Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11849)
10861/11849
|
08.01.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Kaveriporukassamme oli aikanaan tyttö, jonka kanssa meillä ei kahden kesken ollut mitään keskusteltavaa. Hän lähinnä kertoi kännireissuista. Ei kiinnostanut pätkääkään.
Häneltä sitten tuli ihan yhtäkkiä viesti: Olen menossa naimisiin ja koska olet niin ihana ja läheinen ystävä, ryhdytkö kaasoksi? Olin ihan ihmeissäni että mistäs nyt tuulee. Vastasin, että kiitos kunniasta mutta en usko olevani paras valinta tähän, koska a) emme ole läheisiä ja b) en itse koe avioliittoa toimivana instituutiona, mutta voin kyllä auttaa yhdessä tai kahdessa askareessa, jos sellaisia ilmenee lähempänä häitä. (Olen sisustussuunnittelija ja ajattelin, että voin auttaa vaikka tilan valinnassa tai juhlapaikan sisustamisessa.)
Yhtäkkiä kuulen yhteisten tuttujemme kautta miten paska ihminen olen kun julmasti kieltäydyin hienosta pestistä. Kysyin kertojilta koko tarinaa ja se oli siinä. Tämä häätyttö ei ollut sanallakaan maininnut,
Kirottu kirjoitusvirhe, piti olla näin:
Tämä häätyttö ei ollut sanallakaan maininnut, että olin kyllä halukas auttamaan käytännön järjestelyissä OTTAMATTA vastaan liian isoa roolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä ollessani ompelin tosi usein omat vaatteeni, koska sain sillä tavalla just hyvin istuvia. Yhden bilemekon ompelin aivan unelmaisesta kankaasta, jonka löysin palalaarista eurokankaasta. Sitten silloinen bestikseni pyysi lainata mekkoa johonkin juhliin ja suostuin. Sain mekon takaisin siiderille haisevana, tahraisena ja kavennettuna kömpelösti tooooodella pienellä ompeleella. Oli aivan mahdoton purkaa ommelta vahingoittamatta kangasta. En lopettanut vielä silloin ystävyyttämme, mutta iso särö siihen tuli tuosta paskamaisuudesta. Siis kuinka joku kehtaa paskoa lainaamansa vaatteen eikä edes pyydä anteeksi tai tarjoudu korvaamaan sitä?
Härskit hyväksikäyttäjät selittävät asian sillä, ettei mekko ole maksanut juuri mitään, kun löysit kankaan palalaarista ja itse ompelit, joka sekään ei maksanut mitäNoi on tosiaan hirveitä lokittajia, kaikki mulle heti nyt ilmaiseks ovelle tuotuna. yi helvetti tuota porukkaa. Oksettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ollut mikään tuttu vaan (kanta)-asiakas kahvilassa jossa olin aikoinaan töissä. Kyseessä parikymppinen naispuolinen henkilö, joka osti lounaan lisäksi limsapullon. (Pullo oli muistaakseni 0.3 litran vetoinen). Syötyään hän tuli kassalle pullon kanssa ja ilmoitti, että ostaa vielä jäätelön jälkiruuaksi, mutta minun pitäisi miinustaa hinnasta pullopantin hinta koska hän jättää pullon kahvilaan eikä ota sitä mukaansa. Sanoin, että ei se kyllä niin toimi. Että hän voi jättää pullon tänne tai olla jättämättä, mutta me emme ala hänelle siitä mitään pantteja maksella. Hän osti sitten jäätelönsä ja jätti pullon kahvilaan. (Ja kävi kyllä tuonkin jälkeen kahvilassa eli kovin suurta traumaa ei tainnut jäädä).
Huvittavinta tässä on, että kyseinen henkilö oli rikkaan perheen ainut lapsi jolle vanhemmat kustansi about kaikki hevosesta asuntoon eli tuo pullopantin kinuaminen oli kyllä ihan naurettavaa (ja
Rikkaat rikastuu juuri sillä, että ovat tarkkoja rahastaan. Ota sinä kuule mallia :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/art2275392
Jostain kumman syystä tuli tämä keskustelu mieleen.
On se nämä "toimittajat" niitä, kun ei tunnu mikään yleinen kerro mistä olet tekstisi lainannut säännöt koskevan. Muilla aloilla tätä toitotetaan kuinka lähteet pitää olla esillä.
On se nämä lyhytkatseiset, jotka eivät ymmärrä, että samankaltaisia tapauksia on voinut olla toimittajan omassa ja läheistensä sekä ystäviensä elämässä + kahvilassa kuultua jne. Ei muiden ihmisten koko maailma pyöri vauva-palstan kautta * LOL*
Sivulla 225 menossa. Työ, jossa odotteluaikaa niin lukenut lankaa nyt jotain kolme päivää. Aloitin sivulta 1. Oon tähän vuosien saatossa itsekin jotain kirjoitellut.
Nuoruusmuistoja, uskomattomia törkeitä yrityksiä käyttää hyväksi kiltteyttäni ja avuliaisuuttani.
Ne on jossain myöhemmin, vielä en ole omiin muinaisiin kirjoituksiini törmännyt.
Nauranut vedet silmissä raparperipuskalle ja Pampers Virtaselle :D
Surullisia tarinoita osa. Itse sen verran pirullinen, että en sulata juurikaan mitään ja varsinkaan nykyään liki kuuskymppisenä yhtään. Ei kovin moni ole koittanutkaan , mutta ihan muutaman siipeily- ja rahanlainausyrityksen olen viime vuosinakin lytännyt. Noista häiden /hautajaisten yms keittiöavuista mulla on itselläni vaan mukavia muistoja. joskus 70 - 80-luvuilla olin aika monesti apuna sukulaisten tai naapureiden hautajaisissa ja synttäreillä ja kerran muistaakseni häissäkin, kahvinkeitossa ja tarjoilussa yms. Silloin oli itsestäänselvää, että tehdään talkoilla Olin tomera kokkaustaitoinen teini, maatalossa kasvanut niin ei siitä hirveän isoa vaivaa ollut, jos hautajaisissa tiskailin, tarjoilin ja keittelin kahvia. Äiti oli tyytyväinen ja ylpeäkin. Silloin autettiin toisia ja tehtiin talkoilla.
Kuskina oon ollut aika paljon nuoruudessani. Silloin olin aika lailla melkein täysin raitis. Humalaisten kavereiden kanssa oli toisinaan ongelmaa, mutta vaikka olin aika hiljainen, olin kumminkin tomera martta silloinkin, ja pistin känniläiset kuriin ja kuskihommat meni suunnitelmien mukaisesti. Saattaa olla, että olin vähän pelottava tapaus jo silloinkin :D
Opin puolustautumaan joskus parikymppisenä. Maksan velat hyvässä ja pahassa eli kostoa epäoikeudenmukaisesta kohtelusta haudon kyllä vuosia ja isken sitten odottamatta jossain vaiheessa täysillä. Hankala ihminen olen varmaankin, vaikka ulkokuori nykyään vaarattoman mummon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttava, sellai n. 50+ naisihminen, oli rahavaikeuksissa ja masentunut, päästi kotinsa ihan kaatopaikaksi. Asia selvisi minulle ihan vahingossa ja menin auttamaan: siivosin kotinsa, autoin selvittämään ison kasan laskuja ja paperiasioita kuntoon, patistin hänet lääkärille ja vähitellen hän sai elämänsä kuntoon.
Ärsyynnyin siitä kun autoin häntä myymään netissä paljon tavaroita ja hän vaan vihaisesti valitti, että niitä on vieläkin paljon myymättä. Itse ei tehnyt mitään vaikka opastin miten toria käytetään.
Varsinkin väsyin koko juttuun, kun autoin tuttavaa myymään erään kauniin perintöesineensä keräilijälle, ja keräilijä maksoi tuttavan tilille maksun ja lähetyskulut myös, niin tuttava vaan piti k o k o summan. Oikein kertoi, että kiva kun tuli rahaa, se just riitti laskun maksuun sentilleen. Köyhä hän ei ole: autoin paperiasioissa ja hän sai perintönsä, elelee nyt varsin hyvin kai.
Y
Niin ajattelitko että hänen olisi pitänyt tästä summasta sinulle jotain antaa? Olitteko sopineet jotain palkkaa tästä auttamisestasi? Ei kannata olettaa saavansa korvauksen jos ei saa suutaan auki missään vaiheessa.
Kerran naapuri halusi hieroa paskaa seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran naapuri halusi hieroa paskaa seinään.
Olisit antanut vaan ja kuvannu pervormanssin. Siinä ois ollut myöhemmin taloyhtiön talkoissa ollut hauskaa. Olisitte voineet nauraa yhdessä. Huumori yhdistää.
T: Urpo
Muutettiin uuteen kotiin 1990-luvulla. Ostin vanhan käytetyn Talbotin, jotta pääsi vähän liikkumaan kaupoilla. Kerran naapurin rouva tuli soittamaan ovikelloa ja sanoi, että "meidän pihassa ei ole edustavaa pitää tuollaista autoa, joten voisitko viedä pois sen?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko edes menossa naimisiin?? Oletetut "häät" voi peruuntua vuodessa monta kertaa.........
Vierailija kirjoitti:
Kaveriporukassamme oli aikanaan tyttö, jonka kanssa meillä ei kahden kesken ollut mitään keskusteltavaa. Hän lähinnä kertoi kännireissuista. Ei kiinnostanut pätkääkään.
Häneltä sitten tuli ihan yhtäkkiä viesti: Olen menossa naimisiin ja koska olet niin ihana ja läheinen ystävä, ryhdytkö kaasoksi? Olin ihan ihmeissäni että mistäs nyt tuulee. Vastasin, että kiitos kunniasta mutta en usko olevani paras valinta tähän, koska a) emme ole läheisiä ja b) en itse koe avioliittoa toimivana instituutiona, mutta voin kyllä auttaa yhdessä tai kahdessa askareessa, jos sellaisia ilmenee lähempänä häitä. (Olen sisustussuunnittelija ja ajattelin, että voin auttaa vaikka tilan valinnassa tai juhlapaikan sisustamisessa.)
Yhtäkkiä kuulen yhteisten tuttujemme kautta miten paska ihminen olen kun julmasti kieltäydyin hienosta pestistä. Kysyin kertojilta koko tarinaa ja se oli siinä. Tämä häätyttö ei ollut sanallakaan maininnut,että olin kyllä halukas auttamaan käytännön järjestelyissä ottamassa vastaan liian isoa roolia.
Meni vielä viikko ja näin sattumalta tätä tyttöä jossakin. Hän tuli heti kehumaan minulle, kuinka hänellä on kolme kaasoa (selvisi niiden olevan nuorempi siskonsa sekä kaksi kaveria, jotka eivät osaa sanoa ei vaikka niiltä repisi käsiä irti) ja kuinka heillä on todella kivaa ja hauskaa ja he käyvät yhdessä syömässä ja viini virtaa jne jne. Sanoin kohteliaasti, että tosi hieno juttu kun kaikki järjestyi ja varmasti he kaasojensa avulla saavat aikaan kauniit häät, ja jatkoin matkaani. Tyttö oli poistuessani tosi nyrpeänä, koska ilmeisesti odotti minun olevan jotenkin pahoillaan tai katuvainen.
Parin kuukauden päästä kuulin juuri näiltä kahdelta, jotka eivät osanneet sanoa ei, että morsian olikin ihan hirviö: joka viikonloppu piti ajaa häämessuille tai johonkin toiselle paikkakunnalle katsomaan jotain tiettyjä pitsejä tai kukkasia, ja häihin oli siis vielä vuosi aikaa. Toisella näistä kahdesta oli alle vuoden ikäinen lapsi ja hän tähän vedoten lopetti kaasopestinsä, niin seuraavaksi kuulin miten morsian levitti haukkumaviestejä hänestä.
Kaiken kukkuraksi kyseessä on aivan tuikitavallinen perus ei kukaan, joten oikeutusta superprameille häille ja suurelle huomiolle ja egopönkitykselle ei todellakaan ollut. Ainakin ajattelen niin, että joku Monacon prinsessa tai muu kuninkaallinen tai joku supertyrkku julkkis voisikin haluta ja saada niin paljon huomiota ja vaatia niin paljon statuksensa tähden, mutta perus itähelsinkiläinen lähiösiideripissis, joka ei ole oikeastaan edes minkään näköinen ja on saapastakin tyhmempi... ei.
Ilman noita muille haukkumisia olisin voinut jopa vähän samaistua.
Olen sosiaalisesti kömpelö, ja voisin kuvitella kuinka miettisin jotakuta tietämääni kivaa tyyppiä kaasoksi (ajatellen, että siinä kivasti tutustutaan samalla lähemmin). Ja toinen olisi hämmillään, että miksi minä hyvänpäiväntuttu häntä pyydän. Ja sitten itseäni nolottaisi, kun tuosta kieltäytymisestä taas tajuaisin sosiaalisen kömpelyyteni, ettei näin olisi pitänyt toimia.
Sitten taas jos innostun jostain, niin saattaisin yhtä innoissani olla menossa kuten tämän tarinan henkilö häämessuille. Enkä ymmärtäisi, että asiassa on jotain "epäsopivaa", olettaisin toisen kieltäytyvän jos ei pääse mukaan.
Muistin taas, miksi olen aikalailla vetäytynyt yksinäisyyteen.
Tuota loppua en ihan ymmärrä. Että miksi ei olisi oikeutusta "superprameille" häille, jos on tavis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ei oo varsinaisesti vaatimus, kun mitään ei koskaan kysytty...Mutta outoa ja vähän härskiä silti. Mulla on ihan kiva koti, jonka sisustukseen olen panostanut aikaa ja rahaa (en ole rikas, mutta panostan ennemmin kotiini kuin vaikka vaatteisiin, kampaajalla käyntiin jne). Illanvieton aikana huomasin, kun kaveri ottaa itsestään kuvia mun olkkarissa. Ei selfieiden ottamisessa muuten mitään, mutta touhu näytti jotenkin erikoiselta. Kysyin, mitä tekee ja kaveri vastasi, että haluaa saada samaan kuvaan itsensä kanssa mun sohvan ja sen takana seinällä olevat taulut. Eli käytti mun olkkaria rekvisiittana jollekin omille somekuvilleen. Tarkoituksena ilmeisesti antaa mielikuva, että kyseessä on oma koti? Mitä mieltä, onko ok?
Itse ottaisin kohteliaisuutena, että joku näkisi tekemäni sisustuksen niin hienona, että haluaa sen "taustakuvakseen".
Itselleni sisustukseen liittyvät vieraiden härsiydet ovat lähinnä sitä, että jokin mielestäni hieno sisustusjuttu haukuttu maan rakoon / naureskeltiin, että olenko nyt ihan tosissani. Olisin haljeta ylpeydestä, jos joku haluaisi kuvata sisustustani tämän hienouden takia.
Sisustuskin on vähän sellainen, että rahastakaan huolimatta en saa mitään hienoa tehtyä, kun ei ole millekään mitään silmää. Se mikä itsestäni on hieno asetelma jotain kuivakukkia tms, on muiden silmissä karsea kippo täynnä roskia, näin esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mutsi oli mua eteisessä vastassa tehtävälistan kaa, kun tulin käymään kahvilla (toin siis samalla kahvipaketin, keksejä ja ruokaa). Hän alkoi luetella mulle tehtäviä ennen kuin olin edes takkia saanut pois päältä. Ja mutsi on siis töissäkäyvä perusterve ihminen, huiskentelee omissa harrastuksissaan monta kertaa viikossa mutta jos oikeita vastuita pitäisi hoitaa niin tytärhän sitä varten on tietysti. Kysyin onko hän tosissaan kun oikein luettelee sopimatta ja kysymättä mitä mun on tehtävä (ihan hänen omia asioitaan verokortin tilaamisesta alkaen) niin vastasi että TOTTAKAI. Ylläri pylläri emme ole enää puheväleissä, kun minä iso paha tytär kieltäydyin jatkamasta tuota kuviota :)
EI ne muuten opi. EIKÄ aina sittenkään. Itseään saa syyttää.........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava, sellai n. 50+ naisihminen, oli rahavaikeuksissa ja masentunut, päästi kotinsa ihan kaatopaikaksi. Asia selvisi minulle ihan vahingossa ja menin auttamaan: siivosin kotinsa, autoin selvittämään ison kasan laskuja ja paperiasioita kuntoon, patistin hänet lääkärille ja vähitellen hän sai elämänsä kuntoon.
Ärsyynnyin siitä kun autoin häntä myymään netissä paljon tavaroita ja hän vaan vihaisesti valitti, että niitä on vieläkin paljon myymättä. Itse ei tehnyt mitään vaikka opastin miten toria käytetään.
Varsinkin väsyin koko juttuun, kun autoin tuttavaa myymään erään kauniin perintöesineensä keräilijälle, ja keräilijä maksoi tuttavan tilille maksun ja lähetyskulut myös, niin tuttava vaan piti k o k o summan. Oikein kertoi, että kiva kun tuli rahaa, se just riitti laskun maksuun sentilleen. Köyhä hän ei ole: autoin paperiasioissa ja hän sai perintö
"Niin ajattelitko että hänen olisi pitänyt tästä summasta sinulle jotain antaa? Olitteko sopineet jotain palkkaa tästä auttamisestasi? Ei kannata olettaa saavansa korvauksen jos ei saa suutaan auki missään vaiheessa."
Tähän liittyi vielä tilannetta valaiseva jatkoviesti:
"Tarkennan vielä: en siis odottanut saavani rahaa, mutta olin luvannut pakata ja postittaa tämän perintöesineen, ja tuttava oli ihan kuin ei tajuaisikaan että siihen tarvitaan sitä keräilijän maksamaa lähetysrahaa. :( "
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ei oo varsinaisesti vaatimus, kun mitään ei koskaan kysytty...Mutta outoa ja vähän härskiä silti. Mulla on ihan kiva koti, jonka sisustukseen olen panostanut aikaa ja rahaa (en ole rikas, mutta panostan ennemmin kotiini kuin vaikka vaatteisiin, kampaajalla käyntiin jne). Illanvieton aikana huomasin, kun kaveri ottaa itsestään kuvia mun olkkarissa. Ei selfieiden ottamisessa muuten mitään, mutta touhu näytti jotenkin erikoiselta. Kysyin, mitä tekee ja kaveri vastasi, että haluaa saada samaan kuvaan itsensä kanssa mun sohvan ja sen takana seinällä olevat taulut. Eli käytti mun olkkaria rekvisiittana jollekin omille somekuvilleen. Tarkoituksena ilmeisesti antaa mielikuva, että kyseessä on oma koti? Mitä mieltä, onko ok?
Itse ottaisin kohteliaisuutena, että joku näkisi tekemäni sisustuksen niin hienona, että haluaa sen "taustakuvakseen".
Itselleni sisustukseen liittyvät
Minä todellakin kieltäisin julkaisemasta kodistani ja sisustuksestani kuvia.
Onneksi nykyisin aletaan jo uskoa näitä kuvauskieltoja. Silloin, kun otettiin vain "tavallisia" kamerakuvia, joillekin kuvaajille oli ylivoimaista käsittää, etteivät kaikki halua kunniaa "päästä" heidän albumeihinsa.
*Niin ajattelitko että hänen olisi pitänyt tästä summasta sinulle jotain antaa? Olitteko sopineet jotain palkkaa tästä auttamisestasi? Ei kannata olettaa saavansa korvauksen jos ei saa suutaan auki missään vaiheessa.*
Varmaan ajatteli, että rahaa olisi jäänyt lähetyskuluihinkin. Saattoi olla, että joutui ne maksamaan itse.
Vierailija kirjoitti:
Kaveriporukassamme oli aikanaan tyttö, jonka kanssa meillä ei kahden kesken ollut mitään keskusteltavaa. Hän lähinnä kertoi kännireissuista. Ei kiinnostanut pätkääkään.
Häneltä sitten tuli ihan yhtäkkiä viesti: Olen menossa naimisiin ja koska olet niin ihana ja läheinen ystävä, ryhdytkö kaasoksi? Olin ihan ihmeissäni että mistäs nyt tuulee. Vastasin, että kiitos kunniasta mutta en usko olevani paras valinta tähän, koska a) emme ole läheisiä ja b) en itse koe avioliittoa toimivana instituutiona, mutta voin kyllä auttaa yhdessä tai kahdessa askareessa, jos sellaisia ilmenee lähempänä häitä. (Olen sisustussuunnittelija ja ajattelin, että voin auttaa vaikka tilan valinnassa tai juhlapaikan sisustamisessa.)
Yhtäkkiä kuulen yhteisten tuttujemme kautta miten paska ihminen olen kun julmasti kieltäydyin hienosta pestistä. Kysyin kertojilta koko tarinaa ja se oli siinä. Tämä häätyttö ei ollut sanallakaan maininnut,
Miks tähän tulee alapeukutuksia? Eikö kaason hommasta olisi saanut kieltäytyä? Minäkin kieltäydyin joskus, koska en jaksanut olla kenenkään orjana, vaikka oli kuinka läheinen ihminen kysymässä. Oon pitopalveluaikana nähnyt hirveästi häähulinoita ja tiedän miten raskaita ne voi olla järjestäjille.
Vai miksi on alapeukutettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava, sellai n. 50+ naisihminen, oli rahavaikeuksissa ja masentunut, päästi kotinsa ihan kaatopaikaksi. Asia selvisi minulle ihan vahingossa ja menin auttamaan: siivosin kotinsa, autoin selvittämään ison kasan laskuja ja paperiasioita kuntoon, patistin hänet lääkärille ja vähitellen hän sai elämänsä kuntoon.
Ärsyynnyin siitä kun autoin häntä myymään netissä paljon tavaroita ja hän vaan vihaisesti valitti, että niitä on vieläkin paljon myymättä. Itse ei tehnyt mitään vaikka opastin miten toria käytetään.
Varsinkin väsyin koko juttuun, kun autoin tuttavaa myymään erään kauniin perintöesineensä keräilijälle, ja keräilijä maksoi tuttavan tilille maksun ja lähetyskulut myös, niin tuttava vaan piti k o k o summan. Oikein kertoi, että kiva kun tuli rahaa, se just riitti laskun maksuun sentilleen. Köyhä hän ei ole: autoin paperiasioissa ja hän sai perintö
No sinähän taas näytät saavan suusi auki silloinkin kun ei ole aihetta :)))) Lue vaan ensin rauhassa eteenpäin: siellä on lisäys, että lähetykseen tarkoitetut rahat piti käyttää sen perintöesineen lähettämiseen ostajalle eikä laskujen maksuun.
Vierailija kirjoitti:
Oliko edes menossa naimisiin?? Oletetut "häät" voi peruuntua vuodessa monta kertaa.........
Tuli mieleen että tiedän yhen just tollasen tapauksen: vuoden päivät valmisteli häitä, rasitti kaikkia irveillä vaatimuksilla ja lopulta häät peruuntui kun sulhanen lähti menee. Täytyy sanoa et oli sulhaselta varmaan koko sen suhteen paras teko. Ei sinä naista kukaan jaksanut, teki itestään aina isoa numeroa ja oli koko ajan minäminäminä joka asiasssa vaikkei sillä olisi ollutkaan mitään järkevää tai mielenkiintoista sanottavaa.