Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11853)
Oltiin mummolassa ja lähdettiin iltakokoukseen. Päästiin paikalle ja mentiin sisään, olin ensimmäistä kertaa siellä. Oltiin hetken aikaa istuttu kun joku nainen tuli kysymään meiltä että osaako joku teistä soittaa. Hetken aikaa tuumailin ja sitten varovasti totesin, että no juu, kyllähän sitä.. (olen ihan pienestä asti musiikkia harrastanut ja myöskin pianoa soittanut korvakuulolta, nuoteista en kylläkään tajua paljon mitään) No tämä nainen sitten totesi että jospa säestäisit tämän kokouksen, oliko vakkaripianisti sitten poissa sinä iltana, ilmeisesti. En tasan ole mikään esiintyjä enkä välitä olla ns valokeilassa ja esillä, joten aika shokki oli se lausahdus. Kuitenkin nousin ja menin naisen perässä pianolle ja hän näytti laulettavat laulut. Vähän nolona sanoin että en mä nuotteja ymmärrä mutta hyräilepä mulle vähän säveltä. Laulu ei ollut täysin vieras ja sain siitä suht nopeasti kiinni.
Hetken päästä kuitenkin jostain ilmestyi nuori tyttö, paikallinen, joka sitten säesti. Kaiken kaikkiaan jäi vähän erikoiset fiilikset siitä illasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Foblu kirjoitti:
Kaverini pyysi minua matkaseurakseen, kun oli menossa pääsykokeisiin 400km päähän. EOsallistui kiinnostanut yhtään, mutta päätin kuitenkin lähteä, jotta hänen ei tarvitse ajaa yksin, koska jännittää kuitenkin pääsykokeita.
Takaisin tullessa kaveri ehdotti, että maksan puolet bensoista, koska yhteinen reissu.
Eipä olla nykyään enää tekemisissä, enkä häntä kyllä varsinaisesti ole koskaan läheisenä kaverina pitänyt, vaikka aikoinaan paljon olimmekin tekemisissä harrastusten kautta.
Olin kaverini seurana mökillä, kun sitä piti kunnostaa talvea varten ja kaveriltani oli yllättäen läheinen ihminen kuollut vähän aikaisemmin. Kyseessä oli ihan puhtaasti velvollisuusreissu, mutta voin toki yhden viikonlopun käyttää siihen tuon tilanteen takia. Kaverini on aika persoonallinen ja makuupaikka esim. oli lattialla, koska kaikki muut paikat olivat täynnä rojua, ruokarytmi oli omintakeinen ja kotiin pääsin vasta aamukolmelta, vaikka piti mennä töihin aamuksi (kaverin ei tarvinnut nousta aikaisin).
Tässä tilanteessa kaverini olisi kyllä voinut bensat maksaa itse kokonaan, niin olisi jäänyt parempi fiilis tilanteesta, nyt ne laitettiin puoliksi. Oman autoni olin jättänyt kaverin kodin lähelle viikonlopun ajaksi, ajelin loppumatkan siitä sitten kotiin vielä lopuksi. Kaunoja tuosta ei kuitenkaan jäänyt, tuo nyt oli sellainen pakkotilanne kaverillekin kuitenkin.
Voitin lotossa ihan kivan summan rahaa. En päävoittoa mutta kuitenkin. Maksoin sillä talovelat pois ja ostin uuden auton. Noh. Edellinen autoni oli vain 4 vuotta vanha ja äitini ihmetteli kovasti miten mulla oli varaa ostaa uusi auto ja pitää edellinenkin kun on tuo talovelka. Sitten äiti sen keksi: olen voittanut lotossa. En paljastanut sitä mutta hän sai päähänsä että olen voittanut päävoiton ja minulla on miljoonia tilillä. Äitini vaati nähdä tiliotteeni mitä en suostunut tekemään. Äiti vaati saada auton avopuolisolleen koska olen rikas ja he eivät ole. En suostunut, koska he olivat seurustelleet niin vähän aikaa ja molemmat olivat alkoholisteja joten se auto olisi lopulta myyty viinan takia. Hän suuttui kauheasti kun en suostunut hänen vaatimuksiinsa. Soitteli suvun ja isäni vanhemmat läpi (joihin ei ole vuosiin ollut yhteyksissä) ja kertoi miten pihi paska olen ja varmaan kaikkea muuta. Mummo soitti minulle järkyttyneenä tuon äitini soiton jälkeen ja jäi fiilis että ei sanonut kaikkea mitä äitini oli minusta sanonut.
Kerrottakoon, että olen auttanut äitiäni vuosia ennen tuota lottovoittoakin ja maksellut hänen velkojaan ja lainanut rahaa lääkkeisiin. Hän on ollut minulle kiva, vaikka kiitosten välistä paistaa katkeruus elintasoani kohtaan. Ilmeisesti lottovoitto oli hänelle liikaa nieltäväksi, ja hän laitteli minulle kuukausia viestejä siitä miten en tarvitsisi enempää rahaa ja olen saita kun en auta häntä yhtään. :D Vieläkin viestejä tulee vaikka tapahtumasta on useampi vuosi. Autan äitiäni yhä pitkin hampain, mutta olen lakannut toivottamasta hänelle hyvää syntymäpäivää. Tunnen jonkin sortin velvollisuudentuntoa, mutta vastailen avunpyyntöihin yhä harvemmin.
Tai autoin häntä. Tässä tulee kaiken huippu: minulla on pieni lapsi. Käyn kerran vuodessa kylässä äitini luona hänen kanssaan. Lapseni sai kiukkukohtauksen ja hän kolautti päänsä pöydän kulmaan. Lapsi alkoi itkeä ja päästä tuli vähän verta, mutta tarkastin pään ja haava ei ollut vakava. Kielsin äitiäni hössöttämästä ja ohjasin lapsen takaisin leikkimään.
Viikko tuon jälkeen minusta oli tehty nimetön lasu. Soitin sosiaalityöntekijälle ja hän kertoi vain, että lasun mukaan meillä pahoinpidellään lapsia. Sossut kävi ja kaikki oli ok. En saanut sossuista mitään tietoja irti, mutta lasua ei ole tehnyt kukaan muu kuin äitini. Naapurimme ovat hyviä tuttujamme ja lapsemme leikkivät keskenään, joten he eivät ole ilmoitusta tehneet. Samoin eivät muut sukulaisemme, kaikki ovat normaaleja selväpäisiä ihmisiä. Soitin äidilleni ja tivasin tietääkö hän jotain lasusta. Hän esitti tosi hämmästynyttä, mutta sanoi sitten että ihan hyvä että tarkastavat välillä, saa vähän ajattelemisen aihetta pitäisikö lapsen hätään suhtautua vakavammin. Usko-vitun-matonta! Ilmoitin äidilleni jäätävään sävyyn ettei hänellä tarvitse enää pitää yhteyttä. Kerrottakoon, että äitini on pahoinpidellyt minua kun olin lapsi. Kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Ja sit kehtaa tehdä ilmoituksen tuollaisesta. Huh, ihan tärisen kun pistää vihaksi. :D
Vierailija kirjoitti:
Kaverini soitti minulle ja kertoi pitävänsä miehensä kanssa oikein kunnon puutarhajuhlat mansikkakauden kunniaksi. Kaikki heidän parhaat ystävänsä ja tuttavansa olivat tulossa, ja olisiko minulla aikaa keskiviikkoiltapäivällä. Tiesin kyllä jo tuolloin, että tällä kaverilla oli taito naruttaa minut mihin milloinkin, mutten taaskaan epäillyt mitään. Juhlat olivatkin sitten lauantaina, ja keskiviikkona oli siivouspäivä, jolloin minua, riuskaa ja raamikasta työihmistä, tarvittiin raskaampien hommien hoitamiseen. Siivouksen aikana kävi vähitellen selville, että minua ei oltu kutsumassa itse juhliin, koska siellä oli vain kaverini tuttavapariskuntia enkä minä kuulemma sinkkuna viihtyisi siellä. Mutta sainhan minä siivouspalkaksi syödä heidän kanssaan kevyen ja herkullisen salaattilounaan. Jäi vähän harmittamaan. Oli kuulemma ollut tosi hyvät juhlat.
Sama tyyppi muuten kehui kerran minulle, että hän oli jo nuorena huomannut, ettei hänestä aikamoisena sählääjänä ollut talkoissa oikein mitään hyötyä edes kahvinkaatajana. Hän oli ratkaissut asian sillä tavalla, että kun muut tekivät talkootöitä, hän esitti improvisoitua tanssia talkoolaisten silmien iloksi. Ei hän mikään hyvä tanssija ollut, ihan pelkkä helmoilla ja huiveilla huitoja vain, mutta omasta mielestään tarpeeksi hyvä kuittaamaan osuutensa talkoista sillä tavalla. En minä muista ihmisistä tiedä, mutta minä olisin nähnyt hänet mieluummin mopin varressa kuin loikkimassa ja kipittelemässä taiteellisesti pitkin olohuoneen lattiaa.
Siis ei h******i! :DDDD
Omahyväisyys huipussaan. Ei taida ihan täysillä käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1743:n pakko vielä sen verran tarkentaa että olisin kyllä soittanut laulut, mutta nainen tulikin sanomaan että ei tarvitsekaan kun se tyttö tuli, tietenkään en esittänyt mitään vastalauseita. Hyvin se soitto ilman nuottejakin kulkee kun osaa hommansa. Ehkä alapeukuttajat ihmetteli sitä kun menin sanomaan osaavani soittaa vaikken ole innokas esiintyjä, ja peukkuihmiset eivät ole itse musikaalisia. Toki halusin kuitenkin auttaa, enkä oikein ymmärrä mistä jotkut nyt mielensä pahoittivat.
Vierailija kirjoitti:
1743:n pakko vielä sen verran tarkentaa että olisin kyllä soittanut laulut, mutta nainen tulikin sanomaan että ei tarvitsekaan kun se tyttö tuli, tietenkään en esittänyt mitään vastalauseita. Hyvin se soitto ilman nuottejakin kulkee kun osaa hommansa. Ehkä alapeukuttajat ihmetteli sitä kun menin sanomaan osaavani soittaa vaikken ole innokas esiintyjä, ja peukkuihmiset eivät ole itse musikaalisia. Toki halusin kuitenkin auttaa, enkä oikein ymmärrä mistä jotkut nyt mielensä pahoittivat.
Ei taida olla kyse mielen pahoittamisesta vaan vain siitä, että olet eksynyt ihan väärään paikkaan tarinoimaan. Tässä ketjussa keskustellaan siitä, kuinka härskejä odotuksia ja vaatimuksia ihmisillä on toisille, ei siitä, että ilmoittaudutaan soittotaitoiseksi, kiivetään pianon ja yleisön eteen eikä sitten osatakaan soittaa muiden kuin omasta mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä kylältä eräs äiti ehdotti kerran, että hänen tyttönsä (5v) voisi tulla meille joku iltapäivä leikkimään meidän tytön (myöskin5v) kanssa, kun tulevat päivähoidossakin niin hyvin juttuun. No mikäs siinä, suostuin tottakai. Tuollaiset isommat lapsethan leikkivät keskenään joten saisin varmaan itse siinä samalla rauhassa ommella uudet verhot ja paneutua yhteen järjestelyhommaan... Tämä äiti toi sitten tyttönsä. Mukana oli myös tytön todella vilkas 2v pikkuveli... "Kallella tulee paha mieli kun ei pääse Liisan kanssa leikkimään... Hei, Kallehan voisi jäädä myös!" Vietin pitkän iltapäivän tuon pojan perässä juosten ja omat verhot sai unohtaa. Otin opikseni, enkä ole enää tuon jälkeen ottanut tyttöäkään kylään.
Tässä oli jo yksi suuri varoitusmerkki: jos haluaa lasten tutustuvan toisiinsa ja leikkivän yhdessä, niin ensiksi kutsutaan omaan kotiin. Ei siis hankita kutsua toisen kotiin. Siitä se vastavuoroisuus alkaa jos on alkaakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1743:n pakko vielä sen verran tarkentaa että olisin kyllä soittanut laulut, mutta nainen tulikin sanomaan että ei tarvitsekaan kun se tyttö tuli, tietenkään en esittänyt mitään vastalauseita. Hyvin se soitto ilman nuottejakin kulkee kun osaa hommansa. Ehkä alapeukuttajat ihmetteli sitä kun menin sanomaan osaavani soittaa vaikken ole innokas esiintyjä, ja peukkuihmiset eivät ole itse musikaalisia. Toki halusin kuitenkin auttaa, enkä oikein ymmärrä mistä jotkut nyt mielensä pahoittivat.
Ei taida olla kyse mielen pahoittamisesta vaan vain siitä, että olet eksynyt ihan väärään paikkaan tarinoimaan. Tässä ketjussa keskustellaan siitä, kuinka härskejä odotuksia ja vaatimuksia ihmisillä on toisille, ei siitä, että ilmoittaudutaan soittotaitoiseksi, kiivetään pianon ja yleisön eteen eikä sitten osatakaan soittaa muiden kuin omasta mielestä.
No ei se nyt ole tämän kommentoijan vika jos ei ole koskaan päässyt soittotunneille oppimaan nuoteista soittamista. Jotkut vaan osaa soittaa korvakuulolta, ei siinä mitään ihmeellistä ole.
T. Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1743:n pakko vielä sen verran tarkentaa että olisin kyllä soittanut laulut, mutta nainen tulikin sanomaan että ei tarvitsekaan kun se tyttö tuli, tietenkään en esittänyt mitään vastalauseita. Hyvin se soitto ilman nuottejakin kulkee kun osaa hommansa. Ehkä alapeukuttajat ihmetteli sitä kun menin sanomaan osaavani soittaa vaikken ole innokas esiintyjä, ja peukkuihmiset eivät ole itse musikaalisia. Toki halusin kuitenkin auttaa, enkä oikein ymmärrä mistä jotkut nyt mielensä pahoittivat.
Ei taida olla kyse mielen pahoittamisesta vaan vain siitä, että olet eksynyt ihan väärään paikkaan tarinoimaan. Tässä ketjussa keskustellaan siitä, kuinka härskejä odotuksia ja vaatimuksia ihmisillä on toisille, ei siitä, että ilmoittaudutaan soittotaitoiseksi, kiivetään pianon ja yleisön eteen eikä sitten osatakaan soittaa muiden kuin omasta mielestä.
No ei se nyt ole tämän kommentoijan vika jos ei ole koskaan päässyt soittotunneille oppimaan nuoteista soittamista. Jotkut vaan osaa soittaa korvakuulolta, ei siinä mitään ihmeellistä ole.
T. Ohis.
Käypä sinäkin lukemassa tämän ketjun otsikko.
Olen tämän johonkin kirjoittanutkin mutta meillä on täällä etelässä ollut monen sukulaisen kiva käydä kun pääsee tekemään kaikkea kivaa eikä tarvi maksaa majoituksesta.
Kerran oli niin kivaa että yksi perhe unohti ilnoittaa meille että on tulossa meille. Puhuin jonkun toisen sukulaisen kanssa puhelimessa ja tämä sanoi että kun ne on kohta siellä teillä. Sanoin että ei ole ollut mitään semmoisesta puhetta. Sukulainen intti että kyllä on. Soitin tuolle toiselle sukulaiselle ja kysyin että mikä juttu tämä on. Sukulainen sanoi että joo ylihuomenna tullaan. Kysyin että miten voi olla tulossa meille kun ei ole asiasta mitään meille sanonut tai kysynyt voiko tulla niin sukulainen sanoi että hän ajatteli että joku muu on sen meille jo kertonut!
Toisella kertaa yksi lapsiperhe oli tulossa meille huomenna alkuillasta. Lähtisivät aamulla ajamaan kaukaa autolla ja ehtisivät alkuillaksi. No seuraavana aamuna meillä soi ovikello kello 7.00 ja tuo perhe oli jo ovella. Olivatkin lähteneet yötä vasten ajamaan niin lapset nukkuu eikä narise. Unohtui vain kysyä sopiiko se meille. Kyllä v.....ti aivan saa.....nasti.
Olemme jo vuosia sanoneet kaikille että tässä kaupungissa on tosi paljon hotelleja yms. Kummasti loppunut täällä päin ramppaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin 17-vuotias, paras ja rakkain ystäväni toisesta päästä maata suorastaan kerjäsi minua käymään hänen ja hänen äitinsä luokse sillä verukkeella, että saisin olla rauhassa epävakaalta isältäni välillä. Osui ja upposi - ostin MENOPALUULIPUT ja lähdin käymään. Tuhat kilometriä bussissa, ja perillä kämpän ovi ei ollut aueta, koska koko asunnon lattia oli likaisten vaatteiden, likaisten astioiden, pahvilaatikoiden, paperisilpun, lasinsirujen, roskien, koiranpaskan ja kaiken maailman sälän ja pinttyneen lian peitossa niin, ettei varsinaista lattiaa pistänyt mistään esille.
Ystäväni äiti ilmoitti heti, että he ovat muuttamassa toiseen kaupunkiin, joten kun olin "väenväkisin ängennyt" vieraaksi, minun tuli heidän kanssaan (lue: puolestaan) pakata, kantaa ja siivota kamaa. Loukkasin jalkani lasinsiruihin heti ensimmäisenä iltana, mutta heitä ei kiinnostanut - paras ja rakkain ystäväni pelaili tietokoneellaan kun onnuin niitä laatikoita palkattujen muuttomiesten kanssa rekkaan hissittömän rakennuksen viidennestä kerroksesta.
Nukkumista varten minulle oli romuun hukkuva patja, jolle ystäväni kaksi aggressiivista villakoiraa säännöllisesti kuseskelivat, ja ruokaa muuttopäivien aikana sain vain lautasellisen riisiä ja yhden Mäkkärin aterian. Olisin ostanut itse, jos olisi ollut enää rahaa, mutta heti alussa 18-vuotias paras ja rakkain ystäväni alkoi "unohtaa" lompakkonsa kotiin ja maksatti vähillä rahoillani ostoksiaan, esimerkiksi tilaustyönä teettämiään nukenvaatteita. Tarvitsin ystäväni äidiltä kyydin takaisin kaupunkiin, mistä paluumatkani oli määrä lähteä, ja hän uhkasi perua kyydin aina kun katsoi minut "vaikeaksi", joten tanssin hänen pillinsä tahtiin viikon ajan.
Pisara yli vihoviimeisen oli se, kun kotona löysin laukustani tuholaisia, ja paras ja rakkain ystäväni vastasi tietoon kertomalla, että edellinen asunto oli niitä täynnä. Lakkasin pitämästä yhteyttä. Pari kuukautta myöhemmin, 18-vuotissyntymäpäivänäni, äitini sai ystäväni äidiltä postissa kirjeen jossa minut perin pohjin haukuttiin kalliiksi, kiittämättömäksi ja ja röyhkeäksi vieraaksi. Äitini ei onneksi uskonut sanaakaan niistä valheista, mutta surin parhaan ja rakkaimman ystävyyteni illuusion äkillistä ja totaalista tuhoutumista monta kuukautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menopaluuliput kirjoitti:
Kun olin 17-vuotias, paras ja rakkain ystäväni toisesta päästä maata suorastaan kerjäsi minua käymään hänen ja hänen äitinsä luokse sillä verukkeella, että saisin olla rauhassa epävakaalta isältäni välillä. Osui ja upposi - ostin MENOPALUULIPUT ja lähdin käymään. Tuhat kilometriä bussissa, ja perillä kämpän ovi ei ollut aueta, koska koko asunnon lattia oli likaisten vaatteiden, likaisten astioiden, pahvilaatikoiden, paperisilpun, lasinsirujen, roskien, koiranpaskan ja kaiken maailman sälän ja pinttyneen lian peitossa niin, ettei varsinaista lattiaa pistänyt mistään esille.
Ystäväni äiti ilmoitti heti, että he ovat muuttamassa toiseen kaupunkiin, joten kun olin "väenväkisin ängennyt" vieraaksi, minun tuli heidän kanssaan (lue: puolestaan) pakata, kantaa ja siivota kamaa. Loukkasin jalkani lasinsiruihin heti ensimmäisenä iltana, mutta heitä ei kiinnostanut - paras ja rakkain ystäväni pelaili tietokoneellaan kun onnuin niitä laatikoita palkattujen muuttomiesten kanssa rekkaan hissittömän rakennuksen viidennestä kerroksesta.
Nukkumista varten minulle oli romuun hukkuva patja, jolle ystäväni kaksi aggressiivista villakoiraa säännöllisesti kuseskelivat, ja ruokaa muuttopäivien aikana sain vain lautasellisen riisiä ja yhden Mäkkärin aterian. Olisin ostanut itse, jos olisi ollut enää rahaa, mutta heti alussa 18-vuotias paras ja rakkain ystäväni alkoi "unohtaa" lompakkonsa kotiin ja maksatti vähillä rahoillani ostoksiaan, esimerkiksi tilaustyönä teettämiään nukenvaatteita. Tarvitsin ystäväni äidiltä kyydin takaisin kaupunkiin, mistä paluumatkani oli määrä lähteä, ja hän uhkasi perua kyydin aina kun katsoi minut "vaikeaksi", joten tanssin hänen pillinsä tahtiin viikon ajan.
Pisara yli vihoviimeisen oli se, kun kotona löysin laukustani tuholaisia, ja paras ja rakkain ystäväni vastasi tietoon kertomalla, että edellinen asunto oli niitä täynnä. Lakkasin pitämästä yhteyttä. Pari kuukautta myöhemmin, 18-vuotissyntymäpäivänäni, äitini sai ystäväni äidiltä postissa kirjeen jossa minut perin pohjin haukuttiin kalliiksi, kiittämättömäksi ja ja röyhkeäksi vieraaksi. Äitini ei onneksi uskonut sanaakaan niistä valheista, mutta surin parhaan ja rakkaimman ystävyyteni illuusion äkillistä ja totaalista tuhoutumista monta kuukautta.
Buha-ha-haa., mikä juttu!
Nyt alkavat nämä tarinat mennä jo liian paksuiksi. Enkeli-Elinan reinkarnaatioko se siellä kurkistelee?
Vierailija kirjoitti:
menopaluuliput kirjoitti:
Kun olin 17-vuotias, paras ja rakkain ystäväni toisesta päästä maata suorastaan kerjäsi minua käymään hänen ja hänen äitinsä luokse sillä verukkeella, että saisin olla rauhassa epävakaalta isältäni välillä. Osui ja upposi - ostin MENOPALUULIPUT ja lähdin käymään. Tuhat kilometriä bussissa, ja perillä kämpän ovi ei ollut aueta, koska koko asunnon lattia oli likaisten vaatteiden, likaisten astioiden, pahvilaatikoiden, paperisilpun, lasinsirujen, roskien, koiranpaskan ja kaiken maailman sälän ja pinttyneen lian peitossa niin, ettei varsinaista lattiaa pistänyt mistään esille.
Ystäväni äiti ilmoitti heti, että he ovat muuttamassa toiseen kaupunkiin, joten kun olin "väenväkisin ängennyt" vieraaksi, minun tuli heidän kanssaan (lue: puolestaan) pakata, kantaa ja siivota kamaa. Loukkasin jalkani lasinsiruihin heti ensimmäisenä iltana, mutta heitä ei kiinnostanut - paras ja rakkain ystäväni pelaili tietokoneellaan kun onnuin niitä laatikoita palkattujen muuttomiesten kanssa rekkaan hissittömän rakennuksen viidennestä kerroksesta.
Nukkumista varten minulle oli romuun hukkuva patja, jolle ystäväni kaksi aggressiivista villakoiraa säännöllisesti kuseskelivat, ja ruokaa muuttopäivien aikana sain vain lautasellisen riisiä ja yhden Mäkkärin aterian. Olisin ostanut itse, jos olisi ollut enää rahaa, mutta heti alussa 18-vuotias paras ja rakkain ystäväni alkoi "unohtaa" lompakkonsa kotiin ja maksatti vähillä rahoillani ostoksiaan, esimerkiksi tilaustyönä teettämiään nukenvaatteita. Tarvitsin ystäväni äidiltä kyydin takaisin kaupunkiin, mistä paluumatkani oli määrä lähteä, ja hän uhkasi perua kyydin aina kun katsoi minut "vaikeaksi", joten tanssin hänen pillinsä tahtiin viikon ajan.
Pisara yli vihoviimeisen oli se, kun kotona löysin laukustani tuholaisia, ja paras ja rakkain ystäväni vastasi tietoon kertomalla, että edellinen asunto oli niitä täynnä. Lakkasin pitämästä yhteyttä. Pari kuukautta myöhemmin, 18-vuotissyntymäpäivänäni, äitini sai ystäväni äidiltä postissa kirjeen jossa minut perin pohjin haukuttiin kalliiksi, kiittämättömäksi ja ja röyhkeäksi vieraaksi. Äitini ei onneksi uskonut sanaakaan niistä valheista, mutta surin parhaan ja rakkaimman ystävyyteni illuusion äkillistä ja totaalista tuhoutumista monta kuukautta.
Buha-ha-haa., mikä juttu!
Nyt alkavat nämä tarinat mennä jo liian paksuiksi. Enkeli-Elinan reinkarnaatioko se siellä kurkistelee?
En tiedä, kuka tai mikä on "Enkeli-Elina", ja ymmärrän, että tarina kuulostaa älyttömältä, mutta narsistit (joiksi olen ystävääni ja hänen äitiään jälkikäteen uumoillut) ovat suorastaan tarumaisen absurdeja olentoja. Jätin vieläpä tapahtumien kuvauksesta tilanpuutteen vuoksi pois epäoleellisemmat yksityiskohdat, kuten sen, miten ystäväni äiti työskentelee "henkiparantajana" ja vei minut tapaamiseen homeopaatin kanssa kertomatta, minne olimme menossa - usko tai ole uskomatta!
1751, et ilmeisesti osaa lukea. Kirjoitin että olisin osannut säestää laulut, mutta tilalle saatiinkin toinen. Kuulostat vain kateelliselta, et kuitenkaan ole ainoa joka ei ymmärrä, että ilman nuotteja on mahdollista soittaa.
Vierailija kirjoitti:
1751, et ilmeisesti osaa lukea. Kirjoitin että olisin osannut säestää laulut, mutta tilalle saatiinkin toinen. Kuulostat vain kateelliselta, et kuitenkaan ole ainoa joka ei ymmärrä, että ilman nuotteja on mahdollista soittaa.
Mitä härskiä hyväksikäyttöä oli siinä, että joku kysyi seurueeltasi soittotaidosta ja sinä ilmoittauduit ja menit pianon ääreen istumaan? On ihan sama, osaatko sinä lukea nuoteista vai soitatko korvakuulolta ja tuliko joku muu lopulta soittamaan - se ei kuulu ketjun aiheeseen millään tavalla. Vai kuuluuko? Olitko sinä se härski hyväksikäyttäjä, joka tungit esiintymään yleisön eteen muiden järjestämässä tilaisuudessa, vaikket sitten osannutkaan? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1751, et ilmeisesti osaa lukea. Kirjoitin että olisin osannut säestää laulut, mutta tilalle saatiinkin toinen. Kuulostat vain kateelliselta, et kuitenkaan ole ainoa joka ei ymmärrä, että ilman nuotteja on mahdollista soittaa.
Mitä härskiä hyväksikäyttöä oli siinä, että joku kysyi seurueeltasi soittotaidosta ja sinä ilmoittauduit ja menit pianon ääreen istumaan? On ihan sama, osaatko sinä lukea nuoteista vai soitatko korvakuulolta ja tuliko joku muu lopulta soittamaan - se ei kuulu ketjun aiheeseen millään tavalla. Vai kuuluuko? Olitko sinä se härski hyväksikäyttäjä, joka tungit esiintymään yleisön eteen muiden järjestämässä tilaisuudessa, vaikket sitten osannutkaan? ;)
Mutta kuuluihan tuo tähän ketjuun. Hän käytti meitä härskisti hyväksi jotta sai kertoa itsestään tällä palstalla 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1751, et ilmeisesti osaa lukea. Kirjoitin että olisin osannut säestää laulut, mutta tilalle saatiinkin toinen. Kuulostat vain kateelliselta, et kuitenkaan ole ainoa joka ei ymmärrä, että ilman nuotteja on mahdollista soittaa.
Mitä härskiä hyväksikäyttöä oli siinä, että joku kysyi seurueeltasi soittotaidosta ja sinä ilmoittauduit ja menit pianon ääreen istumaan? On ihan sama, osaatko sinä lukea nuoteista vai soitatko korvakuulolta ja tuliko joku muu lopulta soittamaan - se ei kuulu ketjun aiheeseen millään tavalla. Vai kuuluuko? Olitko sinä se härski hyväksikäyttäjä, joka tungit esiintymään yleisön eteen muiden järjestämässä tilaisuudessa, vaikket sitten osannutkaan? ;)
Mutta kuuluihan tuo tähän ketjuun. Hän käytti meitä härskisti hyväksi jotta sai kertoa itsestään tällä palstalla 😉
En edes heti tajunnut, kyllä jotkut sitten osaa 😆
Lasku "ystävällesi" korkoineen ja eräpäivä. Et sinä ole velvollinen maksamaan hänen elämäänsä.
Jos hän on Facebook-naapurisi, niin lasku myös sinne.
Kolmas lasku suoraan työpaikalle.