Dokumenttiprojekti: Perintönä köyhyys

Vierailija kirjoitti:

Kauhean ilkeetä kommentointia. Mä aidosti järkytyin vain siinä kohtaa kun Miran äiti uhkaili itsemurhalla puhelimessa. Miettikää, voiko Mirasta tulla mitään tuota "parempaa" kun äiti on tuollainen? Onko Mira hoivannut äitiään koko ikänsä? 

Mun äitni on aina uhkaillut ties millä. Ei se ole estänyt opiskelemasta ja vaurastumasta.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen, joka on ollut näiden köyhien kanssa tekemisissä, joko työkseen tai vapaaehtoistyössä, tietää varmasti, että suomalainen köyhyys ei ole vain taloudellista köyhyyttä vaan henkistä ja sosiaalista köyhyyttä. Näissä perheissä kasvavia lapsia ei osata tukea sen paremmin koulunkäynnissä kuin sosiaalisessa kanssakäymisessäkään. Eräänlainen näköalattomuus on hyvin yleistä ja vallitsevia olosuhteita pidetään normaaleina eikä ymmärretä, että tilanteesta voi ja saa pyrkiä poiskin. Tilannetta voisi verrata Intian kastijärjestelmään, jossa syntymällä tiettyyn kastiin pysyt siinä kastissa koko elämäsi, vaikka tekisit mitä. 

Näiden perheiden köyhyys on aivan erilaista kuin niiden perheiden köyhyys, joissa ainoastaan rahat on tiukilla, mutta on kuitenkin henkistä ja sosiaalista pääomaa. Vain taloudellisesti köyhän perheen lapsi saattaa muissa kuin materiaalisissa asioissa olla aivan samalla viivalla muiden lasten kanssa: koulunkäyntiä tuetaan, harrastetaan asioita, joihin on varaa (kirjastot, museot, pääkaupunkiseudulla lukuisat ilmaistapahtumat, uimarannat jne). Vanhemmat saattavat pitää taloudellista köyhyyttä tilapäisenä (esim hoitovapaa tai opiskeluaika) ja siten tulevaisuus nähdään valoisampana. Tai vaikka köyhyys olisikin pysyvä tilanne esim vanhemman työkyvyttömyyden vuoksi, lapsille pystytään silti tarjoamaan sellaiset henkiset ja sosiaaliset eväät elämään, ettei heidän tulevaisuutensa  ole sinetöity vanhempiensa vuoksi. 

Naulan kantaan! Tämä on paras mielipide johon olen törmännyt pitkään aikaan. Suomessa pitäisi pystyä erottamaan kahdenlaista köyhyttää: taloudellista ja henkistä. Taloudellisessa köyhyydessä ei ole mitään vikaa: lähes jokainen meistä käy läpi aikoja kun rahat ovt tiukilla, opiskelemme, tulee yllättäviä menoja jne. Se on ihan normaalia elämää ja tavallinen ihminen usein näkee ne hetkellisenä siirtymäaikana.

Henkinen köyhyys sen sijaan on iso ongelma. En halua puhua pahasti dokumentin perheestä, mutta heissä ruumiillistuu stereotypinen henkinen köyhäelämä. Varmasti molemmat tulevat huonoista kotioloista, se on selvä. Mutta täysin turtuminen tulevaisuudelle ja flegmaattisuus ihmetyttävät. Nainen sanoi olevansa kokki, mutta silti mättävät menemään eineksiä. Luulisi kokilla olevan hieman mielikuvitusta tehdä edullisista vihanneksistakin ruokia? Mies yritti saada jotain b-miehen papereita töihin ja vaikka ei saanut niin työnantaja halusi siltikin palkata kokopäiväisesti. Mies ei vaikuttanut mitenkään ilahtuneelta vaikka sai duunia?

Dokumentti herätti ehkä enemmän kysymyksiä kuin kertoi köyhien elämästä. Mitä on nykyajan köyhyys suomessa? Onko se enemmänkin henkistä kuin suoranaisesti rahallista?

Kaikkea hyvää tälle perheelle jos luette tätä! En missään nimessä kritisoi teitä, jokainen meistä kuitenkin kulkee oman polkunsa elämässä.

Varsin ahdistava dokumentti. Konkreettinen esimerkki siitä mitä on henkinen ja sosiaalinen köyhyys. Näillä ihmisillä oli aikaa, hyvät asunnot ja tuet pyöri, mutta silti ei tehty kuin aivan minimi kodin ja lapsen eteen. Töitä ei edes haettu, jollei niihin liittynyt tukiaisia. Mietin millainen shokki lapselle olisi, jos joku hänen kanssaan seurustelisi, pitäisi sylissä ja leikkisi joskus.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen nettopalkka 1400€/kk. Minä saan lapsilisät 200€, kht 480€, asumistuki 250€. Hyvin pärjätään. Kun menen töihin vuoden päästä taas, nettopalkka 1400€/kk.

Pisti vaan silmään kun joku kertoi että perheen nettotulot liki 3000€/kk eikä muka pärjää...

Voi v näitä vatipäitä. Sulla on työ, mihin palata! Totta hemmetissä pärjäät! Kyllähän väliaikaisesti pärjää vaikka kuinka minimillä, kyse on ihmisistä, jotka alkavat syrjäytyä kun ei voi odottaa parempaa, kun huono tilanne jatkuu ja jatkuu vuosia, eikä voi odottaa parempaa! 

Toivottavasti saat maistaa omaa lääåkettäsi pian. Katsotaan, kun olet ollut vuosia työttömänä noilla tuloilla. 

Ps. meillä samat tulot sillä erotuksella että emme saa asumistukea, joten mies maksaa vuokran itse. Pikkasen harmittaa, kun kaltaisenne saavat asumistukea jotta asuvat naapurissa, ja jotkut joutuvat maksamaan vuokransa itse kokonaan.Kun jäät työttömäksi, ette saa asumistukea kun tulonne nousevat, joten ehkä silloin ymmärrät.

Ei mulla ole työtä mihin palata, mutta aion sen työpaikan jostain ottaa kun hoitovapaa loppuu. Ehkä elämäni viisaimpia päätöksiä oli opiskelu lähihoitajaksi, vaikka paljon siitä paskaa onkin niskaan saanut :) Ja kommentti johon viittasin, siinä ei käsittääkseni ollut kyse siitä etteikö olisi työpaikkaa mihin palata... vaan ei huvita se työnteko kun "mitään ei jää käteen ja naapurin työtön saa saman sossusta ja plaaplaaplaa". Jos kolmen tonnin nettotuloista kolmen hengen perheessä ei jää mitään käteen, niin sietää katsoa peiliin!! Meillä 4 henkeä, nettotulot sen 2300€/kk ja kaikkien pakollisten laskujen ja menojen jälkeen käteen jää 400-500€. Ja ei todellakaan eletä mitenkään köyhästi... Ja tätä eloa on takana jo nelisen vuotta. Kaikki on kiinni siitä että osaa omat menot suhteuttaa tuloihin. Ja kyllä, silloin ei ehkä matkustella ulkomaille joka vuosi, mutta tiiätkös mitä... kun ei matkustele monet pienitulosetkaan vaikka palkkatöissä olisivat. Elämässä ei vaan saa kaikkea mitä haluaa eikä se tuollaisesta itkusta muuksi muutu... :)

Mitä tulee minun nykyisiin tuloihin (lapsilisät, kht ja at) niin työttömänä ei paljon pienemmille ansioille enää kuule pääse.

Ps. Jos oma mieheni saisi kokoaikatyöstänsä palkkaa niin paljon ettei tarvitsisi hakea asumistukea, olisin ikionnellinen ja pitäisin pääni kiinni. Ja jos joku haluaa, voidaan vaikka huomenna tehdä vaihtokauppa. Itse odotan jo innolla sitä että pääsen töihin, vaikka tulot ei roimasti nousekkaan, on erittäin positiivista ettei tarvitse kelasta hakea enään mitään tukia (poislukien ne lapsilisät jotka juoksee itsellään) + työssäkäynnillä on positiivisia vaikutuksia esim. eläkkeen kertymiseen. En itse osaisi kadehtia naapurin kelasta saamaa tukea, koska se tarkoittaa käytännössä vain sitä että hän tienaa palkkatyöstä vähän tai ei ollenkaan.

" Kun jäät työttömäksi ja tulonne nousee, ette saa asumistukea? " En ymmärrä mitä haet takaa, mutta siis mihin minä sitä asumistukea tarvitsen jos kerran tuloni muuten nousee?  Taidat itse olla vähän vatipää.

Minä kuitenkin ymmärrän Suomen köyhyyden, se ei ole pelkkää taloudellista köyhyyttä vaan siihen liittyy usein myös sosiaalinen ja henkinen köyhyys. On mielenterveysongelmia, vaikeuksia sosiaalisen kanssakäymisen kanssa, ei hallita esim. työelämän perusnormeja... tämä kaikki yhdessä hankaloittaa työelämässä mukana oloa ja esim. omien talousasioiden hoitamista. Koska let's face it, kyllä Suomessa jokainen saa sen verran tukia, että laskennallisesti niillä pitäisi tulla toimeen ihan hyvin. Moni meistä pienipalkkaisista tosiaan tienaa jopa vähemmän mitä toiset saa tukia ja toimeen tullaan silti.. vuodesta toiseen.

Se taloudellinen köyhyys vaan liittyy usein siihen ettei osata hoitaa sitä omaa taloutta ylipäätään; on pikavippiä, osamaksua, laskuja jätetään maksamatta, ruuan sijasta ostetaan turhia hyödykkeitä ja ylipäätään tehdään typeriä valintoja. Sitten ollaankin usein jo sen verran pohjamudissa ettei tosiaan enää kiinnosta mikään elämässä ja kaikki tuntuu kituutukselta. Mutta turha siitä nyt kenenkään on kateelliseksi heittäytyä, toisilla vaan voi olla ylipäätään huonommat lähtökohdat elämään; huonot lapsuuden mallit, heikkolahjaisuus tms.

Mitähän heille kuuluu nykyään?