Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Hyvänpäiväntuttu pyysi joulun jälkeen perhettämme erään urheiluseuran järjestämään lasten uuden vuoden juhlaan. Jonkin verran talkooapuakin siellä paikan päällä tarvittaisiin, mutta ei mitään isompaa, eikä olisi suurta vaivaa. Ilahduin ja totesin, että tulemme mielellämme. Meillähän oli ollut tarkoitus olla ihan vain kotona lasten kanssa.

Talkoopuolesta alkoi tulemaan sitten tarkempia ohjeita; se mikä oli ensin ruokien esille nostelua, muuttuikin ruokien valmistamiseksi jne. Suhtauduin tähän epäröiden... Me olimme tulossa vähän kauempaa, emmekä edes kuuluneet kyseiseen urheiluseuraan. Jossain vaiheessa tuli ilmi, että tapahtuma oli tarkoitettu vain seuran jäsenille, mutta jäsenet saivat tuoda mukanaan omia uuden vuoden vieraitaan. Tuossa vaiheessa tuntui jo siltä, että haluammekohan edes mennä ns ulkopuolisina?

Viimeinen niitti oli tämän rouvan toteamus, että hän ei itse ole lähdössä koko tapahtumaan, koska on viimeisillään raskaana ja valvonut yöt selkäkipujen takia. Miehensä lähtee lasten kanssa JOS siellä ei ole riittävästi muuten aikuisia paikalla. Mutta on tosi kiva, että meidän tytär (7v) on tulossa kun heidän esikoinen (5v) tykkää niin kovasti leikkiä tämän kanssa! Heillähän oli myös 3v kaksoset... Totesin, että meitä ollaan värväämässä ensisijaisesti heidän lastenvahdiksi uudeksi vuodeksi! Olisihan se ollut meillekin hauska uusi vuosi paimentaessa 5 lasta ja siinä sivussa vielä talkoillen....

Ei ole kiinnostanut tuon jälkeen tutustua kys perheeseen yhtään sen enempää kuin mitä nyt ollaan..

Nämä on niin uskomattomia juttuja, miten ihmiset kehtaakin olla noin röyhkeitä?? Tuo yllä oleva on mielestäni yksi röyhkeimmistä tapauksista. Tavallaan sukulaisten ja ystävien röyhkeys on jollain asteella pienempi juttu, kun heidät tietää ja tuntee, niin osaa odottaa jotain aivan tajutonta itsekkyyttä ja sanoa tarvittaessa vastaan heti alkuunsa. Mutta nämä puolitutut, jotka "juonii" saadakseen jotain hyötyä muista ihmisistä ovat aivan oma lukunsa. Heidän motiivejaan kun ei useinkaan heti ensi sanasta pysty aavistamaan, vaan juuri kuten yllä kerrotaan, he juonivat ja luottavat siihen, että todellisuuden paljastuttua lähes vieraat ihmiset eivät kehtaa kieltäytyä heidän päättömistä tahtomisistaan. Uskomatonta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvänpäiväntuttu pyysi joulun jälkeen perhettämme erään urheiluseuran järjestämään lasten uuden vuoden juhlaan. Jonkin verran talkooapuakin siellä paikan päällä tarvittaisiin, mutta ei mitään isompaa, eikä olisi suurta vaivaa. Ilahduin ja totesin, että tulemme mielellämme. Meillähän oli ollut tarkoitus olla ihan vain kotona lasten kanssa.

Talkoopuolesta alkoi tulemaan sitten tarkempia ohjeita; se mikä oli ensin ruokien esille nostelua, muuttuikin ruokien valmistamiseksi jne. Suhtauduin tähän epäröiden... Me olimme tulossa vähän kauempaa, emmekä edes kuuluneet kyseiseen urheiluseuraan. Jossain vaiheessa tuli ilmi, että tapahtuma oli tarkoitettu vain seuran jäsenille, mutta jäsenet saivat tuoda mukanaan omia uuden vuoden vieraitaan. Tuossa vaiheessa tuntui jo siltä, että haluammekohan edes mennä ns ulkopuolisina?

Viimeinen niitti oli tämän rouvan toteamus, että hän ei itse ole lähdössä koko tapahtumaan, koska on viimeisillään raskaana ja valvonut yöt selkäkipujen takia. Miehensä lähtee lasten kanssa JOS siellä ei ole riittävästi muuten aikuisia paikalla. Mutta on tosi kiva, että meidän tytär (7v) on tulossa kun heidän esikoinen (5v) tykkää niin kovasti leikkiä tämän kanssa! Heillähän oli myös 3v kaksoset... Totesin, että meitä ollaan värväämässä ensisijaisesti heidän lastenvahdiksi uudeksi vuodeksi! Olisihan se ollut meillekin hauska uusi vuosi paimentaessa 5 lasta ja siinä sivussa vielä talkoillen....

Ei ole kiinnostanut tuon jälkeen tutustua kys perheeseen yhtään sen enempää kuin mitä nyt ollaan..

Jessus :-)! Miten ihmiset kehtaa. Kas kun ei tullut vielä pääsymaksua maksettavaksi.

Oltiin oltu ystäviä ala-asteelta asti. Välillä enemmän yhdessä ja välillä vähemmän. Lukion jälkeen alettiin tavattiin useammin ja käytiin baareissa jne. 

Piti tavata eräänä perjantai-iltana tämän kaverin luona, koska kaveri oli pyytänyt. Ehdotti että tehtäis ruokaa ja juotais vaikka viiniä... Kaverilla rahat vähissä, joten lupasin ostaa ruoka-aineet. Pari tuntia ennen kuin minun piti lähteä kaverille tuli tekstari, että voisinko ajaa kyseisen kaverin sitten työkaverinsa luokse 40km päähän myöhemmin illalla. Tällä kaverilla siis aikaisemmin mennyt auto ulosottoon... Vastasin etten todellakaan ole tulossa autolla - kerta viinin juomisesta oltiin puhuttu. Jotain sitten se siinä vielä yritti kääntää asiaa etteihän mun tarttis juoda ja voihan parin lasillisen jälkeen ajaa. 

Lähdin sitten kaverille kauppakassien kera, siinä uskossa että vietettäis hauska ilta. Olin aika hämmentynyt kun kaveri tuli vastaan rappukäytävässä ja kysyi ettenkö saanut viestiä. Kaveri oli sitten lähettänyt 10 minuttia ennen kuin mun piti tulla, että hän lähtee mielummin työkaverilleen TAKSILLA.

Kaverilta on tullut "olis kiva nähdä"-viestiä. Kuka vastais enää tollasten ohareiden jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Oltiin oltu ystäviä ala-asteelta asti. Välillä enemmän yhdessä ja välillä vähemmän. Lukion jälkeen alettiin tavattiin useammin ja käytiin baareissa jne. 

Piti tavata eräänä perjantai-iltana tämän kaverin luona, koska kaveri oli pyytänyt. Ehdotti että tehtäis ruokaa ja juotais vaikka viiniä... Kaverilla rahat vähissä, joten lupasin ostaa ruoka-aineet. Pari tuntia ennen kuin minun piti lähteä kaverille tuli tekstari, että voisinko ajaa kyseisen kaverin sitten työkaverinsa luokse 40km päähän myöhemmin illalla. Tällä kaverilla siis aikaisemmin mennyt auto ulosottoon... Vastasin etten todellakaan ole tulossa autolla - kerta viinin juomisesta oltiin puhuttu. Jotain sitten se siinä vielä yritti kääntää asiaa etteihän mun tarttis juoda ja voihan parin lasillisen jälkeen ajaa. 

Lähdin sitten kaverille kauppakassien kera, siinä uskossa että vietettäis hauska ilta. Olin aika hämmentynyt kun kaveri tuli vastaan rappukäytävässä ja kysyi ettenkö saanut viestiä. Kaveri oli sitten lähettänyt 10 minuttia ennen kuin mun piti tulla, että hän lähtee mielummin työkaverilleen TAKSILLA.

Kaverilta on tullut "olis kiva nähdä"-viestiä. Kuka vastais enää tollasten ohareiden jälkeen?

Voi kuule, pikkujuttuhan tuollainen peruminen on. Eihän hänelle ollut siitä juurikaan vaivaa! (Ja näiden ihmisten vaivan mukaanhan nämä asiat arvostellaan...)

Ja olithan sinä törkeä, kun et voinut kuskata häntä, kun sinulla kerran auto ja siinä bensat oli. Olisit antanut ne juomat hänelle ja työkaverilleen, niin olisi mennyt oikein (heidän mielestään).

Joo. Ihmiset on urpoja. Ja varmasti olisi kiva nähdä vielä, jos saisi sinut johonkin nakitettua. Semmosta se on. Älä vastaa ikinä.

Kaikenlaisia hulluja sitä onkin liikenteessä. Oikeasti, on moukkia ja sitten on näitä täyspöllöjä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvänpäiväntuttu pyysi joulun jälkeen perhettämme erään urheiluseuran järjestämään lasten uuden vuoden juhlaan. Jonkin verran talkooapuakin siellä paikan päällä tarvittaisiin, mutta ei mitään isompaa, eikä olisi suurta vaivaa. Ilahduin ja totesin, että tulemme mielellämme. Meillähän oli ollut tarkoitus olla ihan vain kotona lasten kanssa.

Talkoopuolesta alkoi tulemaan sitten tarkempia ohjeita; se mikä oli ensin ruokien esille nostelua, muuttuikin ruokien valmistamiseksi jne. Suhtauduin tähän epäröiden... Me olimme tulossa vähän kauempaa, emmekä edes kuuluneet kyseiseen urheiluseuraan. Jossain vaiheessa tuli ilmi, että tapahtuma oli tarkoitettu vain seuran jäsenille, mutta jäsenet saivat tuoda mukanaan omia uuden vuoden vieraitaan. Tuossa vaiheessa tuntui jo siltä, että haluammekohan edes mennä ns ulkopuolisina?

Viimeinen niitti oli tämän rouvan toteamus, että hän ei itse ole lähdössä koko tapahtumaan, koska on viimeisillään raskaana ja valvonut yöt selkäkipujen takia. Miehensä lähtee lasten kanssa JOS siellä ei ole riittävästi muuten aikuisia paikalla. Mutta on tosi kiva, että meidän tytär (7v) on tulossa kun heidän esikoinen (5v) tykkää niin kovasti leikkiä tämän kanssa! Heillähän oli myös 3v kaksoset... Totesin, että meitä ollaan värväämässä ensisijaisesti heidän lastenvahdiksi uudeksi vuodeksi! Olisihan se ollut meillekin hauska uusi vuosi paimentaessa 5 lasta ja siinä sivussa vielä talkoillen....

Ei ole kiinnostanut tuon jälkeen tutustua kys perheeseen yhtään sen enempää kuin mitä nyt ollaan..

Meitä yritettiin harhauttaa niin, että puolituttu (lapsen harrastuksen kautta) soitti ja kysyi, voidaanko mitenkään vahtia heidän lapsiaan kahdeksan päivän päästä? Suostuin ensin, mutta sitten seuraavana päivänä tajusin, että sehän on uuden vuoden aatto. Soitin sitten varmistaakseni ajankohtaa ja sanoin, että mihin he tarvitsevat lapsenlikkaa, niin kuulema ovat menossa naimisiin.. eli kyseessä olisi ollut lastenvahdin pesti heidän häissään ja sitten olisimme kuljettaneet nämä puolituntemattomat lapset meille kotiin..Jotain tuttavuudestamme kertonee se, että en edes tiennyt heidän menevät naimisiin.

En itse ikinä edes kysyisi puolituttuja omana hääpäivänä lapsenlikaksi ja jos kysyisin, niin todellakin selvittäisin heti että kyseessä on uusi vuosi ja hoito tapahtuu juhlapaikalla.Ikään kun meillä lapsiperheenä ei olisi uuden vuoden aattona muuta tekemistä kuin istua vieraiden hääjuhlassa. :D Mitä järkeä on yrittää harhauttaa tällaisessa asiassa..

Tästä kylältä eräs äiti ehdotti kerran, että hänen tyttönsä (5v) voisi tulla meille joku iltapäivä leikkimään meidän tytön (myöskin5v) kanssa, kun tulevat päivähoidossakin niin hyvin juttuun. No mikäs siinä, suostuin tottakai. Tuollaiset isommat lapsethan leikkivät keskenään joten saisin varmaan itse siinä samalla rauhassa ommella uudet verhot ja paneutua yhteen järjestelyhommaan... Tämä äiti toi sitten tyttönsä. Mukana oli myös tytön todella vilkas 2v pikkuveli... "Kallella tulee paha mieli kun ei pääse Liisan kanssa leikkimään... Hei, Kallehan voisi jäädä myös!" Vietin pitkän iltapäivän tuon pojan perässä juosten ja omat verhot sai unohtaa. Otin opikseni, enkä ole enää tuon jälkeen ottanut tyttöäkään kylään.

60v. äitini on taitava kakkujen leipoja. Sukulaisetkin ovat tämän huomanneet ja varsinkin serkkujeni perheet tilaavat häneltä usein kakkuja useiden lastensa syntymäpäiville, ristiäisiin, rippijuhliin. Tilataan :"3 makeaa kakkua (gluteeniton ja laktoositon), kinkkukakkuja, lohikakkuja, kanakakkuja...ja mitäköhän vielä?..." Ja kaikki oletetaan toimitettavan juhlapaikalle (äidillä ei autoa) ja kakkujen oletetaan olevan ilmaisia - Aina!?! Kohtuullista olisi tarjota edes osa tarvikekuluista. Liian kiltti kun on ei osaa sanoa ei, mutta on kyllä vähentänyt leipomiksia. Itse leivon kakkuni, kun en kehtaa aina äitiä vaivata. Omaksi ilokseen on kyllä meillekin leiponut.

Siskoni oli tulossa käymään pitkästä aikaa kotikaupungissamme ja luonani kylässä. Hän oli kysynyt myös eräältä vanhalta ystävältään olisiko kotona jos samalla piipahtaisi. Tämä ystävä oli vastikään muuttanut uuteen kotiin perheineen ja heillä oli ollut puhetta jo aiemmin, että siskoni menisi katsomaan millainen heidän uusi talo on. Tämä ystävänsä on minullekin tuttu, mutta ei siis mikään ystävä tai edes kaveri. Tuo ystävä ehdotti yllättäen, että menisimme yhdessä käymään hänen luonaan ja sisko jättäisi minun luonani kyläilyn väliin (voittehan te nähdä minunkin luonani!). En ollut kiinnostunut, koska emme edes oikein tunne! Lisäksi halusin viettää aikaa nimenomaan siskoni kanssa, enkä oudossa seurueessa. Emme olleet nähneet kunnolla n. puoleen vuoteen. Samasta syystä siskokaan ei lämmennyt tuohon ehdotukseen. Pyysin siskoani sanomaan, että minä en ehdi kyläilemään. Tuo ystävä ei meillään hellittänyt vierailuvaatimustensa kanssa. Sisko oli sanonut samalla aikaikkunan milloin voisi mennä tuon ystävänsä luokse. Tyyliin "tulisin puolen päivän jälkeen, syön ensin luonasta siskollani, koska hän on aikonut laittaa ruoan valmiiksi".

Tuo ystävän vastaus olikin se härskiyden huipentuma......

"Tulkaa vain yhdessä ja ottakaa se lounas mukaan. Ajattelinkin, että en ehdi nyt tekemään tarjoiluja kun meillä on olohuoneen tapetointi juuri pahimmillaan".

Siis.. teen siskoani varten ruoan, mutta pakkaan sen, kuljetamme usean kymmenen kilometrin päähän, tarjoilemme tuolle perheelle, jonka hädin tuskin tunnen. Ehkä myös autamme tapetoinnissa siinä sivussa...?

Voin kertoa, että kumpikaan meistä ei lopulta mennyt tuolle vierailulle. Siskonikaan ei kai olw ollut suuremmin tekemisissä ystävänsä kanssa tuon episodin jälkeen. Tuosta on jo pari vuotta mutta on kyllä jäänyt mieleen.

Meille syntyi lapsi samoihin aikoihin kun tuttavaperheelle. Kävimme heillä kylässä n. 100km päässä, ja saimme sieltä ilmaiseksi kassillisen lastenvaatteita, jotka perhe oli saanut ilmaiseksi kavereiltaan. Vaatteet olivat kuitenkin sellaisia, joita perheen äidin mukaan lapsi ei tulisi käyttämään (koska ovat epämuodikkaita, kuluneita tms.). Saimme mukana myös Stokken syöttötuolin pehmusteet, koska heillä oli käytössä eri mallinen syöttötuoli, eivätkä omien sanojensa mukaan siksi pehmusteita tarvitsisi. Itse emme pyytäneet mitään, vaan nämä tulivat lahjana koska eivät itse tarvinneet. Eivät olleet itse myöskään maksaneet näistä mitään.

Vuotta myöhemmin perheen äiti pyysi minua antamaan pehmusteet takaisin, koska nyt heille onkin hankittu samanlainen tuoli, ja tarvitsisivat antamansa pehmusteet takaisin. Vuoden aikana emme olleet olleet muuten tekemisissä.

Olin niin häkeltynyt, että kaivoin varastoja, lähetin löytämäni Stokken tuolin päälliset heille, ja maksoin postikulut itse. Mielessäni mietin, että olisihan näillä lahjaksi saaduilla itselläkin vielä käyttöä ollut... En viitsinyt ruveta riitelemään.

Koin jotenkin oudoksi sen, että lahja pyydetään takaisin. Laina on eri asia. Emme ole nykyisinkään tekemisissä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on rakennusalalla. Häntä ollaan jatkuvasti pyytämässä "pikkuremppoihin". Pikkurempalla tarkoittavat yleensä koko asunnon tapetointia, maalausta, laminaatin asennusta, kylppärin ja keittiön täydellistä uusimista (laatoitus, kaapistot jne). Sisätöiden jälkeen pitää maalata talo ulkoapäin. Lopuksi pitää vielä olla laittamassa piha uusiksi. 

Nämä viikkojen, jopa kuukausien hommat pitäisi tehdä oman päivätyön lisäksi ilta- ja viikonloppuhommina, ilmakseksi tottakai. Sukulaisten ja tuttavien mielestä mieheni velvollisuutena on alalla olevana ja ihmisiä tuntevana, käyttää näitä yhteyksiään hyväksi että sukulaiset ja tuttavat saa ostettua materiaaleja tai vuokrattua koneita normaalia halvemmalla.

Suuttuvat kun kieltäytyy (toki lähisukua eli omia vanhempiaan ja sisaruksiaan auttaa ja minun lähisukua).

Tätä samaa saavat varmaan kokea kaikki ammattimiehet. Putkimiehet, nuohoojat, kuljetusyrittäjät -> muuttoauto ja muuttomies ilmaiseksi tottakai! Tutulta sähkömieheltä kaveri pyysi "vähän apua". Olisi pitänyt vetää kaikki sähköt ja asentaa jotain sähkölaitteita kaverin uuteen omakotitaloon ilman korvausta kuinkas muuten. Sähkäri sanoi EI, jostain kumman syystä. Huh huh.

Jep. Ex-avokki pyysi esimerkiksi siskoltaan pakettiautoa lainaan minun firmani muuttoa varten, vaikka nimenomaan kielsin kysymästä. Tiedän kyllä millä määrin tällaisia pyyntöjä satelee. Lisäksi paljon parempi ja turvallisempi on ottaa vuokra-auto, tehdä viralliset paperit vastuun jakoineen ja parhaassa tapauksessa säästää tuhansia euroja ja ihmissuhteet. Kokonaisedullisuus avainsana siis.

Itse olen kieltäytynyt viimeiset 15 vuotta tekemästä yhtään mitään tietokonehommia ilmaiseksi, paitsi kaikkein läheisimmille ihmisille. Ei voisi vähempää kiinnostaa naapurien nettiyhteyksien mac-addressien pollaukset.

Minulla on aina tapana viettää juhlapyhät rauhassa ja nollalinjalla kotona, ja monet tätä yrittävätkin käyttää hyväkseen. Minähän otan ilman muuta lapset ja koirat ja kaiken mahdollisen hoitoon, jotta kaverini pääsee vetämään örvellyskännit. Tai näin ainakin erään tuttuni logiikan mukaan. 

Pyyntöjä on tullut hänen kahden lapsensa hoitoon ottamisesta ties miten monta ja olin aina onnistunut kiertämään ne jollain keinolla. Tämä tuttu oli vain yksinkertaisesti päättänyt, että minähän hoidan hänen lapsiaan vaikka edes yhden yön.

Kerran hän sitten tuli itkien minua vastaan kadulla; sanoi miehensä saaneen vakavan sairauskohtauksen. Minä otin lapset yökylään ja oletin tuttuni menevän heti sairaalaan miehensä tueksi. Vielä mitä; hän alkoi kumota kaljatölkkejä ja patistin hänet pihalle kanssani, jottei lasten tarvitsisi katsella äitiään humalassa. Mitään kiirettä hänellä ei ollut minnekään; tuntikausia odotti ennen lähtöään ja kun se tapahtui, oli hänkin jo reippaasti humalassa. Tämä mies selvisi säikähdyksellä; ilmeisesti tilanne ei ollut niin vakava kuin oli annettu ymmärtää. Tolkuttomassa humalassa hänkin. 

Ei muuten sen jälkeen ole minua lapsenvahdiksi pyytänyt; varmaan tajusi itsekin, että nyt tuli käytettyä hyväntahtoisuutta hyväksi. Muilta tutuilta olen sen sijaan kuullut tarinaa siitä, miten heistä kukin vuorollaan on meinannut joutua lapsenlikaksi syyllistämällä. Ja kyllä, tämä perhe on sosiaalitoimiston asiakas. 

Mun 18v pikkuveli soittaa ja käy vaan jos on rahaa vailla. Olettaa että rahat annetaan lahjoituksena eikä niitä tarvitse maksaa takaisin. Voi toimia meidän vanhempiin mutta siskona en ala häntä elättämään. Olisi päässyt vieläpä kesätöihin mutta haluaa enemmin lomailla. Välillä käy meillä vaikka ei oltais kotona, hänellä on vara-avain, ja tyhjentää meidän kolikkopurkin :) 

En tiedä liittyykö tämä varsinaisesti tähän, mutta tulee mieleen moukkamaisen kaverini käytös monesta tarinasta mitä olen lukenut.

Minulle tuli aikanaan avioero ja jouduin todella äkkiä muuttamaan lapset ja itseni pois miehen luota. Rahat oli tosi tiukilla muutenkin mutta moni ystävä tarjoutui avuksi. Tämä nimenomainen kaverini notkui muutossa, ei paljon auttanut missään ja sitten kun vein muuttoporukan kiitokseksi ulos syömään, täm kaverini innostui että "hei mä tilaa kalleinta mitä listalta löytyy kun ei tarvi itse maksaa" ja yllytti miestään tilaamaan mahdollisimman paljon kaikkea. Eipä siinä mitään, muuttoporukka kuuluu syöttää ja juottaa, mutta jotenkin tuo väkisin rahantuhlaaminen tuntui inhottavalta. Varsinkin kun hän tiesi miten tiukilla oltiin lasten kanssa. Tämän naisen ravintolalasku oli 25 euroa, kun muilla se oli ehkä 10 euroa.

Samainen nainen alkoi sitten odottaa lasta ja koska hänen oma äitinsä oli kuollut, minun äitini joka tämän kaverini tunsi sanoi,että auttaa tarvittaessa lapsen kanssa, kun ei ole toista mummolaa minne viedä hoitoon.

Ystäväni tokaisi äidilleni että "kuule mulla on hoitajia jonoks asti, en todellakaan tarvi sun apua". Oltiin äidin kanssa aivan suu auki. Totuus oli toinen kun lapsi syntyi. Eipä "hoitajajonoa" ollutkaan ja kaveri kyseli hoitoapuani.. minä kieltäydyin ja samoin teki äitini.

Kai se viimeinen niitti oli kun olimme viikon mökillä tämän kaverin ja hänen miehensä kanssa, ja kaverini päätti vinguttaa kaupassa korttia oikein urakalla. Kaiken piti olla parhaimman laatusta, luomua tai ekoa, lihat pelkästään lihatiskillä. Ruokien hinnaksi kolmelta ihmiseltä viikossa tuli 700 euroa  eli n. 100 e päivä. Pulitin mökkiruoista joku 230 euroa viikossa, enkä voi sanoa että olisi ollut sen arvoista. Ruokaa jäi superisti yli ja kaveripariskuntani vei sen kotiinsa. Minulla ei ollut sananvalta mitä ostettiin vaan kaverini päätti kaiken. Mutta, se viimeinen niitti: Mökille piti vesi ostaa kaupasta. Päivää ennen kauppareissua vesi loppui ja kaverini totesi pokkana että minä juon LIIKAA VETTÄ hänen mielestään ja että loppu juomavesi oli hänen ja miehensä käytössä. Ehdotin että haetaan autolla lisää, mutta se ei käynyt. Kuulemma voisin hyvin kävellä naapuriin (matkaa 6 km) hakemaan lisää vettä. Tämä vesinatseilu siis sen jälkeen kun olin hyväksynyt että kaupasta ostetaan nyt ökypaljon kaikkea ylikallista, maksanut 1/3 ruokalaskusta vaikka osuuteni syömisiin oli todella vähäinen. Kävelin helteellä sitten sen 6 km hakemaan vettä pariin 1,5 litran pulloon ja kävelin takaisin, ja kaverini vittuili että "olipa itsekästä hakea vettä noin vähän, vaikka porukalla ollaan". Ja siis ei suostunut siihen että olisin käyttänyt autoaan, josta maksoin tietysti pennilleen bensakulut.

Kerroin mökkireissun jälkeen kaverilleni etten halua olla enää tekemisissä. Tästä aikaa 3 vuotta ja edelleen tuo ihminen  mustamaalaa minua yhteisille tutuillemme.

Oikein puistattaa ihmisten häikäilemättömyys ja itsekkyys.

Mieheni sisko lainasi mieheltäni/meiltä (käytännössä yhteiset rahat) 350 euroa, koska erosi avomiehestään ja tarvitsi rahaa pärjätäkseen kuun loppuun yllättävän menoerän takia. Nyt, 2-3 vuotta myöhemmin - en enää edes muista tarkkaa ajankohtaa - hän on maksanut velastaan 150 euroa.

Taustatietoja: sisko on 35-vuotias työssäkäyvä aikuinen, joka tienaa hyvin. Me mieheni kanssa elämme kuukaudessa alle puolella siitä rahasta, mitä hän yksin tienaa, sillä minä olen osa-aikatöissä ja mies opiskelee. Silti ei ole muka ollut varaa maksaa kuin pitkällä kerjäämisellä muutamia kymppejä kerrallaan eikä vieläkään edes puolia velasta!

Tämän lisäksi hän järjestää kaiken maailman "kesäkauden alkajaisia/päättäjäisiä", pikkujouluja, synttäreitä yms, joihin meidät kutsutaan ja mielellämme osallistutaan, kun harvoin nähdään. Se vain, että sen lisäksi että joudumme maksamaan bensakulut 250 kilometrin yhdensuuntaisesta matkasta, hän kehtaa pyytää osallistujilta parinkympin maksua tarjoiltavia varten, myös meiltä joille on satasia velkaa! Hän ei itse ole kertaakaan käynyt meidän luonamme, vaikka olemme asuneet nykyisellä paikkakunnalla 6 vuotta.

Valitettavasti mieheni suostuu maksamaan tämän osallistumismaksun vastusteluistani huolimatta. Olen sanonut, että kertoo siskolleen että vähennetäänpä nämä hänen velastaan. Aina kuulemma on liian huono rahatilanne alkaa maksamaan velkaa takaisin. Huhhuh!

Lisäyksenä vielä, että hän on itse näyttänyt meille omaa palkkalaskelmaansa, joten ei ole mikään oletus että on hyvätuloinen. Rahat vaan menee kaikkeen ei-niin-elintärkeään kuten röökiin, uusiin vaatteisiin, alkoholiin.. Terkkuja vaan jos luet palstaa, maksa velat!

Mieheni veli tyttöystävineen pyysi kyytiä kotiinsa 300 km päähän, kun oli viikon "lomansa" (molemmat työttömiä) aikana tuhlannut jo junamatkaan käytettävistä rahoista suurimman osan eivätkä olisi enää päässeet junaan rahoillaan. Ensin siis asuivat meidän luonamme pummilla ja sitten kyyti 20 euron palkalla kotiin. Mieheni lupautui, koska ilmeisesti sääli elämänhallinnan jo vuosia aiemmin menettänyttä veljeään. Saa arvata, oliko mukavaa istua 6 tuntia putkeen autossa 20 euron "bensarahoilla" yhden päivän aikana, kun seuraavana päivänä sekä mieheni että minun piti mennä töihin. Menin siis mukaan, jotta miehellä olisi seuraa takaisin tullessa.

Kaiken huippu oli kyllä tämä tyttöystävä, joka asui ilmaiseksi mieheni veljen nurkissa lähes vuoden, kunnes nämä erosivat. Muijalla oli oma asunto, jossa asui vuokralla mutta ei omien sanojensa mukaan ollut käynyt asunnolla lainkaan kuukausi sen jälkeen, kun alkoivat seurustella.

Ihmetyttää, ettei kukaan soittotaitoinen ole vielä kertonut härskeistä hyväksikäyttöyrityksistä.

Olen soittanut pianoa nelivuotiaasta asti, ja jumalauta siitä on saanut kärsiä. Milloin on nakitettu lyhyellä varoitusajalla esiintymään sukulaisen juhlissa (mikä on ollut ihan jees, jos on sillä hetkellä ollut jotain ulkomuistissa, rakkaat sukulaiset kuitenkin kyseessä), milloin pyydetty kirkkoon soittamaan jne. Riparilla pappi ja nuorisotyöntekijä ihan systemaattisesti hyväksikäyttivät taitojani (ilmoittamalla kymmenen minuuttia ennen tilaisuuksia, että tarvitaan kanttori, kyllähän sinä osaat harmoniakin soittaa, opettele tämä ja tämä virsi). Lopulta osasin varautua pyyntöihin ja sanoa ei, mutta silloin alkoi syyllistys ja painostus, ja aina päädyin soittamaan, lopulta myös sinne juhlakirkkoon, vaikka kuinka sanoin, etten tällä hetkellä soita mitään sopivaa kappaletta.

Kerran lukioaikoinani pianonsoitonopettajani pyysi minua ja siskoani musiikkiopiston vanhempainyhdistyksen puolesta soittamaan johonkin tapahtumaan. Sanoimme ei, mutta opettaja sanoi, että tiedossa olisi palkkio, joten opettelimme erään yhteissoittokappaleen ulkoa, pynttäydyimme esiintymiskuntoon ja peruimme menomme, ja soitimme sen yhteissoittokappaleen ja muutamia muita kappaleita tilaisuudessa. Yllätys oli suuri, kun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja veti meidät sivuun ja tarjosi meille palkkioksi karkkia! Ihan siis vain juhlissa tarjolla olleita herkkuja, joita meille oli tarjottu muutenkin. Olin vieläpä karkkilakossa, ja palkkio jäi saamatta. Myöhemmin kuulin, että tämä puheenjohtaja oli laittanut rahat vanhempainyhdistyksen kassaan, vaikka puhe oli ollut antaa palkkio esiintyjille. Kyllä v......tti.

Pahin hyödyntavoittelija oli kuitenkin lukion musiikinopettajani. Inhoan sitä miestä. Hänen tempauksensa ovat lukumäärältään liian suuria, että niitä voisi kaikkia luetella, mutta pahin oli tämä: kerran järjestettiin yläasteen puolella jonkinlainen oppilaiden kuorokilpailu, johon ei tietenkään kukaan halunnut osallistua. Ope tarvitsi viime hetken perumisen takia yhdelle kuorolle säestäjää, ja niinpä hän pysäytti minut, kun olin matkalla hakemaan tavarani ja lähtemään kotiin (lyhyt päivä) ja sanoi noin vain, että sinähän säestät sitten tämän ja tämän luokan kuoroa. En tiennyt yhtään mistä oli kyse, ja koitin kysellä mistä ihmeestä hän puhui, jolloin hän selitti asiansa ja sitten huudahti: "No sehän on sitten sovittu! Harjoitukset alkaa viiden minuutin päästä luokassa x." Tuijotin huuli pyöreänä, ja sanoin, että mulla kyllä loppui jo koulu ja olen menossa kotiin, johon mies tokaisi, että hieno homma, sittenhän sinä ehdit oikein hyvin, kun ei poissaolostakaan tarvitse huolehtia, ja käveli pois. Ajattelin, että en s....tana mene, en edes lupautunut, ja lähdin pukemaan ulkovaatteita päälle, mutta opepa kyttäsi luokan ovella, ja kun kuljin ohi, ilahtui ("siinähän sinä olet"), työnsi minut sisään, ja ilmoitti, että tässä teidän pianistinne! Ope vieläpä tiesi, etten ole hyvä säestämään pelkät soinnut apunani, vaan olen ennemminkin klassinen pianisti. En edes ottanut yhtään valinnaista musiikin kurssia koko yläasteen tai lukion aikana, joten varmasti tiesi myös, miten paljon tuollainen perseily minua kiinnosti. Silti kehtasi tuollaisen tempun tehdä.

Opiskelen toisen asteen oppilaitoksessa jossa opetuksen taso on uskomattoman heikko ja yksipuolinen, opettajatkaan eivät edes ole pedagogisesti päteviä vaan ovat esim.käyneet kursseja ja/tai muuten ovat vain alan harrastajia. Meitä oppilaita käytetään ilmaisena työvoimana milloin missäkin kissanristijäisissä, joista sitten luvataan vapaapäiviä joita ei kuitenkaan tule. Kaiken huippu oli kun meidät yhtenä SUNNUNTAINA pakotettiin jonnekin syrjäseudulle kuulemma avustamaan yhdessä tapahtumassa. Minkäänlaisia tarkkoja tietoja ei saatu, eivätkä kaikki edes tulleet. Minä menin koska muuten päivä olisi pitänyt korvata. Tapahtuma oli sellainen ettei vastaavaan olisi muualla noin vain päässyt joten en ymmärrä miten sen olisi voinut korvata. No, päivä koitti, mentiin alueen päärakennukseen ja kysyttiin "opettajalta" että mitä me oikein tehdään. Vastauksena tuli että ei tiedä. Siinä sitten istuttiin useampi tunti ja ihmeteltiin vain että mitä h*lvettiä... Kaiken huippu oli kun tämä niin kutsuttu ope lähti itse pois sanomatta meille mitään, yhtäkkiä vaan katottiin että wtf tyyppi ajaa autolla pois. Eli jätti meidät sinne suu auki ihmettelemään vaikka oltiin siellä hänen toimesta eli myös hänen vastuullaan vaikka nuoria aikuisopiskelijoita oltiinkin eli ei sentään alaikäisiä. Lopulta ei tehty siellä mitään järkevää eli hukkaan meni koko päivä. Seuraavalla viikolla menin koulun johtajan puheille että selvitäpä tämä asia. Nopeasti selvisi että hän ei ollut edes kuullut koko jutusta! Omine lupineen oli valeope meidät sinne pakottanut. Toinen huippu oli vielä se että poissa olleille ei tullut MITÄÄN korvattavaa. Ai että miten riepoo kun tämä ei ole ainoa tapaus, härskeimmästä päästä kylläkin.

1719 jatkaa. Lisäyksenä se ettei tapahtuma liittynyt koulutukseen mitenkään, ei tasan ollut osa opintosuunnitelmaa. Härski huijaus ei mitään muuta. Tekis mieli kirjottaa tarkasti ja oikeita nimiä käyttäen niin että kaikki saisivat tietää mikä ja millainen koulu on kyseessä ja varoisivat tulemasta. Muutama asiallinen tyyppi löytyy henkilökunnasta, muuten ei juuri ole kehumista. Onneksi on koulua vähän jäljellä.

Me menimme nuorina naimisiin ja köyhinä opiskelijoina emme yöpyneet missään hotellissa tms. vaan ihan omassa kerrostaloasunnossamme. Lähdimme puolenyön aikoihin hääjuhlista kotiin, muuta juhlaväkeä jäi vielä juhlimaan. Parin tunnin päästä kotimme ikkunaan alkoi lennellä pikkukiviä ja kun mies katsoi ulos, hän näki pihalla ystävänsä, joka kyseli voisiko tulla meille yöksi kun oli niin kännissä ettei kehdannut mennä kotiinsa. Oli siis tulossa meidän häistämme, joten ei voinut olla tietämättä, että hääyöksi olisi halunnut tulla vierailulle :) Silloin kyllä otti päähän, varsinkin kun kaveri loukkaantui siitä että ei heitetty avaimia, nykyään jo naurattaa.

Samainen kaveri mielellään aina myös pummaili kapakassa, joko katsoi paljonko oli rahaa ja sitten kysyi sopivaa rahasummaa lainaksi kun oli nähnyt paljonko sitä oli, tai sitten vaan ihan tyytyi siihen että maksettiin juoma. Oli kyllä siinä hommassa ihan taitava, eikä koskaan maksanut takaisin :)