Lue keskustelun säännöt.
Miten pahoja traumoja tukistamisesta jää lapselle?
13.06.2016 |
Tänä aamuna paloi taas hermot lapsen kanssa. Vähän vajaa 4.v temppuili ja huusi taas heti aamusta alkaen ja alkoi tapella ja heilua kaukosäätimen kanssa kun ei saanut heti päälle netflixiä. Kun isänsä meni auttamaan, menetti lapsi hermonsa ja kirkui ja huusi niin että pikkuvelikin (vauva) heräsi uniltaan. Itseltäni paloi tuossa kohtaa hermot, menin komentamaan lasta olemaan nätimmin jos haluaa piirrettyjään katsoa, mutta pyöri, potki ja raivosi jossain ihme tilassa niin että otin tukasta kiinni ja sanoin että nyt loppuu tuo pelleily. Kannoin rimpuilevan lapsen omaan huoneeseen, jossa sanoin että kunhan rauhoitutaan niin voidaan edes harkita piirrettyjen katsomista, tuollainen käytös ei tuota palkintoa. Lapsi yritti lyödä minua jolloin taas otin tukasta kiinni ja pidin paikallaan, olin itsekin ihan raivoissani kun heti aamusta saa tapella. Kun vähän aikaa kului ja rauhoituttiin molemmat, pyysi lapsi päästä äidin syliin, otin, silittelin ja selitin että äskeinen toiminta oli kaikilta väärin, mutta ei saa kaikesta kiukuta koko ajan niin paljoa. Äiti teki väärin, lapsi teki väärin. Pyysin myös anteeksi ja sanoin etten haluaisi häntä satuttaa.
Miksi minusta tuntuu, ettei oikeasti kaduta? Oma rehellinen mielipiteeni on, että tuon luontoinen lapsi oikeasti ansaitsee välillä pienen pöläytyksen, että se uskoo. Puhe ei tuohon tyttöön tehoa, pahentaa vaan tilannetta. Ei auta kasvatusopit hienoine teorioineen, ei lapsi ymmärrä että nätisti puhuva aikuinen tässä lässyttää sinulle rajoja. Meillä on niin kovapäinen uhmakas, että tuntuu todella oikealta että välillä tilanne päätyykin sinne äärirajoille, että lapsi huomaa aikuisen olevan ihan oikeasti tosissaan. Toisen kerran tänä aamuna kun alkoi taas pelleillä kaukosäätimen kanssa nostin vain sormeni pystyyn ja sanoin tytölle kovemmalla äänellä :"muistatko mitä äsken sanottiin?" Ja pelleily loppui siihen paikkaan. Eli jotain sinne upposi kerrasta.
Pahan äidin kruunu. Painakaa se päähäni siis nyt. Ja kertokaa nyt vielä päälle kaikki sinkkos-cacciatore-fraasit ja se kuinka psyykkisiä vaurioita tässä nyt aiheutan. Vähän kalvaa omaakin mieltäni tämänaamuinen tapaus, mutta enemmän tunnen lapsen myös sen ansainneen ja siitä oppineen, ettei noita tilanteita tulisi noin pahoina kuin pari kertaa vuodessa.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex oli lapsena saanut "kuritusta" vanhemmiltaan. Seuraus: itsetunto nollissa, ei kunnioita ketään, oli väkivaltainen minua ja lasta kohtaan!!!! Sadisti.
Miettikää ennenkuin kuritatte!!
Aivan naurettavia tekosyitä: "ei lapsi käy silmille" ja "oppiipahan kunnioittamaan" just joo....!!
Minä sain kuritusta ihan syystä, ja mielestäni olen ihan empaattinen ja hellä isä sekä puoliso. Et vissiin tajua tehdä eroa väkivallan ja kurinpidollisen toiminnan kesken. Ei, kaikki tukistaminen yms. ei ole väkivaltaa, ja muistan lapsena itse ymmärtäneeni silloin harvoin "selkään saadessa", että tulihan sitä perseiltyä ja sääntöjä rikottua oikein tahallaan.
http://www.vihdinuutiset.fi/artikkeli/225295-vihtilainen-lapsiaan-tukis…
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus Lohjalla on tuominnut Vihdissä kahta alakouluikäistä lastaan tukistaneen äidin kahdesta lievästä pahoinpitelystä
Kyllähän ruankin varastamisesta tuomion saa, vaikka varastaiset sen vain koska nälkäkuolema olisi toinen vaihtoehto.
Paitsi että Suomessa on mahdollista saada apua mm. sosiaalitoimesta tai seurakunnalta, jos nälkäkuolema uhkaa. Kukaan ei kuole nälkään, eikä kenenkään pitäisi joutua pahoinpitelemään lapsiaan viimeisenä vaihtoehtona - meillä on esimerkiksi sosiaalipäivystys tai viimeisenä vaihtoehtona voi vaikka soittaa itselleen poliisipartion rauhoittamaan, jos ei kestä enää.
Loistava idea! Seuraavan kerran kun kakara saa kohtauksen, soitan poliisit. Ihan mielenkiintoista nähdä tulevatko paikalle.
Ei, kun seuraavan kerran kun lapsi saa kohtauksen ja olet käymässä häneen käsiksi, soita poliisi. Itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen ei pidä antaa hyppiä silmille mutta ei pidä käyttää väkivaltaa. Lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta ja olla läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus lapset kokeilevat niin pitkälle että on kertakaikkiaan pakko näyttää kuka laumaa johtaa. Jotkut lapset ovat niin kovapäisiä että ajoittain on pidettävä kovaakin kuria. Nämä "lapsen tasolle laskeutuvat" eivät varmasti ole ikinä kohdannut ns. alfa-lasta, joka pyrkii alistamaan kaikki komentoonsa jo siitä asti kun oppii puhumaan.
Oma esikoiseni on tällainen. Todella, siis todella voimakastahtoinen. Loppuun asti. Kun sille päälle sattuu niin kiellot kaikuvat kuuroille korville ja niille nauretaan. Siinä on ollut pari varhaiskasvattajaakin sormi suussa kun poika ei kertakaikkiaan usko tai suostu tottelemaan. On siis jonkun matkaa yli 4v. Pikkuvauvasta kasvatettu oikein oppikirjan sääntöjen mukaan lapsentahtisesti yms. mikä on itseasiassa toiminut pikkusiskolle oikein hyvin, mutta mutta.
Tämä veikkonen, tuntuu että olen ainoa jota edes jotenkuten tottelee. Nyt on ollut siskon kiusaaminen kovasti muodissa, milloin heittelee leluilla, milloin tuuppii ja tönii tai lyö. Ja tämä kaikki hymyssä suin. Samoin muitakin lapsia jos asettuvat poikkiteloin. Viikko sitten oli viimeinen niitti, joka päivä hoidosta viestiä että lyömisiä, hoitajille lällättelyä ja muuta uhmaamista, ja kotiin tullessa peltirasialla sitten heitti siskoa, joka 2v, naamaan heitti peltirasialla. Otin korvasta kiinni ja näytin miltä tuntuu kun sattuu.
Poika on ollut kuin ihmisen mieli nyt viikon ajan. Ja tehtykin paljon mukavaa yhdessä. Molemmat lapset siis kasvatettu rakkaudella ja lapsia kuunnellaan sekä arvostetaan, heidän mielipiteensä otetaan huomioon, mutta silmille hyppimistä ei suvaita. Kaupassa näkee ihan tarpeeksi näiden pehmovanhempien tuotoksia, joiden herranlahjat juoksevat pitkin käytäviä kun isukki ja äippä hymistelevät vanukashyllyllä.
Arvaapa, mistä tuo muiden kiusaaminen johtuu.
Terveisin edelleen se haastavamman ja kovapäisemmän isomman lapsen äiti, joka valitettavasti tietää mistä puhuu
Eipä ollutkaan. Ei kannata leikkiä psykologia jos ei siitä mitään ymmärrä.
Onnea sinulle matkaan, kun tämä neljävuotiaasi lähtee koulutielle, jos et tule tätä kuviota ymmärtämään aiemmin. Hae apua.
Onnea vaan itsellesi sinne kyökkipsykologian laitokselle. Oletko yhtä ylimielinen myös lapsillesi?
Olen ylimielinen jokaiselle vanhemmalle, joka syyttää lapsen huonosta käytöksestä tämän vaikeaa temperamenttia.
Tukistaminen on laitonta. Tukistaminen on laitonta. Tukistaminen on laitonta.
Kuinka monta kertaa se täytyy tänne kirjoittaa? Yhtä hyvin voisin sanoa, että enoni työnsi kerran sormet pöksyihin kun olin lapsi, ja nyt olen ihan normaali aikuinen, joten lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on harvoin ja lievästi toteutettuna ihan ok.
kyllä: kalkkiksille huudettiin vittua aika vankastikin 1980-luvulla. Toisin kuin sinä väitit.
Taisit unohtaa jo, mikä se sun perusväittämäsi olikaan... Ei se mitään, tyhmällä on lyhyt muisti.[/quote]
Niin on, mutta älä välitä. Uskon täysin että tuo on totta ja että siinä sinun perheyhteisössä "kalkkiksille huudettiin vittua aika rankastikin" . Ok, asia selvä, olet oikeassa-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n toiminta yhtä asiallista kuin satunnaiset sauhuttelut: laitonta mutta kaikki tekee tai ainakin huomaa kerran kokeilleensa
Vierailija kirjoitti:
Ap:n toiminta yhtä asiallista kuin satunnaiset sauhuttelut: laitonta mutta kaikki tekee tai ainakin huomaa kerran kokeilleensa
Tokihan sauhuttelulla ei vahingoita kuin itseään, tukistamisella taas pientä ihmistä, joka on täysin vanhempiensa armoilla ja jonka tulisi olla rakkainta ja kallisarvoisinta maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä traumoja on aika vaikea tunnistaa. Ihmisen psyyke on sen verran monimutkainen että harvoin pystyy sanomaan miten se ja se kokemus on vaikuttanut.
Mutta tukistamisesta.... onko jollekin siis tukistamista se että otetaan vaan tukasta kiinni? Meillä se tarkoitti pään repimistä nopeasti puolelta toiselle tukasta kiinni pitäen - ja kerran johti sairaalareissuun aivotärähdyksen takia, en suosittele.
Yleensä traumoja on aika vaikea tunnistaa. Ihmisen psyyke on sen verran monimutkainen että harvoin pystyy sanomaan miten se ja se kokemus on vaikuttanut.
Mutta tukistamisesta.... onko jollekin siis tukistamista se että otetaan vaan tukasta kiinni? Meillä se tarkoitti pään repimistä nopeasti puolelta toiselle tukasta kiinni pitäen - ja kerran johti sairaalareissuun aivotärähdyksen takia, en suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Ja kaikkihan ovat kuin sinun täydellinen isäsi ja sinä. Koitin tuollaisia metodeja todella pitkään. Tuloksena HÄHÄHÄHÄHÄHÄH *LÄPS* ja tekemään sitä samaa mistä oli toruttu. [/quote]
Siis missä vaiheessa tekstiä löysit tuollaisen väittämän?
Joo kuule, ilman muuta kaikki ovat ihan kuin minun täydellinen isäni ja minä.
Hähhhähhää.
Vierailija kirjoitti:
Ja mitään kannatusta tuolle tukistamiselle en täältä haekaan, enemmänkin tietoa siitä aiheuttaako tuo jotain traumaa lapselle. Kyseessä todella rohkea ja vilkas, eloisa lapsi joka ymmärtää hyvin elämän eri vivahteita jo ikäisekseen. Ei ole perusluonteeltaan mikään säälittävä tai ujo, joka vetäytyisi helposti kuoreensa. Osaa haastaa jo aikuista ja väsynyttä aikuista varsinkin ärsyttää vetämällä juuri niistä naruista joita on kielletty. Hyvällä tuulella ollessaan todella fiksu ja tarkkaavainen, ei vaikuta traumatisoituvalta mutta mistäs sen koskaan tietää. -ap
Sain lapsena raivareita ja minua tukistettiin. Nyt aikuisena? Saan edelleen raivareita. Olen myös lyönyt miestäni mutta en lapsiani, vielä.
Aikuisen tehtävä on opettaa lapsi hallitsemaan aggressiotaan. Sinusta ei ehkä ole opettajaksi kun et kaksisesti osaa itsekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitään kannatusta tuolle tukistamiselle en täältä haekaan, enemmänkin tietoa siitä aiheuttaako tuo jotain traumaa lapselle. Kyseessä todella rohkea ja vilkas, eloisa lapsi joka ymmärtää hyvin elämän eri vivahteita jo ikäisekseen. Ei ole perusluonteeltaan mikään säälittävä tai ujo, joka vetäytyisi helposti kuoreensa. Osaa haastaa jo aikuista ja väsynyttä aikuista varsinkin ärsyttää vetämällä juuri niistä naruista joita on kielletty. Hyvällä tuulella ollessaan todella fiksu ja tarkkaavainen, ei vaikuta traumatisoituvalta mutta mistäs sen koskaan tietää. -ap
Sain lapsena raivareita ja minua tukistettiin. Nyt aikuisena? Saan edelleen raivareita. Olen myös lyönyt miestäni mutta en lapsiani, vielä.
Aikuisen tehtävä on opettaa lapsi hallitsemaan aggressiotaan. Sinusta ei ehkä ole opettajaksi kun et kaksisesti osaa itsekään.
JUURI NÄIN.
Tämä ketju on täynnä typeryksiä, jotka kuvittelevat, että aggressiivinen vastaaminen lapsen aggressiivisuuteen olisi ratkaisu. Aikuisten tehtävä on antaa lapsille välineitä käsitellä tunteitaan ja purkaa niitä sallituilla tavoilla. Apua tähän saa esimerkiksi perheneuvolasta, jos omat keinot eivät riitä (kuten usealla ketjuun mahdottomista lapsistaan kirjoittaneilla).
Koulukiusaajat ja ongelmanuoret eivät aina tule perheistä, joissa annetaan kaikki periksi ja joissa elämänhallinta on hukassa.
Nämä keskustelut menevät aina ja säännönmukaisesti mustavalkoisiksi kärjistyksiksi.
Lastaan tukistelevat haluavat väittää, että heillä on niin alfat lapset, että on pakko tukistella. Ja jos ei tukistele, lapsi kasvaa kuritta.
NOT. Kuria voi pitää vaikka kuinka ilman väkivaltaakin. Yhtäkään lasta ei ole kurinpidon vuoksi pakko tukistella. Jos omat taitonne eivät riitä, neuvolasta voi hakea vinkkejä.
Toinen ääripää pelottelee huostaanotoilla ja väittää, että joka lapselta menee mielenterveys, jos äiti joskus sortuu nappaamaan niskavilloista.
NOT. Huostaan lapsia ei oteta, mutta kyllä, lastensuojelusta soitetaan, jos tieto lapsen kurittamisesta tulee. Huostaanotto on lastensuojleun kärein ja kallein toimi, eikä siihen heti tartuta, jos perhe on muutoin vastuunsa kantava ja järkevä puhe tehoaa.
Kummastakaan kärjistävästä kannasta ei ole kauheasti hyötyä ap:lle.
Sen voinemme kaikki kumminkin yksimielisesti todeta, että kurittaminen on laitonta, eikä kasvatuskeinona hyvä tai suotava? Eikö voidakin? Että jos siihen sortuu, se on moka ja muuta keinoa pitäisi ideaalitapauksessa osata käyttää?
Minä tuolla jo yritin usempaa keinoa ehdottaa. Jos ap osaisi ja viitsisi tarkemmin kuvata jonkun tilanteen, jossa hänellä tyypillisesti menee pinna ja hän tukistaa, niin voitaisiin miettiä konkreettisia keinoja toimia toisin.
T. Viisikymppinen kommentoija ekalta sivulta, järjestysnumeroa en muista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sorry, siis toiselta sivulta.
114=27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus lapset kokeilevat niin pitkälle että on kertakaikkiaan pakko näyttää kuka laumaa johtaa. Jotkut lapset ovat niin kovapäisiä että ajoittain on pidettävä kovaakin kuria. Nämä "lapsen tasolle laskeutuvat" eivät varmasti ole ikinä kohdannut ns. alfa-lasta, joka pyrkii alistamaan kaikki komentoonsa jo siitä asti kun oppii puhumaan.
Oma esikoiseni on tällainen. Todella, siis todella voimakastahtoinen. Loppuun asti. Kun sille päälle sattuu niin kiellot kaikuvat kuuroille korville ja niille nauretaan. Siinä on ollut pari varhaiskasvattajaakin sormi suussa kun poika ei kertakaikkiaan usko tai suostu tottelemaan. On siis jonkun matkaa yli 4v. Pikkuvauvasta kasvatettu oikein oppikirjan sääntöjen mukaan lapsentahtisesti yms. mikä on itseasiassa toiminut pikkusiskolle oikein hyvin, mutta mutta.
Tämä veikkonen, tuntuu että olen ainoa jota edes jotenkuten tottelee. Nyt on ollut siskon kiusaaminen kovasti muodissa, milloin heittelee leluilla, milloin tuuppii ja tönii tai lyö. Ja tämä kaikki hymyssä suin. Samoin muitakin lapsia jos asettuvat poikkiteloin. Viikko sitten oli viimeinen niitti, joka päivä hoidosta viestiä että lyömisiä, hoitajille lällättelyä ja muuta uhmaamista, ja kotiin tullessa peltirasialla sitten heitti siskoa, joka 2v, naamaan heitti peltirasialla. Otin korvasta kiinni ja näytin miltä tuntuu kun sattuu.
Poika on ollut kuin ihmisen mieli nyt viikon ajan. Ja tehtykin paljon mukavaa yhdessä. Molemmat lapset siis kasvatettu rakkaudella ja lapsia kuunnellaan sekä arvostetaan, heidän mielipiteensä otetaan huomioon, mutta silmille hyppimistä ei suvaita. Kaupassa näkee ihan tarpeeksi näiden pehmovanhempien tuotoksia, joiden herranlahjat juoksevat pitkin käytäviä kun isukki ja äippä hymistelevät vanukashyllyllä.
Minuakin on tukistettu lapsena, enkä ole tulossa sitä tähän ketjuun suosittelemaan ja puolustamaan, mutta tämä on erittäin hyvä kirjoitus. Joidenkin lapset on sellaisia enkeleitä, jotka saa tottelemaan kiltisti tiukalla ilmeellä. Yritä nyt sitten tällaisille selittää, että on olemassa myös aivan KERTAKAIKKISEN mahdottomia lapsia. Joten joo, sinänsä ymmärrän korvatillikan, mutta jatkokysymyksenä haluaisin tietää, oletko harkinnut jotain ulkopuolista apua tilanteeseen? Joku toinen voi nähdä jotain, mitä sinä et ja voisit saada hyvääkin apua.
Tämäpä tämä. Parhaita kasvatusneuvojiahan ovat lapsettomat tai yhden helpon lapsen vanhemmat.
Tässä ketjussa ilmeisesti ainoat pätevät kommentit tulevat ap:n ja muiden mielestä niiltä, joiden mielestä lasten pahoinpiteleminen on ihan hyvä. Oli lapsia tai ei.
Olisiko vaikka siinä, että tässä puhutaan jostain yhdestä tukistamisesta ja sinä kaltaisinenne puhutte punasilmäisestä nahkaremmilla persnahan halki hakaavasta hirviöstä. Ai kaikki eivät olekaan kanssasi samaa mieltä, voi hitsi. Opetatko samaa lapsillesikin, että vain sinä olet oikeassa?
En, mutta sitä ketjun tukistajat ilmeisesti yrittävät opettaa lapsilleen.
Ainakin rakennat hienoja olkiukkoja, vaikka et muusta mitään tietäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus lapset kokeilevat niin pitkälle että on kertakaikkiaan pakko näyttää kuka laumaa johtaa. Jotkut lapset ovat niin kovapäisiä että ajoittain on pidettävä kovaakin kuria. Nämä "lapsen tasolle laskeutuvat" eivät varmasti ole ikinä kohdannut ns. alfa-lasta, joka pyrkii alistamaan kaikki komentoonsa jo siitä asti kun oppii puhumaan.
Oma esikoiseni on tällainen. Todella, siis todella voimakastahtoinen. Loppuun asti. Kun sille päälle sattuu niin kiellot kaikuvat kuuroille korville ja niille nauretaan. Siinä on ollut pari varhaiskasvattajaakin sormi suussa kun poika ei kertakaikkiaan usko tai suostu tottelemaan. On siis jonkun matkaa yli 4v. Pikkuvauvasta kasvatettu oikein oppikirjan sääntöjen mukaan lapsentahtisesti yms. mikä on itseasiassa toiminut pikkusiskolle oikein hyvin, mutta mutta.
Tämä veikkonen, tuntuu että olen ainoa jota edes jotenkuten tottelee. Nyt on ollut siskon kiusaaminen kovasti muodissa, milloin heittelee leluilla, milloin tuuppii ja tönii tai lyö. Ja tämä kaikki hymyssä suin. Samoin muitakin lapsia jos asettuvat poikkiteloin. Viikko sitten oli viimeinen niitti, joka päivä hoidosta viestiä että lyömisiä, hoitajille lällättelyä ja muuta uhmaamista, ja kotiin tullessa peltirasialla sitten heitti siskoa, joka 2v, naamaan heitti peltirasialla. Otin korvasta kiinni ja näytin miltä tuntuu kun sattuu.
Poika on ollut kuin ihmisen mieli nyt viikon ajan. Ja tehtykin paljon mukavaa yhdessä. Molemmat lapset siis kasvatettu rakkaudella ja lapsia kuunnellaan sekä arvostetaan, heidän mielipiteensä otetaan huomioon, mutta silmille hyppimistä ei suvaita. Kaupassa näkee ihan tarpeeksi näiden pehmovanhempien tuotoksia, joiden herranlahjat juoksevat pitkin käytäviä kun isukki ja äippä hymistelevät vanukashyllyllä.
Arvaapa, mistä tuo muiden kiusaaminen johtuu.
Terveisin edelleen se haastavamman ja kovapäisemmän isomman lapsen äiti, joka valitettavasti tietää mistä puhuu
Eipä ollutkaan. Ei kannata leikkiä psykologia jos ei siitä mitään ymmärrä.
Onnea sinulle matkaan, kun tämä neljävuotiaasi lähtee koulutielle, jos et tule tätä kuviota ymmärtämään aiemmin. Hae apua.
Onnea vaan itsellesi sinne kyökkipsykologian laitokselle. Oletko yhtä ylimielinen myös lapsillesi?
Olen ylimielinen jokaiselle vanhemmalle, joka syyttää lapsen huonosta käytöksestä tämän vaikeaa temperamenttia.
Eli et ymmärrä yhtään, mistä nämä eri tavoin ajattelevat ihmiset puhuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex oli lapsena saanut "kuritusta" vanhemmiltaan. Seuraus: itsetunto nollissa, ei kunnioita ketään, oli väkivaltainen minua ja lasta kohtaan!!!! Sadisti.
Miettikää ennenkuin kuritatte!!
Aivan naurettavia tekosyitä: "ei lapsi käy silmille" ja "oppiipahan kunnioittamaan" just joo....!!
Itse olin villikko lapsi 70luvulla ja muistan kerran kun oikein tahallani ärsyttämällä hain huomiota ja kuinka pitkälle lempeän isäni hermot kestää ( ja joo, oli oikein filosofinen ja keskusteleva ja perusteleva rakastava vanhempi, minä huomionhakuinen se lellitty nuorin iltatähti ).
Lopuksi nappasin silmälasit iskän päästä ja (miettikää, joo) tallasin ne rikki hähättäen. Kyllä, semmonen hellantelttu minä.
Silloin isä laittoi sanomalehden pois , nousi tuolista, polvistui tasolleni , katsoi suoraan silmiin, otti otsahiussuortuvastani hiljaa kiinni (siis nosti hiljaa hiuksia ylös kahdella sormella, ei siis vetänyt tai kiskonut, ei tietenkään tehnyt kipeää , mutta itse ele oli klassinen "tukkapölly"imitaatio jota meillä ei aiemmin ollut käytetty- ja sitten isä sanoi pettyneellä äänellä nimeni.
Vaikutus minuun oli järisyttävä.
Itkin varmaan vaikka kuinka kauan koska olin saanut "tukkapöllyä" isältä!
Isä ei koskaan aiemmin ollut rankaissut vaan tosiaan keskustellut ja perustellut, mutta ainakin minun kohdallani tuo kerta oli vedenjakaja ja kyllä alkoi raksuttamaan pienissä aivoissa että tässä menee joku raja.
Ymmärrän tosin että jos vanhempi vetää nahkaremmillä hullunkiilto silmissä takapuolen verelle, tai koko ajan saa lapsi pelätä vanhempaa että mistä ja koskahan sillä äiskällä palaa tänään käämi ja mistä käy päälle oikeasti "hakaten" lasta niin traumathan siitä tulee aivan varmasti ja se on niin väärin ja painajaismaista kuin olla voi.
Omasta lapsuudesta muistan "koivuniemen herran" uunin pankolla jota ei koskaan käytetty eli jostain pajupensaasta haettu vitsa jolla oli symbolinen arvo kurituskeinona siellä edustamassa.
Monissa perheissä käytettiin myös kurittomia lapsia hillitsemään tokaisua "odotas kun isä tule kotiin, minä kerron sun äidillesi...eli vanhempien auktoriteetti oli aika tehokas.
"aasista ei saa hakkaamalla lasta, mutta lapsesta saa hakkaamalla aasin", luin tuollaisen kerran jonkun yleisen vessan seinästä
.
Sinun tossuisäsi tuossa olisi remmiä kaivannut.
Niinkö sinun mielestäsi?
Minun "tossuisäni" oli aikoinaan ihan remmiä (mm. solkivyöllä niin kauan ettei kyennyt kävelemään viikkoon) aikoinaan omalta isältään säännöllisesti saanut, elikkä hänen isänsä oli omia karseita patoutumiaan lapsensa kanavoinut, silti hän (perheväkivallan uhri) oli lempeä, rakastava ja maailman paras isä. Eli väkivallan kierre ei onneksi aina automaattisesti periydy.
Rakastin isääni hyvin paljon. Hän oli hieno mies.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä traumoja on aika vaikea tunnistaa. Ihmisen psyyke on sen verran monimutkainen että harvoin pystyy sanomaan miten se ja se kokemus on vaikuttanut.
Mutta tukistamisesta.... onko jollekin siis tukistamista se että otetaan vaan tukasta kiinni? Meillä se tarkoitti pään repimistä nopeasti puolelta toiselle tukasta kiinni pitäen - ja kerran johti sairaalareissuun aivotärähdyksen takia, en suosittele.
Tjaa, tämä on muuten hyvä kysymys johon olisi pitänyt tarttua jo alusta. Itse pidän tukistamista lähinnä sinä, että ottaa niskavilloista tiukasti kiinni vähänksi aikaa, kuitenkaan siis repimättä tms, tuohan aiheuttaa lähinnä pientä pistelyä ihossa. Samoin siis ns. korvatillikkana pidän sitä että otetaan "tiukasti" korvanlehdestä kiinni muutaman sekunnin ajaksi. En minäkään mitään lyömistä tai sellaista oikeasti sattuvaa kannata, joskus jotain pientä muistutusta jos menee liikaa yli.
T: se joka puhui alfa-lapsesta
Vierailija kirjoitti:
Ja kaikkihan ovat kuin sinun täydellinen isäsi ja sinä. Koitin tuollaisia metodeja todella pitkään. Tuloksena HÄHÄHÄHÄHÄHÄH *LÄPS* ja tekemään sitä samaa mistä oli toruttu.
Siis missä vaiheessa tekstiä löysit tuollaisen väittämän?
Joo kuule, ilman muuta kaikki ovat ihan kuin minun täydellinen isäni ja minä.
Hähhhähhää.
Kerroit hyvin subjektiivisen asian ketjussa ja se varmaan ärsytti. Olihan siinä pieni saarnaava sävy. Tuo toimi sinulle jollekin toiselle ei.
En, mutta sitä ketjun tukistajat ilmeisesti yrittävät opettaa lapsilleen.