Lue keskustelun säännöt.
Miten pahoja traumoja tukistamisesta jää lapselle?
13.06.2016 |
Tänä aamuna paloi taas hermot lapsen kanssa. Vähän vajaa 4.v temppuili ja huusi taas heti aamusta alkaen ja alkoi tapella ja heilua kaukosäätimen kanssa kun ei saanut heti päälle netflixiä. Kun isänsä meni auttamaan, menetti lapsi hermonsa ja kirkui ja huusi niin että pikkuvelikin (vauva) heräsi uniltaan. Itseltäni paloi tuossa kohtaa hermot, menin komentamaan lasta olemaan nätimmin jos haluaa piirrettyjään katsoa, mutta pyöri, potki ja raivosi jossain ihme tilassa niin että otin tukasta kiinni ja sanoin että nyt loppuu tuo pelleily. Kannoin rimpuilevan lapsen omaan huoneeseen, jossa sanoin että kunhan rauhoitutaan niin voidaan edes harkita piirrettyjen katsomista, tuollainen käytös ei tuota palkintoa. Lapsi yritti lyödä minua jolloin taas otin tukasta kiinni ja pidin paikallaan, olin itsekin ihan raivoissani kun heti aamusta saa tapella. Kun vähän aikaa kului ja rauhoituttiin molemmat, pyysi lapsi päästä äidin syliin, otin, silittelin ja selitin että äskeinen toiminta oli kaikilta väärin, mutta ei saa kaikesta kiukuta koko ajan niin paljoa. Äiti teki väärin, lapsi teki väärin. Pyysin myös anteeksi ja sanoin etten haluaisi häntä satuttaa.
Miksi minusta tuntuu, ettei oikeasti kaduta? Oma rehellinen mielipiteeni on, että tuon luontoinen lapsi oikeasti ansaitsee välillä pienen pöläytyksen, että se uskoo. Puhe ei tuohon tyttöön tehoa, pahentaa vaan tilannetta. Ei auta kasvatusopit hienoine teorioineen, ei lapsi ymmärrä että nätisti puhuva aikuinen tässä lässyttää sinulle rajoja. Meillä on niin kovapäinen uhmakas, että tuntuu todella oikealta että välillä tilanne päätyykin sinne äärirajoille, että lapsi huomaa aikuisen olevan ihan oikeasti tosissaan. Toisen kerran tänä aamuna kun alkoi taas pelleillä kaukosäätimen kanssa nostin vain sormeni pystyyn ja sanoin tytölle kovemmalla äänellä :"muistatko mitä äsken sanottiin?" Ja pelleily loppui siihen paikkaan. Eli jotain sinne upposi kerrasta.
Pahan äidin kruunu. Painakaa se päähäni siis nyt. Ja kertokaa nyt vielä päälle kaikki sinkkos-cacciatore-fraasit ja se kuinka psyykkisiä vaurioita tässä nyt aiheutan. Vähän kalvaa omaakin mieltäni tämänaamuinen tapaus, mutta enemmän tunnen lapsen myös sen ansainneen ja siitä oppineen, ettei noita tilanteita tulisi noin pahoina kuin pari kertaa vuodessa.
Kommentit (212)
No joskus lapset kokeilevat niin pitkälle että on kertakaikkiaan pakko näyttää kuka laumaa johtaa. Jotkut lapset ovat niin kovapäisiä että ajoittain on pidettävä kovaakin kuria. Nämä "lapsen tasolle laskeutuvat" eivät varmasti ole ikinä kohdannut ns. alfa-lasta, joka pyrkii alistamaan kaikki komentoonsa jo siitä asti kun oppii puhumaan.
Oma esikoiseni on tällainen. Todella, siis todella voimakastahtoinen. Loppuun asti. Kun sille päälle sattuu niin kiellot kaikuvat kuuroille korville ja niille nauretaan. Siinä on ollut pari varhaiskasvattajaakin sormi suussa kun poika ei kertakaikkiaan usko tai suostu tottelemaan. On siis jonkun matkaa yli 4v. Pikkuvauvasta kasvatettu oikein oppikirjan sääntöjen mukaan lapsentahtisesti yms. mikä on itseasiassa toiminut pikkusiskolle oikein hyvin, mutta mutta.
Tämä veikkonen, tuntuu että olen ainoa jota edes jotenkuten tottelee. Nyt on ollut siskon kiusaaminen kovasti muodissa, milloin heittelee leluilla, milloin tuuppii ja tönii tai lyö. Ja tämä kaikki hymyssä suin. Samoin muitakin lapsia jos asettuvat poikkiteloin. Viikko sitten oli viimeinen niitti, joka päivä hoidosta viestiä että lyömisiä, hoitajille lällättelyä ja muuta uhmaamista, ja kotiin tullessa peltirasialla sitten heitti siskoa, joka 2v, naamaan heitti peltirasialla. Otin korvasta kiinni ja näytin miltä tuntuu kun sattuu.
Poika on ollut kuin ihmisen mieli nyt viikon ajan. Ja tehtykin paljon mukavaa yhdessä. Molemmat lapset siis kasvatettu rakkaudella ja lapsia kuunnellaan sekä arvostetaan, heidän mielipiteensä otetaan huomioon, mutta silmille hyppimistä ei suvaita. Kaupassa näkee ihan tarpeeksi näiden pehmovanhempien tuotoksia, joiden herranlahjat juoksevat pitkin käytäviä kun isukki ja äippä hymistelevät vanukashyllyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote=Vierailija
.......... lapsi saa päättää aivan liian paljon perheen asioista, joka tietenkin johtaa siihen, ettei lapsi kunnioita vanhempiaan lainkaan.
TÄMÄ.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex oli lapsena saanut "kuritusta" vanhemmiltaan. Seuraus: itsetunto nollissa, ei kunnioita ketään, oli väkivaltainen minua ja lasta kohtaan!!!! Sadisti.
Miettikää ennenkuin kuritatte!!
Aivan naurettavia tekosyitä: "ei lapsi käy silmille" ja "oppiipahan kunnioittamaan" just joo....!!
Minä sain kuritusta ihan syystä, ja mielestäni olen ihan empaattinen ja hellä isä sekä puoliso. Et vissiin tajua tehdä eroa väkivallan ja kurinpidollisen toiminnan kesken. Ei, kaikki tukistaminen yms. ei ole väkivaltaa, ja muistan lapsena itse ymmärtäneeni silloin harvoin "selkään saadessa", että tulihan sitä perseiltyä ja sääntöjä rikottua oikein tahallaan.
Vierailija kirjoitti:
No joskus lapset kokeilevat niin pitkälle että on kertakaikkiaan pakko näyttää kuka laumaa johtaa. Jotkut lapset ovat niin kovapäisiä että ajoittain on pidettävä kovaakin kuria. Nämä "lapsen tasolle laskeutuvat" eivät varmasti ole ikinä kohdannut ns. alfa-lasta, joka pyrkii alistamaan kaikki komentoonsa jo siitä asti kun oppii puhumaan.
Oma esikoiseni on tällainen. Todella, siis todella voimakastahtoinen. Loppuun asti. Kun sille päälle sattuu niin kiellot kaikuvat kuuroille korville ja niille nauretaan. Siinä on ollut pari varhaiskasvattajaakin sormi suussa kun poika ei kertakaikkiaan usko tai suostu tottelemaan. On siis jonkun matkaa yli 4v. Pikkuvauvasta kasvatettu oikein oppikirjan sääntöjen mukaan lapsentahtisesti yms. mikä on itseasiassa toiminut pikkusiskolle oikein hyvin, mutta mutta.
Tämä veikkonen, tuntuu että olen ainoa jota edes jotenkuten tottelee. Nyt on ollut siskon kiusaaminen kovasti muodissa, milloin heittelee leluilla, milloin tuuppii ja tönii tai lyö. Ja tämä kaikki hymyssä suin. Samoin muitakin lapsia jos asettuvat poikkiteloin. Viikko sitten oli viimeinen niitti, joka päivä hoidosta viestiä että lyömisiä, hoitajille lällättelyä ja muuta uhmaamista, ja kotiin tullessa peltirasialla sitten heitti siskoa, joka 2v, naamaan heitti peltirasialla. Otin korvasta kiinni ja näytin miltä tuntuu kun sattuu.
Poika on ollut kuin ihmisen mieli nyt viikon ajan. Ja tehtykin paljon mukavaa yhdessä. Molemmat lapset siis kasvatettu rakkaudella ja lapsia kuunnellaan sekä arvostetaan, heidän mielipiteensä otetaan huomioon, mutta silmille hyppimistä ei suvaita. Kaupassa näkee ihan tarpeeksi näiden pehmovanhempien tuotoksia, joiden herranlahjat juoksevat pitkin käytäviä kun isukki ja äippä hymistelevät vanukashyllyllä.
Arvaapa, mistä tuo muiden kiusaaminen johtuu.
Terveisin edelleen se haastavamman ja kovapäisemmän isomman lapsen äiti, joka valitettavasti tietää mistä puhuu
Ei väkivaltaa. Ota mieluummin vaikka tiukasti kädestä kiinni ja sano että nyt tottelee. Varsinkin kun raivonpartaalla alkaa tukistaa, se voi mennä yli, eikä edes tajua miten paljon voimaa käyttääkään. Isäni vielä välillä kun olin 14 vuotias otti tukasta kiinni _kovaa_ ja syy saattoi olla vain se että nauroin liian kovaa ääneen enkä lopettanut, kun hän pyysi. Äitini myös antoi piiskaa, nipisti ja tukisti jos en ollut nätisti. Ja luonteeltani olen vielä ujo, hiljainen ja liiankin kiltti(nyt vanhemmiten osaan pitää jo puoliani). Vanhempani ovat maailman rakkaimpia ja olemme läheisiä, silti en aio antaa anteeksi sitä että he koskivat minuun satuttaakseen. Sama asia mielestäni olisi jos alkaisin satuttaa heitä sittenkun he ovat vanhuksia ja esim dementikkoja eivätkä "tottelisi". Sittenkun lapseni syntyy, en aio ikinä koskea heihin niin ja teen myös sen selväksi vanhemmilleni, että jos he haluavat hoitaa häntä he eivät anna edes luunappia "kasvatuskeinona". :/ n24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex oli lapsena saanut "kuritusta" vanhemmiltaan. Seuraus: itsetunto nollissa, ei kunnioita ketään, oli väkivaltainen minua ja lasta kohtaan!!!! Sadisti.
Miettikää ennenkuin kuritatte!!
Aivan naurettavia tekosyitä: "ei lapsi käy silmille" ja "oppiipahan kunnioittamaan" just joo....!!
Minä sain kuritusta ihan syystä, ja mielestäni olen ihan empaattinen ja hellä isä sekä puoliso. Et vissiin tajua tehdä eroa väkivallan ja kurinpidollisen toiminnan kesken. Ei, kaikki tukistaminen yms. ei ole väkivaltaa, ja muistan lapsena itse ymmärtäneeni silloin harvoin "selkään saadessa", että tulihan sitä perseiltyä ja sääntöjä rikottua oikein tahallaan.
http://www.vihdinuutiset.fi/artikkeli/225295-vihtilainen-lapsiaan-tukis…
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus Lohjalla on tuominnut Vihdissä kahta alakouluikäistä lastaan tukistaneen äidin kahdesta lievästä pahoinpitelystä
Vierailija kirjoitti:
No joskus lapset kokeilevat niin pitkälle että on kertakaikkiaan pakko näyttää kuka laumaa johtaa. Jotkut lapset ovat niin kovapäisiä että ajoittain on pidettävä kovaakin kuria. Nämä "lapsen tasolle laskeutuvat" eivät varmasti ole ikinä kohdannut ns. alfa-lasta, joka pyrkii alistamaan kaikki komentoonsa jo siitä asti kun oppii puhumaan.
Oma esikoiseni on tällainen. Todella, siis todella voimakastahtoinen. Loppuun asti. Kun sille päälle sattuu niin kiellot kaikuvat kuuroille korville ja niille nauretaan. Siinä on ollut pari varhaiskasvattajaakin sormi suussa kun poika ei kertakaikkiaan usko tai suostu tottelemaan. On siis jonkun matkaa yli 4v. Pikkuvauvasta kasvatettu oikein oppikirjan sääntöjen mukaan lapsentahtisesti yms. mikä on itseasiassa toiminut pikkusiskolle oikein hyvin, mutta mutta.
Tämä veikkonen, tuntuu että olen ainoa jota edes jotenkuten tottelee. Nyt on ollut siskon kiusaaminen kovasti muodissa, milloin heittelee leluilla, milloin tuuppii ja tönii tai lyö. Ja tämä kaikki hymyssä suin. Samoin muitakin lapsia jos asettuvat poikkiteloin. Viikko sitten oli viimeinen niitti, joka päivä hoidosta viestiä että lyömisiä, hoitajille lällättelyä ja muuta uhmaamista, ja kotiin tullessa peltirasialla sitten heitti siskoa, joka 2v, naamaan heitti peltirasialla. Otin korvasta kiinni ja näytin miltä tuntuu kun sattuu.
Poika on ollut kuin ihmisen mieli nyt viikon ajan. Ja tehtykin paljon mukavaa yhdessä. Molemmat lapset siis kasvatettu rakkaudella ja lapsia kuunnellaan sekä arvostetaan, heidän mielipiteensä otetaan huomioon, mutta silmille hyppimistä ei suvaita. Kaupassa näkee ihan tarpeeksi näiden pehmovanhempien tuotoksia, joiden herranlahjat juoksevat pitkin käytäviä kun isukki ja äippä hymistelevät vanukashyllyllä.
Minuakin on tukistettu lapsena, enkä ole tulossa sitä tähän ketjuun suosittelemaan ja puolustamaan, mutta tämä on erittäin hyvä kirjoitus. Joidenkin lapset on sellaisia enkeleitä, jotka saa tottelemaan kiltisti tiukalla ilmeellä. Yritä nyt sitten tällaisille selittää, että on olemassa myös aivan KERTAKAIKKISEN mahdottomia lapsia. Joten joo, sinänsä ymmärrän korvatillikan, mutta jatkokysymyksenä haluaisin tietää, oletko harkinnut jotain ulkopuolista apua tilanteeseen? Joku toinen voi nähdä jotain, mitä sinä et ja voisit saada hyvääkin apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
.......... lapsi saa päättää aivan liian paljon perheen asioista, joka tietenkin johtaa siihen, ettei lapsi kunnioita vanhempiaan lainkaan.
TÄMÄ.
Niin. Tämä esimerkkitapaushan oli perheestä, jossa nimenomaan käytetään kovia otteita ja tiukkaa kuria.
Kannattaa jutella asiantuntijan kanssa jos ei pärjää 4-vuotiaalle ilman fyysistä väkivaltaa. Ongelma on joko omassa älyssä tai omassa persoonallisuudessa. Toki lapsikin voi olla sairas, mutta sitä suuremmalla syyllä pitää pyytää asiantuntijan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitään kannatusta tuolle tukistamiselle en täältä haekaan, enemmänkin tietoa siitä aiheuttaako tuo jotain traumaa lapselle. Kyseessä todella rohkea ja vilkas, eloisa lapsi joka ymmärtää hyvin elämän eri vivahteita jo ikäisekseen. Ei ole perusluonteeltaan mikään säälittävä tai ujo, joka vetäytyisi helposti kuoreensa. Osaa haastaa jo aikuista ja väsynyttä aikuista varsinkin ärsyttää vetämällä juuri niistä naruista joita on kielletty. Hyvällä tuulella ollessaan todella fiksu ja tarkkaavainen, ei vaikuta traumatisoituvalta mutta mistäs sen koskaan tietää. -ap
Sinuna olisin todella varovainen. Oma lapseni oli myös samassa iässä samanlainen - 4-6-vuotiaana hän oli kuin luomakunnan kruunu, eikä mikään rangaistus tai muu tuntunut missään. Meillä yritettiin pitää tiukkaa kuria, ja lapsen uhma vain kasvoi. Väkivaltaa ei käytetty, koska se on rikos.
Myöhemmin psykologin tutkimuksissa selvisi, että lapsella oli todella huono itsetunto ja paljon erilaisia pelkoja, joita oli peitellyt uhmakkaalla käytöksellä.
Älä ap riko lastasi väkivallalla.
Ja tähän vielä siis lisäksi se, että ajattelin lapsestani paljon ap:n tavoin. Että lapsi nyt vaan on tuollainen, oli hurjan reipas ja viisas eikä mikään ujo nynny. Myöhemmin sitten tulikin ihan erilaisia asioita esiin. Nyt sitten selvitellään tunne-elämän ja impulssikontrollin ongelmia terapiassa.
Mulla itselläni ongelmat paisuivat, kun voimakkaita tunnereaktioita vähäteltiin ja käskettiin olemaan hiljaa, saatettiin myös lyödä jos hermot menivät. Vähitellen mukaan tuli henkinen väkivalta ja saatoin turhautuneena lyödä vanhempaani, mistä sain pahan selkäsaunan. Lopputuloksena epävakaa persoonallisuus, voiton puolella tosin jo nyt... Tutkineet psykologit sanoivat, että epävakaa kasvuympäristö, tarpeiden laiminlyönti ym. aiheuttaneet, toki geneettinen alttius pohjalla. Minäkin olin ns. rämäpäälapsi ja helposti tulistuva. Älä lyö lastasi, kysy mieluummin neuvoa ja apua.
Lisäystä vielä viestiini, kuvioon tuli myös puheet minun pahuudestani ja vanhemmat kiikuttivat kerran lastenpsykiatrille, joka totesi minun olevan normaali ja kehoitti perheterapiaan. No, ei menty, mutta itsetunto on murskana ja tunnen, etten ole tarpeeksi hyvä itsenäni ja tuhoan ihmissuhteeni epävarmuudellani itsestäni (eli kyselen, että vihataanko minua tms. täysin syyttä). Tiedän, että olen oikeasti ihan hyvä ihminen, mutta itsetunnon luominen ilman mitään pohjaa on aivan hirvittävän vaikeaa. Itse syytin perheväkivallasta itseäni koska minulle oli sanottu sen olleen minun vika, vasta terapiassa opin, ettei lapsi ole ikinä vastuussa aikuisten käytöksestä ja myös lapsen väkivaltaisuuden olevan vain vakava oire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei muisti pelaa.
1980-luvulla se vanhemmille haistattelu just alkoi. Oli punkkareita ja uutta aaltoa ja keskisormi pystyssä koko kalkkiksien yhteiskunnalle.
N49
Siis kenellä tässä ei muisti pelaa?
(70-luvulla---) "Nuoriso korotti irrallisuuttaan yhteiskunnan instituutioista. Suomessa alakulttuurien puolelta nousivat näkyville erityisesti punkkarit ja diinarit.
Punkkarit osoittivat erilaisuuttaan pukeutumalla revittyihin ja niitein koristelluihin vaatteisiin. Huomiota herätti myös punkkareiden keskuudessa vallitseva hiustyyli; irokeesi.
Diinariudessa on havaittu pyrkimyksiä tasoittaa alemman keskiluokkaisen kulttuurin ja sosiaalisen kohoamisen ristikkäispaineita ja niinpä palattiin kultaiselle 50- luvulle.
Luokkayhteiskunta alkoi keskiluokkaistua ja tulevaisuuden synkensi nuorisotyöttömyys. Sekaluokkataustaisten punkkareiden hämmennys tulevaisuuteen näkyi muun muassa vaatimattomuuden korostamisessa, mikä tosin vaikutti kaupallisen kulttuurin kasvun reaktioksi. "
"(80-luvulla, nousukausi---!!!) alakulttuuri koki muutoksensa; diinarit ja punkkarit hiipuivat,
heidän tilalleen tulivat hevimusiikin kuuntelijat ja dingofanit.
Hevareita edustivat miehisyyden puolustajat ja dingofaniryhmä edusti naisellisten arvojen työstämistä.
Vaatetuksen puolesta pukeutumistyyli vaihtui taas ja nyt muodissa oli olkatoppaukset, kirkkaat värit ja naisilla korkeavyötärömalli. Muotiväreihin kuuluivat neonvärit, sähkönsininen, kirkkaan punainen ja pastellivärit. Myös vaatemerkit, kuten Lacoste, alkoivat tulla suosioonsa. Pukeutumisella ilmaistiin yhteiskunnallisesta asemastaan ja elämäntyylistään. "
Lähteenä käytetty (lainaukset) seuraavaa http://alppila2012.blogspot.fi/2012/03/nuorisokulttuurit-suomessa-1950-…
No, jos sulla siis tuo nuorisokulttuurin tietämys perustuu netistä luettuun, niin mitäpä, jos et aukoisi päätäsi?
Kymmeneen vuoteen mahtuu monenlaista. 1980-luvun alussa oli punkkareita ja uutta aaltoa. Lepakko vallattiin 1979, Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma ilmestyi 1980.
Dingo-fanitus nousi vasta vuosikymmenen puolivälissä. Hevimusiikin kuuntelua ei kukaan harrastanut vielä 80-luvun alussa ja kulutusjuhlakin tuli tutuksi terminä vasta 1980-luvun loppupuoliskolla.
Joka tapauksessa tuokaan ei poissulje siis sitä, että kyllä: kalkkiksille huudettiin vittua aika vankastikin 1980-luvulla. Toisin kuin sinä väitit.
Taisit unohtaa jo, mikä se sun perusväittämäsi olikaan... Ei se mitään, tyhmällä on lyhyt muisti.
Muakin kuritettiin lapsena. Rupesin sitten lapsena kurittamaan myös kavereitani kuten äitini minua kuritti. Potkin mm. maassa makaavaa ystävääni joka yritti suojata päätään kun ei halunnut leikkiä barbeilla. Enpäs tiennyt että se on väärin, näin meillä kotonakin toimittiin. Riidat kotona oli sitä, että kaikki repivät toisiaan hiuksista ja nyrkit viuhuivat. Niinhän sunkin lapsi löi sua, miksi ei ois lyönyt kun itekin tukistit sitä? Oota vaan kun se kasvaa. Minun isä oli soittamassa poliiseja kun vähän isompikokoisena meinasin pamauttaa sitä eräällä koriste-esineellä. Voi voi, sitten kun ei ollakaan enää heikompia hakkaamassa niin poliisisetää pitää pyytää apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
71-72:lle kaikkea parasta elämässäsi, ja kiitos, että kirjoitit tähän ketjuun näkökulman, jonka ap:kin toivottavasti lukee. Antaa vähän ajateltavaa näille "alfa-lapsista", pomottajista yms. kirjoittaville.
Lapset reagoivat kotioloihin, huonoon vuorovaikutukseen tai väkivaltaan joko sulkeutumalla kuoreensa tai uhmaamalla entistä enemmän. Ap:n tapauksessa kyse lienee jälkimmäisestä. Siitä vaan, ap, korota panoksia - ja pian huomaat asuvasi teini-ikäisen haistattelijan, tavaroiden rikkojan, käsiksi käyjän, huume- ja päihdeongelmaisen, karkailevan ja koulua laiminlyövän perhekotilapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen antanut kahdelle pojalleni monta kertaa tukkapöllyä ja olen raahannut heitä omiin huoneisiinsa erittäin kovakouraisesti myös. Ikinä eivät ole näyttäneet pelkäävän minua. Eikä heitä ikinä hillinnyt myöskään varoitukset siitä, että kohta äiti tukistaa, vaikka oli tukistettu aiemminkin. Eikä se riehuminen tai muu huono käytös yleensä myöskään tukistamiseen loppunut, eli siinä mielessä ihan turhaa.
Meillä on vielä siinäkin mielessä outo tilanne, että lasten isä ei ole ikinä kurittanut poikia fyysisesti, mutta häntä lapset pelkäävät. Hän huutaa ja simputtaa poikia vielä nytkin, kun ovat jo toisella kymmenellä, jos ei sana mene perille. Sitä simputusta tekee itselläkin pahaa kuunnella, vaikka tietenkin hän vain antaa selvät ohjeet siihen tahtiin, että poikien on pakko todella pinnistellä.
Minusta jako fyysiseen ja henkiseen kuritukseen on aika keinotekoinen. Hetkellinen kipu on kuitenkin aika helppo kestää verrattuna vaikka puolen tunnin autotallin järjestelysessioon, jossa pienimmistäkin keskittymiskyvyn herpaantumisesta tulee vihainen karjahdus ja lisää hankalampia hommia.
Miksi oi miksi alitajuisesti syyllisyyttä poteva ihminen yrittää aina selittää asioita itselleen parhain päin.
"Ei tää mun väkivaltani ole niiiiin paha kuin miehen käyttämä henkinen väkivalta".
Mitäpä, jos nyt vaan myöntäisit, ettei kumpikaan pelitä. Ei fyysinen, eikä henkinen väkivaltakaan. Lapsia ei saa haukkua, nitistää henkisesti eikä simputtaa sen paremmin kuin tukistellakaan.
Perheenne ei todellakaan kuulosta hyvältä paikalta lapsille, jos ainoat keksimänne kasvatusmetodit ovat nuo.
Sinänsä pidän hyvänä rangaistuksena teettää jotain hommaa lapsella, joka rikkoo tietoisesti kieltoja ja sääntöjä. Miksi sen rangaistuksen pitäisikään olla lapselle helppo?
Mutta henkinen nitistäminen ja simputus eivät siihen todellakaan kuulu.
Miten niin alitajuisesti syyllisyyttä poteva? Tietenkin tunnen syyllisyyttä hyvin aktiivisesti, ei siinä ole mitään alitajuista. On silti sanottava, että minua ärsyttää se, että kaikkia lapsia pidetään samanlaisina. Sitä he nimittäin eivät ole.
Tunnen mm. erään äidin, jolla on kaksi lasta, jotka istuivat hiljaa hiekkalaatikolla heti istumaan opittuaan ja ovat kuin viilipyttyjä vielä yläasteellakin. Katselin joskus todellakin kateellisena sitä harkintaa, jota nuo lapset käyttivät jokaisen askeleen ottamiseen taaperoiässä. Samanikäiset poikani olivat juosset kilometrejä ja kiivenneet parin puun latvaan (ja tulleet toisesta karsien alas) huutaen koko ajan kuin mölyapinat sinä aikana kun tämän toisen äidin lapset olivat saaneet aikaiseksi yhden hiekkakakun (ensimmäinen versio ei ollut hyvä, joten piti tehdä uusi). Ja sitten tämä alivilkkaiden lasten äiti antoi minulle vinkkejä miten saada duracellit istumaan paikallaan. Sen jälkeen en ole oikein ottanut tosissani mitään yleistyksiä lastenhoidosta tai kasvatuksesta. Ymmärrän silti hyvin, että tuon äidin on vaikea ymmärtää tukistamista.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex oli lapsena saanut "kuritusta" vanhemmiltaan. Seuraus: itsetunto nollissa, ei kunnioita ketään, oli väkivaltainen minua ja lasta kohtaan!!!! Sadisti.
Miettikää ennenkuin kuritatte!!
Aivan naurettavia tekosyitä: "ei lapsi käy silmille" ja "oppiipahan kunnioittamaan" just joo....!!
Itse olin villikko lapsi 70luvulla ja muistan kerran kun oikein tahallani ärsyttämällä hain huomiota ja kuinka pitkälle lempeän isäni hermot kestää ( ja joo, oli oikein filosofinen ja keskusteleva ja perusteleva rakastava vanhempi, minä huomionhakuinen se lellitty nuorin iltatähti ).
Lopuksi nappasin silmälasit iskän päästä ja (miettikää, joo) tallasin ne rikki hähättäen. Kyllä, semmonen hellantelttu minä.
Silloin isä laittoi sanomalehden pois , nousi tuolista, polvistui tasolleni , katsoi suoraan silmiin, otti otsahiussuortuvastani hiljaa kiinni (siis nosti hiljaa hiuksia ylös kahdella sormella, ei siis vetänyt tai kiskonut, ei tietenkään tehnyt kipeää , mutta itse ele oli klassinen "tukkapölly"imitaatio jota meillä ei aiemmin ollut käytetty- ja sitten isä sanoi pettyneellä äänellä nimeni.
Vaikutus minuun oli järisyttävä.
Itkin varmaan vaikka kuinka kauan koska olin saanut "tukkapöllyä" isältä!
Isä ei koskaan aiemmin ollut rankaissut vaan tosiaan keskustellut ja perustellut, mutta ainakin minun kohdallani tuo kerta oli vedenjakaja ja kyllä alkoi raksuttamaan pienissä aivoissa että tässä menee joku raja.
Ymmärrän tosin että jos vanhempi vetää nahkaremmillä hullunkiilto silmissä takapuolen verelle, tai koko ajan saa lapsi pelätä vanhempaa että mistä ja koskahan sillä äiskällä palaa tänään käämi ja mistä käy päälle oikeasti "hakaten" lasta niin traumathan siitä tulee aivan varmasti ja se on niin väärin ja painajaismaista kuin olla voi.
Omasta lapsuudesta muistan "koivuniemen herran" uunin pankolla jota ei koskaan käytetty eli jostain pajupensaasta haettu vitsa jolla oli symbolinen arvo kurituskeinona siellä edustamassa.
Monissa perheissä käytettiin myös kurittomia lapsia hillitsemään tokaisua "odotas kun isä tule kotiin, minä kerron sun äidillesi...eli vanhempien auktoriteetti oli aika tehokas.
"aasista ei saa hakkaamalla lasta, mutta lapsesta saa hakkaamalla aasin", luin tuollaisen kerran jonkun yleisen vessan seinästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus lapset kokeilevat niin pitkälle että on kertakaikkiaan pakko näyttää kuka laumaa johtaa. Jotkut lapset ovat niin kovapäisiä että ajoittain on pidettävä kovaakin kuria. Nämä "lapsen tasolle laskeutuvat" eivät varmasti ole ikinä kohdannut ns. alfa-lasta, joka pyrkii alistamaan kaikki komentoonsa jo siitä asti kun oppii puhumaan.
Oma esikoiseni on tällainen. Todella, siis todella voimakastahtoinen. Loppuun asti. Kun sille päälle sattuu niin kiellot kaikuvat kuuroille korville ja niille nauretaan. Siinä on ollut pari varhaiskasvattajaakin sormi suussa kun poika ei kertakaikkiaan usko tai suostu tottelemaan. On siis jonkun matkaa yli 4v. Pikkuvauvasta kasvatettu oikein oppikirjan sääntöjen mukaan lapsentahtisesti yms. mikä on itseasiassa toiminut pikkusiskolle oikein hyvin, mutta mutta.
Tämä veikkonen, tuntuu että olen ainoa jota edes jotenkuten tottelee. Nyt on ollut siskon kiusaaminen kovasti muodissa, milloin heittelee leluilla, milloin tuuppii ja tönii tai lyö. Ja tämä kaikki hymyssä suin. Samoin muitakin lapsia jos asettuvat poikkiteloin. Viikko sitten oli viimeinen niitti, joka päivä hoidosta viestiä että lyömisiä, hoitajille lällättelyä ja muuta uhmaamista, ja kotiin tullessa peltirasialla sitten heitti siskoa, joka 2v, naamaan heitti peltirasialla. Otin korvasta kiinni ja näytin miltä tuntuu kun sattuu.
Poika on ollut kuin ihmisen mieli nyt viikon ajan. Ja tehtykin paljon mukavaa yhdessä. Molemmat lapset siis kasvatettu rakkaudella ja lapsia kuunnellaan sekä arvostetaan, heidän mielipiteensä otetaan huomioon, mutta silmille hyppimistä ei suvaita. Kaupassa näkee ihan tarpeeksi näiden pehmovanhempien tuotoksia, joiden herranlahjat juoksevat pitkin käytäviä kun isukki ja äippä hymistelevät vanukashyllyllä.
Arvaapa, mistä tuo muiden kiusaaminen johtuu.
Terveisin edelleen se haastavamman ja kovapäisemmän isomman lapsen äiti, joka valitettavasti tietää mistä puhuu
Eipä ollutkaan. Ei kannata leikkiä psykologia jos ei siitä mitään ymmärrä.
Ap, lue Alice Millerin kirjoja. Sinusta kyllä näkee, että et kadu tekoasi ja pidät omia vanhempiasi hyvinä, vaikka hekin ovat tehneet väärin. Ja sinun lapsesi pahoinpitelee vuorostaan omaansa... Niin ketju jatkuu, kunnes joku herää ja aidosti katuu tekojaan.
Lapselle voi jäädä hyvin pahat traumat. Käytät fyysistä ylivaltaasi apunasi pieneen avuttomaan lapseen. Pahoja tekojasi et enää mitenkään voi saada lapsesta pois, mutta voit muuttaa tapasi toimia, jos vain haluat ja ehkä teillä on vielä toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex oli lapsena saanut "kuritusta" vanhemmiltaan. Seuraus: itsetunto nollissa, ei kunnioita ketään, oli väkivaltainen minua ja lasta kohtaan!!!! Sadisti.
Miettikää ennenkuin kuritatte!!
Aivan naurettavia tekosyitä: "ei lapsi käy silmille" ja "oppiipahan kunnioittamaan" just joo....!!
Minä sain kuritusta ihan syystä, ja mielestäni olen ihan empaattinen ja hellä isä sekä puoliso. Et vissiin tajua tehdä eroa väkivallan ja kurinpidollisen toiminnan kesken. Ei, kaikki tukistaminen yms. ei ole väkivaltaa, ja muistan lapsena itse ymmärtäneeni silloin harvoin "selkään saadessa", että tulihan sitä perseiltyä ja sääntöjä rikottua oikein tahallaan.
http://www.vihdinuutiset.fi/artikkeli/225295-vihtilainen-lapsiaan-tukis…
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus Lohjalla on tuominnut Vihdissä kahta alakouluikäistä lastaan tukistaneen äidin kahdesta lievästä pahoinpitelystä
Kyllähän ruankin varastamisesta tuomion saa, vaikka varastaiset sen vain koska nälkäkuolema olisi toinen vaihtoehto.
Mun ex oli lapsena saanut "kuritusta" vanhemmiltaan. Seuraus: itsetunto nollissa, ei kunnioita ketään, oli väkivaltainen minua ja lasta kohtaan!!!! Sadisti.
Miettikää ennenkuin kuritatte!!
Aivan naurettavia tekosyitä: "ei lapsi käy silmille" ja "oppiipahan kunnioittamaan" just joo....!!