan, mitä tekisit, jos puolisosi ottaisi sinua niskavilloista tai korvanlehdestä kiinni?
Mä en ymmärrä tätä vertausta puolisoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista en tiedä mutta itselleni ei ole jäänyt minkään sortin traumoja tukistamisesta tai luunapeista (joita lapsena sain aika useastikin). Taisinpa kaksi kertaa saada oikein kunnolla selkäänikin.
Minun mielestä on ihan ok "tukistaa" -> pitää hiuksista kiinni ilman repimistä. Tai ottaa kädestä kiinni tukevasti, ei voimalla. Eli ei tuottaa kipua vaan näyttää että nyt ollaan tosissaan.
ääriesimerkin sijaan puhuisin varottavasta esimerkistä.
4v kanssa jos on jo ongelmia,joihin ratkaisu on (lievä) väkivalta, mikähän mahtaa olla tilanne kun muksut kasvaa?
teini-ikä, sitä ennen esiteini-ikä (joka joskus rajusti kuin itse varsinainen teini-ikä).
tupakka/viina/huume/seksikokeilut? haistattelu ja siihen reagointi?
onneks nykyään jo koululaisille opetetaan että jos vanhemmat kotona tukistaa tms,siitä pitää ilmoittaa opelle,joka hoitaa asian =lasu+polliisiasia.
Mistä sinä tiedät, onko ap ihminen joka pystyy itsensä hillitsemään niin ettei tuo lievä väkivaltaisuus muutu joksikin muuksi - kun se on jo kokeiltu keino? Tuskin tepsii montaa kertaa -> peli menetetty.
No kyllä se minusta aika säikyn teki ja ihan selvästi purki arvostusta vanhempiani kohtaan. Oon myös purkanut ärsyyntymistäni ihmisiä läpsimällä ja tönimällä, koska luulin että se on ihan ok.
Aikuiset ei tunnu enää muistavan, että tukistaminen saattaa sattua ihan jumalattoman paljon. Pahinta siinä oli se, että koskaan ei tiennyt milloin on käsi hiuksissa. Joskus se saattoi tulla kiukuttelusta tai kitinästä, ärsyttämisestä tai liian kovaa puhumisesta, joskus väärällä tuolilla istumisesta.
Vaikka AP tässä selitätkin tilanteen ja syyn sille miksi kävit hiuksiin, ei se poista sitä faktaa, että tukistit omien tunteittesi takia. Jotta voisit purkaa sitä raivostumista ja ärsyyntymistä. Onko sulla mielestäsi oikeus purkaa se lapseesi?
ei ehkä tukasta kiskoen raahata huoneesta toiseen lasta. voi sitä tukistaa lasta välillä, vähän kun tulee ikää ni haastaa sut oikeuteen kun kuulee että tuo on kiellettyä:)
ei se siitä mee rikki ellei oo tosi herkkä lapsi. On muakin pari kertaa tukistettu. ei oo ees muistikuvia asiasta eli ei traumoja t. 24v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä keskustelut menevät aina ja säännönmukaisesti mustavalkoisiksi kärjistyksiksi.
Lastaan tukistelevat haluavat väittää, että heillä on niin alfat lapset, että on pakko tukistella. Ja jos ei tukistele, lapsi kasvaa kuritta.
NOT. Kuria voi pitää vaikka kuinka ilman väkivaltaakin. Yhtäkään lasta ei ole kurinpidon vuoksi pakko tukistella. Jos omat taitonne eivät riitä, neuvolasta voi hakea vinkkejä.
Toinen ääripää pelottelee huostaanotoilla ja väittää, että joka lapselta menee mielenterveys, jos äiti joskus sortuu nappaamaan niskavilloista.
NOT. Huostaan lapsia ei oteta, mutta kyllä, lastensuojelusta soitetaan, jos tieto lapsen kurittamisesta tulee. Huostaanotto on lastensuojleun kärein ja kallein toimi, eikä siihen heti tartuta, jos perhe on muutoin vastuunsa kantava ja järkevä puhe tehoaa.
Kummastakaan kärjistävästä kannasta ei ole kauheasti hyötyä ap:lle.
Sen voinemme kaikki kumminkin yksimielisesti todeta, että kurittaminen on laitonta, eikä kasvatuskeinona hyvä tai suotava? Eikö voidakin? Että jos siihen sortuu, se on moka ja muuta keinoa pitäisi ideaalitapauksessa osata käyttää?
Minä tuolla jo yritin usempaa keinoa ehdottaa. Jos ap osaisi ja viitsisi tarkemmin kuvata jonkun tilanteen, jossa hänellä tyypillisesti menee pinna ja hän tukistaa, niin voitaisiin miettiä konkreettisia keinoja toimia toisin.
T. Viisikymppinen kommentoija ekalta sivulta, järjestysnumeroa en muista
Sinulta tässä meni ohi, kovaa ja korkealta.
No jos olen niin tyhmä, niin varmaan osaat selittää, mitä en ymmärtänyt.
Minä kyllä ymmärsin, että tässä halutaan taas kissatappelua ylläpitää, mutta JOS nyt kerrankin voitaisiin ihan konkreettisesri jutella keinoista kasvattaa lapsia ja vetää niitä rajoja ILMAN väkivaltaa, niin sekin olisi mahdollista. Kun yhä vakaasti olen sitä mieltä, ettei yksikään lapsi ole syntyjään niin vaikea, ettei häntä voisi kasvattaa ilman voimatoimia.
Ps. Yleensä se, että alkaa haukkua toista ad hominem on merkki siitä, että itseltä on asia-argumentit ovat loppuneet.
Ad hominem mainittu! Sinähän tässä jankutat, etkä viitsi edes yrittää keskustella asiallisesti.
Aha. Ottaen huomioon, että olet lähinnä yksin tässä "keskustellut" viimeisten kolmen si un verran, etkä ole muuta kuin lauseella mollannut kulloistakin kommentia ilman mitään omaa ajatusta, niin aika paha sinun väittää minun jankuttavan. Olen ennen tätä kommenttia kirjoittanut kolme kommenttia. Sekö oli jankutusta.
Ok.
Ad hominemiksi tulkitsen sen, että haukut ihmisten kommentteja kykenemättä perustelemaan millään tavalla. Näyt jatkavan sitä edelleen.
Jos nyt kumminkin palattaisiin alkuperäiseen aiheeseen. Olisiko ap:lla aikaa ja viitseliäisyyttä kertoa joku tyypillinen kriisitilanne yksityiskohtaisesti, niin voitaisiin konkretian tasolla miettiä keinoa reagoida siihen muulla kuin tukistamisella?
Totta kai väsyneellä äidillä joskus pinnakin palaa, mutta se ei varmaan meistä kenenkään mielestä ole järkevä tai hyväksyttävä reaktiotapa. Mietittäisiin keinoja toimia toisin.
Tämä on sinun oletuksesi. Tässä on useampi kirjoittava pösilö.
Ihan vakavissaan, mitä tekisit, jos puolisosi ottaisi sinua niskavilloista tai korvanlehdestä kiinni?