Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Tämä on pientä verrattuna teidän juttuihin, mutta: Kaveri ei ehtinyt mukaan kun mentiin porukalla elokuviin, vaati että menen hänen kanssaan kahdestaan katsomaan kyseisen elokuvan. Olin että ok, voinhan sen katsoa uudestaan jos hän maksaa lipun kun nimenomaan minun kanssa täytyy päästä, mutta toista kertaa en leffalipusta ala maksaa.

Ei suostunut ja kiukutteli sitten kun kieltäydyin lähtemästä uudelleen samaan leffaan.

Opiskeluaikainen kaveri teki aikanaan melko jännästi, on harmittanut monta kertaa jälkikäteen. Oltiin sovittu menevämme teatteriin tiettynä iltana. Molemmat hankkisivat omat lippunsa (ei paikkalippuja). Puhelimeni meni tämän sopimisen jälkeen epäkuntoon, mutta sain sen ennen sovittua päivää taas käyttööni. Laitoin siinä vaiheessa kaverille viestin, että onhan kaikki suunnitelmaan liittyen ok. Kaveri vastaa, että on.

Sitten tapaamme teatterilla. Kaveri alkaa ihmettelemään, että missäs on hänen lippu? Kylläpä minäkin ihmettelin, kun ei ollut omaansa hankkinut. Kuulemma oli lähettänyt minulle viestin ja pyytänyt ostamaan. Öö, ei siis lainkaan ihmetellyt, kun ei saanut vastausta pyyntöönsä? Tai kysynyt asiasta, kun viimein laitoin viestiä? En muista, oliko jokin syy, miksi minun olisi pitänyt hankkia hänen lippu.

Liput oli sitten myyty loppuun, ja virkailija sanoo, että toki voi jäädä odottamaan peruutusta. Jäätiin odottamaan, mutta ei sitä peruutusta tullut. Tämä kaveri oli sitä mieltä, että minä en saa yksinäni mennä esitystä katsomaan. Vaatimus tuntui aika oudolta, varsinkin kun olisin nimenomaan halunnut esityksen nähdä. Niinpä sitten päädyin pitkin hampain myymään oman lippuni samaan tapaan peruutusta odottavalle naiselle.

No, mitäs sitten tapahtui. Lähdimme kaupungille, ja minun mieltä painoi se, että en päässyt esitykseen. Ilmeisesti tämä "kaverikin" sen aisti, koska alkoi puolen tunnin päästä hankalaksi. Yritti siis suututtaa minut, jotta voisi itse lähteä kävelemään. Jotenkin sen arvasin, enkä reagoinut kuten hän odotti, joten tyyppi ei saanut tekosyytä poistumiseen. Kovin hauskaa ei se kaupungilla oleminen kyllä ollut, mutta mielestäni hän oli sen verran velkaa.

Vierailija kirjoitti:

1662 jatkaa:

Kerran ystäväni oli jäänyt väliaikaisesti asunnottomaksi (muistaakseni oli irtisanonut kämppänsä ajat sitten ennen kuin uudesta kämpästä oli edes sopimusta tehty) ja muutti minulle pariksi viikoksi. Siinä taas elättelin häntä. Minulle tuli muutaman päivän meno, ja kysyin, voisiko ystäväni huolehtia eläimistäni sen aikaa. Ajattelin, että ei ole kohtuuton pyyntö, kun hän elää täysin ilmaiseksi kodissani ja syö jääkaapistani. Asia oli ystävälle täysin ok ja käytiin vielä ennen lähtöä kaupassa (minun piikkiini totta kai) täydentämässä jääkaappia ja ostamassa ystävälle shampoita jne lisää. Lähdin reissuun ja joka päivä juteltiin ja kyselin miten eläimet voi, hyvin kuulemma. No, oli aika palata reissusta. Vastassa oli ilmeisesti krapulassa oleva ystäväni, jolle tuli kova kiire lähteä käymään jossain kun pamahdin eteiseen. Aloin sitten käydä läpi kotia ja huomasin heti, että kanien juomapullo oli rutikuiva. Lisäsin välittömästi vettä ja kanit ryntäsivät juomaan pullosta kinastellen. Menin marsuhäkille ja sama tilanne siellä, lisäsin vettä ja ihmettelin, miksei yksi marsu muiden tapaan ryntää juomaan. Asia paljastui häkkiä tutkimalla - marsu oli mökissä kuolleena (ilmeisesti nestehukasta, nuoremmat kaverinsa olivat sinnitelleet) ja aivan mätänä, oli siis jo useamman päivän lämpimässä kämpässä muhinut kuolleena, eikä kaverini ollut viitsinyt tehdä mitään asialle, vaan antanut sen mätääntyä muiden marsujen seassa! Kyllä ketutti, kaveria olin aina auttanut kaikin mahdollisin tavoin ja elättänytkin ja sitten ei voinut kiitokseksi edes muutamaa päivää eläimien vesistä ja ruuista huolehtia...!

 

Varmaan ette ihmettele, kun sanon, että enää en ole missään tekemisissä hänen kanssaan.

MITÄ?!?! Kai ilmoitit poliisille "kaverisi" tekemistä törkeistä eläinrääkkäyksistä?!

Kaverini kuuluu porukkaan joka järjestää yhteisen harrastuksemme tapahtumia. Lupauduin auttamaan muonituksessa (aikaisemminkin ollut),koska hernekeitto kenttäkeittimellä oli selkäytimessä armeijasta. Kyseessä oli reilun 100ihmisen ruokkiminen.

Ruuan valmistukseen kului edeltävän illan valmistelut mukaanlukien noin 4h, ja kerkesin vielä pelaamaan itsekkin vaikka alun missasin.

Järjestäjä porukalla oli pokkaa pyytää minulta puolet 10€ pelimaksusta. Kokonaan ei minun tai muiden ydinporukan ulkopuolisten talkoolaisten tarvitsisi maksaa. Itse en suostunut maksamaan, mutta ymmärtääkseni muut maksoivat.

Rahasta ei ollut kiinni, mutta tuntui ikävältä että työpanokselleni ei annettu viittä euroa enempää arvoa.

Kiitospuheissa pelin jälkeen ei mainintaa tullut, mutta onneksi osallistujat kiittelivät vuolaasti hyvästä ruuasta.

Kaiken hyvän päälle järjestäjä porukka ei ole mikään yhdistys/yritys joten rahat menevät suoraan heidän kaljailtoihinsa(-kulut ~50cent/hlö).

Aikaisemmin auttelin mieluusti ilmaiseksi, koska halusin lajia tukea. Pelimaksut pienet (2€/hlö) ja järjestäjille ei jäänyt kummoisia summia käteen. Nyttemmin ahneus iskenyt ja homma alkaa haista rahastukselta.

Keittäköön itse soppansa.

Nuorempana olin senaikaisen parhaan ystäväni häissä kaasona. Jo alusta asti morsiamella oli melkoisia vaatimuksia kaason tehtävien suhteen, en muista kaikkea mutta kyllä niitä välillä vähän ihmetteli. En ollut koskaan aiemmin ollut häissä, joten en oikein tiennyt miten vaatimuksiin olisi tullut reagoida.

Ensinnäkin järkättiin kohtalaisen tyyriit polttarit kaverille ja hän oli kuitenkin melko prinsessa sen suhteen mitä halusi tehdä polttareissa ja mikä ei kelvannut, ja kiukutteli muutamaan otteeseen kuin pieni lapsi. Ohjelmassa oli tyypillisiä juttuja, kuten tankotanssia, aarteenmetsästystä, hemmottelua kaverin kotoa ja tarjoilut sekä autokyydit järjestetty. Kaiken kukkuraksi koko polttaripäivä alkoi sillä, että morsian tuli paikalle tunnin myöhässä. Häntä kyllä tultiin noutamaan, mutta hänellä kesti. Mitään kiitosta ei koskaan tullut.

Kaasona en myöskään saanut pukua morsiamelta, mutta pukukoodi kuitenkin oli ja mitä tahansa juhlamekkoa en saanut päälleni pukea. En myöskään saanut tulla avecin kanssa häihin, ja minut oli sijoitettu pöytään istumaan pariskuntien keskelle ypöyksin. Ymmärrän, etteivät kaikki halua häihinsä välttämättä aveceja, mutta juuri eronneena morsiamen parhaana ystävänä olisin toivonut morsiamen tekevän edes yhden poikkeuksen. Morsiamen suurin huoli eroni tullessa oli kuitenkin saada catering-maksu peruttua yhdeltä henkilöltä, eli tältä eksältäni. Kalliiden polttarien lisäksi morsiamella oli myös kalliita häälahjatoiveita, myös kaasolle (eli minulle) ja bestmanille. 

Tyypilliset hääpaikan valmistelut sun muut toki hoidettiin, mutta sitten sain kuulla että hääpaikka olisi pitänyt lopuksi tulla häiden jälkeisenä aamuna yhdeksältä siivoamaan ja tyhjentämään yhdessä morsiusneitojen kanssa, sillä morsian ei halunnut käyttää rahaa siivoojaan. Hän ei itse toki myöskään halunnut hääyön jälkeen lähteä moista tekemään. Ilmoitin tuossa vaiheessa, että siihen en enää valitettavasti ryhdy. Lähdin kyseisistä häistä yhdeksältä illalla ryyppäämään keskustaan ja jätin aikaisen hääpaikan siivoamisen ja tavaroiden roudaamisen väliin. Ei oikein tuntunut siltä, että kyseinen kaveri olisi kauheasti koskaan arvostanut minua, joten emme ole enää tekemisissä.

Oltiin mieheni kanssa menossa naimisiin, suku on suuri ja häävieraita jouduttiin karsia, kutsuttiin ne joiden kans oltiin oikeasti oltu tekemisissä. Lapsuuden ystäväni oli vasta eronnut ja vaihtanut limittäin miestä, no heidät kutsuttiin toki, asiahan ei meille kuulu. Kun häät läheni, tämä lapsuudenystävä ensinnäkin suuttui siitä, etten ollut pyytänyt häntä kaasoksi. Toisekseen hän halusi tuoda häihimme ulkomaalaisia vieraitaan, näyttämään siten millaiset on suomalaiset häät. Sanottiin, että valitettavasti ei sinne sovi, kaikki paikat halutaan kutsua meille tärkeitä ihmisiä täyteen, ei häät ole mikään näyttely. Olisi kuulemma voinut jättää uuden miesystävänsä ulos myös häistä ja ottanut ulkomaalaisen ystävän häihin tilalle mukaan. Emme kuitenkaan halunneet meille täysin vieraita ihmisiä häihimme. Ystävä oli vastauksestamme tyrmistynyt, oli kuulemma ostanut jo mekonkin...! No, sen jälkeen en ole hänestä kuullut, enkä kyllä kaipaakaan. Tämä oli vain viimeinen piste jo pitkään jatkuneelle itsekkäälle käytökselle.

Vierailija kirjoitti:

1719 jatkaa. Lisäyksenä se ettei tapahtuma liittynyt koulutukseen mitenkään, ei tasan ollut osa opintosuunnitelmaa. Härski huijaus ei mitään muuta. Tekis mieli kirjottaa tarkasti ja oikeita nimiä käyttäen niin että kaikki saisivat tietää mikä ja millainen koulu on kyseessä ja varoisivat tulemasta. Muutama asiallinen tyyppi löytyy henkilökunnasta, muuten ei juuri ole kehumista. Onneksi on koulua vähän jäljellä.

Media-alan koulu Helsingissä?

Kaverini soitti minulle ja kertoi pitävänsä miehensä kanssa oikein kunnon puutarhajuhlat mansikkakauden kunniaksi. Kaikki heidän parhaat ystävänsä ja tuttavansa olivat tulossa, ja olisiko minulla aikaa keskiviikkoiltapäivällä. Tiesin kyllä jo tuolloin, että tällä kaverilla oli taito naruttaa minut mihin milloinkin, mutten taaskaan epäillyt mitään. Juhlat olivatkin sitten lauantaina, ja keskiviikkona oli siivouspäivä, jolloin minua, riuskaa ja raamikasta työihmistä, tarvittiin raskaampien hommien hoitamiseen. Siivouksen aikana kävi vähitellen selville, että minua ei oltu kutsumassa itse juhliin, koska siellä oli vain kaverini tuttavapariskuntia enkä minä kuulemma sinkkuna viihtyisi siellä. Mutta sainhan minä siivouspalkaksi syödä heidän kanssaan kevyen ja herkullisen salaattilounaan. Jäi vähän harmittamaan. Oli kuulemma ollut tosi hyvät juhlat.

Sama tyyppi muuten kehui kerran minulle, että hän oli jo nuorena huomannut, ettei hänestä aikamoisena sählääjänä ollut talkoissa oikein mitään hyötyä edes kahvinkaatajana. Hän oli ratkaissut asian sillä tavalla, että kun muut tekivät talkootöitä, hän esitti improvisoitua tanssia talkoolaisten silmien iloksi. Ei hän mikään hyvä tanssija ollut, ihan pelkkä helmoilla ja huiveilla huitoja vain, mutta omasta mielestään tarpeeksi hyvä kuittaamaan osuutensa talkoista sillä tavalla. En minä muista ihmisistä tiedä, mutta minä olisin nähnyt hänet mieluummin mopin varressa kuin loikkimassa ja kipittelemässä taiteellisesti pitkin olohuoneen lattiaa.

1720, sano koulun nimi tai edes missä päin ettei erehdy sinne.. 

Tosi paskaa käytöstä opelta :(

1720 täällä. Ei ole mediakoulu Helsingistä, sijaitsee Pohjanmaalla, eräänlainen hoitoalan koulu. Johtaja mulle totesikin kerran (olen moneen kertaan käynyt hänen juttusillaan kun näitä ongelmia on ollut niin paljon ja luokkalaisia on jo lähtenyt kesken pois) että osaavia ihmisiä on vaikea löytää. Viittasi just siihen valeopeen, ja ymmärsin täysin mitä johtaja tarkoitti..

Vierailija kirjoitti:

Olin melko pienellä kylällä asunut n. 2 vuotta. Tuli bussimatkoilla juteltua erään keski-ikäisen naisen kanssa silloin tällöin. Kerran tuli puheeksi, että asutaan molemmat vanhassa puutalossa (ei samassa). Vaihdettiin numeroita sillä ajatuksella, että molemmat pääsee katsomaan toisen kotia. Itse ajattelin myös, että ystävystyminenkin olisi ok. Ja jos joku ihmettelee, niin pienellä kylällä ihmiset muistaa toisten naamat ja tutustuu herkästi.

Viikon kuluttua sain naiselta tekstarin: Voitko mitenkään auttaa minua? Vastasin, että siivoukset on kesken, mutta seuraavana päivänä voin vaikka tulla käymään. Ihmettelin, kun viestiä tuli lisää: Voitko lainata minulle 30 euroa? Viestasin, että en. Vastaus: Miksi et voi auttaa minua? Hartaasti mietin ja päädyin kirjoittamaan: En voi auttaa sinua, koska käytit tutustumista varten annettua numeroa rahan pyytämiseen.

Koska sitähän se oli. Pyynnöt tuskin olisivat loppuneet yhteen kertaan..

En tiedä. Kuulostaa kyllä aika julmalta. Mistä sen voi tietää vaikka jotain elintärkeää lääkettä olisi pitänyt saada! Itse ainakin kysyisin mistä on kyse ennen kun olisin noin julma. Elämässä voi sattu aivan mitä tahansa, olen sen nähdnyt, vaikka tullut ryöstetyksi, ja laukussa olisi ollut ainoa astmaläke ja rahat, avaimet yms. Kamala teko mielestäni sinulta! joson tosi hädässä aika harva pystyy olemaan noin julma. ite lainaisin mielelläni kenelle tahansa jos on oikea tarve, ei niin sydämetön voi olla. "Anna jokaiselle jokaa sinulta anoo, äläkä käännä selkää sille joka tahtoo sinulta jotain lainata. jne Raamatun sana.Älä välttele pulaan joutunutta veljeäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin melko pienellä kylällä asunut n. 2 vuotta. Tuli bussimatkoilla juteltua erään keski-ikäisen naisen kanssa silloin tällöin. Kerran tuli puheeksi, että asutaan molemmat vanhassa puutalossa (ei samassa). Vaihdettiin numeroita sillä ajatuksella, että molemmat pääsee katsomaan toisen kotia. Itse ajattelin myös, että ystävystyminenkin olisi ok. Ja jos joku ihmettelee, niin pienellä kylällä ihmiset muistaa toisten naamat ja tutustuu herkästi.

Viikon kuluttua sain naiselta tekstarin: Voitko mitenkään auttaa minua? Vastasin, että siivoukset on kesken, mutta seuraavana päivänä voin vaikka tulla käymään. Ihmettelin, kun viestiä tuli lisää: Voitko lainata minulle 30 euroa? Viestasin, että en. Vastaus: Miksi et voi auttaa minua? Hartaasti mietin ja päädyin kirjoittamaan: En voi auttaa sinua, koska käytit tutustumista varten annettua numeroa rahan pyytämiseen.

Koska sitähän se oli. Pyynnöt tuskin olisivat loppuneet yhteen kertaan..

Kamala teko mielestäni sinulta! joson tosi hädässä aika harva pystyy olemaan noin julma. ite lainaisin mielelläni kenelle tahansa jos on oikea tarve, ei niin sydämetön voi olla. "Anna jokaiselle jokaa sinulta anoo, äläkä käännä selkää sille joka tahtoo sinulta jotain lainata. jne Raamatun sana.Älä välttele pulaan joutunutta veljeäsi.

RAHAHAHAHAAAAA! Että joku oikeesti tulee tälle "Härskeimmät vaatimukset" -ketjulle saarnaamaan, että auta aina kaikkia...! Täällä on puolitoista tuhatta esimerkkiä siitä, kuinka ihmisiä hyväksikäytetään ilman omantunnon tuskia. Että josko lopettaisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisaruksilla on yhteinen mökki. Kesällä , lähinnä juhannuksesta heinäkuun loppuun, se on aivan täynnä näitä sisaruksia perheineen ja ystävineen. Tämän vuoksi käytämme mökkiä lähinnä keväällä ja syksyllä. Olemme itse ns. tekeviä ja osaavia, mökki on käytännössä pyörinyt meidän varassa. Muut saavat ehkä saunan lämmitettyä, mutta mitään raskaita töitä on turha kuvitella tehtävän. Olemme molemmat yrittäjiä ja viime vuosina emme ole pitäneet lomaa lainkaan, joten mökkihommatkin jääneet. Joka taas näkyy muille saunaoluen puutteena, loppuneita kaasuina, täysinä vessoina. Muut suivaantuivat tästä. Ovat koettaneet esim. osakaskokouksessa yömaksua. Huomasivat, että itsehän siellä käyvät. Vuosimaksua, joka ei riittänyt ulkoistettujen palveluiden ostoon alkuunkaan. Nyt viime osakaskokouksessa päättivät myydä mökin meille 10000€ osuushintaan (70 000€) sillä ehdolla, että heille kaikille jää vapaa käyttöoikeus. Arvatkaa ostimmeko?

Ehkä niissä teidän osakaskokouksissa voisi listata kaikki mökkityöt ja jakaa jokaiselle osakkaalle vuosittaiset velvollisuudet. Nyt kuulostaa, ette te olette tehneet kaikki hommat ja muut eivät tiedäkään mitä kaikkea olette tehneet. Sitten te heittäydytte vähän marttyyreiksi, että nih tehkääpä nyt kun me ei olla tekemässä. Olette ostaneet kaikille saunakaljatkin, miksi?? Saa kyllä syyttää vähän itseäänkin.

joo minustakin kuulostaa että jos on kerran ottanut itse tehtäväkseen kaikki raskaat hommat, eikä kerro siitä muille itse, niin saa olla muiden "vanhempana" koko loppuikänsä. Omakin vastuu pitää ottaa että avaa suunsa silloin kun sen aika on ja puhuu suunsa halki aikanaan. Ei ne muut välttämättä ymmärrä mökin hoidosta mitään. Toki pitäisi, mutta olettaavat vaan ettei noi hommat ole raskaita, Ei pitäisi sitten parjata jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ammatiltani kääntäjä, jonka palveluita ja etenkin tietotaitoa käytetään ilmaiseksi ihan jatkuvasti. Mutta autas armias, kun joskus kysyt joltain muulta henkilöltä mitään apua. Esimerkiksi kampaajaystäväni vihjaili hiuksiani leikatessani: "Kampaamossahan tosiaan veloitamme tällaisesta 50€". Meni yli, ja vastasin, että lähetän satojen eurojen laskun kaikista tekemistäni käännöksistä ja kulttuuritietämyksestä sekä neuvonnasta. Argh. 

Tuttua. Perusteellisesti kouluttautuneelle ammattikääntäjälle tulee vaikeasti määriteltävä olo myös silloin, kun ilmaiseksi käännättäjä vähättelee työn määrää sanomalla, että ei sen tartte sitten niin viimeisen päälle olla.

no en nyt kyllä kehtaisi ilmaiseksi leikkauttaa kampaajaystävälläni hiuksiani! Siis täh? Kyllä työstä palkan on jokainen ansainnut!

englannin kieltä nyt osaa jokainen muutenkin, tai ruottii, ym.

Tämä laadukas kommentti lienee ihan oikean parturi-kampaajan käsialaa. 

Tai sitten vain helppo rölli. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin melko pienellä kylällä asunut n. 2 vuotta. Tuli bussimatkoilla juteltua erään keski-ikäisen naisen kanssa silloin tällöin. Kerran tuli puheeksi, että asutaan molemmat vanhassa puutalossa (ei samassa). Vaihdettiin numeroita sillä ajatuksella, että molemmat pääsee katsomaan toisen kotia. Itse ajattelin myös, että ystävystyminenkin olisi ok. Ja jos joku ihmettelee, niin pienellä kylällä ihmiset muistaa toisten naamat ja tutustuu herkästi.

Viikon kuluttua sain naiselta tekstarin: Voitko mitenkään auttaa minua? Vastasin, että siivoukset on kesken, mutta seuraavana päivänä voin vaikka tulla käymään. Ihmettelin, kun viestiä tuli lisää: Voitko lainata minulle 30 euroa? Viestasin, että en. Vastaus: Miksi et voi auttaa minua? Hartaasti mietin ja päädyin kirjoittamaan: En voi auttaa sinua, koska käytit tutustumista varten annettua numeroa rahan pyytämiseen.

Koska sitähän se oli. Pyynnöt tuskin olisivat loppuneet yhteen kertaan..

Kamala teko mielestäni sinulta! joson tosi hädässä aika harva pystyy olemaan noin julma. ite lainaisin mielelläni kenelle tahansa jos on oikea tarve, ei niin sydämetön voi olla. "Anna jokaiselle jokaa sinulta anoo, äläkä käännä selkää sille joka tahtoo sinulta jotain lainata. jne Raamatun sana.Älä välttele pulaan joutunutta veljeäsi.

RAHAHAHAHAAAAA! Että joku oikeesti tulee tälle "Härskeimmät vaatimukset" -ketjulle saarnaamaan, että auta aina kaikkia...! Täällä on puolitoista tuhatta esimerkkiä siitä, kuinka ihmisiä hyväksikäytetään ilman omantunnon tuskia. Että josko lopettaisit.

hetkonen...en ole missään puolustellut niitä härskejä ihmisiä jotka selvästikin hyväksikäyttää heikompia, kuten niitä jotka ei osa pitää omia puoliaan.Ja vaikka pärjäisivät ihan hyvin omillaankin, mutta eivät halua! Siinä on iso ero, että pitää auttaa PULAAN ja TOSI HÄTÄÄN joutunutta lähimmäistä jos tilanne on sellainen, ja siinä että on koko elämänsä jonain ilmaisena piikana vaikka olisi muitakin keinoja avunpyytäjien pärjätä, esim, nää hääorjat. Jos jollain ei ole hätää mutta esim. laiskuuttaan kohtelee muita orjinaan tai piikoinaan ilman omantunon kolkutusta on väärin. Mutta jos joku pyytää hätätilaneteessa apua, se on aivan eri asia. Esim. nää jotka on ulkomailla joutuneet sairaalaahoitoihin jne. Tsunamin aikana hengenhädässä. Kai nyt tajuat eron!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin melko pienellä kylällä asunut n. 2 vuotta. Tuli bussimatkoilla juteltua erään keski-ikäisen naisen kanssa silloin tällöin. Kerran tuli puheeksi, että asutaan molemmat vanhassa puutalossa (ei samassa). Vaihdettiin numeroita sillä ajatuksella, että molemmat pääsee katsomaan toisen kotia. Itse ajattelin myös, että ystävystyminenkin olisi ok. Ja jos joku ihmettelee, niin pienellä kylällä ihmiset muistaa toisten naamat ja tutustuu herkästi.

Viikon kuluttua sain naiselta tekstarin: Voitko mitenkään auttaa minua? Vastasin, että siivoukset on kesken, mutta seuraavana päivänä voin vaikka tulla käymään. Ihmettelin, kun viestiä tuli lisää: Voitko lainata minulle 30 euroa? Viestasin, että en. Vastaus: Miksi et voi auttaa minua? Hartaasti mietin ja päädyin kirjoittamaan: En voi auttaa sinua, koska käytit tutustumista varten annettua numeroa rahan pyytämiseen.

Koska sitähän se oli. Pyynnöt tuskin olisivat loppuneet yhteen kertaan..

En tiedä. Kuulostaa kyllä aika julmalta. Mistä sen voi tietää vaikka jotain elintärkeää lääkettä olisi pitänyt saada! Itse ainakin kysyisin mistä on kyse ennen kun olisin noin julma. Elämässä voi sattu aivan mitä tahansa, olen sen nähdnyt, vaikka tullut ryöstetyksi, ja laukussa olisi ollut ainoa astmaläke ja rahat, avaimet yms. Kamala teko mielestäni sinulta! joson tosi hädässä aika harva pystyy olemaan noin julma. ite lainaisin mielelläni kenelle tahansa jos on oikea tarve, ei niin sydämetön voi olla. "Anna jokaiselle jokaa sinulta anoo, äläkä käännä selkää sille joka tahtoo sinulta jotain lainata. jne Raamatun sana.Älä välttele pulaan joutunutta veljeäsi.

Pulaan joutunut veli voi ihan kättelyssä kertoa, että on tullut ryöstetyksi ja tarvitsee apua. Raamattu on tosi huono ohjekirja ihan mihin tahansa tilanteeseen.

Eli kun samalta bussimatkalta tuttu henkilö kysyy rahaa lainaan, voi olla kyse vain tsunaminkokoisesta HÄDÄSTÄ? Hohhoijakkaa. Eiköhän hätäänsä pyydetä apua niiltä, jotka oikeasti tuntee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin melko pienellä kylällä asunut n. 2 vuotta. Tuli bussimatkoilla juteltua erään keski-ikäisen naisen kanssa silloin tällöin. Kerran tuli puheeksi, että asutaan molemmat vanhassa puutalossa (ei samassa). Vaihdettiin numeroita sillä ajatuksella, että molemmat pääsee katsomaan toisen kotia. Itse ajattelin myös, että ystävystyminenkin olisi ok. Ja jos joku ihmettelee, niin pienellä kylällä ihmiset muistaa toisten naamat ja tutustuu herkästi.

Viikon kuluttua sain naiselta tekstarin: Voitko mitenkään auttaa minua? Vastasin, että siivoukset on kesken, mutta seuraavana päivänä voin vaikka tulla käymään. Ihmettelin, kun viestiä tuli lisää: Voitko lainata minulle 30 euroa? Viestasin, että en. Vastaus: Miksi et voi auttaa minua? Hartaasti mietin ja päädyin kirjoittamaan: En voi auttaa sinua, koska käytit tutustumista varten annettua numeroa rahan pyytämiseen.

Koska sitähän se oli. Pyynnöt tuskin olisivat loppuneet yhteen kertaan..

En tiedä. Kuulostaa kyllä aika julmalta. Mistä sen voi tietää vaikka jotain elintärkeää lääkettä olisi pitänyt saada! Itse ainakin kysyisin mistä on kyse ennen kun olisin noin julma. Elämässä voi sattu aivan mitä tahansa, olen sen nähdnyt, vaikka tullut ryöstetyksi, ja laukussa olisi ollut ainoa astmaläke ja rahat, avaimet yms. Kamala teko mielestäni sinulta! joson tosi hädässä aika harva pystyy olemaan noin julma. ite lainaisin mielelläni kenelle tahansa jos on oikea tarve, ei niin sydämetön voi olla. "Anna jokaiselle jokaa sinulta anoo, äläkä käännä selkää sille joka tahtoo sinulta jotain lainata. jne Raamatun sana.Älä välttele pulaan joutunutta veljeäsi.

Hei, voithan sinä auttaa minua? Tarvitsen nopeasti 5000 euroa rahaa tai niin paljon kun voit lainata. Annatko sähköpostiosoitteesi niin laitan tilinumeroni sinulle. Kiitos kovasti avusta jo etukäteen.

U p

Lainasin työssäkäyvälle ystävälle (itse olen opiskelija) suuren summan rahaa ja hänen piti maksaa takaisin heti seuraavasta palkasta. Eipä ole rahoja tai ystävää näkynyt pariin vuoteen. Vastailee viesteihin kyllä, mutta ylimielisesti syyttäen minua rahanahneudesta ja ystävyyden rikkomisesta velan takia.